Hei, meillä liikutaan! ( + muita kuulumisia)

10 kk- postauksesta on alle kaksi viikkoa, mutta paljon on jo siinä ajassa tapahtunut. Meillä siis molemmat osaavat nyt ryömiä :) Nopsu-poika vähän reippaammin ja nopeammin, selättää myös rullautuvat matot jo aika hyvin (tästä huolimatta tilasin meille NetAnttilan alennusmyynnistä kolme uutta mattoa - ei mee enää hermot, kun matot ei pysy paikoillaan...ja onhan nää nykyiset jo tosi vanhatkin). Hiltsu-neiti etenee vähän rauhallisemmin, mutta molemmilla on siis selkeä ryömimistyyli eikä tyyli ole enää sellainen, että ryömiminen onnistuisi vain liukkaalla lattialla.

Poika menee innokkaasti kissan perässä, mutta toistaiseksi kisu on helposti väistänyt kohtuullista vauhtia möyrivän miniukkelin :D Yritän kissaa kuitenkin aina varoittaa ennen kuin laps pääsee ihan lähelle. Onneksi sillä on myös nyt vielä hyvin turvapaikkoja. Aika lunkisti kissa on kyllä nuo "lähentelyt" ottanut, mutta saas nähä miten sitten, kun vauhtia alkaa ipanoille tulla enemmän.

Muuta:

10 kk- postauksessa kirjoitin tyytyväisistä lapsista ja sen jälkeen toisessa postauksessa nukahtamisongelmista ja neidin huutamisesta. No, tänään päiväunille ja yöunille nukahtaminen onnistui "pitkästä aikaa" mainiosti! Jeeee! Myös huutaminen on ehkä hiukan vähentynyt. Ehkä toi mölyäminen onkin vain ton likan temperamenttia?? :D Eli niin nää asiat vaan nopsaan muuttuu. Ei ehdi ees kissaa sanoa, kun jo tapahtuukin jotain toisin kuin pari päivää sitten ;)

Poitsulle on puhjennut kaksi hammasta lisää eli nyt hänellä on jo neljä ylhäällä ja kaksi edelleen alhaalla. Likalla edelleen vain yksi hammas, mutta kyllä ikenet ovat jonkin verran turvonneet eli lisää on tulossa.

Nopsu menee konttausasennon lisäksi lankkuasentoon. Onhan se hyvä treenata koko kroppaa lankuttamalla :D Pitäiskö itekin lähtee mukaan näihin treeneihin?

Luonne-eroista voisin kirjoittaa vielä sen verran, että poika tosiaan on vähän herkemmän oloinen. Herättyään haluaa olla mielellään sylissä ja muutenkin viihtyy sylissä, katsoo silmiin tosi intensiivisesti ja tykkää olla tosi lähellä. Neiti vuorostaan on vähän päinvastoin :D Sylissä viihtyy kyllä hetkisen, mutta sit siitä pitää punnertaa pois. Ei ole niin halityyppi kuin veljensä eikä myöskään tutki niin tiiviisti esim. äidin tai isin kasvoja kuin velipoika. Tyttö on aika itsepäinen, kun taas poika vähän lepsumpaa sorttia. Hauska nähdä, mimmoisia heistä kasvaa ja kehittyy :)


Millaisia luonne-eroja sinun lapsillasi on?

Soseruokia vauvoille

Otin itteäni niskasta viikko takaperin ja väsäsin ison kasan vauvojen ruokia pakkaseen. Monta tuntia vierähti keittiössä ja lopulta olin kyllä aivan puhki :D Mies viihdytti naperoita sillä aikaa ja välillä he istua napottivat myös syöttötuoleissaan katsellen, mitä ihmettä se äiti puuhaa. Soseet koostuivat tällä kertaa seuraavista aineksista.

Broileririsotto

• noin 350-400g maustamattomia broiskusuikaleita
• 1 bataatti
• 1 parsakaali
• herne-maissi-paprika-pussi
• riisiä x määrä (oliskohan joku 3-4dl)
• keitinvettä (vesi ensin astiaan, ainesten soseutus ja veden lisäämistä sitä mukaan, miltä sose näyttää)

Alunperin riisit piti tehdä samassa kattilassa keitelleen kuin muutkin ainekset, mutta unohdin lisätä ne joukkoon. No, keitin riisit sit erikseen, kun olin jo soseuttanut muut ainekset. Riisejä en sitten soseuttanutkaan eli ne jäivät sellaisenaan ruokaan.

Pussitus/purkitusvaiheessa

Peruna + jauheliha + kasvis-sose

• 400g naudan vähärasvaista jauhelihaa
• pottuja x määrä (ehket noin puolet 2kg pussista)
• 1 sipuli
• valkosipulin kynsi
• 4 tomaattia (en löytänyt kaupasta suolatonta tomaattimurskaa)
• persiljaa
• pippurisekoitusta 
• keitinvettä (vesi astiaan, soseutus ja veden lisäämistä sitä mukaan, miltä sose näyttää)

Aattelin, että teen tätä lähiaikoina myös pastana eli perunan tilalle täysjyväspaghettia. Tätäkään en soseuttanut aivan muusiksi vaan jätin vähän sattumia.

Pusseja siellä ja täällä, myös tuolla ja joka puolella

Broileri-kasvis-couscousherkku oli kolmas ruoka, mitä tein ja siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut (juttu täällä), mutta lyhyesti ainekset:

• maustamatonta broiskua
• porkkanoita
• päärynää
• hmp-pussi
• couscous
• ...ja tällä kertaa lisäsin mausteeksi pippuria ja persiljaa
• keitinvettä (vesi astiaan, soseutus ja veden lisäämistä sitä mukaan, miltä sose näyttää)

Tätäkään en tehnyt niin sileäksi kuin aiemmin. Naperot ovat nyt totutelleet karkeampaan ruokaan ja omin sormin ovat syöneet hyvällä menestyksellä kurkkua, banaania, näkkäriä, omenaa, päärynää, maissinaksuja, riisikakkuja yms. Näkkäri vaikuttaa olevan molemmista tosi kivaa mutusteltavaa :D Imeskelevät sitä pehmeämmäksi ja sitten kurkusta alas. Ihan minimäärä näkkärissä on suolaa, mutta en usko sen haittaavan, kun muuten ollaan oltu täysin suolattomalla linjalla kaikessa.

Soseita tuli yhteensä noin 5,5kg ja pakastin ne pääosin pusseihin 250 gramman erissä. Jokusen 200 gramman pilttipurkin tein, kun niitä ei oltu vielä ehditty viedä lasinkeräykseen. Kaikkia ollaan jo myös maisteltu ja hyvin on maistunut :)

Seuraavaksi haluaisin tehdä sormiruokailuun liittyviä ruokia, joista ekana mieleen putkahti jauhelihapullat tai -tikut sekä apinaeväs, josta olen kuullut puhuttavan netissä. Äsken googletinkin, mitä apinaevääseen tulee ja ehkäpä teenkin sitä jo huomenna, koska ainekset olivat niinkin hurjat kuin banaania, kaurahiutaleita ja öljyä. Pienen vauvan apinaevääseen käy myös ripaus ceylonkanelia normaalin kanelin sijaan.

Apinoista puheenollen...kai tää nyt ees VÄHÄN liittyy aiheeseen :p Apinaeväs - apinat - you know!

Kuvattu Tansaniassa 2010 (Tarangire & Lake Manyara)

Tämän haaveilijan tapasin Tansaniassa, Tarangiressa 2010.

Pieniä muutoksia arjessa ja Nestlen ruokapaketti monikkoperheille

Edellisen postauksen yhteydessä mainitsin, että lapset siirtyis nukkumaan myös ekat päikyt sisällä, koska vaunukopat onkin jäämässä pieneksi ja kesällä parvekkeella on aika kuuma. Näin siis teimme ja pari päivää meni ihan loistavasti - nukkuivat jopa omissa sängyissään vähän pidempään :D Nyt on kuitenkin ongelmaksi muodostunut Neiti Känkkäränkän nukahtaminen. Tyttö on siis ollut kieltämättä ja kaunistelematta vähän rasittava viime päivinä. Karjuu ja mölisee (ei kunnon itkua vaan semmosta huutoa) pitkin päivää ja hiukkasen alkaa jo oma nuppi turpoomaan huudosta. Tämän vuoksi myös nukahtamiset on ollu vähän hankalampia tilanteita kuin mihin ollaan totuttu ja huudollaan tyttö häiritsee sitten pojankin nukahtamista tai jos poika on jo nukahtanut, herää hän sitten siihen huutoon. Lisäksi tytön nukahtamista häiritsee se seikka, että sängyssä pitää pyöriä niin mahottoman paljon.

Viime yön nukkumismeininkiä, heh. Tytölle pitäis kyllä ostaa kunnon reunasuojus. Meillä on semmoinen huono lärpäke, josta ei oo mitään hyötyä, kun ei oikein pysy paikoillaan. Pojan sängyssä on vähän parempi reunasuojus, kun hän pyöri aiemmin enemmän sängyssään. Ostoslistalle siis!

Karjumiselle ei olla oikein syytä löydetty. On epäilty hampaiden tuloa ja annettiinkin jonkun kerran särkylääkettä. Yhtenä iltana se tuntui auttavan, mutta seuraavana päivänä taas ei, joten sit aloin miettimään, että onko syynä kipu? Ei turhaankaan viittis lääkettä antaa. Olen miettinyt myös, että onko huuto jotain turhautumista. Ei pääse liikkumaan kuten haluaisi tai jotain? Tänään oli ehkä hiukan parempi päivä joten toivotaan, että tilanne vähän rauhoittuisi. Verenpaine kohoaa myös helposti jos tyttö onkin sattumalta hiljaa ja poika sitten aloittaa omat vininänsä. Mulla taitaa olla aika huono toleranssi noihin huutoihin :(

Onneksi yöt on menny vielä ihan hyvin..tai no alkuyöstä on molemmilla tullut itkukohtauksia sekä useita heräilyjä ja poika on vaatinut sylissä rauhoittelua. Meillä kun ei tätäkään oo tarvinnut tehdä juuri lainkaan ikinä - ehkä joskus minivauva-aikaan. Ehkä valitan jonkun mielestä turhasta, mutta meitä nämä ihmetyttää, kun aiemmin kaikki mennyt niin sulavasti. Olenkin ajatellut, miten sitä ois pää kestänyt jos ois ollut koliikkia tai muuten vain ei niin tyytyväiset vauvat. Kai siihen ois jotenkin sopeutunut. Pakkohan se ois. Kaikki kunnia siis heille, joilla on itkuisemmat lapset tai jopa koliikkia tai muuta vastaavaa!

Tänään Neiti Känkkäränkkä ei suostunut nukahtamaan ekoille päikkäreille millään. Poika kyllä onneksi nukkui eikä välittänyt huudosta. Neiti sitten vietti laatuaikaa olohuoneessa ja meni ekan kerran (yöunien jälkeen) nukkumaan vasta noin 12.30 (yöunilta herättiin kuitenkin jo joskus 6.15). Poika meni toisille päikkäreille jo klo 13.30 maissa, joten vähän limittäin meni nukkumiset tänään. Molemmat heräili sitten vaille kolme ja valvoivat yöuniin saakka eli kummasti olivatkin lopulta samassa rytmissä aamupäivästä huolimatta :D

Minä käväisin pikaisesti kaupungissa, kun oli asiaa postiin ja postiautomaatille. Mun siskoni oli lähettänyt kirppislöytöjään tädin mussukoille! Nyt on monta uutta paitaa käytettäväksi kesällä sekä jokuset housut. Mun piti kuvakin tähän laittaa, mutta nyt vaatteet on pesukoneessa joten en viitti tonkia niitä sieltä kuvausta varten :p

Samalla hain postista Nestlen lähettämän "ruoka-avustuspaketin", joka tarjotaan monikkoperheille. Laitoin sähköpostia asiakaspalveluun ja ilmoitin kiinnostuksestani monikkoperheille tarkoitettuun pakettiin sekä kerroin, minkä ikäiset vauvat meillä on. Paketin saamiseen meni useampi kuukausi, koska paketteja kootaan normaalitöiden ohella, kun ehditään. Paketissa oli pääasiassa hedelmä- ja marjasoseita (tavallisia ja rahkaisia), mutta myös jokunen liha-kasvissosepurnukka sekä puuropaketti :)

Monia noista ollaankin jo maisteltu, mutta pari uuttakin joukosta löytyi mm. banaani-mangopuuro sekä herukkaiset palat. Jos tiedät monikkoperheen, niin vinkkaapa tästä Nestlen paketista :)

Naperot 10 kk!

Niin se vaan on jo kymmenen kuukautta (11. kesäkuuta) vierähtänyt naperoisten syntymästä. Oon tainnut tehdä edellisen kuukausipostauksen, kun tuli puoli vuotta täyteen. Korkea aika ottaa itteä nyt niskasta kiinni ja kirjoitella vähän päivärutiineista sekä siitä, mimmosia tyyppejä meillä kasvaa, mitä he jo osaavat ja miten esim. ruokailut sekä nukkumiset sujuvat.

MITAT

Neuvolassa kävimme viimeksi viikko sitten eli mitat otettu noin 9kk 3vko:n iässä. Tyttö painoi 7400g ja pituutta hänellä 69,3cm. Pojan paino oli tällöin 7770g ja pituus 70,5cm. Molempien päänympärys 44,5cm. Molemmille oli tullut hyvin painoa ja pituutta verrattaen edelliseen kertaan joten kyllä ne vaan kasvaa vaikkei sitä tässä jokapäiväisessä arjessa niin aina huomaakaan :)

PÄIVÄRUTIINIT

Hymyjä ja iloa riittää näillä naperoilla! Perustyytyväisiä lapsia molemmat, eikä _yleensä_ itkeskellä kovin paljoa. Aamulla, kun he heräävät, ovat molemmat yleensä heti hymyssä suin "jee, nyt mä pääsen sängystä pois, olenhan nukkunut jo pitkät yöunet"! Meillä siis nukutaan yöt (ilman syöttöjä!) yleisesti ottaen todella hyvin. Joka yö joutuu yleensä kuitenkin nostamaan tuttia toiselle tai molemmille: joskus kerran, joskus pari kertaa. Yöunille mennään noin klo 19.30, joskus venyy hiukan myöhempään. Aamulla herätys tapahtuu klo 6-7 välillä, valitettavasti useimmiten enemmän kuuden pintaa.

Ekoille aamupäikkäreille mennään heräämisestä riippuen klo 8.30-9.00 maissa ja päiväunet kestää noin 1,5-2h. Enää ei siis nukuta hulppeita kolmen tunnin päikkäreitä :D Karkeasti sanottuna klo 11 maissa ollaan hereillä ja sit möngitään lattialla. Klo 12 pintaan lounas, klo 14 välipala, jonka jälkeen seuraaville päiväunille, jotka siis sijoittuvat klo 14-16 välille useimmiten. Puoli neljästä-neljästä eteenpäin valvotaan kunnes on yöunien aika. Neljän maissa päivällinen, puoli seitsemältä iltapuurot ja sen jälkeen pesut, vaipanvaihdot ja iltamaidot juuri ennen unille menoa puoli kahdeksan.

Molemmat sopeutuvat mielestäni hyvin rutiinien muutoksiin, mutta toki pyritään siihen, että aikataulut pysyvät kohtuullisen samanlaisina ettei tartte esimerkiksi herättää kesken unia, jolloin pientä vininää voi esiintyä, kun unet ei olekaan kestäneet tarpeeksi. Näin kävi tänään, kun aamupäikkäreiltä jouduin herättämään molemmat, että päästiin alas rattaille ja puistotreffeille. Oli vähän huono ajankohta, mutta joskus pitää vaan sopeutua jos meinaa jossain käydä eikä olla vain kotona.

LIIKKUMINEN, ÄÄNTELY, LUONNE, NUKKUMINEN, HAMPAAT yms.

• Molemmat tykkäävät pyöriä lattialla mahallaan ympyrää ja tutkia ympäristöä

• Poitsu vetää käsillä itseään eteenpäin, etenkin liukkaalla lattialla. Maton päällä ei oikein osaa vielä ryömiä ja matto jää vain alle rullalle. Osaa myös pakittaa eli liikkuu joskus myös takaperin. Neiti liikkuu tahattomasti eteen- ja taaksepäin, mutta ei oikein tajua vielä ryömimistä.

• Poika on oppinut menemään konttausasentoon ja heijailee siinä itseään. Neiti on mennyt itsenäisesti kontilleen kerran (tänään), mutta tarvitsee vielä vähän treeniä.

• Tytön ääniin kuuluu mm. manaaja-tyyppinen örinä (nättiä!) ja "tätätätätä", kun taas poitsu tätättelee myös ja tekee kovia, korkeita kiljahduksia. Onneksi tuo tytön manaajaääni on vähenemään päin :D Toki muitakin äännähdyksiä tulee, mutta niitä en osaa kuvailla joten jääköön mielikuvituksen varaan.

• Kumpikaan ei vielä istu itsenäisesti, mutta sylissä ja syöttötuolissa istumisasento alkaa hiljalleen tukevoitua ja tasapainottua paremmaksi. 

• Tyttö osaa kääntyä sujuvasti ja nopeasti selältä mahalleen. Häntä ei siis voi jättää mihinkään, mistä voi tippua pyörähtäessään! Eikä kyllä poikaakaan uskalla jättää, vaikka hän ei vielä käänny. Hiukan avustettuna menee kyllä ympäri (sekä joskus vähän vahingossa) ja tätä treenaillaankin nyt. Kumpikaan ei käänny mahalta selälleen, paitsi joskus vahingossa ja yleensä tällöin kopsahtaa nuppi lattiaan. Itku on lähes taattu etenkin pojan kohdalla.

• Poju on vähän herkempi luonteeltaan ja itkee herkemmin sekä tilanteesta riippuen myös vierastaa. Fysioterapeutilla viime kerralla alku meni hyvin, mutta sitten poika päättikin "loukkaantua", kun fyssari otti hänet lattialta syliin ja sit se kitinä jäi vähän päälle. Äippäringin treffeillä viimeksi ei myöskään meinannut suostua lattialle olemiseen lainkaan vaan oli joko sylissä tai syöttötuolissa itkemättä. Neiti oli treffeillä sekä fysioterapiassa heti reippaana ja möyri lattialla varsin tyytyväisenä. Hän on ehkä muutenkin vähän seesteisempi tapaus kuin veljensä. Toki joskus menee myös toistepäin! Ja kaiken kaikkiaan molemmat ovat hyvin iloisia, reippaita ja tyytyväisiä lapsia!

• Nukkumiset hoidetaan mahallaan tai kyljellään - paitsi aamun ekoilla päikkäreillä, jotka nukutaan parvekkeella vaunukopissa, joissa ei mahdu kääntymään. Nämäkin päikkärit siirtyy varmaan sisälle nyt kesän edetessä, kun toi parveke on niin lämmin ja vaunukopat jää pieneksi.

• Ulkona liikumme rattaiden ratasosassa eli vaunukopat ovat käytössä vain ekoilla päikkäreillä parvekkeella, ei ulkoillessa. 

• Molemmilla on nyt vaatteissa käytössä koko 74cm. Mallista riippuen jotkut 80cm myös ihan OK.

• Tytöllä on puhjennut yksi hammas (alhaalla oikealla), kun taas pojulla jo neljä (ylhäällä ja alhaalla)! Hampaiden puhkeamiset menneet onneksi tosi kivuttomasti eikä niiden takia ole tarvinnut valvoa öitä. Kerran oon antanut pojalle nestemäistä Panadolia, kun itkukohtaus ei meinannut loppua millään (harvinainen tilanne!). Päättelin, että ois koskenut ikeniin, mutta saattoi olla jotain muutakin.

• Veli varastaa siskolta ja sisko varastaa veljeltä - koskee niin tutteja (vaikka oma ois suussa, niin toisen suussa oleva on silti parempi) kuin lelujakin. Vuorovaikutus on aika "väkivaltaista" eli aina revitään toista hiuksista, naamasta tai vaikka korvista. Poika vetää tästä herneen nenään useammin :p Toki yritän kyllä estää nämä repimiset jos ehdin! Kynnetkin on niin terävät reunoineen vaikka olis leikattu, että niillä saa joskus naarmuja aikaan.

RUOKAILUUN LIITTYVÄÄ

• Molemmat osaavat juoda (vettä) hienosti mukista muutaman hörpyn kerrallaan ilman katkoja, muuten juodaan vielä tuttipulloista (maidot). Kumpikin osaa pitää itse pullosta kiinni ja juoda itsenäisesti jos istuvat vähän takakenossa esimerkiksi turvakaukaloissa. Kaukalot olleet käytössä fysioterapeutin suosituksesta, koska ne on meidän yliojentajille parempi vaihtoehto kuin sitterit.

• Kumpikin syö jo vähän karkeampaakin ruokaa, poju tosin vähän paremmin. Typsy varastoi isompia paloja kielen alle tai poskiin.  Omin sormin he ovat maistelleet mm. kurkkua, maissinaksuja, riisikakkuja, omenaa, paprikaa ja leipää. Muuten syödään laiskan äidin vuoksi useimmiten kaupan soseita ja silloin tällöin pakkasesta itsetehtyjä. 

• Meillä ruokaillaan 5 kertaa päivässä: aamupala (puuro + vesi, maito), lounas (liha-kasvissose + vesi, maito), välipala (marja-/hedelmäsose + vesi), päivällinen (liha-kasvissose + vesi, maito) sekä iltapala (puuro + vesi, maito). Puurojen lisukkeena on hedelmä- tai marjasosetta. 

• Hiljalleen voisimme ottaa käyttöön maustamattomat jugurtit, rahkat ja tavallisen maidon. Toistaiseksi käytössä on Semper 2- korvike. Maitomäärä ruokailun jälkeen on noin 100-130ml eli päivässä noin 500-650ml / lapsi. Joskus maitoa jää yli ja joskus tuntuu, että ois enemmänkin mennyt. Toi määrä on kuitenkin toiminut näillä aika hyvin ja jos paljon enemmän antaa, niin sit tulee pukluja, joten näin on hyvä meillä. Jonkun taulukon mukaan tommonen 600ml olis hyvä määrä vuorokaudessa.

Puuh, nyt alkaa olla takki tyhjänä. Unohdin varmaan jotain oleellista ;) mutta tässä nyt jotain!

Fysioterapiaa ja äippäringin (+ vauvojen) treffit

Maanantaina oli jälleen noin 1,5 tunnin kontrollikäynti fysioterapeutin luona. Kotiohjeilla ollaan saatu ojennuksia vähenemään mukavasti ja molemmat ovat menneet kehityksessä eteenpäin. Oli kiva saada asiaan varmistus myös ammattilaiselta. Poikahan on nyt oppinut nousemaan konttausasentoon eikä vaadi oikeastaan enää kovin kummoisia "toimenpiteitä". Hauskan näköistä, kun pikkumies hytkyttelee paikoillaan kontillaan! Ainoastaan selältä mahalleen kääntymistä koitetaan hiukan harjoitella hänen kohdallaan. Poika istuu napakasti sylissä ja syöttötuolissa. Kumpikaan ei siis istu itsenäisesti vielä, mutta pojalla on jo ryhdikkäämpi asento.

Tytön kohdalla on myös asiat hyvin, mutta lantion seutu on vielä vähän alikehittynyt ja tämän vuoksi konttausasento tai esimerkiksi tukevampi istumisasento sylissä ja syöttötuolissa vaatii vielä hiukan harjoitteita. Tytöllä sojottaa jalat sylissä helposti sivuille, lähes spagaattiin :D ja saatiinkin nyt ohje, miten istumisasentoa voidaan kehittää paremmaksi. Eli tyttö vaikka reiden päälle istumaan ja jalat koukistetaan vanhemman jalan molemmin puolin ja painetaan hiukan polvesta niin, että tytön jalkapohjat ovat lattiaa vasten. Tätä voi tehdä yksi jalka kerrallaan tai molemmat yhtä aikaa, jolloin voi pitää vain polvista kiinni ja tyttö saa hakea itse asentoa ja kehittää tasapainoa.

Positiivisin mielin olen uusista ohjeista ja edelleen kiitollinen, että päästiin tuonne fysioterapeutin seurantaan ja saadaan ohjeita toimimiseen :)

Eilen tiistaina lähdimme naperoiden kanssa kyläilemään yhden mammakaverini luokse ja sinne tuli lisäksemme myös muita äitejä tästä meidän isohkosta äippäringistä :p Yhteensä treffeillä meitä oli siis viisi äitiä ja kuusi vauvaa + kolme vähän isompaa lasta, jotka leikkivät keskenään. Rupateltiin, vaihdeltiin kuulumisia, naposteltiin maistuvia herkkuja, kaitsettiin lapsukaisia, otettiin ihania kuvia. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja hauska kyllä seurailla näitten vauvojen kehitystä. Kaikki vauvat ovat syntyneet kolmen kuukauden sisällä ja me äidit ollaan nykyisiä ja entisiä työkavereita. Aika huippua, että on niin paljon kavereita samassa elämäntilanteessa!

Huomenna olisi kerhoporukan treffit tuossa lähipuistossa klo 9.30, yhyy. Viime viikolla en jaksanut lähteä, kun tuossa 9-11 maissa naperot yleensä nukkuu parvekkeella päiväunia, niin siinä pystyy ite vielä hyvin nukkumaan/lepäilemään. Mieshän meillä paljon aamuja hoitaa, mutta mulle aamut on niin vaikeita, kun oon semmonen yöeläjä! Huomenna pitänee lähteä jo päikkärien alkaessa kävelemään ulos, koska ei sit viiti laittaa naperoita parvekkeelle nukkumaan ja herättää kohta, että hei lähdetään rattaille ja pihalle. Jospa osaisin mennä tänään kohtuulliseen aikaan nukkumaan??!! (niin vissiin...)

Huomenna naperoilla ikää tasan 10kk! Sen kunniaksi yritän lähipäivinä saada aikaiseksi 10kk-postauksen ja samaan syssyyn sitten vähän mittoja neuvolakäynniltä.

Jotain hyvää, jotain huonoa. Meidän kuulumisia.

Aloittelen huonommista, jotta ne on sitten pois alta...

Kirjoittelin jokin aika sitten, että oltais muuttamassa. No, tuli sittenkin vähän mutkia matkaan joten unohdetaanpa kyseinen asia. [Huoh] Muutto ja työkuviot siis kosahti (en aio tarkemmin selittää, mutta lyhyesti: matto vedettiin jalkojen alta) sekä lisäksi auto on (taas) korjaamolla ja joku isompi vika siinä ilmeisesti on eli isoa laskua odotellessa...Edellinen keikka korjaamolla oli myös usemman satkun juttu ja nyt ei selvitä edes niin vähällä. [Huoh toistamiseen] Toisin sanoen kukkaro ei kyllä tykkää yhtään tästä tilanteesta. Vähäiset säästöt piti olla turvaverkkona, jotta voin edes hetkeksi jäädä kotiin vanhempainvapaan jälkeen - nyt pitää tilannetta miettiä uudelleen. Vanhempainvapaa mulla on johonkin syyskuun puoleenväliin ja siihen päälle kesäloma 24 pvää eli sen jälkeen vois ehkä kitkutella kotona ainakin loppuvuoden. Toivottavasti! En todellakaan ole valmis palaamaan töihin. En vaan halua. Lopuksi vielä yksi ärsytyksen aihe lisää: nyt 13. päivä kesäkuuta on Helsingissä "Kaksosten ja kolmosten karnevaalit" Lintsillä, minne olisin kovasti halunnut mennä ja samalla vähän lomailla siellä etelässä, mm. nähdä kummipoikaa. Jää sekin nyt sitten välistä tuon autorempan vuoksi :/ Pikkuisen meinaa siis paskaa sataa niskaan, mutta eiköhän tää tästä jotenkin lutviudu.

Jatkan hyvistä jutuista...

Onneksi kuitenkin kesä tekee tuloaan ja täällä onkin ollut aika kivoja aurinkoisia päiviä. Ipanoitten tädit tulivat myös kyläilemään viime torstaista sunnuntaihin, mikä oli tosi nasta juttu :) Torstaina minä ja M-sisko haettiin V-sisko bussilta ja käytiin terassilla parilla. Oli jo myöhä joten isimies oli kotona valvomassa ipanoitten unta. Perjantaina käveltiin kaupunkiin ja hummailtiin siellä monta tuntia. Lapsukaiset napottivat aika kivasti rattaissa ja välillä pääsivät toki syliinkin katselemaan ympäristöä ja ihmisiä. Käytiin syömässä herkulliset vohvelit, minä etsiskelin vähän kevätkenkiä ja yhdet ostinkin, syötettiin ipanoille välipalaa ja kunhan talsittiin ympäriinsä...

Kotiin lähtiessä arvottiin, että kannattaisiko hypätä bussiin. Taivas näytti hiukan synkältä. Päätettiin kuitenkin kävellä ja tietysti alkoi lähes samantien ripeksimään! Pysähdyttiin matkanvarrella Filmtowniin ostamaan namuja ja saatiin leffavuokraus ilmaiseksi, koska ostettiin yhteensä kilo karkkia, hups :D Filmtownista pihalle päästyämme toteamme, että eipä enää ripeksi vaan sataa ihan kunnolla. No, hopi hopi sitten vaan. Rattaisiin on onneksi olemassa sadesuoja ja me ei olla sokerista ;) Illalla katsottiin leffaa.

Lauantaina oli jälleen päivä yhtä auringonpaistetta! Aamupäivän päikkäreiden jälkeen lähdettiin kaupan kautta picnicille siskojeni ja naperoitten kanssa. Käytiin vähän myös kiikkumassa takapihan keinussa, tai siis lapset kävivät :)

Oli taas ihan tuskaa miettiä, mitä pikkuisille pukisi päälle. Ehkä laitoin vähän liikaa etenkin yläosaan (turhan lämpimät hupparit, pitäis ostaa jotkut ohuemmat), mutta muuten asu oli ehkä aika jees. Oli oikeasti tosi lämmin, mutta kun naperot kuitenkin istuu pääosin rattaissa eivätkä liiku...otapa nyt sit selvää, miten ois hyvä! Käveltiin tuohon läheisen järven rannalle ja naperot nukahti matkalla. Nukkuivat sitten rattaissa varjossa, kun me mussutettiin pieniä picnicherkkujamme: lihapastejoita, mansikoita, tuc-keksejä tuorejuustolla, pähkinöitä, mehua...

Naperoiden herättyä napsittiin muutamat kuvat ja he saivat hetken olla viltillä ja sylissä. En kuitenkaan uskaltanut pitää heitä kauaa auringossa! Pitäis ehkä ostaa jotkin lipalliset kesämyssyt, jotta sais suojattua kasvoja. Jotain aurinkovoidettakin vois ostaa, mutta olin kuulevinani, että niitä sais käyttää vasta vuotiaana. Pitää ottaa selvää asiasta! Yhdet rantahatut mulla jo on. Niissä on lippaa ja takana niskassakin suojaa.

Täsä me möngitään!

Hottii on!

Alkuillasta grillailtiin vielä takapihalla koko porukalla, mies oli tällä kertaa siis myös mukana. Tehtiin ihan perussalaatti ja käristeltiin makkaroita sekä wingsejä. Naperot alkoi ehkä jo hiukan väsymään päivän menoista, joten aika nopsasti syötiin (pihalla) ja sitten sisälle mars iltapuuhiin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan :)

Sunnuntaina oli löhöilypäivä ja systerit läks kotiinsa. Oli kivat kyläilyt ja onneksi oli niin upeita päiviä, että pystyi tekemäänkin jotain! :) Näitä lisää, kiitos!

Mahtavaa kesää juuri sinulle!

Viimeinen kerhoaamu ja lasten käynti fyssarilla

Aamulla suuntasimme viimeistä kertaa kerhoon, joka on ollut tammikuusta lähtien osa keskiviikkoaamujamme. Tällä kertaa ohjelmassa ei ollut mitään tiettyä tai erityistä. Oleskeltiin vain, rupateltiin niitänäitä ja vaihdeltiin kuulumisia. Sovimme ryhmäläisten kanssa, että jatketaan tapaamisia omine nokkinemme ja ensi viikon keskiviikkona onkin treffit yhden äidin kotona.

Viihdyttiin kerhossa tosi hyvin ja oli mukava saada uusia ihmisiä elämään. Kotoa poislähteminen on paljon helpompaa, kun on joku syy. Kerho oli hyvä syy lähteä pois neljän seinän sisältä. Samalla sai tuikitärkeää sosiaalista toimintaa tähän elämään, kun niin vähän näkee nykyisin ketään oman. Ennen sosiaalinen elämä tuli pitkälti töiden puolesta, työkavereiden kautta. Onneksi facebook on olemassa. Oon useammassa ryhmässä mukana, joten edes sitä kautta tulee vaihdettua ajatuksia, kun muuten tää sosiaalinen elämä on vähän köyhää :D

Kerhotädeille hommasin koko ryhmän puolesta vähän makeaa massuun sekä kivat kesäiset kortit. Me ryhmäläiset puolestamme saimme lapsille sankot ja lapiot hiekkalaatikkoleikkeihin.

Korttien kuvitusta (Vallila)

Kerhon jälkeen kävimme kotona reilun tunnin verran: ipanat ottivat päiväunet ja söivät, jonka jälkeen meidän pitikin suunnata fysioterapiaan. Alunperin käynnin piti olla jo maanantaina, mutta se peruuntui ja siirtyi ensi viikolle. No, tänään minulle soitettiin aamulla peruutuksen vuoksi vapautunutta aikaa ja hyvä niin. Olinkin jo odottanut tilannekartoitusta, jotta tiedetään, miten ipanoiden kanssa pitää nyt toimia. Ja onko tilanne yhtään fyssarin mielestä kehittynyt. No nyt kävi niin, että fysioterapeutti vaihtui, mutta...

....ei sillä niin väliä, koska saimme hyviä uutisia :) Ojentuvuus ja jännitteet ovat purkautuneet sen verran hyvin, että saimme luvan pitää molempia masullaan. Tämä helpottaa kyllä elämää, koska neiti osaa kääntyä mahalleen niin sujuvasti, että on ollut hiukan hankala vahtia häntä ja kääntää takaisin selälleen. Selällään ei ole oikein viihtynyt viime aikoina nimittäin vaan aina tilanteen salliessa pyörähtää mahalleen. Jäbäkin on kääntyillyt joitakin kertoja mahalleen, mutta silloin, kun kukaan ei ole ollut näkemässä joten en tiedä, miten tavoitteellisesti hän on kääntynyt - vaiko vahingossa? Molemmat ovat myös nukahtaneet mahalleen jonkun kerran. Toistaiseksi ollaan käännetty heidät siitä kyljelleen tai selälleen.

Edelleen toteutetaan kippura-asentoon viemistä sylissä, mutta saamme ruveta myös ajoittain istuttamaan heitä sylissä ja syöttötuolissa. Kaikenlaista pientä ohjeistusta saatiin mm. (masullaan ollessa) kääntymisen avuksi. Jäbä aika hyvin jo kääntyilee lelujen perässä, mutta tasapaino on vähän hutera vielä. Neiti ei käänny niin sujuvasti, mutta tavoittelee leluja kuitenkin sivuiltakin ja nyt saatiin ohjeeksi pitää leluja lapsen sivuilla, että tulee sitä kääntymisen harjoitusta.

No, tuossa ehkä jotain pääpointteja käynnistä. Pitäis jaksaa kirjoitella 9kk-postaus, mutta se on jonkun muun illan juttu!

Eka äitienpäivä äitinä

Niin se vaan alkaa olla päivä ohitse. 

Ei mikä tahansa päivä, vaan ensimmäinen äitienpäivä, 

jota vietin itse äitinä ♥ 

Nukuin aamulla leppoisasti korvatulpat korvissani kunnes mies herätti ja kantoi sänkyyn tarjottimella (jonka virkaa toimitti iso leikkuulauta) kukkasia, jugurttia uudessa Muumimamma-mukissa, itse tekemäänsä pannaria, mansikka-vadelmahilloa sekä kermavaahtoa nonparelleilla kulhoissa, mehua, kortin joka sai tipan linssiin, sekä pikkuruisen korurasian lahjapaperissa.

Rasiasta paljastui ihana Kalevala Korun Lapsi-koru ja siihen oli upotettu kaksi kiveä, vaaleansininen ja -punainen, lasten merkiksi. Miehen sanojen mukaan koru on muisto tästä äitienpäivästä. Hieno muisto onkin, tykkään kovasti :) Olinkin aiemmin miettinyt, että ostaisin jonkinmoisen lapsikorun, mutta en loppujen lopuksi saanut aikaiseksi itse ostaa vielä mitään joten tämä oli enemmän kuin positiivinen yllätyslahja! Vuosien varrella olen mieheltä saanut muitakin Kalevala Koruja mm. Pyhä Birgittan sekä Talon Sydämen. Tästä taitaa kuitenkin tulla se kaikista rakkain :) Miehelle vielä iso kiitos, luet tän kuitenkin ;)

Naperot alkoi sitten hiljalleen heräillä päiväuniltaan ja siinäpä sitten ihan perusmeininkiä: vaipanvaihtoa ja ruokailua siis. Oltiin eilen jo päätetty, että lähdettäis kävelylle jos on hyvä sää ja kyllähän se sää suosi! Mahtava, aurinkoinen ja lämmin kevätsää joten ulos mars koko konkkaronkka. Käppäiltiin hissukseen ympäriinsä ja käytiin jätskillä. Rattaissa naperot välillä nukkuivat ja välillä katselivat ympäristöä supercoolien aurinkolasiensa takaa :D

Lenkin tehtyämme menimme vielä tuohon meidän takapihalle ja syötin siinä molemmille välipalana mangososetta. Naperoiset pääsivät myös kiikkumaan ekaa kertaa. Nopsu etenkin oikein hihkui ja nauroi innoissaan, Hilukin hymyili mutta vielä hiukan varautuneemmin :)

Siinäpä minun ensimmäisen äitienpäivän kuulumisia. 

Perusarkea höystettynä pienillä, ihanilla ylläreillä :)

Onko sinulle jäänyt jokin ihana muisto ensimmäisestä äitienpäivästäsi äitinä?

Ei tarvitse olla täydellinen...

Tällainen, mielestäni kovin inhimillinen, äitienpäiväruno tuli vastaan ja halusin sen jakaa lukijoitteni kanssa. Suosittelen lukemaan huolella ja ajatuksen kera - ihan viimeiseen lauseeseen saakka :)

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.

Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.

Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.

Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän.

Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli.

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa.

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi.

Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä.

tekijä: Tuulikki Jääskeläinen

Hyvää äitienpäivää!

Uudet tuulet puhaltaa!

Niin vain kävi, että mies sai vakituisen viran ja me muutetaan sen perässä eri paikkakunnalle (kenties heinä-elokuussa). Edelleen pysytellään kuitenkin Keski-Suomessa, mutta maisemat ja ympyrät muuttuvat kuitenkin ihan täysin! Mulla on äippälomaa syyskuun puolelle, mutta sen jälkeen jään nyt sitten kotia lasten kanssa. Toiveissani olikin, ettei mun tartteis palata vielä syksyllä töihin, mutta nyt ehkä tuli pieni stressi siitä, että mun työpaikka jää nyt sitten taakse ja jos/kun joskus haluan palata töihin, se ei olekaan niin yksinkertaista. Tällöin joudumme muuttamaan jonnekin mun ja miehen työpaikkakuntien välille, hommaamaan toisen auton TAI sitten mun pitää hakea uusia hommia. No, se on sen ajan murhe tietysti. Yleisesti ottaen olen toki innoissani tästä kotiinjäämisen mahdollisuudesta, maisemanvaihdoksesta sekä ennen kaikkea siitä, että mies voi lopettaa ainaisen työnhaun ja pätkähommat. Hän on kyllä vakituisen paikan ansainnut!

Toivottavasti mun pää kestää nyt sitten kotona olemisen! :D Lasten lisäksi mulla ei uudella paikkakunnalla muuta juuri olekaan. Alkuvuodesta alkanut liikuntaharrastuskin jää, sekä tietysti kaverit ja kaikki tutut kuviot. Uudella paikkakunnalla pitää nyt sit kartoittaa liikuntamahdollisuuksia (lenkkeillähän aina voi, mutta se ei oo mun juttu lainkaan) ja ehkä mukaan johonkin kerhoihin, niin pääsen tutustumaan ihmisiin enkä jää ihan neljän seinän sisälle ipanoiden kanssa. Apua!

Tarkoitus olisi muuttaa vähintäänkin kolmioon, ehkä jopa neliöön jos vuokra on OK. Ihana saada lisää tilaa ja lisäksi rivitaloasunto! Vielä ei olla siis mitään kämppää otettu, mutta asuntohakemus laitettu ja toiveena oli saunallinen rivitalokolmio tai -neliö. Ehkä tulevalla viikolla käydään ajelemassa paikkakunnalla (en ole ikinä siellä käynyt) ja katsotaan samalla parit asunnot. Aika jännää!