No niin, nyt on mielessä useampi pieni juttu joten kerrottakoon ne tässä yhdessä postauksessa. Turha näitä on erillisiin postauksiin jakaa.
Eli voisin aloittaa taas noista unijutuista ja ilokseni voin ilmoittaa: MEILLÄ NUKUTTIIN ILMAN SYÖMISTÄ KOKO VIIME YÖ noin 20.30-07.35 :D Anteeksi huutaminen, mutta nyt oli vähän pakko. Nopsulla oli noin klo 23.30 heräämishetki. Annoin vinistä (ei kunnon itkua) sängyssä, vein tutin ja odottelin rauhoittuuko. Rauhottui ja nukahti itse, jes! Hilulla oli samanlainen heräämishetki noin kolmelta yöllä. Toimin samoin kuin pojan kohdalla ja likkakin nukahti itsenäisesti! Seuraavan kerran heräsin aamulla noin klo 7.35 ja molemmat napotti silmät auki sängyissään, hyvällä tuulella hengailen. En tiedä, miten kauan olivat jo olleet valveilla, mutta koska osasivat olla hiljaa niin mikäs siinä. Kunpa tämä jatkuisikin nyt näin :)
Muumivaipat lähettivät meille pari kappaletta uudistunutta vaippamalliaan! Jes, olenkin halunnut testata niitä :) Miten lie osasivat lukea mun ajatukset? Ehkä näistä enemmän myöhemmin. Katsotaan, miten istuvat meidän ipanoille!
En muista olenko maininnut, mutta Ekavauva-ryhmän tapaamisessa pari viikkoa sitten oli valokuvaus ja me saatiin ihan viralliset 6kk-kuvat, kun päiväkin oli tismalleen 11. helmikuuta (synt. 11.8.). Tilasin meille kotiin molemmista yksityiskuvat sekä kuvan, jossa he ovat minun kanssa (perhekuvaa ei saatu, mies ei ollu kuvauksessa) ♥ ♥ Toiseen mummilaan menee vauvoista yhteiskuva, toiseen mummilaan sama setti kuin meille kotiin. Toiselle isomummille tilasin sellaisen, jossa olen minä ja vauvat. Isomummin tilaus on hänelle ylläri, muilta kyselin mitä kukakin haluaa.
Mun kuntokuuri on lähtenyt hyvin käyntiin ja joka toinen päivä käyn jollain ryhmäliikuntatunnilla. Tänään vuorossa illalla bodybalance.
Huomenna meille tulee kylään miehen veli, hänen vaimonsa sekä ipanoitten pieni serkku. Illalla minä lähden tuulettumaan ja tutustumaan remontoituun työpaikkaani. Minne ei toivottavasti ihan heti tartte kuitenkaan palata!
Tulevana lauantaina mies lähtee käymään yhden yön reissulla Kuopiossa. Tiistaina tulee vauvojen Vepa-täti kylään (ti-pe) ja viikon päästä perjantaina Ekocenter hakee meiltä olohuoneen hyllykkö-tv-taso-vitriinin pois. Oon halunnut siitä eroon jo vuosia! :D Ostettiin tilalle ihan yksiosainen pitkänmallinen tv-taso. Kootaan se sitten, kun saadaan vanha pois tieltä. Tarkoitus olisi ehkä ostaa pari seinähyllyä siihen telkkarin päälle sekä toinen ehkä vastapäätä olevan sohvan päälle. Väriltään taso on valkoinen joten saadaan ehkä vähän avaruutta ja valoa tähän olohuoneeseen. Meillä on nyt niin tummaa, mistä en tykkää yhtään. Mut katotaan mitä sisustusjuttuja keksin tässä kevään myötä :) Ja viimeisenä vielä mainittakoon viikon päästä lauantaina olevat pirskeet mun vanhan työporukan kanssa. Suurin osa tekee hommiaan nykyisin muualla, mutta nyt kootaan jengi taas kasaan ja bailabaila!
torstai 26. helmikuuta 2015
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Jatkoa edelliseen postaukseen koskien vauvojen yöunia
En meinaa itsekään uskoa...
...mutta neiti nukkui eilen lähes yhteen putkeen klo 20.30-07! Välissä pientä väninää puolenyön aikaan, nukahti kuitenkin yksin sänkyyn ilman puuttumista, sekä kerta tai pari tutinnostoa. Huikeeta :D Myöskin jäbä nukkui ilman syöttämistä klo 20.30-05.30. Tällöin syötin hänet ja hän jatkoi uniaan noin aamu seitsemään. Ja tuolla puolenyön aikaan oli se sylitysepisodi (noin klo 00-00.45) kuten edellisessä postauksessa kerroin.
Saiskohan nuo yösyötöt jäämään hiljalleen pois? Se olis kyllä aika hieno juttu :)
...mutta neiti nukkui eilen lähes yhteen putkeen klo 20.30-07! Välissä pientä väninää puolenyön aikaan, nukahti kuitenkin yksin sänkyyn ilman puuttumista, sekä kerta tai pari tutinnostoa. Huikeeta :D Myöskin jäbä nukkui ilman syöttämistä klo 20.30-05.30. Tällöin syötin hänet ja hän jatkoi uniaan noin aamu seitsemään. Ja tuolla puolenyön aikaan oli se sylitysepisodi (noin klo 00-00.45) kuten edellisessä postauksessa kerroin.
Saiskohan nuo yösyötöt jäämään hiljalleen pois? Se olis kyllä aika hieno juttu :)
Milloin teillä jäi yösyötöt pois ja millä tavalla?
tiistai 24. helmikuuta 2015
Juuri kun luulit tietäväsi jotain...
...homma meneekin ihan päinvastoin.
Edellisessä postauksessa kerroin meidän tyyppien yörytmeistä ja siitä, kuinka homma toimii pitkälti tuon neitosen ehdoilla. Hän kitisee ja on se vaativampi tapaus. Heräilee useasti ja puolenyön maissa jo joutunut syöttämään maitoa ekan kerran, kun sylissäkään ei ole rauhoittunut. Kunnes...parina yönä on nyt sitten käynytkin niin, että Nopsu-poju onkin ruvennut kitisemään aiemmin. Hänelle on pitänyt maitotilkka antaa ja sitten on onneksi kyllä unet jatkuneet hyvin. Eilen illalla joskus yhentoista aikaan poika alkoi aivan yhtäkkiä itkeä kovaan ääneen. Ei auttanut muu kuin ottaa syliin ja siihen hän sitten nukahti.
Yöllä sitten valvoskelin ja odottelin noin yhteen asti yöllä, että jompikumpi alkaisi vinistä sängyssä, saisin syötettyä heidät ja menisin sitten ite nukkumaan. No, eipä tietenkään mitään tapahdu. Menin sitten sänkyyn pyörimään, siitä alkoi mun "tuskien yö". Uni ei nimittäin tullut ei sitten millään! Olisko johtunut siitä, että odotin, milloin pitää hypätä ylös vauvoja syöttämään. Kului tunti, kului kaksi, kului kolme. Nostin molemmille ehkä kerran tutit ja odottelin riittäisikö se vai pitääkö nousta hakemaan maitoja. Ja höpönpöpön sanon minä. Noin varttiavaille NELJÄ alkoi neiti vinisemään ja mä olin vielä hereillä. Päätin sitten, että nyt en koita enää tutilla vaan noustaan vaihtamaan vaippa ja syömään. Siis neiti nukkui noin 20.40-03.45 yhtä soittoa (+tutin nostelut pari kertaa)!
Koska poju näytti olevan hyvässä unessa, päätin olla herättämättä häntä ja kirjoitin miehelle lapun keittiöön, että kun hän nousee syöttämään kitisevää pojua, ei herättäis/syöttäis neitiä lainkaan jos hän ei ite herää. Mulla ei tietenkään ollut mitään hajua, milloin poju heräis vai heräiskö koko yönä. Oli hän sitten herännyt ja mies syötti hänet joskus aamuyöllä, ei kuulemma muista aikaa. Mäkin sain siinä joskus neljän jälkeen sitten unenpäästä VIHDOIN kiinni. Oli kyllä ihan percstä se valvominen itellä!
Aamulla mies nousi ylös naperoitten kanssa kuulemma puol 9! Viime aikoina herätys ollut yleensä 7.15-7.30! Ja tosiaan pojukin nukkui noin puol ysistä aamuyöhön lähes yhtä soittoa, oli vain se yksi itkuepisodi välissä ja parit tutin nostelut.
Ja minä kun luulin jo tietäväni, miten nää yöt suurinpiirtein menee!
Muokataas tätä vielä vähän, kun nyt ylhäällä vielä olen (nyt klo 01). Eli alkuyö tänään:
Molemmat heräili puolenyön maissa ja napottivat silmät auki sängyssä. Poju tietysti sätki vimmatusti jaloillaan ja alkoi siinä ääniä päästelemään. Otin pojan syliin ja annoin tytön sammahtaa itsekseen uneen sängyssä. Onneksi näin kävikin! Nopsu oli sitten vaikeampi tapaus. Nukahti syliin, nostin sänkyyn, vimmattu potkiminen jaloilla alkoi samantien, silittelyä, hyssyttelyä, silmät auki ja vininää. Sama uudestaan. Taas nukahtaa syliin, nostan sänkyyn, sitten tutkitaanko varpaita ja sama homma alusta. Yritin laskea sänkyyn aina niin, että pidin vielä kädet pojan alla kuten sylissäkin. Ei auta. Jokusen kerran tätä mentiin ja ehkä 45 minuutin päästä jalatkin rauhottui sänkyyn laskiessa. Silmät kyllä vielä avautui, mutta hiljalleen ne painui kiinni, silittelin päätä samalla. Toivottavasti tästä ei tule tapa! Ilmeisesti nuo uudet liikkeet tulevat uniinkin. Nopsu on siis löytänyt nuo varpaansa ja muutenkin on aina ollut aktiivinen noitten jalkojensa suhteen. Saas nähä, mitä tuleman pitää.
Kannattaako näin jatkaa ennemmin kuin, että antaisi sitä maitoa, joka luultavasti sais tyypin sammumaan nopeammin? Vai onko parempi, että yöllä saatais syöttöjä vähennettyä jo tässä vaiheessa naperoitten ikää?
Edellisessä postauksessa kerroin meidän tyyppien yörytmeistä ja siitä, kuinka homma toimii pitkälti tuon neitosen ehdoilla. Hän kitisee ja on se vaativampi tapaus. Heräilee useasti ja puolenyön maissa jo joutunut syöttämään maitoa ekan kerran, kun sylissäkään ei ole rauhoittunut. Kunnes...parina yönä on nyt sitten käynytkin niin, että Nopsu-poju onkin ruvennut kitisemään aiemmin. Hänelle on pitänyt maitotilkka antaa ja sitten on onneksi kyllä unet jatkuneet hyvin. Eilen illalla joskus yhentoista aikaan poika alkoi aivan yhtäkkiä itkeä kovaan ääneen. Ei auttanut muu kuin ottaa syliin ja siihen hän sitten nukahti.
Yöllä sitten valvoskelin ja odottelin noin yhteen asti yöllä, että jompikumpi alkaisi vinistä sängyssä, saisin syötettyä heidät ja menisin sitten ite nukkumaan. No, eipä tietenkään mitään tapahdu. Menin sitten sänkyyn pyörimään, siitä alkoi mun "tuskien yö". Uni ei nimittäin tullut ei sitten millään! Olisko johtunut siitä, että odotin, milloin pitää hypätä ylös vauvoja syöttämään. Kului tunti, kului kaksi, kului kolme. Nostin molemmille ehkä kerran tutit ja odottelin riittäisikö se vai pitääkö nousta hakemaan maitoja. Ja höpönpöpön sanon minä. Noin varttiavaille NELJÄ alkoi neiti vinisemään ja mä olin vielä hereillä. Päätin sitten, että nyt en koita enää tutilla vaan noustaan vaihtamaan vaippa ja syömään. Siis neiti nukkui noin 20.40-03.45 yhtä soittoa (+tutin nostelut pari kertaa)!
Koska poju näytti olevan hyvässä unessa, päätin olla herättämättä häntä ja kirjoitin miehelle lapun keittiöön, että kun hän nousee syöttämään kitisevää pojua, ei herättäis/syöttäis neitiä lainkaan jos hän ei ite herää. Mulla ei tietenkään ollut mitään hajua, milloin poju heräis vai heräiskö koko yönä. Oli hän sitten herännyt ja mies syötti hänet joskus aamuyöllä, ei kuulemma muista aikaa. Mäkin sain siinä joskus neljän jälkeen sitten unenpäästä VIHDOIN kiinni. Oli kyllä ihan percstä se valvominen itellä!
Aamulla mies nousi ylös naperoitten kanssa kuulemma puol 9! Viime aikoina herätys ollut yleensä 7.15-7.30! Ja tosiaan pojukin nukkui noin puol ysistä aamuyöhön lähes yhtä soittoa, oli vain se yksi itkuepisodi välissä ja parit tutin nostelut.
Ja minä kun luulin jo tietäväni, miten nää yöt suurinpiirtein menee!
Muokataas tätä vielä vähän, kun nyt ylhäällä vielä olen (nyt klo 01). Eli alkuyö tänään:
Molemmat heräili puolenyön maissa ja napottivat silmät auki sängyssä. Poju tietysti sätki vimmatusti jaloillaan ja alkoi siinä ääniä päästelemään. Otin pojan syliin ja annoin tytön sammahtaa itsekseen uneen sängyssä. Onneksi näin kävikin! Nopsu oli sitten vaikeampi tapaus. Nukahti syliin, nostin sänkyyn, vimmattu potkiminen jaloilla alkoi samantien, silittelyä, hyssyttelyä, silmät auki ja vininää. Sama uudestaan. Taas nukahtaa syliin, nostan sänkyyn, sitten tutkitaanko varpaita ja sama homma alusta. Yritin laskea sänkyyn aina niin, että pidin vielä kädet pojan alla kuten sylissäkin. Ei auta. Jokusen kerran tätä mentiin ja ehkä 45 minuutin päästä jalatkin rauhottui sänkyyn laskiessa. Silmät kyllä vielä avautui, mutta hiljalleen ne painui kiinni, silittelin päätä samalla. Toivottavasti tästä ei tule tapa! Ilmeisesti nuo uudet liikkeet tulevat uniinkin. Nopsu on siis löytänyt nuo varpaansa ja muutenkin on aina ollut aktiivinen noitten jalkojensa suhteen. Saas nähä, mitä tuleman pitää.
Kannattaako näin jatkaa ennemmin kuin, että antaisi sitä maitoa, joka luultavasti sais tyypin sammumaan nopeammin? Vai onko parempi, että yöllä saatais syöttöjä vähennettyä jo tässä vaiheessa naperoitten ikää?
perjantai 20. helmikuuta 2015
Naperot & yöunet
Tämän postauksen kuvituksesta kiitokset äitihahmo Tiinalle ja Team
Ämmille! Tiinan mahtavia tupla-arjen kuvituksia voi löytää vaikkapa
"Montako saisi olla?" facebook-ryhmästä. Lupa kuvien jakoon luonnollisesti kysytty :)
Voin kiitollisena, ylpeänä ja huojentuneena kertoa, että yöunille meno sujuu meillä useimmiten tosi hienosti. Vauvojen ilta-aika alkaa noin seitsemän hujakoilla, jolloin syötämme heille iltapuurot. Puurojen jälkeen käydään iltapesuilla, vaihdetaan tietysti vaipat ja laitetaan yöpuvut päälle. Tämän jälkeen ihan perinteistä vauvojen meininkiä eli välillä ollaan lattialla selällään, sitten ehkä masullaan, välillä napotetaan sylissä, välillä sittereissä, katsellaan leluja yms. Kahdeksan maissa arkisin minä ja isi katsellaan Rillit huurussa-sarjaa telkkarista ja usein mainoskatkon aikana syötetään naperoille iltamaidot. Yleensä laitetaan olkkarista valoja vähän himmeämmälle. Maitojen jälkeen ollaan vielä hetki olkkarissa kunnes ohjelma loppuu (jos ei näytä siltä, että äkkiä molemmat nukkumaan ennen kuin väsymys menee yli) ja sitten kannetaan heidät omiin pinnasänkyihin. Molemmille tutit suuhun ja Nopsulle vielä harso kasvojen viereen. Hän tykkää hieroa harsoon kasvojaan. Minulla on tapana laulaa molemmille "Tuiki tuiki tähtönen", jonka jälkeen sanon hyvät yöt molemmille, valot pois ja huoneesta ulos. Useimmiten tämä riittää. Erillistä nukuttamista ei siis tarvita, mikä on kyllä mahtavaa! Joskus jompikumpi tai molemmat saattaa hetken päästä aloittaa kitinän, jolloin pitää ehkä käydä tutti nostamassa suuhun. Yleensä syy kitinään on siis tutin tippuminen.
By the way: kun etsin videon tähän postaukseen, tajusin sitä katsoessani, että hei tossa laulussa on toinenkin säkeistö :D En muista, että olisin sitä ikinä ennen edes kuullut!
Peitot ei tahdo pysyä päällä lainkaan, etenkään Nopsulla. Jos yritän laittaa peiton nätisti paikoilleen, alkaa vimmattu jaloilla potkiminen, jotta hän saa sen pois :D No, ei kai hää sinne sänkyynsä jäädy kuitenkaan - on kuitenkin pitkähihainen ja -lahkeinen yöasu. Öisin meillä siis näyttää kovin paljon tuolta kuin alla kuvassa :D Joskus koitetaan laittaa molempien päälle joku ohut iso harso peitoksi, jotta he eivät sitä tuntisi eikä se kävisi häiritsemään niin, että se pitäis potkia pois.
Viime aikoina yön rytmi on mennyt siten, että neiti alkaa yleensä kitistä klo 23-01 välillä. Pari kertaa olen saanut syliteltyä hänet takaisin untenmaille (joskus nukahtaa kyllä syliin, mutta herää heti kun laskee pinnikseen ja kaikki alkaa alusta), mutta helpointa on jos vaan lykkää pullon suuhun. Tämä on tietysti tehtävä äkkiä ennen kuin toisessakin sängyssä herätään siskon kitinän vuoksi. Neidille vaihdan tässä vaiheessa myös joskus vaipan, ohivuotoja on viime aikoina tullut jonkin verran :/ Sitten neitonen takaisin sänkyyn ja tutti suuhun. Tämän jälkeen vuorossa on jäbän syöttäminen ja koska herra on lähes aina täysin unessa, ei viitsi häntä nostaa sängystä ja herättää suotta vaan pullo suuhun sinne sänkyyn ja hän juo maitonsa siinä unissaan ja jatkaa uniaan. Mihin asti lie nukkuisi tyytyväisenä ilman tätä syöttämistä? Minä olen se, joka hoitaa useimmiten tämän syöttökerran, koska olen luultavasti joka tapauksessa vielä hereillä.
Ennen seuraavaa syöttökertaa joudun usein nostelemaan tutteja Hiltsulle ja joskus Nopsullekin, mies ei edes näitä ähinöitä ehdi rekisteröidä nätisti nukkuessaan (olen joskus vähän kateellinen tästä). Tutin nostaminen pitää tehdä aina hirmu nopsasti, koska kun kitinä alkaa, on aina vaarana että toinenkin herää kitisemään. Eli kun kuulen pientäkin kitinää, nousen salamana ja tutti takaisin suuhun. Pimeässä tuttien löytäminen sängystä on ihan älytöntä! Aina ne tutit vaan katoaa jonnekin! Pinnisten välissä onkin yöpöytänä toimiva ÄP-laatikko, jonka päällä on aina varatutit.
Noin klo 04 herätään taas syömään. Aika riippuu edellisen syötön ajankohdasta. Viime aikoina väli on ollut siis noin kolme-neljä tuntia. Monesti mies hoitaa tän syötön (ja joskus vaipat vaihtoon). Joudun usein tökkäämään hänet hereille, kun ei vaan herää siihen ähinään. Joskus minäkin hoidan tän kerran, mutta ehkä kuitenkin harvemmin. Ja joskus alkuaikoina hoidin tän joskus ihan hyvää hyvyyttäni, jotta mies sais nukkua. Nykyisin..noooo, en oo enää niin kiltti ;)
 | ||
Mites muilla lapsiperheillä menee nää nukuttamiset ja itse nukkumiset? Onko teillä haastavampia vai helpompia "tapauksia"?
tiistai 17. helmikuuta 2015
Treeniä mamma, treeniä!
Tämän postauksen kuvituksesta kiitokset äitihahmo Tiinalle ja Team Ämmille! Tiinan mahtavia tupla-arjen kuvituksia voi löytää vaikkapa "Montako saisi olla?" facebook-ryhmästä. Lupa kuvien jakoon luonnollisesti kysytty :)
 |
Tosi kivalle on tuntunut tähän saakka treenailu, vaikka ihan alussahan tämä on ja joka kerran jälkeen kropastakin sen huomaa - jumit on kovia! :D MUTTA...hiljalleen...ja tästä on hyvä aloitella :) Oon itteeni kovin tyytyväinen ja tekeehän tää hyvää kropan lisäksi myös mielelle. Pääsen omiin juttuihin muutenkin kuin kauppareissulla. Naperot on ihania, mutta please...joskus niistäkin "haluaa eroon" ;) Ja onhan paremmasta kunnosta hyötyä kotonakin lasten kanssa!
Harrastatko sinä liikuntaa ja jos kyllä niin mitä "lajia"? Millaisia tavoitteita sinulla on? Jumppaatko kotona vai salilla? Jos jälkimmäisessä niin montako kertaa viikossa?
Treenien jälkeen on ihana käydä rauhassa suihkussa ja saunassa. Eipähän tartte kotonakaan heti ekana mennä peseytymään...ja lisäksi säästetään vedessäkin! :D Köh..meidän vesilaskuhan oli TUPLAANTUNUT sitten edellisen laskun. Ihan kiva! Aivan järjetön summa eikä oikein tajuta mistä se johtuu. Tai siis tuplaantuihan meillä asukasmääräkin toki, mutta noitten pyllynpesuihin ja satunnaisiin kylpyhetkiin ei paljon vettä mene. Onko pullojen pesulla sitten vaikutusta? Niitten kanssa joutuu lotraamaan päivittäin jonkin verran. Lisäksi korvikemaitojauhe sekoitetaan veteen ja päivittäin maitojakin pitää tehdä. Pyykkikone on kyllä vaihdettu (uudempaan tosin) ja pyykkiä pitää pestä ehkä jonkun kerran enemmän kuin ennen. Silti.
Tuplaantunut!!?
maanantai 16. helmikuuta 2015
Pientä piristystä naperoille (sisustustarrat)
Meillä on vähän liian pieni (vuokra)asunto ja joudumme nyt nukkumaan kaikki samassa makuuhuoneessa. Meidän parisänky on keskellä, toisessa laidassa pinnikset ja toisessa laidassa pari kirjahyllyä. Yhdessä nurkassa vaatekaapit ja parisänkyä vastapäätä vielä kirjoitus-/tietokonepöytä. Pintaremppaa tehtiin muistaakseni joskus viime keväänä ja maalattiin seinät vaalean mintun sävyllä, tykkään väristä, mutta...nyt halusin saada seinille vähän jotain piristystä ja nimenomaan tuohon pinnasänkyjen luokse, jotta lapsilla olisi jotain kivaa katseltavaa.
Tilasin siis pari sisustustarrakokonaisuutta Hattentatti.fi-verkkokaupasta. Yksi tarra oli toi iso puu keskellä ja kolme lintua (sininen, punainen ja vihreä). Isossa puussa oleva pöllö ja orava kuuluivat toiseen pakettiin, mutta ne meni kivasti nököttämään tonne isoon puuhun.
Toinen tarrakokonaisuus oli siis kaikki noi loput eli metsäneläimet, pienemmät puut, sienet, kukat, nurmikkotupsut jne. Kaikki tarrat pystyi asettelemaan oman mielen mukaisesti ja itse asiassa tarroja olisi vieläkin jäljellä - varmaankin lisäilen vielä ainakin nurmikkotupsuja ja pari kukkaa sinne tänne. Eläimiäkin olisi vielä, mutta en haluaisi tuosta kuitenkaan liian sillisalaattia :)
Oon tyytyväinen: seinästä tuli paljon pirtsakampi ja ihan itselläkin katse hakeutuu aina tuohon seinään, kun makkariin astelee :D Yöpöydän virkaa toimittaa tällä hetkellä toinen äitiyspakkauslaatikko, jonka päällä on tuollainen pieni himmeä yövalo ja parit tutit. Ehkä vois kokeilla, josko jostain löytyisi pinnisten väliin sopiva yöpöytä! Pitäisi olla tosi kapea malli nimittäin. Toiseen pinnikseen pitäisi myös laittaa vielä reunasuojus.
Ihanteellista olisi, että päästäis joskus vähän isompaan kämppään asustamaan, mutta nyt on mentävä näin. Meillä on iso olohuone ja oon joskus miettinyt, että pitääkö meidän joskus muuttaa sinne nukkumaan eli parisänky olisikin olkkarin toisessa osassa. Pitäis ehkä joku tilanjakaja sitten kehittää sängyn ja muun olkkarin väliin, mutta ei se ehkä mahdoton ajatus ole. Lapsille olisi sitten oma leikkihuone. Toisaalta...leikit tapahtuu varmaan milloin missäkin eli liekö leikkihuone niin tarpeellinen? Kaiken tällä hetkellä olkkarissa lojuvan roinan kannalta se olisi kyllä ihan jees. Sais noi rojut sinne leikkihuoneeseen ettei niitä tartteis päivästä toiseen katsella olohuoneen puolella!
Tilasin siis pari sisustustarrakokonaisuutta Hattentatti.fi-verkkokaupasta. Yksi tarra oli toi iso puu keskellä ja kolme lintua (sininen, punainen ja vihreä). Isossa puussa oleva pöllö ja orava kuuluivat toiseen pakettiin, mutta ne meni kivasti nököttämään tonne isoon puuhun.
Toinen tarrakokonaisuus oli siis kaikki noi loput eli metsäneläimet, pienemmät puut, sienet, kukat, nurmikkotupsut jne. Kaikki tarrat pystyi asettelemaan oman mielen mukaisesti ja itse asiassa tarroja olisi vieläkin jäljellä - varmaankin lisäilen vielä ainakin nurmikkotupsuja ja pari kukkaa sinne tänne. Eläimiäkin olisi vielä, mutta en haluaisi tuosta kuitenkaan liian sillisalaattia :)
 |
| Lähikuvia eläimistä |
 |
| Neiti nukkuu vasemmalla ja jäbä oikealla |
Sopu sijaa antaa!
Oletko käyttänyt tarroja sisustuksessa? Ovatko tarrat IN vai OUT?
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Mun "pikkuset" jo 6 kuukautta!
Viime keskiviikkona, 11. helmikuuta, meidän naperoiset täyttivät jo huimat puoli vuotta! (korjattu ikä karkeasti 4,5kk) Mitä ilmeisemmin päivät, viikot ja kuukaudet ovat kulkeneet kuin siivillä allekirjoittaneen ohi, koska ei tätä pysty oikein tajuamaan :) Piirteet alkavat muistuttaa enemmän pientä lasta kuin vauvaa. Uusia kehitysaskeleitakin on otettu, kun vertailen edelliseen kuukausipostaukseen. 6kk-neuvola on muutaman päivän päästä, jolloin saamme uusia mittoja.
...on tomera typykkä. Hymyjä irtoaa paljon, mutta joskus ollaan sit tosi vakavana. Ääneen naurahduksia on kuitenkin nyt alkanut tulla, etenkin kun olen jotain pelleillyt neidin edessä tai nostellut häntä ilmaan "lentokoneeksi". Se nauru on kyllä jotain niin suloista ♥ Edelleen Hiltsu on ehkä hiukan seesteisempi tapaus kuin veljensä, ainakin joissain tilanteissa. Kovin on siis perustyytyväinen eikä yleensä turhia itkeskele.
Nukahtaa helposti päivä- ja yöunille, mutta heräilee useimmiten monta kertaa: pitää nostaa tuttia, heiluttaa vaunukoppaa, ristiä sormet ja toivoa, että neiti jatkaa unia. Yöllä herää monesti puolen yön jälkeen kitisemään. Mistä lie johtuu, kun nälkäkään ei periaatteessa pitäisi olla. Parina yönä olen vain sylitellyt rimpuilevaa tyttöstä, lopulta onkin siihen syliin rauhoittunut ihan ilman maitoakin ja jatkanut unia monta tuntia ennen ekaa yösyöntiä. Eilen illalla vuorostaan oli pakko antaa vähän maitoa, kun kitinä vaan jatkui enkä halunnut, että veikka herää siihen.
Masullaan ollaan lattialla jo paljon enemmän ja Hiltsu on myös kääntynyt liukkaalla parketilla parhaimmillaan noin 180 astetta (mahallaan). Ei siis vielä käännytä selältä masulle tai toistepäin. Pikkukätöset löytävät lelut ja niihin osataan tarttua hyvin. Lelut menevät sujuvasti myös suuhun. Ja kädet. Ja kaikki muukin, mitä eteen tulee :D
Katselee veikkaa ja yrittää koskettaa kädellä. On vetänyt Nopsua korvista joitakin kertoja, Nopsu-rukka.
Itkenyt pari kertaa vierastaessaan tuntematonta.
Vaatekoko on 62-68, riippuen vaatteen mallista.
...se vaan jaksaa edelleen hymyillä! Oikein iloinen pikkumies, mutta saa välillä raivostumiskohtauksia eikä meinaa päästä asian yli millään vaan huuto jatkuu ja jatkuu. Onneksi huutoraivarit ei kuitenkaan kestä loputtomiin vaan jollain tavalla löytyy aina ratkaisu: syli, maito, lelu, mikä milloinkin. Ääneen nauramista ei jäbä harrasta vieläkään, mutta hihkuu ja kiljuu joskus kovaa ja korkealta :D
Jäbä ei nukahda aina aivan yhtä helpolla kuin siskonsa, mutta nukkuu kuitenkin paremmin sitten kun nukahtaa. Päikkäreillä ei tartte välttämättä kertaakaan käydä tuttia nostamassa ja yöllä unta vedellään palloon antaumuksella. En edes tiedä, mihin saakka nukkuisi ilman syöttämistä, koska ollaan kuitenkin Nopsukin syötetty samalla kuin siskonsa. Usein Nopsun voi kuitenkin syöttää suoraan sänkyyn, kun hän siis nukkuu. Eli juo maidon nukkuessaan ja jatkaa uniaan ilman heräilyä.
Lattialla on jo paljon kivempi olla mahallaan ja leluja otetaan käteen hienosti. Niitä viedään suuhun ja jos ei lelua löydy niin sitten omat kädet on hyvä ratkaisu! Lattian voisi joskus mopata kuolalla ;) Vielä ei liikuta lattialla ollessa, mutta hiljaa hyvä tulee.
Katselee siskoa silloin tällöin ja säikäyttänytkin hänet pari kertaa kovilla kiljahduksillaan.
Vaatteissa käytetään kokoa 62-68. Vierastamista ei vielä havaittavissa.
Yöt nukutaan pääosin hyvin ja yleensä mennään 1-2 syötöllä. Yösyötöllä (klo 4?) maito + vellimäärä on noin 150ml. Jos puolen yön jälkeen joutuu antamaan maitoa, niin määrä tällöin pienempi. Ihan siksi, että jos antaisi paljon, jaksaisivat he nukkua ehkä jonnekin aamu kuuteen, jonka jälkeen pitäis kuitenkin pystyä jatkamaan vielä yöunia mielellään ainakin kahdeksaan. Parempi siis jos syövät joskus neljän hujakoilla ja sit yö on vielä täydessä vauhdissa joten unien jatkaminen on helpompaa.
Molemmille maistuu ruoka kuin ruoka. Ollaan nyt riisipuuron lisäksi annettu kaurapuuroa sekä kasvis- ja hedelmäsoseiden lisäksi kasvis-lihasoseita. Maitoa juodaan joka ruokailun jälkeen, mutta ei aivan heti vaan odotellaan, että soseet vähän vajuu masusta. Viime aikoina molemmat ovat puklailleet huomattavasti enemmän kuin aiemmin - mistä johtunee?
08:00 Herääminen, vaippojen vaihto, pyllynpesut, päivävaatteet päälle, leikkejä lattialla
09:00 Aamumaito
10:00 Aamupäivän päikkärit parvekkeella alkaa
12:00 Päikkärit ohi: Hiltsulla yleensä vähän aiemmin, Nopsu saattaa nukkua vähän pidempäänkin joskus
13:00 Lounas: liha-kasvissose ja maito, lattialla möyryämista, vaipat vaihtoon, sittereissä napottamista yms.
14:00 Toiset päikkärit, sisällä
15:00 Herätään ja taas perusmeininkiä, mitä nyt milloinkin
16:00 Ruokailua: hedelmä- tai marjasosetta sekä maitoa
17:00 Kolmannet päikkärit, sisällä
18:00 Herääminen
19:00 Iltapuuro, jonka jälkeen iltapesut, vaipat, yöpuvut, lääkkeet (rauta ja d-vita)
20:00 Iltamaidot, äiti ja isi katselee samalla "Rillit huurussa" :D
20:30 Yöunille
01:00 Eka syöttö pienemmällä annoksella
04:00 Yösyöttö isommalla annoksella
08:00 Uusi päivä alkaa!
Hiltsu...
...on tomera typykkä. Hymyjä irtoaa paljon, mutta joskus ollaan sit tosi vakavana. Ääneen naurahduksia on kuitenkin nyt alkanut tulla, etenkin kun olen jotain pelleillyt neidin edessä tai nostellut häntä ilmaan "lentokoneeksi". Se nauru on kyllä jotain niin suloista ♥ Edelleen Hiltsu on ehkä hiukan seesteisempi tapaus kuin veljensä, ainakin joissain tilanteissa. Kovin on siis perustyytyväinen eikä yleensä turhia itkeskele.
Nukahtaa helposti päivä- ja yöunille, mutta heräilee useimmiten monta kertaa: pitää nostaa tuttia, heiluttaa vaunukoppaa, ristiä sormet ja toivoa, että neiti jatkaa unia. Yöllä herää monesti puolen yön jälkeen kitisemään. Mistä lie johtuu, kun nälkäkään ei periaatteessa pitäisi olla. Parina yönä olen vain sylitellyt rimpuilevaa tyttöstä, lopulta onkin siihen syliin rauhoittunut ihan ilman maitoakin ja jatkanut unia monta tuntia ennen ekaa yösyöntiä. Eilen illalla vuorostaan oli pakko antaa vähän maitoa, kun kitinä vaan jatkui enkä halunnut, että veikka herää siihen.
Masullaan ollaan lattialla jo paljon enemmän ja Hiltsu on myös kääntynyt liukkaalla parketilla parhaimmillaan noin 180 astetta (mahallaan). Ei siis vielä käännytä selältä masulle tai toistepäin. Pikkukätöset löytävät lelut ja niihin osataan tarttua hyvin. Lelut menevät sujuvasti myös suuhun. Ja kädet. Ja kaikki muukin, mitä eteen tulee :D
Katselee veikkaa ja yrittää koskettaa kädellä. On vetänyt Nopsua korvista joitakin kertoja, Nopsu-rukka.
Itkenyt pari kertaa vierastaessaan tuntematonta.
Vaatekoko on 62-68, riippuen vaatteen mallista.
Nopsukka...
...se vaan jaksaa edelleen hymyillä! Oikein iloinen pikkumies, mutta saa välillä raivostumiskohtauksia eikä meinaa päästä asian yli millään vaan huuto jatkuu ja jatkuu. Onneksi huutoraivarit ei kuitenkaan kestä loputtomiin vaan jollain tavalla löytyy aina ratkaisu: syli, maito, lelu, mikä milloinkin. Ääneen nauramista ei jäbä harrasta vieläkään, mutta hihkuu ja kiljuu joskus kovaa ja korkealta :D
Jäbä ei nukahda aina aivan yhtä helpolla kuin siskonsa, mutta nukkuu kuitenkin paremmin sitten kun nukahtaa. Päikkäreillä ei tartte välttämättä kertaakaan käydä tuttia nostamassa ja yöllä unta vedellään palloon antaumuksella. En edes tiedä, mihin saakka nukkuisi ilman syöttämistä, koska ollaan kuitenkin Nopsukin syötetty samalla kuin siskonsa. Usein Nopsun voi kuitenkin syöttää suoraan sänkyyn, kun hän siis nukkuu. Eli juo maidon nukkuessaan ja jatkaa uniaan ilman heräilyä.
Lattialla on jo paljon kivempi olla mahallaan ja leluja otetaan käteen hienosti. Niitä viedään suuhun ja jos ei lelua löydy niin sitten omat kädet on hyvä ratkaisu! Lattian voisi joskus mopata kuolalla ;) Vielä ei liikuta lattialla ollessa, mutta hiljaa hyvä tulee.
Katselee siskoa silloin tällöin ja säikäyttänytkin hänet pari kertaa kovilla kiljahduksillaan.
Vaatteissa käytetään kokoa 62-68. Vierastamista ei vielä havaittavissa.
Koskee molempia:
Molemmille maistuu ruoka kuin ruoka. Ollaan nyt riisipuuron lisäksi annettu kaurapuuroa sekä kasvis- ja hedelmäsoseiden lisäksi kasvis-lihasoseita. Maitoa juodaan joka ruokailun jälkeen, mutta ei aivan heti vaan odotellaan, että soseet vähän vajuu masusta. Viime aikoina molemmat ovat puklailleet huomattavasti enemmän kuin aiemmin - mistä johtunee?
Päivärytmi on nykyään karkeasti arvioituna tällainen:
08:00 Herääminen, vaippojen vaihto, pyllynpesut, päivävaatteet päälle, leikkejä lattialla
09:00 Aamumaito
10:00 Aamupäivän päikkärit parvekkeella alkaa
12:00 Päikkärit ohi: Hiltsulla yleensä vähän aiemmin, Nopsu saattaa nukkua vähän pidempäänkin joskus
13:00 Lounas: liha-kasvissose ja maito, lattialla möyryämista, vaipat vaihtoon, sittereissä napottamista yms.
14:00 Toiset päikkärit, sisällä
15:00 Herätään ja taas perusmeininkiä, mitä nyt milloinkin
16:00 Ruokailua: hedelmä- tai marjasosetta sekä maitoa
17:00 Kolmannet päikkärit, sisällä
18:00 Herääminen
19:00 Iltapuuro, jonka jälkeen iltapesut, vaipat, yöpuvut, lääkkeet (rauta ja d-vita)
20:00 Iltamaidot, äiti ja isi katselee samalla "Rillit huurussa" :D
20:30 Yöunille
01:00 Eka syöttö pienemmällä annoksella
04:00 Yösyöttö isommalla annoksella
08:00 Uusi päivä alkaa!
- Ruokailut menee siis noin kolmen tunnin sykleissä, aamupäivällä ehkä hiukan pidempi väli - riippuen päikkäreiden pituudesta.
- Unien jälkeen valvotaan noin kaksi tuntia ennen seuraavia unia. Ennen väli oli 1,5h mutta nyt selvästi jaksetaan valvoa hiukan enemmän. Jos yrittää laittaa päiväunille liian aikaisin, ei unista tule mitään ja sit menee koko soppa sekaisin.
tiistai 10. helmikuuta 2015
Yrittänyttä ei laiteta - kuntokuurille!
Nyt se ois sitten päätetty: kuntoilun aika alkakoon! Sain mieheltä joululahjaksi Polar Loop-aktiivisuusrannekkeen ja pari päivää sitten saatiin se vihdoin ja viimein mätsättyä tuohon mun käteen. Koitetaas nyt jos se edes hiukan motivoisi liikkumaan. Lisäksi aattelin ottaa 12 kk- jäsenyyden erääseen liikuntakeskukseen. Heillä on nyt "6 kk puoleen hintaan- tarjous" (sen jälkeen normaalihinta) joten sen voisin hyväksikäyttää. Menen huomenna ekalle tunnille ja katsomaan, mimmoset tilat kyseisessä liikuntapaikassa on. En ole aiemmin siellä käynytkään!
Mietin kyseisen paikan jäsenyyttä itse asiassa juuri ennen raskauden selviämistä ja ylläriylläri se homma meni sitten puihin, kun raskaustesti näytti positiivista. Ajattelin, että ehkei mun kannata sitouttaa itseäni juuri silloin mihinkään urheiluun. Nyt on kuitenkin aika tehdä jotain ennen kuin plösähdän kokonaan. Tai ei se mitään jos kilotkaan ei karise, kunhan vain kunto hiukan nousisi - se olisi nyt päätavoitteena! Pääasiassa käyn varmasti ryhmäliikuntatunneilla, ne on enemmän mun juttu kuin kuntosali. Kuntosaliakin voisi joskus käyttää, mutta sinne tartteisin jonkun ohjelman ja jonkun näyttämään, miten laitteet toimii :D Mitään personal traineria en nyt vielä tähän hätään halua, katsotaan miten homma lähtee liikkeelle.
Lisäksi ranneke voisi motivoida mua ulkoilemaan. Oon niin paljon sisätiloissa, että polla saattaa joskus vielä poksahtaa. Ainut miinus rannekkeessa on, että jos kerrankin jaksaisin vaunuilemaan lähteä niin ranneke ei tunnista liikettä, koska kädet ovat vaunuissa kiinni. Yritin eilen vaunulenkillä työntää vaunuja yhdellä kädellä, jotta rannekekäsi liikkuisi :D Lisättäköön, että lapset saavat kyllä raitista ilmaa parvekepäikkäreillä päivittäin. Mulle on vaan valtavan suuri askel lähteä vaunulenkkeilemään, koska talossa ei ole hissiä ja noi hemmetin kopat painaa niin pirusti, kun niitä pitää kantaa tonne alavarastoon. Tästä olen kyllä kirjoittanut ennenkin, mutta selvennetään vielä, että raskasta on ja koko lenkkeilystä lähtee maku, kun joutuu verenmaku suussa lähtemään lenkille ja tulemaan lenkiltä pois. Eri asia jos lähetään vaikka koko perhe ja mies on kantoapuna.
No anyways...tsempatkaa, että todella otan nyt itteäni niskasta ja kuntoilukuuri todella lähtee liikkeelle!
Mietin kyseisen paikan jäsenyyttä itse asiassa juuri ennen raskauden selviämistä ja ylläriylläri se homma meni sitten puihin, kun raskaustesti näytti positiivista. Ajattelin, että ehkei mun kannata sitouttaa itseäni juuri silloin mihinkään urheiluun. Nyt on kuitenkin aika tehdä jotain ennen kuin plösähdän kokonaan. Tai ei se mitään jos kilotkaan ei karise, kunhan vain kunto hiukan nousisi - se olisi nyt päätavoitteena! Pääasiassa käyn varmasti ryhmäliikuntatunneilla, ne on enemmän mun juttu kuin kuntosali. Kuntosaliakin voisi joskus käyttää, mutta sinne tartteisin jonkun ohjelman ja jonkun näyttämään, miten laitteet toimii :D Mitään personal traineria en nyt vielä tähän hätään halua, katsotaan miten homma lähtee liikkeelle.
Lisäksi ranneke voisi motivoida mua ulkoilemaan. Oon niin paljon sisätiloissa, että polla saattaa joskus vielä poksahtaa. Ainut miinus rannekkeessa on, että jos kerrankin jaksaisin vaunuilemaan lähteä niin ranneke ei tunnista liikettä, koska kädet ovat vaunuissa kiinni. Yritin eilen vaunulenkillä työntää vaunuja yhdellä kädellä, jotta rannekekäsi liikkuisi :D Lisättäköön, että lapset saavat kyllä raitista ilmaa parvekepäikkäreillä päivittäin. Mulle on vaan valtavan suuri askel lähteä vaunulenkkeilemään, koska talossa ei ole hissiä ja noi hemmetin kopat painaa niin pirusti, kun niitä pitää kantaa tonne alavarastoon. Tästä olen kyllä kirjoittanut ennenkin, mutta selvennetään vielä, että raskasta on ja koko lenkkeilystä lähtee maku, kun joutuu verenmaku suussa lähtemään lenkille ja tulemaan lenkiltä pois. Eri asia jos lähetään vaikka koko perhe ja mies on kantoapuna.
No anyways...tsempatkaa, että todella otan nyt itteäni niskasta ja kuntoilukuuri todella lähtee liikkeelle!
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Mama ja pikkuiset kyläreissulla (la-to)
Viikko sitten lauantaina pakkasin (miehen avustuksella) kimpsut ja
kampsut autoon ja huristelin naperoitten kanssa Kuopioon mummilaan. Oli
aika erikoista olla vain heidän kanssaan liikkeellä, isi kun jäi tosiaan
kotiin. Ajomatka sujui hyvin ja vain kerran jouduin pysähtymään
loppumatkasta, kun Hiltsu alkoi vinistä siihen malliin, että parempi
lykätä tippunut tutti suuhun takaisin. Onneksi matka on vain pari tuntia
ja sen ajan noi just ja just autossa nukkuvat. Yleensä jos ollaan tehty
sama matka iskän kanssa, olen joutunut loppumatkasta könyämään kesken
ajon etupenkiltä polvilleen takapenkille päin ja laittelemaan tuttia
paikoilleen. Onneksi nyt matka meni jopa paremmin, koska tutit pysyivät
lähes loppuun saakka suussa :D
Kuopiossa nähtiin kivasti koko mun perhettä, kun pikkusisko Turustakin oli käymässä ja pikkuveli oli viikonloppuvapaalla armeijasta. Tietysti myös toinen pikkusisko oli paikalla, kun asustaa vanhempieni luona. Mun iskälle oli tehty polvileikkaus ja yhtenä päivänä kävin häntä sairaalassa moikkaamassa. Hän pääsikin sitten jo seuraavana päivänä muistaakseni kotiin.
Touhusteltiin pääasiassa siinä mummilassa naperoitten kanssa ja yötkin meni kohtuullisesti, vaikka itse jouduin kaiken hoitamaan. Vähän oli rytmit sekaisin ja välillä päiväunille meneminen oli hankalaa, illat vähän venyi tämän vuoksi. Myös yöllä heräiltiin syömään vähän outoihin aikoihin, miten milloinkin. Onneksi kuitenkin selvittiin 1-2 syötöllä kuten yleensä. Neiti nukkui mun vieressä, koska eivät mahtuneet veikan kanssa kovin hyvin matkasänkyyn enää. Potkivat toisiaan ja jos toinen rauhottui, niin havahtui sitten siihen toisen potkimiseen. Sama juttu alkaa olla piakkoin kotona ja meidän pitääkin koota toinen pinnasänky eli naperot siirtyvät pian eri sänkyihin nukkumaan uniaan!
Yksi outo seikka tapahtui eräänä päivänä. Nopsu ja Hiltsu olivat vieretysten lattialla ja ilmeisesti Hiltsu raapaisi(?) veljeään, josta hän sitten veti ihan hirmuset raivarit. Tai ei me muutakaan syytä raivarille keksitty ja Hilu kyllä siinä heilui käsiensä kanssa ja hapuili veikan naamaa. Nopsu ei meinannut millään päästä yli tästä jutusta ja jouduinkin rauhoittelemaan häntä pitkän tovin. Ei ole ikinä niin kauan itkenyt putkeen ja lopulta nukahti sitten mun syliin, mistä siirsin sitten unille sänkyyn. No, tämä oli vasta alkua! Nimittäin unilta herättyään Nopsu alkoi taas huutamaan ja vielä hurjemmin! Toin hänet pimeähköstä makkarista olkkariin, jossa hetkeksi rauhottui kunnes yhtäkkiä alkoi siristellä silmiään. Päätinkin siinä samassa mennä vaihtamaan vaippaa ja siirryttiin toiseen huoneeseen, jossa oli vähän hämärää kuten olohuoneessa, molemmissa vain yksi lamppu. No tässäkin huoneessa Nopsu katsoi lamppua ja alkoi siristellä silmiään sekä huutaa/itkeä ihan kunnolla! Tästä alkoi pitkä huutoepisodi silmät kiinni. Hän ei suostunut avaamaan silmiään ja huusi ihan kurkku suorana. Yritin heilutella sylissä, laskin sängylle, pidin sylissä ilman heilutusta, koitin antaa maitoa...ei mitään muutosta vaan sama juttu. Silmät kiinni poika vain itki :( Lopulta en jaksanut enää pitää häntä sylissä vaan keksin, että laitan turvakaukaloon ja heilutan sitä. Siihen hän sitten hiljalleen rauhottui ja taisi hetkeksi nukahtaakin. Herättyään kaikki oli taas normaalisti! HÄH??! En vieläkään tajua mikä juttu se oli. Roska/ripsi silmässä - inhottava tunne? Mikä lie, senkun tietäisi!
Yhtenä päivänä lähdettiin toisen siskon kanssa Ikeaan ja otettiin ipanat mukaan. Reissu meni tosi kivasti, molemmat ipanat katseli kaukaloistaan ihmetellen ja hiukan torkahtivatkin lopussa. Käytiin myös katsastamassa lasten hoitohuone joka kulkee nimellä perhehuone (ei varsinaisesti osa Ikeaa mutta kuului kyseiseen kauppakeskuskompleksiin eli Matkukseen, jossa siis Ikea yhtenä osana) ja siellähän olikin hienot tilat lasten syöttämiseen, vaipanvaihtoon yms. Oli pieni köökki, jossa mikro ja ruokaopöytä, erillinen wc, useita vaipanvaihtopisteitä, olohuone/oleskelutila jossa sohva, vaunuparkki yms. Pikkutyypit matkustivat ostoskärryissä turvakaukaloissaan. Oltais laitettu heidät ostoskärryjen omiin "lastenkaukaloihin", mutta Ikean eräältä henkilökunnanjäseneltä kysyttäessä kaksoskärryjä ei ole ja yksöskärryjäkin oli vain yhdet vapaana. Omat kaukalot siis kärryihin ja menoksi!
Äitin kanssa kävin elokuvissa katsomassa kotimaisen aivot-narikkaan-huumoripläjäyksen nimeltä "Viikossa aikuiseksi". Oli ihan hauska pätkä, ehkä vähän hitaasti lämpiävä, mutta kuitenkin ihan kiva katsottava :) Leffan ajan mun siskot toimivat lapsenlikkoina ja hyvin oli mennyt!
Torstaina aamupäivällä klo 10 jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kotiin - tietysti aamupäikkäreiden aikaan, jotta selviäisin matkasta helpommin ;) Mukava reissu, silti koti on tietysti aina koti - etenkin näitten pikkuisten kanssa. Omat tutut kuviot, "apuvälineitä" (vaikka olihan mulla sitterit mukana, mutta leikkimattoa ja -kaarta en esimerkiksi raahannut mukaan) auttamaan arjessa, mies apuna hoitamassa jne. Kyllähän perhe toki auttoi pikkuisten viihdyttämisessä ja vaipanvaihdoissa :) mutta silti...kotona kaikki on vaan helpompaa :D Eikä tartte yöllä huolehtia, miten herätetään koko talo jos joku vinisee. Tais tosin kaikki, paitsi minä, nukkua korvatulpilla mummilassa ;)
Kuopiossa nähtiin kivasti koko mun perhettä, kun pikkusisko Turustakin oli käymässä ja pikkuveli oli viikonloppuvapaalla armeijasta. Tietysti myös toinen pikkusisko oli paikalla, kun asustaa vanhempieni luona. Mun iskälle oli tehty polvileikkaus ja yhtenä päivänä kävin häntä sairaalassa moikkaamassa. Hän pääsikin sitten jo seuraavana päivänä muistaakseni kotiin.
Touhusteltiin pääasiassa siinä mummilassa naperoitten kanssa ja yötkin meni kohtuullisesti, vaikka itse jouduin kaiken hoitamaan. Vähän oli rytmit sekaisin ja välillä päiväunille meneminen oli hankalaa, illat vähän venyi tämän vuoksi. Myös yöllä heräiltiin syömään vähän outoihin aikoihin, miten milloinkin. Onneksi kuitenkin selvittiin 1-2 syötöllä kuten yleensä. Neiti nukkui mun vieressä, koska eivät mahtuneet veikan kanssa kovin hyvin matkasänkyyn enää. Potkivat toisiaan ja jos toinen rauhottui, niin havahtui sitten siihen toisen potkimiseen. Sama juttu alkaa olla piakkoin kotona ja meidän pitääkin koota toinen pinnasänky eli naperot siirtyvät pian eri sänkyihin nukkumaan uniaan!
 |
| Vanhemman pikkusiskoni ja neidin touhuilua |
Yksi outo seikka tapahtui eräänä päivänä. Nopsu ja Hiltsu olivat vieretysten lattialla ja ilmeisesti Hiltsu raapaisi(?) veljeään, josta hän sitten veti ihan hirmuset raivarit. Tai ei me muutakaan syytä raivarille keksitty ja Hilu kyllä siinä heilui käsiensä kanssa ja hapuili veikan naamaa. Nopsu ei meinannut millään päästä yli tästä jutusta ja jouduinkin rauhoittelemaan häntä pitkän tovin. Ei ole ikinä niin kauan itkenyt putkeen ja lopulta nukahti sitten mun syliin, mistä siirsin sitten unille sänkyyn. No, tämä oli vasta alkua! Nimittäin unilta herättyään Nopsu alkoi taas huutamaan ja vielä hurjemmin! Toin hänet pimeähköstä makkarista olkkariin, jossa hetkeksi rauhottui kunnes yhtäkkiä alkoi siristellä silmiään. Päätinkin siinä samassa mennä vaihtamaan vaippaa ja siirryttiin toiseen huoneeseen, jossa oli vähän hämärää kuten olohuoneessa, molemmissa vain yksi lamppu. No tässäkin huoneessa Nopsu katsoi lamppua ja alkoi siristellä silmiään sekä huutaa/itkeä ihan kunnolla! Tästä alkoi pitkä huutoepisodi silmät kiinni. Hän ei suostunut avaamaan silmiään ja huusi ihan kurkku suorana. Yritin heilutella sylissä, laskin sängylle, pidin sylissä ilman heilutusta, koitin antaa maitoa...ei mitään muutosta vaan sama juttu. Silmät kiinni poika vain itki :( Lopulta en jaksanut enää pitää häntä sylissä vaan keksin, että laitan turvakaukaloon ja heilutan sitä. Siihen hän sitten hiljalleen rauhottui ja taisi hetkeksi nukahtaakin. Herättyään kaikki oli taas normaalisti! HÄH??! En vieläkään tajua mikä juttu se oli. Roska/ripsi silmässä - inhottava tunne? Mikä lie, senkun tietäisi!
Yhtenä päivänä lähdettiin toisen siskon kanssa Ikeaan ja otettiin ipanat mukaan. Reissu meni tosi kivasti, molemmat ipanat katseli kaukaloistaan ihmetellen ja hiukan torkahtivatkin lopussa. Käytiin myös katsastamassa lasten hoitohuone joka kulkee nimellä perhehuone (ei varsinaisesti osa Ikeaa mutta kuului kyseiseen kauppakeskuskompleksiin eli Matkukseen, jossa siis Ikea yhtenä osana) ja siellähän olikin hienot tilat lasten syöttämiseen, vaipanvaihtoon yms. Oli pieni köökki, jossa mikro ja ruokaopöytä, erillinen wc, useita vaipanvaihtopisteitä, olohuone/oleskelutila jossa sohva, vaunuparkki yms. Pikkutyypit matkustivat ostoskärryissä turvakaukaloissaan. Oltais laitettu heidät ostoskärryjen omiin "lastenkaukaloihin", mutta Ikean eräältä henkilökunnanjäseneltä kysyttäessä kaksoskärryjä ei ole ja yksöskärryjäkin oli vain yhdet vapaana. Omat kaukalot siis kärryihin ja menoksi!
 |
| Meneehän se näinkin! |
Äitin kanssa kävin elokuvissa katsomassa kotimaisen aivot-narikkaan-huumoripläjäyksen nimeltä "Viikossa aikuiseksi". Oli ihan hauska pätkä, ehkä vähän hitaasti lämpiävä, mutta kuitenkin ihan kiva katsottava :) Leffan ajan mun siskot toimivat lapsenlikkoina ja hyvin oli mennyt!
Johanna Vuoksenmaan komedia ihmisten kompuroivista yrityksistä kasvaa aikuisiksi.
Joukko toisilleen tuntemattomia miehiä ja naisia haluaa viettää toisenlaisen kesälomaviikon houkuttelevan oloisella aikuisten leirillä Turun saaristossa. Kun esittelyvideolla harjat hulmuten laukkaavat hevoset paljastuvatkin vain vapaan mielen symboleiksi ja leirin vetäjä karkaa koiransa synnytykseen, joutuvat leiriläiset etsimään kasvun aineksia itsestään ja toisistaan. Leiri saaressa ei ehkä täytä tuotelupausta ”elämän ihanimmasta viikosta”, mutta entisellään sieltä ei kukaan arkeensa palaa.
Tervetuloa aikuisten ”seksittömälle ja päihteettömälle” aikuistumisleirille! Uusi elämäsi alkaa tästä! (Teksti Finnkinon nettisivuilta: http://www.finnkino.fi/Event/300629/)
Torstaina aamupäivällä klo 10 jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kotiin - tietysti aamupäikkäreiden aikaan, jotta selviäisin matkasta helpommin ;) Mukava reissu, silti koti on tietysti aina koti - etenkin näitten pikkuisten kanssa. Omat tutut kuviot, "apuvälineitä" (vaikka olihan mulla sitterit mukana, mutta leikkimattoa ja -kaarta en esimerkiksi raahannut mukaan) auttamaan arjessa, mies apuna hoitamassa jne. Kyllähän perhe toki auttoi pikkuisten viihdyttämisessä ja vaipanvaihdoissa :) mutta silti...kotona kaikki on vaan helpompaa :D Eikä tartte yöllä huolehtia, miten herätetään koko talo jos joku vinisee. Tais tosin kaikki, paitsi minä, nukkua korvatulpilla mummilassa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)