Sisävaatteita syksyyn/talveen

Todella harvoin olen ostanut lapsille vaatteita uutena, mutta yksi ilta hurahdin ja tein tilauksen H&M:lle. Ostin pääasiassa housuja, joita sai kolmet kaksien hinnalla, sekä paita + housut- tarjouksia. Hintaa tuli noin 4€ / vaate (jotkut kalliimpia ja jotkut edullisempia, mutta keskiarvoksi sain noin 4), joten ei ihan mahdoton summa. Ja kun niin harvoin uutena olen mitään ostanut, niin sallittakoon tämän kerran!
(Kaikki kuvat: http://www.hm.com/fi/ )

Tytölle ostin tämmöisiä tyttömäisiä, suloisia bodyja, pitkähihaisia paitoja sekä housuja. Mielestäni kaikkien housujen kanssa voi yhdistää minkä tahansa paidan joten ihan kivoja settejä näistä saa :) Ihan perusvaatteita siis kivoilla kuoseilla.

Pojalle valitsin alla näkyvät vaatteet ja tietenkin halusin, että molemmat saisivat yhtä monta vaatetta. Pöllöbodyja esimerkiksi voi myös molemmat käyttää :) Vihreät ja kanervan sävyiset chinot ajattelin ns. kauppahousuiksi tai käytettäväksi muuten kodin ulkopuolelle. Kotona välttää hyvin trikoot ja legginssit! Meillä on aika lämmin asunto joten uskoisin, että paksummat housut olisivat liikaa.

Kirjoitinkin aiemmin, että synttärilahjaksi molemmat saivat bodyt ja housut, joten kotivaatetilanne syksyksi alkaa olla nyt "tosi fine" etenkin, kun näiden uusien vaatteiden lisäksi kaapista löytyy 74-senttisiä, jotka ovat siis nyt aika passelit. Eli nyt huomioksi myös täti V:lle ettei nyt kannata lähettää vaatteita :) Edellisen lähetyksen vaatteitakin tulee käyttöön hiljalleen, kun olivat vähän isompia kooltaan.

Uudet vaatteet ovat kokoa 80, lukuunottamatta pojan harmaata siniraitaista paitaa joka oli 86 (kuitenkin samankokoinen kuin muut), ja vaatteiden malli huomioiden näitä tullaan käyttämään varmasti pitkään! Eli aika isoa mallia olivat etenkin kaikki bodyt! Tai ehkä ne vaan näyttävät valtavilta, kun vertaa näihin 74cm vaatteisiin, joita nyt pääosin käytetään :D Myös housujen lahkeet ovat aika pitkät, mutta niitä on helppo kääntää joten ei haittaa ollenkaan. En halunnutkaan, että vaatteet menis samantien pieneksi eli 74 olisi kyllä ollut juuri sellainen koko, joka ei olisi kauaa mennyt. Chinoissa on vähän turhan leveä vyötärö joten pitää ehkä käydä ostamassa henkselit tai laittaa lapset lihotuskuurille ;)

Kaikissa vaatteissa oli hyväntuntuinen, pehmeä materiaali. Chinot vähän "koppuraisemmat", mutta en muuta olettanutkaan. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ostoksiin :)

Kolme hurraata vertaistuelle!

Liityin raskausaikaan erääseen facebookin monikkoäitien ryhmään. Kaikki ryhmän jäsenten monikkolapset ovat syntyneet aikavälillä kesä-joulukuu 2014, joten vertaistukena ryhmä on oivallinen! Laitoinkin ryhmään linkin edellisestä postauksesta ja kyselin, onko muilla samanlaista näiden "rakkaiden rasittavien taaperoidemme" kanssa ja keskustelu suorastaan leimahti liekkiin: sain siis paljon vastauksia.

Vastauksia, joissa kiiteltiin rehellisestä kirjoituksesta. 

 ♥

Vastauksia, joissa kerrottiin elämän olevan hyvin samanlaista: joskus/usein hermoja repivää, itkun ja kitinän valloittamaa. Tietysti myös ilonhetkiä löytyy, ei sovi niitäkään unohtaa! 

♥

Vastauksia, joissa ymmärrettiin täysin kirjoitukseni lähtemisen vaikeudesta

 ja elämisestä hissittömässä kerrostalossa. Huojentavaa, että joku ymmärtää.

♥

Vastauksia, joista sain paljon voimaa. Monilla on samanlaista ja vaikkei se tietenkään ole mukavaa, että muillakin on hermot kireellä kaiken kitinän (ynnämuiden haasteiden) takia, on kuitenkin helpotus kuulla ettei ole yksin asian kanssa. 

♥

 Vastauksia, jotka muistuttivat etten ole huono äiti jos korotan joskus ääntäni

 tai/ja vedän hetken happea suljetun oven takana. Tunteita pitää purkaa ja ne on hyvä tunnistaa.

♥

Vastauksia, joissa kannustettiin. 

Kiitos kaikille, jotka olivat osallisena keskustelussa - voimia meille kaikille haastaviin tilanteisiin ja lasten kehitysvaiheisiin :) Hatunnostoni myös teille, jotka hoidatte lapsia paljon yksin, kun miehet ovat esimerkiksi reissuhommissa. Sitkeää porukkaa!

Tietysti kiitos myös blogin puolelle tulleista tsempityksistä! :)

Kitinää ja huutoa, tuplana tietty

(Kirjoitin tän tekstin itse asiassa eilen ja jäin pohtimaan, julkaisenko tätä ollenkaan. Tämän illan perusteella: todellakin julkaisen! Saa kai sitä jotain muutakin kirjoittaa kun hehkutuksia arjen ihanuudesta. Postauksen lopussa vielä kursivoitu tämän illan kuulumiset.)

Useimpien blogien päivitykset liittyvät ihaniin kesäisiin päiviin ja tekemisiin. Omat fiilikset vaihtelee ja onhan tässä arjessa toki kivojakin hetkiä, mutta...kyllä on hermot ollu tiukilla viime aikoina.

Ipanat ovat muuttuneet vinkuapinoiksi ja päivät täyttyvät kitinästä ja karjumisesta - ihanaa, not. Välillä tuntuu ettei mitenkään ole hyvin: huudetaan kun ei päästä sohvalle, huudetaan kun päästään sohvalle mutta ei voi päästää kiipeilemään niin että sohvalta tiputaan alas, huudetaan kun vessan tai kylpyhuoneen ovi laitetaan nenän edestä kiinni (vessassa kissan hiekkalaatikko, kylppärissä huono lattiakaivon ritilä joka irtoaa ja sit sinne kaivoon mentäis tonkimaan), huudetaan kun ei päästä syliin tai jos päästään syliin niin siinäkään ei ole hyvä, huudetaan sohvaa vasten seistessä ja jaloissa roikkuen, huudetaan missä tahansa seistessä kun se on niiiin hirveen kamalan ihanaa että koko ajan pitää nousta ylös mutta sitten siinäkään ei ole hyvä...huudetaan ihan muuten vaan. Välillä tuntuu, että hitto en jaksa kuunnella enää yhtään.

Päivitin tuon blogikuvauksen kuvan ja se olis aika osuva jos ikkunassa roikkuisin minä ja kuvateksti olis "päästäkää mut pois". Siltä on välillä viime aikoina tuntunut. Eikä auta, että näitä vinisijöitä on kaksi. Toinen jos on kerrankin hiljaa niin tietysti toinen ei ole hyvää fiilistä nähnytkään. Ja sitten toistepäin - tai yhtä aikaa.

Mies on tulevan syksyn ja kevään töissä. Minä jo kauhulla ajattelen, miten jaksan noitten kanssa riekkua päivät. Onneksi miehellä ei tule olemaan pitkät työmatkat joten kun työpäivä on ohi, pääsee aika sutjakkaasti kotia. Minähän mietin jo, että pitääkö mun lähteä tammikuussa töihin, mutta nyt unohdetaan se ajatus ja koitetaan sinnitellä ainakin kevään loppuun. Kevääksi (tammi-touko) ei oo oikein mitään järkeä laittaa lapsia hoitoonkaan ja lähteä ite töihin, kun hoitomaksut olis sen verran korkeat, että eipä paljon kannattaisi. Ehkä hiukan, mutta...no, en vaan just nyt näe siinä järkeä. Eikä mua kyllä työtkään oikeastaan houkuttele, kun nyt on mahdollisuus vielä olla kotona.

Ongelmaa tuottaa edelleen noitten kanssa lähteminen niinkin yksinkertaisesti kuin pihalle. Tässä lähipäivinä oon parina alkuiltana roudannut noi pihalle ja aika raskasta se on :/ (Blogia aiemmin lukemattomille: kerrostalo, ei hissiä, rattaat alhaalla lukko-ovien takana etc.) Enkä tiedä auttaako se, että noi oppis kävelemään? Sitten pitäis kuitenkin selvitä portaista kahden "pää eellä portaat alas"- meiningistä ja ulkona molemmat tepsuttelee eri suuntiin ja mä juoksen niitten perässä?

Välillä kateellisena ajattelen yksöslasten äitejä. Kuinka helppoa olisi jos näitä olisikin vain yksi. Sen kuin vain koppais lapsen kainaloon ja menoks! Ei hajois oma kroppa, kun yrittää kantaa kahta kainaloissa tai toista kainalossa ja toista turvakaukalossa. Vois keskittyä vain yhteen. Lähteä vaikka ihan extempore käymään lähikaupassa (tai missä vaan) lapsen kanssa. Penska syliin/rattaisiin ja menoks. Mutta ei. Nyt vaaditaan pitkä pohdintahetki, jaksanko lähteä noitten kanssa riekkumaan. Olisko parempi vain jäädä kotiin? Meneekö vain omat hermot jos lähdetään? jne. Ikävää, kun pienestä asiasta tuleekin niin iso.

Tuskin olen yksin ajatusteni kanssa enkä edelleenkään vähättele haasteita yhdenkään noin 1v. lapsen kanssa. Tämä nyt vain on meidän tämänhetkinen tilanne ja nämä minun mietteitäni tällä hetkellä (ehkä huomenna taas on parempi päivä). Lapset ovat rakkaita ja tietysti he ovat ihania, suloisia ja minun muruja. Heistä on seuraa toisilleen koko ajan enemmän ja enemmän, tänäänkin naureskelivat toisilleen ja peräkanaa kontataan pitkin ja poikin asuntoa - joskus iloisina ja toisinaan vähemmän ;) On kuitenkin  äärimmäisen rasittavaa, kun saat toisen ipanan tyytyväiseksi, mutta toinen huutaa jaloissa. Jos lasket tyytyväisen lapsen vaikkapa sylistä lattialle ja otat vuorostaan huutavan syliin, niin eipä se tyytyväinen lapsi enää olekaan tyytyväinen vaan sama huutokonsertti jatkuu, mutta tällä kertaa toistepäin. PUUUUUH! Toki pidän noita yhtä aikaakin joskus sylissä, mutta sekin voi olla vaikeaa jos siinä ei istuta nätisti vaan kiemurrellaan ja pitäis siitäkin sitten johonkin päästä.

Nyt voisin kysyä muilta monikkoäideiltä jotain selviytymiskeinoja eli sana on vapaa :D

Tuosta lähtemisen vaikeudesta huolimatta olen nyt miettinyt, että pakko tuohon syksylle on jotain ohjelmaa kehitellä. Pakko mun on lähteä silloin tällöin noitten kanssa jonnekin! Olen ajatellut lähellä toimivaa perhekahvilaa ja muitakin vaihtoehtoja pitäisi kartoittaa vielä.

Millaisia aktiviteetteja sinulla on syksyn varalle? 

Tänään mies kantoi toisen ulos lähtiessään kauppareissulle ja minä toisen. Oltiin ulkona vajaa tunti ja kivaakin oli. Neiti tykkää olla hiekkalaatikolla ja onneksi yllättävän vähän laittaa hiekkaa suuhun. Poju sen sijaan konttasi pitkin nurtsia aika kaukana hiekkiksestä ja leikki jalkapallolla. Mulla oli toinen silmä kohti hiekkalaatikkoo ja toinen silmä vastakkaisessa suunnassa pojan touhuissa. Piti sitten lopulta kantaa neiti sinne veljen luokse, että voin pitää molempia paremmin silmällä. Kiikuttiin, vähän naurettiinkin ja kovasti seurattiin, mitä naapuritalon lapset touhuaa. Mies palas kaupasta ja kantoi apunani toisen sisälle, minä kannoin toisen. Ja siihen se ilo taas loppui eli huuto alkoi. Miehellä toki peli-ilta ja mä jäin noitten huutajien kanssa tekemään iltatoimet. Ai että mun pää meinas äsken poksahtaa! Thank god sain pennut just sänkyyn yöunille! Blaaaaaa, pakko purkaa tää paska nyt tänne. Mä niin odotan, että tää vaihe(???) loppuis.

Synttärit: lahjat

Naperoiset saivat paljon kivoja lahjoja synttärivierailta sekä postitse. Pääosin lahjat olivat leluja, mutta saimme/lapset saivat myös muutaman ihanan vaatekappaleen syksyksi sekä lahjarahaa.

Alla kuvassa lähes kaikki lelulahjat, mutta esim. sellaiset torniksi rakennettavat kupit olivat kuvaushetkellä ympäri kämppää, niin en jaksanut niitä metsästää kuvaan :D Nasu-pehmolelu on mun pikkusiskon vanha ja nyt se pääsi meille asumaan. Neiti sai pari Molla-Maijaa, poitsu muutaman pikkuauton ja yhteiseksi tuli mm. noita soivia leluja, "Olen jo 1"- kirja (jonka kulmat poika on jo järsinyt - argh!) ja upea "kävelytuki-/potkuauto".

Lahjarahoja on tarkoitus käyttää, kun on ajankohtaista vaihtaa turvakaukalot turvaistuimiin. Nyt kaukaloissa pärjätään vielä, mutta syksyn/alkutalven mittaan varmaan pitää ne istuimet hankkia. Tästä turvaistuinaiheesta voisin kirjoitella enemmän toiste jos jaksaisin - aikamoinen sekametelisoppa nimittäin!

Vaatelahjana molemmat saivat kaksi paria suloisia sukkia & supersöötit bodyt sekä housut.

Ihanat kuosit bodyissa <3

 Kiitos kaikille hienoista lahjoista ja muistamisesta!  

Synttäriaiheiset postaukset päättyvät tällä erää. Ehkä ensi vuonna uudestaan :D

Synttärit: kahvittelut x 2

Synttärikahvittelut järjestimme kahtena eri viikonloppuna, koska kämppä olisi ollut hiukan turhan ahdas (ja kuuma) jos kaikki olisi tullut kerralla vaikka juhlavieraita ei kovin paljoa ollutkaan. Miehen vanhemmat (mummi & ukki) kävivät kyläilemässä sunnuntaina 9.8. ja mun vanhemmat (mummi & pappa) sekä sisarukset + siskon avec lauantaina 15.8.

Mummin ja ukin lahjojen kimpussa

Ekat kahvittelut pienellä porukalla. Marjapiirakasta puuttuu synttärikynttilä!

Ekoissa juhlissa kahvittelimme jopa pöydän ääressä ja tarjolla oli enemmän suolaista kuin makeaa. Suolaisena riisipiirakoita sekä kinkkupiirakka ja makeana mansikkapiiras sekä fasu-paloja. Toisissa juhlissa emme olisi millään sopineet kahvipöydän ääreen joten päädyin siihen, että keittiöön laitetaan pöytä, mistä jokainen voi hakea mieleisensä. Tuolit oli kannettu olohuoneeseen ja parvekkeellekin pääsi nauttimaan herkuista. Lapset söivät lounaan ennen kahvitteluja ja saivat sitten mansikoita leikkien välissä. Toisessa kattauksessa suolaisena oli tarjolla kinkkupiirakka (sekä gluteenittomia kinkkupastejoita) ja salaattia. Makeana kinuskikakku, mansikkapiiras sekä keksejä (myös gluteenittomana).

Naperot olivat synttäreiden keskipisteenä, ylläri ylläri, ja onneksi molemmat oli hyvällä tuulella. Pyydettiin kaikki paikalle suurinpiirtein ekojen päikkäreiden jälkeen, niin lapset olivat sitten virkeimmillään. Lisäksi puuhasteltavaa ja leikittäjiä oli niin paljon, että kumpikaan ei juuri turhia kitissyt kuten yleensä. Tähän lyhyesti kerrottakoon, että molemmat ovat oppineet mennä seisomaan tukea vasten ja sitten siinä seisoessa kitistään, kun ei uskalleta tulla alas tai huudetaan turhautumista, kun siitä ei vielä kuitenkaan päästä liikkumaan. PUUH!

Uuden auton kyydissä

Lepohetki. Kun laittaa tyynyn lattialle ja sanoo "aaaiiiii" ja "lepo", niin usein molemmat menevät tyynyn päälle köllimään :D

Papan hyppyytyksessä

Juhlat olivat mukavat ja onnistuneet! Olen tosi tyytyväinen, että juhlat järjestettiin, vaikka aluksi mietin että jätettäis synttärijuhlimiset välistä. Saatiin myös paljon ihania kuvia muistoksi ensimmäisestä syntymäpäivästä :) 

Synttärit: koristelua ja käytännöllisyyttä

Lasten ensimmäisen synttäripäivän kunniaksi koristelin asuntoamme maltillisesti Decora Houselta tilatuilla pikkujutuilla. Ihanat Pom pom-silkkipaperikukat/pallot koristivat keittiön ikkunaa, lippunauha keittiön ovensuuta ja ilmapallot olohuoneen ikkunaa sekä eteiskäytävän ja olohuoneen "kulmaa". Lisäksi tilasin samaan syssyyn söpöjä kertislautasia ja -mukeja sekä 1v. synttärikakkukynttilät. Mietin ensin, että onko tökeröä syöttää ja juottaa aikuiset ihmiset kertakäyttöisistä astioista, mutta sitten totesin itsekseni, että pöh...lastenjuhlissa kivat kertikset menee ihan hyvin eikä tässä muutenkaan olla mitään kovin fiinejä immeisiä :D Prismasta ostin lisäksi vahvoja kertishaarukoita sekä lusikoita.

Jonkinmoisena väriteemana oli punainen ja mintunvihreä.

Kertakäyttöiset astiat osoittautuivatkin hyväksi ostokseksi. Niitä käytettiin, kun kahvittelemassa oli isompi poppoo - meillä kun ei ole astianpesukonetta, niin täten säästyimme tiskivuorelta ;) En tykkää tiskaamisesta muutenkaan, niin olipa kiva, kun juhlien jälkeen ei tarvinnut ruveta raivaamaan keittiötä hikikarpalot otsalla! Käytännöllisyys kunniaan ilman turhaa hienostelua :D

Pom pom-silkkipaperikukat tulivat paketissa viuhkana, mutta kiitos yksityiskohtaisen videon, ne oli helppo tehdä kukiksi. Minusta pom pomit oli supersuloiset ja syötävän väriset!

Alla viuhka ja yllä valmiit tekeleet

Tällaisen kivan lippunauhan löysin verkkokaupasta ja viritin keittiön oviaukkoon. Vähän tökerösti jeesusteipillä, mutta millään muulla teipillä nauha ei pysynyt seinässä kiinni :D Nauhassa oli "teemaan" sopivat värit ja keskellä nro 1 :)

Olohuoneesta keittiöön päin kuvattuna muutamat ilmapallot ja lippunauha

Miniruusu koristi keittiön ikkunalautaa isommissa juhlissa ja kahvipöytää pienemmissä juhlissa

Elokuun pienet, kivat hetket

Elokuun ekat pari viikkoa on mennyt vauhdilla. On ollut kaikenlaista pientä häppeninkiä, alkaen 30.7. päiväreissusta Tampereelle. Siellä asustaa miehen veli perheineen ja pitkään suunnitteilla ollut reissu saatiin vihdoin toteutettua! Seuraavana vuorossa oli mun hurvittelut. Täällä Jyväskylässä kun järjestetään aina noi Neste Rallyt, niin tänä vuonna oli tuohon sataman tuntumaan järkätty Rally Zone- festarit. Ex-työkaveri pyysi mut mukaansa ysäri-iltaan lauantaina (festarimenoa oli pe-su) ja olihan meillä aika hyyyyvääää meeeininkiii! :D Tanssittiin hiki päässä ja laulettiin niin paljon kuin osattiin!

Ilta oli kiva pieni irtiotto, mutta sattui hiukan huonoon saumaan, koska seuraavana aamuna oli startattava serkun rippijuhliin Lappeenrannan lähettyville. No, läksin festareilta kotiin jo kohtuulliseen puolenyön aikaan ja mies hoiti pääosin aamutouhut. Mä laitoin tavaroita kasaan ja koitin saada itteni hereille ;) Automatkalla torkahdin hetken ja pysähdyttiin myös Mikkelissä välipalalla. Itse juhlissa oli mukavaa ja päivä oli lämpimän aurinkoinen! Suurin osa juhlaseurueesta oleskeli pihalla, kuten mekin. Ipanat möngersivät pihalla ja olivat hyväntuulisia koko ajan. Kumpikaan ei myöskään vierastanut juuri lainkaan ensimmäisen vartin jälkeen. Eikä alussakaan tullut edes itkuja!

Juhlissa viihdyimme lähes 4h, ja ipanat alkoivatkin lopussa olla jo aivan poikki. Lähdettiin jatkamaan matkaa Lappeenrantaan Sokos hotelli Lappeeseen. Sain sieltä tosi kivan huoneen henkilökuntahinnalla. Soitin sinne tehdessäni varausta ja pyysin kahta pinnasänkyä. Respan mies oli palveluhenkinen ja ystävällinen. Etsi meille myös isomman huoneen, jotta mahduttaisiin paremmin. Huoneessamme oli ns. oleskelutila, makuutila, iso eteinen johon rattaat mahtuivat helposti, sekä kylpyhuone. Ainut miinus oli, että huoneeseen oli laitettu valmiiksi vain yksi lastensänky, mutta toisen saimme kyllä, kun soitin respaan. Varauksessa oli näkynyt huomautus kahdesta sängystä, mutta tieto ei ollut mennyt siivoojille asti. Sattuuhan näitä! Ja koska toinen sänky järjestyi, niin ei tullut ongelmaa nukkumisjärjestelyistä.

Lapset tykkäsivät tosi paljon eteisessä olleista peiliovista ja molemmat katseli itseään sekä toisiaan peilistä naureskellen :D Nukkumaan molemmat kävivät ihan kiltisti ja aamulla heräiltiin samaan aikaan kuin kotonakin. Käytiin koko konkkaronkalla aamiaisella ja ipanat söivät aamupuurot ja vähän hedelmiä sekä marjoja. Vieressämme oli pari pöytää saksalaisia(?) ja voi että he ihastelivat, kuinka reippaita lapsia pöydässämme olikaan, kyselivät ikää yms. Hotelliyöpyminen meni siis tosi hyvin! Jos olis tajuttu ottaa toinenkin yö, niin oltais voitu samalla reissulla vähän kierrellä Lappeenrantaa! Nyt nimittäin lähdimme jo pian aamiaisen jälkeen ajamaan kotiin päin - taas päiväunien aikaan.

Makuutila ja olohuone

Laitettiin lasten sängyt parisängyn ja sohvan väliin. Kun lapset menivät nukkumaan, pystyimme vielä katsomaan telkkaria sohvalla häiritsemättä unia.

Kylpyhuone

Eteistila

Tämän reissun jälkeen oli kaveriäitien ja -vauvojen treffit. Viisi äitiä, kuusi lasta. Meidän ipanat ovat vanhimmat ja nuorin syntyi 3kk meidän ipanoiden jälkeen. Ihanat treffit oli ja jokainen toi perinteisesti jotain pientä purtavaa tapaamiseen. Juteltiin, oleskeltiin ja herkuteltiin :)

Pallonaamat ;) nuorimmasta vanhimpiin

Seuraavana vuorossa oli synttärikahvittelut part 1 (näistä ehkä myöhemmin) sekä kaverin baby shower-juhlat. Meitä oli semmoinen kiva noin 11 henkilön joukkio ja pamautettiin paikalle ihan yllätyksenä. Nyyttäriperiaatteella oltiin ja osallistuttiin vaippakakun kuluihin. Juhlien "pääjärjestäjä" teki sen lahjaksi meiltä kaikilta. Ja mikä hauskinta, juhlien sankari odottaa kaksosia :) Toivottavasti voin olla myöhemmin tukena ja apuna tarvittaessa. Ollaanhan toki nytkin jo vaihdettu ajatuksia ja olen yrittänyt vastailla kaverin kysymyksiin :)

Samaisen päivän aamuna poitsulla oli paastoverikoe, joten edellisen illan iltapalan ja unimaidon jälkeen ei annettu enää mitään ennen kuin verinäyte oli otettu. Mentiinkin sairaalalle heti herättyä, kun oltiin tehty muut aamutoimet paitsi aamupala. Hyvin meni näytteenotto (pientä itkua, meni äkkiä ohi) ja mulla oli laukussa maito mukana, niin poika sai heti vatsantäytettä. Kotona syötiin sitten aamupuuro normaalisti.

Että tämmöinen elokuun alku meillä!

2 x 1 vuotta

11. elokuuta

Vuosi sitten aamusella oli jännät paikat, kun seurantaultrassa näkyi B-pojan virtausblokki ja lääkäri sanoi, että lähtisin suoraan osastolle ja vauvat leikattaisiin mahasta pihalle muutaman tunnin päästä. Siinäpä sitä sitten oltiin montut auki: tänäänkö? ihan kohta? whaaaat? Klo 14.20 syntyi A-tyttö ja heti perään klo 14.22 B-poika. Pieninä sintteinä he syntyivät painaen YHTEENSÄ noin 3,1 kg. Tarkalleen ottaen mitat olivat tytöllä 1745g  /44,8cm ja pojalla 1405g / 42,3cm.

Yhden päivän ikäisenä (12.8.14) ja äidin sylissä ensimmäistä kertaa

Tänä päivänä voimme olla pikkuisistamme niin ylpeitä ♥ ♥ 1-vuotis neuvola on vasta tulossa, mutta veikkaisin mittojen olevan nyt noin 8+ kg / 72-74cm. Onhan nuo tommosia rimppakinttuja edelleen, mutta kehittyvät ja kasvavat omilla käyrillään kuitenkin hyvin. Uusia taitoja on opittu tässä kesän aikana ja konttaaminen niistä varmasti isoin juttu. Se on vaikuttanut paljon arkielämään, kun piiperot eivät pysykään enää juuri paikoillaan vaan koko ajan pitää touhottaa jossain - joskus myös kielletyissä paikoissa ja sekös pistää pienen lapsen vihaiseksi, kun sieltä nostetaan pois :D Lisäksi neiti on oppinut antamaan läpsyn kädellä, kun "käsken" ja on muutaman kerran nyt myös noussut polviseisonnasta seisomaan sohvaa vasten. Poitsu nousee myös polviseisontaan ja pienellä avustuksella myös seisomaan.

Molemmat ovat reippaita lapsia, poika tosin ihan hiukkasen herkempää sorttia. Vierastamista ei kuitenkaan esiinny enää kovin paljoa, mikä johtunee ehkä heinä-elokuun vaihteen menoista, kun ollaan oltu paljon tekemisissä sukulaisten, ystävien ja tuttujen kanssa. Näistä menoista ajattelin ehkä kirjoitella oman postauksen :)

Muutama päivä sitten kävimme fysioterapiassa kontrollikäynnillä ja pelkkiä positiivisia juttuja saimme sieltä! Fyssari ihasteli, kuinka hienosti on taas noin kuukauden aikana kehitytty (ed. käynnin jälkeen) ja molemmat lapset olivat tosi hyväntuulisia, tutkivat ympäristöä rohkeasti ja näyttivät parhaita puoliaan! :) Kiire seisomaan tai kävelyyn ei ole, mutta molemmilla on kuulemma jo hyvät valmiudet eli seisovat pienesti tuettuna jo aika hyvin sekä nousevat pienellä avustuksella myös seisomaan kuten tuossa ylläkin jo kirjoitin. Seuraava käynti on elokuun viimeinen päivä ja luultavasti käyntejä jatketaan kunnes piiperot lähtevät kävelemään.


Ekat synttärikahvittelut oli jo sunnuntaina, näistä myöhemmin oma juttunsa, kuten myös ensi lauantain juhlista. Tänään virallisena syntymäpäivänä olimme ihan vain oma porukan kesken. Isi kävi päivällä tekemässä opintojuttuja yliopistolla ja minä olin kotosalla naperoiden kanssa. Isin tultua kotiin, päätimme lähteä rantsuun ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Lapset ovat ruvenneet iloitsemaan kylpy- ja suihkuhetkistä (pikkuisina eivät oikein välittäneet niistä), joten pitihän meidän lähteä kokeilemaan, josko he tykkäisivät vähän leikkiä järvessä! Ja voi että heillä olikin hauskaa! ♥ Poitsu arasteli ihan pikkuisen, mutta pääsi nopsasti kuitenkin vauhtiin. Typy innostui samantien, kun kosketti vettä :D Molemmat läiskytteli vettä käsillään, typy konttasi järvessä kyynärpäitä myöten ja hihkui sekä höpötteli samalla - ihana oli katsoa, kuinka hauskaa heillä oli. Kävin itse myös heittämässä talviturkin ja käytin molemmat vuorotellen ihan kaulaa myöten vedessä. Sitten vaihdettiin nopsasti kuivat vaatteet päälle ja tultiin kotia päiväunille.

Unien jälkeen ruokailtiin ja sitten lurauteltiin isin kanssa lapsille onnittelulaulut sekä avasimme sedän perheeltä tulleet kaksi pakettia. Kaksi erilaista soivaa lelua sieltä ilmestyi, kiitos kaunis! Illalla oli vielä suihkuttelut, koska etenkin tyttö oli rantsureissun jälkeen paikoitellen hiekkainen :D Nyt sankarit ovat jo yöunilla ja me saamme hengähtää.

Ihan kivasti tää eka vuosi meni. Hyvin me pärjättiin! Voimme siis kai olla ylpeitä myös itsestämme :) Odotan innolla tulevaa taaperoaikaa ja kaikkea siihen liittyvää: uusia taitoja ja touhuja :)

Mieheltä saatu magneetti muistoksi vuoden vanhemmuudesta :D

Tulevat 1v. synttärikemut ja pari reseptiä: kinkku- ja marjapiirakka

Naperot täyttävät tulevana tiistaina jo YKSI VUOTTA! Ensin ajattelin, että ei kai me kummemmin juhlita, kun "just äsken" oltiin siellä Kuopiossakin käymässä ja kierrettiin mummilat jne. No, tultiinkin sitten toisiin ajatuksiin ja järkätään kuitenkin pienet kahvittelut ekan synttäripäivän kunniaksi. Huomenna sunnuntaina kahvittelemaan tulee mummi ja ukki, miehen vanhemmat. Viikon päästä lauantaina juhlimaan saapuu mun puolen porukkaa eli lasten mummi ja pappa, tädit ja eno. Ehkä jonain iltana sitten ystäväperhe jos vain onnistuu heidän työt yms. huomioon ottaen.

Tilasin pientä rekvisiittaa Decora Houselta, mutta ei niistä toistaiseksi sen enempää, koska juhlaväki saattaa käydä täällä lukemassa ;) Sen sijaan voin kertoa, mitä tein tarjolle huomiseksi. Miehen vanhemmat eivät tänne varmasti eksy nimittäin!

Kinkkupiirakka

 

1 pkt (400g) piirakkataikinaa (pakaste)

noin 300g kinkkua (tai vaikkapa jauhelihaa)

ananasta

paprikaa

sipulia 

Piirakkaan täytteeksi voi toki laittaa oman maun mukaan muutakin tai jättää jotain pois. 

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

1 pss American dipmix-jauhetta

juustoraastetta

Muut ainekset lukuunottamatta piirakkataikinaa. Kermasta, munista ja dippijauheesta tehty soosi kulhossa. Käristetyt kinkut ja sipuli pannussa. Maustoin pippurilla ja ripauksella suolaa.

Valmistus: 

• ota ihan ensimmäisenä piirakkataikina sulamaan (1 h)

• kauli sulanut piirakkataikina ja asettele piirakkavuokaan (noin 26cm)
• esipaista noin 5-10min
• käristä kinkkusuikaleet (tai jauheliha) ja sipulit
• pilko muut täytteet: paprika, ananas 
• laita täytteet esipaistetun piirakan pohjalle

• sekoita munat, kerma ja dippijauhe
• kaada seos piirakkavuokaan täytteiden päälle
• ripottele pinnalla juustoraastetta
• paista 200 asteessa noin 30 minuuttia uunin alimmalla tasolla
• (jos näyttää siltä, että reunat alkaa tummua liikaa, voi suojaksi laittaa folion)
• anna piirakan vetäytyä ja hyytyä ennen leikkaamista

Ekaa kertaa tein joten toivottavasti onnistui (kaverilta saatu ohje ja hänen tekemänään toi on ainakin ollu hyvää ;)). Tuota ei nyt voi oikein maistaa, koska haluan piirakan huomenna pöytään ihan kokoisena :D Hyvältä piirakka ainakin näyttää ja tuoksuu!

Lisäksi tarjolla tulee olemaan suolaisena pikkupurtavana ihan perinteisiä riisipiirakoita. Ja jottei piirakat lopu kesken...tein myös mansikkapiirakkaa! (piirakkateemaiset juhlat?) Lisää makeutta kahvipöytään tuo kaupan pullapitko ja ns. fasu-palat. Kynttilän aattelin lykätä marjapiirakan päälle, koska kakkua ei huomisissa juhlissa ole.


Marjapiirakka

Tämän piirakan ohje on saatu aikoinaan ystävältä ja koska se on niin yksinkertainen ja helppo, käytän sitä aina jos teen marjapiirakkaa. 

Pohja:

1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 dl juoksevaa margariinia tai öljyä (itse teen öljystä)
0,5 dl maitoa tai vettä

Kaikki vaan sekaisin ja asettele taikina piirakkavuokaan. Käytän itse apuna jauhoja, koska taikina on aika märkä!

Täyte:

3 dl marjoja (itse käytän yleensä mansikkaa ja tykkään soseuttaa marjat)
2 dl ranskankermaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria

Kaikki sekaisin ja taikinan päälle. (Useimmiten mulla jää vähän täytettä yli eli en laita aivan kaikkea, koska muuten menisi yli taikinan reunojen.)

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. (Tänään paistoin ensin 15 min alatasolla ja lopun ajan keskitasolla. Ennen olen paistanut koko ajan keskitasolla ja tällöin täyte saattaa tummua vähän liikaa.)

Anna piirakan vetäytyä/hyytyä rauhassa, koska muuten täyte valuu pitkin ja poikin jos sitä lähtee heti leikkaamaan paiston jälkeen!


Synttärijuhlista kirjoittelen varmaankin enemmän viikon päästä, kun toisetkin juhlat ovat ohitse!
 

Omin sormin!

Olen ruvennut antamaan silloin tällöin kokonaisia sormiruokalounaita naperoille ja hyvin kuulkaas menee :) Lähes aina lounaalla ja päivällisellä naperot ovat kyllä saaneet syödä jotain omin sormin soseruuan jäähtymistä odotellessa, mutta nyt sitten muutamalla ruualla en ole antanut sosetta lainkaan vaan ihan pelkkää sormiruokaa.

Tosi hankalaa pohtia, että minkä verran ruokaa on hyvä määrä! Sain kuitenkin yhdestä fb-ryhmästä muistutuksen, että toki tällainen ruoka on tuhdimpaa kuin kaupan valmissose, jossa on myös paljon vettä. Määrän ei siis tarvitse olla niin suuri kuin sosepurkissa. Oon nyt vain lisännyt ruokapalojen määrää sitä mukaan, kun tarjotin tyhjenee edellisistä. Ajan kanssa ollaan pöydässä istuttu ja hiljalleen, kun syömistahti hiljenee, alamme lopettelemaan.

Jäbä ruokailee

Jokusen kerran naperot ovat syöneet broiskun maustamattomia filesuikaleita (itse maustoin hiukan pippurilla ja paprikajauheella), miniporkkanoita, keitettyä perunaa sekä päärynää. Olen antanut myös jauhelihaa (mausteena sipulia, pippuria, oreganoa), paistettua kananmunaa, päärynää, kiiwiä sekä leipää. Broileri ja jauheliha kelpas tosi hyvin - ne oli myös helppo saada käteen tarjottimelta/pöydältä, joten syöminen oli myös sujuvampaa. Päärynäpalat esimerkiksi on niin liukkaita, että niitä on hankalampi metsästää pöydältä :D

Neiti syömäpuuhissa

Hienosti osaavat nakertaa antamani palaset suussa pienemmäksi. Hampaita neidillä edelleen neljä, jäbällä kuusi. Nyt pitäis vaan meikäläisen keksiä, mitä kaikkea noille vois tarjota. Oon vähän huono ideoimaan ruokia :D Lohikuutioita oon ajatellut ostaa ja sitten vois keittää pakastekasviksia: parsakaalia, kukkakaalia jne. Hedelmistä suosituin on nyt ollut päärynä: siitä tykätään kovasti ja on myös helpompaa syötävää pehmeytensä vuoksi. Banaania ja kiiwi-hedelmää olen myös antanut. Kurkku ja talk-murut ovat myös kuviossa mukana.

Olisiko sinulla ehdotuksia? :)

En halua tai aio ruveta stressaamaan sormiruokailusta, vaan edetään meidän omaa tahtia :) Voin myös myöntää, että soseruoka on nopeampi tapa ruokkia lapset, joten joskus kyllä ajattelen sitäkin. Mutta....harjoitellaan. Niin lapset kuin minäkin ;)