Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. joulukuuta 2016

Sairastelua muiden kuulumisten ohella

Sairastelut lapsiperheessä ei ole herkkua. Ihan vaan jos joku ei vielä tiennyt...

Marraskuun loppupuolella meille kotiutui lasten ensimmäinen oksennustauti - ihanaa, tätä olinkin jo innolla odottanut! Ensin aloitti tyttö puolen yön paikkeilla lauantaina ja jatkoi noin 4.30 asti aamulla oksennellen 10-20 min välein. Hankalinta oli se, että tyttö halusi aina nukkumaan takaisin ja siinä pötkötellessä tuli pian uusi paha olo. Onneksi hän yleensä nousi itse seisomaan ja mä hyppäsin sängyn vierestä äkkiä sankon kanssa paikalle. Aamuyöllä alkoi olla kaikilta puhti poissa ja loppujen lopuksi tyttö nukahti mun syliin, oksensi välissä ja jatkoi taas unia siinä vähän pystymmässä asennossa sylissäni. Vihdoin paha olo meni ohi ja sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan ja pääsin itsekin hetkeksi nukkumaan (tietysti työpäiväkin oli edessä). Maanantaina päivällä aloitti poika ja mies, jee. Onni onnettomuudessa, että minä olin vielä ihan ok-vointinen ja lisäksi yö meni ihan hyvin, koska koko ilta meni sankon ääressä (noin 4h myös kesti tämä rupeama). Minä itse säästyin vessanpöntön halailulta, mutta olin kuitenkin muiden jälkeen pahoinvoiva, väsynyt ja kuumeinen (olin jokusen päivän sairauslomallakin). Myös muilla oli jonkin verran lämpöä.

Tuosta kamalasta taudista selvittiin, mutta nyt meillä ollaan taas kipeänä - flunssakuumeessa tällä kertaa. Pojalle nousi kuume 2. päivä muistaakseni ja tytöllä nousi kuume 5. päivä. Koko perhe ollaan nuhaisia ja etenkin pojan ruokahalu on ollut kadoksissa. Omituista nämä sairastelut, kun aiemmin tämän 2v 3kk:n aikana ei ole ollut kuin jokunen kuumepäivä molemmilla. No, jospa tämä tästä hiljalleen rauhottuisi.


Muutoin elämä on ollut ihan perinteistä arkea ilman suurempia kommervenkkejä. On käyty lasten isossa puuhapäivä-tapahtumassa, monikkoperheyhdistyksen pikkujouluissa ja naapuritalon tytön 2-vuotis synttäreillä. Isänpäivän tienoilla ajelin lasten kanssa Kuopion landemummilaan vähän ex-tempore ja siellä oli tietysti taas kiva viettää aikaa :) Samaisella reissulla oli "pienimuotoiset" sukujuhlat, kun menimme ravintolaan syömään juhlistaen minun pappani 82-vuotispäivää. Onneksi ravintolasta löytyi erillinen tila meidän porukalle, koska kyllähän meitä varmaan 40 hlöä oli kaikki pienimmätkin mukaan laskettuna. Kaikki sujui tosi hyvin ja muksuille maistui lihapullat ja suolattomat ranskalaiset :D
Puuhapäivä liikuntahallilla
2-vuotis neuvolakäyntikin oli (vähän myöhässä 2v 2kk) sekä pojan viimeinen keskoskontrolli lastenpolilla. Enää käyntejä ei tosiaan tarvita, koska kaikki on hyvin kehityksen saralla. Polilla ei ollut mitään kovin kummoista, pikkuisen tuntui turhalta käynniltä ja pitihän siitä se noin 40e maksaakin: juteltiin, lapset leikkivät ja perusjutut kuten sydämen kuuntelu yms. Polilla pojan mitat olivat noin 11,3kg/86,7cm/48cm ja neidillä neuvolassa 11kg/84cm/48cm. Molemmat ovat alkaneet puhua yhä enemmän ja etenkin Nopsulla on usein paljon asiaa. Hän on ehkä hiukan kehittyneempi tällä hetkellä puheensaralla. Hampaiden harjaamista itse harjoitellaan, lastenlauluja yritetään laulaa mukana, kuperkeikkoja heitellään ja tasajalkaa hypitään. Lempparijuttuja tällä hetkellä taitaapi olla mm. Pikku Kakkonen ja lastenlauluvideot youtubesta (laulavat näissä mukana), dublot, leikkikeittiö + leikkiruuat, sormiväreillä maalaaminen ja sohvalta alas tyynyille hyppiminen. Kiukkukohtauksia on taas ollut aika runsaasti tuolla pojalla :( Ne vaan syö mun hermoja niiiin paljon. Kunpa tää olisi joku vaihe tai liittyis jotenkin tähän sairasteluun ja kun on joutunut olemaan sen takia paljon vain kotona sisällä.

Ai niin, poju kaatui lokakuussa(?) mopolla ulkona ja hammas kolahti huuleen ja maahan sen verran, että ekanakin verta tuli kiitettävästi (onneksi pihalla oli hiukan lunta, koska paperia ei ollut taskuissa yhtään, tietenkään) ja toisekseen toinen etuhammas on nyt mustunut. Ei se onneksi tunnu heiluvan joten eipä sille mitään nyt voi. Pari päivää kys. tapahtuman jälkeen Hilu-neiti sitten rimpuili vaipanvaihdossa sen verran, että liukastui lattialla ja kaatui naama edellä lattiaan. Ja tietty sama juttu: huulessa reikä ja kaamee määrä verta. No, äkkiä vessaan ja lavuaariin sylkemään ja huuhtomaan suuta vedellä. Velikin meinasi vähän huolestua, mutta pysyi rauhallisena varmaan siksi, että itse pysyin myös ja kerroin, että siskoa sattui ja ei ole mitään hätää.
Touhuja kotona ja puistossa
Sitten asiasta kymmenenteen! Joulua en ole juurikaan tänne meille kotiin laittanut: pari tonttua hyllyn päälle lyhdyn viereen, pallovalot, joulutähti eteisen lipaston päällä, minijoulukuusi minkä lapset koristelivat hienosti yhteistuumin ja tosi hienosti :) ja siinäpä se oikeestaan onkin. Mä en nyt vaan jaksa vaihtaa verhoja tms. ja aaton molemminpuolin ollaan mitä luultavammin mummiloissa kuten tähänkin saakka. Mites teillä aiotaan viettää joulua? :)
 Hyvää joulunodotusta Sinulle!


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kuulumisia

[Teksti kirjoitettu osittain noin viikko sitten 18-19.3.]

Herttilei tää kuukausi on mennyt vauhdilla! Miehen lomaviikolla kuun alussa lähdettiin käymään Kuopion mummoloissa ihan ajan kanssa. Parina päivänä oleiltiin miehen vanhemmilla ja muuten mun porukoilla. Yhtenä päivänä käytiin myös ystäväni lapsen 1v. synttärijuhlissa. Mä jäin vielä muutamaksi päiväksi Kuopioon lasten kanssa, kun mies jo palaili töihin kotikaupunkiimme. Vähän uhmattiin kohtaloa koko reissulla, koska toinen mummi oli kovasti kipeänä, mutta ei sitten kuitenkaan haluttu perua lomasuunnitelmia. Onneksi kukaan meistä ei tullut lopulta kipeäksi ja kivaa oli tietysti viettää aikaa läheisten kanssa.  

Päivittäin ulkoiltiin pihassa erinäköisillä kokoonpanoilla (minä, isi, lapset, pappa, M-täti, I-eno, V-täti). Naperot laski pulkkamäkeä innoissaan ja minä rakensin heille myös hienon peppumäen isoon lumipenkkaan (pieneen mäkeen). Siinäkin sai ihan hyvät kyydit! Tepasteltiin pihalla, potkittiin palloa, istuttiin puutarhakeinussa ja mun oli ihan pakko tehdä lumiukko pihaan napottamaan! :D

Reippaat ulkoilijat
Neiti grillin äärellä toisen tädin kanssa
Iskä antaa vähän mukeloille vauhtia. Kuopiossa pulkkailtiin mummilan pihassa päivittäin ja siinä oli kiva pieni mäki, joka oli juuri sopiva taaperoille.

Lapset nauttivat tosi paljon, kun oli tilaa temmeltää ja muita viihdyttäjiä sekä leikittäjiä ainaisen äidin ja isin sijaan! Kotiin tultuamme poika vetäskin semmoiset kilarit, että oksat pois. Protestoi vissiin kotiinpaluuta :D Kieltämättä itki ja huus koko illan...mikä lie oli?! Tätä itkua, huutamista ja kitinää onkin nyt viime aikoina riittänyt (toi yks kotiutumisilta oli vielä oikein ultimatehuutoa) valitettavan paljon. Pojan puolesta siis (likka on ihan tyytyväinen oloonsa) ja oon aika loppu asian suhteen. Päivät on tosi raskaita, kun yks itkee ja vinkuu parin minuutin välein eli kun huutojen jälkeen rauhoittuu, aloittaa pian uudestaan jostain ihan mitättömästä asiasta tai sitten sillä on joku, mistä en tiedä.

On käyny mielessä, että voisko esim. korvat vaivata, kun pojallahan oli se tulehdus molemmissa kuukausi takaperin. Ei olla käyty vielä jälkitarkastuksessa, koska se hoidetaan ensi viikon lääkärineuvolassa. Toivottavasti korvat on OK, koska jos kaikki huuto oliskin johtunu korvista....Kovasti kyllä kuolaakin ja syö käsiään, että maybe hampaitakin vois olla tulossa. Tai sitten joku vaihe tai temperamentti, mistä mä tiiän! Toisaalta toivon, että joku syy löytyis ettei olis vaan luonteenpiirre, huoh. Mä en vaan jaksa ja siitäkin tulee vielä huono omatunto itelle, kun tuntuu, että turhaudun tuohon jätkään niin paljon ja hermostuttaa =/

Muutoin menee ihan kivasti: ollaan ulkoiltu paljon, liukasteltu puistossa ja läträtty kuralammikoissa. Ruoka ja unet maistuu. Päiväunet on nyt ollu lähes poikkeuksetta jopa 2-3 tuntia! Toisaalta mietin, onko unet vähän turhankin pitkiä välillä, kun aamulla herääminen on siirtynyt aiemmaksi. Eli eikö unta riitä enää yölle? Siis noin klo 7 meillä herätään ja joku aamu jopa 6.20-6.50. Kyllä toi kellonaika sais seiskalla alkaa!


[Alla oleva teksti kirjoitettu pe 25.3.]

Päivät poitsun kanssa ovat helpottuneet ja hän on ollut selvästi tyytyväisempi eikä niin itkuinen kuin vielä viikko sitten :) Jes jes jes! Toivottavasti tää pysyykin näin! Miten voikin tuntua päivät erilaiselta, kun yks ei koko ajan kitise, huuda tai itke!

Lääkärineuvolassa käytiin eilen ja molemmilla oli terveet korvat eli ei johtunut kitinät onneksi mistään tulehduksesta korvissa. Typsykän kanssa käydään polilla kunhan saamme sieltä kutsukirjeen kotiin, koska pienen pieni sivuääni kuului sydämessä. Lääkäri sanoi, että pienetkin äänet hän konsultoi eteenpäin ja polilla katsotaan sitten, onko tarvetta ultrata. En ole huolissani ja lääkärikin sanoi ettei kannata yöunia menettää. Muuten kaikki oli oikein hyvin ja naperot olivat tosi reippaita sekä touhukkaita. Poitsu kävi välillä mun sylissä, kun taas likka touhuili omiaan eikä äidin sylin olemassa oloa edes muistettu ;)

Seuraavaksi tulossa postausta kevään vaatteista ja kengistä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lenssuinen loppuvuosi, päivärytmin muutoksia ja muita kuulumisia!

Taitais olla aika vähän päivitellä meidän kuulumisia. Edellistä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Vähän flunssainen loppuvuosi on meillä ollut, mutta onneksi se on rajoittunut lähinnä nuhaan ja lievään yskimiseen sekä molemmilla päivän lämpöilyyn. Ei siis mitään suurempia, mutta kahden flunssajakson alussa oli aina pari vähän huonompaa yötä, jolloin heräiltiin öisin useampaan otteeseen ja taidettiinpa vuorotellen nukkua olohuoneen sohvallakin jokunen pätkä, lapsi rinnan päällä torkkuen. Pystymmän asennon vuoksi siis. Vieläkään en ole sitä Vaporizeria saanut ostettua, mitä mulle parin lukijan toimesta suositeltiin. No, menipä taas parit flunssat ohi ilmankin, mutta oishan se varmaan ollut taas ihan kätevä kapistus :D

Flunssan lisäksi molemmilla oli jokin ihme vatsapöpö monta viikkoa, joka aiheutti satamäärin vaipanvaihtoja ja purkillisen sinkkivoidetta peppujen punoitukseen. Molemmat onneksi söi, touhuili ja nukkui ihan normaalisti. Jos olisi ollut toiste, olisin kipaissut lääkäriin jo aiemmin. Meillä oli neuvolakäynti marraskuun lopussa ja puhuin siellä sitten tilanteesta. Saatiin lähete kakkanäytteisiin ja varattiin lääkärille aika. Käynnin jälkeen tilanne kuitenkin parani ihan yllättäen joten lähetettä ei käytetty ja lääkäriaika peruttiin. Jos homma toistuu, niin pitää sit kattoo ne näytteetkin, että missä mättää. Neuvolassa otettiin myös influenssarokotteet ja tehosteet annetaan joulukuun lopussa.

Noppa-poju oli neuvolassa (27.11.) pituudeltaan 77,5cm ja painoltaan 8935g. Hilu-tyttö 75cm ja 8250g. Edelleen omilla käyrillä mennään ja kasvetaan siellä tasaisesti.


Flunssan vuoksi ei olla juurikaan käyty missään kyläilemässä tai kerhoissa. Jos me ollaan oltu terveenä, niin sitten kyläpaikassa on ollut lenssua liikkeellä. Flunssajaksojen välissä kyläilin kuitenkin toisen monikkoperheen luona ja kivaa oli. Noin viikko sitten käytiin myös ekan kerran muskarissa ja tullaan varmasti vuodenvaihteen jälkeen käymään myös! Nyt muskari jäi siis tauolle. Perhekahvilakäynnit ovat jääneet käymättä, koska meillä lopulta siirryttiin yksiin päiväuniin, jotka ajoittuvat pahimmoilleen perhekahvilan ajankohtaan. Sen sijaan toi muskari käy meille nyt paremmin, kun taas ennen ekat päiväunet oli just muskarin aikaan.

Päivärytmi meillä on siis muuttunut jonkin verran, lähinnä päivän kannalta eli illat ovat samanlaiset kuin ennenkin. Nykyisin lapset nukkuvat aamulla ihanasti pidempään kuin ennen :) Joskus ollaan heräilty jopa vasta ysiltä, mutta yleisimmin noin klo 8.30 startataan päivään. Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet nukutaan lounaan (klo 12) jälkeen. Lounaan jälkeen ennen unia leikitään vielä ja odottelen, josko vaippoihin tulisi jotain. Siinä yhden pintaan sanon, että mennäänpä päiväunille/nukkumaan ja molemmat kävelevät kiltisti makuuhuoneeseen. Annan tutit ja sänkyihin ZzzZZzz. Päiväunet kestävät useimmiten noin 2h eli unilta herätään klo 15 aikaan. Päivällinen on siirtynyt aiemmasta kello viidestä noin neljään. Sitten taas aiemman rytmin mukaisesti klo 19 iltapuuro, touhuilua, odottelua joskos vaipat täyttyy :D, peppupesut, yöpukujen vaihto ja klo 20 jälkeen iltamaidot (100ml) sekä hampaidenpesut. Siinä puol ysin maissa sitten yöunille.

Tutit ovat tulleet takaisin käyttöön nukkumistilanteissa. Mä en vaan jaksanut päivisin taistella nukkumaanmenon kanssa ja onhan nuo yöunille vaipumisetkin nyt helpommat. Yleensä riittää, että lapset laittaa sänkyyn ja nukahtavat sinne sitten. Yöllä ei juurikaan heräillä tällä hetkellä tai jos likka herää seisomaan pinnoja vasten, niin riittää, että sanon sängystä käsin "nukkumaan" ja likka painuu takaisin sängynpohjalle :D Toi on ehkä paras juttu, koska ei tartte itsekään hypätä ylös. Paitsi jos tutti on lentänyt jonnekin kuuseen ja se pitää käydä antamassa. Yleisesti ottaen kuitenkin nukkumiset sujuu nykyisin hienosti! KOP KOP!

Tuossa nyt jotain yleistä tämän hetken meininkiä. Ehkäpä kirjoitan lähiaikoina vielä erikseen jonkun kehityspostauksen :)

lauantai 24. lokakuuta 2015

Taaperot taapertaa, tuttien käytön vähentäminen, mitat

Pari viikkoa sitten meillä otettiin muutama "kunnollinen ensiaskel" eli useampi kuin kaksi askelta kohti äitiä tai isiä. Joista viimeinen askel vielä heittäytyen syliin. Kuitenkin askeleet jäivät yhä vain muutamiin kunnes nyt loppuviikosta alkoi aikamoiset kävelytreenit! Hilukin oppi nousemaan itse seisomaan suoraan lattialta ilman tukea, Nopsu jo osasikin tämän taidon. No nyt meillä sitten taaperretaan välillä jopa huoneesta toiseen. Vielä pyllähdellään paljon ja koska kävelyhommat on niin kivoja, innostus aiheuttaa lievää keskittymispulmaa, jolloin kävely jääkin pariin askeleeseen :D Jos maltetaan rauhoittua ja keskittyä, kävelykin onnistuu paljon paremmin. Haparoivaahan se vielä on ja jalat ovat kuin puupökkelöt, mutta hei, meidän taaperot taapertaa ♥

Uutta meidän arjessa on kävelyn lisäksi tuttien käytön vähentäminen. Aattelin tuossa joku viikko takaperin, että jos kokeilis unillemenoja ilman tuttia, niin mitäköhän siitä tulisi. No, ihan hyvin on mennyt. Noppa on protestoinut vähän enemmän karjuen välillä kovaa ja korkealta, mutta tähän auttaa semmonen pieni 10 sekunnin sylihetki ja kun laskee takaisin sänkyyn, poika alkaakin nukkua lähes aina heti. Yöunien aikaan Hilulla on tapana heräillä kitisemään/itkemään (joskus vain kerran, joskus useammin - ja kyllä Noppakin joskus heräilee), mutta tähän auttaa, kun laskee hänet makuulleen ja silittelee selkää. Tutteja ei olla näissä tilanteissa nyt annettu.

Tutti on ollut nyt käytössä joskus aamuyöllä jos naperot meinaavat herätä kukonlaulun aikaan. Tällöin saattavat tutilla vielä nukahtaa joksikin aikaa. Myös päivällä omien hermojen kiristyessä tutti on joskus harvoin käytössä - ei siis minulla vaan kitisevillä, ehkä yliväsyneillä tai muuten kiukkuisilla, naperoisilla. Varsinaista tuttivieroitusta ei siis ollutkaan tarkoitus tehdä, mutta mikäs siinä jos käyttö hiljalleen vähenisi :)

8. lokakuuta (eli pari päivää vaille 1v 2kk) käytiin neuvolassa ja saatiin likankin mitat: 7935g / 72,9cm / py 45,7cm. Poitsun mittoja ei otettu tällöin, koska ne otettiin polikäynnillä 6.10. Laitetaan nekin nyt vielä tähän eli 8890g / 74,8cm / py 45,4cm. Ihmeempiä ei neuvolassa tapahtunut. Naperot leikkivät lattialla ja me aikuiset rupateltiin niitänäitä. Peruskuulumisia lähinnä.

Fysioterapeutille soitin ja sanoin, että polilla sanoivat ettei tartteis enää käydä. Sovittiin nyt sitten, että jos joku asia mietityttää tulevaisuudessa niin voidaan käydä näytillä, mutta muuten emme enää sinne mene. Olen tosi tyytyväinen saamastamme tuesta fysioterapeuttimme kautta!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Naperot 10 kk!


Niin se vaan on jo kymmenen kuukautta (11. kesäkuuta) vierähtänyt naperoisten syntymästä. Oon tainnut tehdä edellisen kuukausipostauksen, kun tuli puoli vuotta täyteen. Korkea aika ottaa itteä nyt niskasta kiinni ja kirjoitella vähän päivärutiineista sekä siitä, mimmosia tyyppejä meillä kasvaa, mitä he jo osaavat ja miten esim. ruokailut sekä nukkumiset sujuvat.

MITAT

Neuvolassa kävimme viimeksi viikko sitten eli mitat otettu noin 9kk 3vko:n iässä. Tyttö painoi 7400g ja pituutta hänellä 69,3cm. Pojan paino oli tällöin 7770g ja pituus 70,5cm. Molempien päänympärys 44,5cm. Molemmille oli tullut hyvin painoa ja pituutta verrattaen edelliseen kertaan joten kyllä ne vaan kasvaa vaikkei sitä tässä jokapäiväisessä arjessa niin aina huomaakaan :)


PÄIVÄRUTIINIT

Hymyjä ja iloa riittää näillä naperoilla! Perustyytyväisiä lapsia molemmat, eikä _yleensä_ itkeskellä kovin paljoa. Aamulla, kun he heräävät, ovat molemmat yleensä heti hymyssä suin "jee, nyt mä pääsen sängystä pois, olenhan nukkunut jo pitkät yöunet"! Meillä siis nukutaan yöt (ilman syöttöjä!) yleisesti ottaen todella hyvin. Joka yö joutuu yleensä kuitenkin nostamaan tuttia toiselle tai molemmille: joskus kerran, joskus pari kertaa. Yöunille mennään noin klo 19.30, joskus venyy hiukan myöhempään. Aamulla herätys tapahtuu klo 6-7 välillä, valitettavasti useimmiten enemmän kuuden pintaa.

Ekoille aamupäikkäreille mennään heräämisestä riippuen klo 8.30-9.00 maissa ja päiväunet kestää noin 1,5-2h. Enää ei siis nukuta hulppeita kolmen tunnin päikkäreitä :D Karkeasti sanottuna klo 11 maissa ollaan hereillä ja sit möngitään lattialla. Klo 12 pintaan lounas, klo 14 välipala, jonka jälkeen seuraaville päiväunille, jotka siis sijoittuvat klo 14-16 välille useimmiten. Puoli neljästä-neljästä eteenpäin valvotaan kunnes on yöunien aika. Neljän maissa päivällinen, puoli seitsemältä iltapuurot ja sen jälkeen pesut, vaipanvaihdot ja iltamaidot juuri ennen unille menoa puoli kahdeksan.

Molemmat sopeutuvat mielestäni hyvin rutiinien muutoksiin, mutta toki pyritään siihen, että aikataulut pysyvät kohtuullisen samanlaisina ettei tartte esimerkiksi herättää kesken unia, jolloin pientä vininää voi esiintyä, kun unet ei olekaan kestäneet tarpeeksi. Näin kävi tänään, kun aamupäikkäreiltä jouduin herättämään molemmat, että päästiin alas rattaille ja puistotreffeille. Oli vähän huono ajankohta, mutta joskus pitää vaan sopeutua jos meinaa jossain käydä eikä olla vain kotona.


LIIKKUMINEN, ÄÄNTELY, LUONNE, NUKKUMINEN, HAMPAAT yms.

  • Molemmat tykkäävät pyöriä lattialla mahallaan ympyrää ja tutkia ympäristöä
  • Poitsu vetää käsillä itseään eteenpäin, etenkin liukkaalla lattialla. Maton päällä ei oikein osaa vielä ryömiä ja matto jää vain alle rullalle. Osaa myös pakittaa eli liikkuu joskus myös takaperin. Neiti liikkuu tahattomasti eteen- ja taaksepäin, mutta ei oikein tajua vielä ryömimistä.
  • Poika on oppinut menemään konttausasentoon ja heijailee siinä itseään. Neiti on mennyt itsenäisesti kontilleen kerran (tänään), mutta tarvitsee vielä vähän treeniä.
  • Tytön ääniin kuuluu mm. manaaja-tyyppinen örinä (nättiä!) ja "tätätätätä", kun taas poitsu tätättelee myös ja tekee kovia, korkeita kiljahduksia. Onneksi tuo tytön manaajaääni on vähenemään päin :D Toki muitakin äännähdyksiä tulee, mutta niitä en osaa kuvailla joten jääköön mielikuvituksen varaan.
  • Kumpikaan ei vielä istu itsenäisesti, mutta sylissä ja syöttötuolissa istumisasento alkaa hiljalleen tukevoitua ja tasapainottua paremmaksi. 
  • Tyttö osaa kääntyä sujuvasti ja nopeasti selältä mahalleen. Häntä ei siis voi jättää mihinkään, mistä voi tippua pyörähtäessään! Eikä kyllä poikaakaan uskalla jättää, vaikka hän ei vielä käänny. Hiukan avustettuna menee kyllä ympäri (sekä joskus vähän vahingossa) ja tätä treenaillaankin nyt. Kumpikaan ei käänny mahalta selälleen, paitsi joskus vahingossa ja yleensä tällöin kopsahtaa nuppi lattiaan. Itku on lähes taattu etenkin pojan kohdalla.
  • Poju on vähän herkempi luonteeltaan ja itkee herkemmin sekä tilanteesta riippuen myös vierastaa. Fysioterapeutilla viime kerralla alku meni hyvin, mutta sitten poika päättikin "loukkaantua", kun fyssari otti hänet lattialta syliin ja sit se kitinä jäi vähän päälle. Äippäringin treffeillä viimeksi ei myöskään meinannut suostua lattialle olemiseen lainkaan vaan oli joko sylissä tai syöttötuolissa itkemättä. Neiti oli treffeillä sekä fysioterapiassa heti reippaana ja möyri lattialla varsin tyytyväisenä. Hän on ehkä muutenkin vähän seesteisempi tapaus kuin veljensä. Toki joskus menee myös toistepäin! Ja kaiken kaikkiaan molemmat ovat hyvin iloisia, reippaita ja tyytyväisiä lapsia!
  • Nukkumiset hoidetaan mahallaan tai kyljellään - paitsi aamun ekoilla päikkäreillä, jotka nukutaan parvekkeella vaunukopissa, joissa ei mahdu kääntymään. Nämäkin päikkärit siirtyy varmaan sisälle nyt kesän edetessä, kun toi parveke on niin lämmin ja vaunukopat jää pieneksi.
  • Ulkona liikumme rattaiden ratasosassa eli vaunukopat ovat käytössä vain ekoilla päikkäreillä parvekkeella, ei ulkoillessa. 
  • Molemmilla on nyt vaatteissa käytössä koko 74cm. Mallista riippuen jotkut 80cm myös ihan OK.
  • Tytöllä on puhjennut yksi hammas (alhaalla oikealla), kun taas pojulla jo neljä (ylhäällä ja alhaalla)! Hampaiden puhkeamiset menneet onneksi tosi kivuttomasti eikä niiden takia ole tarvinnut valvoa öitä. Kerran oon antanut pojalle nestemäistä Panadolia, kun itkukohtaus ei meinannut loppua millään (harvinainen tilanne!). Päättelin, että ois koskenut ikeniin, mutta saattoi olla jotain muutakin.
  • Veli varastaa siskolta ja sisko varastaa veljeltä - koskee niin tutteja (vaikka oma ois suussa, niin toisen suussa oleva on silti parempi) kuin lelujakin. Vuorovaikutus on aika "väkivaltaista" eli aina revitään toista hiuksista, naamasta tai vaikka korvista. Poika vetää tästä herneen nenään useammin :p Toki yritän kyllä estää nämä repimiset jos ehdin! Kynnetkin on niin terävät reunoineen vaikka olis leikattu, että niillä saa joskus naarmuja aikaan.

RUOKAILUUN LIITTYVÄÄ
  • Molemmat osaavat juoda (vettä) hienosti mukista muutaman hörpyn kerrallaan ilman katkoja, muuten juodaan vielä tuttipulloista (maidot). Kumpikin osaa pitää itse pullosta kiinni ja juoda itsenäisesti jos istuvat vähän takakenossa esimerkiksi turvakaukaloissa. Kaukalot olleet käytössä fysioterapeutin suosituksesta, koska ne on meidän yliojentajille parempi vaihtoehto kuin sitterit.
  • Kumpikin syö jo vähän karkeampaakin ruokaa, poju tosin vähän paremmin. Typsy varastoi isompia paloja kielen alle tai poskiin.  Omin sormin he ovat maistelleet mm. kurkkua, maissinaksuja, riisikakkuja, omenaa, paprikaa ja leipää. Muuten syödään laiskan äidin vuoksi useimmiten kaupan soseita ja silloin tällöin pakkasesta itsetehtyjä. 
  • Meillä ruokaillaan 5 kertaa päivässä: aamupala (puuro + vesi, maito), lounas (liha-kasvissose + vesi, maito), välipala (marja-/hedelmäsose + vesi), päivällinen (liha-kasvissose + vesi, maito) sekä iltapala (puuro + vesi, maito). Puurojen lisukkeena on hedelmä- tai marjasosetta. 
  • Hiljalleen voisimme ottaa käyttöön maustamattomat jugurtit, rahkat ja tavallisen maidon. Toistaiseksi käytössä on Semper 2- korvike. Maitomäärä ruokailun jälkeen on noin 100-130ml eli päivässä noin 500-650ml / lapsi. Joskus maitoa jää yli ja joskus tuntuu, että ois enemmänkin mennyt. Toi määrä on kuitenkin toiminut näillä aika hyvin ja jos paljon enemmän antaa, niin sit tulee pukluja, joten näin on hyvä meillä. Jonkun taulukon mukaan tommonen 600ml olis hyvä määrä vuorokaudessa.


Puuh, nyt alkaa olla takki tyhjänä. Unohdin varmaan jotain oleellista ;) mutta tässä nyt jotain!

torstai 15. tammikuuta 2015

Ekavauva-ryhmä (1. kerta) ja 5kk neuvola

Eilettäin lähdettiin jo aikaisin aamusta liikkeelle ja suunnattiin naperoitten kanssa tuohon lähelle "kerhoon". Eli kyseessä Ekavauva-ryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa klo 9-11 (joitain perheiltoja, jolloin ei aamun tapaamista) ja on tarkoitettu vertaistueksi esikoisen saaneille äideille/perheille. Vähän huono ajankohta meille, koska herätään yleensä noin klo 8.30 ja päiväunet on klo 10 eteenpäin. Koitetaan kuitenkin värväytyä paikalle, koska eihän se ole kuin yksi aamu ja tietysti aikataulunmuutoksiinkin on sopeuduttava - niin lasten kuin minunkin!


Herättiin siis jo noin seittemältä, kasin maissa laitoin lapset jo parvekkeelle aloittelemaan aamupäikkäreitä. Puol 9 aikaan raahauduttiin pihalle miehen avustamana, hän oli lähdössä pilkille joten mun ei tarvinnu raahata koppia yksin alas. Kävelin pikkulenkin ennen tapaamispaikalle menoa, jotta naperot sais nukuttua hiukan ennen kerhon alkua. No, siinähän ne sitten vaille 9 heräsivät, kun kerho alkoi joten siihen jäi unet.

Pienen tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli lähinnä vapaata seurustelua ja hiukan kyseltiin, mitä tapaamisilta odotamme ja miksi tulimme mukaan. Minä sanoin, että kiva päästä välillä kodin ulkopuolelle ja kun näin lähellä kotia jotain järjestetään, niin miksipäs ei osallistuttaisi!

Mukana oli kymmenisen äitiä vauvoineen, meidän lisäksi toiset kaksoset. Heidän äitinsä oli samassa monikkovalmennuksessa mun kanssa joten tiedetään toisemme entuudestaan. Kiva, että pääsee kuulemaan myös kaksosperheen kuulumisia. Muidenkin kanssa tulee varmasti juttuun, mutta eivät tietenkään ihan täysin voi ymmärtää meidän tilannetta kahden vauvan kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan varmasti kiva nähdä ja tavata muita äitejä. Ryhmä kokoontuu kevään ajan.

Tänään vuorossa oli sitten 5kk- neuvolakäynti. Nopsukka, meidän pikkukeskonen, on nyt vilistänyt ohi siskonsa painon! Pituudessa hän onkin ollut ihan hiukan edellä jo aiemmin. Tehosterokotuksia tuli jälleen molempiin reisiin ja sitten viimeinen rota-rokote suuhun. Mies oli tällä kertaa mukana neuvolassa joten sylit riitti molemmille. Itkuhan niistä rokotuksista tuli, mutta onneksi oli tosiaan mies mukana rauhoittelemassa. Muuten peruskuulumisten vaihtoa eikä varsinaisesti mitään suurempaa mainittavaa tästä käynnistä. Mitat vielä tähän alle:

Hilu

5550g / 59cm / 41cm

Tulet kivasti kontaktiin hymyillen ja äännellen. 
Päätäsi hyvin kannattelet. Kasvat johdonmukaisesti.


Noppa

5760g / 61,3cm / 40,7cm

Olet oikea hymypoika, vastavuoroisesti äänteletkin. Päätäsi hyvin kannattelet. 
Leluun tartut. Kasvat johdonmukaisesti.


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

4kk neuvola(lääkäri)

Tänään taivalsin tuulessa ja "ihanan talvisessa" säässä vaunuilla neuvolaan. Raitis ilma teki ihan poikaa, mutta miks pitää hikoilla niin vietävän paljon vaikkei oo edes paljoa päällä? :D Käyntimme alkoi pituuden, painon ja päänympäryksen mittauksella ja hyvin tasaisesti molemmat naperot kasvavat. Noppa on ottanut siskonsa kiinni painossa! Eroa ei ole enää kuin 10g. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillään. Typsy kasvaa pituutta -1 käyrällä ja paino kulkee keskikäyrällä. Poitsu kasvaa pituutta -2 käyrällä ja paino keskikäyrällä.

Hilu-typy
paino 5040g
pituus 57cm
py 40cm

Noppa-poju
paino 5030g
pituus 57,5cm
py 39,5cm

Mittausten jälkeen odoteltiin jonkin aikaa, että pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli sydämet ja keuhkot, tunnusteli reisipulssit ja vatsan. Kaikki on siis kuten pitääkin, molemmilla. Sitten testattiin, kuinka katse seuraa lelua ja nouseeko pää keskilinjassa käsistä vedettäessä. Hyvin sujui nämäkin! 

Lääkärikäynnillä ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Vähän rupateltiin tutkimusten ohella. Käynnin jälkeen jäin vielä aulatilaan syöttämään, koska lähdettiin sieltä sitten suoraan keskustaan pyörimään. Pitihän se taas käydä patonki vetäsemässä naamariin :p Kiertelin parissa liikkeessä ja luovutin myymäni vauvan vaatteet eteenpäin. Taisinpa käydä myös nauttimassa pipari-kaneli-juustokakkupalasen sekä kävin tutustumassa liikekeskuksen lastenhoitohuoneeseen. Se olikin positiivinen yllätys, mikrokin löytyi ja itse asiassa lämmitinkin siinä hiukan maitoa, jonka syötin juustokakkuateriani jälkeen pikkuisille seuralaisilleni.

Huomenna on siis virallinen 4kk-päivä ja ehkäpä kirjoittelenkin myöhemmin omista havainnoistani kehityksen suhteen :)  Seuraavan kerran tapaamme lääkärin lastenpolilla (8. tammikuuta) Nopan kasvuseurannan puitteissa. Seuraava neuvolakäynti on 15. tammikuuta, muutama päivä yli viiden kuukauden iän.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

3kk neuvola & miehen työpätkän vaikutukset

Neuvolaan kärryttelin tänään ipanoitten kanssa. Raitista ilmaa, oi joi! Teki kyllä hyvää, vaikka olin ihan hiki päässä etenkin ylämäen päätteeksi. Noppa ottaa siskoaan kiinni painossa. Yleensä painoero on ollut noin 350g, mutta nyt se on enää noin 150g. Molemmat kasvavat hyvin: paino- ja pituuskäyrät menevät sopusoinnussa toistensa kanssa.

Hilu
4385g / 53,2cm / 38,5cm

Noppa
4235g / 53,9cm / 38cm


Mittojen lisäksi ohjelmassa oli rokotteita, jaiks! Molemmat saivat kaksi piikkiä, molempiin reisiin yksi kappale. Lisäksi suun kautta annettiin rota-rokotteen tehoste, se maistui hyvin toisin kuin viimeksi! Minä pidin polven yläpuolelta kiinni ettei jalka heilahda pistoksesta ja ihan kunnolla sainkin pitää. Molemmat kyllä karjaisi heti pistoksen saatuaan. Naama punaisena karjuttiin, reppanat. Hilu rauhoittui pian kun hyssyttelin sylissä ja juttelin. Noppa ei rauhoittunut yhtä helposti vaan jatkoi loukkaantuneen itkua vaikka piikistä oli jo aikaa. Ja kyyneleet silmistä valuen kuten aina jos kunnolla itkettää. Nyt vain toivotaan ettei rokotteet aiheuta kiukkua tai kuumeen nousua. Kävin hakemassa apteekista nestemäistä Panadolia. Se ois yleensä noin +5kg annettava, mutta neuvolatäti sanoi kyllä, että voidaan antaa jos kuumetta tulee.

Rokotteet olivat siis:
  • rotavirusrokotteen tehoste
  • pneumokokkirokote ja yhdistelmärokote [= kurkkumätä - jäykkäkouristus - hinkuyskä - polio - haemophilus influenzae tyyppi b-bakteerirokote (DTap-IPV-Hib)]
Juteltiin terkan kanssa muun muassa soseiden aloittamisesta. Alle 2kg syntyneet keskoset voivat aloittaa maistelemaan soseita jo 3-4kk iässä. Aluksi lähdetään liikkelle esim. peruna- ja porkkanavellillä, soseita voi siis laimentaa ja ohentaa korvikkeella. 4kk jälkeen mukaan kuvioon tulee hedelmä- ja marjasoseet, 5kk jälkeen liha- ja kasvissoseet ja 6kk paikkeilla viljaiset puurot. Ajattelin tehdä porkkanaa ja pottua soseena pakkaseen (jääpalamuotteihin), koska jos ostetaan kaupasta niitä 2dl pakkauksia, niin aika paljon menee varmaan aluksi hukkaan, koska eihän niitä kuin vasta maistellaan. Yksi maku per viikko olisi kuulemma hyvä tahti totutella uusiin ruokiin.

Toinen suurempi aihe oli oma jaksaminen, nukkuminen ja mieliala. Kovasti painotettiin, että neuvolaan voi soittaa esim. perhetyöntekijälle jos kaipaa keskusteluapua. Ja on olemassa näitä palveluseteleitä, joilla voidaan ostaa apua kotiin jos itse ei jaksa. Kerroin kyllä rehellisesti, että välillä turhauttaa esimerkiksi yöllä, kun toinen nukkuu nätisti, mutta toisen takia pitää jaksaa valvoa (mm. viime yö oli tällainen). Koitin kuitenkin selventää myös, että jaksan hyvin, mies auttaa ja olen ihan hyvillä mielin yleensä, nukkuakin pystyn yleensä.

Olen nyt yksin pari viikkoa kotona päivisin, kun mies sai sijaisuuden ja on siis hetkellisesti töissä. Kerroin neuvolassakin, että mies hoitaa aamuyön syötön jos ipanat heräilevät niihin aikoihin, kun hän herää ja valmistautuu töihin. Jos eivät herää (kuten tänään) niin sitten mä toki hoidan senkin. Alkuyön syötön hoidan minä, että mies saa nukkua ennen töihin lähtöä. Ja näin ollaan tehty ilman tuota sijaispätkääkin eli kiltisti vuorotellaan, jotta molemmat saa nukuttua!

Hyvin olen kotona pärjänny päivällä naperoitten kanssa. Aamupäivästä heräillään rauhassa, vaihellaan vaipat, tehään aamupesut, syödään, seurustellaan. Näihin hommiin menee useimmiten pari tuntia. Sit noi yleensä ottaa pidemmän torkut (noin klo 11/12 - 14-15), jolloin oon tehny vähän kotihommia ja/tai käynyt ulkoilemassa vaunujen kera. Sit heräiltyä taas vaipat ja syötöt sekä oleskelua. Siinäpä se :) Ei oo ollu ainakaan vielä mitään ongelmia. Ihan kiva nyt kokeilla, miten hommat sujuu ilman miehen läsnäoloa, koska jos hää sais vaikka pidemmän työpätkän, niin sittenhän minä jäisin tänne yksin päiviksi. Onhan tää sinänsä aika luksusta, että ollaan molemmat oltu tähän asti kotona. Ei monessa perheessä mene näin...toisaalta oishan tuo työkin aika tärkee juttu eli kakspiippuinen seikka!

Neuvolasta sain kutsun Ekavauva-ryhmään, joka on siis vertaisryhmä ensimmäisen lapsen saaneille perheille, kohtaamispaikka vauvoille sekä vanhemmille. Ilmoittauduin mukaan ja ryhmä alkais tammikuussa tossa ihan meidän lähellä. Kiva juttu!


perjantai 17. lokakuuta 2014

Lääkärintarkastus/terkka & rasittavat iltameiningit

Torstaina 16. päivä vauvoilla oli neuvolassa lääkärintarkistus. Ensin käytiin terkan juttusilla ja mitattiin pituudet sekä katsottiin painot. Hyvin oli taas molemmat kasvaneet: tyttönen 3710g/52cm/36,5cm ja poikanen 3375g/51,2cm/36,2cm. Juteltiin vähän tuosta pojan levottomuudesta iltaisin. Terkka sanoi, että voi johtua ihan siitä, että on yliväsynyt tai on herkempi erilaisille ärsykkeille ja vaatii vain enemmän aikaa rauhoittumiseen. Ehdotti myös kapaloa kuten pari lukijaamme tuolla postauksessa, missä kyselin vinkkejä pojan rauhoittamiseen. Kapaloa ollaankin nyt kokeiltu jokusen kerran ja musta tuntuu, että poika vain hermostuu siitä, mutta mies oli sitä mieltä, että olisi vähän rauhoittanut. Katsotaan nyt koitetaanko kapalointia vielä jatkossa.

Terkka antoi molemmille suun kautta annettavan rotavirus-rokotteen. Sanoi, että jotkut tykkää siitä ja toiset ei voi sietää. Meillä tyttö ei todellakaan pitänyt siitä ja ihan kyyneleetkin tuli silmiin. Voi reppanaa! Poika purskutteli osan ulos suusta, kun ei ollu kovin virkeellä tuulella ja muutenkin vähän tapana joskus tuo purskuttelu maidonkin kanssa. Ei kuitenkaan reagoinut niin voimakkaasti kuin tyttö. Sivuoireina useimmille vauvoille tulee vatsanvääntöjä joten nyt toivotaan, että mahd. vähäisillä oireilla päästään!

Lääkärin puolella tutkittiin silmät ja niiden reagointi valoon (seuraako katseella valoa). Tutkittiin muun muassa sydänäänet ja keuhkot, pään aukileet, lonkat, masut, varhaisheijasteet ja pojalla kivekset. Kaikki on kuten pitääkin ja neuvolakorttien terveisten mukaan: jäntevä poika, kehitys normaali, aukileet norm., virkeä ja jäntevä tyttö, kasvat hienosti, lonkat ok, punaheijaste silmissä ok jne. Lääkäri kyseli kuulumiset ja onko huolenaiheita. Eipä meillä muuta sanottavaa ollut kuin nuo pojan holtittomat raajat.

Tästä päästäänkin siihen, että etenkin eilisilta/alkuyö ja tämä ilta/alkuyö on ollu pojan kanssa yhtä taistelua. Ihan kiva, ettei oo nyt riehunu yöllä (kop kop), mutta kyllä tuo ilta on aikamoista häsellystä! Kun vihdoin saa rauhoitettua syliin ja silmät painuu kiinni, niin koko homma menee plörinäksi, kun lasketaan poika sänkyyn - eikö silmät heti avaudu ja taas alkaa heiluminen. Eilen vielä tyttö heräili myös siinä välissä just kun poika oli vihdoin nukahtanu. Sitten kun tyttö sammui ja vietiin sänkyyn, niin poika herää taas ja alkaa äheltää sekä kitistä niin ettei voi sänkyyn jättää, kun herättää muuten tytön ja koko talon samalla. On-off-heilumista ja nukkumista oli eilen noin klo 19-01.30. Alko huumori jo loppua. Tänään klo 19-00. Tyttö veti tänään sikeitä nätisti noin klo 21-23.30 (eilen oli tyttökin levottomampi), jonka jälkeen syöttö ja takas unille. Poika syötettiin samaan aikaan myös ja ONNEKSI vihdoin simahti siihen! Poika myös pulautteli tänään illalla paljon :( Mä niin toivon, että nää illat ei tule olemaan tästä lähin tällaisia! :/ Ja kun tytöllä menee niin hienosti niin ärsyttää sit ehkä vielä enemmän, kun toista joutuu kuitenkin hyysäämään tuntikausia. TIEDÄN, että tää on varmasti vielä pientä, mutta saa kai vähän valittaa?


lauantai 11. lokakuuta 2014

Lokakuun kuulumisia, vauvat 2kk!

Mitä meille kuuluu ja miten meillä menee? Ei oo tullu kirjoiteltua ihan perusjutuista joten antaa palaa nyt sitten! Vauvat ovat paljon enemmän valveilla kuin aiemmin ja vaativat näin ollen enemmän huomiota. Tosi tyytyväisiä lapsia hyö kyllä ainakin vielä ovat tai jos joku vähän hermostuttaa, niin harvoin huudetaan kuitenkaan täyttä kurkkua tai paria-muutamaa minuuttia kauempaa. Enemmänkin se on sitten sellaista ähinää ja puhinaa, vääntelemistä. Ja jos itku tulee joskus niin se menee yleensä nopeasti ohi pelkällä sylillä. Tutti on tullut käyttöömme ja se rauhoittaa useimmiten molempia, aina sitä ei kuitenkaan hyväksytä suuhun. Monesti muruset "vuorottelevat" itkujensa kanssa :D eli toinen saattaa olla hyvinkin tyytyväisenä makoilemassa jossain (lattialla/sohvalla/sängyssä) kun toinen päättääkin vähän karjasta. Silloin voi antaa huomion tälle karjujalle ja toisellakin on kaikki hyvin :)


Edelleen nukkumisten ja syömisten suhteen mennään noin 3-4 tunnin rytmissä. Valvomisen vuoksi joskus menee niin, että toinen sammuu syönnin jälkeen, mutta toinen jääkin valvomaan pidemmäksikin aikaa. Tällöin vähän mietityttää, että meneekö rytmitys ihan sekaisin. No, valvoja saadaan sitten useimmiten nukahtamaan 1-1,5 tunnin valvomisen jälkeen syöttämisellä, koska edelliset ruuat ovat jo vajuneet masusta. Sitten kun ekana nukahtanut heräilee nälkäänsä, annetaan valvojan nukkua vielä jonkin aikaa ja sitten herätellään hänetkin syömään vaikkei olisi vielä sitä kolmea tuntia nukkunutkaan kuten toinen. Aamuisin jompikumpi tai molemmat ovat ruenneet heräämään jo parin tunnin unien jälkeen, jolloin me ei suostuta vielä heräämään :D Ollaan nostettu ähisijä(t) meidän sänkyyn vierelle tai rinnan päälle jatkamaan unia. Monesti siinä menee vielä tunti-puoltoista! Ruokamäärät on 80-90ml tytöllä ja pojulla 70-80ml. Siihen päälle joskus extra-annoksia.

Isi-mies (kuten selvästi kuvasta voi havaita ;)) ja Poika
Päikkäreillä Pojan kanssa
Tyttösen ja Poikasen eroavaisuuksista...
Tyttö on ruennut katselemaan ja kuuntelemaan tarkemmin ympäristöään. Pojulla on vielä vähän harhaileva katse, mutta silloin tällöin hänkin "malttaa" katsella enemmän yhteen kohtaan esimerkiksi minua jos on sylissä. Pojalla on myös aika levoton vartalo: kädet, jalat ja pää heiluu joka suuntaan jos hermostuttaa. Säpsähtelee joskus ja oonkin miettinyt, että onko ihan normaalia? Tyttö taas on aika rauhallinen vaikka itkisikin, ei siis heilu kuin heikkopäinen suuttuessaankaan. Molemmat nostelevat päätään ollessaan rinnan/vatsan päällä ja lattialla masullaan. Tyttö hallitsee päänsä paremmin, poika nostaa päätä mutta ei tuo sitä takaisin alas kovin maltillisesti. Tytöllä sujuu syöminen aina hienosti, pojalla useimmiten. Poika on kuitenkin syömisenkin suhteen joskus vähän levoton eli saattaa hotkia tai luputtaa ilman kunnon imua, jolloin ruuat valuu suusta pitkin ja poikin. Tehdäänkin aina syömisen ajaksi molemmille harsoista kauluri, niin ei mene aina vaatteet vaihtoon!


Tänään naperoilla ikää kaksi kuukautta! Torstaina 16.10. on aika neuvolan lastenlääkärille ja myöhemmin lokakuun lopussa tulossa vielä pojan polikäynti. Neuvolassa ollaan käyty pari kertaa ja viimeksi kun käytiin (29.9.) poika painoi 2775g ja tyttö 3125g. Eli painot nousee kivasti! Tyttö tuntuu jo hirmu isolta jytkyltä, on mielestäni muutenkin rakenteeltaan vankempaa tekoa kuin poika-hoikkeliini. Poika on siis vähän hintelämpi rakenteeltaan vaikka painoa alkaa olla jo kivasti. Tuntuu kuitenkin aivan erilaiselle kuin tyttö saman painoisena! Veikkaisin, että painot voisivat olla nyt noin 3500g ja 3100g.

Siinäpä jotain kuulumisia meidän huushollista :) Kysy ihmeessä jos haluat tietää jotain muuta. En osaa nyt ajatella, mistä muusta voisin kirjoitella!  

LLL = lupsakkaa lokakuuta lukijoille :D


perjantai 12. syyskuuta 2014

Naperoitten eka neuvolakäynti

Aamupäivän toimintojen jälkeen starttasi auto kohti neuvolaa. Hiukan kotona mietitytti, että ovathan molemmat kasvaneet nyt kotona ollessakin hyvin ja onneksi kyllähän se niin olikin :) Pituuksia ei mittailtu, mutta painot olivat mukavasti kivunneet ylöspäin. Typsykkä painoi 2435g, keskiarvoinen kasvu per päivä oli noin 35g. Poika oli ylittänyt kahden kilon rajan, whippiiih! Eli pojan paino 2035g ja kasvu per päivän noin 24g.

Hoitaja tutkaili vauvojen refleksejä/kehitysheijasteita pöydällä. Painoi mm. jalkapohjia ja kämmeniä katsoen kipristyvätkö pikkuvarpulit ja sormet kiinni hoitajan sormiin. Kokeili sitten, että askeltaako vauvat "seisaaltaan" yms.
Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet
Kun vanhempi asettaa sormensa lapsen kämmentä tai jalkapohjaa vasten, lapsi tarttuu siihen sormillaan tai varpaillaan. Tämä heijaste häviää noin 3 kk:n ikään mennessä. Tämän jälkeen lapsi oppii tarttumaan tahdonalaisesti. Aluksi tarttuminen on helpompaa kuin irrottaminen.
Kävelyheijaste
Muutaman ensimmäisen elinviikon aikana lapsi nostelee jalkojaan ja ikään kuin kävelee, kun häntä pidellään kainaloista pystyasennossa ja jalkapohjat koskevat alustaan. Heijaste voi tulla jonkin aikaa näkyviin vedessä vielä sen jälkeen, kun se ei enää näy ”kuivalla maalla”.
(Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliitto)

Tytöstä kirjoitettua: "...virkeä jämäkkä tyttö. Paino erinomaisessa nousussa. Heijasteet ok, iho siisti, silmät kirkkaat, napa kaunis."

Pojasta kirjoitettua: "...jäntevä poika. Virkeänäkin jaksat jo olla. Painoa tullut hyvin. Iho, napa ja silmät siistit. Heijasteet ok, nyt et askeltaa jaksa."

Näiden vauvojen tarkastelujen lisäksi meiltä kyseltiin, miten arki on lähtenyt käyntiin, onko jotain huolia, tuntuuko minun olo herkemmältä kuin yleensä, miten ollaan jaksettu ja sen semmoista. Aika perusjuttuja siis! Käynti meni hyvin ja naperot olivat pääosin tosi rauhallisia. Vähän alkoi nälkä tytölle tulemaan, mutta rauhottui pienten itkujen jälkeen vielä nukkumaan. Seuraava aika saatiin jo noin viikon päähän, jolloin meidät vastaanottaa meidän oma neuvolahoitaja. Nyt syödään taas kovasti, että ens viikolla päästään taas huimiin lukemiin :D


[ TULOSSA heti kun jaksan kirjoittaa: Naperoitten eka viikko kotona & kuulumiset ]

maanantai 21. heinäkuuta 2014

30 raskausviikkoa takanapäin!

Viime perjantaina käytiin neuvolassa (rv 29+6) ennen Kuopioon lähtöä. Kaikki oli hyvin: sf-mitta kasvanut 33 senttiin, verenpaineet ihan ok, hemoglobiini vähän alhainen (115) vaikka rautaakin oon syönyt taas aktiivisesti, vauvojen sykkeet noin 140-145 molemmilla ja meikäläisen keskiarvoinen painonnousu 868g/viikko :D Vielä ollaan just ja just alle 70 kilon, mutta veikkaisin, että pari päivää menee ja sekin raja menee rikki!

Viikonloppu hurahti Kuopiossa kotikotona. Toinen pikkusisko oli tullut sinne myös ja pikkuveli oli armeijasta ekalla lomalla, joten niitäkin molempia näki. Äitin kanssa otettiin aurinkoa pihamaalla ja kirottiin paarmat alimpaan helvettiin, itikoita on tänä kesänä ihan tautisesti - meni ihan pari kertaa hermot ulkona niistäkin, parit uimareissut tehtiin lähirannalle erilaisilla kokoonpanoilla, mansikkakakkua, muurinpohjalettuja, mansikoita, saunaa, yhen pikkusiskon kanssa vähän ostoksilla yms. touhuilua. Sunnuntaina palailtiin iltaa vasten kotiin. Oli muuten ihan nastaa ajella uudella autolla - ei tarvinnu hikoilla kuin pieni sika!

Tänään, maanantaina, olikin sitten jo heti aamusta seurantaultra (rv 30+2). Verenpaineet oli hyvät ja vauvoilla lapsivettä normaalisti. Vilkasta liikettä ja molemmat tällä kertaa raivotarjonnassa. Olinkin vähän päätellyt, että toinen on ehkä sinne kääntynyt, koska Kuopiossa tunsin kuinka tää kääntynyt B vauva hikotteli ja se tuntui tuolla vasemmalla alhaalla. A vauva oli siis pysynyt samoin päin. Lääkäri oli taas eri kuin yleensä/viimeksi, mutta tää sanoi, että A on selvästi tyttö! ♥ Oli kuulemma niin hyvässä asennossa, että näkyi selvästi. B olis se poika edelleen ♥

A vauvan napavirtaukset oli jälleen normaalit kuten edellisillä kerroilla. B:n virtaukset oli taas vähän normaalista poikkeavat kuten viimeksi todettiinkin ja siksihän meillä jo nyt seuranta olikin. Jossain yläkäyrän tuntumassa mentiin, vielä rajojen sisällä, mutta tilannetta pitää nyt seurailla ja seuraava ultra-aika saatiinkiin jo viikon päästä tiistaille! A vauva oli saanut painoa noin 200g ja B vauva vain noin 50g. Toivottavasti B vauvakin alkaa kerätä painoa! Kysyin lääkäriltä, että mitä jos virtaukset ei parane. Vastaus oli, että voi olla, että mut otetaan aluksi esim. pariksi päiväksi seurantaan osastolle. Jos vauva ei kasva enää mahassa, pitää synnytys mahdollisesti käynnistää/tehdä sektio. Toivotaan siis, että kasvua tulee vielä, koska olishan se hyvä, että saisivat vielä mahan suojissa kehittyä! Ultraava lääkäri oli siis eri henkilö kuin aiemmin tai viimeksi joten sekin voi vähän noihin mittauksiin toki vaikuttaa, niin se lääkärikin sanoi. Mutta siis...toivotaan vielä lisää viikkoja jookos! :)

Lauantaina tuli täyteen 30 raskausviikkoa! Tässä siis 30+0 kuva ja "kaksosmahan kasvua"-sivulla uusi panoramakuva viikoista 26+28+30!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

4. neuvola, Rh negatiivisuus, hemmottelua...

Eilen oli jälleen neuvolakäynti. Ihan peruskäynti eli tarkistettiin hemoglobiini ja verenpaine, juteltiin mun voinnista ja kuunneltiin vauvojen sydänäänet sekä otettiin sf-mitta. Hemppa oli taas vähän laskussa eli alan taas syömään rautaa säännöllisesti. Viime kerran jälkeenhän sovittiin, että voisin ottaa lääkkeitä vähän harvemmin. Verenpaineet oli ihan normaalit, vauvojen sykkeet hyvät ja molemmilla 150-155 lyönnin paikkeilla jumpsutettiin.

Kerroin, että on vähän mietityttänyt, miten päin vauvat tuolla on, koska tunnen liikkeitä pääosin vain oikealla ja vasemmalla vain harvoin, yleensä tuolla ihan alhaalla. Terkka tunnusteli mahaa ja löysi vasemmalta ylhäältä pään eli tämä vauva oli perätilassa (pt), jalat siis alhaalla ja siksi tunnen liikkeitä siellä. Lisäksi tällä puolen on se etuseinäistukka joka vaimentaa liikkeitä. Oikealla pää vaikutti olevan vuorostaan alhaalla ja jalat ylhäällä eli vauva on raivotarjonnassa (rt) ja siksi liikkeet tuntuukin enemmän keskimahalla...tai no oikeastaan ihan kaikkialla oikealla :D Aikamoista möyrimistä tällä toisella..tai takaseinäistukan takia tunnen ne niin paljon selvemmin!

Sf-mitta oli 28cm ja maha kasvaa nätisti omalla käyrällään yksösraskauskäyrän yläpuolella. Painonnousukin kuulemma hyvällä tasolla. Hmm, mitähän muuta..oliskohan tossa ollu ne tärkeimmät :) Ai niin, ikäni puolesta joudun sokerirasituskokeeseen! Se pitää hoitaa ensi viikolla, kun nyt ollaan loppuviikko Kuopiossa. Siitä sitten enemmän myöhemmin.

Tarkoitus oli käydä samalla reissulla antamassa verinäyte mun Rh negatiivisen veren vuoksi. Verestä katsotaan jotain vasta-aineita ja ensi kerralla neuvolassa saan immunoglobuliinipistoksen (tai joku semmonen se oli). Synnytyksen jälkeen vauvojen verestä katsotaan, ovatko he Rh- vai Rh+. Saan sitten toisen pistoksen ilmeisesti jos ovat Rh+ eli toista "laatua" kuin minä. Tää on jotenkin niin sekava juttu etten osaa sitä oikein selittää. Pääasiassa kuitenkin pyritään estämään positiivisen ja negatiivisen veren sekoittuminen, koska muuten ne + ja - vois jotenkin hyökätä toisiaan vastaan. Pahimmillaan sikiöille voisi joutua tekemään verensiirtoja jo kohtuun! Äärimmäisen harvinaista ja en todellakaan ole lainkaan huolissani. No anyways, labrat oli menny jo kiinni, kun neuvolan jälkeen sinne pyrittiin. Tänään uusi yritys....ja onnistui tällä kertaa. Mullahan on taipumusta pahaan oloon ja jopa pyörtymiseen verinäytettä antaessa, mutta tällä kertaa meni hyvin eikä paha olokaan ehtinyt iskeä. Tuolia laitettiin vähän nojaamaan taaksepäin, oli rennompi olo kuin suorana istuessa :)

Myöhemmin päivällä kävin hemmottelemassa itteäni kampaajalla _pitkästä aikaa_ Leikattiin ihan kunnolla pituutta pois ja sitten vähän väriä. Siitä sitten vielä iltaa vasten Kuopioon ja täälläpä nyt taas loppuviikko. Nyt väsyttää niin etten jaksa enää ajatella, joten heissulivei!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Neuvola ja äitiyspolivierailu

Tänään oli hyvinkin vauva-aiheinen päivä, kun ensin klo 13 suuntasimme (tällä kertaa jopa yhdessä) neuvolaan ja sieltä lähes suoraan klo 15 monikkovalmennukseen, joka olikin siis tällä kertaa äitiyspoliklinikalla.

Neuvolassa kyseltiin meidän kuulumisia yleisesti ja käytiin keskustellen läpi mun sekä miehen kotona täyttämiä lippulappuja, jotka koskivat parisuhdetta, tulevaa vanhemmuutta ja siihen kasvua, tukiverkostoa, elämää kuormittavia tekijöitä yms. Molempien piti täyttää omat lappuset ja sitten niitä piti kotona vertailla sekä jutella niistä kimpoavista ajatuksista. Tosi samanlaiset ajatukset meillä kaikesta olikin, mutta ei niistä sen enempää.

Verenpaineet mitattiin molemmilta (OK) ja hemoglobiini nappastiin minulta, se olikin parantunut eli vähennän hiukan rautaa 100mg:sta 50mg:aan. Kuunneltiin vauvojen sydänäänet ja helposti ne taas löytyi. Toisen vauvan syke oli vähän matalampi: aluksi 130-135, nousi myöhemmin vielä 140. Toisen vauvan syke pyöri lähempänä 150. Mies kysyikin mikä vaihtelu on normaalia ja nt vastasi, että 120-170 välillä pitäis sykkeet olla eli ihan normaalit meidän molemmilla natiaisilla :)

Siinä pötkötellessä sängyllä neuvolatäti otti vielä ensimmäistä kertaa sf-mitan. Minulla mitta oli noin 24,5cm ja koska mittaa seurataan yksösraskauden käyrällä, oltiin me ihan reilusti yläkäyrän yläpuolella. Mitan keskiarvon mukaan oltaisiin nyt noin rv 28 jos kyseessä olisi yksösraskaus. Me elellään kuitenkin nyt rv 22+2 ja nt:n mukaan mitta oli hyvä ottaen huomioon kaksosraskauden. Kuulemma hyvin kasvanut masu :) (Sf-mitta: symfyysi-fundusmitta, häpyliitos-kohdunpohjamitta; sikiön kasvun seuraamiseksi raskauden aikana neuvolassa mitattava häpyliitoksen ja kohdunpohjan (fundus uteri) etäisyys)

Puhuttiin mun tulevasta sairauslomasta. Ennakkoonhan sitä ei voida antaa eli ei nyt onnistukaan ihan niin helposti kuin aattelin. Tai siis pitää ehkä vähän osissa hakea. Eli oletetaan, että oon vain yhden viikon nyt töissä. No, sitten meen työterveyteen hakemaan viikon saikun 9. kesäkuuta asti, jolloin on seuraava ultra. Sieltä pyydän sitten saikun 16. kesäkuuta saakka, koska vasta sinne sain neuvolalääkärille ajan. Tää lääkäri sitten kirjoittaa sen pidemmän sairausloman. Jos oon töissä vielä kaksi viikkoa, niin muuten sama, mutta ei tartte sit työterveyteen mennä vaan sinne ultraan 9. kesäkuuta kuten aiemmassakin esimerkissä. Sen verran väsyttää seisominen, että luulen, että toi kaks viikkoa töitä on ihan maksimi!

Saatiin myös raskaustodistus ja nyt voidaan rueta hakemaan tukia Kelalta. Äitiysraha- ja vanhempainrahahakemukset sekä äitiysavustus (muistaakseni). Äitiysavustushan me saadaan triplana: ajateltiin ottaa kaksi äitiyspakkausta ja kolmas tuki sitten rahana.


Monikkovalmennuskerta keskittyi tänään synnytyskuvioihin ja synnytyksen jälkeisiin juttuihin jos vauvojen kanssa joudutaan esimerkiksi jäämään teholle hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa tarkkailuun. Äitiyspolin tiloissa meitä kierrätti kätilö sekä vauvojen teho-osastolle sen osaston hoitaja. Teholla oli rauhallista eikä mitään paniikinomaista tuntua kuten kuvitella saattaisi. Kovin vähän siellä oli nyt vauvoja, mikä on tietysti hyvä asia. Nähtiin perhehuone, jossa oli äiti pienen 3vrk:n ikäisen vauvan kanssa viettämässä aikaa ennen kuin pääsevät normaalille osastolle pois teholta. Eipä siellä mitään ihmeitä näkynyt (oli kovin rauhallinen hetki), mutta kokonaisuuskuvaksi jäi oikein hyvä ja jopa leppoisa fiilis. Joku iskä siellä piti pientä vauvaa sylihoidossa jne.

Kätilö kertoi synnytysjutuista ja kivunlievityskeinoista. Sivuttiin normaalia alatiesynnytystä ja leikkauksen mahdollisuutta (otettiin erityisesti myös kaksosjutut huomioon) sekä käytiin visiitillä synnytysosastolla. Synnytyssaleihin tai leikkaussaliin ei tällä kertaa päästy, koska ne oli ilmeisesti varattuna. Tämmöistä kierrostahan ei normaalisti järjestetä yksösodottajille vaan tää oli ihan meidän monikko-odottajien etuoikeus! Normaali synnytysvalmennuskerta yksösille tapahtuu isossa auditoriossa eli sinänsä tää oli kyllä tosi hyvä juttu meille :)

Mitähän muuta? Hirmusen hankala lyhentää monen tunnin jutut tälleen lyhykäiseen blogipostaukseen :D Ihan mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan. Pientä infoähkyä havaittavissa loppumetreillä, mutta parempi niin. Missään vaiheessa meitä ei mitenkään "peloteltu" vaan nimen omaan vauvojen teho oli paikka pienen ihmiselämän alun tukemiseksi, synnytys menee useimmiten hyvin ja jos tulee jotain ongelmatilanteita niin kaksossynnytyksessä on paljon tukihenkilöitä paikalla jne. Tästä ihmispaljoudesta kyllä vähän "varoiteltiin" samalla ettei tule yllärinä, että synnytyksessä on mukana MONTA henkilöä. Voi olla esim. pari kätilöä, lasten lääkäri, gynekologi tai kaksi, ehkä vielä pari opiskelijaa jne :D

Semmoinen päivä tänään. Teen vielä myöhemmin postauksen rv 23:n jutuista ja omista fiiliksistä. En viitsi enää tähän samaan, kun tämäkin juttu vaan venyy :D

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

2. neuvolakäynti (11.4.)

Toinen neuvolakäynti on nyt takanapäin (11.4.) ja se oli mun makuun kivempi käynti kuin ensimmäinen. Ehkä siksi, että tää homma alkaa hiljalleen konkretisoitumaan vähän enemmän eikä puhuttu ruokavaliosta oikeastaan juuri lainkaan :D Sen sijaan neuvolatäti kyseli, mitä minulle kuuluu ja mikä vointi. Siitähän se juttu sitten lähti. Neuvolatäti on nyt myös se ns. oikea, edellisen käynnin piti opiskelija. Ei hänessä siis mitään vikaa ollut, mutta käynnin aiheet ei ollu niin kiinnostavat. Tällä kertaa mitattiin verenpaine (se oli oikein hyvä) ja otettiin hemoglobiini, joka oli vähän alhainen. Voisin kuulemma rueta syömään rautatabletteja, aluksi puolikas tabletti ja sitten kokonainen (100mg) jos tarvetta. Tämä voisi auttaa mun väsymykseen, päänsärkyihin sekä hengästymiseen. Mikä parasta kuunneltiin vauvojen sydänäänet ♥♥ eli vihdoinkin pääsin sen jumpsutuksen kuulemaan ja molemmilta saatiin äänet kuulumaan pienen etsinnän jälkeen! :) Sykkeet oli toisella hiukan korkeammat 140-150 hujakoilla, toisella tais olla vähän matalammat äänet 130-145. Tämä vaihtelu on kuulemma aivan normaalia ja yleensä pyörii tossa 130-150 tuntumassa.

Juteltiin mun alaselän tilanteesta ja työkuvioista. NT (neuvolatäti) ehdotti, että voisin soittaa fysioterapeutille ja käydä siellä vaikka kerran. Jumppaohjeitahan sieltä varmaan vaan saisi, mutta katsotaan nyt. Lisäksi useampi viikko takaperin annettu verinäyte kertoi, että vereni on rheesus negatiivista (Rh-). Tämä on harvinaisempaa kuin Rh + ja tarkoittaa sitä, että jos vauvojen veri on isältä saaman perimän mukaan Rh +, voi elimistössäni syntyä vasta-aineita, jotka hyökkäävät vauvoja vastaan, koska "veret eivät ole samaa". Yleensä näin ei kuitenkaan tapahdu ensimmäisessä raskaudessa vaan ongelmia saattaa koitua vasta seuraavassa raskaudessa, koska elimistöön on jäänyt näitä vasta-aineita (jotenkin näin se meni).

RhD-immunisaatio
Vauvalle vaarallisin vasta-aine on anti-D. Vasta-aine syntyy, kun RhD-negatiivinen äiti muodostaa vasta-aineita vauvan RhD-positiivisia punasoluja vastaan. RhD-negatiiviselta äidiltä RhD-veriryhmätekijä puuttuu, jolloin hänen elimistönsä tunnistaa vauvan isältään perimän RhD-veriryhmätekijän vieraaksi. Suomessa anti-D vasta-aine todetaan noin 60 äidillä vuosittain. Valtaosalla heistä vasta-aineiden pitoisuus on suuri. Vuosittain noin kymmenellä äidillä on niin vaikea immunisaatio, että vauvalle siirretään verta jo kohdussa.
(www.veripalvelu.fi)

Jotta vasta-aineita ei muodostuisi, annetaan Rh negatiivisille odottajille anti-D – immunoglobuliinipistos jo raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen jos vauva/vauvat on/ovat Rh +. Ennen tämä pistos annettiin kuulemma vain synnytyksen jälkeen, mutta nykyisin myös jo raskauden aikana eli mä tulen saamaan tämän pistoksen! Miehen rheesus-ominaisuudesta en tiedä (onko neg. vai pos.). Jos hän on Rh - myös, niin sitten vauvatkin ovat eikä ongelmaa esiinny.

RhD-immunisaatio voidaan estää
RhD-immunisaatio on ainoa veriryhmäimmunisaatio, joka voidaan ennaltaehkäistä. Kun RhD-negatiivinen äiti synnyttää RhD-positiivisen lapsen, äidille annetaan anti-D –immunoglobuliinipistos. Anti-D –immunoglobuliini suojaa äitiä lapsen RhD-tekijän aiheuttamalta vasta-aineiden muodostumiselta. Suojaus annetaan RhD-negatiiviselle äidille myös raskauden aikana, mikäli verenvuodon vaara vauvasta äitiin on kasvanut.

Vauva voidaan hoitaa
Kun vasta-aineet löydetään ajoissa, voidaan vauva hoitaa. Vaikeissa immunisaatioissa sikiölle voidaan siirtää punasoluja raskauden aikana (kohdunsisäiset verensiirrot) ja korjata sikiön anemiaa tuoreiden punasolujen avulla. Lievemmissä immunisaatioissa voidaan esimerkiksi synnytys käynnistää pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Veriryhmävasta-aineiden vaikutuksesta vauvan punasolut hajoavat ja niistä vapautuu bilirubiinia, jolloin vauva kellastuu. Vastasyntynyttä voidaan hoitaa sinivalossa, joka hajottaa bilirubiinia. Vaikeammissa immunisaatioissa vastasyntynyttä hoidetaan immunoglobuliinilla tai vaihtamalla hänelle verta.  Verenvaihdossa poistetaan sekä vasta-aineita että haitallista bilirubiinia. Hoitotulokset Suomessa ovat hyvät.
(www.veripalvelu.fi)

Seuraavaa neuvolakertaa varten saatiin parit lippulappuset täytettäväksi. Mieskin yrittää tällöin päästä neuvolaan mukaan, koska siellä on sellainen laajempi terveydentilan tarkastus sekä kela-juttuja! Seuraava kerta on vasta toukokuun lopulla, mutta NT sanoi, että jos aiemmin huolettaa joku niin saa soittaa tai tulla vaikka kuuntelemaan sydänäänet! Ja onhan meillä tossa välissä se rakenneultra, siihen on kuukauden verran aikaa ja siitä vaan pari viikkoa eteenpäin neuvolaan.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ulkomaanreissu takana. Neuvolaa, ultria, kokeita...


Nyt on aikaa vierähtänyt aika paljon edellisestä kirjoituksesta. Kaikki on kuitenkin hyvin. Kävin tossa pari viikkoa hiukan reissussa eli Helsingissä jokusen päivän pikkusiskon tykönä ja sitten 10 kokonaista päivää (+ matkat) Malediiveilla. Kaipa mä tännekin kirjoittelin aiemmin, että saas nähä mitä reissusta tulee pahoinvoivana, mutta täytyy sanoa, että huolet olivat turhia :) Hyvä niin! Pahaa oloa ei ollut oikeastaan lainkaan. Jonain päivänä ei oikein ollut ruokahalua, mutta yleisesti ottaen kaikki meni erinomaisesti raskauden puolesta. Kalaruokia tuli ehkä syötyä vähän enemmän kuin pitäisi, mutta kun juuri muuta ei ollut tarjolla...Hyvää sapuskaa kuitenkin enkä mä tommosesta ala ressata, todellakaan :)

Reissu oli hyvin rentoutumispainotteinen eli sopi hyvin tähän meikäläisen olotilaan. Auringonottoa, paljon snorklailua, tekemättömyyttä, lueskelua, syömistä, nukkumista :D


Hesassa ollessa kerroin pikkusiskolle raskaudesta. Hän oli niin iloinen, että minäkin sitten taisin vähän tipauttaa muutaman kyyneleen liikutuksissani. Tänään tulee toinen pikkusiskoni kyläilemään tänne meille ja hänelle kerronkin seuraavaksi.Ostin tommosen nallekortin ja kirjoitin siihen värssyn: "Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se, joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme." Ja sitten kortissa lukee "Onnea tädille!" Laitan kortin tonne keittiön pöydälle ja sanon vaan ohimennen siskolle, että käypäs katsomassa toi kortti :D
Eka neuvola oli tosiaan ennen tota reissua ja siellä nyt lähinnä juteltiin (ravinto, sukujen sairaudet etc.). Matskua sain kotiin luettavaksi ja joku videokin pitäisi katsoa. Miehen kanssa katsottiin tuossa jo aiemmin semmoinen video, jossa on muutaman perheen kertomus monikkoraskaudesta. Se oli itse asiassa tosi hyvä video, pitääpä etsiä linkki siihen! Eli video löytyy täältä: http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/monikkoperhevalmennus_teksti.php


Eilen kävin antamassa virtsa- ja verinäytteen. Ensimmäinen on jotain neuvolan juttuja ja verinäyte on yleensä osa seulontatutkimusta, johon liitetään sitten niskaturvotusultran tulos. Siitä lasketaan sitten riskiarvio kehityshäiriöihin tai jotain sinnepäin. Monikkoraskaudessa tota verinäytettä ei ilmeisesti voida käyttää seulonnoissa vaan mennään pelkän nt-ultran tiedoilla. Kävin nyt kuitenkin antamassa sen verinäytteen, kun äitiyspolille soitettuani sieltä sanottiin, että mene jos haluat. Olin vähän, että ööö...no kannattaako?! En mä huvikseni halua itseäni laittaa siihen hommaan - etenkin kun viimeksikin pyörryin. Noh, menin siis silti :D enkä pyörtynytkään! Pyysin päästä makuulleen ja kerroin, että on taipumusta pökrätä. Näytteenottaja oli todella ihana ja ymmärtäväinen. Paha olo tuli ja luulen, että olisin pyörtynyt istuma-asennossa eli hyvä, että menin makuulleen! Mulla toi paha olo on eka oire ja sen jälkeen lähtee taju :D

Matkani aikana kotiin oli tullut kirje, että nt-ultra on 18. maaliskuuta! Jeee, ei oo enää kauan siihen, että pääsee taas näkemään missä oikein mennään. Koska nyt on jo rv 11+2, puhutaan nyt myös sikiöistä eikä enää alkioista :) Ton ultran jälkeen meen käymään Kuopiossa ja räjäytän potin kotona ;) Ja pikkuveljelle kerron seuraavan kerran, kun nään sitä. Luultavasti ennen tota Kuopion reissua, koska asutaan samassa kaupungissa. No, semmosta tänne tällä kertaa. Ai niin, laitetaan tähän loppuun vielä kuva eiliseltä eli  11+1

tiistai 28. tammikuuta 2014

Aikojen varailua

Työporukan pirskeet jäi nyt välistä. Kerroin yhelle työkaverille uutiset ja selitin etten tule, koska en halua vielä kertoa kaikille. Työkaveri lupasi olla mun suojakilpi ja ilmoitella, että olen kipeänä. Harmittaa etten nyt päässy mukaan, mutta toisaalta ehkä parempi oli jäädä kotiin kuin lähteä katsomaan muiden juhlimista vierestä :D Olisi se aika epäilyttävää ollut jos olisin vesilinjalla ollut muka huvikseni - "not my style!"

Jäin siis aamupäivästä sittenkin kotiin ja päätin ottaa härkää sarvista. Soittelin Mehiläiseen sekä Lääkäripalvelu Österback:lle kysyäkseni varhaisultran hintoja. Mehiläisessä olisi ollut jotain 65€ + lääkärinpalkkio joka voi hyvinkin olla 70-80€. Österback:lla hinta 120€ kaikkinensa, jos nyt oikein ymmärsin (toivottavasti!). Menen siis tutkituttamaan masun sisällön maanantaina 10.helmikuuta. Alle kaksi viikkoa siis odoteltava, että saadaan selvyys, onko kaikki toistaiseksi kuten kuuluukin olla. Oon koko ajan ihan paniikissa, että tää menee kesken :( Pysy mukana pieni ihmisenalku...

Soitin myös Jyväskylän terveyskeskukseen ja juttelin äitiysneuvolan tädin kanssa. Ensimmäinen neuvola olisi sitten pari päivää ton varhaisultran jälkeen eli 13.helmikuuta. Aikaa pitää varata tunnin verran ja siellä lähinnä jutellaan. Lisäksi sovitaan aika kunnan tarjoamaan ultraan, joka tehdään yleensä rv 11+0 - 13+6. Mulla se menee reissun jälkeiseen aikaan, jolloin oonkin rv 11 eteenpäin eli ihan hyvä aika.

Eilen kävin muuten apteekissa ostamassa raskaus- ja imetysajan vitamiineja. Ihan jotain perus Multitabseja eli tommonen monivitamiinitabu, otetaan kerran päivässä aterian yhteydessä (120kpl/ 19,60€). Unohdin ostaa semmosta voidetta raskausarpiin - näin mainoksen telkkarissa ja aattelin, että tuota pitää kyllä ostaa. Mainostuksen uhri? Todellakin :D http://www.bepanthen.fi/fi/bepancare 



Tein tänään huvikseni raskaustestin,kun niitä pari tuolla laatikossa oli muhimassa. Hyvin on viiva vahvistunut, jee jee :) Hyvältä näyttää tässä vaiheessa!