Isänpäivälahja

Kuten edellisestä postauksesta selvisi, olimme tänä vuonna isänpäivänä oikeastaan koko päivän reissunpäällä. Kun vihdoin päästiin kotia takaisin, olikin aika antaa lapsukaisten isille isänpäivälahja. Mun kyllä oli alunperin tarkoitus ottaa se mukaan, että voisin antaa sen jo heti aamulla, mutta enpä muistanut tietenkään siinä tohinassa, kun pakkailin lasten ja omia tavaroita mukaan reissuun. Surprise!

Viime vuonna en tainnut hankkia mitään ihmeellistä isänpäivälahjaa enkä edes muista mitä ostin. Tais olla joku paita vain, mutta korttiin tein tällöin lasten jalanjäljet. Nyt halusin hankkia sellaisen lahjan, josta jäisi miehelle muisto pidemmäksikin aikaa. En jaksanut ruveta askartelemaan mitään lasten kanssa - eiköhän nuo ehdi vielä sellaisia lahjoja antaa tulevaisuudessa - joten...

Minähän sain äitienpäivälahjaksi korun ja tykkäsin siitä kovasti! Ostin kuitenkin viime jouluna miehelle riipuksen joten nyt ajattelin, että jokin muu muisto olisi kiva. Päädyin tilaamaan korumaa.fi:stä valokuvalla ja tekstillä varustetun avaimenperän. Se kulkee aina mukana kotiavainnipussa joten minusta idea oli hyvä. Ei niin näkyvä lahja ulkopuolisille (eikä tarvitsekaan), mutta muisto miehelle ja huomaamattomasti myös mukana arjessa.

Millaisen lahjan sinun lastesi isi sai? 

 

Elokuun pienet, kivat hetket

Elokuun ekat pari viikkoa on mennyt vauhdilla. On ollut kaikenlaista pientä häppeninkiä, alkaen 30.7. päiväreissusta Tampereelle. Siellä asustaa miehen veli perheineen ja pitkään suunnitteilla ollut reissu saatiin vihdoin toteutettua! Seuraavana vuorossa oli mun hurvittelut. Täällä Jyväskylässä kun järjestetään aina noi Neste Rallyt, niin tänä vuonna oli tuohon sataman tuntumaan järkätty Rally Zone- festarit. Ex-työkaveri pyysi mut mukaansa ysäri-iltaan lauantaina (festarimenoa oli pe-su) ja olihan meillä aika hyyyyvääää meeeininkiii! :D Tanssittiin hiki päässä ja laulettiin niin paljon kuin osattiin!

Ilta oli kiva pieni irtiotto, mutta sattui hiukan huonoon saumaan, koska seuraavana aamuna oli startattava serkun rippijuhliin Lappeenrannan lähettyville. No, läksin festareilta kotiin jo kohtuulliseen puolenyön aikaan ja mies hoiti pääosin aamutouhut. Mä laitoin tavaroita kasaan ja koitin saada itteni hereille ;) Automatkalla torkahdin hetken ja pysähdyttiin myös Mikkelissä välipalalla. Itse juhlissa oli mukavaa ja päivä oli lämpimän aurinkoinen! Suurin osa juhlaseurueesta oleskeli pihalla, kuten mekin. Ipanat möngersivät pihalla ja olivat hyväntuulisia koko ajan. Kumpikaan ei myöskään vierastanut juuri lainkaan ensimmäisen vartin jälkeen. Eikä alussakaan tullut edes itkuja!

Juhlissa viihdyimme lähes 4h, ja ipanat alkoivatkin lopussa olla jo aivan poikki. Lähdettiin jatkamaan matkaa Lappeenrantaan Sokos hotelli Lappeeseen. Sain sieltä tosi kivan huoneen henkilökuntahinnalla. Soitin sinne tehdessäni varausta ja pyysin kahta pinnasänkyä. Respan mies oli palveluhenkinen ja ystävällinen. Etsi meille myös isomman huoneen, jotta mahduttaisiin paremmin. Huoneessamme oli ns. oleskelutila, makuutila, iso eteinen johon rattaat mahtuivat helposti, sekä kylpyhuone. Ainut miinus oli, että huoneeseen oli laitettu valmiiksi vain yksi lastensänky, mutta toisen saimme kyllä, kun soitin respaan. Varauksessa oli näkynyt huomautus kahdesta sängystä, mutta tieto ei ollut mennyt siivoojille asti. Sattuuhan näitä! Ja koska toinen sänky järjestyi, niin ei tullut ongelmaa nukkumisjärjestelyistä.

Lapset tykkäsivät tosi paljon eteisessä olleista peiliovista ja molemmat katseli itseään sekä toisiaan peilistä naureskellen :D Nukkumaan molemmat kävivät ihan kiltisti ja aamulla heräiltiin samaan aikaan kuin kotonakin. Käytiin koko konkkaronkalla aamiaisella ja ipanat söivät aamupuurot ja vähän hedelmiä sekä marjoja. Vieressämme oli pari pöytää saksalaisia(?) ja voi että he ihastelivat, kuinka reippaita lapsia pöydässämme olikaan, kyselivät ikää yms. Hotelliyöpyminen meni siis tosi hyvin! Jos olis tajuttu ottaa toinenkin yö, niin oltais voitu samalla reissulla vähän kierrellä Lappeenrantaa! Nyt nimittäin lähdimme jo pian aamiaisen jälkeen ajamaan kotiin päin - taas päiväunien aikaan.

Makuutila ja olohuone

Laitettiin lasten sängyt parisängyn ja sohvan väliin. Kun lapset menivät nukkumaan, pystyimme vielä katsomaan telkkaria sohvalla häiritsemättä unia.

Kylpyhuone

Eteistila

Tämän reissun jälkeen oli kaveriäitien ja -vauvojen treffit. Viisi äitiä, kuusi lasta. Meidän ipanat ovat vanhimmat ja nuorin syntyi 3kk meidän ipanoiden jälkeen. Ihanat treffit oli ja jokainen toi perinteisesti jotain pientä purtavaa tapaamiseen. Juteltiin, oleskeltiin ja herkuteltiin :)

Pallonaamat ;) nuorimmasta vanhimpiin

Seuraavana vuorossa oli synttärikahvittelut part 1 (näistä ehkä myöhemmin) sekä kaverin baby shower-juhlat. Meitä oli semmoinen kiva noin 11 henkilön joukkio ja pamautettiin paikalle ihan yllätyksenä. Nyyttäriperiaatteella oltiin ja osallistuttiin vaippakakun kuluihin. Juhlien "pääjärjestäjä" teki sen lahjaksi meiltä kaikilta. Ja mikä hauskinta, juhlien sankari odottaa kaksosia :) Toivottavasti voin olla myöhemmin tukena ja apuna tarvittaessa. Ollaanhan toki nytkin jo vaihdettu ajatuksia ja olen yrittänyt vastailla kaverin kysymyksiin :)

Samaisen päivän aamuna poitsulla oli paastoverikoe, joten edellisen illan iltapalan ja unimaidon jälkeen ei annettu enää mitään ennen kuin verinäyte oli otettu. Mentiinkin sairaalalle heti herättyä, kun oltiin tehty muut aamutoimet paitsi aamupala. Hyvin meni näytteenotto (pientä itkua, meni äkkiä ohi) ja mulla oli laukussa maito mukana, niin poika sai heti vatsantäytettä. Kotona syötiin sitten aamupuuro normaalisti.

Että tämmöinen elokuun alku meillä!

Eka äitienpäivä äitinä

Niin se vaan alkaa olla päivä ohitse. 

Ei mikä tahansa päivä, vaan ensimmäinen äitienpäivä, 

jota vietin itse äitinä ♥ 

Nukuin aamulla leppoisasti korvatulpat korvissani kunnes mies herätti ja kantoi sänkyyn tarjottimella (jonka virkaa toimitti iso leikkuulauta) kukkasia, jugurttia uudessa Muumimamma-mukissa, itse tekemäänsä pannaria, mansikka-vadelmahilloa sekä kermavaahtoa nonparelleilla kulhoissa, mehua, kortin joka sai tipan linssiin, sekä pikkuruisen korurasian lahjapaperissa.

Rasiasta paljastui ihana Kalevala Korun Lapsi-koru ja siihen oli upotettu kaksi kiveä, vaaleansininen ja -punainen, lasten merkiksi. Miehen sanojen mukaan koru on muisto tästä äitienpäivästä. Hieno muisto onkin, tykkään kovasti :) Olinkin aiemmin miettinyt, että ostaisin jonkinmoisen lapsikorun, mutta en loppujen lopuksi saanut aikaiseksi itse ostaa vielä mitään joten tämä oli enemmän kuin positiivinen yllätyslahja! Vuosien varrella olen mieheltä saanut muitakin Kalevala Koruja mm. Pyhä Birgittan sekä Talon Sydämen. Tästä taitaa kuitenkin tulla se kaikista rakkain :) Miehelle vielä iso kiitos, luet tän kuitenkin ;)

Naperot alkoi sitten hiljalleen heräillä päiväuniltaan ja siinäpä sitten ihan perusmeininkiä: vaipanvaihtoa ja ruokailua siis. Oltiin eilen jo päätetty, että lähdettäis kävelylle jos on hyvä sää ja kyllähän se sää suosi! Mahtava, aurinkoinen ja lämmin kevätsää joten ulos mars koko konkkaronkka. Käppäiltiin hissukseen ympäriinsä ja käytiin jätskillä. Rattaissa naperot välillä nukkuivat ja välillä katselivat ympäristöä supercoolien aurinkolasiensa takaa :D

Lenkin tehtyämme menimme vielä tuohon meidän takapihalle ja syötin siinä molemmille välipalana mangososetta. Naperoiset pääsivät myös kiikkumaan ekaa kertaa. Nopsu etenkin oikein hihkui ja nauroi innoissaan, Hilukin hymyili mutta vielä hiukan varautuneemmin :)

Siinäpä minun ensimmäisen äitienpäivän kuulumisia. 

Perusarkea höystettynä pienillä, ihanilla ylläreillä :)

Onko sinulle jäänyt jokin ihana muisto ensimmäisestä äitienpäivästäsi äitinä?

Isänpäiväkortit ja "joku äippä" 30v.

 

On pitänyt tehdä tämä postaus ajat sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Eli Isänpäivä ja omat kätteni tuotokset :D Olimme Isänpäivän aikaan Kuopiossa ja kierrettiin ympäriinsä "esittelemässä vauvoja" kavereiden sekä vauvojen isomummin luona. Isänpäiväksi askartelin vauvojen iskälle tietysti hänen elämänsä ensimmäisen Isänpäiväkortin. Omalle isälleni tein myös yhteisen kortin minulta ja vauvoilta papalle. 

Molempiin kortteihin liitin naperoitten jalanjäljet, joita "tuskissani" väsäsin eräänä iltana, kun mies oli pelaamassa. Ei ollu ihan helppoa, mutta onnistuin ja ihan kiva lopputulos tuli :) Laitoin naperot sittereihin istumaan ja levitin sitten jotain lasten sormivärejä (ystäviltä lainattu) jalkapohjiin ja sit vaan jalka kartonkia vasten. Muutama yritys tuli tehtyä, aina välissä piti tietysti lisätä väriä ja pikkujalat sätki ympäriinsä. Ihme ettei koko olkkari ollut ihan värissä sen jälkeen :D Tuo pieni "kirje" oli minulta kiitos miehelle. Ei ole tosin omaa käsialaa vaan jostain netistä löysin. Sanoma kuitenkin osuu kohdilleen! Isänpäivälahjaksi ostin miehelle paidan ja se osoittautuikin nappiostokseksi - tykkäsi siis paidasta kovasti.

Minun oman isäni ja vauvojen papan kortti oli tehty samalla idealla. Jääpähän pikkujalanjäljet papallekin muistoksi siitä, miten pieniä naperot ovat joskus olleet. Isänpäivän ohjelmassa ei ollut mitään sen kummempaa tällä kertaa. Lahjat aukaistiin ja kortit luettiin. Ehkä tulevina vuosina kehitämme jonkun oman tavan juhlia Isänpäivää! :) Päivällä kurvasimme toiseen mummilaan ja söimme hyvän aterian ennen kotiin lähtöä. Iltaa vasten ajoimme kotiin ja naperot nukkui koko matkan ajan. Automatkat onkin tähän asti menneet kovin kivuttomasti!

No sitten tää toinen postauksen aihe eli..köh..no, täytin tossa 19. päivä 30 vuotta. Kyllä, nyt sitä ollaan tässä eikä takaisin päin ole mitään asiaa :D Apua! Minun vanhempani halusivat ajella Kuopiosta meille ja hiukan juhlistaa tytärtään kahvittelun merkeissä. Ja tietysti samalla pääsivät pikkuisiakin näkemään :) Tuliaisena tuli ruusukimppu, Kalevalan Talon sydän-korvikset (mulla on samaa sarjaa oleva kaulakoru) sekä porkkanakakku. Mieluisia oli kaikki tuomiset! Niin ja pikkuisetkin saivat kylpypyyhkeet. 

Mies toi myös kotiuduttuaan ruusuja sekä vähän makeuksia. Lahjaksi sain kaksi lippua Ismo Leikolan keikalle :) Toinen lippu on tarkoitettu jollekin kaverilleni eli toisin sanoen lahjan idea oli, että saan vapaapäivän kotoa ja viettää sitä kaverin kanssa. Sainkin houkuteltua työkaverini mukaan keikalle, varmasti tulee hauska päivä! Kun vanhempani lähtivät muutaman tunnin jälkeen, saapui ystävät M&O ja neiti A ovelle onnittelulaulun ja kukkien kera. Pistäytyivät vain hyvin nopeasti, mutta kiva ylläri oli sekin :) Posti toi myös tädiltä lahjakortin ja naperot saivat vaatteita sekä pari lelua. Myös toinen tätini oli osallisena näihin postin tuomisiin! Kiitos!

Mieheltä ja vanhemmiltani saadut ruusut

Sain tietysti myös synttärikortin kortteja rakastavalta äidiltäni, tai no koko perheeltänihän se oli. Kiitos siitäkin! Osuvasti oli kirjoitettu. Kaikenlaista pikkuextremeä kun on tullu tehtyä ja loppuviimein vielä tuplaylläri ;)

Naperoitten nimenantojuhlat

Paljon olisi kirjoiteltavaa viime viikoista. En vaan millään ole saanut aikaiseksi ja nyt aloittaminen tuntuu kamalan vaikealta. Yritän kuitenkin ja aloitellaan vaikka nimenantojuhlista.

Juhlat järjestettiin Pyhäinpäivänä 1. marraskuuta pienehkössä, kivasti sisustetussa "aamiaishuoneessa". Kyseisessä tilassa on siis arkipäivisin aamiaistarjoilua sekä muina aikoina kokous- ja juhlajuttuja. Tila oli juuri sopiva meidän pienelle porukalle. Mun puolelta vanhemmat sekä sisarukset + avec (6 hlöä). Miehen puolelta vanhemmat sekä sisarukset perheineen (10 hlöä).

Lyhykäisesti tarjoiluista...

...suolaisena oli

• savulohi-pastasalaattia (nam, mun vanhemmat teki)
• vihersalaatin eri "osia" (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, paahdettua sipulia, salaattijuustoa, krutonkeja, paprikaa, oliiveja, salaatinkastikkeita jne.) eli jokainen sai koota mieleisensä salaatin (miehen kanssa valmisteltiin nämä)
• minilihapullia (minä tein)
• kahta erilaista pizzaa (miehen kanssa väsättiin)

...makeana tarjottiin

• muffinsseja (ite tein)
• pullaa ja kaurapikkuleipiä (anopin tekeleitä)
• suklaahippukeksejä (siskoni teki)
• trio-kakku (tilattiin)

Ei vielä ihan valmis tarjoilupöytä...

Pientä suolaista

Suklaamuffinssit

Makeuksia

Hoidin itse myös kutsukorttien teon, niistä kirjoittelinkin jo aiemmin. Lisäksi hommasin juhlatilan pöytiin vähän koristeita sekä askartelin "ruokakortteja". Teemaväreinä oli yllättäen vaaleanpunainen ja -sininen.

Askartelun tynkää

Tämä "runo" oli kutsukorteissa ja juhlissa ruokapöytää koristamassa

Näihin kirjoittelin, mitä sapuskaa oli tarjolla

Juhlien kulku meni siten, että ensin mies toivotteli kaikki tervetulleiksi ja selitti nimenantojuhlan merkityksen: vauvat toivotetaan tervetulleiksi molempiin sukuihin ja tietysti paljastetaan heidän nimensä. Kohotettiin alkumaljat ja minä esittelin hiukan läsnäolijoita ryhmittäin eli vauvojen isovanhemmat, tädit, sedät ja eno sekä serkut. Nimiä ei paljastettu vielä vaan jaettiin porukka noiden ryhmien mukaan arvuuttelemaan nimiä. Avuksi ryhmät saivat kirjainkortteja, joista muodostui sekä tytön että pojan nimet. Porukka yritti muodostaa kirjaimista nimiä ja kyllähän sieltä oikeitakin nimiä löytyi! Kun arvuuttelu oli käynnissä minä hösäsin keittiössä ja lämmittelin pizzapaloja ja lihapullia uunissa, keitin kahvia yms.

Arvuuttelun jälkeen oli nimien paljastamisen aika. Kerroimme, että tytön kummina toimisi minun siskoni ja pojan kummina miehen veli. Annettiin kummeille nimet sisältävät kirjekuoret ja he saivat avata kuoret sekä kertoa nimet :) Annoimme myös kummitodistukset ja luettiin niistä toinen ääneen. Nimiä en valitettavasti tässä aio kertoa, mutta olkoon bloginimet Hilu (tyttö) ja Noppa (poika). Jotain viitteitä oikeisiin nimiin ehkä ;) Nimille annettiin aplodit ja tämän jälkeen kuunneltiin Johanna Kurkelan kappale "Ainutlaatuinen". Kaunis kappale joka sopi tilanteeseen hienosti. Hyvien ystäviemme lapsen nimijuhlassa oli soitettu tämä kappale ja siitä kappale tulikin mieleeni - anteeksi "kopiointi" ;) Kappale kostutti useammatkin silmät, myös omani.

Kappaleen jälkeen vauvojen täti, minun vanhempi pikkusiskoni, piti upean puheen ♥ ♥  Tippa linssissä tässäkin kohtaa. Toivottavasti sisko ei nyt suutu, koska haluan kirjoittaa puheen tähän :) Olen puheesta kovin ylpeä ja liikutun edelleen sitä lukiessani!

Muistan sen kuin eilisen, sen päivän kun kerroit että olet raskaana. Sinä sanoit: "Tässä on yksi toinenkin pieni juttu vielä." Heitin vitsin, että vauvoja olisi kaksi. JA NÄINHÄN SE OLI. Tunsin iloa, naurua, onnea, ihmetystä ja hieman pelkoakin. Minusta tulisi täti. 

Viikot ja kuukaudet menivät eteenpäin. Tuli kesä ja kesä oli kuuma. Olit väsynyt ja selkääsi sattui. Joka lauantai kuvasitte "möhömahan" kasvua ja odotin kuvaa aina innoissani. Kun asun kaukana ja näemme harvoin, kuvat olivat jotain konkreettista. Siellä ne pikkuiset kasvoivat.

Viimeiset viikot olivat jännittävää aikaa. Tutkimuksia oli tiheään ja vauvojen tilannetta tarkkailtiin. Toivoin, että vauvat olisivat terveitä ja tarpeeksi vahvoja syntymään. Toivoin, että leikkaus menisi hyvin. Toivoin, että kaikki menisi hyvin.

Toiveeni kävi toteen ja elokuun 11. päivä vuonna 2014 oli onnen päivä. Se oli toukkien, tyttösen ja poikasen, pikkutonttujen ja nöttösten syntymäpäivä. He olivat todella pieniä, mutta niin pippurisia, että eivät joutuneet onneksi olemaan sairaalassa kovin pitkään. 

Myös tämä päivä on näiden ihanien nöttösten päivä. Tänään voimme alkaa kutsua heitä heidän omilla nimillään. Onnea!

Sitten olikin ruokailun ja kahvittelun vuoro, jonka jälkeen otettiin kuvia erilaisilla kokoonpanoilla: vauvat + vanhemmat, isovanhemmat, serkut jne. Miehen veli toimi kuvaajana ja kivoja kuvia saimme juhlista :)

Osa vieraista lähti ja me siivoiltiin paikkoja kuntoon. Onneksi äiti autteli mm. tiskien kanssa vaikkei niin ollut tarkoitus. Päivä oli pitkä, mutta tietysti antoisa ja ihana. Juhlajärjestelyt hoidettiin siis aika pitkälti itse ja juhlien jälkeen olo oli sen mukainen, en voi kieltää. Eli kaipa sitä vähän stressasi vaikka tarkoitus oli pitää rennot juhlat. Mun olo ei ollut VÄLILLÄ hirmu rento, toivottavasti muilla oli kuitenkin :D Mulla ei ole juhlien järjestelyistä myöskään juurikaan kokemusta ja lisäksi piti noiden naperoitten kanssa hysätä eestaas ties missä järjestelyjen aikaan (juhlassa he olivat nätisti muiden syleissä). Seuraavana päivänä olo oli kuin krapulaisella! (Ens kerralla vois pyytää vähän apua muutenkin kuin tarjottavien suhteen esim. joku kahvinkeittäjä ja tarjoiluista huolehtija olisi ollut aika bueno!) Tulipahan pidettyä ;)

Ai niin! Naperot olivat juhlien ajan tosi sosiaalisella tuulella eikä kumpikaan kitissy oikeastaan lainkaan :) Pikkuitkut tuli, kun alkoi nälkä tulemaan, mutta muuten sylistä syliin mentiin iloisin mielin ja silmät lautasina ihmetellen!

Juhla-asut

Nimenantojuhlat vajaan kuukauden päästä

1. marraskuuta vietämme vauvojen nimiäisiä pienellä porukalla. Tähän porukkaan kuuluvat minun vanhemmat ja sisarukset (+ avecit) sekä miehen vanhemmat että sisarukset perheineen. Kaikenkaikkiaan meitä on siis sellainen pieni 20 henkilön juhlaseurue. Juhlat pidetään erikseen vuokratussa tilassa, koska en halua ahtautua meidän kuumaan kämppään tuonkaan kokoisella porukalla. Olisi ollut tosi kiva järjestää isotkin kekkerit, mutta mulla on niin iso suku, että kustannukset olis tullu vähän turhan isoiksi tämän hetken tilanteeseen. Päädyimme siis tällaiseen ratkaisuun. Sukulaiseni näkevät sitten vauvat marraskuussa pappani syntymäpäiväjuhlissa :)

Ihan hirveästi en viitsi tänne vielä juhlista kertoa, koska ainakin mun siskot ja äiti käy joskus lukemassa :D Kutsut on jo lähetetty joten niistä voin kuvat laittaa. Itse askartelinpaskartelin kortit ja vaikka tein vain 5 kpl kortteja, aikaa kului kyllä useampi tunti :D Aikamoista näperrystä tällaiselle ei näpertelijälle!

Kukat on tehty sellaisella Fiskarsin kukka-kuvioleikkurilla. "Timanteissa" on takana tarrat, joilla ne pysyvät kiinni kukkasissa. Kukkien takana on sellaista kohotarraa, jotta kukat sai kolmiulotteisiksi.

Kutsujen värimaailmaksi tuli yllättäen vaaleanpunaisen ja -sinisen (+valkoinen) sekoitus!

Vauvojen nimiä en ehkä tule ikinä tänne paljastamaan, mutta tarjoiluista yms. saatan kirjoitella sitten juhlien jälkeen. Sen verran voin sanoa, että teen osan tarjoiluista itse, pari juttua on nakitettu mun vanhemmille, anopille sekä siskolle. Kakun aion luultavasti tilata, koska en omista edes kakkuvuokaa saatikka jaksa sellaista rueta väsäämään näillä tohelokäsillä ;)

Vauvojen nimet ovat jo viralliset. He saivat eilen Kela-kortitkin. Tekisi mieli kertoa nimet jo kaikille tutuille :D mutta pakko malttaa odotella vielä muutama viikko!