Taaperot taapertaa, tuttien käytön vähentäminen, mitat

Pari viikkoa sitten meillä otettiin muutama "kunnollinen ensiaskel" eli useampi kuin kaksi askelta kohti äitiä tai isiä. Joista viimeinen askel vielä heittäytyen syliin. Kuitenkin askeleet jäivät yhä vain muutamiin kunnes nyt loppuviikosta alkoi aikamoiset kävelytreenit! Hilukin oppi nousemaan itse seisomaan suoraan lattialta ilman tukea, Nopsu jo osasikin tämän taidon. No nyt meillä sitten taaperretaan välillä jopa huoneesta toiseen. Vielä pyllähdellään paljon ja koska kävelyhommat on niin kivoja, innostus aiheuttaa lievää keskittymispulmaa, jolloin kävely jääkin pariin askeleeseen :D Jos maltetaan rauhoittua ja keskittyä, kävelykin onnistuu paljon paremmin. Haparoivaahan se vielä on ja jalat ovat kuin puupökkelöt, mutta hei, meidän taaperot taapertaa ♥

Uutta meidän arjessa on kävelyn lisäksi tuttien käytön vähentäminen. Aattelin tuossa joku viikko takaperin, että jos kokeilis unillemenoja ilman tuttia, niin mitäköhän siitä tulisi. No, ihan hyvin on mennyt. Noppa on protestoinut vähän enemmän karjuen välillä kovaa ja korkealta, mutta tähän auttaa semmonen pieni 10 sekunnin sylihetki ja kun laskee takaisin sänkyyn, poika alkaakin nukkua lähes aina heti. Yöunien aikaan Hilulla on tapana heräillä kitisemään/itkemään (joskus vain kerran, joskus useammin - ja kyllä Noppakin joskus heräilee), mutta tähän auttaa, kun laskee hänet makuulleen ja silittelee selkää. Tutteja ei olla näissä tilanteissa nyt annettu.

Tutti on ollut nyt käytössä joskus aamuyöllä jos naperot meinaavat herätä kukonlaulun aikaan. Tällöin saattavat tutilla vielä nukahtaa joksikin aikaa. Myös päivällä omien hermojen kiristyessä tutti on joskus harvoin käytössä - ei siis minulla vaan kitisevillä, ehkä yliväsyneillä tai muuten kiukkuisilla, naperoisilla. Varsinaista tuttivieroitusta ei siis ollutkaan tarkoitus tehdä, mutta mikäs siinä jos käyttö hiljalleen vähenisi :)

8. lokakuuta (eli pari päivää vaille 1v 2kk) käytiin neuvolassa ja saatiin likankin mitat: 7935g / 72,9cm / py 45,7cm. Poitsun mittoja ei otettu tällöin, koska ne otettiin polikäynnillä 6.10. Laitetaan nekin nyt vielä tähän eli 8890g / 74,8cm / py 45,4cm. Ihmeempiä ei neuvolassa tapahtunut. Naperot leikkivät lattialla ja me aikuiset rupateltiin niitänäitä. Peruskuulumisia lähinnä.

Fysioterapeutille soitin ja sanoin, että polilla sanoivat ettei tartteis enää käydä. Sovittiin nyt sitten, että jos joku asia mietityttää tulevaisuudessa niin voidaan käydä näytillä, mutta muuten emme enää sinne mene. Olen tosi tyytyväinen saamastamme tuesta fysioterapeuttimme kautta!

Mukavan kirpsakkaa loppusyksyä lukijoille! Ja pikakuulumiset

Meille kuuluu hyvää. Kävin lasten kanssa mummolareissulla perjantaista maanantaihin ja naperot (ja itsekin toki) pääsivät vähän muihin maisemiin sekä oleskelemaan muidenkin kuin vanhempien kanssa. Hyvin maistui mummin tekemä vispipuuro ja saunassa/suihkussa/kylvyssäkin naperoiset nauttivat. Unta riitti aamuisin yllättävän pitkään ja tänä aamuna kotonakin nukuttiin jopa noin 7.30 saakka. Valio-myrsky aiheutti mummilaan noin 14h sähkökatkoksen, mutta onneksi se alkoi illalla ja kesti yön yli vain aamupäivään.

Kottariajelulla mummilassa

Eilen tehtiin pitkähkö kävelylenkki ulkona kirpeässä syysilmassa. Lapset tosin nukahtivat rattaisiin, mikä oli tarkoituskin, mutta itse nautiskelin auringonpaisteesta ja raikkaasta ilmasta. Innostuin muutaman kuvankin räpsäsemään :D

Monikkokirppikseltä ostetut ihanat vaunuverhot (Raila Design:n tuote)

Lenkkimme varrelta

 
Lenkki päättyi sairaalalle, missä käytiin välipalalla ravintola-kahvilassa, jonka jälkeen olikin Nopan lastenpolin keskoskontrolliaika. Mitat olivat 8890g/74,9cm ja huomenna saadaan likankin mitat, kun on neuvolakäynnin vuoro. Polilla kaikki meni hyvin ja kehitys näyttää hienolta! Voisimme kuulemma soittaa fyssarillekin, että emme kävisi sielläkään enää. Viimeksi fyssarilla olikin puhetta, että voitais lopettaa käynnit kunhan lapset oppivat kävelemään, mutta polilta sanoivat, että voitais vaikka soittaa sinne aika, kun molemmat kävelee ja käytäis sitten vaan enää näytillä. Turhaanpa me siellä tosiaan käydään, kun ei kehitystä nyt voi vauhdittaa eikä tarvitsekaan, vaan naperot kehittyvät nyt hienosti omaa tahtiaan eikä erityisiä ongelmia ole :)

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. 

Nautitko sinä syksystä vai onko se välttämätön paha kesän ja talven välissä? :D

2 x 1 vuotta

11. elokuuta

Vuosi sitten aamusella oli jännät paikat, kun seurantaultrassa näkyi B-pojan virtausblokki ja lääkäri sanoi, että lähtisin suoraan osastolle ja vauvat leikattaisiin mahasta pihalle muutaman tunnin päästä. Siinäpä sitä sitten oltiin montut auki: tänäänkö? ihan kohta? whaaaat? Klo 14.20 syntyi A-tyttö ja heti perään klo 14.22 B-poika. Pieninä sintteinä he syntyivät painaen YHTEENSÄ noin 3,1 kg. Tarkalleen ottaen mitat olivat tytöllä 1745g  /44,8cm ja pojalla 1405g / 42,3cm.

Yhden päivän ikäisenä (12.8.14) ja äidin sylissä ensimmäistä kertaa

Tänä päivänä voimme olla pikkuisistamme niin ylpeitä ♥ ♥ 1-vuotis neuvola on vasta tulossa, mutta veikkaisin mittojen olevan nyt noin 8+ kg / 72-74cm. Onhan nuo tommosia rimppakinttuja edelleen, mutta kehittyvät ja kasvavat omilla käyrillään kuitenkin hyvin. Uusia taitoja on opittu tässä kesän aikana ja konttaaminen niistä varmasti isoin juttu. Se on vaikuttanut paljon arkielämään, kun piiperot eivät pysykään enää juuri paikoillaan vaan koko ajan pitää touhottaa jossain - joskus myös kielletyissä paikoissa ja sekös pistää pienen lapsen vihaiseksi, kun sieltä nostetaan pois :D Lisäksi neiti on oppinut antamaan läpsyn kädellä, kun "käsken" ja on muutaman kerran nyt myös noussut polviseisonnasta seisomaan sohvaa vasten. Poitsu nousee myös polviseisontaan ja pienellä avustuksella myös seisomaan.

Molemmat ovat reippaita lapsia, poika tosin ihan hiukkasen herkempää sorttia. Vierastamista ei kuitenkaan esiinny enää kovin paljoa, mikä johtunee ehkä heinä-elokuun vaihteen menoista, kun ollaan oltu paljon tekemisissä sukulaisten, ystävien ja tuttujen kanssa. Näistä menoista ajattelin ehkä kirjoitella oman postauksen :)

Muutama päivä sitten kävimme fysioterapiassa kontrollikäynnillä ja pelkkiä positiivisia juttuja saimme sieltä! Fyssari ihasteli, kuinka hienosti on taas noin kuukauden aikana kehitytty (ed. käynnin jälkeen) ja molemmat lapset olivat tosi hyväntuulisia, tutkivat ympäristöä rohkeasti ja näyttivät parhaita puoliaan! :) Kiire seisomaan tai kävelyyn ei ole, mutta molemmilla on kuulemma jo hyvät valmiudet eli seisovat pienesti tuettuna jo aika hyvin sekä nousevat pienellä avustuksella myös seisomaan kuten tuossa ylläkin jo kirjoitin. Seuraava käynti on elokuun viimeinen päivä ja luultavasti käyntejä jatketaan kunnes piiperot lähtevät kävelemään.


Ekat synttärikahvittelut oli jo sunnuntaina, näistä myöhemmin oma juttunsa, kuten myös ensi lauantain juhlista. Tänään virallisena syntymäpäivänä olimme ihan vain oma porukan kesken. Isi kävi päivällä tekemässä opintojuttuja yliopistolla ja minä olin kotosalla naperoiden kanssa. Isin tultua kotiin, päätimme lähteä rantsuun ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Lapset ovat ruvenneet iloitsemaan kylpy- ja suihkuhetkistä (pikkuisina eivät oikein välittäneet niistä), joten pitihän meidän lähteä kokeilemaan, josko he tykkäisivät vähän leikkiä järvessä! Ja voi että heillä olikin hauskaa! ♥ Poitsu arasteli ihan pikkuisen, mutta pääsi nopsasti kuitenkin vauhtiin. Typy innostui samantien, kun kosketti vettä :D Molemmat läiskytteli vettä käsillään, typy konttasi järvessä kyynärpäitä myöten ja hihkui sekä höpötteli samalla - ihana oli katsoa, kuinka hauskaa heillä oli. Kävin itse myös heittämässä talviturkin ja käytin molemmat vuorotellen ihan kaulaa myöten vedessä. Sitten vaihdettiin nopsasti kuivat vaatteet päälle ja tultiin kotia päiväunille.

Unien jälkeen ruokailtiin ja sitten lurauteltiin isin kanssa lapsille onnittelulaulut sekä avasimme sedän perheeltä tulleet kaksi pakettia. Kaksi erilaista soivaa lelua sieltä ilmestyi, kiitos kaunis! Illalla oli vielä suihkuttelut, koska etenkin tyttö oli rantsureissun jälkeen paikoitellen hiekkainen :D Nyt sankarit ovat jo yöunilla ja me saamme hengähtää.

Ihan kivasti tää eka vuosi meni. Hyvin me pärjättiin! Voimme siis kai olla ylpeitä myös itsestämme :) Odotan innolla tulevaa taaperoaikaa ja kaikkea siihen liittyvää: uusia taitoja ja touhuja :)

Mieheltä saatu magneetti muistoksi vuoden vanhemmuudesta :D

Neiti flunssan kourissa & muita juttuja

Flunssan aiheuttamia haasteita...

Typykällä oli ensimmäinen "kunnon" flunssa ja ilmeisesti tästä johtuen edellisen viikon päivät olivat aika rasittavia, puhumattakaan muutamasta yöstä o.O Illan ja yön tullen yskä oli se pahin ongelma ja yskästä johtuen Hilu heräili useasti eikä saanut oikein unenpäästä takaisin kiinni. Välillä saattoi nukahtaa tosi helposti syliin (oli reppana niin väsynyt), mutta sitten taas seuraava yskänpuuska herätti ja kaikki alkoi taas alusta. Tutti rauhoitti oloa ja helpotti nukahtamista, mutta yskän tullen tutti lensi kaaressa suusta pois joten eipä siitäkään lopulta apua ollut :/ Jokunen yö menikin valvoessa Hilun kanssa olohuoneessa. Tai no välillä hän nukahti sitteriin, mutta hetken torkahdettuaan taas heräsi ja ympyrä oli valmis. Ei ollut herkkua! Eipä siinä oikein ite tullut nukuttua kuin pikkupätkiä siellätäällä.

Yskän kaveriksi saapui nuha ja yhtenä iltana oli ainakin kuumetta. Tällöin soitin päivystysneuvontaan, koska oli viikonloppu ja pohdittiin, pitäiskö tyttöä käyttää lääkärin luona. Hiukan vaikutti harovan korvaakin välillä. Neuvonnan ohjeen mukaisesti haimme apteekista nestemäistä Buranaa ja annettiin sitä Panadolin lisäksi. Panadolia olimme siis jo antaneet parina päivänä. Tyttö oli tosi kuuman tuntuinen ja saimme puhelimitse myös ohjeen mennä hänen kanssaan haaleaan suihkuun. Onneksi kuume hävisi seuraavaan päivään mennessä eikä ole enää korvaakaan hieronut joten ei siellä mitään tulehdusta kai olekaan. Nuha ja pieni köhä jatkuu edelleen, mutta ne eivät enää onneksi vaikuta päiviin ja öihin. Nyt Hilu on taas ollut iloinen itsensä ja mennyt hienosti nukkumaan sekä päivä- että yöunille :) 

On sitä vaan avuton olo, kun ei voi toisen oloa helpottaa. Yskä oli inhottavin juttu, kun toinen yritti ja halusi kyllä nukkua, mutta kun limaa oli kurkussa ja se yskitti, niin minkäs teet :( Yhtenä yönä keitin vettä ja yritin antaa höyryhengitystä ja sipuliakin pilkoin kulhoon sitterin viereen. Eipä auttanut. No, onneksi nyt tosiaan suunta parempi ja toivotaan vain ettei Nopalle tule flunssaa. Hilulla kyllä puhkesi pari hammasta tässä viikon sisällä, että ehkä silläkin oli jotain osuutta? Monet ainakin sanovat, että hampaiden tullessa voi tulla flunssaa. En sit tiedä sen paikkaansapitävyydestä.

Kehitysaskeleita, fysioterapia, polikäynti...

Liikkuminen molemmilla lisääntyy hurjaa vauhtia! Äitiä ja isiä seurataan kovasti joka paikkaan sekä peräkanaa mennään pitkin ja poikin asuntoa - aika hauskan näköistä :) Hilu-neiti on oppinut upean vuorotahtisen tyylin ryömiä, kun taas Noppa-poju ryömii hiukan toispuoleisesti potkaisten vauhtia aina samalla jalalla ja toinen jalka "roikkuu mukana" :D Poju on pitkään jo heijannut itseään konttausasennossa ja eilen sitten ensimmäistä kertaa otti "konttausaskeleita" useampaan otteeseen! Ihan pokkana molemmat, etenkin Hilu, ryömii toisen päältä jos toinen on tiellä (tähän semmoinen naurava silmienpyörityshymiö!).

Typy on aika paljon polvi-istunnassa ja vähän huonossa asennossa jalat liian levällään (liian "joustava" lantio) ja sitä pitäisi yrittää korjata fyssarin mukaan, mutta eihän ton perässä voi ihan koko aikaa olla korjaamassa asentoa. Istumasta ei saisi myöskään lähteä suoraan eteenpäin suorilta jaloilta, vaan pitäisi ohjata jalan koukistuksen kautta lähtemään istuma-asennosta liikkeelle. Helpommin sanottu kuin tehty, kun noi on niin nopeita kuitenkin liikkeissään. Yritän kuitenkin tietysti korjailla asentoa mahdollisuuksien mukaan. Muuten fysioterapeutilla käydessä kaikki hyvin ja kovasti fyssarikin iloitsi siitä, miten kehitys on mennyt eteenpäin :)

Kissa kiinnostaa etenkin poitsua tosi paljon ja kissa on vähän tyhmä, kun menee joskus tahallaan johonkin kosketusalttiiseen paikkaan.

Eilen oli myös Nopan kehitysseurantakäynti lastenpolilla ja kaikki ookoo! Aluksi oli TAAS hirveä huuto ja itku (vierastusta, uuden tilanteen jännitystä), mutta onneksi tällä kertaa lopulta rauhottui ja pääsi näyttämään vähän osaamistaan ja iloisuuttaankin. Kasvu menee edelleen tasaisesti omilla käyrillä eikä nyt oikeastaan mitään ihmeempää mainittavaa tästä käynnistä. Perinteiset tsekkaukset kropasta ja juttelua, miten on menny jne.

Jotain ihan muuta...

Asiasta moottorisahaan...Eilen illalla kylvetettiin molemmat samassa kylpyammeessa ja voi sitä riemun ja läiskytyksen määrää! ♥ Aiemmin siis ovat kylpeneet erikseen, mutta nyt kun pysyvät istumassa paremmin niin halusin kokeilla, miten yhteinen kylpy sujuisi. Tietysti olin ammeen vieressä koko ajan ja pidin heitä pystyssä jos näytti, että tasapaino ei pidä. Mies kuvasi touhuja ja ihana video jäikin muistoksi ekasta yhteiskylvystä :)

Minä ilmoittelin töihin, että en palaa tämän vuoden puolella. Kevään kuvioita pitää harkita syksyn mittaan.

Ollaan saatu vihdoin auto korjaamolta ja nyt voi jopa hiukan suunnitella pikkureissuja. Tulevana pe-la olen yksin ipanoiden kanssa kotona, kun mies lähtee reissuun. Sunnuntaina tai maanantaina oltais lähdössä Kuopioon mummoloimaan koko porukalla ja näkemään kavereita/sukulaisia. Turun sisko tulossa myös Kuopioon lomailemaan ja toinen sisko on muuttanut äskettäin omaan kämppään, joten se pitää ehkä käydä kurkkaamassa ym. pientä kivaa. Toivottavasti olis ees vähän aurinkoisia päiviä tulossa reissun ajalle!

Kuopion reissun jälkeen miehellä taas oma reissu ja mun pitäis olla 4 päivää yksin naperoiden kanssa. Pitää keksiä siihen jotain tekemistä, kyläilyä tms. ettei hajoo pää kotona. Sit ois luultavasti kuun lopussa tulossa päiväreissu Tampereelle ja sit mun olis ehkä tarkoitus suunnata Kuopiorockiin. Olisin lähtenyt Helsinkiin omalle reissulle moikkaamaan kummipoikaa, mutta perhe onkin just ulkomaanreissulla silloin, kun olisin sinne voinut lähteä. Pitäis keksiä jotain muuta, koska mäkin haluan omaa aikaa!

No niin, johan tässä tuli kirjoiteltua, vaikka piti tulla laittamaan vain lyhyt päivitys kuulumisista!

Fysioterapiaa ja äippäringin (+ vauvojen) treffit

Maanantaina oli jälleen noin 1,5 tunnin kontrollikäynti fysioterapeutin luona. Kotiohjeilla ollaan saatu ojennuksia vähenemään mukavasti ja molemmat ovat menneet kehityksessä eteenpäin. Oli kiva saada asiaan varmistus myös ammattilaiselta. Poikahan on nyt oppinut nousemaan konttausasentoon eikä vaadi oikeastaan enää kovin kummoisia "toimenpiteitä". Hauskan näköistä, kun pikkumies hytkyttelee paikoillaan kontillaan! Ainoastaan selältä mahalleen kääntymistä koitetaan hiukan harjoitella hänen kohdallaan. Poika istuu napakasti sylissä ja syöttötuolissa. Kumpikaan ei siis istu itsenäisesti vielä, mutta pojalla on jo ryhdikkäämpi asento.

Tytön kohdalla on myös asiat hyvin, mutta lantion seutu on vielä vähän alikehittynyt ja tämän vuoksi konttausasento tai esimerkiksi tukevampi istumisasento sylissä ja syöttötuolissa vaatii vielä hiukan harjoitteita. Tytöllä sojottaa jalat sylissä helposti sivuille, lähes spagaattiin :D ja saatiinkin nyt ohje, miten istumisasentoa voidaan kehittää paremmaksi. Eli tyttö vaikka reiden päälle istumaan ja jalat koukistetaan vanhemman jalan molemmin puolin ja painetaan hiukan polvesta niin, että tytön jalkapohjat ovat lattiaa vasten. Tätä voi tehdä yksi jalka kerrallaan tai molemmat yhtä aikaa, jolloin voi pitää vain polvista kiinni ja tyttö saa hakea itse asentoa ja kehittää tasapainoa.

Positiivisin mielin olen uusista ohjeista ja edelleen kiitollinen, että päästiin tuonne fysioterapeutin seurantaan ja saadaan ohjeita toimimiseen :)

Eilen tiistaina lähdimme naperoiden kanssa kyläilemään yhden mammakaverini luokse ja sinne tuli lisäksemme myös muita äitejä tästä meidän isohkosta äippäringistä :p Yhteensä treffeillä meitä oli siis viisi äitiä ja kuusi vauvaa + kolme vähän isompaa lasta, jotka leikkivät keskenään. Rupateltiin, vaihdeltiin kuulumisia, naposteltiin maistuvia herkkuja, kaitsettiin lapsukaisia, otettiin ihania kuvia. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja hauska kyllä seurailla näitten vauvojen kehitystä. Kaikki vauvat ovat syntyneet kolmen kuukauden sisällä ja me äidit ollaan nykyisiä ja entisiä työkavereita. Aika huippua, että on niin paljon kavereita samassa elämäntilanteessa!

Huomenna olisi kerhoporukan treffit tuossa lähipuistossa klo 9.30, yhyy. Viime viikolla en jaksanut lähteä, kun tuossa 9-11 maissa naperot yleensä nukkuu parvekkeella päiväunia, niin siinä pystyy ite vielä hyvin nukkumaan/lepäilemään. Mieshän meillä paljon aamuja hoitaa, mutta mulle aamut on niin vaikeita, kun oon semmonen yöeläjä! Huomenna pitänee lähteä jo päikkärien alkaessa kävelemään ulos, koska ei sit viiti laittaa naperoita parvekkeelle nukkumaan ja herättää kohta, että hei lähdetään rattaille ja pihalle. Jospa osaisin mennä tänään kohtuulliseen aikaan nukkumaan??!! (niin vissiin...)

Huomenna naperoilla ikää tasan 10kk! Sen kunniaksi yritän lähipäivinä saada aikaiseksi 10kk-postauksen ja samaan syssyyn sitten vähän mittoja neuvolakäynniltä.

Viimeinen kerhoaamu ja lasten käynti fyssarilla

Aamulla suuntasimme viimeistä kertaa kerhoon, joka on ollut tammikuusta lähtien osa keskiviikkoaamujamme. Tällä kertaa ohjelmassa ei ollut mitään tiettyä tai erityistä. Oleskeltiin vain, rupateltiin niitänäitä ja vaihdeltiin kuulumisia. Sovimme ryhmäläisten kanssa, että jatketaan tapaamisia omine nokkinemme ja ensi viikon keskiviikkona onkin treffit yhden äidin kotona.

Viihdyttiin kerhossa tosi hyvin ja oli mukava saada uusia ihmisiä elämään. Kotoa poislähteminen on paljon helpompaa, kun on joku syy. Kerho oli hyvä syy lähteä pois neljän seinän sisältä. Samalla sai tuikitärkeää sosiaalista toimintaa tähän elämään, kun niin vähän näkee nykyisin ketään oman. Ennen sosiaalinen elämä tuli pitkälti töiden puolesta, työkavereiden kautta. Onneksi facebook on olemassa. Oon useammassa ryhmässä mukana, joten edes sitä kautta tulee vaihdettua ajatuksia, kun muuten tää sosiaalinen elämä on vähän köyhää :D

Kerhotädeille hommasin koko ryhmän puolesta vähän makeaa massuun sekä kivat kesäiset kortit. Me ryhmäläiset puolestamme saimme lapsille sankot ja lapiot hiekkalaatikkoleikkeihin.

Korttien kuvitusta (Vallila)

Kerhon jälkeen kävimme kotona reilun tunnin verran: ipanat ottivat päiväunet ja söivät, jonka jälkeen meidän pitikin suunnata fysioterapiaan. Alunperin käynnin piti olla jo maanantaina, mutta se peruuntui ja siirtyi ensi viikolle. No, tänään minulle soitettiin aamulla peruutuksen vuoksi vapautunutta aikaa ja hyvä niin. Olinkin jo odottanut tilannekartoitusta, jotta tiedetään, miten ipanoiden kanssa pitää nyt toimia. Ja onko tilanne yhtään fyssarin mielestä kehittynyt. No nyt kävi niin, että fysioterapeutti vaihtui, mutta...

....ei sillä niin väliä, koska saimme hyviä uutisia :) Ojentuvuus ja jännitteet ovat purkautuneet sen verran hyvin, että saimme luvan pitää molempia masullaan. Tämä helpottaa kyllä elämää, koska neiti osaa kääntyä mahalleen niin sujuvasti, että on ollut hiukan hankala vahtia häntä ja kääntää takaisin selälleen. Selällään ei ole oikein viihtynyt viime aikoina nimittäin vaan aina tilanteen salliessa pyörähtää mahalleen. Jäbäkin on kääntyillyt joitakin kertoja mahalleen, mutta silloin, kun kukaan ei ole ollut näkemässä joten en tiedä, miten tavoitteellisesti hän on kääntynyt - vaiko vahingossa? Molemmat ovat myös nukahtaneet mahalleen jonkun kerran. Toistaiseksi ollaan käännetty heidät siitä kyljelleen tai selälleen.

Edelleen toteutetaan kippura-asentoon viemistä sylissä, mutta saamme ruveta myös ajoittain istuttamaan heitä sylissä ja syöttötuolissa. Kaikenlaista pientä ohjeistusta saatiin mm. (masullaan ollessa) kääntymisen avuksi. Jäbä aika hyvin jo kääntyilee lelujen perässä, mutta tasapaino on vähän hutera vielä. Neiti ei käänny niin sujuvasti, mutta tavoittelee leluja kuitenkin sivuiltakin ja nyt saatiin ohjeeksi pitää leluja lapsen sivuilla, että tulee sitä kääntymisen harjoitusta.

No, tuossa ehkä jotain pääpointteja käynnistä. Pitäis jaksaa kirjoitella 9kk-postaus, mutta se on jonkun muun illan juttu!

Naperoitten fysioterapiakäynti

Tänään ohjelmassa oli fysioterapeutin luona käynti ja molempien naperoitten tilanteen kartoitus. Fyssari oli tosi mukava ja tutkiskeli molempia ajan kanssa, selittäen koko ajan meille havainnointiaan. Vaikka aikaa oli rajallisesti (meidät otettiin ns. ylimääräisenä tälle päivälle), niin kuitenkin hyvin saatiin asioita käytyä läpi. I'm happy!

Hiltsu-neidillä on jäykkä ylävartalo, kun taas Nopsu-pojulla on jäykempi alavartalo, mutta ylävartalo ei niin "paha" kuin neidillä. Kuitenkin molemmille saatiin samanlaiset ohjeet kotiin, vaikka hiukan olivatkin erilaisia noiden jäykkyyksien suhteen. Jos nyt kirjoittaisin vähän näistä ohjeista ja mitä itselle jäi päällimmäisenä mieleen:

• Päivittäin pitää tehdä käsi- ja jalkajumppaa, muutama minuutti riittää ja ihan perustoimintojen ohessa esim. vaipanvaihdon aikana: käsiä viedään suoraan ylöspäin korvan vierestä, jalkoja taivutetaan myös suorana ylöspäin sekä "taitetaan sivuttain" mahan päälle, jalkapohjia voi taputella yhteen jne.

• Päinmakuuta vältellään toistaiseksi. Neitihän oppi jokunen päivä sitten kääntymään selältä mahalleen joten pitää olla tarkkana jos hän on selinmakuulla, koska haluaa nyt koko ajan sitten kääntyä. Kääntyminen itsessään kyllä vahvistaa ylävartalon etupuolta, mutta mahallaan ollessa neiti menee nopeasti lentokoneeksi (kädet ja jalat ilmaan), joten vältellään sitä. JOS jäykkyydet näyttävät häviävän huomattavasti ennen kontrollikäyntiä (toukokuun puolessavälin), voidaan pitää mahallaan ennen kuin lentokone-efekti alkaa. Lakanarulla kainaloiden alle ja jos kädet lähtevät leviämään, niin lopetetaan. Lakanarullan kanssa poju on aika mallikkaasti masullaan, mutta kun rulla otettiin pois, nousi jalat heti ja jäykisteli niitä eli sama ohje pojalle vaikkei niin lentokone olekaan kuin neiti.

• Etenkin Nopsulla tiukat pohkeet, myös Hiltsulla jonkin verran. Pohkeille hierontaa!

• Paljon kippurassa pitämistä, vaikka vähän väkisinkin. Vauva(t) voi protestoida, kun ei pääsekään ojentelemaan käsiä tai jalkoja, mutta pieni itku ei haittaa. Loppujen lopuksi jäykkyyksien estäminen rentouttaa ja jäykkyydestähän tässä yritetään päästä eroon. Etenkin neidin käsiä saa ja pitää tuoda tosi vahvasti (saa ihan tosissaan pitää tiukasti kiinni!) eteen, koska vetää niitä niin voimakkaasti sivuille/taakse. Ei uskoisi, miten vahva noin pieni tyttö voi olla!

• Nopsu-poju ottaa paljon vauhteja sitterissä sekä maassa olevassa turvakaukalossa. Luultiin, että tää on ihan jees, mutta eipä olekaan nyt, kun on tätä jäykkyyttä. Jos jäykkyyksiä ei olisi niin asia olisi enemmän OK. Nyt kuitenkin sitterit bannattu molemmilta, parempi  pitää turvakaukaloissa, joissa ovat enemmän kippura-asennossa. Nopsun kaukalon alle pitää laittaa jotain ettei pääse sitä heijaamaan. Eli tuo sitterin ja kaukalon heiluttaminen tukee jäykkyyttä ja sitähän emme halua. Lisäksi molempien pomppiminen sylissä loppuu. Sekin aiheuttaa vartalon jännittymistä ja siten jäykkyyksiä.

• Elämää turvakaukalossa nyt jonkin aikaa. Kädet ei pääse leviämään ja jalatkin lepäävät. Myös varsinaiset syöttötuolit jäävät nyt odottamaan, että tilanne vähän paranee. Turvakaukalot toimivat nyt siis myös syöttötuoleina. Tämähän aiheuttaa sen ettei vauvat ole pystyasennossa syödessään joten sormiruokailukokeilutkin taitaa nyt jäädä myöhemmäksi tai sitten jotain voidaan maistella vaikka sylissä hetken istuen. 

• Edellisestä päästäänkin siihen, että sylissäkin ollaan ennemmin kippurassa kuin istuvammassa asennossa. Sellaisen puolittaisen istuma-asennon fysioterapeutti näytti, mutta en osaa sitä nyt selittää tähän. 

• Seisottamista ei tarvitse tehdä, mutta jalkapohjille voi antaa kokemuksia eli tömistellä ja hieroa vaikka lattiaa vasten.  

• Nostamiset (lattialta/hoitopöydältä tai muualta) kyljen kautta eli ei vaan nosteta vauvaa/vauvoja suoraan ylös. Tämä ohjeistus saatiinkin keskolasta kotiuduttua, mutta ehkä ollaan siitä lipsuttu tässä kuukausien varrella. En jotenkin ajatellut, että se olisi edelleen tärkeää.

Apua, mitähän muuta vielä...tuli niin paljon asiaa, että olis pitänyt tehdä muistiinpanoja! Pitää lisäillä jos tulee jotain vielä mieleen. Nyt en jaksa enää muistella!

Kontrollikäynti asian tiimoilta meillä on toukokuun puolenvälin jälkeen ja siihen saakka koitetaan elää elämäämme mahdollisimman paljon ohjeiden mukaisesti. Toivottavasti tilanne alkaa tästä parantua näiden ohjeistuksien avulla!

Pojan polikäynti, mummolointia ja flunssaa

Noppaa käytettiin lastenpolilla kontrollissa viime torstaina, mutta valitettavasti koen etten saanut siitä oikein mitään irti. Poju oli tosi itkuinen, koska oli juuri päikkäriaika ja ehti nukahtaa turvakaukaloon sairaalan alakerrassa. Yläkertaan mentiin ja heti ekana herätys, riisuminen mittauksia varten ja siitäkös se ilo irtos! Lääkärin ja fyssarin vastaanotolla sitten itkettiin koko ajan (yleensä hyväntuulinen poika, kovin erikoista oli ettei pääsyt harmituksestaan yli) eikä tutkimisesta tullut yhtikäs mitään.

Minä kerroin, että kävimme siellä koulutuspäivässä (tästä postattu aiemmin) ja näytin ohjeita, joita saimme. Lopulta "jankattuani" asiasta, meille sanottiin, että voisimme soittaa tk:n lasten fysioterapeutille aikaa. Saimme sinne lähetteen ja kerroimme, että tytöstä tehty lähete neuvolan kautta. Eipä vaan kukaan kertonut, että aika pitäisi itse soittaa. No, nyt on fyssariajat varattu ja ne on ensi maanantaina. Aikoja ei varsinaisesti olisi ollut, mutta mukavankuuloinen fysioterapeutti sanoi, että ottaa meidän kuitenkin ylimääräisenä ensi maanantaina. Aika on ilmeisesti vähän lyhyempi kuin normaalisti, mutta hän sanoi, että saadaan kuitenkin vähän arvioitua tilannetta ja päästään tutustumaan paikkaan jne. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Sen sijaan en ole tyytyväinen, että polilla ei otettu mitään kantaa, kun ilmaistiin huolemme tytöstä sanoen, että hän on mielestämme hankalampi tapaus kuin poika. Olishan häntä voinu siinä vilaista, kun poika vaan huusi eikä hänen tutkimisesta tullut mitään? No joojoo, tytöllä ei ollut aikaa, tiedän tiedän. Silti. Onneksi sentään tuli ilmi, että pitäis soittaa niitä aikoja fysioterapiaan itse. Koska pojan tutkimisesta ei oikein tullut juuta eikä jaata, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että meitä uskottiin ja tehtiin se lähete hänestäkin.

Musta tuntuu, että likka menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Jäkittää niin pirun vahvasti käsiään taakse, että käsien tuominen keskilinjaan eteen on välillä ihan mahdotonta käsiä katkaisematta (eh heh). Onneksi maanantaina päästään näyttämään häntäkin kunnolla ja saadaan jotain tolkkua tähän. Eihän tommosta nyt voi kuukausitolkulla vain katsella ja odotella, josko ohi menisi. No, jospa tää tästä.

Lauantaina minä läksin naperoitten kanssa mummoloimaan pariksi päiväksi. Lasten täti oli siellä käymässä (asuu kauempana kuin me muut) ja hän niin toivoi, että tultais, jotta näkis pikkusia. Mehän sitten ajeltiin sinne ja kiva minireissu oli! Pikkuset olivat hyvää pataa kaikkien kanssa, naureskelivat ja leikkivät, nukkuivat hyvin ja söivät reippaasti.

Tädit ja eno viihdyttämässä naperoita

Mä kävin toisen siskon kanssa Ikeassa ja ostin sieltä Antilop-syöttötuolit. Olen lukenut niistä hyvää, vaikka ovatkin halpikset. Kokeillaan nyt, miten toimivat käytännössä. Jos eivät toimi arkikäytössä niin voidaan viedä ne vaikka mummilaan. Sieltä löytyykin nyt perus Niemen syöttärit joten voidaan vaihtaa vaikka niihin jos tarvitsee. Antilop-tuoleihin ostin myös tarjottimet sekä pehmusteet. Plussaa muiden kokemusten perusteella tuoleissa on muun muassa se, että ne on helppo puhdistaa, koska tuolit eivät ole puuta. Joidenkin mielestä tuolit ovat pihistystä ja panostusta yhtä aikaa, toisten mielestä vain kalliit TrippTrappit voivat hoitaa syöttötuolin virkaa. Jonkun mielestä nekään eivät ole niin tukevat kuin halvemmat Emmat ja jonkun mielestä TrippTrapp ei kaadu vaikka lapsi tekisi mitä. Eli kaikenlaisia mielipiteitä löytyy :D Toivotaan, että meillä syödään syöttötuoleissa nätisti, koska en usko, että tukevuudessaan Antilopit vastaisivat noita kalliimpia syöttötuoleja. No, katsotaan...

Viimeisenä mummilayönä molemmat naperot olivat räkäisiä ja heräilivät vuoronperään kitisemään ja valvoskelemaan. Tutti ei oikein auttanut, kun sitten eivät saaneet suunkaan kautta oikein hengitettyä, mutta toisaalta ilman tuttia vinisivät. Ja tietysti(!!!) olin juuri tältä reissulta jättänyt pois nenäfridan, koska "kyllä me pari päivää pärjätään ilman, kun ei noi oo ikinä kipeenä". Just niin. Musta tuntuu etten nukkunu sinä yönä lainkaan ja aamusta piti lähteä ajamaan takas kotiin. Väsytti, mutta onneksi matka meni kuitenkin hyvin. Loppumatkasta Noppa päristeli ja pöristeli takapenkillä :D Hilu vähän itkeskeli, mutta koitin jutella, että äiti ajaa nyt autoa eikä pääse nostamaan tuttia jne. Rauhottui likka lopulta ja nukkui, kun saavuimme kotipihaan.

Itselläni on koskenut kurkkuun reissusta lähtien ja nuhakin on. Naperot eivät juuri niiskuta, mutta kuivaa töhnää nenässä on ja välillä oon fridaa käyttänyt jos on näyttänyt, että lima irtoisi. Viime yönä likka heräili monta kertaa (pystyi kuitenkin tuttia syömään, se vaan ei pysynyt suussa lainkaan) ja kerran otinkin sitten ylös sängystä ja käytin fridaa. Lopulta en jaksanut hypätä ylös nostelemaan tuttia vaan otin hänet viereen nukkumaan. Siinä meni hyvin aamuun asti. Toivottavasti nuhat menee nopeasti ohi meillä kaikille ja pikaista toipumista muillekin sairastajille! Oon nyt useammastakin blogista lukenut, että on sairastelua ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän.