Syntymäkertomus / vauvojen synttäripäivän tapahtumat (11.08.2014)

Ekanakin suurkiitokset kaikille onnitteluista! Oli iloa lukea niitä :)

Mitenhän mä oikein alottaisinkaan kertomaan näitä viime maanantain tapahtumia!?

Ultran uutiset ja seuraukset:
Aloitan alusta eli siitä, kun lähdettiin ultraan taas katsomaan, mikä tilanne on. Raskausviikothan olivat tällöin 33+2. Ultra oli aamusella noin klo 9.30. Ensin lääkäri halusi katsoa tällä kertaa painoarviot ja niiden mukaan tyttö olisi kasvanut ihan hyvin viime arviosta, mutta poika ei lainkaan. Edellisestä arviosta oli kuitenkin aikaa jo viikko-pari. Sitten katsottiin virtauksia ja pojan kohdalla lääkäri totesi hyvin pian, että "nyt tänne on tullut selvä blokki...kyllä tämä raskaus kannattaa nyt purkaa". Melkein samantien hyppäsin pediltä ylös ja lääkäri kyseli, milloin olen viimeksi syönyt ja juonut. Sanoin, että aamupalaa söin/join klo 8 pintaan. Lääkäri sanoi, että siinä tapauksessa vauvat leikataan tänään ulos iltapäivällä jos se vain suinkin on leikkaussalien suhteen mahdollista. Soitteli sitten osastoille ja sinnepä me sitten lähdettiin. Kello oli noin 10, kun olin osasto 5:llä makoilemassa ja minulle tultiin selittämään, että leikkaus olisi noin klo 14 ja minulle laitettaisiin piakkoin tippa käteen sekä katetri. Selvä. Leikkaava lääkäri kävi pikaisesti juttelemassa ja sovittiin, että mies ei tule leikkaussaliin, koska siellä on muutenkin niin paljon ihmisiä ja se oli lääkärin suositus.

Leikkauksen valmistelu:
Kello 14 minut kärrättiin leikkaussaliin. Mies ohjattiin omaan paikkaansa odottelemaan. Leikkaussalissa oli tällöin vasta ehkä noin 4 henkilöä. Minulle esittäydyttiin ja anestesiahoitaja(?) sanoi pitävänsä mun tilasta huolta siinä mun pään luona. Anestesialääkäri tuli paikalle ja kyyryssä/kippurassa kylkiasennossa minulle laitettiin puudute selkään. Se ei tuntunut juuri millekään, hienoa. Vähän jännitin sitä, koska olin ehkä lukenut/kuullut kauhutarinoita siitä, miten kivulias se on. Ei siis ollutkaan :) Hyvin nopeasti jalkoja alkoi pistelemään ja pistely levisi siitä koko ajan ylemmäs. Olo oli hyvin omituinen. Jokainenhan tietää, miltä semmonen pistely/tikkuilu tuntuu, kun esim. jalan päällä on istunut liian kauan. Entäpä kun se tunne leviää koko alavartaloon ja siitä vielä ylemmäs!

Anestesialääkäri kokeili mahaa jollain esineellä ja kysyi tuntuuko kylmää. Ei tuntunut kylmää, mutta muuten tunsin sen kyllä. Se on kuulemma normaalia: kivun ja kylmän tuntee samassa osassa aivoja eli jos ei tunne kylmää, ei myöskään kipua. Tai jotenkin niin se meni. Noh, mun eteen rakennetun sermin takaa leikkaava lääkäri ja varmaan joku avustaja(?) huuteli, että nyt ruetaan aloittelemaan. Silloin hieman jännitin, koska tosiaan olin edelleen selvästi tuntenut ne esineellä tehdyt vedot mahalla! Vähän aiemmin leikkaussaliin oli ilmeisesti virrannut porukkaa (yhteensä siellä oli hoitohenkilökuntaa 11 henkilöä), en tosin nähnyt heitä ja tunnelma oli mun puolesta ihan rauhallinen, vaikka mun ympärillä varmaan kuhisi!

Syntymä:
Leikkaus siis alkoi ja tunsin kyllä, kuinka mahassani "myllättiin" ja sitä tavallaan venyteltiin yms. MUTTA kipua en siis tuntenut. Ei mennyt kauaa, kun minulle sanottiin, että täältä tulee ensimmäinen. Kello oli 14.20 ja Tyttönen (A) syntyi. Klo 14.22 syntyi Poikanen (B). Molemmat parkaisivat syntyessään ja oli se kyllä helpottavaa kuulla se ääni! Silloin iski pienehkö liikutus ♥♥ Mylläys mahassa jatkui...ei sieltä enää C vauvaa syntynyt ;) mutta jälkitoimenpiteet kestivätkin sitten paljon kauemmin kuin vauvojen tulo. Eli ilmeisesti lapsivettä imettiin pois (sitä oli kuulemma paljon), istukat poistettiin (käsittääkseni) ja tokihan minut kasaankin kursittiin. Siinä samalla vauvat vietiin pääni yli vauvateholle ja kohdallani molemmat "kärryt" pysäytettiin ja sain nähdä molemmista vilaukset :)

Syntymätiedot:
Myöhemmin sain kuulla, että Tyttösen paino oli 1745g ja apgar-pisteitä tuli 9/7. Eli 9 pistettä heti syntymän jälkeen ja viiden minuutin päästä virkeystila vähän laski ja pisteet 7 tällöin. Poikanen oli pienempi tirriäinen, painoltaan 1405g, mutta apgar-pisteet 9/9. Molemmat olivat kuulemma olleet virkeitä, mutta poika oli ollut vielä vähän vauhdikkaampi tapaus ♥♥  Pituuksia ja pään mittoja ei tässä vaiheessa oltu otettu, ne kuulimme seuraavana päivänä. Tytön pituus tällöin 44,8cm ja pää 29cm. Pojan pituus 42,3cm ja päänympärys 28,4cm.

Heräämöön, vauvateholle ja osastolle:
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön, missä vointiani tarkkailtiin, annettiin ehkä lisää jotain kipulääkettäkin (en muista tarkkaan) ja sain vähän juotavaa jne. Mies oli tällä välin viety vauvojen luokse vauvojen teho-osastolle. Siellä hän oli saanut ihastella vauvoja, kun minä makasin tokkurassa heräämössä :D Oloni oli kuitenkin hyvä ja asteikolla 0-10 sanoin kivuksi hoitajille 3 koko heräämössä olon ajan eli ei ollut juurikaan kipuja, mahtavaa! Noin puolitoista tuntia olin siellä, jonka jälkeen minut vietiin sängyn kanssa teholle ja pääsin katsomaan vauvoja. Itkuhan siinä pääsi, kun miehen ja heidät näin! Mies sai vauvat kenguruhoitoon, molemmat yhtä aikaa, ja minä katselin pediltä vierestä sekä otin muutamia kuvia. Vauvoille oli syntymän jälkeen laitettu hengitysapuja sekä nenämahaletkut. Varmaan myös jotain tippaa yms. En vaan just nyt muista, kun meni aika sumussa se ensimmäinen hetki vauvojen luona!

Rakas Tyttö ♥

Rakas Poika ♥

Kyllä mä siinä varmaan jopa yli tunnin olin, jonka jälkeen minut vietiin osastolle toipumaan ja pääsin syömään. Mies tuli mukaan ja haki mulle ruokatarjotinta sekä oli muutenkin seurana.

Siinäpä hieman tarinaa maanantaista! Elämämme on nyt muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Pienet rakkaamme ovat syntyneet ♥♥ Kirjoittelen ensimmäisistä päivistä omaa postausta, kun jaksan.

Viimeinen viikonloppu ennen äitiyttä?

32+5 

Käyrillä ja ultrassa käyty. Hyvät sykkeet molemmilla, mutta B:llä hiukan vaisumpaa vaihtelua (vaihtelu ja pienet nousut/spurtit välillä olis hyvä) kuin A:lla. Ultratessa lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että vilkkaasti B vauvakin liikuskelee :) Hyvä juttu! Muuten ei tullut juurikaan uusia uutisia. Vesimäärä B:llä vähän laskussa, mutta kysyessäni asiasta, lääkäri sanoi, että se on vielä ihan OK. Lauantaina meidän pitää mennä tuonne synnytysvastaanotolle käyräkontrolliin. Maanantaina (33+2) ultrataan vielä ja tehdään lähes varmasti jotain päätöksiä. Lääkäri sanoi, että valmistauduttava jäämään osastolle ja että todennäköisesti leikkaus on ensi viikolla, päivää mietitään ultrauksen jälkeen/osastolla. Nyt vaikutti siltä, että lääkäri "on tosissaan" eli uskaltaisin väittää, että 95% vauvat tulee maailmaan ensi viikolla.

Jos näin käy, päästiin kuitenkin 33+ viikoille. Tilannettahan aloitettiin seurailemaan joskus 30+ eli saatiin me jokunen viikko lisäaikaa kuitenkin. Oon ihan tyytyväinen, että tälle saadaan kohta "piste", oon siihen jo henkisesti kohtuullisen valmistautunut, kun joka kerralla on sanottu seurannassa, että valmistaudu osastolle jne. Olo on myös käynyt paljon tukalammaksi tässä viimeisen viikon aikana eli liekö sitten typerää sanoa, mutta oon tavallaan ihan iloinen ettei mun tartte viedä tätä jonnekin rv 37-39 saakka. Annan kyllä täydet sympatiat heille, joilla tuplaraskaus menee ihan loppumetreille saakka! Tokihan nää on aina niin yksilöllisiä juttuja: joku pääsee helpommalla ja toinen tuskailee erilaisten vaivojen kanssa viikolta 12 lähtien tai jotain siltä väliltä.

Pieniähän he tulevat maailmaan saapuessaan olemaan. Kotiinkaan tuskin ihan heti päästään. Olen kuitenkin valmis, vaikka varmasti jännäpissit housussa, kun leikkauspäivästä päätetään! Miksi leikkaus? Koska se on kuulemma riskittömämpi pienille vauvoille sekä etenkin, kun virtaukset eivät ole aivan 100% priimaa. Olen tyytyväinen tähänkin synnytysmuotoon. En halua turhia riskejä eli näin on nyt vain parempi vauvojen kannalta. Normaali alatiesynnytys olis kyllä muuten varmasti tapahtunut, koska edelleen molemmat majailevat kiltisti päät alaspäin. Noh, sitä on turha nyt miettiä. Mennään näillä mitä on annettu :)

Pienokaisille muutama päivä lisää mahassa (32+2)

Jälleen yksi ultrakäynti takana ja lyhykäisesti: tilanne aikalailla ennallaan. Ei mitään akuuttia hätää, mutta jos joku virtausarvo vielä nousee (vai oliko se laskee), niin sitten raskauden purkua hiljalleen. Seuraavan kerran tilanne tsekataan torstaina ja lääkäri sanoi nyt vähän topakammin, että kannattaa valmistautua jäämään osastolle. Mutta...ei sekään varmaa ole, eli odotetaan nyt taas torstaita!

Painoarvioita ei saatu. Vettä oli A vauvalla runsaasti yli 8cm ja B vauvalla selvästi vähemmän noin 2,5cm. Tästä erosta ei kuitenkaan tullut mitään mainittavaa "moitetta", mutta toki se varmasti lisää tätä seurannan tarvetta. Noi vesimäärät mitattiin ilmeisesti siitä kohtaa, missä oli ns. suurin vesitasku. Eli käsittääkseni ei tarkoita varsinaisesti koko veden määrää. Onko jollain tietoa tästä?!

Raskauden aikana sikiö kelluu kalvojen ympäröimässä nestepussissa. Sisempi kalvoista on nimeltään vesikalvo ja ulompi suonikalvo. Kalvojen sisällä olevaa nestettä kutsutaan lapsivedeksi eli sikiövedeksi. Alku- ja keskiraskaudessa lapsivesi koostuu istukan, napanuoran ja vesikalvon soluista, loppuraskaudessa lisäksi sikiön virtsasta. Vesi uusiutuu jatkuvasti.

Lapsiveden tehtävänä on suojata sikiötä infektioilta ja auttaa sikiön keuhkojen ja ruoansulatuskanavan kypsymisessä. Lapsivesi mahdollistaa myös sikiön liikkumisen kohdussa sekä edesauttaa luiden kasvua ja kehitystä. Lisäksi se pitää sikiön tasaisessa lämpötilassa. Lapsivesi myös suojelee sikiötä ulkopuolisilta äkillisiltä iskuilta ja liikkeiltä. (Lähde)

Nyt kuitenkin saatiin tosiaan muutama lisäpäivä mahassa ja päivitellään kuulumisia ehkäpä taas loppuviikosta!

Kaksikon seurantaa äippäpolilla

Aamupäivällä suunnattiin jälleen äippäpolille katselemaan, mikä tilanne mahassa on tällä hetkellä. Käyrillä oltiin taas jonkin aikaa ja sitten ultrattavaksi. Tilanne virtausten kannalta on aika samanlainen. Lääkärin mukaan välillä ihan jees, mutta välillä vähän heikompi. Monesta eri kohdasta otti taas arvoja ja sanoi, että eri kohdasta mitattuna antaa eri tuloksia ELI virtauksia on edelleen seurattava tiiviisti, mutta mitään kriittistä hätää ei ole.

Seuraava ultra onkin jo maanantaina aamulla! Tällöin meitä ultraa kuulemma kokenut lääkäri, joka osoittautuikin sitten samaksi vanhemmaksi herraksi, joka suoritti meidän ultrat alku- ja keskiraskauden aikaan. On kuulemma jäänyt jo eläkkeelle periaatteessa, mutta käy välillä hiukan töissäkin. Tän päiväinen kokenut lääkäri sanoi myös, että haluaa kuulla, mitä painoarvioita tää mies maanantaina vauvoille antaa - arviot ovat nyt sen verran vaihdelleet parin lääkärin välillä. Tänään saatiin hyvät tulokset: toinen olisi 1570g ja toinen 1609g! Olispa hienoa jos eroa olisi enää noin vähän ja MOLEMMAT olisi kasvaneet!

Toinen hyvä uutinen painoarvioiden lisäksi oli se, että B:n vesimäärä näytti kuulemma lisääntyneen :) Näyttää siis siltä, että me saadaankin hiukan lisäaikaa! Onhan se hienoa! Ihan pikkuisen myös ajatukset on sekaisin, kun ei tiedä mihin tää kehittyy ja puhutaanko päivistä vai viikoista. Eli sellainen odottava, ajatusten sekamelska-olo on nyt meikäläisellä :D

Nyt viikonlopun viettohon! Minäkin pääsen vielä nauttimaan rantsumeiningistä...mikäli mihinkään jaksan liikkua! Tänäänkin olin ultran ja kauppareissun jälkeen niin poikki, että yks tunnin ohjelma katsottiin miehen kanssa Netflixistä, jonka jälkeen nukuin sohvalla varmaan 2,5h. Lämpöä pitäisi kuitenkin piisata! Ja olishan nyt Neste Rallitkin täällä, että voishan tässä keksiä jotain kivaa vloppupuuhaa!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille :)

Polikäynti, sairaalakassi, puuhastelua kotona... (rv 31+4)

Aamupäivällä lähdettiin hakemaan mulle polilta toista kortisonipiikkiä ja tarkastelemaan vauvojen sydänkäyriä. Nätit viivat saatiin, vilskettäkin piisasi ja äänet oli hyvät :) Piikitys vähän kirveli kuten eilenkin, mutta oli kuitenkin kohtuullisen nopeasti ohi. Kiittää hän, joka ei niin perusta noista piikitysjutuista :) Lääkäriä ei tänään siis tavattu, kätilö teki toimenpiteet. Kyseli kuulumiset ja kertoi, että lääkäri oli sanellut mahdollisesta raskauden purusta ensi viikolle. Piikin jälkeen sanoi myös, että lisää ei anneta paitsi jos mentäisiin vielä 10-14 vuorokautta eteenpäin...mikä olisi hyvin epätodennäköistä! No, näistä puheista päättelen nyt siis, että ensi viikolla vauvat tulee maailmaan! Jaiks! Tokihan VOIN olla vielä väärässä, mutta noi puheet kyllä viittasi siihen suuntaan.

Oon tässä nyt kaiken varalta listannut vähän ylös sairaalakassin sisältöä. Kyselin kaverilta myös, mitä koki tarpeelliseksi. Tässä muutamia juttuja:

• hygienia: shampoo, hoitoaine, dödö, hammasharja, -tahna, hiuspompulat, yösiteitä, huulirasva, hiusharja, liivinsuojia
• vaatteet: rennot ei puristavat housut, samoin alusvaatteet, imetysliivit, löysä t-paita, yöpaita, omia sukkia, kotiutumisvaatteet itselle (vauvoille sitten joskus kun pääsevät kotiin)
• viihdykkeet yms. puhelin+laturi, mp3-soitin ladattuna, lehtiä, kamera+laturi+akut
• syötävää: evästä miehelle (ja itselle?),  suklaata, trip-mehuja
• omat kengät: crocsit maybe, mahtuu ainakin jalkaan ja helppo sujauttaa jalkaan myös!
• neuvolakortti
• doomoo buddy

Lisäksi alkuillasta aloitin tonkimaan kaappeja ja löysin kuin löysinkin hankkimani Aventin sähköisen rintapumpun, tuttipullot, tuttipäät, perustutit jne. Aloin niitä sitten pesemään ja sterilisoimaan kattilassa kiehuttamalla. Pitää ostaa mikrosterilisoija (Avent-merkkiä) kunhan selviää alkaako meillä pullorumba eli syökö vauvat pulloista, tissistä, molemmista vai miten. Osien kuivuttua sovittelin pulloja ja tuttipäitä yhteen ja piru vieköön, ei ne sovi! Pullot tuli pumpun kylkiäisenä ja tuttipäät ostin eri myyjältä. No, molemmat ovat kyllä Aventia, mutta epäsopivat toisilleen, voihan perskule! Pullot on ilmeisesti nykyistä Classic-merkkiä (vanha nimi Naturally) ja tuttipäät Natural-merkkiä. Pitää siis myydä tuttipäät pois ja ostaa uudet. Pullot on kalliimpia, joten parempi säilyttää ne kuitenkin. Olkaa siis tarkkoina muut näitten hankintojen kanssa!

Eli tässä kuvat pulloista, joissa väärä tuttipää. Kuten näkyy toi valkoinen kierrettävä osa ei mene alas asti

Järjestelin samalla olkkarin kaappia ja makkarin sängynaluslaatikkoa vähän uusiksi. Sängyn alle meni ne, mitä harvoin tai vasta esim. talvella tarvitaan. Olkkariin (lähelle hoitotasoa ja lipastoa) pääsi vaippakamoja yms. Siinäpä tää ilta tais humpsahtaa! Huomiseksi ajattelin rantsupäivää, MUTTA nyt se onkin kai lupaillut sadetta ja ukkosta...mrrrr!

Eilistä jalkojen viilennystä tietokoneen ääressä

Vauvat maailmaan jo elokuussa!?? Ultrakuulumiset.

Nyt on sitten tämänpäiväinen seurantaultra takana ja siihen johtaneista tekijöistä (pääasiassa B vauvan napavirtaukset) enemmän näissä postauksissani:

21. heinäkuuta (30+2)
8. heinäkuuta (28+2)

Tilanne oli siis pysytellyt samanlaisena. B vauvan virtaukset eivät ole sieltä parhaimmasta päästä ja istukka ei siis toimi enää niin hyvin kuin pitäisi. Näin ollen lääkäri (taas uusi tyyppi, nainen tällä kertaa) alkoi puhumaan ennenaikaisesta synnytyksestä tai oikeastaan tässä tapauksessa luultavasti leikkauksesta, koska olen ensisynnyttäjä, vauvat ovat niin pieniä vielä ja istukan toiminnan heikkous voivat lisätä normaaliin synnytykseen riskejä. B:n vesimäärä oli myös hiukan vähentynyt A vauvaan nähden. Painoarvioita lääkäri ei kertonut, sanoi vain, että sai vähän isommat tulokset kuin edellinen lääkäri. Painoarviot kuitenkin nyt kuulemma vähän turhat kun edellisestä kerrasta vain tuo viikko.

No, nyt onkin sitten aika erikoiset fiilikset. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella! Saatiin uusi ultrausaika jo perjantaiksi eli kolmen päivän päähän! Tänään sain jo kaiken varuilta ensimmäisen kortisonipiikin ja huomenna haen toisen. Näitten piikkien pitäisi auttaa vauvojen keuhkoja kehittymään nopeammin jos vaikka lähiviikkoina joudutaankin jo leikkaukseen. Onko se mahdollisuus sitten jo ensi viikolla vai parin-kolmen viikon päästä? Sepä olisikin mukava tietää, mutta nyt pitänee mennä vain hetki kerrallaan ja vaan seurata tuota tilannetta! Toivotaan nyt edelleen, että tulisi edes joku viikko lisää. Toisaalta toki luotan siihen, että vauvojen on parempi "tässä maailmassa" jos lääkärit niin sanovat. On vaan niin epätietoinen olo...

Tänään ultran ja kortisonipiikin lisäksi vauvat yritettiin saada käyrille ja kovasti toinen puikkelehti aina karkuun, kun toinen asettui käyrälle. Ja sama taas toistepäin eli kovin haastavaa se oli :) Huomenna kun haetaan toinen piikki, käyn myös käyrillä ja koitetaan saada parempaa tulosta.Vilskettä siis mahassa oli ja vauvat sinänsä voivat tällä hetkellä hyvin :)

Paniikkia ei ole. Toki pieni huoli takaraivossa, mutta nyt pitää vaan uskoo ja luottaa, että kaikki kääntyy parhain päin. Toki luultavasti tulee jotain sairaalaviikkoja vauvoille, mutta niistä selvitään!

Perjantain ultran jälkeen ollaan varmaan taas viisaampia! Nyt edelleen peukkuja pystyyn!

30 raskausviikkoa takanapäin!

Viime perjantaina käytiin neuvolassa (rv 29+6) ennen Kuopioon lähtöä. Kaikki oli hyvin: sf-mitta kasvanut 33 senttiin, verenpaineet ihan ok, hemoglobiini vähän alhainen (115) vaikka rautaakin oon syönyt taas aktiivisesti, vauvojen sykkeet noin 140-145 molemmilla ja meikäläisen keskiarvoinen painonnousu 868g/viikko :D Vielä ollaan just ja just alle 70 kilon, mutta veikkaisin, että pari päivää menee ja sekin raja menee rikki!

Viikonloppu hurahti Kuopiossa kotikotona. Toinen pikkusisko oli tullut sinne myös ja pikkuveli oli armeijasta ekalla lomalla, joten niitäkin molempia näki. Äitin kanssa otettiin aurinkoa pihamaalla ja kirottiin paarmat alimpaan helvettiin, itikoita on tänä kesänä ihan tautisesti - meni ihan pari kertaa hermot ulkona niistäkin, parit uimareissut tehtiin lähirannalle erilaisilla kokoonpanoilla, mansikkakakkua, muurinpohjalettuja, mansikoita, saunaa, yhen pikkusiskon kanssa vähän ostoksilla yms. touhuilua. Sunnuntaina palailtiin iltaa vasten kotiin. Oli muuten ihan nastaa ajella uudella autolla - ei tarvinnu hikoilla kuin pieni sika!

Tänään, maanantaina, olikin sitten jo heti aamusta seurantaultra (rv 30+2). Verenpaineet oli hyvät ja vauvoilla lapsivettä normaalisti. Vilkasta liikettä ja molemmat tällä kertaa raivotarjonnassa. Olinkin vähän päätellyt, että toinen on ehkä sinne kääntynyt, koska Kuopiossa tunsin kuinka tää kääntynyt B vauva hikotteli ja se tuntui tuolla vasemmalla alhaalla. A vauva oli siis pysynyt samoin päin. Lääkäri oli taas eri kuin yleensä/viimeksi, mutta tää sanoi, että A on selvästi tyttö! ♥ Oli kuulemma niin hyvässä asennossa, että näkyi selvästi. B olis se poika edelleen ♥

A vauvan napavirtaukset oli jälleen normaalit kuten edellisillä kerroilla. B:n virtaukset oli taas vähän normaalista poikkeavat kuten viimeksi todettiinkin ja siksihän meillä jo nyt seuranta olikin. Jossain yläkäyrän tuntumassa mentiin, vielä rajojen sisällä, mutta tilannetta pitää nyt seurailla ja seuraava ultra-aika saatiinkiin jo viikon päästä tiistaille! A vauva oli saanut painoa noin 200g ja B vauva vain noin 50g. Toivottavasti B vauvakin alkaa kerätä painoa! Kysyin lääkäriltä, että mitä jos virtaukset ei parane. Vastaus oli, että voi olla, että mut otetaan aluksi esim. pariksi päiväksi seurantaan osastolle. Jos vauva ei kasva enää mahassa, pitää synnytys mahdollisesti käynnistää/tehdä sektio. Toivotaan siis, että kasvua tulee vielä, koska olishan se hyvä, että saisivat vielä mahan suojissa kehittyä! Ultraava lääkäri oli siis eri henkilö kuin aiemmin tai viimeksi joten sekin voi vähän noihin mittauksiin toki vaikuttaa, niin se lääkärikin sanoi. Mutta siis...toivotaan vielä lisää viikkoja jookos! :)

Lauantaina tuli täyteen 30 raskausviikkoa! Tässä siis 30+0 kuva ja "kaksosmahan kasvua"-sivulla uusi panoramakuva viikoista 26+28+30!

Kaksikon ultrakuulumiset rv 28+2

Eilen oli taas se päivä, jota olin odotellut muutaman viikon. Aina tuota ultraa vaan odottelee innolla ja aina se on yhtä kiva kuulla, että asiat on kunnossa. Tällä kertaa selvisi, että naperot ovat tuplanneet painonsa edellisestä kerrasta (4 viikkoa sitten) eli nyt painoarviot olivat:

A 1022g. Tämä kaveri oli raivotarjonnassa eli pää alaspäin. 
B 1108g. Tämä oli toistepäin eli perätilassa.

Lääkäri oli eri kuin yleensä, tällä kertaa nuori nainen. Toki minä sitten heti alkukuulumisten jälkeen selittämään, että kuinka ois kiva tietää sukupuolet, kun nyt toinen vasta selvillä. Ultraus aloitettiinkin sukupuoliarvioilla ja A oli tämän lääkärin mielestä tyttö (90%) ja B poika. Lääkärikin naureskeli, että tämähän se olikin se tärkein, mistä ultra pitää aloittaa ;) Jokohan tuohon uskaltaisi luottaa tuohon tyttöveikkaukseen?

Ultraus kesti tällä kertaa pidempään kuin toisen lääkärin kanssa. Toisella lääkärillä ehkä enemmän kokemuksen tuomaa ripeyttä (vanhempi herra), mutta kiva oli tällä kertaa, kun mentiin vähän hitaammin asioita läpi. Lääkäri tutki vähän pidempään toisen vauvan (B) istukkavirtauksia/napavirtauksia ja totesi, että hiukan yläkäyrällä menee joku juttu. Tarkisteli sitä useammasta eri kohdasta ja sanoi, että voitais sopia uusi ultra-aika parin viikon päähän ihan varuilta. Ei kannattaisi huolestua, mutta tarkistettaisiin tilanne vähän nopeammin eikä ootettais neljää viikkoa seuraavaan seurantaan. Parempihan se on, että seuraillaan vaikuttaako asia vauvan kasvuun. Tällä hetkellähän se ei ollut kasvuun vaikuttanut, koska tuo B vauvahan oli vielä isompi kuin A. Vettä oli hyvin, kohdunkaulalla ei muutoksia. Alle kaksi viikkoa seuraavaan neuvolaan. Sitten onkin vain viikonloppu välissä ja taas seuraava ultra.

Loppuun vielä tiedote: KESÄ on tullut! Ihanan lämmintä ollut viime päivinä :) Pyykkiä oon pessy paljon, kun saanu isot lakanat, verhot yms. ulos kuivumaan. Jynssäsin myös toisen ostetun (käytetyn) pinnasängyn mukana tulleen patjan, reunasuojukset ja päiväpeiton. Lisäksi eilen "valas rantautui" ja heitin jopa talviturkin, jee jee! Mansikoita meni rasiallinen ja seurana oli toinen möhömahainen eli pääs höpisee odotus-/vauvajuttuja jollekin ymmärtävälle ;)

Tänään vuorostaan treffattiin työkamun kanssa ja käppäiltiin satamassa & vähän kaupungissa :) Nyt oon aika väsynyt, kun aikaisin aamulla en oikein saanu vessareissun jälkeen unta (valvoin ehkä klo 6-8) ja sitten herätys olikin jo kympiltä ja kaveri otti mut autokyytiin klo 10.30. Toi paahteessa kävelykin otti veronsa meikäläisestä, mutta ei se mitään. Vielä pystyn näistä kesäisistä keleistä nauttimaankin! Pitää vaan mennä vähän rauhallisempaa tahtia :) puuh, nyt vois kyllä olla päiväunien aika!

Eilisen seurantaultran kuulumiset & äitiys- ja isyyspakkaus

Eilen päästiin taas näkemään pikkubebet. Ei ollut lainkaan huolestunut olo kuten aiemmilla kerroilla, koska nyt oon tuntenut niin hyvin vauvojen liikkeitä :) Tiesin siis, että kyllä siellä vilskettä pidetään! No, mitäpä siellä sitten näkyi? Kaksi vilkasta vauvelia, jotka vastasivat rv 22+4 (noin 500g) ja rv 23+0 (noin 570g). Eli hiukan ovat mun viikkoja (eilen 24+2) jäljessä, mutta lääkäri ei sanonut asiasta mitään muuta kuin tasaisesti kasvavat ja pieni ero viikkoihin on ihan normaalia näin kaksosilla. Molemmilla oli hyvin lapsivettä ja istukat sekä sydämet toimivat kuten pitää :) Kohdunkaula oli normaali: ei lyhentynyt tai pehmentynyt = erittäin hyvä asia!

Sanoin heti alussa, että jos näkyy viitteitä sukupuolista niin saa kertoa. No, tällä kertaa A-vauva oli se joka näytti pojalta. Viimeksi se oli B-vauva. Nyt siis mietinkin, olikohan edellinen B nyt vaihtunut A-vauvaksi, koska A-vauvahan on aina se joka on alempana. Tällä kertaa B-vauva näytti hiukan tytöltä nimittäin. Yhä edelleenkin tämä sukupuoliasia on siis täysi arvoitus! Aaaaaargh! Tai no sen verran uskaltaisin väittää, että yksi poika sieltä nyt tulee ainakin. Viitteitä siitä on näkynyt nyt kahdesti. Mutta se toinen....

Äitiyspakkaukset olivat saapuneet postiin joten haimme ne ja katseltiin sisältöä yhdessä. Mehän siis otettiin kaksi pakkausta ja yksi rahana. Kaksosista tämän avustuksen saa triplana kuten olen varmasti jo maininnut! En nyt jaksa kuvata laatikon sisältöjä, joten linkki riittäköön eli ÄITIYSPAKKAUS KLIK! Mä tykkään pakkauksen vaatteiden väreistä ja kuoseista. Jotkut väittävät turhan retroiksi tai muuten ei kivoiksi, mutta musta noi on aika sööttejä :) Vihreää, sinistä/turkoosia, vaaleaa, oranssia ja ruskeaa. Eläinkuvioita. Kohtuullisen paljon isohkoja vaatteita eli ei mene ihan vastasyntyneelle, mutta ehkä hyvä niin. Näin ollen vaatteilla on pidempi käyttöaika. Semmoset ihan pienimmät vaatteet kun ei kauaa yleensä vauvoilla mene. Toki meillä tilanne voi olla toinen jos vauvat syntyy hiukan ennenaikaisesti. Vaatteiden lisäksi pakkauksessa mm. kylpypyyhe, alus- ja pussilakana, peitto, makuupussi, kuola- ja ruokalappu, lelu, hammas- ja hiusharja, kynsisakset, hoitovoide, lorukirja yms. Oikein mukavasti kaikenlaista pientä tarpeellista :)

Kun oli käyty pakkauksen sisältö läpi, ukko meni sitomaan perhoja makkariin. No, mä heitin kaapista tekemäni isyyspakkauksen sohvalle ja sanoin ukolle, että vielä yks pakkaus olis. Se tuli sitten sitä ihmettelemään ja naama muikeana alkoi availemaan pakkauksen paketteja. Olihan tuo aika yllättynyt ja tykkäsi ilmeestä päätellen, sekä kiitteli kovasti myös :) En laita tähän nyt sisällöstä vielä kuvia, mutta myöhemmin paljastetaan sekin! Edellisessä postauksessa olikin vihjeitä, mitä pakkauksesta voisi löytyä...

Rakenneultran uutiset ja RV 21- info

Se olis nyt sitten kauan odotettu rakenneultra takana ja jälleen kerran saimme onneksi hienoja uutisia. Toisin sanoen bebet ovat kehittyneet hienosti tasatahtiin ja normaalisti. Mitään poikkeavaisuuksia ei rakenteista siis löytynyt kummaltakaan! Sydämen virtaukset ja kammiot OK, mahalaukku + munuaiset + virtsarakot paikannettu ja OK, pää/aivot OK, suut OK (eli ei esimerkiksi mitään halkioita), vatsanpeitteet sulkeutuneet, reisiluut mitattiin, kädet löytyi ja jalkaterien asennot oli normaalit jne. Molemmilla painoa noin 300g (A: 296g ja B: 312g). Mitoiltaan vastasivat rv 19+5 (B) ja 19+3 (A) eli vähän pienempiä kuin mitä mun viikot on nyt. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään kommenttia eli ilmeisesti ihan normaalia :)

Lääkäri oli jo lopettamassa ultraamista ja mä sitten uskaltauduin älähtämään, että näkyikös siellä viitteitä sukupuolista. No, sitten alettiin katsomaan vielä vauvoja vähän lisää ja toiselta löytyikin joku kumma uloke ;) haarovälistä eli kai sieltä ainakin yks poika sit ois tulossa. Toisen asento oli niin huono, että se jäi vielä ihan arvoitukseksi! Ilkiö vauva! :D Nyt seuraavat 4 viikkoa (seur. ultra 9.kesäkuuta) saa pähkäillä kumpi se toinen on!

Mä kerroin mun selkäkivuista ja sainkin nyt sitten sairauslomaa 1,5 viikkoa. Katsotaan auttaako se yhtään ja voinko sitten vielä palata hetkeksi töihin. Pikatsekkaus "alakertaan" ja sain lääkettä pieneen tulehdukseen. Ensi ultran yhteydessä onkin sitten myös sisätutkimus ja siitä eteenpäin ilmeisesti tarkastetaan aina se kohdunkaulan tilanne. Luin tossa yks ilta blogia, jossa olikin kaksosten äidillä odotusvaiheessa kohdunkaula lyhentynyt jo tosi paljon näillä viikoilla (20+), jonka seurauksena tukilangan laittaminen sekä vuodelepo osastolla viikolle 31 (muistaakseni) saakka, jolloin synnytys sitten käynnistyi. Eli hyvä, että sitä ruetaan seuraamaan, että asialle voidaan jotain tehdä jos näyttää hälyttävältä! Olisi kyllä ikävää joutua sairaalaan pariksi kuukaudeksi! MUTTA toki sekin parempi kuin että vauvat syntyy aivan liian aikaisin, jolloin selviytymismahdollisuudet tietysti tosi paljon heikommat!

RV 21

Sikiön paino: 325 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 16 cm
Koko pituus: 25 cm

SIKIÖ 

Vaikka tähänkin asti sikiön aktiviteettitaso ja liikehdintä on vaihdellut runsaasti, vasta nyt sillä on myös univaiheita, mutta ei vielä tiettyä unikaavaa. Se nukkuu eniten kun sinä olet liikkeellä ja herää kun sinä asetut aloillesi. Jotkut sikiöt löytävät nopeasti suosikkinukkumisasennon.

Hienonhienot untuvakarvat peittävät nyt koko pään, kulmakarvat alkavat muotoutua. Tytöillä kohtu kehittyy valmiiksi tällä viikolla ja emätin muodostuu. Ruskeaa rasvaa, joka auttaa lasta säilyttämään lämmön syntymän jälkeen, kehittyy nyt ihon alle kaulassa, rintakehässä ja nivusissa.  

Voidemainen vahakerros, jota kutsutaan kinaksi, alkaa, peittää ihoa. Tämä sisältää kuolleita ihosoluja, lanugosoluja ja öljyä rauhasista. Se suojaa sikiötä mm. infektioilta. Kinaa voi olla vielä jonkin verran iholla synnytyksessä. Se tekee lapsen liukkaaksi, jolloin se voi helpommin kulkeutua synnytyskanavan läpi. Vastasyntyneillä on kinan jäänteitä ihopoimuissa. (Teksti lähteestä: KLIK)

Nt-ultran uutiset sekä jokusen ihmisen shokeerausta (RV12+3)

Tänään oli se kauan odotettu päivä eli nt-ultra äitiyspolilla. Ihan hyvällä mielin sinne mentiin ja hyviä uutisia sieltä myös saatiin. Kaikki on niin hyvin kuin suinkin mahdollista :) Raskaustyypiksi todettiin di-di eli diamnioottis-dikoriaalinen kaksosraskaus. Se tarkoittaa sitä, että vauvoilla on omat istukat sekä vesi- ja sikiökalvot. Mitä vähemmän yhteistä, sitä vähemmän riskejä: toisin sanoen tää oli paras vaihtoehto mitä voitiin saada! 30% mahdollisuus, että vauvat ovat identtiset.

Yllä ja allaolevasta kuvasta ei tiedetä kumpi on kumpi vai onko siinä sama tyyppi :D Lääkäri hoiteli puhelua samalla kun ultrasi ja otti kuvat eikä sitten kertonut mikä vauva kyseessä.

Niskaturvotuksen tulokset oli hyvät. Näiden tulosten ja verikokeen tuloksen mukaan molemmilla on matalat riskit kromosomipoikkeavaisuuksiin!

A vauva 1,0mm
B vauva 0,9mm

Pituudet vastasivat pidemmän vauvan mukaan rv 12+3. Laskettu aika siirtyi 27. syyskuuta ja nyt täällä mun aiemmissa blogimerkinnöissä on kolmen päivän heitto, mutta en ala niitä nyt korjailemaan!

 A vauva 60,1mm

B vauva 55,8mm (ei kovin hyvä kuva muuten kuin pituuden kannalta)







Rakennetta vähän tutkittiin, enemmän seuraavassa ultrassa. Sydämet sykki näkyvästi, kädet ja jalat heilui ympäriinsä, aivolohkot näkyi samoin kuin selkäranka, vatsanpeitteet oli sulkeutuneet...mitähän muuta se ultraava lääkäri sanoi :D  Rakenneultra on keskiviikkona 14. toukokuuta ja T (mies) pääsee mukaan myös. Pyydettiin semmonen aika. Samana päivänä on monikkovalmennuskerta keskussairaalalla klo 15 alkaen. Muihin monikkovalmennukseen T ei töiden vuoksi luultavasti pääsekään. Valmennuksia on yhteensä neljä kertaa viikon välein toukokuussa.

Ultran jälkeen käytiin nopsasti kaupoilla ja ostin kortin mun porukoille. Kotona sitten tulosta-leikkaa-liimasin aiemmin mainitun runon korttiin ja skannasin ultrakuvia + tulostelin niitä.

Kertomisesta...
Velipoika tuli sit käymään klo 15 jälkeen ja käskin sen lukea keittiön pöydällä olevan kortin, jossa siis luki pieni värssy myöskin sekä "Onnea ****-enolle" Noh, velihän meni ihan shokkiin. Piteli päätään käsillä ja naureskeli ja toisteli "mitä, eikä, oikeesti, mitäää" :D Hieno reaktio! Niin joo ja vielä enemmän se sekos, kun sanoin, että kaksi tulossa.

Myöhemmin tuli ystävä O käymään ja hänelle sitten kerrottiin asia myöskin. Vaimonsa M ei jaksanut lähtee kyläilemään (vaikka kovasti yritin painostaa, että tuu ny :D ) joten O kertoi sitten sille, kun pääsi kotiin. Oikein innoissaan oli hänkin, kun tuossa sitten vähän viestiteltiin :) Kuulemma tätä oli jo odotettukin, hah!

Tämmöisiä kuulumisia tänään. Hieno päivä, nyt oon ihan puhki. Olis tehny jo seittemän maissa mennä nukkumaan! Päivän kunniaksi T otti uuden mahakuvan:

RV 12+3

Ajankulutus sairauslomalla?

Saikku jatkuu yhä edelleen, vielä olisi parisen viikkoa jäljellä. Keppejä en ole enää käyttänyt, mutta kotoa en ole juurikaan poistunut. Kaupoilla oon käyny pari kertaa ja linkuttanu lähinnä päkiän varassa silloin. Kotona oon astunut jo kantapäälläkin ja ihan hyvin sujuu. Tänään sitten ajattelin aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi lähtee pienelle happihypylle ulos. On käynyt jo vähän mielessä, että oonko mä turhaan vielä saikulla, mutta totesin ulkona, että en ole! Ei tarvinnut kovin paljon enempää kuin 100 metriä kävellä ja kantapää alkoi jo rasittua ja jalkaa alkoi vähän särkeä. Kävelin sitten tohon lähikaupalle ja istuskelin hetken auringossa sekä hoidin kauppareissun samalla. Sitten palasinkin sisälle, heh. Olipahan reissu.

Aika kuluu vähän hitaasti välillä täällä kotona, kun nykyisin mulla on tapana herätä ihan kohtuulliseen aikaankin. Ei sentään ihan klo 8 kuten tossa aiemmin. Eli päivät on pitkiä, nukkumaan oon nyt menny myös vähän myöhemmin kun aiemmin. Ei ole enää semmoista ylitsepääsemätöntä iltaväsymystä. No mitä mä sitten oon tehnyt? 

Eilen kulutin muutaman tunnin päivästäni tuohon makkariremppaan eli revin tapetteja irti noin kolme tuntia. Oli siinä kyllä hommaa ja jalka väsyi, kun jouduin vähän kurottelemaan tuolilta lähemmäs kattoa. Nyt on kuitenkin tapetit irti joten hyvää edistystä! :) Sen jälkeen aloin lukemaan erästä blogia, jonka kirjoittajalla on kaksospojat. Olen blogin löytänyt jo aiemminkin ja lukenut uusimpia postauksia, mutta nyt lähdin lukemaan blogia alusta! Huh, lukemista riittää, mutta tosi mielenkiintoista lueskella raskauden sekä arjen sujuvuudesta, hankinnoista yms. :)

"Mistä on pienet pojat tehty?", kirjoittajana 25-vuotias Nelli ja blogi löytyy osoitteesta: pienenhiirulaisenodotus.blogspot.fi

Lisäksi olen pohdiskellut kaikenmualiman tarvikkeita. Rattaita ja niiden travel system-juttuja eli kantokoppia, turvakaukaloita, jalustoja autoon, adaptereita rattaisiin. Lisäksi baby sittereitä, rintapumppuja, tuttipulloja ja vaikka mitä mikrosterilisoijia :D Välillä tuntuu, että tuun ihan hulluksi noitten kanssa! Rattaat on hirveen hintaisia uutena, mutta toisaalta niihin kyllä kannattaa panostaa, jotta liikkuminen on helpompaa ja rattaat toimii oikeasti käytännössä. Noh, sitten niitä voi tietysti etsiskellä käytettynä ja voi pojat oon kyllä ettiny! Oon selaillu nettikirppiksiä ihan silmät ristissä ja siihen pisteeseen saakka, että hulluus on meinannut iskeä!

Yhdellä kaukaisemmalla kaverilla on identtiset kaksoistytöt ja oonkin vähän kysellyt suosituksia. Näiden suositusten avulla oonkin nyt miettinyt rattaiksi Easywalker Duo:ja (+ kantokopat erikseen vauva-ajalle). Näissä hyvä puoli on se, että rattaisiin saa kiinnitettyä auton turvakaukalot adaptereilla. Turvakaukalojen lisäksi toki sit pitäis ostaa autoon jalustat, joihin ne kiinnitetään autossa. Vöiden kanssa temppuilu ei oikein jaksa kiinnostaa. Ehkä olisi eri asia yhden vauvan kanssa. Lisäksi liikutettavuus ja leveys näissä rattaissa on hyvä. Leveys jotain 74cm luokkaa ja ilmakumipyörät kääntyvillä (mutta lukittavilla) etupyörillä jne.

Tietoa Easywalker Duo-rattaista: http://www.easywalker.nl/fi-FI/product/id=3/duo.html. Tuolta sivuilta löytyy myös hyvä video ja mun mielestä noi vaikuttaa äärettömän hyviltä vaihtoehdoilta. Näistä ehkä myöhemmin lisää.

Noh, siinäpä vähän mun ajanvietettä viime päiviltä. Pikaisesti voisin vielä ennen ruuanlaittoa sanoa, että mulla ei oo juuri raskausoireita ollu viimeaikoina. Vessassa ramppaan useemmin ja maha ei toimi oikein hyvin, mutta muuten kaikki aikalailla hienosti. Vähän liian helposti menny tää alkuraskausaika! Kunhan ei kostaudu myöhemmin!

Huomenna on niskapoimu/turvotus-ultra joten nyt peukut pystyyn, että kaikki on hyvin: vauvoja kaksi, kehitys OK ja turvotus vähäinen! Kyllä mua vähän jännittää, mutta eteen tulee mitä tulee, en voi tehdä sille nyt mitään. Kestettävä epätietoisuudessa vielä tämä ilta...ukko ajelee kohta työpaikkakunnaltaan tänne kotia ja sekin pääsee huomenna mukaan katsomaan pikkuisia :)

Ulkomaanreissu takana. Neuvolaa, ultria, kokeita...

Nyt on aikaa vierähtänyt aika paljon edellisestä kirjoituksesta. Kaikki on kuitenkin hyvin. Kävin tossa pari viikkoa hiukan reissussa eli Helsingissä jokusen päivän pikkusiskon tykönä ja sitten 10 kokonaista päivää (+ matkat) Malediiveilla. Kaipa mä tännekin kirjoittelin aiemmin, että saas nähä mitä reissusta tulee pahoinvoivana, mutta täytyy sanoa, että huolet olivat turhia :) Hyvä niin! Pahaa oloa ei ollut oikeastaan lainkaan. Jonain päivänä ei oikein ollut ruokahalua, mutta yleisesti ottaen kaikki meni erinomaisesti raskauden puolesta. Kalaruokia tuli ehkä syötyä vähän enemmän kuin pitäisi, mutta kun juuri muuta ei ollut tarjolla...Hyvää sapuskaa kuitenkin enkä mä tommosesta ala ressata, todellakaan :)

Reissu oli hyvin rentoutumispainotteinen eli sopi hyvin tähän meikäläisen olotilaan. Auringonottoa, paljon snorklailua, tekemättömyyttä, lueskelua, syömistä, nukkumista :D

Hesassa ollessa kerroin pikkusiskolle raskaudesta. Hän oli niin iloinen, että minäkin sitten taisin vähän tipauttaa muutaman kyyneleen liikutuksissani. Tänään tulee toinen pikkusiskoni kyläilemään tänne meille ja hänelle kerronkin seuraavaksi.Ostin tommosen nallekortin ja kirjoitin siihen värssyn: "Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se, joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme." Ja sitten kortissa lukee "Onnea tädille!" Laitan kortin tonne keittiön pöydälle ja sanon vaan ohimennen siskolle, että käypäs katsomassa toi kortti :D
Eka neuvola oli tosiaan ennen tota reissua ja siellä nyt lähinnä juteltiin (ravinto, sukujen sairaudet etc.). Matskua sain kotiin luettavaksi ja joku videokin pitäisi katsoa. Miehen kanssa katsottiin tuossa jo aiemmin semmoinen video, jossa on muutaman perheen kertomus monikkoraskaudesta. Se oli itse asiassa tosi hyvä video, pitääpä etsiä linkki siihen! Eli video löytyy täältä: http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/monikkoperhevalmennus_teksti.php

Eilen kävin antamassa virtsa- ja verinäytteen. Ensimmäinen on jotain neuvolan juttuja ja verinäyte on yleensä osa seulontatutkimusta, johon liitetään sitten niskaturvotusultran tulos. Siitä lasketaan sitten riskiarvio kehityshäiriöihin tai jotain sinnepäin. Monikkoraskaudessa tota verinäytettä ei ilmeisesti voida käyttää seulonnoissa vaan mennään pelkän nt-ultran tiedoilla. Kävin nyt kuitenkin antamassa sen verinäytteen, kun äitiyspolille soitettuani sieltä sanottiin, että mene jos haluat. Olin vähän, että ööö...no kannattaako?! En mä huvikseni halua itseäni laittaa siihen hommaan - etenkin kun viimeksikin pyörryin. Noh, menin siis silti :D enkä pyörtynytkään! Pyysin päästä makuulleen ja kerroin, että on taipumusta pökrätä. Näytteenottaja oli todella ihana ja ymmärtäväinen. Paha olo tuli ja luulen, että olisin pyörtynyt istuma-asennossa eli hyvä, että menin makuulleen! Mulla toi paha olo on eka oire ja sen jälkeen lähtee taju :D

Matkani aikana kotiin oli tullut kirje, että nt-ultra on 18. maaliskuuta! Jeee, ei oo enää kauan siihen, että pääsee taas näkemään missä oikein mennään. Koska nyt on jo rv 11+2, puhutaan nyt myös sikiöistä eikä enää alkioista :) Ton ultran jälkeen meen käymään Kuopiossa ja räjäytän potin kotona ;) Ja pikkuveljelle kerron seuraavan kerran, kun nään sitä. Luultavasti ennen tota Kuopion reissua, koska asutaan samassa kaupungissa. No, semmosta tänne tällä kertaa. Ai niin, laitetaan tähän loppuun vielä kuva eiliseltä eli  11+1

Ar-ultra 10.2.14

Tänään se päivä sitten oli. Alkuraskauden ultraan lähdin jännittyinein mielin, aika oli varattu klo 9.20. Olin jo ysin aikaan odotusaulassa ja meinas tulla ihan paha olo, kun jännitin ja en ollu vielä juuri mitään syönyt. 1/3 banaanin vetäisin ennen lähtöä kotona. Noh, siitäpä sitten tutkimushuoneeseen, jossa vierähti seuraava puolituntinen. Aluksi gyne kirjoitteli tietojani ylös, sitten käsikopelotutkimus sekä tutkimus alateitse ultrahärvelillä.

Lääkäri käänsi näytön minuun päin, jotta näkisin, mitä siellä mahassa näkyy. Hetkisen päästä käänsi näytön itseensä päin ja tutkiskeli kovasti. Seuraavat sanat olivatkin: "Onko sinulla suvussa kaksosia?". Vastasin tietysti, että ei ole. Sama kysymys miehen suvusta. Ei ole, vastasin siihenkin. "No, nyt näyttäis tulevan kaksoset. Täällä näkyy kaksi raskausonteloa. Hetkinen katsotaanpas onko molemmissa alkio..." Siinä vaiheessa olin ihan suu aamollaan enkä tienny mitä pitäis tehdä tai sanoa. Muistan kyllä sanoneeni, että "oletko tosissas?". Noh, siinä sitten näyttöä tutkittiin ja lääkäri löysi molemmista onteloista alkiot ja molemmilla sykki sydän. Minäkin näin sen! APUAAAAA! Mun jalat alko tärisemään siinä tutkimussängyllä/tuolilla (mikä lie) - voiko tää olla mahdollista!!?

Molemmat olis tässä näkyvissä. Eli molemmissa onteloissa näkyy pienet alkiot.

Oikeanpuoleinen "raskausontelo" ja sen asukas

Vasen "ontelo" ja sen asukki

Koska alkiot ovat eri onteloissa, ovat ne kehittyneet kahdesta eri munasolusta eikä ne ole identtiset kaksoset (muokattu myöhemmin: ilmeisesti voivat silti olla identtiset, käsitin aluksi väärin). Mittana molemmilla noin 8mm.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri kirjoitteli tiedot ylös ja heippa vaan hei. Laitoin miehelle viestin, että kaikki on hyvin, mutta soitan kuitenkin kun pääsen kotiin. Kotona sitten soitin miehelle ja sanoin, että sydän sykkii...ja toinen myös :D Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että "niin se toinen on sun sydän?". Vähän taisin naurahtaa ja todeta, että eipä kuule ole :D



Huh huijaaaa! Aikamoinen yllätys tämä on! Olen hirmusen innoissani, mutta tietysti myös vähän kauhuissani, heh. Alussahan tässä ollaan ja mitä vain voi käydä, mutta nyt vain toivon, että molemmat (hurja sana!) pysyy mukana loppuun asti ja kehittyy normaalisti!

Kotona koitin vähän syödä ja nukkua päiväunia ennen työiltaa. Ei siitä oikein mitään tullu. Yhdelle työkaverillehan oon kertonu raskaudesta, mutta nyt kerroin sit kasvotusten tästä uudesta uutisesta. Oli silläkin aikamoinen ilme :D

Että semmoinen päivä se.

Aikojen varailua

Työporukan pirskeet jäi nyt välistä. Kerroin yhelle työkaverille uutiset ja selitin etten tule, koska en halua vielä kertoa kaikille. Työkaveri lupasi olla mun suojakilpi ja ilmoitella, että olen kipeänä. Harmittaa etten nyt päässy mukaan, mutta toisaalta ehkä parempi oli jäädä kotiin kuin lähteä katsomaan muiden juhlimista vierestä :D Olisi se aika epäilyttävää ollut jos olisin vesilinjalla ollut muka huvikseni - "not my style!"

Jäin siis aamupäivästä sittenkin kotiin ja päätin ottaa härkää sarvista. Soittelin Mehiläiseen sekä Lääkäripalvelu Österback:lle kysyäkseni varhaisultran hintoja. Mehiläisessä olisi ollut jotain 65€ + lääkärinpalkkio joka voi hyvinkin olla 70-80€. Österback:lla hinta 120€ kaikkinensa, jos nyt oikein ymmärsin (toivottavasti!). Menen siis tutkituttamaan masun sisällön maanantaina 10.helmikuuta. Alle kaksi viikkoa siis odoteltava, että saadaan selvyys, onko kaikki toistaiseksi kuten kuuluukin olla. Oon koko ajan ihan paniikissa, että tää menee kesken :( Pysy mukana pieni ihmisenalku...

Soitin myös Jyväskylän terveyskeskukseen ja juttelin äitiysneuvolan tädin kanssa. Ensimmäinen neuvola olisi sitten pari päivää ton varhaisultran jälkeen eli 13.helmikuuta. Aikaa pitää varata tunnin verran ja siellä lähinnä jutellaan. Lisäksi sovitaan aika kunnan tarjoamaan ultraan, joka tehdään yleensä rv 11+0 - 13+6. Mulla se menee reissun jälkeiseen aikaan, jolloin oonkin rv 11 eteenpäin eli ihan hyvä aika.

Eilen kävin muuten apteekissa ostamassa raskaus- ja imetysajan vitamiineja. Ihan jotain perus Multitabseja eli tommonen monivitamiinitabu, otetaan kerran päivässä aterian yhteydessä (120kpl/ 19,60€). Unohdin ostaa semmosta voidetta raskausarpiin - näin mainoksen telkkarissa ja aattelin, että tuota pitää kyllä ostaa. Mainostuksen uhri? Todellakin :D http://www.bepanthen.fi/fi/bepancare 

Tein tänään huvikseni raskaustestin,kun niitä pari tuolla laatikossa oli muhimassa. Hyvin on viiva vahvistunut, jee jee :) Hyvältä näyttää tässä vaiheessa!

Varhaisultraan helmikuussa

Kyllä se nyt vaan on niin, että on mentävä sinne varhaisultraan. Tuota Malediivien matkaa varten mun piti täyttää sellainen "medical form" ja niin teinkin jo aikoja sitten. Muistin kuitenkin, että siellä oli kysymys "Pregnant?", johon tietysti silloin vastasin että en ole. Laitoin sitten tossa pari päivää sitten mailia matkani järjestäjälle ja selitin, että olenkin raskaana vaikka vastasin siihen, että en ole. No, järjestäjä vaatii lääkärinkäynnin ja allekirjoituksen lääkäriltä siihen medical form:iin tai muuten en voi osallistua matkalle. ELI: huomenna (tai no oikeestaan tänään, kello on jo yli puolenyön) aattelin nyt sitten soitella joihinkin yksityisiin paikkoihin ja kysellä hintoja ja aikoja tuohon ultraan. Noh, selviääpähän ainakin, että onko kaikki tähän asti ihan kunnossa. Mietin kyllä, että soittasinko neuvolaan ja selittäisin asian - voiskohan ne aikaistaa ekaa ultraa näin hyvällä syyllä? No tuskinpa...Helmikuun 13. vois olla ihan jees päivä jos sais ajan siihen. Sillon ois noin rv 8+1 eli ajankohtakin olisi ihan hyvä eli pitäisi tosiaan ne sydämen äänetkin jo sieltä löytyä.

Äiti kommentoi tuolla mun matkablogissa, että mulle kasvaa varmaan matkan aikana evät, kun snorklailen siellä vaan. Olis niin tehny mieli kirjoittaa, että saattaa kasvaa vähän muutakin ;) No, kirjoitin mä sitten, että evät ja suomut ois jees! Ainiin, kävi tossa joskus mielessä, että mitä jos laittais sieltä Malediiveilta postikortin (äiti tykkää korteista), jossa lukisi jotain, että "täällä ME köllötellään..." ;) Sitten kortti tietty hukkuis postissa ja se siitä ilmoituksesta :D Niinkin on nimittäin käynyt, kun ulkomailta on kortteja lähetellyt.

Milloin kertoa? Milloin ekaan ultraan?

Mun tekisi jo mieli huutaa koko maailmalle, että heeeeeeeeeiiiiiii, vauva on tulossa. Toisaalta tässähän on vielä näitä korkean riskin- viikkoja aika paljon vielä jäljellä eli järkevintä olisi hiukan odottaa kunnes esimerkiksi ensimmäinen ultra olisi käyty.

Varhaisraskauden ultraan voisin mennä jopa ennen reissua (vaikka helmikuun 17. päivä, pari päivää ennen matkan alkua), mutta se pitäisi tehdä yksityisen kautta ja hinta on googlauksen mukaan aika suolainen! Hyvinkin 150-200 euron pintaan ilmeisesti. Hyvällä lykyllä siellä näkyisi alkio, joka on oikeassa paikassa (eli kohdun sisällä ei ulkopuolella) ja oikean kokoinen viikkoihin nähden, sekä sydämen syke. Yleensä varhaisultra kannattaa tehdä rv7 jälkeen, jolloin sykkeen saaminen on todennäköisempää.

Olisihan se mahtavaa käydä asia todentamassa ja nähdä että ainakin nyt kaikki on OK, mutta toisaalta pian reissun jälkeen pääsisin kunnalliselle ja ilmaiseen ultraan. Jyväskylässä eka ultra tehdään noin viikoilla 11-13 ja siellä näkyisi jo hiukan muutakin kuin pelkkä papu. Malttaisiko sitä sitten odotella sinne saakka?

Ultraäänitutkimus tehdään alkuraskaudessa raskausviikolla 11+0 – 13+6. Tutkimukset järjestetään Gravidassa, Keski-Suomen keskussairaalassa. Lähetteen tutkimukseen saa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää raskauden tarkka kesto ja arvioitu synnytysaika sekä sikiöiden lukumäärä. Tutkimus on vaaraton ja se tehdään vatsanpeitteiden päältä. Tästä syystä virtsarakon on hyvä olla täynnä. Alkuraskaudessa ei vielä voida arvioida syntyvän lapsen terveyttä tai sukupuolta, mutta voidaan nähdä sikiön liikkeitä ja sydämen syke. Isä tai tukihenkilö on tervetullut mukaan.

Rakenneultraäänitutkimus on osa sikiöseulatutkimuksia ja se tehdään sitä haluaville Keski-Suomen Keskussairaalassa raskausviikoilla 18+0 - 21+6. Ajan tutkimukseen saat alkuraskauden ultraäänitutkimukseen yhteydessä. (Äitiysneuvola, JKL)

Niin juu, tuosta kertomisesta...Eli siis eniten mä haluaisin kertoa mun perheelle: äidille, iskälle ja sisaruksille. Haluan kertoa vanhemmille kasvotusten, jotta nään ilmeet :D Oon vähän jo miettinyt, miten asian voisi kertoa. (Ultra)kuvalla vai kenties joku kirje, jossa on pari mielenkiintoista laskutoimitusta esim.

1+1 = 3
raskausviikot numeroina + jäljelläolevat viikot = 40

Antais sen sitte ja kattelis vieressä alkaako aivoissa raksuttaa ;) Kavereille varmaan sit hiljalleen sen jälkeen vois kertoa JOS ei sit tule ilmi jotenkin jo aiemmin. Esim. nyt pohdiskelen kovasti, että menenkö huomenna työpaikan virkistyspäivään. Jos en juo siellä mitään, niin joopajoo, kukaan ei varmastikaan arvaa mitään...Eli toisin sanoen voi olla, että huomenna asia paljastuu jo työkavereille. Mietin kyllä, et jos jäisinkin vaan kotiin ja ilmoittaisin etten pääse, koska oon kipee. Tai sitten meen ja täytän siideritölkin vedellä ja juon muka sitä. Hmm hmm, pitikin sattua tää virkistyspäivä just nyt!