Vaipoista eroon!

Uskaltaisin väittää, että meidän kaksikko on vihdoin ja viimein päässyt eroon vaipoista muulloin kuin päivä- ja yöunilla (2v 11kk). Wuhuu! Luultavasti myös päiväunilla vaipan voisi jättää pois, mutta ollaan nyt vielä kuitenkin pidetty varmuuden vuoksi. Vielä keväällä kumpikaan ei oikeastaan halunnut käydä kotona potalla juuri koskaan eikä päiväkodissa IKINÄ.

Tavoitteena oli, että kesän aikana vaipat jäisi pois päiväkäytöstä, mutta en ihan täysin uskonut siihen, koska potta ei tosiaankaan kiinnostanut lainkaan. Positiiviseksi yllätykseksi homma lähtikin sujumaan yllättäen tosi hyvin. Touko-kesäkuun vaihteessa lapset olivat kotona usein ilman vaippoja sekä housuja ja tyttö tajusi nopeasti potan tarkoituksen. Pojalle sattui useammin vahinkoja, mutta aika äkkiä hänkin pääsi jyvälle. Ja molemmat vihdoin ja viimein suostuivat menemään potalle istumaan! Se oli jo saavutus itsessään.

Potat ovat olleet helposti saatavilla koko kesän, yleensä olkkarissa :D Ja kun vahinkoja ei enää juurikaan tullut, otimme pikkupöksyt käyttöön. Aluksi niiden kanssa sattui muutamat vahingot, mutta sitten ipanat tajusivat ettei pöksyt olekaan sama juttu kuin vaippa. Kun pikkupöksyihin oli totuttu, jätimme vaipat pois myös ulkoillessa ja opetettiin kaksikko puskapissille. Tää kesä oli kyllä juuri oikea aika opetella vaipatta oloa!

Olimme äskettäin kesälomareissulla (omaa postausta tulossa) ja automatkoilla sekä tietyissä paikoissa laitoimme molemmille vielä vaipat, mutta molemmat ilmoittivat silti hädästään ja vaipat pysyivät kuivina. Myös automatkoilla pysähdyimme pariin otteeseen, kun takapenkiltä kuului "puskapissille" :D Reissun aikana Muumimaailmassa poika suostui ekaa kertaa kokeilemaan vessanpönttöä (lastenhoitohuoneeseen potalle oli jonoa joten pakko oli tyytyä normaaliin vessaan) ja sen jälkeen onkin käyttänyt mieluummin pönttöä kuin pottaa. Tyttökin uskaltautui kokeilemaan ja nyt kelpaa sekä pönttö että potta.

On tää vaan aika hieno juttu! :) Yövaippoja pidetään varmasti vielä tovi, mutta eipä tässä kiire ole ja monesti kyllä tytöllä on jo kuiva vaippa yönkin jälkeen. Nyt hiukan jännään, että miten vaipattomuus sujuu päiväkodissa, mutta jospa se menisi hyvin kun nyt ollaan kuitenkin jo tosi hyvässä pisteessä. Vaikea toisaalta kuvitella, että takapakkia otettaisiin.

Kukkarokin kiittää ;)

Sairastelua muiden kuulumisten ohella

Sairastelut lapsiperheessä ei ole herkkua. Ihan vaan jos joku ei vielä tiennyt...

Marraskuun loppupuolella meille kotiutui lasten ensimmäinen oksennustauti - ihanaa, tätä olinkin jo innolla odottanut! Ensin aloitti tyttö puolen yön paikkeilla lauantaina ja jatkoi noin 4.30 asti aamulla oksennellen 10-20 min välein. Hankalinta oli se, että tyttö halusi aina nukkumaan takaisin ja siinä pötkötellessä tuli pian uusi paha olo. Onneksi hän yleensä nousi itse seisomaan ja mä hyppäsin sängyn vierestä äkkiä sankon kanssa paikalle. Aamuyöllä alkoi olla kaikilta puhti poissa ja loppujen lopuksi tyttö nukahti mun syliin, oksensi välissä ja jatkoi taas unia siinä vähän pystymmässä asennossa sylissäni. Vihdoin paha olo meni ohi ja sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan ja pääsin itsekin hetkeksi nukkumaan (tietysti työpäiväkin oli edessä). Maanantaina päivällä aloitti poika ja mies, jee. Onni onnettomuudessa, että minä olin vielä ihan ok-vointinen ja lisäksi yö meni ihan hyvin, koska koko ilta meni sankon ääressä (noin 4h myös kesti tämä rupeama). Minä itse säästyin vessanpöntön halailulta, mutta olin kuitenkin muiden jälkeen pahoinvoiva, väsynyt ja kuumeinen (olin jokusen päivän sairauslomallakin). Myös muilla oli jonkin verran lämpöä.

Tuosta kamalasta taudista selvittiin, mutta nyt meillä ollaan taas kipeänä - flunssakuumeessa tällä kertaa. Pojalle nousi kuume 2. päivä muistaakseni ja tytöllä nousi kuume 5. päivä. Koko perhe ollaan nuhaisia ja etenkin pojan ruokahalu on ollut kadoksissa. Omituista nämä sairastelut, kun aiemmin tämän 2v 3kk:n aikana ei ole ollut kuin jokunen kuumepäivä molemmilla. No, jospa tämä tästä hiljalleen rauhottuisi.


Muutoin elämä on ollut ihan perinteistä arkea ilman suurempia kommervenkkejä. On käyty lasten isossa puuhapäivä-tapahtumassa, monikkoperheyhdistyksen pikkujouluissa ja naapuritalon tytön 2-vuotis synttäreillä. Isänpäivän tienoilla ajelin lasten kanssa Kuopion landemummilaan vähän ex-tempore ja siellä oli tietysti taas kiva viettää aikaa :) Samaisella reissulla oli "pienimuotoiset" sukujuhlat, kun menimme ravintolaan syömään juhlistaen minun pappani 82-vuotispäivää. Onneksi ravintolasta löytyi erillinen tila meidän porukalle, koska kyllähän meitä varmaan 40 hlöä oli kaikki pienimmätkin mukaan laskettuna. Kaikki sujui tosi hyvin ja muksuille maistui lihapullat ja suolattomat ranskalaiset :D

Puuhapäivä liikuntahallilla

2-vuotis neuvolakäyntikin oli (vähän myöhässä 2v 2kk) sekä pojan viimeinen keskoskontrolli lastenpolilla. Enää käyntejä ei tosiaan tarvita, koska kaikki on hyvin kehityksen saralla. Polilla ei ollut mitään kovin kummoista, pikkuisen tuntui turhalta käynniltä ja pitihän siitä se noin 40e maksaakin: juteltiin, lapset leikkivät ja perusjutut kuten sydämen kuuntelu yms. Polilla pojan mitat olivat noin 11,3kg/86,7cm/48cm ja neidillä neuvolassa 11kg/84cm/48cm. Molemmat ovat alkaneet puhua yhä enemmän ja etenkin Nopsulla on usein paljon asiaa. Hän on ehkä hiukan kehittyneempi tällä hetkellä puheensaralla. Hampaiden harjaamista itse harjoitellaan, lastenlauluja yritetään laulaa mukana, kuperkeikkoja heitellään ja tasajalkaa hypitään. Lempparijuttuja tällä hetkellä taitaapi olla mm. Pikku Kakkonen ja lastenlauluvideot youtubesta (laulavat näissä mukana), dublot, leikkikeittiö + leikkiruuat, sormiväreillä maalaaminen ja sohvalta alas tyynyille hyppiminen. Kiukkukohtauksia on taas ollut aika runsaasti tuolla pojalla :( Ne vaan syö mun hermoja niiiin paljon. Kunpa tää olisi joku vaihe tai liittyis jotenkin tähän sairasteluun ja kun on joutunut olemaan sen takia paljon vain kotona sisällä.

Ai niin, poju kaatui lokakuussa(?) mopolla ulkona ja hammas kolahti huuleen ja maahan sen verran, että ekanakin verta tuli kiitettävästi (onneksi pihalla oli hiukan lunta, koska paperia ei ollut taskuissa yhtään, tietenkään) ja toisekseen toinen etuhammas on nyt mustunut. Ei se onneksi tunnu heiluvan joten eipä sille mitään nyt voi. Pari päivää kys. tapahtuman jälkeen Hilu-neiti sitten rimpuili vaipanvaihdossa sen verran, että liukastui lattialla ja kaatui naama edellä lattiaan. Ja tietty sama juttu: huulessa reikä ja kaamee määrä verta. No, äkkiä vessaan ja lavuaariin sylkemään ja huuhtomaan suuta vedellä. Velikin meinasi vähän huolestua, mutta pysyi rauhallisena varmaan siksi, että itse pysyin myös ja kerroin, että siskoa sattui ja ei ole mitään hätää.

Touhuja kotona ja puistossa

Sitten asiasta kymmenenteen! Joulua en ole juurikaan tänne meille kotiin laittanut: pari tonttua hyllyn päälle lyhdyn viereen, pallovalot, joulutähti eteisen lipaston päällä, minijoulukuusi minkä lapset koristelivat hienosti yhteistuumin ja tosi hienosti :) ja siinäpä se oikeestaan onkin. Mä en nyt vaan jaksa vaihtaa verhoja tms. ja aaton molemminpuolin ollaan mitä luultavammin mummiloissa kuten tähänkin saakka. Mites teillä aiotaan viettää joulua? :)

 Hyvää joulunodotusta Sinulle!

Kaksikkomme 2 vuotta!

Niin se vaan vintiöiden toinen syntymäpäivä tuli ja meni! (11.8.)

Kuulin vähän aikaa sitten lausahduksen, että "lasten kanssa päivät kuluvat hitaasti, mutta vuodet nopeasti" ja tämän voin kyllä allekirjoittaa lähes täysin :D Toisinaan päivät täyttyvät uhmakkaiden, kiukuttelevien ja toisiaan kiusaavien sisarusten huudosta. Tällöin tuntuu ettei päivä pääty ikinä ja kun vihdoin saa lapset yöunille, voi huokaista helpotuksesta. Onneksi kaikesta tästä huolimatta meillä on kaksi valloittavaa, iloista, nauravaa, hupsuttelevaa leikki-ikäistä ♥ ♥

PUHE
Vintiöt ymmärtävät jo todella paljon puhetta, vaikka itse tuottavatkin vasta yksittäisiä sanoja. Käytetympiä sanoja taitaa olla mm. äiti, isi/isä, "siskon/veljen nimi", popo!!!!! (mopo), EI!!!!! , auto, kukka, amppu (lamppu), tiitti (kiitti), pappa, mumma/mum (mummi), kakka, pishi (pissi), poppu (loppu), ikki (rikki), poish (pois), täää (täällä). Näiden lisäksi on toki muitakin harvakseltaan ja sanottuja sanoja. Molemmat yrittävät toistaa sanoja pyydettäessä :)

LEIKIT
Vauhtia piisaa ja molemmat juoksevat jo vauhdilla pitkin maita ja mantuja. Tällä hetkellä suosikkijuttu on työntää potkuautoa/nukenrattaita/kävelykärryä/kottikärryjä ja potkuautolla ajetaan myös niin kovaa, että äitiä melkein heikottaa ;) No ei vaineskaan! Joskus vähän saattaa jäädä varpaat alle, kun potkuautolla jyrätään, mutta ei muuta havereita ole käynyt :D Kotona myös rakennellaan dubloilla ja leikitään keittiöleikkejä, leikitään säikyttelyleikkiä, lauletaan (+laululeikit) ja luetaan kirjoja, katsellaan Pikkukakkosen ohjelmia vaihtelevalla menestyksellä jne. Kyselin tuossa justiinsa tänään eräässä monikkoperheryhmässä vinkkejä leikki-ikäisten kanssa touhuiluun ja sainkin sieltä hyviä ideoita. Samat leikit kun ei aina tietenkään jaksa kiinnostaa, joten olisi kiva saada vähän vaihtelua päiviin lapsille sekä tietysti myös itselle. Uudet, kiinnostavat jutut vois luoda vähän seesteisempää meininkiä tähän huusholliin.

Leikkipuistossa ja kotipihassa touhuillaan mielellään: lasketaan mäkeä, työnnetään mopoja, tehdään hiekkakakkuja, kiikutaan jne. Matkalla puistoon tai minne tahansa muualle, bongaillaan mopoja - jatkuvasti! Popopopopopooo, popo, popo! Vesileikit on IN niin vesisateessa ja -lätäköissä, uimarannalla kuin omassa kylppärissäkin. Jos kysytään "mennäänkö kylpyyn" on vastaus kovaääninen ja iloinen "JOOOOO!" ja samalla juostaankin jo kylpyhuoneen suuntaan. Joskus jos ilta tuntuu pitkältä, voi laittaa lapset läträämään kylpyammeeseen niin saa vähän tapettua aikaa ;)

Leikkiessä tulee nykyisin aika paljon tappeluja. Molemmat haluavat aina juuri sen lelun/potkuauton tms. mikä toisella on. Sitten yks huutaa, kun toinen yrittää viedä käsistä kaiken ja toinen huutaa, koska "varastelu" kielletään eikä saakaan sitä mitä haluaisi. Joskus on myös esiintynyt puremista tai toisen muksimista. Onneksi kuitenkin aika vähän! (Kop kop.) Molemmat purevat joskus itseään kädestä hermostuessaan. Nää tappelut on kieltämättä hermoja raastavia tilanteita, koska poitsu on edelleenkin  herkkä (kuten ollut lähes aina) jatkamaan huutoa, itkua ja kiukkua aika kauan. Ja ääni on kova! No, ei kai tässä auta kuin kestää o.O

RUOKAILU JA PÄIVÄRYTMI
Molemmat juovat itsenäisesti tavallisesta kahvallisesta kupista (menis kyllä ilman kahvaakin) sekä syövät itsenäisesti lusikalla tavallista ruokaa. Meillä ruokaillaan 4 kertaa päivässä: aamupala on klo 9-10 ja sen jälkeen hengaillaan vähän kotona ja sitten yleensä mennään ulkoilemaan. Lounas syödään klo 12-13 maissa ja sen jälkeen leikitään kotona sekä mennään päiväunille noin klo 13-14 välillä. Joskus päikkärit on vain 1,5h ja joskus menis helposti melkein kolmekin tuntia. Useimmiten neljän maissa joutuu jopa herättämään ettei unet mene liian myöhäiseksi. Meillä on tosiaan vähän myöhäinen rytmi, koska lapset ovat vielä kotihoidossa joten varhain aamulla ei ole kiire päiväkotiin ja töihin. Klo 16-17 välillä syödään päivällinen ja iltapala on noin klo 20. Päivällisen ja iltapalan välillä ollaan usein ulkona, joskus oleskellaan kotona, kyläillään tai käydään vaikka porukalla kauppareissulla. Yöllä nukutaan täydet yöunet noin klo 21/22 - klo 8/9. Parasta on, että aikataulu ei ole mitenkään kiveen hakattu, vaan siitä voi aika helposti joustaa :)

SYNTTÄRIJUHLAT
Syntymäpäivää juhlistettiin tänä vuonna useasti eri kokoonpanoilla :D  Tampereella käytiin kesälomareissulla ja samalla kahviteltiin lasten setien perheiden kanssa. Sitten oli vuorossa lomareissu Kuopioon ja siellä kahviteltiin landemummilassa kokoonpanolla: isovanhemmat, tädit ja eno kumppaneineen sekä isomummi. Kotona juhlittiin leikkitreffien muodossa eli kutsuin tänne meille naapuritaaperot äiteineen ja sitten kävimme vielä ystäväperheen luona kakkukahveilla sekä samalla tavattiin ensimmäistä kertaa heidän pieni, ihana vauvansa. Monenmoista lahjaakin lapset saivat, suurkiitos niistä kaikista! :)

Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan :)
ONNEA vielä äidin rakkaille!

1,5 vuotta, eikä suotta! Mitä kuuluu, mitä lapset osaavat, millaisia he ovat?

Eilen 11.2.16 napsahti naperoille 1,5 vuotta täyteen. Oon jo kauan miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mitä meillä tällä hetkellä osataan, millaisia lapset ovat ja mitä meille kuuluu, joten ehkäpä nyt olisi siihen hyvä sauma, kun tuli tuo yksi ikäetappikin vastaan. Oon kyllä aloittanut postausta jo useamman kerran, mutta jostain syystä siinä vaiheessa ei oo oikein tullu mieleen noita osaamisjuttuja :D Koitan siis nyt kirjoitella edes jotain.

Elo meillä sujuu aika säntillisesti tiettyjen aikataulujen mukaan. Nykyisin heräillään klo 8 pintaan. Neiti on yleensä heti valmis leikkeihin, mutta poika on (valitettavasti) kitisevää tyyppiä herättyään ja vähän aikaa pitää oleskella sylissä ennen muita toimia. Pottahommia ei olla vielä juurikaan harjoiteltu, mutta hiljalleen yritän aamuisin istuttaa potille edes hetkeksi aamupesujen ja päivävaatteiden vaihdon yhteydessä. Neiti ei viihdy potalla 10 sekuntia pidempään, mutta poika istuu vähän kauemmin. Iltaisin myös yritetään käydä istumassa edes hetki. Tuloksia ei olla saatu niin lyhyissä ajoissa, joten eipä nuo taida vielä tajuta miksi potalla istutaan.

LEIKIT

Leikkitouhuissa likka on meillä se dominoiva osapuoli. Haluaa useimmiten saman lelun kuin pojalla, mennä keinuhepan kyytiin just silloin kun veli istuu siinä tai muuta vastaavaa. Saattaa myös töniä tai repiä vaatteista, kädestä tai hiuksista. Soppa onkin valmis, kun kiellän ottamasta leluja kädestä tai menemästä just siihen veljen leikkiin. Likka raivostuu kielloista ja poika huutaa jos en ehdi ajoissa tilanteeseen.

Leluja kokeillaan vielä paljon suulla, mutta myös jotain "järkeviä" leikkejä osataan. Esimerkiksi nukkevauva osataan viedä rattaisiin ja sille syötetään pyynnöstä lelulusikalla ruokaa. Sankoon laitetaan tavaroita/leluja/paperisilppua ja sitten hämmenetään lusikalla/kapustalla/lapiolla. Parkkitaloon ajetaan autoja ja heitellään niitä sieltä alas. Äitiä tai iskää juostaan/pikakävellään karkuun, kun äiti/isi muuttuu leijonaksi ja murisee. Äitiä säikähdetään, kiljutaan ja nauretaan, kun äiti on nurkan takana piilossa. Verhojen taakse voi itsekin mennä piiloon ja tietokonepöydän alla on kiva maja.

Kirjoja tykätään katsella tosi paljon ja kirjoista tunnistetaan asioita ja niitä osoitetaan pyydettäessä. Tai sitten he osoittelevat asioita ja ne pitää sanoittaa. Tämä liittyy myös kaikkeen kotona eli usein pitää kertoa mikä on mikäkin: osoitellaan esim. lamppuja, tauluja, kukkia, kehonosia (silmät, nenä, suu, kieli, korvat, masu, napa, tukka, pää, sormet, varpaat, jalat, kädet, peppu), vaatteita (paita, housut, sukat, pipo, rukkaset etc.). Lempparileluja ei taida varsinaisesti olla, mutta esimerkiksi keinuhepasta, rakennuspalikoista, soivista leluista, paperista (jota voi silputa pienenpieniksi paloiksi), muovipulloista ja vedettävästä koiralelusta tykätään.

TEMPERAMENTTIA?

Noppa-poika on kovin itkuherkkä ja valitettavan monesti itsellänikin menee siihen huutoon hermot. Toki joskus huutoon on ihan syynsä, mutta usein tuntuu, että ihan vaan naps yhtäkkiä "päättää" ruveta kiukuttelemaan. Ja se kiukku ei oikein tahdo mennä ohi vaan kovenee kovenemistaan. Ja ääni on kova! Jos tyttö kiukuttelee, se kestää yleensä hetken verran. Noi pojan huutokiukut ja itkut meinaa viedä minusta kaikki mehut. No, nyt oon vähän ottanu jäähyä käyttöön pojan kanssa. Vien makuuhuoneeseen (ovi raollaan) ja sanon, että nyt rauhoitu siellä. Useimmiten menee 5 sekuntia ja poika hiljenee, avaan oven ja kehun kuinka hienosti hän rauhottui. Joskus homma on sillä selvä, joskus seuraava raivari alkaa parin minuutin sisällä.

Nyt viime aikoina kiukkuja on ollut vielä enemmän, luultavasti (ja toivottavasti) johtuen sairastelusta. Molemmat ovat olleet räkäisiä ja yskäisiä. Tytöllä oli parina päivänä vähän lämpöä, pojalla sen sijaan lämpöä ja muutamana päivänä kovempi kuume. Eilen lähdin lääkäriin kolmenvartin varoitusajalla rattailla tuossa loskasäässä ja sanonpa, että ei ollu herkkua. Piti juosta osa matkaa, kun tuli niin kiire. Mutta onneksi käytiin, koska pojalla olikin tulehdus molemmissa korvissa ja nyt on ensimmäinen antibioottikuuri päällä. Luojan kiitos viime yö oli normaali, koska neljä edellistä yötä oli ihan takamuksesta suoraan sanottuna. Eipä tullu paljon nukuttua. Eli onneksi sairastelut alkavat olla pian ohitse, LUULEN ainakin!

MITÄ JO OSATAAN?

Jos jätetään itkut ja kiukut huomiotta, meillä asustaa kaksi jo aika fiksua pikkunaperoa. Kummallakaan ei tule vielä sanoja, mutta ymmärrystä ja erilaisia taitoja löytyy :)

• leluja ja vaatteita siivotaan laatikkoon pyynnöstä (joskus tietysti ei vaan huvita)
• kauppakassit puretaan hienosti
• äidille tuodaan pyykkikoneesta märät vaatteet, jotta äiti voi ripustaa ne kuivumaan
• pyynnöstä (useimmiten) annetaan halit ja tyttö pusuttaa

Hilu-tyttö on kiinnostunut pukemisesta ja yrittää laittaa vaatteita päällensä milloin mitenkin. Kengätkin pitää saada joskus jalkaan sisällä ja vaippasiltaan on ihan paras juosta pitkin asuntoa. Nämä koskevat molempia. Kun ollaan lähdössä ulos ja otan ulkovaatteita esille, molemmat menevät eteisen lattialle istumaan ja antavat pukea (yleensä) tosi hyvin ja odottavat (yleensä) hienosti kunnes kaikki on valmiita lähtöön.

Ruokailun suhteen ollaan menty vielä sormiruokaillen, mutta nyt parin päivän sisällä Hilu ei ole suostunut kovin paljoa syömään joten päädyin antamaan hälle lusikan. Eilen ja tänään lusikoi ekoja kertoja ruokaa suuhunsa (siis niin että oikeasti sai syötyä lähes lautasellisen) ja onnistui tosi hienosti! Noppa tietysti haluaa lusikan myös, koska siskollakin on, mutta ei oikein edes yritä syödä sillä vaan paukuttaa lusikkaan lautaseen. No, nyt oon sit ite ottanu vielä yhen lusikan ja syöttäny sillä vaivihkaa Noppaa. Lusikalla syömistä ei olla juurikaan harjoiteltu joten tosi jännä, miten toi likka sen jutun hoksas ihan yhtäkkiä :)

Molemmat kävelevät varmasti ja juoksuaskeliakin koitetaan ottaa, mutta ehkä se on vielä enemmän sellaista pikakävelyä :D Ulkonakin kävely onnistuu hyvin tasaisella, mutta jos kompastutaan niin ylös ei kumpikaan pääse ilman apua. Ulkona viihdytään kyllä hyvin, mutta nyt alan tajuta, miten hankalia ulkoiluhetket voivat kaksosten kanssa olla. Toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Eli ulkoiltava olisi jossain, missä ei pääse tapahtumaan vaaratilanteita jos en saakaan pidettyä molempia ihan siinä vierellä. Ja nyt on vielä helppoa, kun kumpikaan ei oikeasti juokse ja toppavaatteissa taapertaminen on hiukan hitaampaa!

Kieltojen totteleminen on vielä vähän niin ja näin. Monenmonta kertaa päivässä joutuu kieltämään nätisti ja vähemmän nätisti, aina samoista asioista. Ja mulla nousee savu korvista! On se vaan hirvittävän turhauttavaa ja kun toisen saat siirrettyä vaikka kielletystä paikasta pois, on toinen samassa paikassa jo virne naamalla. Turhauttavaa!

Musiikki aiheuttaa myös virneitä kasvoille ja molemmat osaavat humputella musiikin mukana. Tyttö osaa hiukan leikkiä mukana (ja joskus hyräilee hiukan), kun taas poika ei vielä leiki samalla tavalla itsenäisesti. Lempparilaulu taitaa olla edelleen hämä-hämähäkki. Jalkoja osataan tömistellä lattiaan ja taputtaminen on ihan piece of cake :)

Puuh, jokohan tässä olis riittävästi. Alkaa ajatukset jo meikäläiseltä loppua! Ai niin, siitä pitikin vielä kirjoittaa, että 2. helmikuuta olleen kaksosten päivän kunniaksi meidän seudun Monikkoperheet ry järjesti liikuntatapahtuman eräässä liikuntakeskuksessa ja siellä käytiin viime lauantaina. Kokeiltiin temppurataa, huidottiin sählymailoilla ja osallistuttiin vanhempien ja lasten akrobatiatunnille. Päivään kuului myös ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin kotia. Itse lähdin tosin lähes samantien takaisin Boxing-tunnille!

Virstanpylväitä "tyttö vs poika"

Sain edellisen ruokapostauksen kommenttiosioon nimimerkiltä 'Kaislakerttu' pari kysymystä ja päätin tehdä vastauksesta ihan oman viestin, koska vastaukseni kommenttiboxissa alkoi rönsyilemään vähän liikaa.

"Mua kiinnostaisi että kuinka hyvin teillä pitää paikkansa tässä iässä se, että tytöt kehittyvät keskimäärin nopeammin, ilmeisesti "kaikessa"? Koetko tytön olevan selvästi kypsempi kuin pojan?"

Ekanakin kiitos kysymyksistä :) Lasten kehityksen virstanpylväitä olikin ihan hauska pohtia hetken verran, mutta jouduin lopulta toteamaan, että en millään muista ulkoa miten kaikki on mennyt! Mun piti siis kaivaa vauvakirjat esiin ja katsoa, mitä olen merkinnyt virstanpylväitä-sivulle!

Mun mielestä molemmat ovat kehittyneet kaiken kaikkiaan todella tasatahtisesti ja kumpaakaan en sanoisi toista kypsemmäksi ainakaan tällä hetkellä. Joskus olen ajatellut, että tyttö olisi vähän nokkelampi/kehittyneempi, mutta jos kuitenkin alan tarkkaan miettiä ja lueskelen vauvakirjojen merkintöjä, on poika kehittynyt joissain asioissa siskoa nopeammin ja tyttö taas toisissa asioissa veljeä nopeammin. Eli aika fifty-fifty nää jutut on tainnu mennä.

Muutamia esimerkkejä:

Poika

• pääsi ensimmäisenä ryömimällä muutaman vedon verran eteenpäin (noin 7kk vs. 10kk)
• otti ensimmäiset askeleet ilman tukea (ei suuri ero siskoon, vain noin viikko)
• nousi seisomaan ilman tukea suoraan lattialta ensimmäisenä (eroa siskoon parisen viikkoa)
• sai ensimmäisenä hampaan (8,5kk vs. 9,5kk) ja seuraavissa hampaissa sama juttu aina siihen saakka kunnes molemmilla oli yhtä aikaa kuusi hammasta. Sitten sisko sai nopsasti kaksi lisää ja poika vain yhden eli sisko siirtyi "edelle"
• otti muutamia "konttausaskeleita" ensimmäisenä (vajaa 11kk vs. 11kk 1vko)

Tyttö

• kääntyi ensimmäisenä selältä mahalleen (+ 8kk vs. 10kk)
• osasi istua ilman tukea ensimmäisenä (+ 9kk vs. 10kk)
• oppi vilkuttamaan noin 1v 5-6vkon iässä, poika ei ole vielä oppinut
• oppi taputtamaan noin 13 kuukauden iässä, poika ei ole vielä oppinut
• tajusi ensimmäisenä, kuinka sohvalta tullaan alas peppu edellä pää edellä syöksymisen sijaan (pari viikkoa eroa veljeen)

Samana päivänä tai vain muutaman päivän erolla opittu:

• hymyjen alkuja (vajaa 3kk)
• leluun tarttuminen (noin 5kk)
• kiinteän ruoan syöminen (3,5kk)
• kokonaisen yön nukkuminen ja yösyömisen poisjäänti (noin 6,5kk)
• tuttipulloon tarttuminen (8,5kk)
• mukista hörpyttämällä juominen (+ 8kk)
• tukea vasten seisomaan nouseminen (1v)
• useat kävelyaskeleet ilman tukea (1v 8vko)

Joissain asioissa tytön voisi sanoa olevan hiukan kypsempi kuin velipoika, mutta ehkä nämä asiat kertookin vain luonne-eroista eikä kypsyydestä. Esimerkiksi tyttö jaksaa katsella kirjan kuvia tai selailla lehteä, kun taas poikaa ei katselu niin paljon kiinnosta vaan sivujen maisteleminen on kaiken A ja O. Molemmat ovat viime aikoina alkaneet osoitella eri asioita, etenkin poika. Lamppuja, kukkia, koriste-ukkeleita, sälekaihdinten naruja ja pallovaloja - nää kaikki on niin "tö!". Kumpikaan ei siis sano vielä mitään sanoja tai oikeastaan edes sinnepäin vaan noi samat tavut tötötätä ja muut omat höpinät sekä kiljahdukset ovat heidän kieltään. Molemmat alkavat ymmärtää sanojen merkityksiä. "Anna veljelle/siskolle/isille/äidille hali", "anna 'joku juttu' äidille", "pastillit" (ruuan jälkeen saatavat ksylitolipastillit) jne.

Jos nyt vielä summaisin kaiken lyhyesti niin sanoisin, että viime aikoina kehitys on mennyt hyvin tasaisesti eteenpäin molemmilla ja ainoa ero osaamisissa on oikeastaan nyt se, että tyttö osaa vilkuttaa ja taputtaa. Muuten mennään rintarinnan :)

Taaperot taapertaa, tuttien käytön vähentäminen, mitat

Pari viikkoa sitten meillä otettiin muutama "kunnollinen ensiaskel" eli useampi kuin kaksi askelta kohti äitiä tai isiä. Joista viimeinen askel vielä heittäytyen syliin. Kuitenkin askeleet jäivät yhä vain muutamiin kunnes nyt loppuviikosta alkoi aikamoiset kävelytreenit! Hilukin oppi nousemaan itse seisomaan suoraan lattialta ilman tukea, Nopsu jo osasikin tämän taidon. No nyt meillä sitten taaperretaan välillä jopa huoneesta toiseen. Vielä pyllähdellään paljon ja koska kävelyhommat on niin kivoja, innostus aiheuttaa lievää keskittymispulmaa, jolloin kävely jääkin pariin askeleeseen :D Jos maltetaan rauhoittua ja keskittyä, kävelykin onnistuu paljon paremmin. Haparoivaahan se vielä on ja jalat ovat kuin puupökkelöt, mutta hei, meidän taaperot taapertaa ♥

Uutta meidän arjessa on kävelyn lisäksi tuttien käytön vähentäminen. Aattelin tuossa joku viikko takaperin, että jos kokeilis unillemenoja ilman tuttia, niin mitäköhän siitä tulisi. No, ihan hyvin on mennyt. Noppa on protestoinut vähän enemmän karjuen välillä kovaa ja korkealta, mutta tähän auttaa semmonen pieni 10 sekunnin sylihetki ja kun laskee takaisin sänkyyn, poika alkaakin nukkua lähes aina heti. Yöunien aikaan Hilulla on tapana heräillä kitisemään/itkemään (joskus vain kerran, joskus useammin - ja kyllä Noppakin joskus heräilee), mutta tähän auttaa, kun laskee hänet makuulleen ja silittelee selkää. Tutteja ei olla näissä tilanteissa nyt annettu.

Tutti on ollut nyt käytössä joskus aamuyöllä jos naperot meinaavat herätä kukonlaulun aikaan. Tällöin saattavat tutilla vielä nukahtaa joksikin aikaa. Myös päivällä omien hermojen kiristyessä tutti on joskus harvoin käytössä - ei siis minulla vaan kitisevillä, ehkä yliväsyneillä tai muuten kiukkuisilla, naperoisilla. Varsinaista tuttivieroitusta ei siis ollutkaan tarkoitus tehdä, mutta mikäs siinä jos käyttö hiljalleen vähenisi :)

8. lokakuuta (eli pari päivää vaille 1v 2kk) käytiin neuvolassa ja saatiin likankin mitat: 7935g / 72,9cm / py 45,7cm. Poitsun mittoja ei otettu tällöin, koska ne otettiin polikäynnillä 6.10. Laitetaan nekin nyt vielä tähän eli 8890g / 74,8cm / py 45,4cm. Ihmeempiä ei neuvolassa tapahtunut. Naperot leikkivät lattialla ja me aikuiset rupateltiin niitänäitä. Peruskuulumisia lähinnä.

Fysioterapeutille soitin ja sanoin, että polilla sanoivat ettei tartteis enää käydä. Sovittiin nyt sitten, että jos joku asia mietityttää tulevaisuudessa niin voidaan käydä näytillä, mutta muuten emme enää sinne mene. Olen tosi tyytyväinen saamastamme tuesta fysioterapeuttimme kautta!

1v & 7vkoa: naperoisten kehitystä

Naperot ovat kehittyneet 1v-synttärien jälkeen paljon mm. liikkumisen suhteen, joten ajattelin kirjoitella, mitä täällä meidän seinien sisällä oikein nykyisin tapahtuu. 1v-postauksessa olinkin kirjoittanut, että molemmat alkavat hiljalleen nousta ylöspäin. Pienellä avustuksella noustiin tällöin tukea vasten seisomaan. Tänä päivänä tilanne on se, että molemmat nousevat seisomaan helposti pientäkin tukea vasten: missä vain ja milloin vain, oli tuki hutera tai tukeva! Tukea vasten kävellään myös sivuttain ja noin 2-3 viikon sisällä (ei voi muistaa tarkkaan :D ) on lähdetty kävelemään myös eteenpäin jos me vanhemmat talutetaan. Myös autokärryn tai lainassa olevan taaperokärryn avulla osataan kävellä eteenpäin, mutta molemmat kärryt kulkevat vähän liian vauhdikkaasti eli yksin kävely ei niiden kanssa onnistu vaan minun tai isin pitää olla kärryjä jarruttelemassa.

Hiltsu-neiti tuntuu kehittyvän liikkumisessa hiukan nopeammin, mutta Nopsu tulee kyllä nopeasti perässä. Neiti on osannut seistä ilman tukea jo jonkin aikaa, lyhyitä 1-60 sekunnin pätkiä, kun taas poitsu on nyt ehket viikon sisällä ryhtynyt treenaamaan samaa asiaa ihan urakalla. Eli nousee koko ajan tukea vasten seisomaan ja sitten itse päästää kädet irti ja testailee tasapainoaan. Se on Nopsun mielestä myös tosi kivaa ja joskus hän alkaa heiluttaa vimmatusti käsiään, mikä tietysti aiheuttaa usein pyllähtämisen, mutta se ei jäbää haittaa vaan aiheuttaa useimmiten vain naurua! Hiltsu on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että on ottanut 2-3 askelta minua kohti ilman tukea.

Liikkumisen lisäksi muitakin taitoja on tullut. Molemmat osaavat kontata keittiöön jos huutelee "syömään" tai olohuoneeseen juomaan unimaidot ns. komennolla "maidot". Neiti ymmärtää jos pyydän antamaan jotain hänen kädestään omaani. Toisinaan tosin ei halua ojentaa kädessä olevaa juttua (mm. roskia, paperinpaloja) äidille vaan yrittää lähteä konttamaan karkuun. Poitsukin ojentaa silloin tällöin, muttei ehkä aivan niin usein. Hiltsu on oppinut vilkuttamaan töihin lähtevälle isille sekä taputtamaan käsillään. Nopsu vuorostaan osaa kiivetä tv-tasolle (jippii)!

Vähän kauhulla odotan sitä päivää, kun noi pääsee kiipeämään sohvalle. Sohvalla riehuminen on jo nyt ihan lempparipuuhaa, mutta kyllä siinä saa aika kovasti vahtia menoa! Yks päivä vuorasin sohvan vierustan sohvatyynyillä ja aattelin, että annan tippua sohvalta ja "tajuta" että pitää vähän varoa. No, lopputulema oli se, että Nopsu tippui kerran, kun kääntyi istumaan liian reunalle, MUTTA se tippuminen olikin hauskaa! Sen jälkeen tyyppi yritti tahalleen tippua sohvalta! Kävi istumaan ihan mihin sattuu ja kaatui taaksepäin. Voi jestas! Päätin sitten, että tyynyt lähtee ja opetellaan kolhujen kautta. Eli jos sohvalla oleskellaan, olen siinä vieressä vahtimassa ja ottamassa hiukan kiinni, mutta annan kuitenkin tippua enkä anna sen tippumisen olla hauskaa. Eli ei pääse tippumaan pehmeälle tyynyalustalle. Hilu ei onneksi tee tuota selälleen kaatuilua, mutta hän menee mielellään selälleen/mahalleen ja pyörähtää/kierii siitä toistepäin ja joskus reunakin tulee vastaan. Sohvalta tullaan alas aina peppu edellä ohjaten, mutta vähän hankala sitäkin opetella, koska kumpikaan EI halua pois sohvalta ja jos ohjaa tulemaan alas, niin siitä seuraa vain huutoitkut.

Tällaista meininkiä meillä tänä päivänä. Saas nähä, mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan - kävelyä kenties?

2 x 1 vuotta

11. elokuuta

Vuosi sitten aamusella oli jännät paikat, kun seurantaultrassa näkyi B-pojan virtausblokki ja lääkäri sanoi, että lähtisin suoraan osastolle ja vauvat leikattaisiin mahasta pihalle muutaman tunnin päästä. Siinäpä sitä sitten oltiin montut auki: tänäänkö? ihan kohta? whaaaat? Klo 14.20 syntyi A-tyttö ja heti perään klo 14.22 B-poika. Pieninä sintteinä he syntyivät painaen YHTEENSÄ noin 3,1 kg. Tarkalleen ottaen mitat olivat tytöllä 1745g  /44,8cm ja pojalla 1405g / 42,3cm.

Yhden päivän ikäisenä (12.8.14) ja äidin sylissä ensimmäistä kertaa

Tänä päivänä voimme olla pikkuisistamme niin ylpeitä ♥ ♥ 1-vuotis neuvola on vasta tulossa, mutta veikkaisin mittojen olevan nyt noin 8+ kg / 72-74cm. Onhan nuo tommosia rimppakinttuja edelleen, mutta kehittyvät ja kasvavat omilla käyrillään kuitenkin hyvin. Uusia taitoja on opittu tässä kesän aikana ja konttaaminen niistä varmasti isoin juttu. Se on vaikuttanut paljon arkielämään, kun piiperot eivät pysykään enää juuri paikoillaan vaan koko ajan pitää touhottaa jossain - joskus myös kielletyissä paikoissa ja sekös pistää pienen lapsen vihaiseksi, kun sieltä nostetaan pois :D Lisäksi neiti on oppinut antamaan läpsyn kädellä, kun "käsken" ja on muutaman kerran nyt myös noussut polviseisonnasta seisomaan sohvaa vasten. Poitsu nousee myös polviseisontaan ja pienellä avustuksella myös seisomaan.

Molemmat ovat reippaita lapsia, poika tosin ihan hiukkasen herkempää sorttia. Vierastamista ei kuitenkaan esiinny enää kovin paljoa, mikä johtunee ehkä heinä-elokuun vaihteen menoista, kun ollaan oltu paljon tekemisissä sukulaisten, ystävien ja tuttujen kanssa. Näistä menoista ajattelin ehkä kirjoitella oman postauksen :)

Muutama päivä sitten kävimme fysioterapiassa kontrollikäynnillä ja pelkkiä positiivisia juttuja saimme sieltä! Fyssari ihasteli, kuinka hienosti on taas noin kuukauden aikana kehitytty (ed. käynnin jälkeen) ja molemmat lapset olivat tosi hyväntuulisia, tutkivat ympäristöä rohkeasti ja näyttivät parhaita puoliaan! :) Kiire seisomaan tai kävelyyn ei ole, mutta molemmilla on kuulemma jo hyvät valmiudet eli seisovat pienesti tuettuna jo aika hyvin sekä nousevat pienellä avustuksella myös seisomaan kuten tuossa ylläkin jo kirjoitin. Seuraava käynti on elokuun viimeinen päivä ja luultavasti käyntejä jatketaan kunnes piiperot lähtevät kävelemään.


Ekat synttärikahvittelut oli jo sunnuntaina, näistä myöhemmin oma juttunsa, kuten myös ensi lauantain juhlista. Tänään virallisena syntymäpäivänä olimme ihan vain oma porukan kesken. Isi kävi päivällä tekemässä opintojuttuja yliopistolla ja minä olin kotosalla naperoiden kanssa. Isin tultua kotiin, päätimme lähteä rantsuun ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Lapset ovat ruvenneet iloitsemaan kylpy- ja suihkuhetkistä (pikkuisina eivät oikein välittäneet niistä), joten pitihän meidän lähteä kokeilemaan, josko he tykkäisivät vähän leikkiä järvessä! Ja voi että heillä olikin hauskaa! ♥ Poitsu arasteli ihan pikkuisen, mutta pääsi nopsasti kuitenkin vauhtiin. Typy innostui samantien, kun kosketti vettä :D Molemmat läiskytteli vettä käsillään, typy konttasi järvessä kyynärpäitä myöten ja hihkui sekä höpötteli samalla - ihana oli katsoa, kuinka hauskaa heillä oli. Kävin itse myös heittämässä talviturkin ja käytin molemmat vuorotellen ihan kaulaa myöten vedessä. Sitten vaihdettiin nopsasti kuivat vaatteet päälle ja tultiin kotia päiväunille.

Unien jälkeen ruokailtiin ja sitten lurauteltiin isin kanssa lapsille onnittelulaulut sekä avasimme sedän perheeltä tulleet kaksi pakettia. Kaksi erilaista soivaa lelua sieltä ilmestyi, kiitos kaunis! Illalla oli vielä suihkuttelut, koska etenkin tyttö oli rantsureissun jälkeen paikoitellen hiekkainen :D Nyt sankarit ovat jo yöunilla ja me saamme hengähtää.

Ihan kivasti tää eka vuosi meni. Hyvin me pärjättiin! Voimme siis kai olla ylpeitä myös itsestämme :) Odotan innolla tulevaa taaperoaikaa ja kaikkea siihen liittyvää: uusia taitoja ja touhuja :)

Mieheltä saatu magneetti muistoksi vuoden vanhemmuudesta :D

Neiti flunssan kourissa & muita juttuja

Flunssan aiheuttamia haasteita...

Typykällä oli ensimmäinen "kunnon" flunssa ja ilmeisesti tästä johtuen edellisen viikon päivät olivat aika rasittavia, puhumattakaan muutamasta yöstä o.O Illan ja yön tullen yskä oli se pahin ongelma ja yskästä johtuen Hilu heräili useasti eikä saanut oikein unenpäästä takaisin kiinni. Välillä saattoi nukahtaa tosi helposti syliin (oli reppana niin väsynyt), mutta sitten taas seuraava yskänpuuska herätti ja kaikki alkoi taas alusta. Tutti rauhoitti oloa ja helpotti nukahtamista, mutta yskän tullen tutti lensi kaaressa suusta pois joten eipä siitäkään lopulta apua ollut :/ Jokunen yö menikin valvoessa Hilun kanssa olohuoneessa. Tai no välillä hän nukahti sitteriin, mutta hetken torkahdettuaan taas heräsi ja ympyrä oli valmis. Ei ollut herkkua! Eipä siinä oikein ite tullut nukuttua kuin pikkupätkiä siellätäällä.

Yskän kaveriksi saapui nuha ja yhtenä iltana oli ainakin kuumetta. Tällöin soitin päivystysneuvontaan, koska oli viikonloppu ja pohdittiin, pitäiskö tyttöä käyttää lääkärin luona. Hiukan vaikutti harovan korvaakin välillä. Neuvonnan ohjeen mukaisesti haimme apteekista nestemäistä Buranaa ja annettiin sitä Panadolin lisäksi. Panadolia olimme siis jo antaneet parina päivänä. Tyttö oli tosi kuuman tuntuinen ja saimme puhelimitse myös ohjeen mennä hänen kanssaan haaleaan suihkuun. Onneksi kuume hävisi seuraavaan päivään mennessä eikä ole enää korvaakaan hieronut joten ei siellä mitään tulehdusta kai olekaan. Nuha ja pieni köhä jatkuu edelleen, mutta ne eivät enää onneksi vaikuta päiviin ja öihin. Nyt Hilu on taas ollut iloinen itsensä ja mennyt hienosti nukkumaan sekä päivä- että yöunille :) 

On sitä vaan avuton olo, kun ei voi toisen oloa helpottaa. Yskä oli inhottavin juttu, kun toinen yritti ja halusi kyllä nukkua, mutta kun limaa oli kurkussa ja se yskitti, niin minkäs teet :( Yhtenä yönä keitin vettä ja yritin antaa höyryhengitystä ja sipuliakin pilkoin kulhoon sitterin viereen. Eipä auttanut. No, onneksi nyt tosiaan suunta parempi ja toivotaan vain ettei Nopalle tule flunssaa. Hilulla kyllä puhkesi pari hammasta tässä viikon sisällä, että ehkä silläkin oli jotain osuutta? Monet ainakin sanovat, että hampaiden tullessa voi tulla flunssaa. En sit tiedä sen paikkaansapitävyydestä.

Kehitysaskeleita, fysioterapia, polikäynti...

Liikkuminen molemmilla lisääntyy hurjaa vauhtia! Äitiä ja isiä seurataan kovasti joka paikkaan sekä peräkanaa mennään pitkin ja poikin asuntoa - aika hauskan näköistä :) Hilu-neiti on oppinut upean vuorotahtisen tyylin ryömiä, kun taas Noppa-poju ryömii hiukan toispuoleisesti potkaisten vauhtia aina samalla jalalla ja toinen jalka "roikkuu mukana" :D Poju on pitkään jo heijannut itseään konttausasennossa ja eilen sitten ensimmäistä kertaa otti "konttausaskeleita" useampaan otteeseen! Ihan pokkana molemmat, etenkin Hilu, ryömii toisen päältä jos toinen on tiellä (tähän semmoinen naurava silmienpyörityshymiö!).

Typy on aika paljon polvi-istunnassa ja vähän huonossa asennossa jalat liian levällään (liian "joustava" lantio) ja sitä pitäisi yrittää korjata fyssarin mukaan, mutta eihän ton perässä voi ihan koko aikaa olla korjaamassa asentoa. Istumasta ei saisi myöskään lähteä suoraan eteenpäin suorilta jaloilta, vaan pitäisi ohjata jalan koukistuksen kautta lähtemään istuma-asennosta liikkeelle. Helpommin sanottu kuin tehty, kun noi on niin nopeita kuitenkin liikkeissään. Yritän kuitenkin tietysti korjailla asentoa mahdollisuuksien mukaan. Muuten fysioterapeutilla käydessä kaikki hyvin ja kovasti fyssarikin iloitsi siitä, miten kehitys on mennyt eteenpäin :)

Kissa kiinnostaa etenkin poitsua tosi paljon ja kissa on vähän tyhmä, kun menee joskus tahallaan johonkin kosketusalttiiseen paikkaan.

Eilen oli myös Nopan kehitysseurantakäynti lastenpolilla ja kaikki ookoo! Aluksi oli TAAS hirveä huuto ja itku (vierastusta, uuden tilanteen jännitystä), mutta onneksi tällä kertaa lopulta rauhottui ja pääsi näyttämään vähän osaamistaan ja iloisuuttaankin. Kasvu menee edelleen tasaisesti omilla käyrillä eikä nyt oikeastaan mitään ihmeempää mainittavaa tästä käynnistä. Perinteiset tsekkaukset kropasta ja juttelua, miten on menny jne.

Jotain ihan muuta...

Asiasta moottorisahaan...Eilen illalla kylvetettiin molemmat samassa kylpyammeessa ja voi sitä riemun ja läiskytyksen määrää! ♥ Aiemmin siis ovat kylpeneet erikseen, mutta nyt kun pysyvät istumassa paremmin niin halusin kokeilla, miten yhteinen kylpy sujuisi. Tietysti olin ammeen vieressä koko ajan ja pidin heitä pystyssä jos näytti, että tasapaino ei pidä. Mies kuvasi touhuja ja ihana video jäikin muistoksi ekasta yhteiskylvystä :)

Minä ilmoittelin töihin, että en palaa tämän vuoden puolella. Kevään kuvioita pitää harkita syksyn mittaan.

Ollaan saatu vihdoin auto korjaamolta ja nyt voi jopa hiukan suunnitella pikkureissuja. Tulevana pe-la olen yksin ipanoiden kanssa kotona, kun mies lähtee reissuun. Sunnuntaina tai maanantaina oltais lähdössä Kuopioon mummoloimaan koko porukalla ja näkemään kavereita/sukulaisia. Turun sisko tulossa myös Kuopioon lomailemaan ja toinen sisko on muuttanut äskettäin omaan kämppään, joten se pitää ehkä käydä kurkkaamassa ym. pientä kivaa. Toivottavasti olis ees vähän aurinkoisia päiviä tulossa reissun ajalle!

Kuopion reissun jälkeen miehellä taas oma reissu ja mun pitäis olla 4 päivää yksin naperoiden kanssa. Pitää keksiä siihen jotain tekemistä, kyläilyä tms. ettei hajoo pää kotona. Sit ois luultavasti kuun lopussa tulossa päiväreissu Tampereelle ja sit mun olis ehkä tarkoitus suunnata Kuopiorockiin. Olisin lähtenyt Helsinkiin omalle reissulle moikkaamaan kummipoikaa, mutta perhe onkin just ulkomaanreissulla silloin, kun olisin sinne voinut lähteä. Pitäis keksiä jotain muuta, koska mäkin haluan omaa aikaa!

No niin, johan tässä tuli kirjoiteltua, vaikka piti tulla laittamaan vain lyhyt päivitys kuulumisista!

Hei, meillä liikutaan! ( + muita kuulumisia)

10 kk- postauksesta on alle kaksi viikkoa, mutta paljon on jo siinä ajassa tapahtunut. Meillä siis molemmat osaavat nyt ryömiä :) Nopsu-poika vähän reippaammin ja nopeammin, selättää myös rullautuvat matot jo aika hyvin (tästä huolimatta tilasin meille NetAnttilan alennusmyynnistä kolme uutta mattoa - ei mee enää hermot, kun matot ei pysy paikoillaan...ja onhan nää nykyiset jo tosi vanhatkin). Hiltsu-neiti etenee vähän rauhallisemmin, mutta molemmilla on siis selkeä ryömimistyyli eikä tyyli ole enää sellainen, että ryömiminen onnistuisi vain liukkaalla lattialla.

Poika menee innokkaasti kissan perässä, mutta toistaiseksi kisu on helposti väistänyt kohtuullista vauhtia möyrivän miniukkelin :D Yritän kissaa kuitenkin aina varoittaa ennen kuin laps pääsee ihan lähelle. Onneksi sillä on myös nyt vielä hyvin turvapaikkoja. Aika lunkisti kissa on kyllä nuo "lähentelyt" ottanut, mutta saas nähä miten sitten, kun vauhtia alkaa ipanoille tulla enemmän.

Muuta:

10 kk- postauksessa kirjoitin tyytyväisistä lapsista ja sen jälkeen toisessa postauksessa nukahtamisongelmista ja neidin huutamisesta. No, tänään päiväunille ja yöunille nukahtaminen onnistui "pitkästä aikaa" mainiosti! Jeeee! Myös huutaminen on ehkä hiukan vähentynyt. Ehkä toi mölyäminen onkin vain ton likan temperamenttia?? :D Eli niin nää asiat vaan nopsaan muuttuu. Ei ehdi ees kissaa sanoa, kun jo tapahtuukin jotain toisin kuin pari päivää sitten ;)

Poitsulle on puhjennut kaksi hammasta lisää eli nyt hänellä on jo neljä ylhäällä ja kaksi edelleen alhaalla. Likalla edelleen vain yksi hammas, mutta kyllä ikenet ovat jonkin verran turvonneet eli lisää on tulossa.

Nopsu menee konttausasennon lisäksi lankkuasentoon. Onhan se hyvä treenata koko kroppaa lankuttamalla :D Pitäiskö itekin lähtee mukaan näihin treeneihin?

Luonne-eroista voisin kirjoittaa vielä sen verran, että poika tosiaan on vähän herkemmän oloinen. Herättyään haluaa olla mielellään sylissä ja muutenkin viihtyy sylissä, katsoo silmiin tosi intensiivisesti ja tykkää olla tosi lähellä. Neiti vuorostaan on vähän päinvastoin :D Sylissä viihtyy kyllä hetkisen, mutta sit siitä pitää punnertaa pois. Ei ole niin halityyppi kuin veljensä eikä myöskään tutki niin tiiviisti esim. äidin tai isin kasvoja kuin velipoika. Tyttö on aika itsepäinen, kun taas poika vähän lepsumpaa sorttia. Hauska nähdä, mimmoisia heistä kasvaa ja kehittyy :)


Millaisia luonne-eroja sinun lapsillasi on?

Naperot 10 kk!

Niin se vaan on jo kymmenen kuukautta (11. kesäkuuta) vierähtänyt naperoisten syntymästä. Oon tainnut tehdä edellisen kuukausipostauksen, kun tuli puoli vuotta täyteen. Korkea aika ottaa itteä nyt niskasta kiinni ja kirjoitella vähän päivärutiineista sekä siitä, mimmosia tyyppejä meillä kasvaa, mitä he jo osaavat ja miten esim. ruokailut sekä nukkumiset sujuvat.

MITAT

Neuvolassa kävimme viimeksi viikko sitten eli mitat otettu noin 9kk 3vko:n iässä. Tyttö painoi 7400g ja pituutta hänellä 69,3cm. Pojan paino oli tällöin 7770g ja pituus 70,5cm. Molempien päänympärys 44,5cm. Molemmille oli tullut hyvin painoa ja pituutta verrattaen edelliseen kertaan joten kyllä ne vaan kasvaa vaikkei sitä tässä jokapäiväisessä arjessa niin aina huomaakaan :)

PÄIVÄRUTIINIT

Hymyjä ja iloa riittää näillä naperoilla! Perustyytyväisiä lapsia molemmat, eikä _yleensä_ itkeskellä kovin paljoa. Aamulla, kun he heräävät, ovat molemmat yleensä heti hymyssä suin "jee, nyt mä pääsen sängystä pois, olenhan nukkunut jo pitkät yöunet"! Meillä siis nukutaan yöt (ilman syöttöjä!) yleisesti ottaen todella hyvin. Joka yö joutuu yleensä kuitenkin nostamaan tuttia toiselle tai molemmille: joskus kerran, joskus pari kertaa. Yöunille mennään noin klo 19.30, joskus venyy hiukan myöhempään. Aamulla herätys tapahtuu klo 6-7 välillä, valitettavasti useimmiten enemmän kuuden pintaa.

Ekoille aamupäikkäreille mennään heräämisestä riippuen klo 8.30-9.00 maissa ja päiväunet kestää noin 1,5-2h. Enää ei siis nukuta hulppeita kolmen tunnin päikkäreitä :D Karkeasti sanottuna klo 11 maissa ollaan hereillä ja sit möngitään lattialla. Klo 12 pintaan lounas, klo 14 välipala, jonka jälkeen seuraaville päiväunille, jotka siis sijoittuvat klo 14-16 välille useimmiten. Puoli neljästä-neljästä eteenpäin valvotaan kunnes on yöunien aika. Neljän maissa päivällinen, puoli seitsemältä iltapuurot ja sen jälkeen pesut, vaipanvaihdot ja iltamaidot juuri ennen unille menoa puoli kahdeksan.

Molemmat sopeutuvat mielestäni hyvin rutiinien muutoksiin, mutta toki pyritään siihen, että aikataulut pysyvät kohtuullisen samanlaisina ettei tartte esimerkiksi herättää kesken unia, jolloin pientä vininää voi esiintyä, kun unet ei olekaan kestäneet tarpeeksi. Näin kävi tänään, kun aamupäikkäreiltä jouduin herättämään molemmat, että päästiin alas rattaille ja puistotreffeille. Oli vähän huono ajankohta, mutta joskus pitää vaan sopeutua jos meinaa jossain käydä eikä olla vain kotona.

LIIKKUMINEN, ÄÄNTELY, LUONNE, NUKKUMINEN, HAMPAAT yms.

• Molemmat tykkäävät pyöriä lattialla mahallaan ympyrää ja tutkia ympäristöä

• Poitsu vetää käsillä itseään eteenpäin, etenkin liukkaalla lattialla. Maton päällä ei oikein osaa vielä ryömiä ja matto jää vain alle rullalle. Osaa myös pakittaa eli liikkuu joskus myös takaperin. Neiti liikkuu tahattomasti eteen- ja taaksepäin, mutta ei oikein tajua vielä ryömimistä.

• Poika on oppinut menemään konttausasentoon ja heijailee siinä itseään. Neiti on mennyt itsenäisesti kontilleen kerran (tänään), mutta tarvitsee vielä vähän treeniä.

• Tytön ääniin kuuluu mm. manaaja-tyyppinen örinä (nättiä!) ja "tätätätätä", kun taas poitsu tätättelee myös ja tekee kovia, korkeita kiljahduksia. Onneksi tuo tytön manaajaääni on vähenemään päin :D Toki muitakin äännähdyksiä tulee, mutta niitä en osaa kuvailla joten jääköön mielikuvituksen varaan.

• Kumpikaan ei vielä istu itsenäisesti, mutta sylissä ja syöttötuolissa istumisasento alkaa hiljalleen tukevoitua ja tasapainottua paremmaksi. 

• Tyttö osaa kääntyä sujuvasti ja nopeasti selältä mahalleen. Häntä ei siis voi jättää mihinkään, mistä voi tippua pyörähtäessään! Eikä kyllä poikaakaan uskalla jättää, vaikka hän ei vielä käänny. Hiukan avustettuna menee kyllä ympäri (sekä joskus vähän vahingossa) ja tätä treenaillaankin nyt. Kumpikaan ei käänny mahalta selälleen, paitsi joskus vahingossa ja yleensä tällöin kopsahtaa nuppi lattiaan. Itku on lähes taattu etenkin pojan kohdalla.

• Poju on vähän herkempi luonteeltaan ja itkee herkemmin sekä tilanteesta riippuen myös vierastaa. Fysioterapeutilla viime kerralla alku meni hyvin, mutta sitten poika päättikin "loukkaantua", kun fyssari otti hänet lattialta syliin ja sit se kitinä jäi vähän päälle. Äippäringin treffeillä viimeksi ei myöskään meinannut suostua lattialle olemiseen lainkaan vaan oli joko sylissä tai syöttötuolissa itkemättä. Neiti oli treffeillä sekä fysioterapiassa heti reippaana ja möyri lattialla varsin tyytyväisenä. Hän on ehkä muutenkin vähän seesteisempi tapaus kuin veljensä. Toki joskus menee myös toistepäin! Ja kaiken kaikkiaan molemmat ovat hyvin iloisia, reippaita ja tyytyväisiä lapsia!

• Nukkumiset hoidetaan mahallaan tai kyljellään - paitsi aamun ekoilla päikkäreillä, jotka nukutaan parvekkeella vaunukopissa, joissa ei mahdu kääntymään. Nämäkin päikkärit siirtyy varmaan sisälle nyt kesän edetessä, kun toi parveke on niin lämmin ja vaunukopat jää pieneksi.

• Ulkona liikumme rattaiden ratasosassa eli vaunukopat ovat käytössä vain ekoilla päikkäreillä parvekkeella, ei ulkoillessa. 

• Molemmilla on nyt vaatteissa käytössä koko 74cm. Mallista riippuen jotkut 80cm myös ihan OK.

• Tytöllä on puhjennut yksi hammas (alhaalla oikealla), kun taas pojulla jo neljä (ylhäällä ja alhaalla)! Hampaiden puhkeamiset menneet onneksi tosi kivuttomasti eikä niiden takia ole tarvinnut valvoa öitä. Kerran oon antanut pojalle nestemäistä Panadolia, kun itkukohtaus ei meinannut loppua millään (harvinainen tilanne!). Päättelin, että ois koskenut ikeniin, mutta saattoi olla jotain muutakin.

• Veli varastaa siskolta ja sisko varastaa veljeltä - koskee niin tutteja (vaikka oma ois suussa, niin toisen suussa oleva on silti parempi) kuin lelujakin. Vuorovaikutus on aika "väkivaltaista" eli aina revitään toista hiuksista, naamasta tai vaikka korvista. Poika vetää tästä herneen nenään useammin :p Toki yritän kyllä estää nämä repimiset jos ehdin! Kynnetkin on niin terävät reunoineen vaikka olis leikattu, että niillä saa joskus naarmuja aikaan.

RUOKAILUUN LIITTYVÄÄ

• Molemmat osaavat juoda (vettä) hienosti mukista muutaman hörpyn kerrallaan ilman katkoja, muuten juodaan vielä tuttipulloista (maidot). Kumpikin osaa pitää itse pullosta kiinni ja juoda itsenäisesti jos istuvat vähän takakenossa esimerkiksi turvakaukaloissa. Kaukalot olleet käytössä fysioterapeutin suosituksesta, koska ne on meidän yliojentajille parempi vaihtoehto kuin sitterit.

• Kumpikin syö jo vähän karkeampaakin ruokaa, poju tosin vähän paremmin. Typsy varastoi isompia paloja kielen alle tai poskiin.  Omin sormin he ovat maistelleet mm. kurkkua, maissinaksuja, riisikakkuja, omenaa, paprikaa ja leipää. Muuten syödään laiskan äidin vuoksi useimmiten kaupan soseita ja silloin tällöin pakkasesta itsetehtyjä. 

• Meillä ruokaillaan 5 kertaa päivässä: aamupala (puuro + vesi, maito), lounas (liha-kasvissose + vesi, maito), välipala (marja-/hedelmäsose + vesi), päivällinen (liha-kasvissose + vesi, maito) sekä iltapala (puuro + vesi, maito). Puurojen lisukkeena on hedelmä- tai marjasosetta. 

• Hiljalleen voisimme ottaa käyttöön maustamattomat jugurtit, rahkat ja tavallisen maidon. Toistaiseksi käytössä on Semper 2- korvike. Maitomäärä ruokailun jälkeen on noin 100-130ml eli päivässä noin 500-650ml / lapsi. Joskus maitoa jää yli ja joskus tuntuu, että ois enemmänkin mennyt. Toi määrä on kuitenkin toiminut näillä aika hyvin ja jos paljon enemmän antaa, niin sit tulee pukluja, joten näin on hyvä meillä. Jonkun taulukon mukaan tommonen 600ml olis hyvä määrä vuorokaudessa.

Puuh, nyt alkaa olla takki tyhjänä. Unohdin varmaan jotain oleellista ;) mutta tässä nyt jotain!

Vauvat tutkittavana koulutuksessa: havaintoja heidän kehityksestään, ohjeistuksia ja hiukan turhautumistakin

Tästä tulee pitkä juttu, mutta antaapa "runosuonen nyt sykkiä" oikein olan takaa!


KOULUTUKSESSA TUTKITTAVANA
Viime perjantaina lähdin naperoitten kanssa "koehenkilöiksi" (vauvat, en minä) erääseen jo valmistuneiden fysioterapeuttien, lääkäreiden, toimintaterapeuttien sekä sairaanhoitajien koulutustilaisuuteen. En tiennyt oikeastaan, mitä päivä toisi tullessaan, mutta toihan se...paljon ajateltavaa ja uusia toimintamalleja.

Koulutukseen osallistuneet olivat jakautuneet neljään eri ryhmään ja kaksi ryhmistä havainnoivat meidän tuplien kehitystä (yksi ryhmä tyttöä ja toinen ryhmä poikaa, mutta samassa tilassa olimme) ihan vain käsittelemällä heitä ja seuraillen, miten he toimivat lelujen kanssa, mahallaan ollessaan, selällään ollessaan, istumisasennossa, sylissä jne. Samalla tilanteita videokuvattiin ja myöhemmin myös muut ryhmät pääsivät ilmeisesti tekemään havaintojaan meidän vauvoista, kuten meidän vauvoja havainnoineet pääsivät katsomaan videoita kahdesta muuta vauvasta, joita "tutkittiin" eri huoneissa. Kaikki meni hyvin: naperot olivat tosi reippaalla, iloisella ja hyvällä tuulella, eivät vierastaneet tuntemattomia ihmisiä ja tunnelma ylipäänsä oli tosi kiva. Tässä vaiheessa en edes tiennyt, että minä saisin tietää, mitä havaintoja heistä tehtiin, mutta sainpa kuitenkin!


MITÄ HAVAINNOITIIN?
Eli tutkimusten perusteella molemmilla on lihastonuksen kohoamista, jota minulle selvennettiin siten, että selän puolen lihakset toimivat yliaktiivisesti verrattuna rinnan/vatsan puolen lihaksiin. Tämä näyttäytyi muun muassa mahallaan ollessa, kun molemmat tuppaavat vähän "uiskentelemaan" eli nostavat käsiä sivuille ja jalkoja myös maasta ylös ollen tavallaan rinnan/mahan varassa.

Pulipuli

Tytöllähän ollaan myös ihan kotonakin huomattu paljon yliojentuvuutta käsissä: levittelee niitä paljon sivuille niin, että selkä on vähän notkolla. Niin lattialla kuin sylissäkin, ja myös sitterissä. Pojalla oli tätä joitakin kuukausia sitten, mutta suurin osa ojentelusta meni ohi. Nyt kuitenkin yllätyksenä minulle tuli, että hänelläkin on ongelmia tällä alueella eli tuota selän puolen yliaktiivisuutta ja toisin sanoen rintapuolen heikkoutta. Molemmilla siis sama juttu.


TURHAUTUMISTA
Tietysti hyvä, että nämä asiat tulivat nyt esille. Pojalla on huhtikuussa lastenpolin kehitysseuranta ja toki aion ottaa nämä kaikki seikat siellä esille ja pyydän, että katsoisivat sielläkin myös tytön tilanteen! No, mikä mua sitten harmittaa ja turhauttaa? Se, että näitä seikkoja ei ole osattu katsoa neuvolassa ja meille on annettu mun mielestä pari päinvastaista ohjetta, mitä nyt saimme. Ymmärrän juu, että neuvolan väellä ei ole spesifiä koulutusta (ainakaan tarpeeksi) tällaisiin, mutta silti olen hiukan turhautunut. Sallittakoon se minulle. Kunpa oltais tiedetty näistä asioista aiemmin! Ollaan tämän takia tehty tiedostamatta vähän hallaa noille naperoille :( Viimeksi (ja sitä edellisellä kerralla) muuten neuvolassa otin esille noi Hiltsun käden ojentamiset ja neukku sanoi, että voi tehdä lähetteen heidän fyssarille. Luultavasti siis saadaan fyssariaika, mutta siellä on kuulemma jonoa. Saatiin kyllä myös ohjeena sieltä, että käsiä tuodaan eteen ja kippuraan (niin ollaan tehtykin) sekä mahallaan ollessa käsien alle voi laittaa esim. pyyherullan. Seuraavaksi kuitenkin pari esimerkkiä ristiriitaisuuksista ohjeistuksien välillä:


OHJEISTUKSIA

1. Viime tiistain neuvolassa oli juuri puhetta istuttamisesta ja puhuttiin, että sylissä voi pitää jo hyvin istuvassa asennossa, mutta siten, että vauvan selkä tukeutuu vanhemman rintaan/mahaan. Koulutushenkilöiden ohjeistus oli päinvastainen: Istumassa mahdollisimman vähän tukea selän puolelta, esim. lapsi ei pääsisi nojaamaan vanhempaan, vaan istuisi aktiivisesti. Mikäli ei tunnu onnistuvan heti, niin kättä voi pitää tukena selän takana ja pikku hiljaa vähentää tukea viemällä kättä alaspäin tai keventää käden tukea. Me ollaan tietysti annettu noiden olla istuma-asennossa vain tuettuna eli eipä oo lihaksistoa kehitetty lainkaan.

2. Olen ollut siinä käsityksessä, että vauvoja on hyvä pitää päinmakuulla. Pääsevat niin sanotusti vähän treenailemaan. Ollaankin pidetty heitä nyt paljon mahallaan joka olikin sitten ihan väärä lähestymistapa :/ Eli tällä hetkellä meidän tulisi välttää vatsallaan oleskelua! Hyvin pieniä hetkiä voi pitää, mutta mahdollisimman lyhyitä hetkiä! Ja minä kun oon intoillut, että poika vetää itseään käsillään jo eteenpäin ja likka pyörii hienosti ympyrää tavoitellessaan leluja. Jep, nyt ollaan sit vain selinmakuulla.

Jotta tilanne paranisi, saimme pari muutakin ohjetta:

Lattialta istumaannousut tehdään tosi hitaasti, etenkin takaisin lattialle mentäessä (jarrutellen). Lapsen pään ei tulisi "roikkua" vaan sen pitäisi tulla vartalon jatkona. Mikäli pää "roikkuu", niin rinnan puolen lihaksia voi aktivoida rintalastan taputuksilla. Nostot voi suorittaa niin, että ottaa lasta olkapäiden kohdalta kiinni, mutta ei kuitenkaan liikaa selän puolelta, sillä se provosoi selän puolen lihaksia ojennus suuntaan. Istumaannousuja suoraan lattialta ei olla tehty tähän mennessä lainkaan noiden istuttamisohjeiden vuoksi. Ei oo tuntunu luontevalta nostaa heitä lattialta istumaan tukien olkapäistä, koska istuttamisohje oli, että tuettuna vanhempaa vasten.

Lelukaaren käyttöä suositeltiin kovasti, jotta vauvat voivat selinmakuulla tuoda käsiä ylöspäin erituntuisia leluja kohden. Onneksi meillä on leikkimatto, jonka yllä on leikkikaari, sekä irtonainen leikkikaari, jonka voi laittaa sinne missä milloinkin makoillaan selällään.

Ehkä erikoisin ohjeistus koski suihkuttelua. Me ei vauvoja käytetä varsinaisesti suihkussa vaan peseydytään kylpyammeessa (ja perus pyllynpesut yms. lavuaarissa). Pitää ehkä kokeilla siis suihkutustakin lähiaikoina. Suihkutilassa lapsi siis laitetaan selinmakuulle jonkin alustan päälle ja suihkutellaan rinnan alueelle. Selän puolelle ei kannata suihkutella pitkästi. Jos lapsi kokee suihkuttelun liian "kovana", niin sitä voi keventää laittamalla lapselle harson suihkutettavalla aluelle.

Kaiken tämän lisäksi tytön tulisi saada tuntumaa lattiaan sekä jaloilla että käsillä. Poikahan tömistelee jalkojaan aika paljonkin lattiaa vasten, mutta Hiltsu ei tee niin juuri lainkaan. Eli Hiltsun jaloille aistikokemuksia ja voidaan auttaa siten, että tömistellään kevyesti tytön jalkoja lattiaan.


MIKÄ FIILIS NYT?
Olin kaiken tämän kuultuani (puhelimitse ja mailitse) hiukan ällikällä lyöty enkä tiennyt mitä ajatella. Oikeastaan vähän huolestuin noitten kehityksestä ja säikähdin, mutta nyt kun olen vähän sulatellut asiaa, ei tilanne varmaan ole niin kamala kuitenkaan. Korjattavissa olevia asioita, uskoisin! Mailitse saaduissa ohjeissa oli myös maininta, että lapsilla oli paljon hyviä liikemalleja ja valmiudet edetä kehityksessä :) 

Tuolla fb:n monikkoryhmässä kyselin, onko muilla samoja kokemuksia ja onko mitä neuvoja annettu. Kokemuksia löytyi ja kuulemma keskosilla esiintyy tämmöistä jonkin verran ja myös täysiaikaisilla vauvoilla. Pääsin sinne vähän purkamaan ensimmäisiä tuntoja, jotka olivat vähän huonommat kuin nyt. Eiköhän tää tästä ja ruvetaan nyt sit tekemään ohjeiden mukaan, niin saadaan kehitettyä tuota rintapuolen lihaksistoa! Polikäyntiä odotan myös, jotta pääsen puhutaan näistä jutuista vielä uudelleen sairaalaväenkin kanssa - heillä on kuitenkin paljon kokemusta (keskos)vauvojen kehityksestä.

Jos sinulla on tällaisesta kokemusta, niin kerro ihmeessä!

Viime viikon arkikuulumisia: hemmottelua, neuvolaa, kerhoa, liikuntaa, kyläilyä...

Mitäpä meille kuuluu - no, ihan hyvvää! IpanaApinat möngertävät lattialla jo paljon enemmän kuin aiemmin. Nopsu osaa jopa ryömiä hiukan eteenpäin. Käsillä vetää itseään leluja kohti :) Hiltsu osaa pyöriä mahallaan ympyrää, mutta vielä ei ole hokassut tuota eteenpäin (tai taaksepäin) menoa. Molemmat kääntyvät joinain päivinä tosi paljon kyljelleen, mutta vieläkään ei pyörähdetä selältä mahalleen tai toistepäin. Innolla odotan kehitystä tässä liikkumisasiassa, mutta toisaalta siitä voi tulla myös aika haastavaa, kun molemmat lähtevät kunnolla liikenteeseen! Tässä suhteessa on hyvä, että meillä on pieni asunto. Eivätpähän katoa niin helposti silmistä, ainakaan kovin kauas ;) Kissanhiekkamuruset maistuu varmaan kivasti, niitä kun kulkeutuu aina kissan tassuissa vessasta myös eteiseen. Pitänee aktivoitua vähän enemmän tuon imuroinnin suhteen.

Itse kävin maanantaina vähän hemmottelemassa itseäni: leikkasin hiuksista lähes 15cm pois ja kävin muotoiluttamassa sekä värjäyttämässä kulmat. Olinkin antanut niiden rehottaa ihan miten sattuu :D  että pääsen sitten muotoilemaan ne paremmin. Kävin myös alkuillasta Functional core-tunnilla.

Tiistaina oli vuorostaan neuvolakäynti (noin iässä 7kk 2vko). Mitään ihmeempiä siellä ei kyllä ollut. Tai no fysioterapeutille oltais menossa likan kanssa, koska hän jäkittää ja jännittää niin paljon käsiään sivuille. Kotona yritetään tuoda käsiä keskilinjaan sylissä ollessa ja muulloinkin. Myös pieniä jumppauksia oon nyt tehnyt. Fyssarille on pitkät jonot joten katsotaan korjaantuuko tilanne itsestään ennen kuin sinne edes päästään.

Keskiviikkona oli perinteisesti Ekavauva-ryhmän treffit. Kerhossa keskusteltiin siitä, mikä auttaa jaksamaan arjessa. Koitan muistella mitä listasin...ainakin: lasten hymyt sekä naurut, oma aika iltaisin, liikuntaharrastus, kauppareissut yksin, vuorottelu miehen kanssa ipanoitten hoitamisen suhteen, hyvät yöunet (niin itsellä kuin vauvoillakin), perhe, samassa elämäntilanteessa olevat kaverit joiden kanssa voi viestitellä vauva-arjesta eikä tartte miettiä "kiinnostaako", tukiverkosto ylipäänsä eli myös nettiryhmät jne. Kyllähän tuohon voisi paljon muutakin lisätä, mutta noi nyt tuli äkkiseltään mieleen.

Mitä sinä listaisit? :)

Torstaina päivällä olin vain kotona ipanoitten kera. Alkuillasta otin omaa aikaa käymässä Bodycombat-tunnilla. Muuten päivä oli ihan perus. Ei mitään kummempaa mainittavaa!

Perjantaina lähdin vauvojen kanssa keskustan tuntumaan bussilla aamupäivällä. Menimme "testihenkilöiksi" (vauvat, en minä) jo valmistuneiden fyssareiden, lääkärien, toimintaterapeuttien sekä sairaanhoitajien koulutuspäivään. Naperoiden kehitystä siis havainnoitiin ja videoitiin. Kirjoitan tästä oman postauksen lähipäivien aikana, koska tämä reissu toi vähän uusia näkökulmia meidän toimintaan!

Lauantaina käväisin päivällä taas Bodycombat-tunnilla. Sai vähän virtaa loppupäivään. Illalla tuli pikkusisko käymään, kun oli käymässä samassa kaupungissa kaverinsa muuttoapuna. 

Sunnuntaina kyläilemään tuli vuorostaan ex-työkaverini. Höpöteltiin ja syötiin jätskiä & mansikoita :) Alkuillasta odottelin erästä housujen ostajaa, mutta eipä vaan näkynyt eikä kuulunut. Laitoin facebookissa hänelle viestiä, että oletko tulossa ja kellon lähestyessä 18.30 uuden viestin, koska nouto oli sovittu kuudeksi. No, myöhemmin näin, että oli nähnyt mun viestit klo 19.22, mutta eipä edes viitsinyt pahoitella unohdustaan(?). Ihme touhua...Ymmärrän jos ystävä myöhästyy sovitusta ajasta jonkin verran (ja luultavasti ilmoittaa myös asiasta enkä muuten viittaa tällä kehenkään tiettyyn), mutta kyllä se vähän korpee, kun yrittää myydä jotain pilkkahintaan eikä ostaja ilmaannu paikalle. Jos minä myyjänä kirjoitan omaan kalenteriini, että tällöinjatällöin sovittu jonkun asian nouto niin ostajankin luulis pitävän huoli siitä, että omassa kännykässä/kalenterissa on merkintä, että jotain on sovittu haettavaksi. Hoh hoijaa. Tämmöinen avautuminen vaan...

Eli kaikenlaista pientä kivaa tapahtui (paitsi toi viimeinen juttu) ja tällä viikolla tiedossa ainakin starttaus Kuopioon jokuseksi päiväksi! :)

Mun "pikkuset" jo 6 kuukautta!

Viime keskiviikkona, 11. helmikuuta, meidän naperoiset täyttivät jo huimat puoli vuotta! (korjattu ikä karkeasti 4,5kk) Mitä ilmeisemmin päivät, viikot ja kuukaudet ovat kulkeneet kuin siivillä allekirjoittaneen ohi, koska ei tätä pysty oikein tajuamaan :) Piirteet alkavat muistuttaa enemmän pientä lasta kuin vauvaa. Uusia kehitysaskeleitakin on otettu, kun vertailen edelliseen kuukausipostaukseen. 6kk-neuvola on muutaman päivän päästä, jolloin saamme uusia mittoja.

Hiltsu...

...on tomera typykkä. Hymyjä irtoaa paljon, mutta joskus ollaan sit tosi vakavana. Ääneen naurahduksia on kuitenkin nyt alkanut tulla, etenkin kun olen jotain pelleillyt neidin edessä tai nostellut häntä ilmaan "lentokoneeksi". Se nauru on kyllä jotain niin suloista ♥ Edelleen Hiltsu on ehkä hiukan seesteisempi tapaus kuin veljensä, ainakin joissain tilanteissa. Kovin on siis perustyytyväinen eikä yleensä turhia itkeskele.

Nukahtaa helposti päivä- ja yöunille, mutta heräilee useimmiten monta kertaa: pitää nostaa tuttia, heiluttaa vaunukoppaa, ristiä sormet ja toivoa, että neiti jatkaa unia. Yöllä herää monesti puolen yön jälkeen kitisemään. Mistä lie johtuu, kun nälkäkään ei periaatteessa pitäisi olla. Parina yönä olen vain sylitellyt rimpuilevaa tyttöstä, lopulta onkin siihen syliin rauhoittunut ihan ilman maitoakin ja jatkanut unia monta tuntia ennen ekaa yösyöntiä. Eilen illalla vuorostaan oli pakko antaa vähän maitoa, kun kitinä vaan jatkui enkä halunnut, että veikka herää siihen.

Masullaan ollaan lattialla jo paljon enemmän ja Hiltsu on myös kääntynyt liukkaalla parketilla parhaimmillaan noin 180 astetta (mahallaan). Ei siis vielä käännytä selältä masulle tai toistepäin. Pikkukätöset löytävät lelut ja niihin osataan tarttua hyvin. Lelut menevät sujuvasti myös suuhun. Ja kädet. Ja kaikki muukin, mitä eteen tulee :D 

Katselee veikkaa ja yrittää koskettaa kädellä. On vetänyt Nopsua korvista joitakin kertoja, Nopsu-rukka.
Itkenyt pari kertaa vierastaessaan tuntematonta.
Vaatekoko on 62-68, riippuen vaatteen mallista.

 Nopsukka...

...se vaan jaksaa edelleen hymyillä! Oikein iloinen pikkumies, mutta saa välillä raivostumiskohtauksia eikä meinaa päästä asian yli millään vaan huuto jatkuu ja jatkuu. Onneksi huutoraivarit ei kuitenkaan kestä loputtomiin vaan jollain tavalla löytyy aina ratkaisu: syli, maito, lelu, mikä milloinkin. Ääneen nauramista ei jäbä harrasta vieläkään, mutta hihkuu ja kiljuu joskus kovaa ja korkealta :D

Jäbä ei nukahda aina aivan yhtä helpolla kuin siskonsa, mutta nukkuu kuitenkin paremmin sitten kun nukahtaa. Päikkäreillä ei tartte välttämättä kertaakaan käydä tuttia nostamassa ja yöllä unta vedellään palloon antaumuksella. En edes tiedä, mihin saakka nukkuisi ilman syöttämistä, koska ollaan kuitenkin Nopsukin syötetty samalla kuin siskonsa. Usein Nopsun voi kuitenkin syöttää suoraan sänkyyn, kun hän siis nukkuu. Eli juo maidon nukkuessaan ja jatkaa uniaan ilman heräilyä.

Lattialla on jo paljon kivempi olla mahallaan ja leluja otetaan käteen hienosti. Niitä viedään suuhun ja jos ei lelua löydy niin sitten omat kädet on hyvä ratkaisu! Lattian voisi joskus mopata kuolalla ;) Vielä ei liikuta lattialla ollessa, mutta hiljaa hyvä tulee.

Katselee siskoa silloin tällöin ja säikäyttänytkin hänet pari kertaa kovilla kiljahduksillaan.
Vaatteissa käytetään kokoa 62-68. Vierastamista ei vielä havaittavissa.

Koskee molempia:

Yöt nukutaan pääosin hyvin ja yleensä mennään 1-2 syötöllä. Yösyötöllä (klo 4?) maito + vellimäärä on noin 150ml. Jos puolen yön jälkeen joutuu antamaan maitoa, niin määrä tällöin pienempi. Ihan siksi, että jos antaisi paljon, jaksaisivat he nukkua ehkä jonnekin aamu kuuteen, jonka jälkeen pitäis kuitenkin pystyä jatkamaan vielä yöunia mielellään ainakin kahdeksaan. Parempi siis jos syövät joskus neljän hujakoilla ja sit yö on vielä täydessä vauhdissa joten unien jatkaminen on helpompaa.

Molemmille maistuu ruoka kuin ruoka. Ollaan nyt riisipuuron lisäksi annettu kaurapuuroa sekä kasvis- ja hedelmäsoseiden lisäksi kasvis-lihasoseita. Maitoa juodaan joka ruokailun jälkeen, mutta ei aivan heti vaan odotellaan, että soseet vähän vajuu masusta. Viime aikoina molemmat ovat puklailleet huomattavasti enemmän kuin aiemmin - mistä johtunee?

Päivärytmi on nykyään karkeasti arvioituna tällainen:

08:00 Herääminen, vaippojen vaihto, pyllynpesut, päivävaatteet päälle, leikkejä lattialla
09:00 Aamumaito
10:00 Aamupäivän päikkärit parvekkeella alkaa
12:00 Päikkärit ohi: Hiltsulla yleensä vähän aiemmin, Nopsu saattaa nukkua vähän pidempäänkin joskus
13:00 Lounas: liha-kasvissose ja maito, lattialla möyryämista, vaipat vaihtoon, sittereissä napottamista yms.
14:00 Toiset päikkärit, sisällä
15:00 Herätään ja taas perusmeininkiä, mitä nyt milloinkin
16:00 Ruokailua: hedelmä- tai marjasosetta sekä maitoa
17:00 Kolmannet päikkärit, sisällä
18:00 Herääminen
19:00 Iltapuuro, jonka jälkeen iltapesut, vaipat, yöpuvut, lääkkeet (rauta ja d-vita)
20:00 Iltamaidot, äiti ja isi katselee samalla "Rillit huurussa" :D
20:30 Yöunille
01:00 Eka syöttö pienemmällä annoksella
04:00 Yösyöttö isommalla annoksella
08:00 Uusi päivä alkaa!

• Ruokailut menee siis noin kolmen tunnin sykleissä, aamupäivällä ehkä hiukan pidempi väli - riippuen päikkäreiden pituudesta. 

• Unien jälkeen valvotaan noin kaksi tuntia ennen seuraavia unia. Ennen väli oli 1,5h mutta nyt selvästi jaksetaan valvoa hiukan enemmän. Jos yrittää laittaa päiväunille liian aikaisin, ei unista tule mitään ja sit menee koko soppa sekaisin.

Millaisia naperot ovat nyt viiden kuukauden iässä?

Tänään 11. tammikuuta 2014



Nopsu 5 kk (korjattua ikää noin 3,5 kk)

Nopsu hymyilee paljon ♥ niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Meidän ihana hymypoika! Ilahduttaa innokkuudellaan ja tämä innokkuus näkyy myös jalkojen vimmattuna heiluttamisena/potkimisena. Myös kädet viuhtovat menemään. Oli sitten sitterissä tai lattialla, on ukkeli siis koko ajan "liikkeessä". Muutama kommentti on jo tullut, että tämän pojan perässä saadaan vielä juosta ;) Noppa osaa ottaa sitterissä itse kovat vauhdit, se onkin mielettömän hauskaa niin hänestä itsestään kuin meistä katsojistakin! Naureskelee edelleen ääneti suu ammollaan, silloin tällöin saattaa tulla pieni hörähdys. Ääni on kuitenkin tässä asiassa vielä hiukan kateissa. Ollaan juuri siirtymässä koon 62 vaatteisiin. Isomman malliset viiskutoset on vielä mahtunu päälle.

Pään kannattelu on jo hienolla tasolla. Sylissä ei nojata äitiin tai isiin vaan kaula pitkällä ja pää pystyssä törötetään. Selällään sylissä oleminen on liian vauvamaista ;) Masullaan olo lattialla ei ole lempijuttu, mutta joka päivä kuitenkin ollaan hetki. Selällään leikkimatolla on paljon kivempi olla. Jäbä on jo hiukan tavoitellut käsillä leluja: leikkimaton leikkikaaressa roikkuva lelu on löytynyt käteen ja sitterissä oleva rapinalelu myös. Katsoo tarkasti siskoa jos viedään heidät kasvotusten, myös hymyillyt useasti siskolle.

Omat kädet ovat löytyneet, niitä tuodaan rinnan päälle ja sitten ihmetellään mitä ne on. Ja käsiä syödään myös, paljon. Myös peukku eksyy joskus suuhun, mutta ei kuitenkaan luputa mitenkään antaumuksella vaan joskus saattaa hetken mussuttaa.

Kiinteiden syöminen on alkanut hyvin: Nopsu syö reippaasti hedelmäsoseita kuten omenaa, päärynää ja mangoa. Myös mm. bataatti ja porkkana maistuu. Raivostuu kuitenkin monesti iltapuuron aikaan ja tällöin huudetaan ja lujaa! Rauhoittuminen tämän raivarin aikana vaikeaa, mutta onneksi muuten perustyytyväinen jätkä! Vähän koettelee raivareillaan vanhempien hermoja ;) Syö siististi ja hyvällä tekniikalla näin äidin silmin katsottuna. Maito maistuu ja ruokahalu on hyvä! Yön ekalla syötöllä syödään velli-maito-sekoitusta noin 50/50 suhteella. Makuina velleissä maissi, riisi tai porkkana-peruna.

Nukkuu yöuniaan kellon ympäri (klo 20-21 -> klo 08-09) ja uni maistuu hyvin. Joskus pitää tuttia nostaa pari kertaa ja yön aikana syödään useimmiten pari kertaa, vaikkei se aina Nopsusta riippuvaista olekaan. Eli siskon rytmillä menee yleensä heräämiset, Nopsu syötetään myös jos sisko herää. Päiväunilla oikeastaan sama juttu. Nukahtaminen päikkäreille ja yöunille onnistuu yleensä tutin avulla ja pientä kitinää saattaa olla aluksi. Hieroo naamaansa monesti ennen nukahtamista peittoon, tuhisee siinä silmät puoliksi kiinni ja vinisee tutti suussa. 

Reipas, touhukas pienimies :)

Hiltsu 5 kk (korjattua ikää noin 3,5 kk)

Hiltsu on seesteinen pikkuneiti, mutta hymyilee myös paljon, ei kuitenkaan niin paljon kuin veljensä. Valloittaa kuitenkin naurullaan ja juttelee omalla kielellään paljon. Tai siis tokihan mä äitinä ymmärrän mitä hän sanoo ;) Ääntä siis tulee vähän enemmän kuin velipojasta! On pari kertaa näyttänyt siltä, että vierastaisi. Esimerkiksi jouluna hymyili ja höpötteli pitkään mummin kanssa (harvoin nähdään), yhtäkkiä alkoi tuijottamaan tiiviimmin ja sitten tajus ettei siinä ollutkaan äiti tai isi. Alahuuli väpätti ja pieni itku tais tulla. Sympatiaitkee myös joskus jos veli itkee eli tällöin myös alahuuli menee alaspäin ja silmät alkaa kostua. Joskus se jää siihen, mutta usein parahtaa itkemään myös. Voi toista ♥

Napottaa masullaan pää hienosti pystyssä, mutta ei viihdy siinä kauaa. Myös sylissä ollessa katselee ympärilleen pää pystyssä. Topakka täti. Ajoittain väistelee katsetta (esimerkiksi jos on käsivarsien päällä selällään sylissä), mutta tämä on kuuleman mukaan onneksi normaalia kun kuitenkin katsoo ja seurustelee muissa tilanteissa tosi hienosti. On jonkin verran katsellut veljeä ja jokunen hymykin tullut. Ei niin innokas tässä asiassa kuin veli :D Neiti ei viihdy enää sylissä "vauva-asennossa" eli selällään vaan enemmän pitää olla pystyssä. Hilu viihtyy leikkimatolla selällään joskus ihan pitkiäkin aikoja. Tykkää eritoten leikkikaaressa roikkuvasta norsulelusta: katselee sitä, juttelee sille ja yrittää osua käsillä. Tavoittelee siis vähän leluja. Vaatteissa käytetty tähän mennessä kokoa 56, mutta ollaan juuri siirtymässä kokoon 62.

Nyrkit on suussa tosi paljon, mutta onneksi muukin kuin nyrkki maistuu ;) Hilu syö kiinteitä mielellään ja odottaa aina seuraavaa lusikallista suu ammollaan kuin pieni linnunpoikanen :D Joskus käyttää myös ääntä apuna äidin hoputtamisessa ;) Tykkää niin hedelmäsoseista kuin myös porkkanasta ja bataatista...plus kaikesta mitä suuhun tyrkkää. Myös puurot menee kivasti, ollaan maisteltu riisi- ja maissipuuroa. Viljoja kokeillaan hiukan myöhemmin. Kieli on joskus vähän tiellä syömisessä ja työntää sillä ruokaa ulos suusta. Muuten syö siis hienosti! Maidon juominen on vähentynyt ja tuntuu, että siitä on tullut pientä taistelua. Joskus neiti "raivoaa" pullolle. Hamuaa pulloa kovasti suuhunsa, mutta sitten ei kuitenkaan syö vaan ärisee, tuhisee ja mölisee pullo suussa. Joudutaan syöttämään usein maitoannos parissa pienessä erässä. Voi olla, että viiden minuutin odottelun jälkeen maito taas maistuu. Yön ekalla syötöllä syödään velli-maito-sekoitusta noin 50/50 suhteella.

Öisin neiti herää useimmiten kaksi kertaa syömään. Nukkuu yleensä hyvin, tuttia pitää joskus nostaa takaisin suuhun. Yöunet kestävät kellon ympäri noin klo 20-21 -> klo 08-09. Nukahtaa hienosti päiväunille ja yöunille, ei tarvitse aina tuttiakaan vaan rauhoittuu itse nukkumaan, kun viedään pinnasänkyyn. On ruvennut liikkumaan unissaan enemmän ja kääntynyt pari kertaa sängyssä aivan poikittain.

Suloinen, ihana, perustyytyväinen tyttö :)