Sektiosta toipuminen [varoitus: sis.yhden kuvan (ei paha!)]

Pari toivetta on tullut teiltä lukijoilta, että leikkauksesta toipuminen kiinnostaisi aiheena. Minäpäs koitan siis jotain raapustella...

Toipuminen lähti minulla hyvin käyntiin heti leikkauksen jälkeen. Heräämössä kuvailin kipua numerolla 3, kun kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10. Sen suuremmaksi se ei juurikaan noussut koko osastolla olemisen aikana. Heräämössä mulla alkoi silmät ja nenä kutisemaan. Kysyin, onko se ihan normaalia, koska aiemmin hoitajani heräämössä oli sanonut, että pitää ilmoittaa jos alkaa kutista rintakehän kohdilta. Hoitaja sanoi, että ei oo vastaan tullu hänelle tapausta, jolla olisi silmät ja nenä alkanut oireilla :D Sain kutinaan ja silmien vuotoon ihan jotain perusallergialääkettä. Myöhemmin heräämöstä päästyä kutina yltyi ja noin 1,5 vuorokautta mä sitten vaan kutisin jalkapohjista kaulaan saakka - liekö puudutteet aiheuttaneet jonkin reaktion. Sain taas allergialääkettä, mutta ei se oikein auttanut. Eka yö meni aika onnettomasti eikä suinkaan edes kipujen vuoksi vaan sen hiton kutinan! Heräilin koko ajan rapsuttamaan millon mistäkin...kuulostaa hauskalta, mutta EIPÄ OLLU :D No, mieluummin kutina kuin kipu.

Kipulääkkeissä en säästellyt osastolla vaan otin kaiken mitä "tarjottiin" eli jos tultiin kysymään "onko kipuja, haluatko lääkettä", niin vastasin joo vaikken kivuissa kierinytkään. Yleensä 3 x vrk nappina toimi Panadol 1g +Burana 600mg, sitten pitkävaikutteinen lääke 2 x vrk ja lyhytvaikutteinen myös olikohan 2 x vrk. Mies kärräsi mua omalta osastolta vauvateholle pyörätuolilla, koska matkaa tuli sen verran enemmän, että olisi ollut ikävää kävellä sitä väliä monesti päivässä. Leikkauksen jälkeisenä aamuna ja lounasaikaan mulle tuotiin ruokatarjotin. Mies toi sen jälkeen vielä päivällisen ja muistaakseni iltapalan, seuraavina päivinä kävelin jo itse hakemaan ruuat. Jokusen kerran kävelin myös vauvateholle katsomaan vauvoja ja tulin pois tuolilla. Ihan kohtuullisesti siis pystyin liikkumaan jo osastolla ollessa.

Kotiuduin torstaina 14.8. kun vauvat syntyivät maanantaina. Olin vähän yllättynyt, kuinka äkkiä leikkauksen jälkeen kotiutus tapahtui. Sanoinkin tästä jollekin hoitajalle/kätilölle ja hän sanoi, että kun tuntee pärjäävänsä kivun kanssa kotona perus Burana +  Panadol-kivunlievityksellä, on turha jäädä osastolle. Pitkävaikutteista lääkettä mulle ei ois enää edes annettu (olikohan, että sitä saa kaksi vuorokautta) ja oloni oli ihan OK, joten kotiin mars mars!

Nyt kotona ollessa olen syönyt Panadolia (1g) ja Buranaa (600mg) kolmesti vuorokaudessa. Tais joku päivä unohtuakin yksi kerta eli tosi hyvin oon noilla pärjännyt. Pääasiassa kipuja ei ole paikallaan ollessa lainkaan! Pientä kipua tuntuu lähinnä noustessa jostain, esim. sänky, sohva tai tuoli. Liikkuminen on hitaampaa, mutta aika helpolla oon tainnu päästä! Makuuasennosta pitää nousta kyljen kautta välttäen vatsalihasten käyttöä, jos niitä nyt ylipäänsä on jäljellä (toki leikkauksessa ne myös hiukan saattavat revetä). Etenkin aamuisin on vähän hankalampaa päästä ylös sängystä, mutta siis kaiken kaikkiaan on menny tosi hyvin! Eikä tuo mun kipukaan oikeasti ole juuri mitään haavan kohdilla. Välillä muu maha tuntuu "painavalta" ja siltä, että siellä sisuskalut heiluu miten sattuu :D Normaalia kuulemma, kun iso leikkaus kuitenkin takana...ja MÄ luulen, että oikeesti ne sisuskalut ettii siellä oikeita paikkojaan ;)
.
.
Kohta tulloo se kuva :D
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Maanantaina 18.8. otettiin tikit pois, joita oli muuten kaiken kaikkiaan 6kpl! Leikkaushaava on tosi siisti ja kehuttiin osastollakin, että "onpa lääkäri tehnyt siistin haavan ja ompeleet" :p  Tikkien poisto tapahtui neuvolassa viikon päästä leikkauksesta. Ei tuntunut missään. Hyvin olen siis toipumassa leikkauksesta :)

Mies halus ihan välttämättä piirtää tohon mahaan tommoset kasvot. Taloutemme kolmas lapsi (mies siis)? :D Mulle tuli piirroksesta mieleen kukapa muukaan kuin Mörkö, hah! Örrrrrrrr...rrrrrrrr. Ja nyt mies sitten sanoi, että Mörköä hän olikin yrittänyt piirtää! No, hyvin onnistui, kun mulle tuli se heti mieleen!

Syntymäkertomus / vauvojen synttäripäivän tapahtumat (11.08.2014)

Ekanakin suurkiitokset kaikille onnitteluista! Oli iloa lukea niitä :)

Mitenhän mä oikein alottaisinkaan kertomaan näitä viime maanantain tapahtumia!?

Ultran uutiset ja seuraukset:
Aloitan alusta eli siitä, kun lähdettiin ultraan taas katsomaan, mikä tilanne on. Raskausviikothan olivat tällöin 33+2. Ultra oli aamusella noin klo 9.30. Ensin lääkäri halusi katsoa tällä kertaa painoarviot ja niiden mukaan tyttö olisi kasvanut ihan hyvin viime arviosta, mutta poika ei lainkaan. Edellisestä arviosta oli kuitenkin aikaa jo viikko-pari. Sitten katsottiin virtauksia ja pojan kohdalla lääkäri totesi hyvin pian, että "nyt tänne on tullut selvä blokki...kyllä tämä raskaus kannattaa nyt purkaa". Melkein samantien hyppäsin pediltä ylös ja lääkäri kyseli, milloin olen viimeksi syönyt ja juonut. Sanoin, että aamupalaa söin/join klo 8 pintaan. Lääkäri sanoi, että siinä tapauksessa vauvat leikataan tänään ulos iltapäivällä jos se vain suinkin on leikkaussalien suhteen mahdollista. Soitteli sitten osastoille ja sinnepä me sitten lähdettiin. Kello oli noin 10, kun olin osasto 5:llä makoilemassa ja minulle tultiin selittämään, että leikkaus olisi noin klo 14 ja minulle laitettaisiin piakkoin tippa käteen sekä katetri. Selvä. Leikkaava lääkäri kävi pikaisesti juttelemassa ja sovittiin, että mies ei tule leikkaussaliin, koska siellä on muutenkin niin paljon ihmisiä ja se oli lääkärin suositus.

Leikkauksen valmistelu:
Kello 14 minut kärrättiin leikkaussaliin. Mies ohjattiin omaan paikkaansa odottelemaan. Leikkaussalissa oli tällöin vasta ehkä noin 4 henkilöä. Minulle esittäydyttiin ja anestesiahoitaja(?) sanoi pitävänsä mun tilasta huolta siinä mun pään luona. Anestesialääkäri tuli paikalle ja kyyryssä/kippurassa kylkiasennossa minulle laitettiin puudute selkään. Se ei tuntunut juuri millekään, hienoa. Vähän jännitin sitä, koska olin ehkä lukenut/kuullut kauhutarinoita siitä, miten kivulias se on. Ei siis ollutkaan :) Hyvin nopeasti jalkoja alkoi pistelemään ja pistely levisi siitä koko ajan ylemmäs. Olo oli hyvin omituinen. Jokainenhan tietää, miltä semmonen pistely/tikkuilu tuntuu, kun esim. jalan päällä on istunut liian kauan. Entäpä kun se tunne leviää koko alavartaloon ja siitä vielä ylemmäs!

Anestesialääkäri kokeili mahaa jollain esineellä ja kysyi tuntuuko kylmää. Ei tuntunut kylmää, mutta muuten tunsin sen kyllä. Se on kuulemma normaalia: kivun ja kylmän tuntee samassa osassa aivoja eli jos ei tunne kylmää, ei myöskään kipua. Tai jotenkin niin se meni. Noh, mun eteen rakennetun sermin takaa leikkaava lääkäri ja varmaan joku avustaja(?) huuteli, että nyt ruetaan aloittelemaan. Silloin hieman jännitin, koska tosiaan olin edelleen selvästi tuntenut ne esineellä tehdyt vedot mahalla! Vähän aiemmin leikkaussaliin oli ilmeisesti virrannut porukkaa (yhteensä siellä oli hoitohenkilökuntaa 11 henkilöä), en tosin nähnyt heitä ja tunnelma oli mun puolesta ihan rauhallinen, vaikka mun ympärillä varmaan kuhisi!

Syntymä:
Leikkaus siis alkoi ja tunsin kyllä, kuinka mahassani "myllättiin" ja sitä tavallaan venyteltiin yms. MUTTA kipua en siis tuntenut. Ei mennyt kauaa, kun minulle sanottiin, että täältä tulee ensimmäinen. Kello oli 14.20 ja Tyttönen (A) syntyi. Klo 14.22 syntyi Poikanen (B). Molemmat parkaisivat syntyessään ja oli se kyllä helpottavaa kuulla se ääni! Silloin iski pienehkö liikutus ♥♥ Mylläys mahassa jatkui...ei sieltä enää C vauvaa syntynyt ;) mutta jälkitoimenpiteet kestivätkin sitten paljon kauemmin kuin vauvojen tulo. Eli ilmeisesti lapsivettä imettiin pois (sitä oli kuulemma paljon), istukat poistettiin (käsittääkseni) ja tokihan minut kasaankin kursittiin. Siinä samalla vauvat vietiin pääni yli vauvateholle ja kohdallani molemmat "kärryt" pysäytettiin ja sain nähdä molemmista vilaukset :)

Syntymätiedot:
Myöhemmin sain kuulla, että Tyttösen paino oli 1745g ja apgar-pisteitä tuli 9/7. Eli 9 pistettä heti syntymän jälkeen ja viiden minuutin päästä virkeystila vähän laski ja pisteet 7 tällöin. Poikanen oli pienempi tirriäinen, painoltaan 1405g, mutta apgar-pisteet 9/9. Molemmat olivat kuulemma olleet virkeitä, mutta poika oli ollut vielä vähän vauhdikkaampi tapaus ♥♥  Pituuksia ja pään mittoja ei tässä vaiheessa oltu otettu, ne kuulimme seuraavana päivänä. Tytön pituus tällöin 44,8cm ja pää 29cm. Pojan pituus 42,3cm ja päänympärys 28,4cm.

Heräämöön, vauvateholle ja osastolle:
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön, missä vointiani tarkkailtiin, annettiin ehkä lisää jotain kipulääkettäkin (en muista tarkkaan) ja sain vähän juotavaa jne. Mies oli tällä välin viety vauvojen luokse vauvojen teho-osastolle. Siellä hän oli saanut ihastella vauvoja, kun minä makasin tokkurassa heräämössä :D Oloni oli kuitenkin hyvä ja asteikolla 0-10 sanoin kivuksi hoitajille 3 koko heräämössä olon ajan eli ei ollut juurikaan kipuja, mahtavaa! Noin puolitoista tuntia olin siellä, jonka jälkeen minut vietiin sängyn kanssa teholle ja pääsin katsomaan vauvoja. Itkuhan siinä pääsi, kun miehen ja heidät näin! Mies sai vauvat kenguruhoitoon, molemmat yhtä aikaa, ja minä katselin pediltä vierestä sekä otin muutamia kuvia. Vauvoille oli syntymän jälkeen laitettu hengitysapuja sekä nenämahaletkut. Varmaan myös jotain tippaa yms. En vaan just nyt muista, kun meni aika sumussa se ensimmäinen hetki vauvojen luona!

Rakas Tyttö ♥

Rakas Poika ♥

Kyllä mä siinä varmaan jopa yli tunnin olin, jonka jälkeen minut vietiin osastolle toipumaan ja pääsin syömään. Mies tuli mukaan ja haki mulle ruokatarjotinta sekä oli muutenkin seurana.

Siinäpä hieman tarinaa maanantaista! Elämämme on nyt muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Pienet rakkaamme ovat syntyneet ♥♥ Kirjoittelen ensimmäisistä päivistä omaa postausta, kun jaksan.