Ekanakin suurkiitokset kaikille onnitteluista! Oli iloa lukea niitä :)
Mitenhän mä oikein alottaisinkaan kertomaan näitä viime maanantain tapahtumia!?
Ultran uutiset ja seuraukset:
Aloitan alusta eli siitä, kun lähdettiin ultraan taas katsomaan, mikä tilanne on.
Raskausviikothan olivat tällöin 33+2. Ultra oli aamusella noin klo 9.30. Ensin lääkäri halusi katsoa tällä kertaa painoarviot ja niiden mukaan tyttö olisi kasvanut ihan hyvin viime arviosta, mutta poika ei lainkaan. Edellisestä arviosta oli kuitenkin aikaa jo viikko-pari. Sitten katsottiin virtauksia ja pojan kohdalla lääkäri totesi hyvin pian, että
"nyt tänne on tullut selvä blokki...kyllä tämä raskaus kannattaa nyt purkaa". Melkein samantien hyppäsin pediltä ylös ja lääkäri kyseli, milloin olen viimeksi syönyt ja juonut. Sanoin, että aamupalaa söin/join klo 8 pintaan. Lääkäri sanoi, että siinä tapauksessa vauvat leikataan tänään ulos iltapäivällä jos se vain suinkin on leikkaussalien suhteen mahdollista. Soitteli sitten osastoille ja sinnepä me sitten lähdettiin. Kello oli noin 10, kun olin osasto 5:llä makoilemassa ja minulle tultiin selittämään, että
leikkaus olisi noin klo 14 ja minulle laitettaisiin piakkoin tippa käteen sekä katetri. Selvä. Leikkaava lääkäri kävi pikaisesti juttelemassa ja sovittiin, että mies ei tule leikkaussaliin, koska siellä on muutenkin niin paljon ihmisiä ja se oli lääkärin suositus.
Leikkauksen valmistelu:
Kello 14 minut kärrättiin leikkaussaliin. Mies ohjattiin omaan paikkaansa odottelemaan. Leikkaussalissa oli tällöin vasta ehkä noin 4 henkilöä. Minulle esittäydyttiin ja anestesiahoitaja(?) sanoi pitävänsä mun tilasta huolta siinä mun pään luona. Anestesialääkäri tuli paikalle ja kyyryssä/kippurassa kylkiasennossa minulle laitettiin
puudute selkään. Se ei tuntunut juuri millekään, hienoa. Vähän jännitin sitä, koska olin ehkä lukenut/kuullut kauhutarinoita siitä, miten kivulias se on. Ei siis ollutkaan :) Hyvin nopeasti jalkoja alkoi pistelemään ja pistely levisi siitä koko ajan ylemmäs. Olo oli hyvin omituinen. Jokainenhan tietää, miltä semmonen pistely/tikkuilu tuntuu, kun esim. jalan päällä on istunut liian kauan. Entäpä kun se tunne leviää koko alavartaloon ja siitä vielä ylemmäs!
Anestesialääkäri kokeili mahaa jollain esineellä ja kysyi
tuntuuko kylmää. Ei tuntunut kylmää, mutta muuten tunsin sen kyllä. Se on kuulemma normaalia: kivun ja kylmän tuntee samassa osassa aivoja eli jos ei tunne kylmää, ei myöskään kipua. Tai jotenkin niin se meni. Noh, mun eteen rakennetun sermin takaa leikkaava lääkäri ja varmaan joku avustaja(?) huuteli, että
nyt ruetaan aloittelemaan. Silloin hieman jännitin, koska tosiaan olin edelleen selvästi tuntenut ne esineellä tehdyt vedot mahalla! Vähän aiemmin leikkaussaliin oli ilmeisesti virrannut porukkaa (yhteensä siellä oli hoitohenkilökuntaa 11 henkilöä), en tosin nähnyt heitä ja tunnelma oli mun puolesta ihan rauhallinen, vaikka mun ympärillä varmaan kuhisi!
Syntymä:
Leikkaus siis alkoi ja tunsin kyllä, kuinka mahassani "myllättiin" ja sitä tavallaan venyteltiin yms. MUTTA kipua en siis tuntenut. Ei mennyt kauaa, kun minulle sanottiin, että täältä tulee ensimmäinen.
Kello oli 14.20 ja Tyttönen (A) syntyi. Klo 14.22 syntyi Poikanen (B). Molemmat parkaisivat syntyessään ja oli se kyllä helpottavaa kuulla se ääni! Silloin iski pienehkö liikutus ♥♥ Mylläys mahassa jatkui...ei sieltä enää C vauvaa syntynyt ;) mutta jälkitoimenpiteet kestivätkin sitten paljon kauemmin kuin vauvojen tulo. Eli ilmeisesti lapsivettä imettiin pois (sitä oli kuulemma paljon), istukat poistettiin (käsittääkseni) ja tokihan minut kasaankin kursittiin. Siinä samalla vauvat vietiin pääni yli vauvateholle ja kohdallani molemmat "kärryt" pysäytettiin ja sain nähdä molemmista vilaukset :)
Syntymätiedot:
Myöhemmin sain kuulla, että
Tyttösen paino oli 1745g ja apgar-pisteitä tuli 9/7. Eli 9 pistettä heti syntymän jälkeen ja viiden minuutin päästä virkeystila vähän laski ja pisteet 7 tällöin.
Poikanen oli pienempi tirriäinen, painoltaan 1405g, mutta apgar-pisteet 9/9. Molemmat olivat kuulemma olleet virkeitä, mutta poika oli ollut vielä vähän vauhdikkaampi tapaus ♥♥ Pituuksia ja pään mittoja ei tässä vaiheessa oltu otettu, ne kuulimme seuraavana päivänä.
Tytön pituus tällöin 44,8cm ja pää 29cm. Pojan pituus 42,3cm ja päänympärys 28,4cm.
Heräämöön, vauvateholle ja osastolle:
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön, missä vointiani tarkkailtiin, annettiin ehkä lisää jotain kipulääkettäkin (en muista tarkkaan) ja sain vähän juotavaa jne. Mies oli tällä välin viety vauvojen luokse vauvojen teho-osastolle. Siellä hän oli saanut ihastella vauvoja, kun minä makasin tokkurassa heräämössä :D
Oloni oli kuitenkin hyvä ja asteikolla 0-10 sanoin kivuksi hoitajille 3 koko heräämössä olon ajan eli ei ollut juurikaan kipuja, mahtavaa! Noin puolitoista tuntia olin siellä, jonka jälkeen minut vietiin sängyn kanssa teholle ja pääsin katsomaan vauvoja.
Itkuhan siinä pääsi, kun miehen ja heidät näin! Mies sai vauvat kenguruhoitoon, molemmat yhtä aikaa, ja minä katselin pediltä vierestä sekä otin muutamia kuvia. Vauvoille oli syntymän jälkeen laitettu hengitysapuja sekä nenämahaletkut. Varmaan myös jotain tippaa yms. En vaan just nyt muista, kun meni aika sumussa se ensimmäinen hetki vauvojen luona!
 |
| Rakas Tyttö ♥ |
 |
| Rakas Poika ♥ |
Kyllä mä siinä varmaan jopa yli tunnin olin, jonka jälkeen minut vietiin osastolle toipumaan ja pääsin syömään. Mies tuli mukaan ja haki mulle ruokatarjotinta sekä oli muutenkin seurana.
Siinäpä hieman tarinaa maanantaista!
Elämämme on nyt muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Pienet rakkaamme ovat syntyneet ♥♥ Kirjoittelen ensimmäisistä päivistä omaa postausta, kun jaksan.
