Lenssuinen loppuvuosi, päivärytmin muutoksia ja muita kuulumisia!

Taitais olla aika vähän päivitellä meidän kuulumisia. Edellistä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Vähän flunssainen loppuvuosi on meillä ollut, mutta onneksi se on rajoittunut lähinnä nuhaan ja lievään yskimiseen sekä molemmilla päivän lämpöilyyn. Ei siis mitään suurempia, mutta kahden flunssajakson alussa oli aina pari vähän huonompaa yötä, jolloin heräiltiin öisin useampaan otteeseen ja taidettiinpa vuorotellen nukkua olohuoneen sohvallakin jokunen pätkä, lapsi rinnan päällä torkkuen. Pystymmän asennon vuoksi siis. Vieläkään en ole sitä Vaporizeria saanut ostettua, mitä mulle parin lukijan toimesta suositeltiin. No, menipä taas parit flunssat ohi ilmankin, mutta oishan se varmaan ollut taas ihan kätevä kapistus :D

Flunssan lisäksi molemmilla oli jokin ihme vatsapöpö monta viikkoa, joka aiheutti satamäärin vaipanvaihtoja ja purkillisen sinkkivoidetta peppujen punoitukseen. Molemmat onneksi söi, touhuili ja nukkui ihan normaalisti. Jos olisi ollut toiste, olisin kipaissut lääkäriin jo aiemmin. Meillä oli neuvolakäynti marraskuun lopussa ja puhuin siellä sitten tilanteesta. Saatiin lähete kakkanäytteisiin ja varattiin lääkärille aika. Käynnin jälkeen tilanne kuitenkin parani ihan yllättäen joten lähetettä ei käytetty ja lääkäriaika peruttiin. Jos homma toistuu, niin pitää sit kattoo ne näytteetkin, että missä mättää. Neuvolassa otettiin myös influenssarokotteet ja tehosteet annetaan joulukuun lopussa.

Noppa-poju oli neuvolassa (27.11.) pituudeltaan 77,5cm ja painoltaan 8935g. Hilu-tyttö 75cm ja 8250g. Edelleen omilla käyrillä mennään ja kasvetaan siellä tasaisesti.

Flunssan vuoksi ei olla juurikaan käyty missään kyläilemässä tai kerhoissa. Jos me ollaan oltu terveenä, niin sitten kyläpaikassa on ollut lenssua liikkeellä. Flunssajaksojen välissä kyläilin kuitenkin toisen monikkoperheen luona ja kivaa oli. Noin viikko sitten käytiin myös ekan kerran muskarissa ja tullaan varmasti vuodenvaihteen jälkeen käymään myös! Nyt muskari jäi siis tauolle. Perhekahvilakäynnit ovat jääneet käymättä, koska meillä lopulta siirryttiin yksiin päiväuniin, jotka ajoittuvat pahimmoilleen perhekahvilan ajankohtaan. Sen sijaan toi muskari käy meille nyt paremmin, kun taas ennen ekat päiväunet oli just muskarin aikaan.

Päivärytmi meillä on siis muuttunut jonkin verran, lähinnä päivän kannalta eli illat ovat samanlaiset kuin ennenkin. Nykyisin lapset nukkuvat aamulla ihanasti pidempään kuin ennen :) Joskus ollaan heräilty jopa vasta ysiltä, mutta yleisimmin noin klo 8.30 startataan päivään. Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet nukutaan lounaan (klo 12) jälkeen. Lounaan jälkeen ennen unia leikitään vielä ja odottelen, josko vaippoihin tulisi jotain. Siinä yhden pintaan sanon, että mennäänpä päiväunille/nukkumaan ja molemmat kävelevät kiltisti makuuhuoneeseen. Annan tutit ja sänkyihin ZzzZZzz. Päiväunet kestävät useimmiten noin 2h eli unilta herätään klo 15 aikaan. Päivällinen on siirtynyt aiemmasta kello viidestä noin neljään. Sitten taas aiemman rytmin mukaisesti klo 19 iltapuuro, touhuilua, odottelua joskos vaipat täyttyy :D, peppupesut, yöpukujen vaihto ja klo 20 jälkeen iltamaidot (100ml) sekä hampaidenpesut. Siinä puol ysin maissa sitten yöunille.

Tutit ovat tulleet takaisin käyttöön nukkumistilanteissa. Mä en vaan jaksanut päivisin taistella nukkumaanmenon kanssa ja onhan nuo yöunille vaipumisetkin nyt helpommat. Yleensä riittää, että lapset laittaa sänkyyn ja nukahtavat sinne sitten. Yöllä ei juurikaan heräillä tällä hetkellä tai jos likka herää seisomaan pinnoja vasten, niin riittää, että sanon sängystä käsin "nukkumaan" ja likka painuu takaisin sängynpohjalle :D Toi on ehkä paras juttu, koska ei tartte itsekään hypätä ylös. Paitsi jos tutti on lentänyt jonnekin kuuseen ja se pitää käydä antamassa. Yleisesti ottaen kuitenkin nukkumiset sujuu nykyisin hienosti! KOP KOP!

Tuossa nyt jotain yleistä tämän hetken meininkiä. Ehkäpä kirjoitan lähiaikoina vielä erikseen jonkun kehityspostauksen :)

Naperot 10 kk!

Niin se vaan on jo kymmenen kuukautta (11. kesäkuuta) vierähtänyt naperoisten syntymästä. Oon tainnut tehdä edellisen kuukausipostauksen, kun tuli puoli vuotta täyteen. Korkea aika ottaa itteä nyt niskasta kiinni ja kirjoitella vähän päivärutiineista sekä siitä, mimmosia tyyppejä meillä kasvaa, mitä he jo osaavat ja miten esim. ruokailut sekä nukkumiset sujuvat.

MITAT

Neuvolassa kävimme viimeksi viikko sitten eli mitat otettu noin 9kk 3vko:n iässä. Tyttö painoi 7400g ja pituutta hänellä 69,3cm. Pojan paino oli tällöin 7770g ja pituus 70,5cm. Molempien päänympärys 44,5cm. Molemmille oli tullut hyvin painoa ja pituutta verrattaen edelliseen kertaan joten kyllä ne vaan kasvaa vaikkei sitä tässä jokapäiväisessä arjessa niin aina huomaakaan :)

PÄIVÄRUTIINIT

Hymyjä ja iloa riittää näillä naperoilla! Perustyytyväisiä lapsia molemmat, eikä _yleensä_ itkeskellä kovin paljoa. Aamulla, kun he heräävät, ovat molemmat yleensä heti hymyssä suin "jee, nyt mä pääsen sängystä pois, olenhan nukkunut jo pitkät yöunet"! Meillä siis nukutaan yöt (ilman syöttöjä!) yleisesti ottaen todella hyvin. Joka yö joutuu yleensä kuitenkin nostamaan tuttia toiselle tai molemmille: joskus kerran, joskus pari kertaa. Yöunille mennään noin klo 19.30, joskus venyy hiukan myöhempään. Aamulla herätys tapahtuu klo 6-7 välillä, valitettavasti useimmiten enemmän kuuden pintaa.

Ekoille aamupäikkäreille mennään heräämisestä riippuen klo 8.30-9.00 maissa ja päiväunet kestää noin 1,5-2h. Enää ei siis nukuta hulppeita kolmen tunnin päikkäreitä :D Karkeasti sanottuna klo 11 maissa ollaan hereillä ja sit möngitään lattialla. Klo 12 pintaan lounas, klo 14 välipala, jonka jälkeen seuraaville päiväunille, jotka siis sijoittuvat klo 14-16 välille useimmiten. Puoli neljästä-neljästä eteenpäin valvotaan kunnes on yöunien aika. Neljän maissa päivällinen, puoli seitsemältä iltapuurot ja sen jälkeen pesut, vaipanvaihdot ja iltamaidot juuri ennen unille menoa puoli kahdeksan.

Molemmat sopeutuvat mielestäni hyvin rutiinien muutoksiin, mutta toki pyritään siihen, että aikataulut pysyvät kohtuullisen samanlaisina ettei tartte esimerkiksi herättää kesken unia, jolloin pientä vininää voi esiintyä, kun unet ei olekaan kestäneet tarpeeksi. Näin kävi tänään, kun aamupäikkäreiltä jouduin herättämään molemmat, että päästiin alas rattaille ja puistotreffeille. Oli vähän huono ajankohta, mutta joskus pitää vaan sopeutua jos meinaa jossain käydä eikä olla vain kotona.

LIIKKUMINEN, ÄÄNTELY, LUONNE, NUKKUMINEN, HAMPAAT yms.

• Molemmat tykkäävät pyöriä lattialla mahallaan ympyrää ja tutkia ympäristöä

• Poitsu vetää käsillä itseään eteenpäin, etenkin liukkaalla lattialla. Maton päällä ei oikein osaa vielä ryömiä ja matto jää vain alle rullalle. Osaa myös pakittaa eli liikkuu joskus myös takaperin. Neiti liikkuu tahattomasti eteen- ja taaksepäin, mutta ei oikein tajua vielä ryömimistä.

• Poika on oppinut menemään konttausasentoon ja heijailee siinä itseään. Neiti on mennyt itsenäisesti kontilleen kerran (tänään), mutta tarvitsee vielä vähän treeniä.

• Tytön ääniin kuuluu mm. manaaja-tyyppinen örinä (nättiä!) ja "tätätätätä", kun taas poitsu tätättelee myös ja tekee kovia, korkeita kiljahduksia. Onneksi tuo tytön manaajaääni on vähenemään päin :D Toki muitakin äännähdyksiä tulee, mutta niitä en osaa kuvailla joten jääköön mielikuvituksen varaan.

• Kumpikaan ei vielä istu itsenäisesti, mutta sylissä ja syöttötuolissa istumisasento alkaa hiljalleen tukevoitua ja tasapainottua paremmaksi. 

• Tyttö osaa kääntyä sujuvasti ja nopeasti selältä mahalleen. Häntä ei siis voi jättää mihinkään, mistä voi tippua pyörähtäessään! Eikä kyllä poikaakaan uskalla jättää, vaikka hän ei vielä käänny. Hiukan avustettuna menee kyllä ympäri (sekä joskus vähän vahingossa) ja tätä treenaillaankin nyt. Kumpikaan ei käänny mahalta selälleen, paitsi joskus vahingossa ja yleensä tällöin kopsahtaa nuppi lattiaan. Itku on lähes taattu etenkin pojan kohdalla.

• Poju on vähän herkempi luonteeltaan ja itkee herkemmin sekä tilanteesta riippuen myös vierastaa. Fysioterapeutilla viime kerralla alku meni hyvin, mutta sitten poika päättikin "loukkaantua", kun fyssari otti hänet lattialta syliin ja sit se kitinä jäi vähän päälle. Äippäringin treffeillä viimeksi ei myöskään meinannut suostua lattialle olemiseen lainkaan vaan oli joko sylissä tai syöttötuolissa itkemättä. Neiti oli treffeillä sekä fysioterapiassa heti reippaana ja möyri lattialla varsin tyytyväisenä. Hän on ehkä muutenkin vähän seesteisempi tapaus kuin veljensä. Toki joskus menee myös toistepäin! Ja kaiken kaikkiaan molemmat ovat hyvin iloisia, reippaita ja tyytyväisiä lapsia!

• Nukkumiset hoidetaan mahallaan tai kyljellään - paitsi aamun ekoilla päikkäreillä, jotka nukutaan parvekkeella vaunukopissa, joissa ei mahdu kääntymään. Nämäkin päikkärit siirtyy varmaan sisälle nyt kesän edetessä, kun toi parveke on niin lämmin ja vaunukopat jää pieneksi.

• Ulkona liikumme rattaiden ratasosassa eli vaunukopat ovat käytössä vain ekoilla päikkäreillä parvekkeella, ei ulkoillessa. 

• Molemmilla on nyt vaatteissa käytössä koko 74cm. Mallista riippuen jotkut 80cm myös ihan OK.

• Tytöllä on puhjennut yksi hammas (alhaalla oikealla), kun taas pojulla jo neljä (ylhäällä ja alhaalla)! Hampaiden puhkeamiset menneet onneksi tosi kivuttomasti eikä niiden takia ole tarvinnut valvoa öitä. Kerran oon antanut pojalle nestemäistä Panadolia, kun itkukohtaus ei meinannut loppua millään (harvinainen tilanne!). Päättelin, että ois koskenut ikeniin, mutta saattoi olla jotain muutakin.

• Veli varastaa siskolta ja sisko varastaa veljeltä - koskee niin tutteja (vaikka oma ois suussa, niin toisen suussa oleva on silti parempi) kuin lelujakin. Vuorovaikutus on aika "väkivaltaista" eli aina revitään toista hiuksista, naamasta tai vaikka korvista. Poika vetää tästä herneen nenään useammin :p Toki yritän kyllä estää nämä repimiset jos ehdin! Kynnetkin on niin terävät reunoineen vaikka olis leikattu, että niillä saa joskus naarmuja aikaan.

RUOKAILUUN LIITTYVÄÄ

• Molemmat osaavat juoda (vettä) hienosti mukista muutaman hörpyn kerrallaan ilman katkoja, muuten juodaan vielä tuttipulloista (maidot). Kumpikin osaa pitää itse pullosta kiinni ja juoda itsenäisesti jos istuvat vähän takakenossa esimerkiksi turvakaukaloissa. Kaukalot olleet käytössä fysioterapeutin suosituksesta, koska ne on meidän yliojentajille parempi vaihtoehto kuin sitterit.

• Kumpikin syö jo vähän karkeampaakin ruokaa, poju tosin vähän paremmin. Typsy varastoi isompia paloja kielen alle tai poskiin.  Omin sormin he ovat maistelleet mm. kurkkua, maissinaksuja, riisikakkuja, omenaa, paprikaa ja leipää. Muuten syödään laiskan äidin vuoksi useimmiten kaupan soseita ja silloin tällöin pakkasesta itsetehtyjä. 

• Meillä ruokaillaan 5 kertaa päivässä: aamupala (puuro + vesi, maito), lounas (liha-kasvissose + vesi, maito), välipala (marja-/hedelmäsose + vesi), päivällinen (liha-kasvissose + vesi, maito) sekä iltapala (puuro + vesi, maito). Puurojen lisukkeena on hedelmä- tai marjasosetta. 

• Hiljalleen voisimme ottaa käyttöön maustamattomat jugurtit, rahkat ja tavallisen maidon. Toistaiseksi käytössä on Semper 2- korvike. Maitomäärä ruokailun jälkeen on noin 100-130ml eli päivässä noin 500-650ml / lapsi. Joskus maitoa jää yli ja joskus tuntuu, että ois enemmänkin mennyt. Toi määrä on kuitenkin toiminut näillä aika hyvin ja jos paljon enemmän antaa, niin sit tulee pukluja, joten näin on hyvä meillä. Jonkun taulukon mukaan tommonen 600ml olis hyvä määrä vuorokaudessa.

Puuh, nyt alkaa olla takki tyhjänä. Unohdin varmaan jotain oleellista ;) mutta tässä nyt jotain!

Naperot & yöunet

Tämän postauksen kuvituksesta kiitokset äitihahmo Tiinalle ja Team Ämmille! Tiinan mahtavia tupla-arjen kuvituksia voi löytää vaikkapa "Montako saisi olla?" facebook-ryhmästä. Lupa kuvien jakoon luonnollisesti kysytty :)

Voin kiitollisena, ylpeänä ja huojentuneena kertoa, että yöunille meno sujuu meillä useimmiten tosi hienosti. Vauvojen ilta-aika alkaa noin seitsemän hujakoilla, jolloin syötämme heille iltapuurot. Puurojen jälkeen käydään iltapesuilla, vaihdetaan tietysti vaipat ja laitetaan yöpuvut päälle. Tämän jälkeen ihan perinteistä vauvojen meininkiä eli välillä ollaan lattialla selällään, sitten ehkä masullaan, välillä napotetaan sylissä, välillä sittereissä, katsellaan leluja yms. Kahdeksan maissa arkisin minä ja isi katsellaan Rillit huurussa-sarjaa telkkarista ja usein mainoskatkon aikana syötetään naperoille iltamaidot. Yleensä laitetaan olkkarista valoja vähän himmeämmälle. Maitojen jälkeen ollaan vielä hetki olkkarissa kunnes ohjelma loppuu (jos ei näytä siltä, että äkkiä molemmat nukkumaan ennen kuin väsymys menee yli) ja sitten kannetaan heidät omiin pinnasänkyihin. Molemmille tutit suuhun ja Nopsulle vielä harso kasvojen viereen. Hän tykkää hieroa harsoon kasvojaan. Minulla on tapana laulaa molemmille "Tuiki tuiki tähtönen", jonka jälkeen sanon hyvät yöt molemmille, valot pois ja huoneesta ulos. Useimmiten tämä riittää. Erillistä nukuttamista ei siis tarvita, mikä on kyllä mahtavaa! Joskus jompikumpi tai molemmat saattaa hetken päästä aloittaa kitinän, jolloin pitää ehkä käydä tutti nostamassa suuhun. Yleensä syy kitinään on siis tutin tippuminen.

By the way: kun etsin videon tähän postaukseen, tajusin sitä katsoessani, että hei tossa laulussa on toinenkin säkeistö :D En muista, että olisin sitä ikinä ennen edes kuullut!

Peitot ei tahdo pysyä päällä lainkaan, etenkään Nopsulla. Jos yritän laittaa peiton nätisti paikoilleen, alkaa vimmattu jaloilla potkiminen, jotta hän saa sen pois :D No, ei kai hää sinne sänkyynsä jäädy kuitenkaan - on kuitenkin pitkähihainen ja -lahkeinen yöasu. Öisin meillä siis näyttää kovin paljon tuolta kuin alla kuvassa :D Joskus koitetaan laittaa molempien päälle joku ohut iso harso peitoksi, jotta he eivät sitä tuntisi eikä se kävisi häiritsemään niin, että se pitäis potkia pois.

Viime aikoina yön rytmi on mennyt siten, että neiti alkaa yleensä kitistä klo 23-01 välillä. Pari kertaa olen saanut syliteltyä hänet takaisin untenmaille (joskus nukahtaa kyllä syliin, mutta herää heti kun laskee pinnikseen ja kaikki alkaa alusta), mutta helpointa on jos vaan lykkää pullon suuhun. Tämä on tietysti tehtävä äkkiä ennen kuin toisessakin sängyssä herätään siskon kitinän vuoksi. Neidille vaihdan tässä vaiheessa myös joskus vaipan, ohivuotoja on viime aikoina tullut jonkin verran :/ Sitten neitonen takaisin sänkyyn ja tutti suuhun. Tämän jälkeen vuorossa on jäbän syöttäminen ja koska herra on lähes aina täysin unessa, ei viitsi häntä nostaa sängystä ja herättää suotta vaan pullo suuhun sinne sänkyyn ja hän juo maitonsa siinä unissaan ja jatkaa uniaan. Mihin asti lie nukkuisi tyytyväisenä ilman tätä syöttämistä? Minä olen se, joka hoitaa useimmiten tämän syöttökerran, koska olen luultavasti joka tapauksessa vielä hereillä.

Ennen seuraavaa syöttökertaa joudun usein nostelemaan tutteja Hiltsulle ja joskus Nopsullekin, mies ei edes näitä ähinöitä ehdi rekisteröidä nätisti nukkuessaan (olen joskus vähän kateellinen tästä). Tutin nostaminen pitää tehdä aina hirmu nopsasti, koska kun kitinä alkaa, on aina vaarana että toinenkin herää kitisemään. Eli kun kuulen pientäkin kitinää, nousen salamana ja tutti takaisin suuhun. Pimeässä tuttien löytäminen sängystä on ihan älytöntä! Aina ne tutit vaan katoaa jonnekin! Pinnisten välissä onkin yöpöytänä toimiva ÄP-laatikko, jonka päällä on aina varatutit.

Noin klo 04 herätään taas syömään. Aika riippuu edellisen syötön ajankohdasta. Viime aikoina väli on ollut siis noin kolme-neljä tuntia. Monesti mies hoitaa tän syötön (ja joskus vaipat vaihtoon). Joudun usein tökkäämään hänet hereille, kun ei vaan herää siihen ähinään. Joskus minäkin hoidan tän kerran, mutta ehkä kuitenkin harvemmin. Ja joskus alkuaikoina hoidin tän joskus ihan hyvää hyvyyttäni, jotta mies sais nukkua. Nykyisin..noooo, en oo enää niin kiltti ;)

Aamuyöllä edellisen syötön jälkeen on taas sitä tutin nostelua: joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kun tutin nostelutkaan ei enää riitä, on aika nousta ylös. Viime aikoina aamuherätys on ollut noin klo 7.00-8.00. Onneksi mies hoitaa usein näitä aamuja, koska mä en todellakaan ole aamuihminen toisin kuin hän. En ole ikinä ollut enkä näköjään ole vieläkään, vaikka olisi ehkä luullut, että tää vauvojen tulo elämään muuttaa asian. Tokihan tää tilanne on nyt vähän spesiaali, koska mies on kotona ja hän voi aamuja hoitaa. Ja tietysti minäkin hoidan aamuja joskus - ainakin silloin, kun mies lähtee tosi aikaisin aamulla esimerkiksi pilkille. Ja nytkin illalla kysyin josko mies haluais, että mä "otan aamuvuoron", mutta ei kuulemma tartte joten tokihan mä mielelläni nukun pidempään! ;)

Mites muilla lapsiperheillä menee nää nukuttamiset ja itse nukkumiset? Onko teillä haastavampia vai helpompia "tapauksia"?