Voihan kurjuuksien kurjuus / Uusi vuosi!

Olen kipeänä. Eilinen alkoi ihan kohtuullisesti, mutta aamupäivällä totesin, että ai kamala mä olen rikki! Kroppa huusi hoosiannaa - vielä enemmän kuin aiemmin. En tosiaan olisi millään jaksanu pitää edes noita viiden kilon ipanoita sylissä. Voihan *piip*! Ajattelin ensin, että tää on vaan tätä kropan jumia, mutta tulihan se pieni kuumekin sieltä lopuksi. Ja se tietysti maksimoi tän kropasta aiheutuvan kärsimyksenkin aivan omiin sfääreihin. Nastaa!

Uuden vuoden-suunnitelmat oli mennä ystäväpariskunnan ja heidän 3-vuotiaansa luokse nauttimaan ruuasta, juomasta ja seurasta. Oltais siis yöksikin jääty. Nyt meni koko ajatus ihan pipariksi ja mua harmittaa niin kovasti! :( Ollaan siis kotona. Syödään nakkeja, ranskalaisia ja italiansalaattia. Ajattelin myös herkutella tortilla chipseillä ja salsalla...jotain lohtua tähän tämän hetkiseen tilaan!

Eilen otin päivällä ja yöllä vähän nappia, yöllä sit hikoilinkin mukavasti kuumetta pois. Unen saaminen oli hankalaa ja musta tuntuu, että kunnolla nukahdin vasta joskus aamuyöllä. Mies lähti käymään pilkillä, kun mä mutisin sille aamulla, että kyllä mä pärjään, olo oli ihan jees. Ihan hyvin pärjäsinkin aamupäivän, vaikka ipanat ei näköjään nuku enää mukavia kolmen tunnin päiväunia - edes ulkona. Pärjäsin kuitenkin. Mies tuli kotia ja sitten multa loppu energia. Onneksi hän hoitikin muksut pääasiassa, mä koitin ottaa päiväunetkin, mutta plääh. Pari tuntia vain makasin sängyssä eikä uni taas tullut. Kyllästyin ja nousin ylös.

Illemmalla miehen piti lähtee käymään kaupassa ja postissa. Muksut nukkui tällöin "iltapäikkäreitä", mutta herättyään Hilu alkoi kitistä ja karjua. Aattelin et olisko nälkä jo, pojukin vinisi eikä mitenkään ollu hyvä. Paitsi sylissä hetken enkä mä oikeesti jaksanu heitä pitää sylissä kauaa. Tein sit iltapuurot ja siitä alkoi Nopan karjuminen. Ei suostunu syömään, karjui vain sitterissä. Mun oli pakko syöttää neiti, ja hän vetäskin tyytyväisenä lähes kaiken. Lopetin, kun aattelin että ei söis ihan tupla-annosta - siitäkös hän riemastui ja alkoi karjua myös. Puuuuuuh! No, sylissä pidin poikaa hetken vissiin tässä välissä että vähän edes rauhottuisi ja sitten lisää ruokaa tytölle. Koko annos meni, syötän molemmat samalta lautaselta eli siinä oli siis ns. molempien annokset. Hurja puuroneiti! Onneksi mies palaili hiljalleen asioilta!

Saas nähä, miten seuraava yö ja huominen menee. Kuumetta on ja ei. Olo on kuin olisi enemmänkin. Joulusta olisi kirjoitettavaa, mutta just nyt en jaksa.

Kaikesta marinasta huolimatta, 

hyvän uuden vuoden 2015-toivotukset kaikille ♥

Kuvat Ellu&Allu facebookryhmästä. Lupa jakoon!

Väsyttää - noloa myöntää

Voi miten turhalta ja nololta tuntuu edes mainita sanaa väsymys, kun vauvat eivät ole vielä edes kotona! Ajattelin kuitenkin, että kirjoitan tästäkin fiiliksestä lyhyesti, koska se nyt näköjään kuuluu tähän aikakauteen mun elämää.

Olen siis väsynyt, koko ajan. Toki en ole päässyt vielä täysin eroon yökukkumisista (olen yöihminen), mutta nukun kuitenkin ihan hyviä unia. Jos nopsaan arvioisin niin keskiarvoisesti 7-8h yössä. Kerran saatan nousta pumppaamaan eli pieni katko tuolla välissä. Aamupäivästä oon hetken vähän pirteämpi, mutta yleensä väsymys nostaa päätään osastolla, kun vauvat on hoidettu ja vain pitelee heitä sylissä. Toiset tuhisee siinä nukkuessaan ja ite vain katselee heitä. Tietysti hyö mukavasti siinä sylissä lämmittääkin. Pienet lämpöpatterit! Sitten käydään usein lounaalla, jonka jälkeen ramasee tietysti taas. Kotona väsyttää hoitojaksojen välissä ja en millään selviä ilman päivä-/iltaunia sohvalla. Unienkin jälkeen väsyttää.

Eilen mittasin jo kuumettakin, kun oli ihan pöhnä-olo sohvaunien jälkeen illalla. No ei ollu kuumetta. Aloin sitten vaan miettimään, että hitto ei tää ihan normaalia ole. Pohdin sitten, että voisko tuo hb olla alhaalla? Luin jostain, että se saattaa laskea synnytyksen jälkeen. Mulla ois rautatabuja vielä jäljellä, mutta en halua syödä niitä ennen kuin pääsen mittaamaan tuon hb:n. Huomenna ois siis tarkoitus soittaa neuvolaan, josko pääsisin pikakäynnille mittauttamaan sen.

Lisäksi...kai se on myönnettävä, että vaikka vauvoilla on kaikki hyvin, niin kai sitä kuitenkin tuosta osastolla ravaamisesta väsyy. Jos ei fyysisesti niin sitten henkisesti.

Kuntokin on tietty ihan onneton eikä raitista ilmaa tule haukkailtua paitsi kun kävelee sairaalan parkkihallista osastolle, osastolta lounasravintolaan, osastolta parkkihalliin jne. Tänään puhuttiinkin tästä väsymyksestä vauvojen toisen omahoitajan kanssa ja hän sitten sai suostuteltua meidät jäämään illaksi kotiin. Oltiin siis päivällä klo 11-16 vauvojen luona ja oli tarkoitus tulla klo 20 takas. No, hoitaja sitten kehotti, että pidettäs vähän vapaata ja käytäs pikkukävelyllä haukkaamassa happea jne. Niin me sitten tehtiinkin, saunakin lämmitettiin. Pitäis tosiaan ehkä tehdä vähän jotain muutakin tai muuten pää poksahtaa?

Onko lukijoilla samoja kokemuksia? Etenkin jos olet kokenut samantyyppisiä keskola-aikoja?

Voi itku! / Vauvoista erossa oleminen

Onko tää nyt niitten kuuluisien hormonien syytä? Tää, että pala on kurkussa millon mistäkin asiasta?

A tear is made of...1% of water and 99% of feelings...

 Toissapäivänä oltiin lounaalla sairaalalla (saan btw ilmaisen lounaan päivittäin, koska olen "imettävä"/maitoa pumppaava äiti) ja mitähän lie aloin ajattelemaan...vauveleita varmaan pääasiassa...mutta siis iso pala nousi kurkkuun siinä syödessä, ja aivan puskista tuli se tilanne. Aloin sitten pohtimaan, kuinka kerron miehelle, että nyt itkettää ja pelkästään se "ajatusleikki" sai kyyneleet melkein kihoamaan silmiin. Joutui ihan tosissaan pidättelemään itkua! No, sitten sanoin asian miehelle tyyliin: "hormonit alkaa ottaa minusta valtaa, nyt itkettää" ja siinäpä sitten alko kyyneleet valua suurin piirtein pitkin ruokapöytää, kun sain asian ilmaistua!

Tuossa eilen illalla kotona tuumailin ääneen, että pitää varmaan herätä yöllä pumppaamaan maitoa ja että maito ei oo noussu nyt yhtä hyvin kuin pari päivää sitten. Tän jälkeen aloin mielessäni tosissaan miettimään, että hitto vieköön mä oon pumpannu liian vähän (suositus 3h:n välein) ja nyt oon pilannu koko jutun! Paska äiti, ei saa edes kunnolla maitoo tulemaan vauvoilleen. Ja taas päästiin siihen, että piti tehdä työtä sen eteen ettei käynyt kuten ruokapöydässä. Mies meni nukkumaan tietämättä näistä mun ajatuksista...ja sitten kävikin niin, että kun yksin jäin vielä olkkariin, en voinut enää pidätellä vaan itkuhan siinä pääs.

Jos joku sanoo jonkun asian vähän "väärin" tai ilkeään sävyyn (sitä tarkoittamatta), alan itkeä sisäisesti. Vauvojen luona on useammankin kerran meinannu tulla tippa linssiin, kun oon vaan katsellut heitä. 

Eräällä forumilla minulta myös kysyttiin:

"...miltä tuntuu kun vauvat nyt ovat maailmassa, mutta kuitenkaan eivät vielä teidän kanssa kotona? Lähinnä siis sitä, että onko erossaolo aiheuttanut jotain voimakkaampaa tunnemyllerrystä, vai auttaako siinä juuri tuo, että pääsee katsomaan ja hoitamaan aina kun siltä tuntuu?"

Vastaukseni kuului näin:

"Vauvoista erossaolo ei tunnu nyt vielä ainakaan ihan järkyttävän kamalalta. Hoito on loistavaa ja henkilökunta ihan bueno! Tiedän, että vauvojen on hyvä olla ja heidän pitää nyt saada ottaa tämä oma aikansa hoidossa. Heidän paikkansa olisi kuitenkin vielä masussa, joten mun pitää nyt vain odotella, että saamme heidät kotiin sitten kun aika on oikea! :) Toki välillä tulee tunne, että vauvojen pitäisi olla kotona. Ja olisihan se ihanaa. En kuitenkaan anna tälle tunteelle liikaa tilaa, koska muuten itkisin kaikki illat varmaan. Kuulostaa hassulta, mutta tuo osastolla käyminen vie kyllä veronsa, vaikka käymmekin siellä vain pari kertaa päivässä. Lähtöön pitää kuitenkin aina "valmistautua", siellä vietetään aikaa vauvojen kanssa ja sitten ajamme kotiin ilman heitä. Ja just nyt kun tätä alan ajattelemaan, niin vähän tulee pala kurkkuun :( "

Ja totta tosiaan. Taas on itku-fiilis, kun laitoin ton vastauksen tähän ja luin sen läpi. Ja kun mietin, mitä laitan tämän postauksen otsikoksi.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Johtuukohan tää puhtaasti hormoneista vai siitä, että oon erossa vauvoista (ei pitäis tommostakaan kirjoittaa...tai jos nopsaan vaan kirjoitan ajattelematta niin ehken ala volisemaan!). Tuleeko tämmösiä itkujuttuja myös, vaikka vauvat olisikin jo päässeet kotiin? Oon kuitenkin mielestäni ihan positiivisin mielin noin yleisesti ottaen, vaikka tilanne nyt onkin se, että vauvat eivät ole kotona. Siksi vähän hämmentää nää fiilikset, jotka tuntuu tulevan yhtä nopeasti kuin menevät ohikin.

Sektiosta toipuminen [varoitus: sis.yhden kuvan (ei paha!)]

Pari toivetta on tullut teiltä lukijoilta, että leikkauksesta toipuminen kiinnostaisi aiheena. Minäpäs koitan siis jotain raapustella...

Toipuminen lähti minulla hyvin käyntiin heti leikkauksen jälkeen. Heräämössä kuvailin kipua numerolla 3, kun kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10. Sen suuremmaksi se ei juurikaan noussut koko osastolla olemisen aikana. Heräämössä mulla alkoi silmät ja nenä kutisemaan. Kysyin, onko se ihan normaalia, koska aiemmin hoitajani heräämössä oli sanonut, että pitää ilmoittaa jos alkaa kutista rintakehän kohdilta. Hoitaja sanoi, että ei oo vastaan tullu hänelle tapausta, jolla olisi silmät ja nenä alkanut oireilla :D Sain kutinaan ja silmien vuotoon ihan jotain perusallergialääkettä. Myöhemmin heräämöstä päästyä kutina yltyi ja noin 1,5 vuorokautta mä sitten vaan kutisin jalkapohjista kaulaan saakka - liekö puudutteet aiheuttaneet jonkin reaktion. Sain taas allergialääkettä, mutta ei se oikein auttanut. Eka yö meni aika onnettomasti eikä suinkaan edes kipujen vuoksi vaan sen hiton kutinan! Heräilin koko ajan rapsuttamaan millon mistäkin...kuulostaa hauskalta, mutta EIPÄ OLLU :D No, mieluummin kutina kuin kipu.

Kipulääkkeissä en säästellyt osastolla vaan otin kaiken mitä "tarjottiin" eli jos tultiin kysymään "onko kipuja, haluatko lääkettä", niin vastasin joo vaikken kivuissa kierinytkään. Yleensä 3 x vrk nappina toimi Panadol 1g +Burana 600mg, sitten pitkävaikutteinen lääke 2 x vrk ja lyhytvaikutteinen myös olikohan 2 x vrk. Mies kärräsi mua omalta osastolta vauvateholle pyörätuolilla, koska matkaa tuli sen verran enemmän, että olisi ollut ikävää kävellä sitä väliä monesti päivässä. Leikkauksen jälkeisenä aamuna ja lounasaikaan mulle tuotiin ruokatarjotin. Mies toi sen jälkeen vielä päivällisen ja muistaakseni iltapalan, seuraavina päivinä kävelin jo itse hakemaan ruuat. Jokusen kerran kävelin myös vauvateholle katsomaan vauvoja ja tulin pois tuolilla. Ihan kohtuullisesti siis pystyin liikkumaan jo osastolla ollessa.

Kotiuduin torstaina 14.8. kun vauvat syntyivät maanantaina. Olin vähän yllättynyt, kuinka äkkiä leikkauksen jälkeen kotiutus tapahtui. Sanoinkin tästä jollekin hoitajalle/kätilölle ja hän sanoi, että kun tuntee pärjäävänsä kivun kanssa kotona perus Burana +  Panadol-kivunlievityksellä, on turha jäädä osastolle. Pitkävaikutteista lääkettä mulle ei ois enää edes annettu (olikohan, että sitä saa kaksi vuorokautta) ja oloni oli ihan OK, joten kotiin mars mars!

Nyt kotona ollessa olen syönyt Panadolia (1g) ja Buranaa (600mg) kolmesti vuorokaudessa. Tais joku päivä unohtuakin yksi kerta eli tosi hyvin oon noilla pärjännyt. Pääasiassa kipuja ei ole paikallaan ollessa lainkaan! Pientä kipua tuntuu lähinnä noustessa jostain, esim. sänky, sohva tai tuoli. Liikkuminen on hitaampaa, mutta aika helpolla oon tainnu päästä! Makuuasennosta pitää nousta kyljen kautta välttäen vatsalihasten käyttöä, jos niitä nyt ylipäänsä on jäljellä (toki leikkauksessa ne myös hiukan saattavat revetä). Etenkin aamuisin on vähän hankalampaa päästä ylös sängystä, mutta siis kaiken kaikkiaan on menny tosi hyvin! Eikä tuo mun kipukaan oikeasti ole juuri mitään haavan kohdilla. Välillä muu maha tuntuu "painavalta" ja siltä, että siellä sisuskalut heiluu miten sattuu :D Normaalia kuulemma, kun iso leikkaus kuitenkin takana...ja MÄ luulen, että oikeesti ne sisuskalut ettii siellä oikeita paikkojaan ;)
.
.
Kohta tulloo se kuva :D
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Maanantaina 18.8. otettiin tikit pois, joita oli muuten kaiken kaikkiaan 6kpl! Leikkaushaava on tosi siisti ja kehuttiin osastollakin, että "onpa lääkäri tehnyt siistin haavan ja ompeleet" :p  Tikkien poisto tapahtui neuvolassa viikon päästä leikkauksesta. Ei tuntunut missään. Hyvin olen siis toipumassa leikkauksesta :)

Mies halus ihan välttämättä piirtää tohon mahaan tommoset kasvot. Taloutemme kolmas lapsi (mies siis)? :D Mulle tuli piirroksesta mieleen kukapa muukaan kuin Mörkö, hah! Örrrrrrrr...rrrrrrrr. Ja nyt mies sitten sanoi, että Mörköä hän olikin yrittänyt piirtää! No, hyvin onnistui, kun mulle tuli se heti mieleen!

Viimeinen viikonloppu ennen äitiyttä?

32+5 

Käyrillä ja ultrassa käyty. Hyvät sykkeet molemmilla, mutta B:llä hiukan vaisumpaa vaihtelua (vaihtelu ja pienet nousut/spurtit välillä olis hyvä) kuin A:lla. Ultratessa lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että vilkkaasti B vauvakin liikuskelee :) Hyvä juttu! Muuten ei tullut juurikaan uusia uutisia. Vesimäärä B:llä vähän laskussa, mutta kysyessäni asiasta, lääkäri sanoi, että se on vielä ihan OK. Lauantaina meidän pitää mennä tuonne synnytysvastaanotolle käyräkontrolliin. Maanantaina (33+2) ultrataan vielä ja tehdään lähes varmasti jotain päätöksiä. Lääkäri sanoi, että valmistauduttava jäämään osastolle ja että todennäköisesti leikkaus on ensi viikolla, päivää mietitään ultrauksen jälkeen/osastolla. Nyt vaikutti siltä, että lääkäri "on tosissaan" eli uskaltaisin väittää, että 95% vauvat tulee maailmaan ensi viikolla.

Jos näin käy, päästiin kuitenkin 33+ viikoille. Tilannettahan aloitettiin seurailemaan joskus 30+ eli saatiin me jokunen viikko lisäaikaa kuitenkin. Oon ihan tyytyväinen, että tälle saadaan kohta "piste", oon siihen jo henkisesti kohtuullisen valmistautunut, kun joka kerralla on sanottu seurannassa, että valmistaudu osastolle jne. Olo on myös käynyt paljon tukalammaksi tässä viimeisen viikon aikana eli liekö sitten typerää sanoa, mutta oon tavallaan ihan iloinen ettei mun tartte viedä tätä jonnekin rv 37-39 saakka. Annan kyllä täydet sympatiat heille, joilla tuplaraskaus menee ihan loppumetreille saakka! Tokihan nää on aina niin yksilöllisiä juttuja: joku pääsee helpommalla ja toinen tuskailee erilaisten vaivojen kanssa viikolta 12 lähtien tai jotain siltä väliltä.

Pieniähän he tulevat maailmaan saapuessaan olemaan. Kotiinkaan tuskin ihan heti päästään. Olen kuitenkin valmis, vaikka varmasti jännäpissit housussa, kun leikkauspäivästä päätetään! Miksi leikkaus? Koska se on kuulemma riskittömämpi pienille vauvoille sekä etenkin, kun virtaukset eivät ole aivan 100% priimaa. Olen tyytyväinen tähänkin synnytysmuotoon. En halua turhia riskejä eli näin on nyt vain parempi vauvojen kannalta. Normaali alatiesynnytys olis kyllä muuten varmasti tapahtunut, koska edelleen molemmat majailevat kiltisti päät alaspäin. Noh, sitä on turha nyt miettiä. Mennään näillä mitä on annettu :)

Vauvat maailmaan jo elokuussa!?? Ultrakuulumiset.

Nyt on sitten tämänpäiväinen seurantaultra takana ja siihen johtaneista tekijöistä (pääasiassa B vauvan napavirtaukset) enemmän näissä postauksissani:

21. heinäkuuta (30+2)
8. heinäkuuta (28+2)

Tilanne oli siis pysytellyt samanlaisena. B vauvan virtaukset eivät ole sieltä parhaimmasta päästä ja istukka ei siis toimi enää niin hyvin kuin pitäisi. Näin ollen lääkäri (taas uusi tyyppi, nainen tällä kertaa) alkoi puhumaan ennenaikaisesta synnytyksestä tai oikeastaan tässä tapauksessa luultavasti leikkauksesta, koska olen ensisynnyttäjä, vauvat ovat niin pieniä vielä ja istukan toiminnan heikkous voivat lisätä normaaliin synnytykseen riskejä. B:n vesimäärä oli myös hiukan vähentynyt A vauvaan nähden. Painoarvioita lääkäri ei kertonut, sanoi vain, että sai vähän isommat tulokset kuin edellinen lääkäri. Painoarviot kuitenkin nyt kuulemma vähän turhat kun edellisestä kerrasta vain tuo viikko.

No, nyt onkin sitten aika erikoiset fiilikset. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella! Saatiin uusi ultrausaika jo perjantaiksi eli kolmen päivän päähän! Tänään sain jo kaiken varuilta ensimmäisen kortisonipiikin ja huomenna haen toisen. Näitten piikkien pitäisi auttaa vauvojen keuhkoja kehittymään nopeammin jos vaikka lähiviikkoina joudutaankin jo leikkaukseen. Onko se mahdollisuus sitten jo ensi viikolla vai parin-kolmen viikon päästä? Sepä olisikin mukava tietää, mutta nyt pitänee mennä vain hetki kerrallaan ja vaan seurata tuota tilannetta! Toivotaan nyt edelleen, että tulisi edes joku viikko lisää. Toisaalta toki luotan siihen, että vauvojen on parempi "tässä maailmassa" jos lääkärit niin sanovat. On vaan niin epätietoinen olo...

Tänään ultran ja kortisonipiikin lisäksi vauvat yritettiin saada käyrille ja kovasti toinen puikkelehti aina karkuun, kun toinen asettui käyrälle. Ja sama taas toistepäin eli kovin haastavaa se oli :) Huomenna kun haetaan toinen piikki, käyn myös käyrillä ja koitetaan saada parempaa tulosta.Vilskettä siis mahassa oli ja vauvat sinänsä voivat tällä hetkellä hyvin :)

Paniikkia ei ole. Toki pieni huoli takaraivossa, mutta nyt pitää vaan uskoo ja luottaa, että kaikki kääntyy parhain päin. Toki luultavasti tulee jotain sairaalaviikkoja vauvoille, mutta niistä selvitään!

Perjantain ultran jälkeen ollaan varmaan taas viisaampia! Nyt edelleen peukkuja pystyyn!

Pieni huoli, joskus.

Vauva B on aiheuttanut välillä pientä huolta tässä raskauden aikana. Etenkin nyt, kun napavirtaukset eivät ole ihan kohdillaan ja asiaa joudutaan seuraamaan tiiviimmin eikä viime ultrassakaan ollut tämä poju kasvanut juuri lainkaan. Kirjoittelin asiasta pariin fb-ryhmään ja siellä todettiin, että kannattaa seurailla vauvan liikkeitä nyt tarkemmin yms. No, tästä "oppineena" tietysti aloin kuulostella tarkemmin, miten B liikkuu. Ja liikkuu kai hän, mutta kun tunnen liikkeet niin huonosti. Tilannehan on ollut tämä aina eli se ei siis muuttunut mihinkään suuntaan, mutta tietysti nyt sitten oon välillä ollut vähän huolissani, että missä ne liikkeet oikeesti on!

Mietin tossa jo jokusen päivän, että soittaisinko tonne synnärille, että voisinko tulla käymään. Jätin kuitenkin soiton väliin ja onneksi nyt eilisiltana tuntui B vauvan hikka ja tänä aamunakin tuntui hiukan liikkeitä hänen puolellaan. Pari päivää tätä ennen en nimittäin juurikaan tuntenut mitään. Vauva A:n kohdallahan ei ole ongelmia tuntea liikkeitä, tyyppi melskaa sen verran kovasti ;) Kyllä sitä vaan saa helposti tän mielen sekaisin ja huolehtimaan. Hyvinhän meillä kuitenkin on asiat, ainakin nyt vielä. Tiistaista ultraa odottelen kyllä pienehköllä jännityksellä. Pieni toinen vauvani, kasva vielä vähän aikaa masussa. Sitten olet enemmän kuin tervetullut tähän maailmaan :)

30. raskausviikko: infoa ja fiiliksiä

Noin 8 viikkoa maksimissaan siihen, että meidän elämä muuttuu ikuisiksi ajoiksi. Minun elämä, miehen elämä, meidän yhteinen elämä - koko potti! Pari pientä ihmettä saapuu "tähän maailmaan" ja vaikka sen hyvin tiedostaa, on sitä kuitenkin välillä kamalan vaikea uskoa todeksi. Siis ihan totta, VAIN maksimissaan pari kuukautta ja 1+1 onkin yhtäkkiä 4! Kaiken lisäksi voip tosiaan olla, että vauvojen tuloon meneekin vain kuusi viikkoa...tai neljä...tai!

Nyt on menossa 30. raskausviikko. Tällä viikolla vauva painaa noin 1350g ja on koko pituudeltaan jo 35cm! Päästä peppuun noin 25,5cm. Lapsen muisti on jo kehittynyt ja se voi tunnistaa esimerkiksi musiikin, jota äiti on kuunnellut rentoutuessaan. Myös vauvan sydämensyke ja liikkeet rauhoittuvat, kun vauva kuulee tätä samaa musiikkia. Vauvan pää on myös lähes oikeassa suhteessa sen muuhun kehoon. Äidin keho "kertoo" vaatimuksiaan ja niitä kannattaakin kuunnella. Väsymys, uupumus, huonosti nukkuminen, huono mieliala, energittömyys...Kannattaa muistaa levätä ja ottaa nämä viestit vakavasti eikä rasittaa kehoa liikaa. (Lähde: Vau.fi) 

Kyllähän nuo mainitut asiat aika tutuilta kuulostaa. Nukkuminen on yhä hankalampaa. Herään monta kertaa yössä: ähisten vaihtelen kylkeä ja koitan löytää jonkun sopivan asennon, jotta nukkumista voisi jatkaa. Joskus uni tulee nopeasti, toisinaan sitä saa odotella. Vessaan ei millään jaksais könytä, koska kyljeltä pois pääseminen on hankalaa/kivuliasta ja sitten pitäis päästä ylös sängystäkin vielä sekä jaksaa kävellä silmät ristissä vessaan. Sen jälkeen jääkaapille, vesipullo on aina siellä valmiina täytettynä, ja rautalääke naamariin. Otan sen aina yöllä, koska sitä ennen eikä sen jälkeen saisi syödä tai juodakaan juurikaan, jotta lääke imeytyisi paremmin. Huono mielikin on ollut muutaman viime viikon oireena. On tullut itkettyäkin vähän piilossa jos joku asia on ruennut pännimään...muutaman kerran. Väsymystä ja energittömyyttä on aina välillä, mutta toisaalta sitten tulee hetkiä, että tekis mieli tehdä vaikka mitä! Jos vaan kroppakin jaksais pysyä mukana.

Kuva täältä.

Vauvojen liikkeet ei ole enää niinkään yksittäisiä potkuja tai jumpsutuksia vaan sellaisia aaltomaisia "pusken ulos täältä mahasta"- muljahduksia :D Oon yrittänyt saada noita hetkiä videolle, mutta aina kun kaivan kameran esille, liikkeet loppuvat. Tänään olin aamuyöllä/aamulla taas iloinen, kun tunsin B vauvan liikkeet selvemmin kuin muina lähipäivinä. Kiva tuntea, että toinenkin kaveri möyrii ahkerasti ja kaikki on kunnossa. A vauvan liikkeitä tunnen niin paljon enemmän pitkin päivää, että niistä ei tartte huolehtia! Peppuja(?) työnnetään myös välillä mahaa vasten, aika kovastikin. Se ei ole ihan hirrrrveen kiva tunne, kun kaksi kovaa möykkyä puskee eri kohdista vasten mahan seinämiä.

Tällaista menoa ja meininkiä tällä viikolla. Kuva jäi viime lauantaina ottamatta, mutta ensi lauantaina sitten pitää kyllä ottaa 30+0 kuvat :)

Blogi on saanut pari uutta seuraajaa, joten heille tervetulotoivotukset :)

RV 29-info ja RV 28+0 kuvat + fiiliksiä

Jälleen yksi viikko takana päin ja ehkä jonkinlainen etappi, minkä tajusin tossa viime yönä ennen kun sain unta. Nimittäin...nyt olisi maksimissaan 10 viikkoa siihen, että vauvat on maailmassa! Tuplapakkauksia kun ei yleensä ihan sinne rv 40 päästetä ja mullekin puhuttiin jo niskaturvotusultran tienoilla, että viimeistään rv 38 synnytys käynnistettäisiin (tai tehtäisiin sektio). Jotenkin mulla on vielä sellainen kutina, että ihan tonne asti ei tartte odotella. Toivoisin, että päästäis johonkin syyskuun alkuun, jolloin viikkoja ois 36-37 eli oltaisiin siinä täysiaikaisuuden rajoilla.

Tänä iltana Möhkis, eli möhömaha, näyttää tältä ja siis 28+0:

Raskausviikolla 29

• vauva painaa noin 1100g
• Luulen ettei meidän tirppanat ole kuitenkaan ihan noin isoja, mutta toivottavasti kehittyneet ja kasvaneet taas omalla tahdillaan tasaisesti! Nelisen viikkoa sitten painoarviot oli nimittäin 500-570g. Tokihan nuo kasvupyrähdykset voivat olla suuriakin tässä loppuraskaudessa.

• vauvan koko pituus noin 33,5cm
• pituus päästä peppuun noin 24,5cm 

Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään. Sikiön kehosta on rasvaa 2 - 3 %. Pojilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin. (Lähde: vau.fi)

Lyhykäisesti voisin kertoa, että olotilassa ei ole juurikaan muutoksia. Nää samat perusoireet kuin aiemmillakin viikoilla: 

• selkäkipu (vaikeuksia nousta esim. sängyltä/sohvalta, jos seisoo/kävelee liian pitkään, vaikeuksia kääntyä/vaihtaa asentoa öisin...)
• liitoskivut alavatsan molemminpuolin (erityisesti vasen puoli, vaikeuttaa kaikkea tekemistä)
• yhtäkkinen hengästyminen, voimien menetys (jalat ja/tai kädet) ja sykkeen nousu (vaikuttaa sillä hetkellä kaikkeen tekemiseen, kun tuntuu ettei jaksa edes seistä tai maata!)

Tossa noi "perusoireet". Lisäksi välillä alkaa yhtäkkiä hiostaa ihan älyttömästi - saa nähä kunhan tää kesä tästä etenee, että pitääkö mun muuttaa johonkin suihkuun asumaan! Toki maha painaa myös rakkoa sen verran, että vessassa saa käydä hiukan useammin. Yöllä yleensä selviän 1-2 käynnillä, mikä ei oo kovin paha vielä.

Myös yleinen painon tunne joka puolella mahaa on ollut nyt "oireena" jo jonkin aikaa eli toisin sanoen välillä tuntuu, että mä oikeesti räjähdän! Syömisen jälkeen tää olo vielä tuplaantuu eikä se mene mitenkään nopeasti ohi vaan saattaa kestää koko päivän ja silti on pakko taas muutaman tunnin päästä syödä, kun pitää tuota ravintoakin saada, vaikka kuinka olisi räjähtämisolotila. Eli kierre on loputon. Aamulla olo on tämän suhteen ehkä paras, koska on juuri ollut moooonta tuntia syömättä, mutta siitäpä se olo taas alkaa aamupalan jälkeen. Enkä edes syö mitenkään älyttömiä määriä.....paitsi ihan joskus, kun en voi vastustaa hyvää ruokaa tai muita herkkuja =/ Niin joo ja herkuista puheenollen, eilen olin oikein ahkera emäntä ja tein mansikkapiirakkaa ♥ nam, oli hyvää!

RV 25-info ja 24+0 masukuvat, vauvojen liikkeet yms.

25. raskausviikko käynnistyi ja jälleen yksi etappi saavutettu. Oon ainakin jollain tasolla siinä käsityksessä, että Suomessa jos vauva syntyy rv 24+X päivää, vauvaa yritetään hoitaa ja sen selviytymismahdollisuudet ovat kohtuulliset. Aiemmin syntyneille ei kovin suuria selviämismahdollisuusprosentteja anneta.

Oonkohan ihan väärässä? Tietäiskö joku lukija paremmin? Hoidetaanko ylipäänsä alle rv 24 syntyneitä pieniä lainkaan vai "annetaanko heidän mennä pois"? Löysinkin tällaisen infon Keskosvanhempien yhdistyksen nettisivuilta: "Jos lapsi syntyy ennen 22. raskausviikon päättymistä, käytetään termiä keskenmeno, ja sen jälkeen termiä ennenaikainen synnytys.". HUS:n nettisivuilla sanotaan: "Tehohoidon ansiosta jopa 24. raskausviikolla syntyneet pikkukeskoset voivat selviytyä.".

No oli miten oli, kyllä nuo mönkijät sais vielä aika kauan masussa kehittyä ennen tähän maailmaan tuloa! NIIN, kuulittekos vauvat! Vaikka kuinka mun olo olisi tukala (kadunkohan tätä ;) ) niin te pysytte siellä mahassa kasvamassa, ettäs tiiätte!

RV 24+0 (lauantaina 7. kesäkuuta 2014)

Raskausviikolla 25:

Paino: 650 g 

Pituus päästä peppuun (CRL): 21 cm
Koko pituus: 29 cm

Vauva täyttää kohtua yhä enemmän ja sen liikkeet voi tuntea yhtä selvemmin. Se säilyttää tasapainonsa paremmin kuin aikaisemmin, koska tasapainoelin on jo paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden kovettuminen jatkuu.

Vauva voi kuulla hengityksesi, kohtusi takana kulkevan päävaltimon sykkeen, puheesi ja ruoansulatuksen ääniä. Kohdussa ei ole siis hiljaista kuten monet kuvittelevat. Hengitysjärjestelmä kehittyy, mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren hiilidioksidia keuhkoihin. Happi ja hiilidioksidi kulkevat istukan kautta.

Vartalosi painopiste siirtyy eteenpäin, kun olet raskaana. Monet odottavat äidit nojautuvat vaistomaisesti taaksepäin tasatakseen vatsan painoa. Tästä aiheutuu rasitusta selkälihaksille, jolloin selkä voi kipeytyä. Lisäksi raskaushormonit saavat nivelsiteet venymään ja löystymään, erityisesti ristiselässä. Apuna selkävaivoihin voi olla pienet kävelylenkit ja hyvän ryhdin pitäminen.

Kohdunpohjan korkeus häpyluusta (sf-mitta) on 20 - 22 cm. 

(Lähde: www.vau.fi)

Minulla noi selkäkivut tais alkaa jo..hmm..rv 14 tai jotain siihen suuntaan. Eli tosi aikaisin! Mihinkään ne ei ole varsinaisesti muuttuneet, mutta töissä ollessa ne oli vielä pahempia. Töissä en asiaa välttämättä ekoilla viikoilla edes tuntenut, mutta kotiin saavuttua olin aivan jumissa ja seuraavana aamuna oli todella hankalaa päästä edes ylös sängystä! Fysioterapeutillahan kävin kerran ja hän sanoi, että SI-nivel vihoittelee eikä selkävaivat ole hermoperäisiä. Sain parit tukivyöt, joita käytin töissä ja muualla silloin tällöin. Nyt en ole vöitä juurikaan pitänyt, koska ne painavat mahaa ja olo tuntuu vielä tukalammalta. Selkää ne kyllä tukisi hyvin, mutta tuo maha on tiellä! Selkä jumittaa yhä edelleen ja tuskinpa se siitä paremmaksi muuttuu, koska painoa ja rasitusta tulee koko ajan enemmän. Tän kanssa on vaan nyt pärjättävä.

Sf-mitta oli mulla rv 22+2 jo lähes 25cm.

Ja todellakin vauvojen liikkeet tuntuu koko ajan selvemmin ja selvemmin :D Pieniä muljahduksia ja isompia mötkähdyksiä tuntuu pitkin päivää, iltaa ja aamuyötä - eniten silloin kun istun tai olen makuullani. Monesti herään aamuyöllä vessaan, jonka jälkeen sänkyyn palattua alkaa joku ihme muksimistapahtuma. Monesti jäänkin siihen sitten hetkeksi valveille tunnustelemaan liikkeitä :D Nytkin tunnen muksimista oikealla alavatsalla, aamulla taas liikkeitä tuntui vasemmalla navan vieressä sekä tosi alhaalla alavatsalla. Yks päivä yritin kuvata mahaa, kun näkyi ihan päälle päin ne liikkeet!
 
En tiedä, miten päin vauvat on mahassa, mutta jos toinen on oikealla ja toinen vasemmalla, niin toi oikea tyyppi on kyllä varmaan joku tuleva nyrkkeilijä tai potkupalloilija. Vasen tyyppi on rauhallisempi. Lääkäri sanoi rakenneultrassa, että toisella on takaseinäistukka ja toisella etuseinäistukka. Etuseinäistukka vaimentaa liikkeitä ilmeisesti jonkin verran eli oiskohan se tolla vasemmalla puolella? En muista kummin päin lääkäri sanoi istukoiden olevan. Kiva niitä liikkeitä on joka tapauksessa kuulostella ja tunnustella ♥♥ Nyt niistä ainakin voi vielä nauttia, en tiedä miten asianlaita on vaikka kuukauden päästä ;)

Huomenna olis seurantaultra! Selviäisikö siellä nyt sitten molempien sukupuolet ihan varmaksi? Ehkä siellä ois tyttökin...viitaten ylläolevaan kuvaan ;)

Viime viikon kuulumiset

Mitäköhän mä oon viimeksi kirjoittanut? Olikohan neuvolakäynti ja sairaalavisiitti? Sen jälkeen tapahtunutta siis kerrattakoon tässä lyhykäisesti:

Keskiviikkona 28.5. oli viimeinen valmennuskerta: ei mitään tiettyä aihetta, vaan keskusteltiin siitä mikä mieleen juolahti ja millaisia kysymyksiä heräsi ilmoille. Tarkoituksena ois tehdä fb-ryhmä meidän valmennusporukalle, niin siellä voi sit vielä vaihtaa kuulumisia yms. myöhemminkin!

Torstaina 29.5. oli viimeinen työpäivä. Seuraavana päivänä kävin työterveyslääkärillä ja sain sairauslomaa 30. kesäkuuta asti. Sairausloma jatkuu toki senkin jälkeen, neuvolalääkäri jatkaa lomaa. Lokero ja pukukaappi tyhjennetty - tosi outo fiilis!

Meikäläisen juhlatamineet

Lauantaina lähdin aikaisin aamulla klo 9 bussilla kohti Savitaipaletta ja serkun ylppärijuhlia. Perillä olin klo 12 eli ihan näppärä kolmen tunnin matka. Juhlat alkoi liukuvasti klo 13.30 eteenpäin ja porukkaa valui paikalle hiljalleen. Paljon oli vieraita ja oli kiva nähdä kaikkia sukulaisia pitkästä aikaa. Juhlat jatkui pitkälle iltaan, osa jäi sitten vielä Savitaipaleelle yöksikin. Me lähdettiin ajelemaan klo 19.30 jälkeen kohti Kuopiota, matkalla käytiin sedän haudalla. Menihän se johonkin yhteentoista, että kotia päästiin ja vielä vähän suolaista, jonka jälkeen aika pian nukkumaan.

Mun nukkuminen jäi vähän yritykseksi. Koko kroppa oli aivan jumissa, kun koko päivän lähinnä istunut. Ekana bussimatka, sitten juhlat ja sitten automatka. MONTA monituista tuntia! Selkä ja kyljet oli ihan juntturassa ja tossa mahan "alla" sivuilla semmosta vihlontaa. Automatkalla Kuopioon olikin jo vähän tuskaiset oltavat (vaikka sain istua etupenkillä) ja sitten nukkumaanmenosta ei meinannu tulla mitään: ei voinu olla selällään tai kyljellään (eikä tietenkään mahallaan). Pyörin ja hyörin, siirryin sohvalle nukkumaan, sieltä yöllä takas sänkyyn ja jotenkin se yö sitten meni.

Eilen eli sunnuntaina iltajunalla Kuopiosta takas Jyväskylään. Mukaan lähti pikku-A ja hyvinhän meillä meni junamatka! Paljon tuli juttua, koko kaksituntinen siinä höpösteltiin kaikenlaista. Hyvä mielikuvitus pikkutypyllä!



Tänään kävin aamusella tuossa lähimarketilla hakemassa parit lelut ja yhden peiton (fb-kirppis ostoksia). Tulin takas kotiin, söin vähän aamupalaa ja menin takas nukkumaan. Yhdeltä oli sovittu toiset treffit keskustaan ja sinne huristelin hakemaan leikkialustaa. Autossa oli ihan älyttömän kuuma vaikka ikkuna auki ajelin. Parkkipaikalle päästyä ja ulos autosta noustua meinas taju lähtee! Hetken siinä nojailin jalkoihin ja riesin treffipaikalle. Siinä sitten oli pakko istahtaa hetkeksi ihan alas, kun hikee pukkas ja silmissä sumeni. Autolle palattuani en uskaltanut lähteä heti ajamaan, kun oli niin heikko olo! Selvisin kuitenkin kotiin lopulta, mutta puh huijaa, ei ollu kiva juttu ollenkaan! Verenpaineethan mulla on ihan hyvät ollu, mutta ehkä se oli nopea herääminen päiväunilta (meinasin nukkua pommiin ja tuli kiire), kuumuus ja turvavyön kiristys mahalla?

Lyhyesti ja ytimekkäästi, osa 3

Jösses, että voikin olla tukeva olo, vaikka ihan kohtuudella syöny tänään. Niin joo ja kilot paukkui aamulla taas seuraaviin lukemiin eli siirryttiin 62 kilosta 63:n kilon puolelle. Tämmöinen lyhyt ja pikainen olotilapäivitys ;) Fat whale kiittää ja kuittaa!

Työt alkaa olla finaalissa

Tänään kävin sairausloman jälkeen tekemässä tommosen huikean 6 tunnin iltavuoron. Tulin siihen tulokseen, että kyllä mun työt alkaa olla tässä. Teen vielä huomisen (4h) ja ylihuomisen (4h) ja perjantaina menen työterveyslääkärille hakemaan saikkua jo ensi viikoksi. Pyydän jos kirjoittaisi myös pidemmän saikun samalla kesäkuun 16. päivään, jolloin onkin sitten se neuvolalääkäri, joka voi saikkua sitten jatkaa. Eli kaksi vuoroa vielä ja sitten "lomille" lomps! Oli toi liikkuminen töissä sen verran rasittavaa ja selkä kyllä alkoi kipuilemaan huomattavasti enemmän kuin kotona oleskellessa, että kyllä se on nyt aika jäädä pois eikä kituuttaa ihteään! Ihan pelkkä kävely oli raskasta ja hengästyttävää. Lisäksi lautasten ja prikan kantaminen vei voimia sekä mm. lasitiskikoneen käyttö, pöytien siivoilu/kurottelu pöytien yli siivotessa ja muu kyykistely. Ei oikein ergonomisesti hyvässä paikassa vesipullotkaan/viinit/muut juomat näin "selkävammaiselle" henkilölle. Näin on näppylät, eipähän ihan heti tartte sit töihin palatakaan...omituista!

LUKIJAKYSYMYS

* Monikkoäidit: 

millä raskausviikoilla jäit töistä pois ja millaista työtä teit? 

Mitkä olivat suurimmat syyt jäädä pois?

* Yksösäidit: 

Jaksoitko tehdä töitä äitiysloman alkuun asti? 

Milloin jäit pois töistä ja miksi?

Viikon meininkiä ja tänään rv 22+0, jes!

Muutama päivä hurahtanut ilman kirjoittelua. Mitäpä tässä on nyt sitten tapahtunut? Koitan muistaa...No ekanakin on ollu ihan uskomaton kesäviikko. Lämpöä on piisannut reippaasti yli +20, parina päivänä lähemmäs +30 astetta! Pikkusisko tuli alkuviikolla kyläilemään pariksi yöksi. Käveltiin pikkulenkkiä rantaraitilla, syötiin vähän evästä rannassa, kaupungilla palloiltiin jokunen hetki, käytiin yhdessä monikkovalmennuksessa, tehtiin sapuskaa, saunottiin ja nautittiin limua parvekkeella yms. Kiva, että sain vähän seuraa. Valitettavasti sisko joutui kuuntelemaan mun valitusta, kun oli just pahat päivät allergian suhteen! Tosi rasittavaa, mutta ei nyt ihan sisällekään oo voinut linnoittautua, kun on niin upee alkukesä ollut!

Perjantaina käväisinkin sitten työterveyslääkärillä kyselemässä, olisko mahdollista saada reseptillä jotain vahvempaa allergialääkettä. No, ei sieltä oikein apua tullu. Allergialääkkeitä ei oo (tietenkään) pystytty testaamaan raskaanaolevilla, joten haittavaikutukset ovat tuntemattomat. Cetirizin (esim. Zyrtec ja muut edullisemmat johdannaiset) on vanhimpia tunnettuja allergialääkkeitä ja niistä ei oo ainakaan mitään raportteja haitoista tullut, joten sitä nyt sitten syön edelleen. Voin kuitenkin ottaa yhden tabun sijaan kaksi eli jospa se vähän auttaisi. Silmätipat auttaa ajoittain, nenäsumute on mun mielestä hankalakäyttöinen. Nenän pitäis olla tyhjä ennen kuin sitä suihkuttaa ja vaikka näin olisikin, niin mun nenä ainakin alkaa heti vuotamaan, kun sumutetta laittaa. Sitten on melkein pakko niistää ja lääkeaine lähtee taas sieraimesta pois. Eli mikä hyöty?

Monikkovalmennuksessa käsiteltiin mm. erilaisia hankintoja ja niiden hyödyllisyyttä monikkoperheessä, puhuttiin autoista, turvakaukaloista, sittereistä, imetystyynyistä ja itse imetyksestä. Tai naiset jäi puhumaan imetyksestä, kun miehen siirtyi erään monikkoperheen isän kanssa juttelemaan miesten kesken toiseen huoneeseen. En tiedä mitä siellä puhuttiin, kun ei oma mies taaskaan päässy paikalle. Harmi, koska ois varmaan ollu kiva saada tuota miesnäkökulmaa asioihin. Imetysasiat oli ihan mielenkiintoisia ja kyllähän sitä toki yritetään jos vaan yhtään onnistuisi. Stressiä en aio kuitenkaan ottaa, se ei ole mikään äitiyden merkkipaalu. Pitää ymmärtää, että kaikilta se ei vain onnistu esim. huonon maidontuotannon vuoksi, vauvan imuote ei ole hyvä tms. Muistetaan kuitenkin, että kaksostenkin täysimetys on ihan mahdollista ja siihenkin on sitten apua saatavilla esim. tukihenkilöiden kautta. Meidän toinen valmentaja onkin tällainen tukihenkilö.

Työ- ja saikkujuttua: Nyt olisi vielä pari päivää vapaata, saikkupäivä ja maanantaina vapaapäivä. Sitten palaan kolmeksi päiväksi töihin, jonka jälkeen heti aikoja sitten toivottu vapaa viikonloppu. Sitä seuraavalla viikolla olisi töitä ma-ke, jonka jälkeen kaksi vapaata ja sitten la-su töitä. Ajattelin, että jos jaksan, niin teen nää pari viikkoo töitä ja sitten taitaa olla mun aika jäädä kokonaan pois. Eli olisin tällöin noin rv 24, kun pois jäisin. Mun työ huomioonottaen varmaan aika hyvä ajankohta. Ei nimittäin tuo liikkuminen ole enää niin mukavaa: hengästyttää helposti ja selkä toki on edelleen jumissa. Maanantaina on tavallinen neuvolakäynti ja pitää siellä nyt kysellä, että milloin voisin tavata neuvolalääkärin, koska sen pitäis kirjoittaa se pitkä saikku äitiyslomaan saakka.


Tänään tuli täyteen 22 raskausviikkoa!
Käytiin hakemassa mulle mammacaprit eräältä myyjältä (5€) ja ajettiin satamaan, missä olikin kalamarkkinat. Myös M+O+pikku A tulivat sinne ja vähän aikaa kierreltiin ympäriinsä kojuja katsellen. Ihanat jätskit ostettiin ja herkuteltiin. Mulla alko tehdä tiukkaa seisominen ja kävely, ois tehny mieli käydä kaksinkerroin välillä. Selkä on jotenkin mutkalla, kun maha vetää sitä kai eteen? Ei hirmu kauaa oltu, mutta sanoinkin sitten miehelle, että en haluis silti vielä kotiin, kun täällä sit vaan sisällä nököttää. Lähettiin sitten vielä käymään Hong Kongissa ja ostin pari kukat parvekkeelle. Kotona pyörähdettiin vain pikaisesti ja lähdettiin saman tien tuohon lähipubin terassille, itsehän olin limulinjalla. Kotona myöhemmin pikkupäiväunet, jonka jälkeen Suomi-Tsekki jäkispeli ja ylläriylläri Suomihan pääsi nyt sitten pelaamaan finaaliin Venäjää vastaan. Huomenna siis jännitetään sitä! Hopeakin on ihan hyvä saavutus, mutta oishan se kulta aika jees :) Siinäpä se päivä. Ukko kattoo nyt jaliksen jotain finaaliottelua ja mä netistä Suurinta pudottajaa. Plää, selkä ei kestä normaalia istumistakaan. Piti tuoliakin vaihtaa ja ei tunnu löytyvän hyvää asentoa millään! Tai oikeastaan vetää ton kyljen jotenkin jumiin.On tämä elämä heleppoo!

Kesäkesäkesäkesä tuleeeeee! Hiljalleen.

Toukokuun ekat helteet

Tänään on kolmas päivä huikean lämmintä säätä täällä Keski-Suomessa päin. Eilen ja toissapäivänä oli asteita joku 16-17, tänään huikeat 26-27! Eli siis täysi helle, huh huh!

Eilinen aurinkoisesta päiväkävelystä nauttiminen meni vähän mönkään, koska ekanakin kärsin koko edellisillan ja aamupäivän pahoista allergiaoireista. Päätin lähteä apteekkiin (kävellen) ostamaan helpotusta ja apteekista kurvasin turhan pitkälle lenkille. Päätepisteeseen päästyäni en siis meinannu millään enää jaksaa kävellä takaisin :( Kävin kaupassa ostamassa jätskin ja sen avulla lyllersin eteenpäin. En jaksa, en. Nenä vuotaa, kerran minuutissa joutu turistelemaan (jos ei useemmin) eli kävelin sitten paperi kädessä. Apoteekista ostin siis nenäsumutteen ja silmätipat, tabut mulla jo onkin. Pysähtelin istumaan penkeille ja vielä loppumatkasta piipahdin ostamaan toisen jätskin (Amppari, nam). Kotona olin melkein tippa linssissä, kun vihdoin olin perillä. Oli hirveen typerä olo ja potutti vaan. Että se siitä kivasta lenkistä.

Tänään menin savustamaan itseäni vain tohon takapihalle (sen jälkeen, kun olin käynyt kisun kanssa nopsasti pihalla valjailla hitaasti käppäillen). Aattelin, että nyt en lähe tekemään mitään kävelylenkkejä! Otin muutaman lehden, vanhan lakanan alustaksi, vesipullon, aurinkorasvaa yms. ja suuntasin lakanapyykit kädessä pihalle. Pyykit kuivumaan ja valas makaamaan nurtsille! Vähän oli hankalaa, kun yleensä loikoilen mahalleni, mutta nyt se ei enää onnistu. No, istualtani selailin lehteä ja välillä lepuutin silmiä kylkiasennossa. Nokka vuotaa edelleen, silmiä kutittaa. Kaikki mahdolliset lääkkeet otin ennen kuin lähdin ulos. Ei niistä hirveesti näytä apua olevan, mutta en mä nyt viiti sisällekään sulkeutua, kun on noin upee sää :/ Pakko kärsiä sitten...Parisen tuntia viihdyin ulkona. Välillä kävin vain sisällä hakemassa uudet pyykit ja jugurtin evääksi, nälkä alkoi hiljalleen tulemaan. Puol viiden aikaan luovutin ja siirryin sisälle syömään ja oleskelemaan. Ulkona välillä mietin, että paistuuko noi vauvat mahassa :D Lapsivesi alkaa kiehua kaikesta kuumuudesta, heh.

Olo on muuten siis ihan hyvä, mutta voimat on aika vähissä, osoitti eilinen kävelylenkki. Ja siis tosi rauhallisesti käppäilin. Tää viikko nyt tätä saikkua ja sit koitetaan taas tehä töitä hetkinen. Saas nähä, jaksanko töissä liikkua yhtään... Huomenna tulee toinen pikkusisko seuraksi tänne, parin yön verran viipyy. Jos on hyvä sää, niin vois oleilla ulkona. Jos huonompi sää, niin sit voi kierrellä kaupungilla vähän tai jotain. Katsellaan!

Kaunis kevätpäivä & RV 21+0 kuvat

Tänään lähdin taas tallustelemaan heräiltyäni reippaasti puolen päivän jälkeen. Oli mahtavan lämmin (oisko noin +17 astetta) ja aurinkoinen kevätsää. Varustauduin retkeen vesipullolla ja mandariineilla sekä kasalla nenäliinoja. Hetkisen aikaa kuljettuani alkoi hengästyttää, mutta säädin "hurjan" kävelyvauhtini etanatahdiksi, nappailin vähän matkanvarrella kuvia ja istuskelin vastaantulevilla penkeillä - ihan jees olo. Mitä nyt vähän vihloi välillä tuosta alavatsan sivuilta. Oli kuitenkin oikein mukavaa kävellä, rauhalliseen tahtiin. Järven rannalla kävin katselemassa maisemia, lokit kirkui ja rakenteli vissiin pesiään rantaheitikon tupsuihin.

Lenkin jälkeen kävelin kaupan kautta kotiin. Tänään on lasagnepäivä, nammmm! Tuolla se onkin uunissa. Jätski piti tietysti myös ostaa. Se on vähän niin kuin kunnianosoitus auringolle ;) Äsken rouskuttelin välipalaksi porkkanan. Alkaa olla jo aika kova nälkä, kun tossa ennen lenkkiä vetäsin vaan yhen banaanin ja lenkillä yhen mandariinin. Oi lasagne, valmistu jo!



Kotia päästyä otin myös rv 21+0 kuvat. Hankala itse ottaa ja kuvakulmalla sekä etäisyydellä saa kyllä mahaa ihan eri tavalla esille :D Mies ei siis tullu tänä vloppuna kotia eli pakko oli ottaa mahaselfieitä :D Tsekatkaa tää pötsi! 21+0

Viikot vierii ja kilot paukkuu!

Eilen napsahti täyteen 20 raskausviikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että puolivälissä ollaan! Ekoilla viikoilla aika meni todella hitaasti ja kaikki vannoi mm. keskusteluforumeilla, että kyllä ne viikot alkaa myöhemmin mennä nopeammin. En uskonut, mutta kyllä se totta taitaapi olla :) Eilisiltainen 20+0 möhkäle:

Tänä aamuna 20+1 päästiin vuorostaan kiloissakin uusille lukemille eli tänä aamuna heti herättyä kiloja oli 61,1. Noin viikko meni taas siihen, että kilo napsahti lisää eli tuleeko mulle nyt sit vielä parikyt kiloa jos 20 viikkoa vielä jäljellä? ;) Noh, pääasia, että masussa kasvetaan hyvin ja tässä vaiheessa pitänee olla tyytyväinen, että paino nousee - se on kuitenkin hyväksi tyypeille, vaikkei ehkä mulle niinkään :D

Perjantaina kävin aamupäivällä fysioterapeutilla tämän selkäni takia. Neuvolasta viimeksi ehdotettiin, että soittaisin fyssarille joten näin tein, vaikka tiesin, että eihän tälle selälle nyt ihmeitä pysty tekemään. Fyssari ja ulkomaalainen harjoittelija (puhuttiin pääosin koko ajan englanniksi) teki mulle jotain liikkuvuustestejä ja tulivat tulokseen, että selkäkipu ei johdu mistään hermoista vaan ihan tosta raskausajan ihanasta vaivasta, ristisuoliluunivelestä (puhutaan SI:stä). No, asiaa helpottamiseksi sain käydä apuvälineklinikalla, mistä minulle annettiin lainaan SI-vyö sekä normaali lannerangan ja ristiselän ortoosi. Saan testailla nyt noita ja palautan sitten toisen ja jätän käyttöön sen kumpi on parempi. Tukevan oloisia vöitä, mutta sen verran painavat alavatsaa, että ei niitä kyllä ihan koko päivää halua pitää.

Toki sain mukaani selän jumppaohjeita sekä lantionpohjan lihasten harjotteita. Lisäksi puhuttiin mun töistä ja siitä, miten jaksan siellä. Tultiin tulokseen, että mun pitää nyt vaan kuunnella itteeni ja hakea sitten sairauslomaa jos olo on liian tukala. Pitää nyt katsoa..jos nyt ainakin tän toukokuun vielä olis, veikkaan et kesäkuussa tulee aika, jolloin sanon näkemiin. Itsellä lähinnä mielessä nyt se, että voimia ja jaksamista pitäis olla vielä myöhemmilläkin viikoilla eli en voi nyt laittaa itteeni siihen pisteeseen, että kohta en kykene liikkumaan. Kuitenkin vasta puoliväli ja pitäis jaksaa aika pitkään vielä!

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Taidan tehdä erikseen vielä rv 21- infopostauksen.

Väsymyspäivä ZzzZZzzzzZZzzzz

Tänään oli otsikon mukainen päivä. Pääsin yöunien (ehket noin 11,5h) jälkeen ylös sängystä noin klo 12.30. Koneella kökkimistä ja "aamupalaa". Puntarilla käynti: 60,4kg. Varmaan muutama päivä ja rikotaan taas kilorajoja eli 61kg! Alkoi olla tylsää. Mitä tekisi? Ei oo mitään tekemistä, tai no pölyjä vois pyyhkiä tms. mutta arvaappa jaksaako? Ulkoa vois hakee vähän happee, mutta jaksasko kävellä? No, otin sitten kissan ja lähettiin sen kanssa pihalle töllistelemään. Parikyt minsaa, kissa sisälle ja lähin kävelemään vielä pienen lenkin yksin. Vein samalla vaatesäkit eteisestä kierrätyslaatikkoon. Kävelin rauhalliseen tahtiin ehkä toiset parikymmentä minuuttia. Nenää niistäen askelta toisen eteen! Oli aika tuskaista kävellä ulkona siitepölyn keskellä.

Kotona olo ei helpottanut ollenkaan. Söin lämmintä ruokaa ja olin ihan töttöröö. Päiväunien aika siis, kello oli ehkä neljä. Herätyksen laitoin klo 18.30 ja 18.40. Nousin ylös jälkimmäisen soitua eli reippaat 2,5 tunnin tirsat ja mun piti oikeesti pakottautua ylös! Ihan kamalaa, miten voikin väsyttää niiiiin paljon!

Illalla leffassa työkaverin kanssa. Katsottiin "12 years a slave". Oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin aika karu elokuva orjakauppa-ajoista. Leffa kesti reilut pari tuntia ja ehket puolessavälin alkoi tulla vessahätä. No, sinnittelin kuitenkin loppuun. Samoihin aikoihin selkää alkoi rasittamaan se istuminen ja piti rueta vaihtelemaan asentoa koko ajan. Kotiuduin iltamyöhään klo 23 maissa ja pian kello lähentelee puolta yötä.

VÄ-SYT-TÄÄ! Aamulla klo 10.15 aika fysioterapeutille, pitänee siis ihan pian mennä nukkumaan!

RV 19+0, kuvat kaksiosta

Tänään siirryttiin taas uudelle luvulle ja raskausviikkoja takana 19. Tästä nyt hiljalleen sitten kohti puoliväliä eli ensi lauantaita, kun taakse jääkin jo puolet raskausajasta! Vähän tukalaa alkaa olla joissain tilanteissa: esim. kenkien laittaminen, meidän mini-saunan lauteille könyäminen (tänään testattu) ja töissä mm. kyykistely, lautasten kantaminen, jatkuva kävely, kumartelu... Aamuisin en meinaa sängystä päästä ylös selän takia. Tänäkin aamuna piti ottaa tukea sängystä ja seinästä, että pääsin hiljalleen eteenpäin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin parempi päivä kuin eilen - onneksi. Huomenna saankin nauttia vapaasta, thank god!

#&¤%¤#$&/&!

Otsikko ja kuva kuvastaa eilistä olotilaa. Mikään ei ollut hyvin. Väsymys, päänsärky, selän jumit, alavatsan uudet oudot vihlomiset, nuha. Sanoinko jo väsymyksen? Lisättäköön vielä yleinen ärsytys johtuen mm. työvuoroista. Ärsytti lauantain (eli tän päivän) pitkä työpäivä jo valmiiksi sekä se, että sunnuntain ykkösvapaan jälkeen joutuu menemään heti maanantaina klo 8 palaveriin, jonka jälkeen perustyövuoro jne jne. Työilta meni vähän horroksessa kaikesta tästä johtuen, onneksi kuitenkin työkaverit vähän piristi mieltä olemuksellaan. Illalla sain viimeset asiakkaat pihalle vähän myöhässä, jonka jälkeen kiireellä juoksin bussille klo 23.30. No paskat sieltä mitään bussia lähtenyt, seuraava menis klo 00. %¤$&#&%! Eikä yhtään siepannu, ei. Istuin sit siinä pysäkillä sen puol tuntia ja noin 10 minuutin jälkeen aloin hiljalleen jäätymään penkkiin kiinni. Onneksi olin kuitenkin ottanut pipot ja muut mukaan töihin lähtiessä....Taksikin kävi mielessä, mutta en sit raaskinu. Mietin myös kävelisinkö johonkin sisälle (baariin) istuskelemaan, mutta oisin joutunu kävelemään sinne ja kohta takas. Ei huvittanu kävelläkään, aivan liian puhki-olo. No, puolelta öin bussi sit tuli ja pääsin lämpimään. Kotona kuumaan suihkuun, teki hyvää.