Sairastelua muiden kuulumisten ohella

Sairastelut lapsiperheessä ei ole herkkua. Ihan vaan jos joku ei vielä tiennyt...

Marraskuun loppupuolella meille kotiutui lasten ensimmäinen oksennustauti - ihanaa, tätä olinkin jo innolla odottanut! Ensin aloitti tyttö puolen yön paikkeilla lauantaina ja jatkoi noin 4.30 asti aamulla oksennellen 10-20 min välein. Hankalinta oli se, että tyttö halusi aina nukkumaan takaisin ja siinä pötkötellessä tuli pian uusi paha olo. Onneksi hän yleensä nousi itse seisomaan ja mä hyppäsin sängyn vierestä äkkiä sankon kanssa paikalle. Aamuyöllä alkoi olla kaikilta puhti poissa ja loppujen lopuksi tyttö nukahti mun syliin, oksensi välissä ja jatkoi taas unia siinä vähän pystymmässä asennossa sylissäni. Vihdoin paha olo meni ohi ja sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan ja pääsin itsekin hetkeksi nukkumaan (tietysti työpäiväkin oli edessä). Maanantaina päivällä aloitti poika ja mies, jee. Onni onnettomuudessa, että minä olin vielä ihan ok-vointinen ja lisäksi yö meni ihan hyvin, koska koko ilta meni sankon ääressä (noin 4h myös kesti tämä rupeama). Minä itse säästyin vessanpöntön halailulta, mutta olin kuitenkin muiden jälkeen pahoinvoiva, väsynyt ja kuumeinen (olin jokusen päivän sairauslomallakin). Myös muilla oli jonkin verran lämpöä.

Tuosta kamalasta taudista selvittiin, mutta nyt meillä ollaan taas kipeänä - flunssakuumeessa tällä kertaa. Pojalle nousi kuume 2. päivä muistaakseni ja tytöllä nousi kuume 5. päivä. Koko perhe ollaan nuhaisia ja etenkin pojan ruokahalu on ollut kadoksissa. Omituista nämä sairastelut, kun aiemmin tämän 2v 3kk:n aikana ei ole ollut kuin jokunen kuumepäivä molemmilla. No, jospa tämä tästä hiljalleen rauhottuisi.


Muutoin elämä on ollut ihan perinteistä arkea ilman suurempia kommervenkkejä. On käyty lasten isossa puuhapäivä-tapahtumassa, monikkoperheyhdistyksen pikkujouluissa ja naapuritalon tytön 2-vuotis synttäreillä. Isänpäivän tienoilla ajelin lasten kanssa Kuopion landemummilaan vähän ex-tempore ja siellä oli tietysti taas kiva viettää aikaa :) Samaisella reissulla oli "pienimuotoiset" sukujuhlat, kun menimme ravintolaan syömään juhlistaen minun pappani 82-vuotispäivää. Onneksi ravintolasta löytyi erillinen tila meidän porukalle, koska kyllähän meitä varmaan 40 hlöä oli kaikki pienimmätkin mukaan laskettuna. Kaikki sujui tosi hyvin ja muksuille maistui lihapullat ja suolattomat ranskalaiset :D

Puuhapäivä liikuntahallilla

2-vuotis neuvolakäyntikin oli (vähän myöhässä 2v 2kk) sekä pojan viimeinen keskoskontrolli lastenpolilla. Enää käyntejä ei tosiaan tarvita, koska kaikki on hyvin kehityksen saralla. Polilla ei ollut mitään kovin kummoista, pikkuisen tuntui turhalta käynniltä ja pitihän siitä se noin 40e maksaakin: juteltiin, lapset leikkivät ja perusjutut kuten sydämen kuuntelu yms. Polilla pojan mitat olivat noin 11,3kg/86,7cm/48cm ja neidillä neuvolassa 11kg/84cm/48cm. Molemmat ovat alkaneet puhua yhä enemmän ja etenkin Nopsulla on usein paljon asiaa. Hän on ehkä hiukan kehittyneempi tällä hetkellä puheensaralla. Hampaiden harjaamista itse harjoitellaan, lastenlauluja yritetään laulaa mukana, kuperkeikkoja heitellään ja tasajalkaa hypitään. Lempparijuttuja tällä hetkellä taitaapi olla mm. Pikku Kakkonen ja lastenlauluvideot youtubesta (laulavat näissä mukana), dublot, leikkikeittiö + leikkiruuat, sormiväreillä maalaaminen ja sohvalta alas tyynyille hyppiminen. Kiukkukohtauksia on taas ollut aika runsaasti tuolla pojalla :( Ne vaan syö mun hermoja niiiin paljon. Kunpa tää olisi joku vaihe tai liittyis jotenkin tähän sairasteluun ja kun on joutunut olemaan sen takia paljon vain kotona sisällä.

Ai niin, poju kaatui lokakuussa(?) mopolla ulkona ja hammas kolahti huuleen ja maahan sen verran, että ekanakin verta tuli kiitettävästi (onneksi pihalla oli hiukan lunta, koska paperia ei ollut taskuissa yhtään, tietenkään) ja toisekseen toinen etuhammas on nyt mustunut. Ei se onneksi tunnu heiluvan joten eipä sille mitään nyt voi. Pari päivää kys. tapahtuman jälkeen Hilu-neiti sitten rimpuili vaipanvaihdossa sen verran, että liukastui lattialla ja kaatui naama edellä lattiaan. Ja tietty sama juttu: huulessa reikä ja kaamee määrä verta. No, äkkiä vessaan ja lavuaariin sylkemään ja huuhtomaan suuta vedellä. Velikin meinasi vähän huolestua, mutta pysyi rauhallisena varmaan siksi, että itse pysyin myös ja kerroin, että siskoa sattui ja ei ole mitään hätää.

Touhuja kotona ja puistossa

Sitten asiasta kymmenenteen! Joulua en ole juurikaan tänne meille kotiin laittanut: pari tonttua hyllyn päälle lyhdyn viereen, pallovalot, joulutähti eteisen lipaston päällä, minijoulukuusi minkä lapset koristelivat hienosti yhteistuumin ja tosi hienosti :) ja siinäpä se oikeestaan onkin. Mä en nyt vaan jaksa vaihtaa verhoja tms. ja aaton molemminpuolin ollaan mitä luultavammin mummiloissa kuten tähänkin saakka. Mites teillä aiotaan viettää joulua? :)

 Hyvää joulunodotusta Sinulle!

1,5 vuotta, eikä suotta! Mitä kuuluu, mitä lapset osaavat, millaisia he ovat?

Eilen 11.2.16 napsahti naperoille 1,5 vuotta täyteen. Oon jo kauan miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mitä meillä tällä hetkellä osataan, millaisia lapset ovat ja mitä meille kuuluu, joten ehkäpä nyt olisi siihen hyvä sauma, kun tuli tuo yksi ikäetappikin vastaan. Oon kyllä aloittanut postausta jo useamman kerran, mutta jostain syystä siinä vaiheessa ei oo oikein tullu mieleen noita osaamisjuttuja :D Koitan siis nyt kirjoitella edes jotain.

Elo meillä sujuu aika säntillisesti tiettyjen aikataulujen mukaan. Nykyisin heräillään klo 8 pintaan. Neiti on yleensä heti valmis leikkeihin, mutta poika on (valitettavasti) kitisevää tyyppiä herättyään ja vähän aikaa pitää oleskella sylissä ennen muita toimia. Pottahommia ei olla vielä juurikaan harjoiteltu, mutta hiljalleen yritän aamuisin istuttaa potille edes hetkeksi aamupesujen ja päivävaatteiden vaihdon yhteydessä. Neiti ei viihdy potalla 10 sekuntia pidempään, mutta poika istuu vähän kauemmin. Iltaisin myös yritetään käydä istumassa edes hetki. Tuloksia ei olla saatu niin lyhyissä ajoissa, joten eipä nuo taida vielä tajuta miksi potalla istutaan.

LEIKIT

Leikkitouhuissa likka on meillä se dominoiva osapuoli. Haluaa useimmiten saman lelun kuin pojalla, mennä keinuhepan kyytiin just silloin kun veli istuu siinä tai muuta vastaavaa. Saattaa myös töniä tai repiä vaatteista, kädestä tai hiuksista. Soppa onkin valmis, kun kiellän ottamasta leluja kädestä tai menemästä just siihen veljen leikkiin. Likka raivostuu kielloista ja poika huutaa jos en ehdi ajoissa tilanteeseen.

Leluja kokeillaan vielä paljon suulla, mutta myös jotain "järkeviä" leikkejä osataan. Esimerkiksi nukkevauva osataan viedä rattaisiin ja sille syötetään pyynnöstä lelulusikalla ruokaa. Sankoon laitetaan tavaroita/leluja/paperisilppua ja sitten hämmenetään lusikalla/kapustalla/lapiolla. Parkkitaloon ajetaan autoja ja heitellään niitä sieltä alas. Äitiä tai iskää juostaan/pikakävellään karkuun, kun äiti/isi muuttuu leijonaksi ja murisee. Äitiä säikähdetään, kiljutaan ja nauretaan, kun äiti on nurkan takana piilossa. Verhojen taakse voi itsekin mennä piiloon ja tietokonepöydän alla on kiva maja.

Kirjoja tykätään katsella tosi paljon ja kirjoista tunnistetaan asioita ja niitä osoitetaan pyydettäessä. Tai sitten he osoittelevat asioita ja ne pitää sanoittaa. Tämä liittyy myös kaikkeen kotona eli usein pitää kertoa mikä on mikäkin: osoitellaan esim. lamppuja, tauluja, kukkia, kehonosia (silmät, nenä, suu, kieli, korvat, masu, napa, tukka, pää, sormet, varpaat, jalat, kädet, peppu), vaatteita (paita, housut, sukat, pipo, rukkaset etc.). Lempparileluja ei taida varsinaisesti olla, mutta esimerkiksi keinuhepasta, rakennuspalikoista, soivista leluista, paperista (jota voi silputa pienenpieniksi paloiksi), muovipulloista ja vedettävästä koiralelusta tykätään.

TEMPERAMENTTIA?

Noppa-poika on kovin itkuherkkä ja valitettavan monesti itsellänikin menee siihen huutoon hermot. Toki joskus huutoon on ihan syynsä, mutta usein tuntuu, että ihan vaan naps yhtäkkiä "päättää" ruveta kiukuttelemaan. Ja se kiukku ei oikein tahdo mennä ohi vaan kovenee kovenemistaan. Ja ääni on kova! Jos tyttö kiukuttelee, se kestää yleensä hetken verran. Noi pojan huutokiukut ja itkut meinaa viedä minusta kaikki mehut. No, nyt oon vähän ottanu jäähyä käyttöön pojan kanssa. Vien makuuhuoneeseen (ovi raollaan) ja sanon, että nyt rauhoitu siellä. Useimmiten menee 5 sekuntia ja poika hiljenee, avaan oven ja kehun kuinka hienosti hän rauhottui. Joskus homma on sillä selvä, joskus seuraava raivari alkaa parin minuutin sisällä.

Nyt viime aikoina kiukkuja on ollut vielä enemmän, luultavasti (ja toivottavasti) johtuen sairastelusta. Molemmat ovat olleet räkäisiä ja yskäisiä. Tytöllä oli parina päivänä vähän lämpöä, pojalla sen sijaan lämpöä ja muutamana päivänä kovempi kuume. Eilen lähdin lääkäriin kolmenvartin varoitusajalla rattailla tuossa loskasäässä ja sanonpa, että ei ollu herkkua. Piti juosta osa matkaa, kun tuli niin kiire. Mutta onneksi käytiin, koska pojalla olikin tulehdus molemmissa korvissa ja nyt on ensimmäinen antibioottikuuri päällä. Luojan kiitos viime yö oli normaali, koska neljä edellistä yötä oli ihan takamuksesta suoraan sanottuna. Eipä tullu paljon nukuttua. Eli onneksi sairastelut alkavat olla pian ohitse, LUULEN ainakin!

MITÄ JO OSATAAN?

Jos jätetään itkut ja kiukut huomiotta, meillä asustaa kaksi jo aika fiksua pikkunaperoa. Kummallakaan ei tule vielä sanoja, mutta ymmärrystä ja erilaisia taitoja löytyy :)

• leluja ja vaatteita siivotaan laatikkoon pyynnöstä (joskus tietysti ei vaan huvita)
• kauppakassit puretaan hienosti
• äidille tuodaan pyykkikoneesta märät vaatteet, jotta äiti voi ripustaa ne kuivumaan
• pyynnöstä (useimmiten) annetaan halit ja tyttö pusuttaa

Hilu-tyttö on kiinnostunut pukemisesta ja yrittää laittaa vaatteita päällensä milloin mitenkin. Kengätkin pitää saada joskus jalkaan sisällä ja vaippasiltaan on ihan paras juosta pitkin asuntoa. Nämä koskevat molempia. Kun ollaan lähdössä ulos ja otan ulkovaatteita esille, molemmat menevät eteisen lattialle istumaan ja antavat pukea (yleensä) tosi hyvin ja odottavat (yleensä) hienosti kunnes kaikki on valmiita lähtöön.

Ruokailun suhteen ollaan menty vielä sormiruokaillen, mutta nyt parin päivän sisällä Hilu ei ole suostunut kovin paljoa syömään joten päädyin antamaan hälle lusikan. Eilen ja tänään lusikoi ekoja kertoja ruokaa suuhunsa (siis niin että oikeasti sai syötyä lähes lautasellisen) ja onnistui tosi hienosti! Noppa tietysti haluaa lusikan myös, koska siskollakin on, mutta ei oikein edes yritä syödä sillä vaan paukuttaa lusikkaan lautaseen. No, nyt oon sit ite ottanu vielä yhen lusikan ja syöttäny sillä vaivihkaa Noppaa. Lusikalla syömistä ei olla juurikaan harjoiteltu joten tosi jännä, miten toi likka sen jutun hoksas ihan yhtäkkiä :)

Molemmat kävelevät varmasti ja juoksuaskeliakin koitetaan ottaa, mutta ehkä se on vielä enemmän sellaista pikakävelyä :D Ulkonakin kävely onnistuu hyvin tasaisella, mutta jos kompastutaan niin ylös ei kumpikaan pääse ilman apua. Ulkona viihdytään kyllä hyvin, mutta nyt alan tajuta, miten hankalia ulkoiluhetket voivat kaksosten kanssa olla. Toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Eli ulkoiltava olisi jossain, missä ei pääse tapahtumaan vaaratilanteita jos en saakaan pidettyä molempia ihan siinä vierellä. Ja nyt on vielä helppoa, kun kumpikaan ei oikeasti juokse ja toppavaatteissa taapertaminen on hiukan hitaampaa!

Kieltojen totteleminen on vielä vähän niin ja näin. Monenmonta kertaa päivässä joutuu kieltämään nätisti ja vähemmän nätisti, aina samoista asioista. Ja mulla nousee savu korvista! On se vaan hirvittävän turhauttavaa ja kun toisen saat siirrettyä vaikka kielletystä paikasta pois, on toinen samassa paikassa jo virne naamalla. Turhauttavaa!

Musiikki aiheuttaa myös virneitä kasvoille ja molemmat osaavat humputella musiikin mukana. Tyttö osaa hiukan leikkiä mukana (ja joskus hyräilee hiukan), kun taas poika ei vielä leiki samalla tavalla itsenäisesti. Lempparilaulu taitaa olla edelleen hämä-hämähäkki. Jalkoja osataan tömistellä lattiaan ja taputtaminen on ihan piece of cake :)

Puuh, jokohan tässä olis riittävästi. Alkaa ajatukset jo meikäläiseltä loppua! Ai niin, siitä pitikin vielä kirjoittaa, että 2. helmikuuta olleen kaksosten päivän kunniaksi meidän seudun Monikkoperheet ry järjesti liikuntatapahtuman eräässä liikuntakeskuksessa ja siellä käytiin viime lauantaina. Kokeiltiin temppurataa, huidottiin sählymailoilla ja osallistuttiin vanhempien ja lasten akrobatiatunnille. Päivään kuului myös ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin kotia. Itse lähdin tosin lähes samantien takaisin Boxing-tunnille!

Lenssuinen loppuvuosi, päivärytmin muutoksia ja muita kuulumisia!

Taitais olla aika vähän päivitellä meidän kuulumisia. Edellistä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Vähän flunssainen loppuvuosi on meillä ollut, mutta onneksi se on rajoittunut lähinnä nuhaan ja lievään yskimiseen sekä molemmilla päivän lämpöilyyn. Ei siis mitään suurempia, mutta kahden flunssajakson alussa oli aina pari vähän huonompaa yötä, jolloin heräiltiin öisin useampaan otteeseen ja taidettiinpa vuorotellen nukkua olohuoneen sohvallakin jokunen pätkä, lapsi rinnan päällä torkkuen. Pystymmän asennon vuoksi siis. Vieläkään en ole sitä Vaporizeria saanut ostettua, mitä mulle parin lukijan toimesta suositeltiin. No, menipä taas parit flunssat ohi ilmankin, mutta oishan se varmaan ollut taas ihan kätevä kapistus :D

Flunssan lisäksi molemmilla oli jokin ihme vatsapöpö monta viikkoa, joka aiheutti satamäärin vaipanvaihtoja ja purkillisen sinkkivoidetta peppujen punoitukseen. Molemmat onneksi söi, touhuili ja nukkui ihan normaalisti. Jos olisi ollut toiste, olisin kipaissut lääkäriin jo aiemmin. Meillä oli neuvolakäynti marraskuun lopussa ja puhuin siellä sitten tilanteesta. Saatiin lähete kakkanäytteisiin ja varattiin lääkärille aika. Käynnin jälkeen tilanne kuitenkin parani ihan yllättäen joten lähetettä ei käytetty ja lääkäriaika peruttiin. Jos homma toistuu, niin pitää sit kattoo ne näytteetkin, että missä mättää. Neuvolassa otettiin myös influenssarokotteet ja tehosteet annetaan joulukuun lopussa.

Noppa-poju oli neuvolassa (27.11.) pituudeltaan 77,5cm ja painoltaan 8935g. Hilu-tyttö 75cm ja 8250g. Edelleen omilla käyrillä mennään ja kasvetaan siellä tasaisesti.

Flunssan vuoksi ei olla juurikaan käyty missään kyläilemässä tai kerhoissa. Jos me ollaan oltu terveenä, niin sitten kyläpaikassa on ollut lenssua liikkeellä. Flunssajaksojen välissä kyläilin kuitenkin toisen monikkoperheen luona ja kivaa oli. Noin viikko sitten käytiin myös ekan kerran muskarissa ja tullaan varmasti vuodenvaihteen jälkeen käymään myös! Nyt muskari jäi siis tauolle. Perhekahvilakäynnit ovat jääneet käymättä, koska meillä lopulta siirryttiin yksiin päiväuniin, jotka ajoittuvat pahimmoilleen perhekahvilan ajankohtaan. Sen sijaan toi muskari käy meille nyt paremmin, kun taas ennen ekat päiväunet oli just muskarin aikaan.

Päivärytmi meillä on siis muuttunut jonkin verran, lähinnä päivän kannalta eli illat ovat samanlaiset kuin ennenkin. Nykyisin lapset nukkuvat aamulla ihanasti pidempään kuin ennen :) Joskus ollaan heräilty jopa vasta ysiltä, mutta yleisimmin noin klo 8.30 startataan päivään. Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet nukutaan lounaan (klo 12) jälkeen. Lounaan jälkeen ennen unia leikitään vielä ja odottelen, josko vaippoihin tulisi jotain. Siinä yhden pintaan sanon, että mennäänpä päiväunille/nukkumaan ja molemmat kävelevät kiltisti makuuhuoneeseen. Annan tutit ja sänkyihin ZzzZZzz. Päiväunet kestävät useimmiten noin 2h eli unilta herätään klo 15 aikaan. Päivällinen on siirtynyt aiemmasta kello viidestä noin neljään. Sitten taas aiemman rytmin mukaisesti klo 19 iltapuuro, touhuilua, odottelua joskos vaipat täyttyy :D, peppupesut, yöpukujen vaihto ja klo 20 jälkeen iltamaidot (100ml) sekä hampaidenpesut. Siinä puol ysin maissa sitten yöunille.

Tutit ovat tulleet takaisin käyttöön nukkumistilanteissa. Mä en vaan jaksanut päivisin taistella nukkumaanmenon kanssa ja onhan nuo yöunille vaipumisetkin nyt helpommat. Yleensä riittää, että lapset laittaa sänkyyn ja nukahtavat sinne sitten. Yöllä ei juurikaan heräillä tällä hetkellä tai jos likka herää seisomaan pinnoja vasten, niin riittää, että sanon sängystä käsin "nukkumaan" ja likka painuu takaisin sängynpohjalle :D Toi on ehkä paras juttu, koska ei tartte itsekään hypätä ylös. Paitsi jos tutti on lentänyt jonnekin kuuseen ja se pitää käydä antamassa. Yleisesti ottaen kuitenkin nukkumiset sujuu nykyisin hienosti! KOP KOP!

Tuossa nyt jotain yleistä tämän hetken meininkiä. Ehkäpä kirjoitan lähiaikoina vielä erikseen jonkun kehityspostauksen :)

Marraskuun alku: voihan flunssa!

Heipähei pitkästä aikaa! Meillä on podettu räkätautia ja yskää nyt viikon verran niin lasten kuin itsenikin puolesta =/ Mies kärsi samat vaivat meitä ennen joten kiitti vaan isi, tartutit tän meihin :D (ei oo kyllä välillä naurattanut - tästä kohta lisää)

Käytiin viikko sitten taas Kuopiossa mummoloimassa ja mun koko sisarusparvi oli koolla landemummilassa. Tai no pikkuveljeä ei kyllä paljoa ehtinyt näkemään, kun sen piti pyyhältää paikasta toiseen. Kahviteltiin kuitenkin jo etukäteen tulevan Isänpäivän kunniaksi. Omalle iskälleni ostettiin siskojeni ja veljeni kanssa Jari Litmanen 10- kirja.

No mutta palatakseni siihen flunssaan...argh, kaikki nukkumiseen liittyvät jutut, etenkin yöunet, oli aivan katastrofia koko Kuopion reissun ajan! Oli varmasti monen sattuman summa, että homma meni päin seinää: flunssa, kotiin unohtuneet tuttipullot, tutittomuus. Selitän hiukan. Flunssan vuoksi en halunnut antaa naperoille tutteja, koska ajattelin, että ne ovat vain haitaksi kuten ennen jos on ollut flunssa. Tutti suussa ja nenä tukossa on vähän vaikea hengittää. Lisäksi oltiin jo hienosti totuteltu nukkumaan kotona ilman tutteja. Unohtuneet tuttipullot aiheutti sen, että ennen yöunia ei juotu iltamaitoja. Kunnon satsit iltapuuroa kyllä syötiin, mutta ehkä se pullomaito on rauhoittava tekijä sekä merkki tulevista yöunista. Päätin kuitenkin, että ilman mennään, kun ei sitä maitoa nälkään juoda kuitenkaan. Vikatikki maybe!

Lopputulema oli se, että kumpikin taisteli nukahtamisen kanssa äärettömän kauan - niin päivällä, illalla kuin yölläkin. Mitenkään ei ollut hyvä! Taistelin yksin, taistelin pikkusiskoni kanssa (koitti rauhoittaa toista sylissä ja minä toista), ja taas yksin. Molemmat vain karjui ilman toivoa nukahtamisesta. Minun syliin nukahdettiin välillä, mutta heti kun laskin sänkyyn, oli soppa taas valmis kiehumaan. Ja kun toinen huutaa toisessa sängyssä, lietsoi se toisenkin taas huutamaan. Yleensä toisen itkut ei kotona niin kamalasti vaikuta, mutta nyt molemmat oli niin herkillä. Kaikesta itkusta ja huudosta aiheutui nenän vuotaminen ja entistä hankalampi olo molemmille. Jonkun kerran niistin nenät nenäfridalla, mutta sekin aiheuttaa yleensä kaamean huudon (ja seurauksena taas nenän vuotaminen) joten eipä paljon edes hyödyttänyt.

Parina iltana toinen tai molemmat suostuivat nukahtamaan vain matkasänkyjen viereen mun patjalle tai jopa lattialle. Sänky ei kelvannut, ei ei ei! Teinkin siihen sitten lattialle peitosta alueen, johon nostin lattialle nukahtaneen nukkumaan ja toinen nukkui mun patjalla. Minä koitin itse sitten nukkua jossain siellä välissä/lasten vieressä, puoliksi kovalla lattialla ja puoliksi patjalla. Eipä siinä tilanpuutteessa vielä mitään, mutta parina yönä neiti H heräili noin tunnin välein ja poika vielä pari kertaa siellä välissä. Heräilyjen jälkeen nukahtaminen oli taas tuskaa ja yhtenä yönä valvoskelin patjalla/lattialla kieriskelevän ja välillä sylissä rimpuilevan neidin kanssa ehkäpä noin 1,5h. Poika nukkui onneksi paremmin, kun vaan sain nukahtamaan, mutta puuh tota likkaa. Mulla alkoi jo hermot ja verisuonet katkeilemaan. Mä en tajua, miten joku voi kestää samantyyppisiä nukkumisvaikeuksia kuukausitolkulla huonounisen lapsen kanssa! Kyllä pitää olla sitkeetä tekoa äidin/isin! Huh!

Oliskohan ollut viimeinen päivä ja päätin kokeilla niitä himputin tutteja. Olin kyllä varma, että naperot ei sitten pysty hengittämään, mutta nuhasta huolimatta tutit auttoivat ja molemmat nukahtivat aika hyvin päiväunille ja tietysti tutit tulivat käyttöön myös yöllä. Sain vihdoin hiukan nukkua, vaikka aamuherätys olikin tosi varhainen. Superhuonojen öiden jälkeen sain onneksi ottaa päiväunet ja naperot puuhastelivat sillä aikaa mm. tätien kanssa. Oli kyllä hermot niin kireellä koko reissun ajan ja vähän pettynyt olokin siitä, koska halusin vain mukavan reissun. No, näin tällä kertaa. Olis pitänyt uskaltaa kokeilla tutteja aiemmin, mutta ennen flunssassa ne ovat lähinnä hankaloittaneet asioita, kun ne suussa ei ole pystytty hengittämään ja sitten ne on pitänyt ottaa suusta väkisin ulos, mikä on aiheuttanut tietysti lisää huutoa.

No se siitä reissusta. Sen jälkeen ollaankin oltu vain kotosalla ja perhekahvilakin jätettiin keskiviikkona väliin ettei mennä tartuttamaan muita sinne. Vähän on naperot olleet kiukkuisia ja kovasti roikkuvat mun jaloissa haluten syliin. Nyt on jonkun kerran tullut myös tilanne, että isin sylistä onkin haluttu pois ja tultu hakeutumaan mun syliin. Kuopiossakin sylejä oli tarjolla, mutta ei..äitin syliin vain. Olisko tää joku äitikausi? Sylihetkiä pidetään tietysti ja paljon nujuan lattian tasossa lasten kanssa, mutta ihan koko ajan ei vain oikeasti jaksa. Ja sitten kun näitä huomionhakijoita on se kaksi. Molempien pitäis päästä syliin, molempia pitäisi viihdyttää, molempia pitäisi lohduttaa, molempia pitäisi ymmärtää. Vajavainen äiti kuittaa tällä kertaa tällaisia kuulumisia!

Unettomia öitä

Meille on kotiutunut flunssa ja kolme edellistä yötä on ollu osaltani ihan takamuksesta suoraan sanottuna! Oon hypännyt pinnasängyltä toiselle, vienyt tuttia, ottanut tuttia pois jos nenä on tukossa, laskenut lapsia seisomasta/istumasta takaisin makuulle, kuunnellut röhinää, köhää ja tuhinaa, pyörinyt omassa sängyssä saamatta kunnollista unta. Kun vihdoin ja viimein olen torkahtanut, on jompikumpi taas aloittanut köhimisen ja itkemisen. Tätä kun jatkuu monta tuntia, niin siinä alkaa vähän pää pehmetä.

Lima valuu kurkkuun ja tukkii nenät. Jos on tutti suussa niin eihän siitä hengittämisestä mitään tule - eikä kyllä oikein ilman tuttiakaan, koska vaikuttais olevan hankalaa hengittää suun kautta. Oon silitellyt ja rauhoitellut. Yrittänyt asetella etenkin pojan masulleen (pää kallelleen) nukkumaan, koska selällään maatessa lima tosiaan valuu helpommin sinne kurkkuun ja sitten yskitään. Keskellä yötä on käyty niistämässä "imulla" (nenäfrida) ja se aiheuttaa aina kamalan huudon. Eikä se auta kuin hetkisen =/ Lisäksi käytössä on ollut Physiomer baby- nenäsuihke, joka sisältää puhdasta, steriiliä ja isotonista merivettä. Sen pitäisi puhdistaa nenähengitysteitä ja helpottaa hengitystä. Kohtuullisen hyvin lapset nukkuvatkin noin 20-00 (yöllä en ole suihketta laittanut), mutta sen jälkeen alkaa vaikeudet. Ja ite en tietenkään osaa mennä nukkumaan ennen puolta yötä. Voi kunpa ei olisi tällainen yöeläjä.

Ai niin, kerroinko jo että oon pyörinyt sängyssä saamatta unta? Taisinpa kertoa, mutta toistetaan se vielä kerran, koska aaaaarrrrggghhhh se on ihan helvetillistä. Haluaisit nukkua, mutta asentoa ei vaan millään löydy. Sitten kuuntelet jokaista lasten köhimistä ja tuhisemista odottaen, milloin jompikumpi alkaa itkemään ja pomppaa taas pystyyn. Kauhulla kelailet jo seuraavaa päivää väsyneenä.

Viime yönä klo 04 hujakoilla otin pojan syliin, kun sängyssä makuullaan oli niin kovin vaikeaa hengittää nuhan vuoksi. Syliin pystyasentoon nukahti tosi pian joten päätin jatkaa yötä olohuoneessa ja laitoin pojan sohvan viereen sitteriin. Ite kävin sohvalle makaamaan ja kädellä vähän heiluttelin sitteriä ja jossain vaiheessa molemmat oltiinkin nukahdettu. Sitterin pystyasento auttaa siis edes vähän, mutta ei siinä ehkä ihan koko yötä viihdyttäisi, koska siinä ei pääse liikkumaan ja se häiritsisi unta myös ihan varmasti. Nuo kuitenkin pyörii tosi paljon yöllä.

Aamulla mies oli sitten noussut tytön kanssa joskus kuuden perästä ja antoi mun ja pojan nukkua kunnes oli töihin lähtemisen aika. Kello oli tällöin noin 07 eli siinä semmosen vajaan kolme tuntia nukkuneena olo ei ollut mitä parhain. Sama homma toissayönä, mutta tällöin mies siirtyi pojan kanssa olohuoneeseen aamuyöstä. Sinäkin yönä nukuin vain siinä aamuyöllä suurinpiirtein saman verran ja kun tietää, että pitää olla päivä yksin ipanoiden kanssa niillä unilla...no, ei hyvä yhtälö ollenkaan. Päivällä flunssa ei vaikuta kovin paljoa ja ruokakin on maistunut aika normaalisti. Nopsu on ehkä ollut väsyneempi ja molemmat kyllä kitisee, mutta en tiiä johtuuko se flunssasta vai tästä kitinä-ajanjaksosta, mikä meillä on nyt ollut. Yöt on ne pahimmat!

Tänään emme siis menneet myöskään perhekahvilaan tän räkätaudin takia. Viikko sitten käytiin ekan kerran ja mielessä kävikin, että sieltäköhän me tämä saatiin? Yhdellä lapsella oli tällöin siellä ainakin kova nuha. No, eipä näistä tiedä eikä voi missään pumpulissa elää, mutta itse en kokenut hyväksi lähteä nuhanenien kanssa sinne kuitenkaan. Huomenna olisi muskari, mutta se on ihan typerään aikaan, höh. Just silloin alkaa 1-2- vuotiaiden ryhmä, kun meidän naperoilla alkaa ekat päikkärit. Eli saa ny nähä, tuleeko muskariin lähdettyä tässä syksyn mittaan. Perhekahvila vaikutti ihan kivalta, kun siellä viime viikolla kävimme. Ajankohta on myös mukavan joustava ja käy meidän rytmiin hyvin (klo 13-16 miten kukakin haluaa tulla) joten siellä varmasti käymme leikkimässä nyt syksyllä.

Meinasin jo unohtaa! Hilulle on puhjennut kaksi hammasta lisää eli nyt molemmilla on 6 hammasta. Nopsu kuolaa aivan järkyttävän paljon nykyisin joten ehkä hänelle puhkeaa seuraava(t)?

Kateltiin Lääkärit- sarjaa telkkarista. Teeman mukaisesti ;)

Mitä poppaskonsteja teillä on, kun lapsi/lapset sairastaa?

Neiti flunssan kourissa & muita juttuja

Flunssan aiheuttamia haasteita...

Typykällä oli ensimmäinen "kunnon" flunssa ja ilmeisesti tästä johtuen edellisen viikon päivät olivat aika rasittavia, puhumattakaan muutamasta yöstä o.O Illan ja yön tullen yskä oli se pahin ongelma ja yskästä johtuen Hilu heräili useasti eikä saanut oikein unenpäästä takaisin kiinni. Välillä saattoi nukahtaa tosi helposti syliin (oli reppana niin väsynyt), mutta sitten taas seuraava yskänpuuska herätti ja kaikki alkoi taas alusta. Tutti rauhoitti oloa ja helpotti nukahtamista, mutta yskän tullen tutti lensi kaaressa suusta pois joten eipä siitäkään lopulta apua ollut :/ Jokunen yö menikin valvoessa Hilun kanssa olohuoneessa. Tai no välillä hän nukahti sitteriin, mutta hetken torkahdettuaan taas heräsi ja ympyrä oli valmis. Ei ollut herkkua! Eipä siinä oikein ite tullut nukuttua kuin pikkupätkiä siellätäällä.

Yskän kaveriksi saapui nuha ja yhtenä iltana oli ainakin kuumetta. Tällöin soitin päivystysneuvontaan, koska oli viikonloppu ja pohdittiin, pitäiskö tyttöä käyttää lääkärin luona. Hiukan vaikutti harovan korvaakin välillä. Neuvonnan ohjeen mukaisesti haimme apteekista nestemäistä Buranaa ja annettiin sitä Panadolin lisäksi. Panadolia olimme siis jo antaneet parina päivänä. Tyttö oli tosi kuuman tuntuinen ja saimme puhelimitse myös ohjeen mennä hänen kanssaan haaleaan suihkuun. Onneksi kuume hävisi seuraavaan päivään mennessä eikä ole enää korvaakaan hieronut joten ei siellä mitään tulehdusta kai olekaan. Nuha ja pieni köhä jatkuu edelleen, mutta ne eivät enää onneksi vaikuta päiviin ja öihin. Nyt Hilu on taas ollut iloinen itsensä ja mennyt hienosti nukkumaan sekä päivä- että yöunille :) 

On sitä vaan avuton olo, kun ei voi toisen oloa helpottaa. Yskä oli inhottavin juttu, kun toinen yritti ja halusi kyllä nukkua, mutta kun limaa oli kurkussa ja se yskitti, niin minkäs teet :( Yhtenä yönä keitin vettä ja yritin antaa höyryhengitystä ja sipuliakin pilkoin kulhoon sitterin viereen. Eipä auttanut. No, onneksi nyt tosiaan suunta parempi ja toivotaan vain ettei Nopalle tule flunssaa. Hilulla kyllä puhkesi pari hammasta tässä viikon sisällä, että ehkä silläkin oli jotain osuutta? Monet ainakin sanovat, että hampaiden tullessa voi tulla flunssaa. En sit tiedä sen paikkaansapitävyydestä.

Kehitysaskeleita, fysioterapia, polikäynti...

Liikkuminen molemmilla lisääntyy hurjaa vauhtia! Äitiä ja isiä seurataan kovasti joka paikkaan sekä peräkanaa mennään pitkin ja poikin asuntoa - aika hauskan näköistä :) Hilu-neiti on oppinut upean vuorotahtisen tyylin ryömiä, kun taas Noppa-poju ryömii hiukan toispuoleisesti potkaisten vauhtia aina samalla jalalla ja toinen jalka "roikkuu mukana" :D Poju on pitkään jo heijannut itseään konttausasennossa ja eilen sitten ensimmäistä kertaa otti "konttausaskeleita" useampaan otteeseen! Ihan pokkana molemmat, etenkin Hilu, ryömii toisen päältä jos toinen on tiellä (tähän semmoinen naurava silmienpyörityshymiö!).

Typy on aika paljon polvi-istunnassa ja vähän huonossa asennossa jalat liian levällään (liian "joustava" lantio) ja sitä pitäisi yrittää korjata fyssarin mukaan, mutta eihän ton perässä voi ihan koko aikaa olla korjaamassa asentoa. Istumasta ei saisi myöskään lähteä suoraan eteenpäin suorilta jaloilta, vaan pitäisi ohjata jalan koukistuksen kautta lähtemään istuma-asennosta liikkeelle. Helpommin sanottu kuin tehty, kun noi on niin nopeita kuitenkin liikkeissään. Yritän kuitenkin tietysti korjailla asentoa mahdollisuuksien mukaan. Muuten fysioterapeutilla käydessä kaikki hyvin ja kovasti fyssarikin iloitsi siitä, miten kehitys on mennyt eteenpäin :)

Kissa kiinnostaa etenkin poitsua tosi paljon ja kissa on vähän tyhmä, kun menee joskus tahallaan johonkin kosketusalttiiseen paikkaan.

Eilen oli myös Nopan kehitysseurantakäynti lastenpolilla ja kaikki ookoo! Aluksi oli TAAS hirveä huuto ja itku (vierastusta, uuden tilanteen jännitystä), mutta onneksi tällä kertaa lopulta rauhottui ja pääsi näyttämään vähän osaamistaan ja iloisuuttaankin. Kasvu menee edelleen tasaisesti omilla käyrillä eikä nyt oikeastaan mitään ihmeempää mainittavaa tästä käynnistä. Perinteiset tsekkaukset kropasta ja juttelua, miten on menny jne.

Jotain ihan muuta...

Asiasta moottorisahaan...Eilen illalla kylvetettiin molemmat samassa kylpyammeessa ja voi sitä riemun ja läiskytyksen määrää! ♥ Aiemmin siis ovat kylpeneet erikseen, mutta nyt kun pysyvät istumassa paremmin niin halusin kokeilla, miten yhteinen kylpy sujuisi. Tietysti olin ammeen vieressä koko ajan ja pidin heitä pystyssä jos näytti, että tasapaino ei pidä. Mies kuvasi touhuja ja ihana video jäikin muistoksi ekasta yhteiskylvystä :)

Minä ilmoittelin töihin, että en palaa tämän vuoden puolella. Kevään kuvioita pitää harkita syksyn mittaan.

Ollaan saatu vihdoin auto korjaamolta ja nyt voi jopa hiukan suunnitella pikkureissuja. Tulevana pe-la olen yksin ipanoiden kanssa kotona, kun mies lähtee reissuun. Sunnuntaina tai maanantaina oltais lähdössä Kuopioon mummoloimaan koko porukalla ja näkemään kavereita/sukulaisia. Turun sisko tulossa myös Kuopioon lomailemaan ja toinen sisko on muuttanut äskettäin omaan kämppään, joten se pitää ehkä käydä kurkkaamassa ym. pientä kivaa. Toivottavasti olis ees vähän aurinkoisia päiviä tulossa reissun ajalle!

Kuopion reissun jälkeen miehellä taas oma reissu ja mun pitäis olla 4 päivää yksin naperoiden kanssa. Pitää keksiä siihen jotain tekemistä, kyläilyä tms. ettei hajoo pää kotona. Sit ois luultavasti kuun lopussa tulossa päiväreissu Tampereelle ja sit mun olis ehkä tarkoitus suunnata Kuopiorockiin. Olisin lähtenyt Helsinkiin omalle reissulle moikkaamaan kummipoikaa, mutta perhe onkin just ulkomaanreissulla silloin, kun olisin sinne voinut lähteä. Pitäis keksiä jotain muuta, koska mäkin haluan omaa aikaa!

No niin, johan tässä tuli kirjoiteltua, vaikka piti tulla laittamaan vain lyhyt päivitys kuulumisista!

Pojan polikäynti, mummolointia ja flunssaa

Noppaa käytettiin lastenpolilla kontrollissa viime torstaina, mutta valitettavasti koen etten saanut siitä oikein mitään irti. Poju oli tosi itkuinen, koska oli juuri päikkäriaika ja ehti nukahtaa turvakaukaloon sairaalan alakerrassa. Yläkertaan mentiin ja heti ekana herätys, riisuminen mittauksia varten ja siitäkös se ilo irtos! Lääkärin ja fyssarin vastaanotolla sitten itkettiin koko ajan (yleensä hyväntuulinen poika, kovin erikoista oli ettei pääsyt harmituksestaan yli) eikä tutkimisesta tullut yhtikäs mitään.

Minä kerroin, että kävimme siellä koulutuspäivässä (tästä postattu aiemmin) ja näytin ohjeita, joita saimme. Lopulta "jankattuani" asiasta, meille sanottiin, että voisimme soittaa tk:n lasten fysioterapeutille aikaa. Saimme sinne lähetteen ja kerroimme, että tytöstä tehty lähete neuvolan kautta. Eipä vaan kukaan kertonut, että aika pitäisi itse soittaa. No, nyt on fyssariajat varattu ja ne on ensi maanantaina. Aikoja ei varsinaisesti olisi ollut, mutta mukavankuuloinen fysioterapeutti sanoi, että ottaa meidän kuitenkin ylimääräisenä ensi maanantaina. Aika on ilmeisesti vähän lyhyempi kuin normaalisti, mutta hän sanoi, että saadaan kuitenkin vähän arvioitua tilannetta ja päästään tutustumaan paikkaan jne. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Sen sijaan en ole tyytyväinen, että polilla ei otettu mitään kantaa, kun ilmaistiin huolemme tytöstä sanoen, että hän on mielestämme hankalampi tapaus kuin poika. Olishan häntä voinu siinä vilaista, kun poika vaan huusi eikä hänen tutkimisesta tullut mitään? No joojoo, tytöllä ei ollut aikaa, tiedän tiedän. Silti. Onneksi sentään tuli ilmi, että pitäis soittaa niitä aikoja fysioterapiaan itse. Koska pojan tutkimisesta ei oikein tullut juuta eikä jaata, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että meitä uskottiin ja tehtiin se lähete hänestäkin.

Musta tuntuu, että likka menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Jäkittää niin pirun vahvasti käsiään taakse, että käsien tuominen keskilinjaan eteen on välillä ihan mahdotonta käsiä katkaisematta (eh heh). Onneksi maanantaina päästään näyttämään häntäkin kunnolla ja saadaan jotain tolkkua tähän. Eihän tommosta nyt voi kuukausitolkulla vain katsella ja odotella, josko ohi menisi. No, jospa tää tästä.

Lauantaina minä läksin naperoitten kanssa mummoloimaan pariksi päiväksi. Lasten täti oli siellä käymässä (asuu kauempana kuin me muut) ja hän niin toivoi, että tultais, jotta näkis pikkusia. Mehän sitten ajeltiin sinne ja kiva minireissu oli! Pikkuset olivat hyvää pataa kaikkien kanssa, naureskelivat ja leikkivät, nukkuivat hyvin ja söivät reippaasti.

Tädit ja eno viihdyttämässä naperoita

Mä kävin toisen siskon kanssa Ikeassa ja ostin sieltä Antilop-syöttötuolit. Olen lukenut niistä hyvää, vaikka ovatkin halpikset. Kokeillaan nyt, miten toimivat käytännössä. Jos eivät toimi arkikäytössä niin voidaan viedä ne vaikka mummilaan. Sieltä löytyykin nyt perus Niemen syöttärit joten voidaan vaihtaa vaikka niihin jos tarvitsee. Antilop-tuoleihin ostin myös tarjottimet sekä pehmusteet. Plussaa muiden kokemusten perusteella tuoleissa on muun muassa se, että ne on helppo puhdistaa, koska tuolit eivät ole puuta. Joidenkin mielestä tuolit ovat pihistystä ja panostusta yhtä aikaa, toisten mielestä vain kalliit TrippTrappit voivat hoitaa syöttötuolin virkaa. Jonkun mielestä nekään eivät ole niin tukevat kuin halvemmat Emmat ja jonkun mielestä TrippTrapp ei kaadu vaikka lapsi tekisi mitä. Eli kaikenlaisia mielipiteitä löytyy :D Toivotaan, että meillä syödään syöttötuoleissa nätisti, koska en usko, että tukevuudessaan Antilopit vastaisivat noita kalliimpia syöttötuoleja. No, katsotaan...

Viimeisenä mummilayönä molemmat naperot olivat räkäisiä ja heräilivät vuoronperään kitisemään ja valvoskelemaan. Tutti ei oikein auttanut, kun sitten eivät saaneet suunkaan kautta oikein hengitettyä, mutta toisaalta ilman tuttia vinisivät. Ja tietysti(!!!) olin juuri tältä reissulta jättänyt pois nenäfridan, koska "kyllä me pari päivää pärjätään ilman, kun ei noi oo ikinä kipeenä". Just niin. Musta tuntuu etten nukkunu sinä yönä lainkaan ja aamusta piti lähteä ajamaan takas kotiin. Väsytti, mutta onneksi matka meni kuitenkin hyvin. Loppumatkasta Noppa päristeli ja pöristeli takapenkillä :D Hilu vähän itkeskeli, mutta koitin jutella, että äiti ajaa nyt autoa eikä pääse nostamaan tuttia jne. Rauhottui likka lopulta ja nukkui, kun saavuimme kotipihaan.

Itselläni on koskenut kurkkuun reissusta lähtien ja nuhakin on. Naperot eivät juuri niiskuta, mutta kuivaa töhnää nenässä on ja välillä oon fridaa käyttänyt jos on näyttänyt, että lima irtoisi. Viime yönä likka heräili monta kertaa (pystyi kuitenkin tuttia syömään, se vaan ei pysynyt suussa lainkaan) ja kerran otinkin sitten ylös sängystä ja käytin fridaa. Lopulta en jaksanut hypätä ylös nostelemaan tuttia vaan otin hänet viereen nukkumaan. Siinä meni hyvin aamuun asti. Toivottavasti nuhat menee nopeasti ohi meillä kaikille ja pikaista toipumista muillekin sairastajille! Oon nyt useammastakin blogista lukenut, että on sairastelua ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän.