Ekanakin ollaan ulkoiltu paljon, tai no varmaan ihan normimäärä eli yleensä 2 x päivässä. Tavallisten puistoreissujen lisäksi ollaan kuitenkin käyty myös samoilemassa metsäpoluilla ja harjoiteltu liikkumista ilman rattaita. Kuulostaa ehkä ihan iisiltä, mutta kun on kaksi vauhdikasta ja omapäistä 2-vuotiasta niin ei se aina mene ihan kaikkien oppien mukaan ;) Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt ja kohtuullisen hyvin lapset tottelevat, kun käskytän tienreunaan jos vastaan tai takaa tulee esimerkiksi pyöräilijöitä. Myös autojen liikkeitä saa kytätä aika paljon, koska tässä lähimmillä kävelyteillä ajaa joskus huoltoautoja ja muita autoja, jotka menevät talojen pihoihin.
Haastetta tilanteen hallitsemiseen tuo myös se fakta, että aina molemmat eivät halua kulkea samaan suuntaan tai samaan tahtiin. On vain pakko yrittää pitää molemmat lähellä, pyytää toista odottamaan jos toinen on hitaampi jne. jotta tuolla uskaltaisi kävellä ilman, että kukaan jää pyöräilijöiden tai autojen alle. On myös tullut vastaan tilanteita, että toinen ei suostu liikkumaan ja sitten on vain nakattava tyyppi kainaloon ja mennä kiltisti kulkevan perään. Jos rattaat on mukana, ollaan silti kävelty osa matkaa ja tällöin homma on paremmin hallinnassa, koska usein ipanat haluavat pitää rattaista kiinni ja jos jompi kumpi ryhtyy niskuroimaan, voi hänet laittaa rattaisiin ja kävellä vain toisen kanssa.
Summasummarum, hyvin on kävelylenkitkin menneet ja molemmat jaksavat kyllä kävellä hyvin halutessaan. Ollaan pari kertaa tehty tosi pitkäkin metsäkävelylenkki: toisella kerralla olin yksin ja paluumatkalla kannoin molempia vuorotellen olkapäillä vähän aikaa, toisella kerralla mukana oli lasten eno, mutta tällöin kävelivät kuitenkin ihan koko matkan. Metsässä on ihmetelty puita, puiden juuria, kiviä, sammalta, käpyjä, sieniä...
Puistoreissujen, kävelyretkien yms. lisäksi ollaan oltu ihan tässä meidän pihapiirissä ja suurimmaksi hitiksi on muodostunut potkumopoilla hurjastelu! Välillä pihalla on myös meidän seinänaapurin ja naapuritalon ihanat äidit lapsineen, jolloin lapset ovat joutuneet opettelemaan mopojen jakamista muiden lasten kanssa ja oman vuoron odottamista. Kuten ennenkin meidän kaksikosta tyttö on hiukan sosiaalisempi muiden lasten suhteen kuin poitsu. Pihalla kuten myös puistossa tyttö seurailee enemmän muiden lasten touhuja ja saattaa mennä lähelle katsomaan leikkejä ja ehkä mukaankin. Poika on vähän enemmän omissa oloissaan, mutta kyllä hänkin näyttää nauttivan muiden lasten läheisyydestä ja mielellään kotiin lähtiessä molemmat antavat halit naapureiden lapsille ja joskus äideillekin. On ylipäänsä tosi kiva, että muksuilla on samanikäisiä kamuja tässä ihan vieressä ja oppivat pihalla touhuillessaan hiukan sosiaalisia taitoja. Päiväkodissa kun meidän lapset eivät siis vielä ole.
Lasten täti, minun siskoni, kävi meillä oleskelemassa muutaman päivän syyskuun alussa ja oli tosi ihanaa touhuta yhdessä. Lapset tykkäsivät kovasti ja mikäs sen kivempaa kuin kasvattaa suhdetta tädin kanssa. Käytiin mm. vähän pyörimässä kaupungilla, Prisman puuhapaikassa leikkimässä ja tsekkaamassa pikkuveljemme ( + avopuolison) uusi asunto.
Viime viikonloppuna me lähdettiin vuorostamme kyläilemään Tampereelle miehen veljen perheen luokse. Sielläkin oli tosi nastaa ja käytiin jopa miehen (+ miehen veljen) kanssa katsomassa Ron Mueck:n taidenäyttely ja lapset olivat sillä aikaa muiden hoivissa. Tulevana viikonloppuna suunnataan vuorostaan Kuopioon mummoloimaan vielä ennen mun töihinpaluuta.
Mitäs muuta vielä, hmm. No itse olen käynyt viettämässä lapsivapaata mm. leffassa ystävän kanssa ja samaisen tyypin kanssa lähdettiin onnibussilla Mikkeliin toisen kaverin luokse. Käytiin syömässä, rupateltiin, laitettiin kasvonaamiot, nautittiin sihijuomaa, tehtiin ruokaa, ehostettiin itsemme ja käytiin vähän rimpsalla. Oikein mainio reissu! Vähän syysflunssaa podettiin viikko-pari sitten lähinnä nuhan muodossa - onneksi ei tullut kuumeilua tai muuta, koska olin justiinsa flunssan tullessa viikonlopun lasten kanssa kolmistaan miehen ollessa kalareissulla. Ehdin jo vähän säikähtää, kun oma olo oli torstai-iltana ihan kaamea. Ei olis ollu kovin herkkua olla kipeenä ja huolehtia mukeloiden viihdyttämisestä koko viikonloppu yksin. Ja sitten vielä "asiasta kukkaruukkuun" eli ystäväperheemme sai elokuun alussa toisen tyttären, hän on oikein suloinen pakkaus :) Onnea, onnea, onnea!
Tämmöisiä kuulumisia meiltä tällä kertaa. Mukavaa syksyä!
