Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskola. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. marraskuuta 2014

Alkutaipaleemme muistelua Keskoslasten päivänä

Marraskuun 17.päivä on omistettu kaikille niille lapsille, jotka ovat syntyneet joko liian aikaisin tai liian pieninä. Keskoslasten päivän on lanseerannut EFCNI (The European Foundation for the Care of Newborn Infants). EFCNI pyrkii vaikuttamaan vastasyntyneiden ja keskoslasten hoidon laadun kohoamiseen Euroopassa. (Kevyt.net)

Pikkutontut elokuussa :D
Tänään on keskoslasten päivä ja näin illan tullen, muiden aiheeseen liittyviä blogijuttuja luettuani, ryhdyin katselemaan kuvia meidän pikkuisten alkutaipaleelta ja miettimään, millainen se oli. Uskomatonta, että siitä on vähän reilu 3kk, kun meille syntyi kaksi pientä ihanaa ihmettä raskausviikolla 33+2.

Pikkuisemme painoivat 1405g ja 1745g. He olivat kuitenkin vahvoja pikkuihmisiä eivätkä joutuneet kauaa olemaan tehohoidon puolella. Päästiin jatkohoitohuoneeseen jo parin päivän päästä syntymästä. Siellä hoitoa jatkettiin lämpösängyssä, koska lämmönsäätelykyky ei ollut vielä kovin hyvä. Ensin ruoka meni vain nenämahaletkusta, myöhemmin syömistä harjoiteltiin ruiskulla ja siihen liitetyllä tuttipäällä. Seuraava askel oli oikeat tuttipullot. Maitomäärät olivat aluksi hirmusen pieniä, pikkuisten masutkin olivat toki hyvin pikkuiset eivätkä vetäneet juuri mitään kerralla. Pienestä lähdettiin liikkeelle.
Noppa-poika
Hilu-typy
Osastolla pikkuisemme kasvoivat ja kehittyivät ensimmäiset 3,5 viikkoa elämästään. Hoito oli erinomaista ja hoitohenkilökunta mahtavaa. Huumoriakin piisasi kaiken sen vakavuuden ympärillä. Meillä tosin kaikki oli hirmu hyvin, säästyimme suurilta huolilta. Vauvat voivat koko ajan hienosti ja olivat hoitajien mukaan "tasapainoisia vauvoja" eli käsitin sen niin, että voinnissa ei tapahtunut suuria heittoja suuntaan tai toiseen. Aina ei mene näin hyvin ja voin vain kuvitella sen huolen määrän jos vauva on huonommassa tai jopa kriittisessä tilassa :( En kuitenkaan aio tästä vaihtoehdosta jatkaa enempää, koska kokemusta siitä ei ole. Me olimme onnekkaita.

Tontut ekaa kertaa äidin sylissä
Kosketus
Jalkapalloilijan alku?
Meidän keskoset syntyivät ennenaikaisesti, koska B pojan virtauksiin tuli blokki ja kasvua ei enää tapahtunut. Tilannetta seurailtiin useampi viikko tiiviisti ja viimein päätös sektiosta tehtiin. En jostain syystä osannut juurikaan pelätä. Luotin siihen, että vauvat voivat hyvin ja heitä hoidetaan synnytyksen jälkeen hienosti. Ja niin hoidettiinkin. Nyt kun muistelen noita alun hetkiä ja katselen kuvia...no, pieni pala nousee kurkkuun.

Jatkohoidon puolella
Nyt meidän sitkeät pikkuiset keskoset ovat jo "isoja" kolmen kuukauden ikäisiä tyyppejä, 
ihan mahtaviakin vielä! ♥ ♥


(vauvojen kasvoja en sensuroinut tällä kertaa, koska näitä on täällä näkynyt aiemminkin eikä noi ole kovin tunnistettavissa kuitenkaan, pienet "ruttunaamat")


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kotiutuminen ja fyssarin ohjeita vauvojen käsittelyyn

Suoraan asiaan, iloiseen sellaiseen. Vauvat pääsivät kotiin torstaina ♥ ♥

Keskiviikkona aamupäivän hoidoille mentäessä hoitaja sanoi meille, että aamukierron lääkäri oli sanonut, että nää vauvat huomenna kotiin. Kieltämättä alkoi pieni "paniikkihykertely" ja hitunen pientä ärsytystäkin oli havaittavissa, typeränä myönnän. Selitän kuitenkin tätä hieman!!! Meille oli siis puhuttu lauantain kotiutumisesta ja siihen olimme henkisesti valmistautuneet. Valmistautumisen lisäksi olimme tehneet pieniä suunnitelmia parille päivälle ennen vauvojen kotiintuloa. Miehen piti lähteä yön yli kalareissulle ja mun pikkusisko oli tulossa kylään ke-illasta lauantaihin. No, olimme ajatelleet, että haluamme kotiutua omalla porukalla, minkä vuoksi siskon kyläilyä piti hiukan pohtia. Jumpparin piti kertoa/näyttää meille hyvissä ajoin vauvojen kanto-/nosteluasentoja yms. ja nyt tämä ohjaus jäi kotiutumisaamupäivälle. Äidinmaidonkorviketta piti rueta testaamaan jo osastolla, mutta nyt vauvat ehti saada sitä vain muutaman annoksen ennen kotiutumista, joten jäisi vasta kotiin nähtäväksi, mitä korvike tekee mm. vauvojen vatsalle. Lopulta asiaa mietittyämme päädyimme siihen, että tokihan on ihanaa, että saadaan vauvat kotiin jo nyt ♥ ♥ Ja sisko voipi tulla käymään ja mies voi lähteä näin ollen myös omalle reissulleen, koska sisko voi auttaa mua yöllä jos tarvitsee.

Keskiviikko meni siis hieman kotiutumisasiaa sulatellen. Kävimme hoitamassa hiukan asioita ja samalla ostettiin korttitarvikkeet osaston henkilökunnan kiitos-korttiin sekä tilattiin donitsit valmiiksi torstai-aamuksi. Donitsit siis menisi myös kiitokseksi hoitajille ja muulle henkilökunnalle, ei suinkaan meille itsellemme ;) Pikkusiskoni tuli illalla junalla tänne ja menimme saman tien osastolle moikkaamaan vauvat! Hän ei ollu vielä nähnyt naperoita. Hoidettiin ja syliteltiin - ajattelin: huomenna he tulevat kotiin, hui..mutta ihanaa! Illalla mä askartelin kortin ja muut tuijotteli töllöä.


Torstaina (kotiutumispäivä) aamupäivästä sisko jäi meille kotiin nukkumaan ja oleskelemaan, me lähdettiin miehen kanssa vauvanhakureissulle :D Jumppari tuli osastolle klo 10.30 ja lähes kahteentoista saakka juteltiin perhehuoneessa vauvojen kehitykseen vaikuttavista kanto-/nostelu- yms. asennoista. Tietysti myös testailtiin näitä asentoja! Oli kiva saada vähän ohjeita :) ja vaihtelevuutta ettei aina toimi samalla tavalla.

JUMPPARIN OHJEITA! Tosi hyviä :) Ei olisi tullut itelle mieleen, joten oli hyödyllinen oppitunti!

Fysioterapeutti liikutteli molempia ja tarkasteli, miten he ovat nyt kehittyneet. Sanoi "hyviksi vauvoiksi" molempia. Kovasti korosti sitä, että vauvojen käsittelyyn on hyvä kiinnittää huomiota ja antaa heille näin erilaisia kokemuksia omasta vartalostaan. Yksi pointti oli se, että vauvoja voi asettaa "myttyyn"/kippuraan jos he ovat raajat ojennettuina, koska tällöin he tuntevat vartalonsa paremmin kuin ojennettuna. Olo on myös turvallisempi kerä-asennossa. Vauvoilla on kuulemma taipumusta ojennella itseään, johon voi puuttua ihan vain nätisti laittamalla jalkoja koukkuun tai tuoda käsiä ojennusasennosta koukkuun esim. ylävartalon päälle. Tällöin lapsi mm. näkee ja tuntee kätensä sekä voi hamuilla niitä suuhunsa. Tämäkin on täysin normaalia eikä tarkoita sitä, että vauva oppisi vain syömään peukaloa!

Toinen pointti oli se, että vauvat tarvitsevat monipuolista käsittelyä. Ei kanneta aina samassa asennossa, samalla puolen vartaloa, vaan myös vanhemman "huonompi puoli" pitää ottaa käyttöön, jotta vauva saa kokemuksia molemmista puolista ja tuntemuksia molemminpuolin vartaloaan! Tietysti tämä on hyvä myös vanhemman kannalta ettei vain toinen puoli joudu aina töihin.

Vauvaa nostaessa on vauva hyvä kääntää ensin kyljelleen ja siitä sitten ylös kylki edellä. Laskiessa sama juttu, kylki edellä vauva alas. Päätä on turha varoa ja kannatella jatkuvasti (monesti ihmiset ovat liian suojelevaisia pään suhteen). Tietysti sitä pitää tukea, mutta esim. tietyt kantoasennot sallivat pään kannattelemattomuuden, jolloin vauva pääsee treenaamaan itse pään kannattelua! Mahallaan oloa kannattaa myös harrastaa silloin tällöin, se on yksi askel siihen, että vauva oppii kannattelemaan päätään ja tukeutumaan käsiinsä sekä osaa myöhemmin olla lattialla mahallaan käsinojassa ja siitä sitten hiljalleen päästä liikkeellekin. Mahallaan nukuttamista ei suositella silloin kun itse ei ole hereillä eli öisin. Kylkiasento on paras asento, mutta jos vauva nukkuessaan kääntyy vaikkapa selälleen, ei vauvaa tarvitse aina käännellä takaisin. Ei nukuteta aina samalla kyljellä vaan tähänkin sitä vaihtelevuutta! Eli maalaisjärkeä kehiin, mutta hiukan myös kannattaa kiinnittää joihinkin juttuihin huomiota. Ei stressata niistä tai olla ihan hermoheikkona, mutta muistaa kuitenkin, että pikkujutuilla voi edesauttaa vauvan kehitystä huimasti.


LUKIJAKYSYMYS:

Mitä mieltä olet näistä jumpparin ohjeista? Oletko itse ajatellut asiaa sen kummemmin vai tuliko nämä yllätyksenä? Tulisiko sinulle muita huomionarvoisia asioita mieleen, joita voisit jakaa kanssani? :)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Poika seuraa Tyttöä - kotiutuminen lähestyy

Wwwwuhuuuuuu! Eilen läks tytöltä se nenämahaletku (kuten kirjoitin viimeks) ja tänään poika seuras perässä eli myös häneltä otettiin letku pois! Hienosti on siis poikakin syönyt pullosta. Hoitajat olivat päättäneet, että kokeillaan pärjäisikö ilman ruokintaletkua. Aika mainiota eiks je! ♥

Ei tässä enää mahottoman kauan mene, että saadaan molemmat kotia! Saatiinkin tänään jo valmiiksi reseptit vauvojen rautalääkkeisiin sekä keskosvauvojen korvikemaitoon. Pitää viedä lääkärin B-lausunnot Kelaan, joka sitten korvaa osan tuosta korvikemaidosta - kuulemma kallista tavaraa. Lisäksi meidän vakuutuksen pitäisi mielestäni korvata osa korvikkeesta, koska otettiin vakuutukseen eräs lisäturva ihan siltä varalta jos myöhemmin puhkeaisi vaikka maitoallergia. MUTTA mun muistaakseni sen pitäis korvata tää korvike myös, koska se on lääkärin määräämä apteekkituote ja välttämätön vauvoille.

Korvaamme kuluja...
>> lääkärin määräämästä apteekista myytävästä kliinisestä ravintovalmisteesta, enintään puolet Kela-korvauksen jälkeen jäljelle jääneestä osuudesta.

Pikkusiskoni tulee keskiviikosta lauantaihin meille kyläilemään ja pääsee hänkin näkemään tirppanat :) Jos kotiutuminen on loppuviikosta, niin pyydetään se tohon lauantaille tai sunnuntaille, jotta saadaan sitten ihan keskenämme aloitella kotielämää. Tää on nyt vähän jossittelua...mutta kun...nuo jotkut hoitajat niin puhuu tosta kotiutumisesta, että pakkohan niitä juttuja on vähän edes uskoa :D

torstai 28. elokuuta 2014

Omaa rauhaa perhehuoneessa

Tuolla meidän vauvojen osastolla on kiva perhehuone/-yksiö, jota saa käyttää ihan extempore jos se on tyhjillään tai sitten sen voi toki myös varata joksikin päiväksi, illaksi tai yöksikin. Me ollaan nyt oltu siellä muutamana päivänä ja aika kiva oleskella siellä ihan omalla porukalla, touhuilla omassa rauhassa, pötkötellä vauvojen vieressä... 

Kerran ollaan oltu pidempi pätkä, mentiin jo aamupäivän klo 11 hoidoille ja lähdettiin illalla vasta klo 20 hoitojen jälkeen eli noin klo 21. Välissä käytiin lounasravintolalla syömässä ja siksi aikaa vietiin vauvat hoitajan hoiviin omaan huoneeseen. Hoitajat ovat siis käytettävissä ja aina saa käydä kysymässä tai pyytämässä apua jos tarvitsee. Tavoitteena kuitenkin pärjäillä omine nokkineen. Huoneessa on myös "hälytysnappi" eli sitä voi soittaa niin joku tulee käymään. Kerran kävin hoitajalta kysymässä, voidaanko tytölle antaa lisämaitoa, kun oli niin nälkäisen oloinen. Muuten ei ketään tarvittu ja kaikki meni oikein kivasti :) Oli ihana ottaa päiväunet vauvojen kanssa ♥ Kai sitä vois noitten kanssa kotonakin pärjätä ;) Huih, on se kyllä varmasti tosi jännä fiilis, kun vauvat onkin takapenkillä kaukaloissa, kun viimeisen kerran osastolta lähdetään!

Seuraavan kerran oleskeltiin huoneessa parin tunnin verran ja tänä iltana myös. Tänään oli myös kylpypäivä. Poju meinas hermostua, kun nostettiin vedestä pois kuivattelemaan, heh. Maitomäärät on btw tällä hetkellä tytöllä 40ml ja pojalla 35ml. Molemmat söi ihan hyvin, pieni osa meni letkuun (4ml ja 10ml). Typsy oli simmut auki virkeänä ja poikakin jonkin aikaa ennen kuin väsähti tästä rankasta illasta :) Lämmöt on molemmilla pysyny nyt aika hyvänä joten pipot otettu pois päästä eikä tuplavaatteitakaan enää ollut tänään. Ihan eri näköiset tyypit ilman pipoja, kun näkyy hiukset ja pääkin jopa :D Tytöllä on muuten vähän punertavan(!!!) ruskeat tuuheahkot hiukset ja pojalla ruskeat vähän harvassa kasvavat hiukset. Aikamoinen kaksikko :)

Kävin tänään neuvolassa mittauttamassa sen hb:n, mutta se oli ihan kunnossa (133) joten väsymys ei siitä johdu. Apteekista hain D-vitamiineja, pitää nyt niitä rueta popsimaan. Sovittiin jälkitarkastusaika (22.9.) sekä vauvojen eka neuvolakäynti (12.9.). Perun ton vauvojen ajan jos ei olla vielä kotiuduttu, mutta ihmettelen jos ollaan tuolloin vielä osastolla. No, ikinä ei voi tietää!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Väsyttää - noloa myöntää

Voi miten turhalta ja nololta tuntuu edes mainita sanaa väsymys, kun vauvat eivät ole vielä edes kotona! Ajattelin kuitenkin, että kirjoitan tästäkin fiiliksestä lyhyesti, koska se nyt näköjään kuuluu tähän aikakauteen mun elämää.

Olen siis väsynyt, koko ajan. Toki en ole päässyt vielä täysin eroon yökukkumisista (olen yöihminen), mutta nukun kuitenkin ihan hyviä unia. Jos nopsaan arvioisin niin keskiarvoisesti 7-8h yössä. Kerran saatan nousta pumppaamaan eli pieni katko tuolla välissä. Aamupäivästä oon hetken vähän pirteämpi, mutta yleensä väsymys nostaa päätään osastolla, kun vauvat on hoidettu ja vain pitelee heitä sylissä. Toiset tuhisee siinä nukkuessaan ja ite vain katselee heitä. Tietysti hyö mukavasti siinä sylissä lämmittääkin. Pienet lämpöpatterit! Sitten käydään usein lounaalla, jonka jälkeen ramasee tietysti taas. Kotona väsyttää hoitojaksojen välissä ja en millään selviä ilman päivä-/iltaunia sohvalla. Unienkin jälkeen väsyttää.

Eilen mittasin jo kuumettakin, kun oli ihan pöhnä-olo sohvaunien jälkeen illalla. No ei ollu kuumetta. Aloin sitten vaan miettimään, että hitto ei tää ihan normaalia ole. Pohdin sitten, että voisko tuo hb olla alhaalla? Luin jostain, että se saattaa laskea synnytyksen jälkeen. Mulla ois rautatabuja vielä jäljellä, mutta en halua syödä niitä ennen kuin pääsen mittaamaan tuon hb:n. Huomenna ois siis tarkoitus soittaa neuvolaan, josko pääsisin pikakäynnille mittauttamaan sen.

Lisäksi...kai se on myönnettävä, että vaikka vauvoilla on kaikki hyvin, niin kai sitä kuitenkin tuosta osastolla ravaamisesta väsyy. Jos ei fyysisesti niin sitten henkisesti.

Kuntokin on tietty ihan onneton eikä raitista ilmaa tule haukkailtua paitsi kun kävelee sairaalan parkkihallista osastolle, osastolta lounasravintolaan, osastolta parkkihalliin jne. Tänään puhuttiinkin tästä väsymyksestä vauvojen toisen omahoitajan kanssa ja hän sitten sai suostuteltua meidät jäämään illaksi kotiin. Oltiin siis päivällä klo 11-16 vauvojen luona ja oli tarkoitus tulla klo 20 takas. No, hoitaja sitten kehotti, että pidettäs vähän vapaata ja käytäs pikkukävelyllä haukkaamassa happea jne. Niin me sitten tehtiinkin, saunakin lämmitettiin. Pitäis tosiaan ehkä tehdä vähän jotain muutakin tai muuten pää poksahtaa?

Onko lukijoilla samoja kokemuksia? Etenkin jos olet kokenut samantyyppisiä keskola-aikoja?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Pikkumuruille "rv35" täyteen

Lauantaina mentiin klo 11 hoidoille ja vauvojen toinen "oma hoitaja" oli tehnyt meille suunnitelman, toisin sanoen painot, pituudet ja päänympärys oli mittaamatta ja saatiin auttaa niiden mittaamisessa. Lisäksi päästiin taas kylpyhommiin (iskä kylvetti tytön ja minä pojan - molemmat oli kiltisti ja näyttivät nauttivan pesuista) sekä tehtiin normaalit hoidot: vaippojen vaihtoo ja syömistä. Tytöltä oli napatynkä irronnut ja pojalla se oli lähes irti. Putsailtiin navat ja tuijoteltiin :) Siirryttiin myös pois lämpösängystä eli nyt ollaan ihan tavallisissa vauvojen kopissa. Molemmilla oma koppa/sänky, mutta tänään nukuttiin aika paljon vieretysten kuten kuvasta näkyy ♥

Vauvoilla on siis kaksi ns. omaa hoitajaa, mutta monesti paljon muitakin hoitajia, koska töitä tehdään kuitenkin kolmessa eri vuorossa, on vapaapäiviä (vau ;) ) ja noi meidän omat hoitajat vaikuttaa olevan aika paljon myös tehon puolella. Tosi ihania ja rentoja tyyppejä omat hoitajat sekä muut! Käytiin hoitojen jälkeen syömässä ja kun palattiin, oli nöttösille tehty kortti! ♥ ♥ En voinu lukea noita tekstejä osastolla, kun meinasin rueta volisemaan, kun luin pari ekaa riviä.
Nöttösille tehty kortti. Kiitos hoitajat osasto 3! :)


RV 35+0 (23.8.2014)

Tyttö: 1790g/46,5cm/30,2cm (pää)
Poika: 1550g/43,7cm/29,2cm (pää)

perjantai 22. elokuuta 2014

Mysteeripaketti ja kuulumisia

Postiluukusta napsahti pakettikortti. "Häh, en mä oo mitään just nyt tilannu/ostanu kirppikseltä!" Pohdittiin sitten miehen kanssa, että joku on lähettänyt jotain naperoille. Ja niinhän se olikin. Paketissa oli oikein söpöjä värikkäitä pikkuihmisten vaatteita: pari paitaa, housuja, myssyjä, body ja sit tais olla tumppuja. Alla pari esimerkkikuvaa:


Paketin mukana ei siis ollut mitään tietoa, keneltä se on. No, fiksuna sitten katsottiin, mistä kaupungista se on tullut ja Turkuhan siinä luki. Siskolle siis viestiä, että onko lähettänyt jotain ja myönsi lopulta - mainiten kuitenkin, että vaatteet on tehnyt hänen työkaverisa, joka on tätä blogiani seuraillut! Aika mahtavaa ei voi muuta sanoa! Eli siskoni työkaverille paljon kiitoksia ja kiva kun olet seuraillut meidän taivalta :) Tosi ihania vaatteita olet tehnyt!


Kuulumiset

Vauvoilla kaikki enemmän kuin hyvin! Pari päivää sitten alettiin antamaan molemmille hiukan ravintolisiä maidon seassa. Syöminen pullosta onnistuu ajoittain tosi hyvin ja välillä tulee väsähdys eikä ihan kaikkea jaksa vielä imeä itse. Letkuun laitetaan sitten loput. Tänään oli tyttö syönyt pullosta tosi hyvin ennen meidän iltakäyntiä. Oli syönyt jopa 10ml extraa, normaaliannos 32ml! Illalla jäi sitten noin puolet letkuun johtuen ehkä tästä edelliskerran tankkauksesta. Poika vetäs melkein oman annoksensa (28ml) kokonaan pullosta, letkuun jäi 4ml. Tais kyllä vähän hotkia myös eli ehkä jokunen milli saatto pulpahtaa suusta rinnuksille. Body meni vaihtoon :D

Yksi suuri askel otettiin myös tänään eli molemmat otettiin pois monitoreista (pulssi, happisaturaatio ja hengitys) ja nyt heillä on enää vain noi nenämahaletkut. Eilen ja tänään pari hoitajaa on myös "vihjaillu" kotiutumisesta. Tai siitä on ollut vähän enemmän puhetta. Nyt vähän painoa vaan lisää ja syöminen kuntoon, niin siinä se sitten olisi! :) Aamupäivän hoitaja ehdotteli meille perhehuoneen käyttöä. Saataisiin siellä viettää aikaa osastolla ollessa, omassa rauhassa. Hoitajat kuitenkin käytettävissä JOS tarvitsee, mutta periaatteessa olisi tarkoitus pärjätä "yksin". Voi olla, että mennään sunnuntaina huoneeseen päiväksi jos se ei tule varatuksi, esim. la-su yö on jo varattu. Mekin mennään varmaan yöksi sitten ennen kotitumista! Perhehuoneita on siis vain yksi ja se on sellainen "perusyksiö": olkkari/makkari + kylppäri ja miniköökki: on telkkaria, stereot, playstation, pari sänkyä, pari hoitopöytää, jääkaappi jne. Jännää...

 Painot on nousussa, mutta enemmän mittoja huomenna. Tulee taas täydet "raskausviikot" täyteen (35 vkoa) ja tällöin otetaan aina mitat (pituus, paino, pää) kuten jossain postauksessa taisinkin kertoa. Semmoisia kuulumisia tällä kertaa ja nyt on meikäläisen aika rueta letun syöntiin! 

torstai 21. elokuuta 2014

Voi itku! / Vauvoista erossa oleminen

Onko tää nyt niitten kuuluisien hormonien syytä? Tää, että pala on kurkussa millon mistäkin asiasta?

A tear is made of...1% of water and 99% of feelings...

 Toissapäivänä oltiin lounaalla sairaalalla (saan btw ilmaisen lounaan päivittäin, koska olen "imettävä"/maitoa pumppaava äiti) ja mitähän lie aloin ajattelemaan...vauveleita varmaan pääasiassa...mutta siis iso pala nousi kurkkuun siinä syödessä, ja aivan puskista tuli se tilanne. Aloin sitten pohtimaan, kuinka kerron miehelle, että nyt itkettää ja pelkästään se "ajatusleikki" sai kyyneleet melkein kihoamaan silmiin. Joutui ihan tosissaan pidättelemään itkua! No, sitten sanoin asian miehelle tyyliin: "hormonit alkaa ottaa minusta valtaa, nyt itkettää" ja siinäpä sitten alko kyyneleet valua suurin piirtein pitkin ruokapöytää, kun sain asian ilmaistua!

Tuossa eilen illalla kotona tuumailin ääneen, että pitää varmaan herätä yöllä pumppaamaan maitoa ja että maito ei oo noussu nyt yhtä hyvin kuin pari päivää sitten. Tän jälkeen aloin mielessäni tosissaan miettimään, että hitto vieköön mä oon pumpannu liian vähän (suositus 3h:n välein) ja nyt oon pilannu koko jutun! Paska äiti, ei saa edes kunnolla maitoo tulemaan vauvoilleen. Ja taas päästiin siihen, että piti tehdä työtä sen eteen ettei käynyt kuten ruokapöydässä. Mies meni nukkumaan tietämättä näistä mun ajatuksista...ja sitten kävikin niin, että kun yksin jäin vielä olkkariin, en voinut enää pidätellä vaan itkuhan siinä pääs.

Jos joku sanoo jonkun asian vähän "väärin" tai ilkeään sävyyn (sitä tarkoittamatta), alan itkeä sisäisesti. Vauvojen luona on useammankin kerran meinannu tulla tippa linssiin, kun oon vaan katsellut heitä. 

Eräällä forumilla minulta myös kysyttiin:
"...miltä tuntuu kun vauvat nyt ovat maailmassa, mutta kuitenkaan eivät vielä teidän kanssa kotona? Lähinnä siis sitä, että onko erossaolo aiheuttanut jotain voimakkaampaa tunnemyllerrystä, vai auttaako siinä juuri tuo, että pääsee katsomaan ja hoitamaan aina kun siltä tuntuu?"
Vastaukseni kuului näin:
"Vauvoista erossaolo ei tunnu nyt vielä ainakaan ihan järkyttävän kamalalta. Hoito on loistavaa ja henkilökunta ihan bueno! Tiedän, että vauvojen on hyvä olla ja heidän pitää nyt saada ottaa tämä oma aikansa hoidossa. Heidän paikkansa olisi kuitenkin vielä masussa, joten mun pitää nyt vain odotella, että saamme heidät kotiin sitten kun aika on oikea! :) Toki välillä tulee tunne, että vauvojen pitäisi olla kotona. Ja olisihan se ihanaa. En kuitenkaan anna tälle tunteelle liikaa tilaa, koska muuten itkisin kaikki illat varmaan. Kuulostaa hassulta, mutta tuo osastolla käyminen vie kyllä veronsa, vaikka käymmekin siellä vain pari kertaa päivässä. Lähtöön pitää kuitenkin aina "valmistautua", siellä vietetään aikaa vauvojen kanssa ja sitten ajamme kotiin ilman heitä. Ja just nyt kun tätä alan ajattelemaan, niin vähän tulee pala kurkkuun :( "

Ja totta tosiaan. Taas on itku-fiilis, kun laitoin ton vastauksen tähän ja luin sen läpi. Ja kun mietin, mitä laitan tämän postauksen otsikoksi.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Johtuukohan tää puhtaasti hormoneista vai siitä, että oon erossa vauvoista (ei pitäis tommostakaan kirjoittaa...tai jos nopsaan vaan kirjoitan ajattelematta niin ehken ala volisemaan!). Tuleeko tämmösiä itkujuttuja myös, vaikka vauvat olisikin jo päässeet kotiin? Oon kuitenkin mielestäni ihan positiivisin mielin noin yleisesti ottaen, vaikka tilanne nyt onkin se, että vauvat eivät ole kotona. Siksi vähän hämmentää nää fiilikset, jotka tuntuu tulevan yhtä nopeasti kuin menevät ohikin.


tiistai 19. elokuuta 2014

Vauvojen ensimmäinen viikko

Viikko elämää (mahan ulkopuolella) takana päin! Uskomatonta, mutta totta! Vähän sumussa tää viikko (etenkin ekat päivät) meni, ja ehkä siksi on myös ollut hankala tarttua näppikseen ja aloittaa kirjoittamaan kuulumisia. Yritän kuitenkin edes suurpiirteisesti kertoa, mitä meille kuuluu :)

Pari ensimmäistä päivää molemmat vauvat viettivät vauvateholla keskoskaapissa. Miehen sanojen mukaan (itse olin vähän tokkurassa) vauvat saivat siis sellaisen putken kautta ilmaa ja jonkinlaista painetta, jotta keuhkot pysyvät paremmin toiminnassa. Käsitykseni oli, että olisi ollut jotkin happiviiksetkin, mutta ei ilmeisesti ollutkaan. Lisähappea ei siis tarvittu (jos tuo mies nyt muistaa oikein :D ). Molemmat saivat keskosnesteitä (en muista muuta kuin, että sisälti mm. kaliumia) tipan kautta, tyttö pari päivää ja poika pari päivää vielä tytön jälkeen. Tytön maitoannosta nostettiin, koska keskosnesteitä ei enää mennyt. Oliskohan parin päivän iässä noi maitomäärät ollu tytöllä 10ml ja pojalla 5ml. Ruokailu (luovutettu maito, ei korvikkeita) hoidettiin nenämahaletkun kautta.

ma 11.8. 
  • Syntymäpäivä: Molemmat isän rintaa vasten kenguruhoidossa, minä katselin vain sängyltä, kun olin vasta tullut leikkauksesta + heräämöstä
  • Poju sai valohoitoa yön yli bilirubiini-arvojen vuoksi
Poju valohoidossa

ti 12.8. 
  • Ekan kerran molemmat mun syliin ja kenguruun
  • Ekat vaipan vaihdot (siis niin että äiti & iskä hoiti homman) keskoskaapissa
  • Letkutettiin vauvat ja illalla tyttö kävi vähän tissilläkin ihmettelemässä "hei mikä tää on!?"
Kenguruhoitoa
Pikkutontut: vasemmalla Tyttö ja oikealla Poju
Pikkutyttöni mun
 
ke 13.8. 
  • Molemmat pääsivät pois teho-osaston puolelta jatkohoitohuoneeseen. Aamulla saavuttiin katsomaan vauvoja ja kaapit oli tyhjänä. Siinä olisi voinut vähän säikähtää, mutta tosiaan oltiin vaan vaihdettu huonetta ja vauvat olivat kaappien sijaan vierekkäin avolämpösängyssä :) Hienoa!
  • Sängyn pohjan lämpötilaa voi säätää, vauvojen oma lämmönsäätely ei toimi vielä hyvin
  • Molempien aivot ultrattiin, kaikki kunnossa
  • Ekat vaipan vaihdot SEKÄ pyllyn pesut lavuaarissa. Iskä hoiti tyttöä, hän oli oikein tyytyväisenä koko hoidon ajan. Minä hoidin pojun ja pesujen aikana alkoi hirmunen heiluminen sekä kitinä :D Suu ammollaan tyyppi huusi, minkä vuoksi laitettiin vielä poju tissiä ihmettelemään, mutta siinä sitten rauhotuttiinkin niin, että suu pysyi tiukasti kiinni :D
Tyttönen & Poikanen vieretysten lämpösängyssä
Vasemmalla Poikanen, oikealla Tyttönen

to 14.8.
  • Ensimmäiset vierailijat (uunituoreet isovanhemmat ja täti) eli minun vanhemmat ja pikkusisko kävivät katsomassa vauvoja. Kaikki oli onnesta soikeena ♥ Kuvia räpsittiin vaikka millä kokoonpanoilla ja ihasteltiin pieniä tirriäisiä!
  • Minä kotiuduin osastolta illalla vierailun jälkeen
Toukat

la 16.8. 
  • Toiset isovanhemmat vierailulla ja illalla myös ystävä M pikkutyttönsä kanssa vauvoja ihmettelemässä!
  • Molempien vierailukäyntien aikana tehtiin iskän kanssa nää perushoidot mitä yleensä aina osastolla käydessä eli lämpöjen mittaus (ei ihan joka kerta), vaippojen vaihdot, ruokinta/letkutus
  • Hiljalleen aletaan myös opettelemaan syöntiä ruiskututin kautta eli vauva imee itse maidot ruiskusta, minkä päähän on laitettu sellainen tutti
  • Tyttönen söi muutaman millin aamulla tutista ja seuraavana yönä oli syönyt muistaakseni jopa 15ml! 

su 17.8. 
  • Tänään tyttösen kertamaitoannos 24ml ja poikasen 20ml. Tyttö söi itse tutista kaksi kertaa päivän aikana (muulloin letkun kautta), mahtavaa! Poju ei oikein jaksa vielä imeä, mutta pari milliä meni taas, kun vähän kokeiltiin. Pienestä se lähtee :) Loput letkusta.
  • Kylvetettiin molemmat ensimmäistä kertaa :) 
  • Molempien painot nousseet! Syntymän jälkeen painot siis lähtivät tippumaan hiukan alemmas, mikä on täysin normaalia. Jonkin verran paino tippui, mutta tänään lähdettiin kipuamaan jo hiljalleen ylöspäin!

ma 18.8. 
  • Pienet rakkaat syntyivät VIIKKO sitten: tyttö tänään 1690g ja poika 1400g. Hiljalleen paino lähtee nousuun :) Pojan paino nyt 5g alle syntymäpainon!
  • Aamuhoitojen jälkeen lääkärin kierto: ei mitään moitteita, kaikki hyvin. Maitomääriä nostettaisiin seuraavilla aterioilla. Tytölle 30ml ja pojalle 25ml. 
  • Iltahoitojen aikana molemmat virkeinä ja ihanat nappisilmät katseli taas vähän mihin sattuu :) 
  • Tytölle puettiin illalla vähän enemmän päälle ettei lämmöt laske. Sängyn lämpötilaa oli hiukan laskettu , koska pojalla oli lämmöt ollu vuorostaan vähän korkeammalla

Asumme aika lähellä sairaalaa ja ollaan nyt käyty siellä useimmiten kahdesti päivässä hoitojen aikaan. Hoidot tapahtuvat kolmen tunnin välein ja jos olemme paikalle, teemme hoidot itse. Syöttäminen tapahtuu sylissä, hoitajat syöttävät useimmiten sänkyyn, koska vauvat tarvitsevat myös paaaaaaaljon lepoa ja on turha heitä sieltä nostella joka kerralla. Tästä puhuimmekin yhden hoitajan kanssa eräänä päivänä, että se on ihan normaalia eikä johdu siitä etteikö vauvoja haluttaisi pitää sylissä :) Säästävää hoitamista kuulemma, liekö virallinen termi? Täysin ymmärrettävää kuitenkin ja kuten hoitajakin sanoi, vauvojen pitäisi olla vielä mahassa ja siksi tarvitsevat myös tuota rauhaa "vain olla".

Vauvoilta mitataan painot joka päivä, mutta muut mitat (pituus ja pään ympärys) katsotaan aina, kun tulisi täysi raskausviikko täyteen. Meillähän raskausviikot tuli aina täyteen lauantaisin eli...


RV 34+0 (la 16.8.2014)
Tyttö: 1655g/44,6cm/28,6cm
Poika: 1355g/42,8cm/27,9cm

Ajattelin kerätä näitä mittatietoja jatkossakin ainakin noin kerran viikkoon. Painojahan vois seurata vaikka päivittäin, mutta katsotaan nyt muistanko niitä kirjata ylös :) Kokonaisuudessaan kaikki on mennyt aivan loistavasti! Hoitajat kehuu, että vauvat on hyvin tasaisia ja tyytyväisiä tapauksia. Ei ole otettu takapakkia missään asiassa. Tytöllä on muutama pulssin lasku ollut (kerran päivässä/yössä muutaman kerran tässä viikon aikana), mutta itsestään on korjannut aina tilanteen ja kuulemma hyvin normaalia nämä laskut eli ei kannata huolestua. Nenämahaletkujen lisäksi molemmilla on parit piuhat, joiden avulla seuraillaan monitorilta pulssia, hengitystä ja happisaturaatiota. Hoitajat ovat olleet tosi mukavia ja koska kaikki on mennyt niin hienosti, ei ole ollut mitenkään kamalaa jättää vauvoja osastolle. Tokihan heidät kotiin haluan heti kun mahdollista, mutta siis ei tarvitse stressata ja pelätä, että tapahtuisi jotain ikävää, koska molemmilla on mennyt niin hyvin :)

Olisiko jotain, mistä haluaisitte tietää? :)

Kirjoitan oman postauksen leikkauksesta toipumisesta myöhemmin. Sitä oli joku lukija toivonut :)

Lisään tähän postaukseen myöhemmin muutaman kuvan jos saan mieheltä luvan. Hän on ollu vähän sitä vastaan, että nettiin laitettaisiin kuvia vauvoista...mutta jos nyt muutaman sais joskus edes laittaa?! No, katsotaan :D Käy siis kurkkaamassa postausta myöhemminkin jos vaikka kuvia olisi ilmestynyt ;)


perjantai 15. elokuuta 2014

Syntymäkertomus / vauvojen synttäripäivän tapahtumat (11.08.2014)

Ekanakin suurkiitokset kaikille onnitteluista! Oli iloa lukea niitä :)

Mitenhän mä oikein alottaisinkaan kertomaan näitä viime maanantain tapahtumia!?

Ultran uutiset ja seuraukset:
Aloitan alusta eli siitä, kun lähdettiin ultraan taas katsomaan, mikä tilanne on. Raskausviikothan olivat tällöin 33+2. Ultra oli aamusella noin klo 9.30. Ensin lääkäri halusi katsoa tällä kertaa painoarviot ja niiden mukaan tyttö olisi kasvanut ihan hyvin viime arviosta, mutta poika ei lainkaan. Edellisestä arviosta oli kuitenkin aikaa jo viikko-pari. Sitten katsottiin virtauksia ja pojan kohdalla lääkäri totesi hyvin pian, että "nyt tänne on tullut selvä blokki...kyllä tämä raskaus kannattaa nyt purkaa". Melkein samantien hyppäsin pediltä ylös ja lääkäri kyseli, milloin olen viimeksi syönyt ja juonut. Sanoin, että aamupalaa söin/join klo 8 pintaan. Lääkäri sanoi, että siinä tapauksessa vauvat leikataan tänään ulos iltapäivällä jos se vain suinkin on leikkaussalien suhteen mahdollista. Soitteli sitten osastoille ja sinnepä me sitten lähdettiin. Kello oli noin 10, kun olin osasto 5:llä makoilemassa ja minulle tultiin selittämään, että leikkaus olisi noin klo 14 ja minulle laitettaisiin piakkoin tippa käteen sekä katetri. Selvä. Leikkaava lääkäri kävi pikaisesti juttelemassa ja sovittiin, että mies ei tule leikkaussaliin, koska siellä on muutenkin niin paljon ihmisiä ja se oli lääkärin suositus.

Leikkauksen valmistelu:
Kello 14 minut kärrättiin leikkaussaliin. Mies ohjattiin omaan paikkaansa odottelemaan. Leikkaussalissa oli tällöin vasta ehkä noin 4 henkilöä. Minulle esittäydyttiin ja anestesiahoitaja(?) sanoi pitävänsä mun tilasta huolta siinä mun pään luona. Anestesialääkäri tuli paikalle ja kyyryssä/kippurassa kylkiasennossa minulle laitettiin puudute selkään. Se ei tuntunut juuri millekään, hienoa. Vähän jännitin sitä, koska olin ehkä lukenut/kuullut kauhutarinoita siitä, miten kivulias se on. Ei siis ollutkaan :) Hyvin nopeasti jalkoja alkoi pistelemään ja pistely levisi siitä koko ajan ylemmäs. Olo oli hyvin omituinen. Jokainenhan tietää, miltä semmonen pistely/tikkuilu tuntuu, kun esim. jalan päällä on istunut liian kauan. Entäpä kun se tunne leviää koko alavartaloon ja siitä vielä ylemmäs!

Anestesialääkäri kokeili mahaa jollain esineellä ja kysyi tuntuuko kylmää. Ei tuntunut kylmää, mutta muuten tunsin sen kyllä. Se on kuulemma normaalia: kivun ja kylmän tuntee samassa osassa aivoja eli jos ei tunne kylmää, ei myöskään kipua. Tai jotenkin niin se meni. Noh, mun eteen rakennetun sermin takaa leikkaava lääkäri ja varmaan joku avustaja(?) huuteli, että nyt ruetaan aloittelemaan. Silloin hieman jännitin, koska tosiaan olin edelleen selvästi tuntenut ne esineellä tehdyt vedot mahalla! Vähän aiemmin leikkaussaliin oli ilmeisesti virrannut porukkaa (yhteensä siellä oli hoitohenkilökuntaa 11 henkilöä), en tosin nähnyt heitä ja tunnelma oli mun puolesta ihan rauhallinen, vaikka mun ympärillä varmaan kuhisi!

Syntymä:
Leikkaus siis alkoi ja tunsin kyllä, kuinka mahassani "myllättiin" ja sitä tavallaan venyteltiin yms. MUTTA kipua en siis tuntenut. Ei mennyt kauaa, kun minulle sanottiin, että täältä tulee ensimmäinen. Kello oli 14.20 ja Tyttönen (A) syntyi. Klo 14.22 syntyi Poikanen (B). Molemmat parkaisivat syntyessään ja oli se kyllä helpottavaa kuulla se ääni! Silloin iski pienehkö liikutus ♥♥ Mylläys mahassa jatkui...ei sieltä enää C vauvaa syntynyt ;) mutta jälkitoimenpiteet kestivätkin sitten paljon kauemmin kuin vauvojen tulo. Eli ilmeisesti lapsivettä imettiin pois (sitä oli kuulemma paljon), istukat poistettiin (käsittääkseni) ja tokihan minut kasaankin kursittiin. Siinä samalla vauvat vietiin pääni yli vauvateholle ja kohdallani molemmat "kärryt" pysäytettiin ja sain nähdä molemmista vilaukset :)

Syntymätiedot:
Myöhemmin sain kuulla, että Tyttösen paino oli 1745g ja apgar-pisteitä tuli 9/7. Eli 9 pistettä heti syntymän jälkeen ja viiden minuutin päästä virkeystila vähän laski ja pisteet 7 tällöin. Poikanen oli pienempi tirriäinen, painoltaan 1405g, mutta apgar-pisteet 9/9. Molemmat olivat kuulemma olleet virkeitä, mutta poika oli ollut vielä vähän vauhdikkaampi tapaus ♥♥  Pituuksia ja pään mittoja ei tässä vaiheessa oltu otettu, ne kuulimme seuraavana päivänä. Tytön pituus tällöin 44,8cm ja pää 29cm. Pojan pituus 42,3cm ja päänympärys 28,4cm.

Heräämöön, vauvateholle ja osastolle:
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön, missä vointiani tarkkailtiin, annettiin ehkä lisää jotain kipulääkettäkin (en muista tarkkaan) ja sain vähän juotavaa jne. Mies oli tällä välin viety vauvojen luokse vauvojen teho-osastolle. Siellä hän oli saanut ihastella vauvoja, kun minä makasin tokkurassa heräämössä :D Oloni oli kuitenkin hyvä ja asteikolla 0-10 sanoin kivuksi hoitajille 3 koko heräämössä olon ajan eli ei ollut juurikaan kipuja, mahtavaa! Noin puolitoista tuntia olin siellä, jonka jälkeen minut vietiin sängyn kanssa teholle ja pääsin katsomaan vauvoja. Itkuhan siinä pääsi, kun miehen ja heidät näin! Mies sai vauvat kenguruhoitoon, molemmat yhtä aikaa, ja minä katselin pediltä vierestä sekä otin muutamia kuvia. Vauvoille oli syntymän jälkeen laitettu hengitysapuja sekä nenämahaletkut. Varmaan myös jotain tippaa yms. En vaan just nyt muista, kun meni aika sumussa se ensimmäinen hetki vauvojen luona!
Rakas Tyttö ♥
Rakas Poika ♥
Kyllä mä siinä varmaan jopa yli tunnin olin, jonka jälkeen minut vietiin osastolle toipumaan ja pääsin syömään. Mies tuli mukaan ja haki mulle ruokatarjotinta sekä oli muutenkin seurana.

Siinäpä hieman tarinaa maanantaista! Elämämme on nyt muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Pienet rakkaamme ovat syntyneet ♥♥ Kirjoittelen ensimmäisistä päivistä omaa postausta, kun jaksan.