Kotiutuminen ja fyssarin ohjeita vauvojen käsittelyyn

Suoraan asiaan, iloiseen sellaiseen. Vauvat pääsivät kotiin torstaina ♥ ♥

Keskiviikkona aamupäivän hoidoille mentäessä hoitaja sanoi meille, että aamukierron lääkäri oli sanonut, että nää vauvat huomenna kotiin. Kieltämättä alkoi pieni "paniikkihykertely" ja hitunen pientä ärsytystäkin oli havaittavissa, typeränä myönnän. Selitän kuitenkin tätä hieman!!! Meille oli siis puhuttu lauantain kotiutumisesta ja siihen olimme henkisesti valmistautuneet. Valmistautumisen lisäksi olimme tehneet pieniä suunnitelmia parille päivälle ennen vauvojen kotiintuloa. Miehen piti lähteä yön yli kalareissulle ja mun pikkusisko oli tulossa kylään ke-illasta lauantaihin. No, olimme ajatelleet, että haluamme kotiutua omalla porukalla, minkä vuoksi siskon kyläilyä piti hiukan pohtia. Jumpparin piti kertoa/näyttää meille hyvissä ajoin vauvojen kanto-/nosteluasentoja yms. ja nyt tämä ohjaus jäi kotiutumisaamupäivälle. Äidinmaidonkorviketta piti rueta testaamaan jo osastolla, mutta nyt vauvat ehti saada sitä vain muutaman annoksen ennen kotiutumista, joten jäisi vasta kotiin nähtäväksi, mitä korvike tekee mm. vauvojen vatsalle. Lopulta asiaa mietittyämme päädyimme siihen, että tokihan on ihanaa, että saadaan vauvat kotiin jo nyt ♥ ♥ Ja sisko voipi tulla käymään ja mies voi lähteä näin ollen myös omalle reissulleen, koska sisko voi auttaa mua yöllä jos tarvitsee.

Keskiviikko meni siis hieman kotiutumisasiaa sulatellen. Kävimme hoitamassa hiukan asioita ja samalla ostettiin korttitarvikkeet osaston henkilökunnan kiitos-korttiin sekä tilattiin donitsit valmiiksi torstai-aamuksi. Donitsit siis menisi myös kiitokseksi hoitajille ja muulle henkilökunnalle, ei suinkaan meille itsellemme ;) Pikkusiskoni tuli illalla junalla tänne ja menimme saman tien osastolle moikkaamaan vauvat! Hän ei ollu vielä nähnyt naperoita. Hoidettiin ja syliteltiin - ajattelin: huomenna he tulevat kotiin, hui..mutta ihanaa! Illalla mä askartelin kortin ja muut tuijotteli töllöä.


Torstaina (kotiutumispäivä) aamupäivästä sisko jäi meille kotiin nukkumaan ja oleskelemaan, me lähdettiin miehen kanssa vauvanhakureissulle :D Jumppari tuli osastolle klo 10.30 ja lähes kahteentoista saakka juteltiin perhehuoneessa vauvojen kehitykseen vaikuttavista kanto-/nostelu- yms. asennoista. Tietysti myös testailtiin näitä asentoja! Oli kiva saada vähän ohjeita :) ja vaihtelevuutta ettei aina toimi samalla tavalla.

JUMPPARIN OHJEITA! Tosi hyviä :) Ei olisi tullut itelle mieleen, joten oli hyödyllinen oppitunti!

Fysioterapeutti liikutteli molempia ja tarkasteli, miten he ovat nyt kehittyneet. Sanoi "hyviksi vauvoiksi" molempia. Kovasti korosti sitä, että vauvojen käsittelyyn on hyvä kiinnittää huomiota ja antaa heille näin erilaisia kokemuksia omasta vartalostaan. Yksi pointti oli se, että vauvoja voi asettaa "myttyyn"/kippuraan jos he ovat raajat ojennettuina, koska tällöin he tuntevat vartalonsa paremmin kuin ojennettuna. Olo on myös turvallisempi kerä-asennossa. Vauvoilla on kuulemma taipumusta ojennella itseään, johon voi puuttua ihan vain nätisti laittamalla jalkoja koukkuun tai tuoda käsiä ojennusasennosta koukkuun esim. ylävartalon päälle. Tällöin lapsi mm. näkee ja tuntee kätensä sekä voi hamuilla niitä suuhunsa. Tämäkin on täysin normaalia eikä tarkoita sitä, että vauva oppisi vain syömään peukaloa!

Toinen pointti oli se, että vauvat tarvitsevat monipuolista käsittelyä. Ei kanneta aina samassa asennossa, samalla puolen vartaloa, vaan myös vanhemman "huonompi puoli" pitää ottaa käyttöön, jotta vauva saa kokemuksia molemmista puolista ja tuntemuksia molemminpuolin vartaloaan! Tietysti tämä on hyvä myös vanhemman kannalta ettei vain toinen puoli joudu aina töihin.

Vauvaa nostaessa on vauva hyvä kääntää ensin kyljelleen ja siitä sitten ylös kylki edellä. Laskiessa sama juttu, kylki edellä vauva alas. Päätä on turha varoa ja kannatella jatkuvasti (monesti ihmiset ovat liian suojelevaisia pään suhteen). Tietysti sitä pitää tukea, mutta esim. tietyt kantoasennot sallivat pään kannattelemattomuuden, jolloin vauva pääsee treenaamaan itse pään kannattelua! Mahallaan oloa kannattaa myös harrastaa silloin tällöin, se on yksi askel siihen, että vauva oppii kannattelemaan päätään ja tukeutumaan käsiinsä sekä osaa myöhemmin olla lattialla mahallaan käsinojassa ja siitä sitten hiljalleen päästä liikkeellekin. Mahallaan nukuttamista ei suositella silloin kun itse ei ole hereillä eli öisin. Kylkiasento on paras asento, mutta jos vauva nukkuessaan kääntyy vaikkapa selälleen, ei vauvaa tarvitse aina käännellä takaisin. Ei nukuteta aina samalla kyljellä vaan tähänkin sitä vaihtelevuutta! Eli maalaisjärkeä kehiin, mutta hiukan myös kannattaa kiinnittää joihinkin juttuihin huomiota. Ei stressata niistä tai olla ihan hermoheikkona, mutta muistaa kuitenkin, että pikkujutuilla voi edesauttaa vauvan kehitystä huimasti.

LUKIJAKYSYMYS:

Mitä mieltä olet näistä jumpparin ohjeista? Oletko itse ajatellut asiaa sen kummemmin vai tuliko nämä yllätyksenä? Tulisiko sinulle muita huomionarvoisia asioita mieleen, joita voisit jakaa kanssani? :)