Vaipoista eroon!

Uskaltaisin väittää, että meidän kaksikko on vihdoin ja viimein päässyt eroon vaipoista muulloin kuin päivä- ja yöunilla (2v 11kk). Wuhuu! Luultavasti myös päiväunilla vaipan voisi jättää pois, mutta ollaan nyt vielä kuitenkin pidetty varmuuden vuoksi. Vielä keväällä kumpikaan ei oikeastaan halunnut käydä kotona potalla juuri koskaan eikä päiväkodissa IKINÄ.

Tavoitteena oli, että kesän aikana vaipat jäisi pois päiväkäytöstä, mutta en ihan täysin uskonut siihen, koska potta ei tosiaankaan kiinnostanut lainkaan. Positiiviseksi yllätykseksi homma lähtikin sujumaan yllättäen tosi hyvin. Touko-kesäkuun vaihteessa lapset olivat kotona usein ilman vaippoja sekä housuja ja tyttö tajusi nopeasti potan tarkoituksen. Pojalle sattui useammin vahinkoja, mutta aika äkkiä hänkin pääsi jyvälle. Ja molemmat vihdoin ja viimein suostuivat menemään potalle istumaan! Se oli jo saavutus itsessään.

Potat ovat olleet helposti saatavilla koko kesän, yleensä olkkarissa :D Ja kun vahinkoja ei enää juurikaan tullut, otimme pikkupöksyt käyttöön. Aluksi niiden kanssa sattui muutamat vahingot, mutta sitten ipanat tajusivat ettei pöksyt olekaan sama juttu kuin vaippa. Kun pikkupöksyihin oli totuttu, jätimme vaipat pois myös ulkoillessa ja opetettiin kaksikko puskapissille. Tää kesä oli kyllä juuri oikea aika opetella vaipatta oloa!

Olimme äskettäin kesälomareissulla (omaa postausta tulossa) ja automatkoilla sekä tietyissä paikoissa laitoimme molemmille vielä vaipat, mutta molemmat ilmoittivat silti hädästään ja vaipat pysyivät kuivina. Myös automatkoilla pysähdyimme pariin otteeseen, kun takapenkiltä kuului "puskapissille" :D Reissun aikana Muumimaailmassa poika suostui ekaa kertaa kokeilemaan vessanpönttöä (lastenhoitohuoneeseen potalle oli jonoa joten pakko oli tyytyä normaaliin vessaan) ja sen jälkeen onkin käyttänyt mieluummin pönttöä kuin pottaa. Tyttökin uskaltautui kokeilemaan ja nyt kelpaa sekä pönttö että potta.

On tää vaan aika hieno juttu! :) Yövaippoja pidetään varmasti vielä tovi, mutta eipä tässä kiire ole ja monesti kyllä tytöllä on jo kuiva vaippa yönkin jälkeen. Nyt hiukan jännään, että miten vaipattomuus sujuu päiväkodissa, mutta jospa se menisi hyvin kun nyt ollaan kuitenkin jo tosi hyvässä pisteessä. Vaikea toisaalta kuvitella, että takapakkia otettaisiin.

Kukkarokin kiittää ;)

"Oli kiva päivä päiväkodissa!"

Heipähei! Pitkästä aikaa kirjoittelemaan meidän poppoon kuulumisia. Viimeksi olen näköjään kertonut päiväkodin aloituksesta joten jatkanpa hiukan samasta aiheesta. Pari kuukautta lapsukaiset ehtivät tutustua päiväkodin arkeen, kun sitten yhtäkkiä saimme soiton, että heille olisikin paikat lähipäiväkodista. Parin viikon varoitusajalla siirryttiin siis uuteen päiväkotiin! Siirron alussa kävin lasten mukana uudessa päiväkodissa tutustumassa parina päivänä ja ilman minua he jäivät uuteen paikkaan hoitoon 18.4.

Olin hiukan harmissani, että siirto tapahtui juuri, kun lapset olivat ehtineet olla toisessa päiväkodissa kaksi kuukautta (ajattelin, että ehkä heille löytyisi vasta syksyksi paikat lähipäiväkodista) ja tutustuneet sen paikan ihmisiin sekä tapoihin ja rutiineihin. Loppujen lopuksi siirto menikin paljon paremmin kuin mitä mielessäni ajattelin! :)  Ihana henkilökunta, mielestäni hyvät sisätilat sekä mukava piha päiväkodin pienimmille (1-2-vuotiaiden ryhmä sekä 2-3-vuotiaiden ryhmä käyttävät samaa pihaa). Meidän lapset pääsivät siis tuohon 2-3-vuotiaiden ryhmään ja suurin osa lapsista on lähempänä tuota kolmea vuotta eli ryhmässä on paljon samanikäisiä leikkikamuja!

Päiväkodissa on myös uima-allas (sekä sauna) ja sinne pääsee polskuttelemaan jokainen vuorollaan. Meidän kaksikko pääsi uimaan jopa kaksi kertaa parin kuukauden aikana. Jumppasaliinkin pääsivät touhuilemaan useampaankin otteeseen kevään aikana ja onpa päiväkodissa myös ns. draamahuone sekä askarteluverstas, joita käyttävät hiukan isommat lapset. Kaiken perustouhuilun lisäksi kevääseen mahtui myös kevätretki eläinpihaan (päiväkodin oma väki, ei vanhempia siis mukana), lintubongausretki pienryhmissä läheiselle "lintutornille" (myös pk:n omalle väelle) sekä yhteinen kevätjuhla päiväkodin pihassa. Äitienpäivä-picnic olisi ollut myös äideille ja lapsille, mutta sinne ei päästy, koska olin töissä. Paljon on siis ollut kaikenlaista "extraakin"!

Ihan mahtavan hyvin lapset ovat viihtyneet henkilökunnan mukaan, sekä perustuen siihen mitä itse olen nähnyt ja kuullut. Nopsu sanoo lähes aina kotiinlähdön aikaan hymyssäsuin, että "oli kiva päivä päiväkodissa" ja se jos mikä lämmittää mieltä :) Nyt lapset ovatkin kesälomalla ja palailevat hoitoon elokuun alussa. Tällöin siirrytään taas...tällä kertaa isompien lasten ryhmään!

Lasten ensimmäiset päivähoitoviikot

Lasten päiväkotitaipaletta on nyt takana kohta kolme viikkoa ja hoitopäiviä tähän aikavälille tulee yhteensä seitsemän. 2-3 hoitopäivää viikossa rytmillä mennään jatkossakin poikkeuksena seuraava neljän hoitopäivän viikko. Mulla on nimittäin töiden virkistyspäivä maanantaina ja vaikka oon tiistaina vapaalla, niin haluan nukkua pitkään ja toipua rauhassa :D joten mies saa viedä lapset ti-aamulla hoitoon. Hoitopäivät on ollu pituudeltaan noin klo 9/9.30-16/16.30.

Mites lapsilla on hoitoon jääminen sujunut? Ei voi kuin sanoa, että tosi hienosti :) Eilen oli ihan ensimmäinen päivä, kun pojalla tuli itku minun ja isimiehen lähtiessä töihin päin (Hilu-neiti ei ole itkenyt kertaakaan). Tähän mennessä minä olen siis yksin vienyt lapset päiväkotiin (useimmiten iskä hakee lapset pois töiden jälkeen) ja eilen oli poikkeusaamu siinä mielessä. Minulle on muina aamuina sanottu reippaasti heipat, halattu ja lähdetty sitten sisäleikkeihin tai ulos touhuilemaan. Ekana hoitoaamuna oli kyllä itsellä hiukan pala kurkussa, kun sanottiin heipat ja lähdin kävelemään päiväkodilta kohti työpaikkaa. Tsemppasin kuitenkin ja koitin olla näyttämättä sitä lapsille :D

Yhtään itkua ei tosiaan ole tullut eilistä ennen! Ei tietenkään ollut kiva lähteä, kun Noppa jäi itkemään perään. Siinä tilanteessa ei ole kuitenkaan paras idea kääntyä takaisin lohduttelemaan, koska siitä aiheutuisi vain se, että joka aamu tulisi itkut, koska sillä saa äidin takaisin halimaan. Olen viedessäni yrittänyt vain olla tosi iloinen ja toivottanut mukavaa päivää halien kanssa. Eilen saatoin kyllä käyttäytyä vähän erilailla, koska lähtö vähän viivästyi ja olin ehkä vähän kireä, koska aattelin, että tulee kiire töihin. Voi olla, että poika huomasi kireyden ja siitä tuli sitten itkut. Tai ehkä se oli ikävää, että sekä äiti ja isi lähti molemmat pois.

Päiväkodissa on yleisesti ottaen syöty ja nukuttu ihan hyvin. Päiväunilla mukana on kotoa tutut unipuput ja onhan muksuilla toisensa! Pitäisikin muistaa kysyä, ovatko olleet paljon kaksistaan vai menevätkö myös muiden kanssa leikkimään.

Kotona on mennyt ihan hyvin myös joitain kiukkuja lukuunottamatta. Niitä on toki ennen päivähoidon aloitustakin ollut eli mikä kiukku sitten johtuu mistäkin - who knows? Miehellä tulee toki rankkoja päiviä, kun on ensin päivän töissä ja sitten lasten kanssa yksin illan kotona. Mulla kun on siis usein iltavuoroja ja tulen kotiin vasta lasten nukkuessa yöunia. Toisaalta kyllä minäkin oon joskus päivän lasten kanssa yksin kotona ja lähden sitten vielä illaksi töihin. Ja joskus (harvemmin) oon aamuvuoroissa, jolloin ollaan illalla koko poppoo kotona. Miehen vapaat sijoittuu viikonloppuun, jolloin mulla on yleensä taas ne pisimmät työpäivät. Toisaalta mun vapaat menee myös pitkälti lasten kanssa, koska tällöin ei oteta hoitopäivää. Oon kyllä aatellu, että jonain vapaana vois viedä lapset hoitoon ja nauttia vähän vapaasta ajasta :)

Miten sinun lapsella/lapsilla on päivähoidon aloitus sujunut ja missä iässä lapsi/lapset meni hoitoon? Ja psykiatri-tyyppinen kysymys: miltä sinusta tuntui, ottiko koville jättää lapsi hoitoon? :D

Päiväkotiin tutustuminen ja tuteista luopuminen

Lasten päiväkotitaipaleen virallinen aloitus lähestyy ja koko edellisen viikon arkipäiväaamut käytimme (perjantaita lukuunottamatta) päiväkotiin tutustuen. Mentiin päiväkotiin aamuisin noin klo 9, koska jatkossakin aamut alkavat niihin aikoihin eli heräillään kotona, syödään aamupala ja sen jälkeen vasta suuntaamme hoitoon. Aamut ovat alkaneet päiväkodissa sisällä leikkien, jonka jälkeen on siirrytty ulos. Ulkoilun jälkeen lähdettiin suoraan kotiin, koska muut siirtyivät sisälle syömään ja päiväunille. Pääosin minä tai isi oltiin touhuissa mukana, mutta jättäytyen kuitenkin välillä hiukan taka-alalle. Sisällä poistuttiin myös leikkihuoneesta käytävään hengailemaan ja jätettiin lapset muun ryhmän kanssa touhuamaan. Ja ihan kivasti lapsukaiset ovat jääneet leikkimään muiden kanssa. Ekan kerran meinasi tulla harmitus, mutta lopulta leikkihuoneen oven takana kuunnellen huokaisin helpotuksesta, kun huoneesta ei kuulunutkaan itkua :)

Ehkä eniten tällä hetkellä jännitän päiväunien sujumista päiväkodissa, koska sitä ei nyt olla voitu testata, ja sitä, että parin päivän päästä he tosiaan jäävät hoitoon koko päiväksi. Miten he reagoivat, kun äiti tai isi ei olekaan mukana tai edes näköetäisyydellä? No, luultavasti kaikki menee ihan hyvin, mutta tokihan nämä asiat äitiä mietityttää :)

Päivähoidossa lapset tulevat olemaan noin 2-3 päivänä viikossa riippuen miten hyvin/huonosti mun ja isimiehen työvuorot menevät limittäin. Tiistaina käydään vielä tutustumassa ja keskiviikko on sitten eka virallinen hoitopäivä. Päiväkoti vaikuttaa puitteiltaan ja henkilökunnaltaan kivalta. Ryhmän tiloina on iso leikki-/nukkumishuone sekä toinen iso huone, jossa voi myös leikkiä ja jossa ruokaillaan. Tilavalla käytävällä on jokaiselle lapselle omat lokerot naulakkoineen ja siihen lokeron eteen olen tulostanut muutamia valokuvia perheestämme. Kuvia voi käydä katsomassa jos ikävä yllättää. Kävin myös ostamassa molemmille omat kansiot, joihin kerätään hoidossa tehtäviä piirroksia yms. Sinnekin tulee pari kuvaa ja lyhyt kuvaus perheestämme. Piha on tilava ja päiväkodilta löytyy myös erillinen jumppahuone (temppuratoja ja pieni palloilu- tms. kenttä), johon jo päästiin tiistaiaamuna tutustumaan. Lapset tykkäs kovasti heitellä palloja ja temppuilla!

Uudet päiväkotitossut :)

Mainittakoon vielä, että jätettiin vihdoin unitutit (päikkäri ja yö) pois! Ennen hoidon alkua olikin tarkoitus tehdä vieroitus ja "kohtalo" puuttui peliin sopivaan aikaan: tytön tutti nimittäin meni rikki yöunille mentäessä ja päätin sitten, että en anna hänelle toista tuttia vaan nyt lähti tutti lopullisesti. 45min meni hysteerisesti itkeskellen, mutta lopulta uni voitti. Poika sai vielä pitää tuttinsa, koska en viitsinyt sitä riistää suusta. Pojan tutti lähti seuraavana päivänä ennen päiväunia. Salaa rikoin tutin ja näytin sitten pojalle, että katsopa kun sinunkin tutti meni rikki (HUPS!). "Nyt ei ole sinulla eikä siskolla tuttia enää." Tyttö nukahti päikyille 20min itkun jälkeen ja poika huusi tunnin verran ennen rauhoittumista. Yöunille nukahtaminen kesti puolisen tuntia ja sen jälkeen molempien huutamiset oikeastaan loppui eli tosi hyvin kyllä meni :) Tutin perään on kyllä kyselty, poitsu etenkin, mutta on helppo selittää tuttien rikkimeneminen, kun he näkivät rikkinäiset tutit - poika vei tutin itse roskikseenkin. Nyt pitää vaan muistaa ottaa päivähoitoon mukaan unipuput ja pojalla on kyllä yksi rakas peitto, jota tykkää mytistellä. En tiedä pitääkö sitäkin ruveta raahaamaan mukana :D

Kirjoittelen enemmän, kun hoitopäivät alkavat todenteolla ja kuulen, miten päivät ovat menneet!

Sairastelua muiden kuulumisten ohella

Sairastelut lapsiperheessä ei ole herkkua. Ihan vaan jos joku ei vielä tiennyt...

Marraskuun loppupuolella meille kotiutui lasten ensimmäinen oksennustauti - ihanaa, tätä olinkin jo innolla odottanut! Ensin aloitti tyttö puolen yön paikkeilla lauantaina ja jatkoi noin 4.30 asti aamulla oksennellen 10-20 min välein. Hankalinta oli se, että tyttö halusi aina nukkumaan takaisin ja siinä pötkötellessä tuli pian uusi paha olo. Onneksi hän yleensä nousi itse seisomaan ja mä hyppäsin sängyn vierestä äkkiä sankon kanssa paikalle. Aamuyöllä alkoi olla kaikilta puhti poissa ja loppujen lopuksi tyttö nukahti mun syliin, oksensi välissä ja jatkoi taas unia siinä vähän pystymmässä asennossa sylissäni. Vihdoin paha olo meni ohi ja sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan ja pääsin itsekin hetkeksi nukkumaan (tietysti työpäiväkin oli edessä). Maanantaina päivällä aloitti poika ja mies, jee. Onni onnettomuudessa, että minä olin vielä ihan ok-vointinen ja lisäksi yö meni ihan hyvin, koska koko ilta meni sankon ääressä (noin 4h myös kesti tämä rupeama). Minä itse säästyin vessanpöntön halailulta, mutta olin kuitenkin muiden jälkeen pahoinvoiva, väsynyt ja kuumeinen (olin jokusen päivän sairauslomallakin). Myös muilla oli jonkin verran lämpöä.

Tuosta kamalasta taudista selvittiin, mutta nyt meillä ollaan taas kipeänä - flunssakuumeessa tällä kertaa. Pojalle nousi kuume 2. päivä muistaakseni ja tytöllä nousi kuume 5. päivä. Koko perhe ollaan nuhaisia ja etenkin pojan ruokahalu on ollut kadoksissa. Omituista nämä sairastelut, kun aiemmin tämän 2v 3kk:n aikana ei ole ollut kuin jokunen kuumepäivä molemmilla. No, jospa tämä tästä hiljalleen rauhottuisi.


Muutoin elämä on ollut ihan perinteistä arkea ilman suurempia kommervenkkejä. On käyty lasten isossa puuhapäivä-tapahtumassa, monikkoperheyhdistyksen pikkujouluissa ja naapuritalon tytön 2-vuotis synttäreillä. Isänpäivän tienoilla ajelin lasten kanssa Kuopion landemummilaan vähän ex-tempore ja siellä oli tietysti taas kiva viettää aikaa :) Samaisella reissulla oli "pienimuotoiset" sukujuhlat, kun menimme ravintolaan syömään juhlistaen minun pappani 82-vuotispäivää. Onneksi ravintolasta löytyi erillinen tila meidän porukalle, koska kyllähän meitä varmaan 40 hlöä oli kaikki pienimmätkin mukaan laskettuna. Kaikki sujui tosi hyvin ja muksuille maistui lihapullat ja suolattomat ranskalaiset :D

Puuhapäivä liikuntahallilla

2-vuotis neuvolakäyntikin oli (vähän myöhässä 2v 2kk) sekä pojan viimeinen keskoskontrolli lastenpolilla. Enää käyntejä ei tosiaan tarvita, koska kaikki on hyvin kehityksen saralla. Polilla ei ollut mitään kovin kummoista, pikkuisen tuntui turhalta käynniltä ja pitihän siitä se noin 40e maksaakin: juteltiin, lapset leikkivät ja perusjutut kuten sydämen kuuntelu yms. Polilla pojan mitat olivat noin 11,3kg/86,7cm/48cm ja neidillä neuvolassa 11kg/84cm/48cm. Molemmat ovat alkaneet puhua yhä enemmän ja etenkin Nopsulla on usein paljon asiaa. Hän on ehkä hiukan kehittyneempi tällä hetkellä puheensaralla. Hampaiden harjaamista itse harjoitellaan, lastenlauluja yritetään laulaa mukana, kuperkeikkoja heitellään ja tasajalkaa hypitään. Lempparijuttuja tällä hetkellä taitaapi olla mm. Pikku Kakkonen ja lastenlauluvideot youtubesta (laulavat näissä mukana), dublot, leikkikeittiö + leikkiruuat, sormiväreillä maalaaminen ja sohvalta alas tyynyille hyppiminen. Kiukkukohtauksia on taas ollut aika runsaasti tuolla pojalla :( Ne vaan syö mun hermoja niiiin paljon. Kunpa tää olisi joku vaihe tai liittyis jotenkin tähän sairasteluun ja kun on joutunut olemaan sen takia paljon vain kotona sisällä.

Ai niin, poju kaatui lokakuussa(?) mopolla ulkona ja hammas kolahti huuleen ja maahan sen verran, että ekanakin verta tuli kiitettävästi (onneksi pihalla oli hiukan lunta, koska paperia ei ollut taskuissa yhtään, tietenkään) ja toisekseen toinen etuhammas on nyt mustunut. Ei se onneksi tunnu heiluvan joten eipä sille mitään nyt voi. Pari päivää kys. tapahtuman jälkeen Hilu-neiti sitten rimpuili vaipanvaihdossa sen verran, että liukastui lattialla ja kaatui naama edellä lattiaan. Ja tietty sama juttu: huulessa reikä ja kaamee määrä verta. No, äkkiä vessaan ja lavuaariin sylkemään ja huuhtomaan suuta vedellä. Velikin meinasi vähän huolestua, mutta pysyi rauhallisena varmaan siksi, että itse pysyin myös ja kerroin, että siskoa sattui ja ei ole mitään hätää.

Touhuja kotona ja puistossa

Sitten asiasta kymmenenteen! Joulua en ole juurikaan tänne meille kotiin laittanut: pari tonttua hyllyn päälle lyhdyn viereen, pallovalot, joulutähti eteisen lipaston päällä, minijoulukuusi minkä lapset koristelivat hienosti yhteistuumin ja tosi hienosti :) ja siinäpä se oikeestaan onkin. Mä en nyt vaan jaksa vaihtaa verhoja tms. ja aaton molemminpuolin ollaan mitä luultavammin mummiloissa kuten tähänkin saakka. Mites teillä aiotaan viettää joulua? :)

 Hyvää joulunodotusta Sinulle!

Hoitovapaalta töihin!

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo pitkä tovi. Tämä loppuvuosi on mennyt kyllä aikamoisella vauhdilla eikä ole ollut jaksamista kirjoittaa, kieltämättä. Ehkä suurin muutos elämässämme on se, että minä palasin töihin lokakuun alussa. Puoliso on siis tällä hetkellä kotona lasten kanssa joten toistaiseksi kotihoito vielä onnistuu.

Teen töissä paljon iltavuoroja joten mulla on kuitenkin päivällä aikaa olla kotona tai ulkoilla muksujen kanssa. Kotosalla on vissiin mennyt ihan mukavasti ilman minuakin, mutta välillä itseäni harmittaa, kun en pysty olla laittamassa lapsia nukkumaan. Saatan lähteä töihin lasten ollessa päiväunilla noin klo 15.15 ja palaan vasta illalla, kun he ovat jo yöunilla. Lauantaisin on useimmiten joku pitkä ns. koko päivän vuoro ja sunnuntaivuorojakin oli marraskuussa paljon. Yleisesti ottaen on ollut ihan kiva palata töihin ja saada vähän kontaktia muihinkin kuin kotiväkeen :D Päästä vähän näistä kotinurkista liikkeelle.

Ensi vuoden puolella mieskin menee töihin joten meidän ipanoille on nyt hoitopaikat hakusessa. Päivähoidon tuleva aloitus ei vielä ole herättänyt mitään suuria tunteita (ehkä tajuan asian vasta myöhemmin ;)). Uskon, että lapset sopeutuvat muuttuvaan tilanteeseen ja ikääkin hoidon aloituksen aikaan on jo melkein 2,5 vuotta. Tilasin tarramonsterilta jo nimikointitarroja lastenvaatteisiin ja ostoslistalla olisi myös päiväkotitossut ja joku reppu, jossa kuljettaa lasten varavaatteita yms. päivähoidon ja kodin välillä. Vielä emme tiedä, mihin hoitopaikkaan lapset pääsevät ja pääsevätkö samaan ryhmäänkään. Välillä olen miettinyt, olisiko hyvä jos he olisivatkin eri pk-ryhmissä. Ilmeisesti toiset monikkovanhemmat haluavat lapset ehdottomasti samaan ryhmään ja toiset taas pitävät hyvänä sitä, että lapset ovat eri ryhmissä. Hmmmm!

Tämmöistä uutta tänne! Lisää kuulumisia toiseen postaukseen :)

Alkusyksyn touhuja ja tapahtumia

Edellisessä postauksessa kirjoittelin vähän meidän haastavimmista päivistä, mutta todettava on, että on tämä syksy ollut myös tosi mukavaa aikaa :) Ajattelin vähän nyt kerrata joitain tapahtumia alkusyksystä ja muistella mitä kaikkea ollaan tehty.

Ekanakin ollaan ulkoiltu paljon, tai no varmaan ihan normimäärä eli yleensä 2 x päivässä. Tavallisten puistoreissujen lisäksi ollaan kuitenkin käyty myös samoilemassa metsäpoluilla ja harjoiteltu liikkumista ilman rattaita. Kuulostaa ehkä ihan iisiltä, mutta kun on kaksi vauhdikasta ja omapäistä 2-vuotiasta niin ei se aina mene ihan kaikkien oppien mukaan ;) Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt ja kohtuullisen hyvin lapset tottelevat, kun käskytän tienreunaan jos vastaan tai takaa tulee esimerkiksi pyöräilijöitä. Myös autojen liikkeitä saa kytätä aika paljon, koska tässä lähimmillä kävelyteillä ajaa joskus huoltoautoja ja muita autoja, jotka menevät talojen pihoihin.

Haastetta tilanteen hallitsemiseen tuo myös se fakta, että aina molemmat eivät halua kulkea samaan suuntaan tai samaan tahtiin. On vain pakko yrittää pitää molemmat lähellä, pyytää toista odottamaan jos toinen on hitaampi jne. jotta tuolla uskaltaisi kävellä ilman, että kukaan jää pyöräilijöiden tai autojen alle. On myös tullut vastaan tilanteita, että toinen ei suostu liikkumaan ja sitten on vain nakattava tyyppi kainaloon ja mennä kiltisti kulkevan perään. Jos rattaat on mukana, ollaan silti kävelty osa matkaa ja tällöin homma on paremmin hallinnassa, koska usein ipanat haluavat pitää rattaista kiinni ja jos jompi kumpi ryhtyy niskuroimaan, voi hänet laittaa rattaisiin ja kävellä vain toisen kanssa.

Summasummarum, hyvin on kävelylenkitkin menneet ja molemmat jaksavat kyllä kävellä hyvin halutessaan. Ollaan pari kertaa tehty tosi pitkäkin metsäkävelylenkki: toisella kerralla olin yksin ja paluumatkalla kannoin molempia vuorotellen olkapäillä vähän aikaa, toisella kerralla mukana oli lasten eno, mutta tällöin kävelivät kuitenkin ihan koko matkan. Metsässä on ihmetelty puita, puiden juuria, kiviä, sammalta, käpyjä, sieniä...

Puistoreissujen, kävelyretkien yms. lisäksi ollaan oltu ihan tässä meidän pihapiirissä ja suurimmaksi hitiksi on muodostunut potkumopoilla hurjastelu! Välillä pihalla on myös meidän seinänaapurin ja naapuritalon ihanat äidit lapsineen, jolloin lapset ovat joutuneet opettelemaan mopojen jakamista muiden lasten kanssa ja oman vuoron odottamista. Kuten ennenkin meidän kaksikosta tyttö on hiukan sosiaalisempi muiden lasten suhteen kuin poitsu. Pihalla kuten myös puistossa tyttö seurailee enemmän muiden lasten touhuja ja saattaa mennä lähelle katsomaan leikkejä ja ehkä mukaankin. Poika on vähän enemmän omissa oloissaan, mutta kyllä hänkin näyttää nauttivan muiden lasten läheisyydestä ja mielellään kotiin lähtiessä molemmat antavat halit naapureiden lapsille ja joskus äideillekin. On ylipäänsä tosi kiva, että muksuilla on samanikäisiä kamuja tässä ihan vieressä ja oppivat pihalla touhuillessaan hiukan sosiaalisia taitoja. Päiväkodissa kun meidän lapset eivät siis vielä ole.

Lasten täti, minun siskoni, kävi meillä oleskelemassa muutaman päivän syyskuun alussa ja oli tosi ihanaa touhuta yhdessä. Lapset tykkäsivät kovasti ja mikäs sen kivempaa kuin kasvattaa suhdetta tädin kanssa. Käytiin mm. vähän pyörimässä kaupungilla, Prisman puuhapaikassa leikkimässä ja tsekkaamassa pikkuveljemme ( + avopuolison) uusi asunto.

Viime viikonloppuna me lähdettiin vuorostamme kyläilemään Tampereelle miehen veljen perheen luokse. Sielläkin oli tosi nastaa ja käytiin jopa miehen (+ miehen veljen) kanssa katsomassa Ron Mueck:n taidenäyttely ja lapset olivat sillä aikaa muiden hoivissa. Tulevana viikonloppuna suunnataan vuorostaan Kuopioon mummoloimaan vielä ennen mun töihinpaluuta.

Mitäs muuta vielä, hmm. No itse olen käynyt viettämässä lapsivapaata mm. leffassa ystävän kanssa ja samaisen tyypin kanssa lähdettiin onnibussilla Mikkeliin toisen kaverin luokse. Käytiin syömässä, rupateltiin, laitettiin kasvonaamiot, nautittiin sihijuomaa, tehtiin ruokaa, ehostettiin itsemme ja käytiin vähän rimpsalla. Oikein mainio reissu! Vähän syysflunssaa podettiin viikko-pari sitten lähinnä nuhan muodossa - onneksi ei tullut kuumeilua tai muuta, koska olin justiinsa flunssan tullessa viikonlopun lasten kanssa kolmistaan miehen ollessa kalareissulla. Ehdin jo vähän säikähtää, kun oma olo oli torstai-iltana ihan kaamea. Ei olis ollu kovin herkkua olla kipeenä ja huolehtia mukeloiden viihdyttämisestä koko viikonloppu yksin. Ja sitten vielä "asiasta kukkaruukkuun" eli ystäväperheemme sai elokuun alussa toisen tyttären, hän on oikein suloinen pakkaus :) Onnea, onnea, onnea!

Tämmöisiä kuulumisia meiltä tällä kertaa. Mukavaa syksyä! 

Leikki-ikäinen, aina suloinen?

Se olis kohta jo lokakuu ja uudet kuviot perheessämme alkamassa. Hoitovapaani päättyi elokuun lopussa ja nyt olen ollut koko syyskuun lomalla. Lokakuussa palailen ihan fyysisesti työelämään ja mies jää lasten kanssa kotiin ainakin toistaiseksi. Töihin lähtö jännittää jonkin verran, mutta luulen, että äkkiä siihen taas tottuu. Työt tuovat vähän toisenlaista sisältöä elämään ja ehkä sen myötä jaksaa kotonakin paremmin.

Alkusyksyyn on nimittäin mahtunut aika paljon hermojen kiristelyä kiukku- ja huutokohtausten vuoksi. Tuolla toisella ipanalla on temperamenttia vaikka muille jakaa. Toisen kanssa ei ole ihan samanlaista hammasten kiristelyä, mutta toki hänkin osaa kiukutella ja temppuilla, sekä tietysti kiusata. Toki nyt puhutaan pienistä lapsista, jotka yrittävät päästä jyvälle siitä kuuluisasta omasta tahdostaan ja kokeilevat rajojaan. Pitäisi jaksaa ymmärtää, pitäisi jaksaa ohjata oikeaan suuntaan ja pitäisi olla kärsivällinen. Siinä vaiheessa kun on pyytänyt, maanitellut, käskenyt, ollut huomioimatta ja kokeillut ties mitä keinoja, mutta mitään ei kuunnella vaan sen sijaan huudetaan kurkku suorana jatkuvasti...puuh!

Ei siinä mitään jos tämäkin tapahtuisi vain joskus, mutta kun se on ollut jatkuvaa. Huudetaan korvia vihlovasti puoli tuntia, sitten vihdoin rauhoitutaan, muutaman minuutin paussi ja jostain uudesta jutusta (tai ehkäpä samasta) alkaa se huuto taas....tätä toistuu ja toistuu päivänmittaan niin useasti, että oma pää meinaa räjähtää. Ei saa pukea, ei saa riisua, ei saa vaihtaa vaippaa. Kaikki pitää tehdä väkisin. Hiki tulee, hermot kiristyy. Ulos ei haluta, mutta lopulta ulkona onkin tosi kivaa, sisälle ei haluta.

Kukaan ei suostu kulkemaan portaita vaan ollaan spaghettia talon alakerrassa. Raahataan huutavia spaghettilapsia (tai ainakin toista) pitkin portaita kotiovelle, ehkä toinen kävelee itse, ehkä ei. Kotonakin huuto jatkuu ja jatkuu. Mielessä liikkuu: "Mikä tuota kakaraa vaivaa?! En jaksa enää yhtään". Nyt on onneksi ollut muutama päivä vähän seesteisempää ja kylläpä on päivät tuntuneet paljon leppoisimmilta. Jotenkin sitä väsyy ja turhautuu niihin huutokiukkuihin niin kovasti, että tekis vaan mieli lyödä hanskat tiskiin. Onneksi löytyy henkilöitä, jotka ymmärtävät tilanteen ja joille voi omaa turhautumista myös purkaa. Tuntuisi aika yksinäiseltä jos ei voisi kenellekään kertoa, että välillä ketuttaa ja rankasti. Kaksi uhmaikäistä ei tietenkään helpota asiaa.

Joo joo, semmoisia ne "uhmaikäiset" on. Uskallan väittää kuitenkin, että toiset lapset ovat "helpompia" kuin toiset. Sen huomaa jo tästä meidän kaksikosta: toinen on kuin kirpeä puolukka ja toinen makea mansikka :D  Toisen kiukkuhuudot kestääkestääkestääääää ja toisen on ohi minuutissa tai parissa. Mikäs siinä jos elämä olis pelkkää jälkimmäistä.

Muistutan nyt kuitenkin tämän tekstin mahdollisia lukijoita, että lapseni ovat ihania ja he ovat rakkaimmista rakkaimpia. Tämä on vain yksi rehellinen teksti, yhdeltä 2-vuotiaiden kaksosten äidiltä, jolla menee välillä hermot. 

Tämän postauksen kuvituksesta kiitokset äitihahmo Tiinalle ja Team Ämmille! Tiinan mahtavia tupla-arjen kuvituksia voi löytää vaikkapa "Montako saisi olla?" facebook-ryhmästä. Lupa kuvien jakoon luonnollisesti kysytty :)

Ja vielä viimeisenä: Luin jokunen aikaa sitten mielestäni hyvän artikkelin "Taisteletko turhaan uhmaikäisen kanssa? Anna vähän periksi" (kirj. Anna Tommola) ja voin suositella luettavaksi muillekin! Tässä kolme lainausta artikkelista, jotka olisi hyvä muistaa pikku-uhmisten kanssa taistellessa ;)

Pari–kolmevuotiaana lapsi harjoittelee ahkerasti oman tahdon ilmaisua. Vaikka kehitysvaiheesta käytetään usein nimitystä uhmaikä, lähtökohtaisesti siinä ei ole kyse uhmaamisesta, sanoo varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.
Pieni ihminen haluaa vain tehdä itse itseään koskevia valintoja – koskea, kiivetä, mennä tai olla menemättä – aivan kuten kuka tahansa. Omaehtoinen toiminta on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista.

                                                                ***********

Oman tahdon harjoitteleminen on osa itsenäistymistä ja identiteetin kehittymistä, joka jatkuu läpi lapsuuden. Uhmavaihe on tärkeä lapsen itseluottamuksen ja elämässä pärjäämisen kannalta, toteaa kasvatustieteen tohtori, kasvatusneuvoja ja kouluttaja Arja Lundán. Lapsi opettelee pitämään puolensa ja sanomaan ei.

                                                               ***********

Lapsi tarvitsee turvallisia rajoja. Aikuisen on kuitenkin hyvä valita taistelunsa. Kaikkiin pikkulapsen sodanjulistuksiin on turha lähteä mukaan, jotta arki ei ole jatkuvaa vääntöä, Lundán sanoo.

Ajatus liikennevaloista voi auttaa hahmottamaan asiaa. Vihreän valon asioista, kuten lempiväristä tai mieluisasta leikistä, lapsi voi ikänsä mukaisesti päättää itse. Keltaisen valon asioista voi neuvotella tai tarjota vaihtoehtoja: otetaanko aamupalaksi puuroa vai viiliä. Punaisen valon asioista ei voi joustaa: auton alle ei juosta, hellaa ei kosketa, hampaat pestään.

Kerro toki, mitä mieltä olet artikkelista jos sen kävit lukemassa. Tietysti saa laittaa myös mielipiteitä itse postaukseen liittyen :)

Kaksikkomme 2 vuotta!

Niin se vaan vintiöiden toinen syntymäpäivä tuli ja meni! (11.8.)

Kuulin vähän aikaa sitten lausahduksen, että "lasten kanssa päivät kuluvat hitaasti, mutta vuodet nopeasti" ja tämän voin kyllä allekirjoittaa lähes täysin :D Toisinaan päivät täyttyvät uhmakkaiden, kiukuttelevien ja toisiaan kiusaavien sisarusten huudosta. Tällöin tuntuu ettei päivä pääty ikinä ja kun vihdoin saa lapset yöunille, voi huokaista helpotuksesta. Onneksi kaikesta tästä huolimatta meillä on kaksi valloittavaa, iloista, nauravaa, hupsuttelevaa leikki-ikäistä ♥ ♥

PUHE
Vintiöt ymmärtävät jo todella paljon puhetta, vaikka itse tuottavatkin vasta yksittäisiä sanoja. Käytetympiä sanoja taitaa olla mm. äiti, isi/isä, "siskon/veljen nimi", popo!!!!! (mopo), EI!!!!! , auto, kukka, amppu (lamppu), tiitti (kiitti), pappa, mumma/mum (mummi), kakka, pishi (pissi), poppu (loppu), ikki (rikki), poish (pois), täää (täällä). Näiden lisäksi on toki muitakin harvakseltaan ja sanottuja sanoja. Molemmat yrittävät toistaa sanoja pyydettäessä :)

LEIKIT
Vauhtia piisaa ja molemmat juoksevat jo vauhdilla pitkin maita ja mantuja. Tällä hetkellä suosikkijuttu on työntää potkuautoa/nukenrattaita/kävelykärryä/kottikärryjä ja potkuautolla ajetaan myös niin kovaa, että äitiä melkein heikottaa ;) No ei vaineskaan! Joskus vähän saattaa jäädä varpaat alle, kun potkuautolla jyrätään, mutta ei muuta havereita ole käynyt :D Kotona myös rakennellaan dubloilla ja leikitään keittiöleikkejä, leikitään säikyttelyleikkiä, lauletaan (+laululeikit) ja luetaan kirjoja, katsellaan Pikkukakkosen ohjelmia vaihtelevalla menestyksellä jne. Kyselin tuossa justiinsa tänään eräässä monikkoperheryhmässä vinkkejä leikki-ikäisten kanssa touhuiluun ja sainkin sieltä hyviä ideoita. Samat leikit kun ei aina tietenkään jaksa kiinnostaa, joten olisi kiva saada vähän vaihtelua päiviin lapsille sekä tietysti myös itselle. Uudet, kiinnostavat jutut vois luoda vähän seesteisempää meininkiä tähän huusholliin.

Leikkipuistossa ja kotipihassa touhuillaan mielellään: lasketaan mäkeä, työnnetään mopoja, tehdään hiekkakakkuja, kiikutaan jne. Matkalla puistoon tai minne tahansa muualle, bongaillaan mopoja - jatkuvasti! Popopopopopooo, popo, popo! Vesileikit on IN niin vesisateessa ja -lätäköissä, uimarannalla kuin omassa kylppärissäkin. Jos kysytään "mennäänkö kylpyyn" on vastaus kovaääninen ja iloinen "JOOOOO!" ja samalla juostaankin jo kylpyhuoneen suuntaan. Joskus jos ilta tuntuu pitkältä, voi laittaa lapset läträämään kylpyammeeseen niin saa vähän tapettua aikaa ;)

Leikkiessä tulee nykyisin aika paljon tappeluja. Molemmat haluavat aina juuri sen lelun/potkuauton tms. mikä toisella on. Sitten yks huutaa, kun toinen yrittää viedä käsistä kaiken ja toinen huutaa, koska "varastelu" kielletään eikä saakaan sitä mitä haluaisi. Joskus on myös esiintynyt puremista tai toisen muksimista. Onneksi kuitenkin aika vähän! (Kop kop.) Molemmat purevat joskus itseään kädestä hermostuessaan. Nää tappelut on kieltämättä hermoja raastavia tilanteita, koska poitsu on edelleenkin  herkkä (kuten ollut lähes aina) jatkamaan huutoa, itkua ja kiukkua aika kauan. Ja ääni on kova! No, ei kai tässä auta kuin kestää o.O

RUOKAILU JA PÄIVÄRYTMI
Molemmat juovat itsenäisesti tavallisesta kahvallisesta kupista (menis kyllä ilman kahvaakin) sekä syövät itsenäisesti lusikalla tavallista ruokaa. Meillä ruokaillaan 4 kertaa päivässä: aamupala on klo 9-10 ja sen jälkeen hengaillaan vähän kotona ja sitten yleensä mennään ulkoilemaan. Lounas syödään klo 12-13 maissa ja sen jälkeen leikitään kotona sekä mennään päiväunille noin klo 13-14 välillä. Joskus päikkärit on vain 1,5h ja joskus menis helposti melkein kolmekin tuntia. Useimmiten neljän maissa joutuu jopa herättämään ettei unet mene liian myöhäiseksi. Meillä on tosiaan vähän myöhäinen rytmi, koska lapset ovat vielä kotihoidossa joten varhain aamulla ei ole kiire päiväkotiin ja töihin. Klo 16-17 välillä syödään päivällinen ja iltapala on noin klo 20. Päivällisen ja iltapalan välillä ollaan usein ulkona, joskus oleskellaan kotona, kyläillään tai käydään vaikka porukalla kauppareissulla. Yöllä nukutaan täydet yöunet noin klo 21/22 - klo 8/9. Parasta on, että aikataulu ei ole mitenkään kiveen hakattu, vaan siitä voi aika helposti joustaa :)

SYNTTÄRIJUHLAT
Syntymäpäivää juhlistettiin tänä vuonna useasti eri kokoonpanoilla :D  Tampereella käytiin kesälomareissulla ja samalla kahviteltiin lasten setien perheiden kanssa. Sitten oli vuorossa lomareissu Kuopioon ja siellä kahviteltiin landemummilassa kokoonpanolla: isovanhemmat, tädit ja eno kumppaneineen sekä isomummi. Kotona juhlittiin leikkitreffien muodossa eli kutsuin tänne meille naapuritaaperot äiteineen ja sitten kävimme vielä ystäväperheen luona kakkukahveilla sekä samalla tavattiin ensimmäistä kertaa heidän pieni, ihana vauvansa. Monenmoista lahjaakin lapset saivat, suurkiitos niistä kaikista! :)

Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan :)
ONNEA vielä äidin rakkaille!

Irtiottoa lapsiperheen arjesta

Kesä-heinäkuun vaihteessa lähdin parin yön reissulle pikkusiskoni tykö. Mukaan lähti myös toinen pikkusiskoni ja yhdessä köröttelimme Onnibussilla Turkuun aika edulliseen hintaan. Rahaa ei ole liikaa näin kotihoidontuella "hummaillessa", mutta yhteensä 15 euron bussilippu (meno-paluu) ei tuntunut kovin pahalta. Ja ennen kaikkea oli tositosi kivaa irtautua tästä omasta arjesta hetkeksi ja viettää aikaa siskosten kesken! 

Ruissalossa

Olenhan mä toki käynyt illanvietoissa yms. omissa menoissa, mutta öitä en ole kuitenkaan ollut poissa kotoa nyt lasten ollessa pieniä. Painottaisin vielä, että olisin kyllä voinut olla öitä poissa aiemminkin, mutta eipä ole yöpymistä vaativaa menoa ollut. (Hetkinen...Kuopiossa ollessa mies otti joskus lapset omien vanhempiensa luokse yöksi ja mä jäin omieni luokse eli ainakin sen yhen kerran oon ollu yötä eri paikassa kuin ipanat. Wuhuu!) Kun sisko sitten sanoi, että toinen sisko olis tulossa hänen luokseen ja kysyi tulisinko minäkin, niin en epäröinyt. Mies pärjää lasten kanssa oikein mainiosti, tietenkin, onhan hän heidän isi. 

En ehkä ihan täydellisesti ymmärrä äitejä, jotka eivät pysty olla erossa lapsistaan omien menojen vuoksi - ei ns. oman elämän tartte loppua lasten saamiseen. Tietysti tämä on jokaisen oma asia, mutta ehkäpä mielelläni kuulisinkin (ei herneitä nokkaan siis), että jos juuri sinä lukija et halua irtautua lapsestasi/lapsistasi päiväksi tai pariksi, niin onko siihen joku tietty syy? Ymmärrettävää on tietysti jos esim. imetys sitoo äidin lapseen tai/ja jos kyseessä on pieni vauva. Miehen työt (tai äidin työt) voi myös olla yksi syy, miksei äiti voi lähteä vaikkapa parin päivän reissulle. Ehkä lapsia on isompi liuta, jolloin on hankalampaa (uskoisin) lähteä pidemmäksi aikaa pois. Mutta...niitä muita syitä olisikin mielenkiintoista kuulla :) Tai ylipäänsä mitä mieltä olet näistä asioista? Onko sinulle helppoa irtautua oman kodin ulkopuolelle pidemmäksi aikaa vai tuntuuko se vaikealta?

Tästä omasta ajattelustani voisi ehkä saada jonkun Huono äiti-syndrooman, mutta ei mulla ainakaan ole huono omatunto jos olen omissa menoissa, hups! Toisaalta lapset ovat lähes aina tällöin iskän kanssa (paria lyhytkestoista poikkeusta lukuunottamatta), koska meillä ei ole täällä samalla paikkakunnalla mummiloita tai muita paikkoja, joihin voisi lapset viedä hoitoon. Päivähoidossa meidän lapset eivät vielä ole enkä siis ole palannut vielä töihin, joten tässä on tosiaan itse aika tiiviisti koko ajan ja ainakin minä tarvitsen pieniä irtiottoja edes joskus. Pitäis kyllä useemmin olla poissa kotoa vähän pidempäänkin kuin muutama tunti eli ehdottomasti haluaisin tehdä jonkun vastaavan reissun tulevaisuudessakin. Jos olis ylimääräistä rahaa, niin olis voinu lähteä vaikka jonnekin festareille, mutta tänä kesänä ne jää kyllä nyt väliin.

Ja sitten takaisin itse reissuun:
Turussa oli tosi lämmin päivä, kun sinne saavuttiin ja hetken chillailun jälkeen ehdotinkin, että lähdettäis jonnekin rannalle. Suunnattiin Ruissaloon ja uimassakin käytiin. Samaisena iltana istuttiin iltaa siskon (+ avopuolisonsa) kodin pikkuterassilla sekä jokilaivoilla. Seuraavana päivänä kierreltiin Aurajoen varrella markkinoilla (käsityöläismarkkinat ja keskiaikaiset markkinat), tehtiin pizzaa ja katsottiin joku vähän outo leffa. Ihan semmoista perushengailua enkä kummempaa kaivannutkaan. Oli ihanaa vain olla. Ei tarvinnut viihdyttää ketään tai huolehtia kenenkään ruokailuista. Ei tarvinnut juosta puistossa kenenkään perässä tai vahtia rannalla vedessä leikkiviä. Oli semmoinen huoleton olo.

Kotiin oli kuitenkin mukava palata.

Kesäfiilistelyä "muksujen silmin"

Kesällä on kivaa! Ulos ei tartte pukea runsaita toppavaatteita tai painavia kenkiä, on kivaa juosta lenkkareilla tai käyttää jopa sandaaleja. Paljain varpainkin voi tepastella joissain paikoissa. Lippis päähän ja menoks! Lasketaan liukumäkeä, leikitään hiekalla ja kivillä, puuhastellaan taaperokamujen ja vähän isompienkin kamujen kanssa, osoitellaan kukkia, lintuja, mopoja ja koiria sekä läträtään vedellä kipposten ja kupposten kanssa. Uimassakin on jo käyty muutaman kerran - talviturkit läks 29. toukokuuta.

Yllä: kaverin luona hypittiin trampoliinilla - superkivaa! Alla: uimassa juhannuspäivänä

Vesileikkejä mummin sekä kipposten ja kupposten kera

Oman kerrostalokodin takapihalla (sekä puistossa) treffataan naapureiden lapsia ja keksitään yhteisiä leikkejä tai juostaan just sinne, minne muut eivät ole menossa. Äiti juoksee perässä ja koittaa pitää kuria :D On käyty vauva- ja taaperotreffeillä (monikkoperheet ry:n järjestämä), pienen vauvan ristiäisjuhlissa, naapurin taaperokamun 2v. synttäreillä, kylässä ystäväperheiden luona ja Kuopion molemmissa mummiloissa.

Vesileikit on parhaita!

Hilu tutkii tädin kanssa "uusia" leluja, jotka löytyivät mummilan varastosta

Juhannuksen seutu meni Kuopiossa touhuillessa. Aattona oltiin landemummilan lähellä rantsussa, jonne oli kerääntynyt koko kylä kokon äärelle. Oli pullaa ja mehua, haitarimusiikkia, tuttuja ja paljon myös tuntemattomia ihmisiä mutta silti lapset olivat kuin kotonaan (tosin ilman kiukuttelua ;)). Aurinko porotti, kokko lämmitti ja rantavedessä oli mukava pulikoida.

Pappa teki savulohta, nam!

Juhannuspäivänäkin käytiin rannalla uimassa sekä leikkimässä ja sitä seuraavana päivänä vielä pulikoitiin kaverin mummilan (samalla kylällä) pihalla jättikylpyammeessa. Samaisena päivänä sanottiin hyvästit Nopsun luihuletille ja poika sai hienon kesätukan - äiti ja iskä parturoi, mutta hieno siitä tuli :D

Kaikenmoista mukavaa on siis kesäkuun aikana tapahtunut ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia kesäseikkailuja :)

Toukokuun touhuja ja kuvia

Huhtikuun lopussa pakkasin kimpsut, kampsut sekä lapset autoon ja huristeltiin Kuopioon mummoloimaan (29.4.-4.5.). Paikalla oli (lasten) mummi, pappa, tädit sekä enokin tais paikalla pyörähtää silloin tällöin, joten ihan kivasti oli menoa ja meininkiä. Ihanasti kaikki touhusivat ipanoiden kanssa ja voi että he taas viihtyivät ja oli kiva katsoa niin iloisia ilmeitä itse kullakin.

Vapun aattona lähdettiin porukalla torille hummailemaan. Ipanat ihmettelivät ihmisvilinää ja juoksentelivat eri suuntiin. Onneksi oli vahtijoita riittävästi! :D Etenkin Hilu juoksi, osoitteli ja hihkui innoissaan "uiiii!" kaikkea, niin ihmisiä kuin ilmapalloja ja koiriakin. Vappupäivänä kävimme yhdessä syömässä vappulounasta ja käytiin katsomassa tivolin meininkiä. Yhdessä laitteessakin ipanat pääsivät käymään, ihan ensimmäistä kertaa.

Vappupäivän jälkeen ohjelmassa oli vielä upean kesäisestä säästä nauttimista mummilan pihassa sekä läheisellä laavulla. Ipanat heittelivät veteen kiviä ja tekivät keitoksia kippoihin ja kuppeihin. Saippuakuplia ihasteltiin, ajeltiin kottikärryillä, syötiin paljon (no lapset vähän vähemmän, mutta saivat maistiaisia) munkkeja, mokkapaloja ja juustokakkua. Aurinko porotti jopa niin lämpimästi, että jonain päivänä oltiin ihan t-paitasillaan ulkona.

Reissun aikana käytiin myös lasten kanssa kyläilemässä toisessa mummilassa ja kierreltiin tätien (+lasten) kanssa IKEAssa/Matkuksessa. Ikean lihapullat käytiin syömässä ja löysin Budget sportista ipanoille verkkapuvut. Mummi vähän sponsoroi tätä vaatehankintaa ♥ ja tätikin osti lapsille kevätpipot ettei tartte fleecevuorellisia enää käyttää ;)

Kotosalla ollessa ollaan ulkoiltu kiitettävästi ja onpahan muuten aika paljon helpompaa lähteä ulos, kun ei tartte pukea niin paljon päälle. Jo pelkästään rukkasista eroon pääseminen helpottaa paljon! Raput halutaan nykyisin kävellä ylös sekä alas kaiteesta kiinni pitäen. Joskus annan oman käden vielä tueksi, mutta aika hienosti jo mennään. Joskus kokeillaan vähän ilman kaidettakin, mutta siitä en oikein tykkää, kun ei tartte paljon horjahtaa, että käy hullusti!

Ipanat nauttivat ulkona olemisesta ja molemmilla on omat lempparipuuhat. Noppa-poika leikkii paljon kaivolla heitellen sinne kaiken maailman kiviä, oksia ja lehtiä. Puistossa ollessa menen yleensä Hilun perässä ja vilkuilen vain, että Noppa ei lähde litomaan. Hilun kanssa lasketaan aika paljon liukumäkeä ja molemmat tykkäävät kiikkumisesta. Hilu on selvästi sosiaalisempi ja kiinnostunut muiden lasten touhuista: seurailee muiden tekemisiä ja liittyy seuraankin. Noppa taas viihtyy enemmän omissa oloissaan, mutta touhuilee kuitenkin koko ajan jotain. Välillä itseäni ärsyttää, kun ei meinaa tehdä muuta kuin on siellä kaivolla, mutta toisaalta se on kyllä mulle paljon helpompaa, että touhuilee pääosin siinä yhdessä paikassa. Joskus ipanat ovat eri puolin puistoa ja minä seison typeränä yksin keskellä, jotta näen molemmat, ja vilkuilen siitä molempia. Olis kyllä kiva jos puisto olisi aidattu!

Mukavaa kesän alkua teille lukijoille :)

Kuulumisia muutamalla kuvalla

Ei oo taas aikoihin jaksanu ryhtyä kirjoittelemaan joten aattelin nyt kirjoittaa ihan pari juttua kuvien kautta :)

Meillä on ruvettu kiipeilemään tuoleille ja näinpä ne kiipeiltävät tuolit (lähinnä keittiössä) onkin nyt käännetty nurin. Voi niillä silti kiipeillä, tuumaa likka! Välillä on kiva myös "jumpata".

Vaatekaapista on tullut myös kiva leikkipaikka. Välillä sinne mennään istuskelemaan piiloon tai sitten kaapin reunalle mennään istumaan ja vedetään ovet kiinni niin ettei näy kuin vain pikkujalat ovien alta :D

Arvaa kuka!

Kaikista raivareista, huutamisesta, itkuista, kiukutteluista ja jatkuvista rajojen hakemiseen liittyvistä seikoista (mm. hiuksista ja naamasta repiminen, kaikkiin kiellettyihin paikkoihin meneminen yhä uudestaan ja uudestaan...) huolimatta...on ne ihan söpöjä nukkuessaan ;)

Menoa ja meininkiä HopLopissa

Maanantai-iltana lähdimme ensimmäistä kertaa naperoisten kanssa HopLoppiin ja oli hauskaa! Ensiksi menimme tietysti vähän tutustumaan pienten alueelle, joka on tarkoitettu 0-4-vuotiaille lapsille, mutta aika nopeasti siirryimme kuitenkin isompien puolelle. Siellä sitten möngittiin, kiipeiltiin, laskettiin mäkeä, möngittiin vähän lisää ja ammuttiin pallopyssyillä yms. niin paljon, että kyllä ainakin meillä vanhemmilla hiki virtas :D Neiti oli vähän rohkeampi menemään ja vähän hajaannuttiinkin niin, että mies meni välillä omia menojaan tyttärensä kanssa ja minä sitten veikan kanssa. Mukaan HopLoppiin lähti myös hyvä ystäväni ja hänen nelivuotiaansa.

Oli tosi kiva reissu ja tuonne pitää kyllä lähteä toistekin! 1-2- vuotiailta hinta oli 10€ / lapsi. Me oltais saatu -20% hinnasta pois oman alueemme monikkoperheet ry:n jäsenkortilla, mutta TIETYSTI jätin sen kotiin! Syötiin ja vaihdettiin vaipat kotona juuri ennen lähtöä, joten mukaan otimme vain vesipullon ja tietysti varavaipat. Parin tunnin reissu ja kotiin palailtiin iltapuuron aikaan. Pidempäänkin tuolla olisi voinut olla: olis voinu välillä haukata jotain pientä purtavaa ja sitten jatkaa taas leikkejä, mutta näin tällä kertaa, kun iltaa kohden vasta sinne lähdettiin.  

Näin kaksosten äidin näkökulmasta lisäisin vielä, että ei kannata lähteä yksin kahden pienen kanssa :D Yksin en olisi kyllä pystynyt hallitsemaan noita lapsosia joten ehdottomasti kahden taaperon mukaan kaksi aikuista, etenkin jos liikkuu siellä isojen puolella! Eri tahtia kiipeileviä ja eri suuntiin meneviä taaperoita ei vaan ole kovin helppo pitää hallinnassa ja tuolla olis kuitenkin se vaara, että toinen meneekin vaikka liukumäkiputkeen, kun katsoo toisen perään. Ja paikka on myös tosi sokkeloinen joten vois tuolla vähän eksyäkin jos olisi yksin eikä olis silmiä selässä :D

Oletko käynyt lapsesi/lastesi kanssa HopLopissa tai vastaavassa? Mitä pidit?

Kurahousuhärdelliä edelleen :D

Voihan rähmä! Tulipahan todettua, että liian pienet ne kurahousut sitten olivat. Ilman vk-haalareita olisivat just täydelliset mitoiltaan, mutta turhan naftit kuitenkin, kun haalarit laitetaan alle. Eli kyllä tää nyt vähän säätämiseks meni :D

No, päädyin testaamaan niitä Tähti Jonathan-haalareita uudestaan parina päivänä ja ihan hyvin ne nyt on kuitenkin kestäny lätäköissä rypemisenkin! Kiristin jalkalenksuja ja laitoin ranteista tarranauhat myös kireemmälle ettei vesi hörppää hihoista sisään. Ihan pikkusen haalarit fuskas lahkeista, mutta koska kumisaappaat oli alla, ei sisävaatteet kastuneet. Ja samalla tavoin myös kurahousut vois fuskata jos lätäköissä istutaan ja lahkeet hörppää vettä. Eli koitamme pärjätä nyt Jonathan-haalareilla tän kevään ja kurahousut sainkin jo myytyä eteenpäin :) Tässäpä kuva näistä ihanista Pöllö-haalareista :)

Kevään ulkoiluvermeet

Kevätvaatteiden kanssa olen tuskastellut nyt ihan urakalla, kun oli tossa jokunen päivä niin lämmintä, että kurakelit pääs yllättämään. Olin ajatellu, että pärjätään kevät ilman erillisia sadevaatteita, mutta ei se nyt oikein toteutunutkaan. Meillähän on siis hiukan vettäkestävät Reiman Fangan-välikausihaalarit sekä niiden lisäksi Tähti Jonathanin haalarit, joiden piti kestää vettä tosi hyvin. No ei ne kyllä kestänytkään niin hyvin kuin luulin. Nää Jonathanit tuli meille käytettynä joten en sit tiiä onko niitä pesty useasti ja vedenkestävyys on heikentenyt? (Kuva näistä haalareista löytyikin edellistä postauksesta) Fangan-haalareita käytetään varmaan pääosin kuivilla keleillä ja noi Jonathanit on vähän enemmän rymyhaalarit.

Oon selaillut nettikauppoja ja fb-kirppiksiä niin perkuleesti etsien edullisia vaihtoehtoja sadehaalareista ja kurahousuista yms. että järki meinas lähteä. Päädyin nyt siihen, että kolmansia haalareita en aio ostaa vaan tilasin kurahousut molemmille. Kurarukkasia en ole vielä ostanut, koska meijän vk-rukkasten pitäis kestää vettä, mutta katsoo nyt riittääkö ne! Edullinen hinta (yht. noin 20e) houkutteli tilaamaan LEGO Wear:n Pauli- sekä Pia-kurahousut jollyroomilta. Kurikset odottavat noutajaansa Siwassa ja toivon, että ne ovat sopivan kokoiset, vaikka otinkin kokoa 80 (ollaan käytetty 80cm vaatteita jo aika kauan ja seuraavat hankinnat näitä kuriksia lukuunottamatta oon tehny pääosin 86cm). Harmittaa, että kokomerkintöjen paikkaansapitävyys riippuu niin paljon vaatteen merkistä! Aina joutuu miettimään, että onkohan vaate nyt sitten isoa, pientä vai sopivaa mallia. Vaikka kaikissa olisi sama koko, niin mitat voi olla ihan mitä vaan.

Vk-housut 74cm (Ciraf), softshell-takki 92cm (H&M), kävelykengät 24/noin 15cm (Ecco), vk-haalari 74cm (Reima), kurikset 80cm (LEGO Wear) ja sadebuutsit C8/14,9cm (Crocs)

Kaappeja tonkiessani löysin naperoille myös vk-housut. Jostain ne on saatu, koska itse en ole niitä ostanut :D Olisko lasten serkkupojalta ainakin toiset? Huuto.netistä ja fb-kirppikseltä vuorostaan löysin molemmille softshell-takit. Tytön takki on 86cm ja varsin reilu (Name it). Pojan takki on 92cm (H&M) ja sekin tosi reilu, mutta käännetään sitten hihoja ja halusinkin molemmille vähän reilummat, jotta takit menisivät hyvin vielä syksylläkin! Takit olivat yhteensä noin 30e, kun kaupassa se ei taitaisi riittää edes yhden takin maksamiseen eli olen tyytyväinen. Takit ovat uudenveroiset eli todella siistissä kunnossa :)

Softshell-takki 86cm (Name it), vk-housut 80cm (Lindex), kävelykengät 22/noin 14cm (Ecco), vk-haalari 74cm (Reima), kurikset 80cm (LEGO Wear) ja sadesaapikkaat C7/14cm (Crocs)

Kenkähankintoja olen tehnyt parit: kurakeleille tietysti kumisaappaat ja kevään/kesän/ehkä jopa syksyn (riippuu jalkojen kasvusta) tepasteltuun löysin fb-kirppikseltä molemmille Eccon kävelykengät. Maksoin Eccoista vajaan 30e YHTEENSÄ eli ei paha! Uusista kumisaappaista on tullut suuri hitti eli sisälläkin niitä pitää välillä pitää jalassa ja juosta ympäri kämppää! Ostin siis Crocsin Handle it rain-sadesaappaat: ihanan kevyet lapsen jalassa ja vaikuttavat oikein nappihankinnalta. Kannattaa kyllä lueskella blogeja, koska näihinkin sain inspiraation Nelliltä "Mistä on pienet pojat tehty?" - blogista. Crocsit ostin Crocsin omasta verkkokaupasta käyttäen netistä löytynyttä alennuskoodia (+ ilmainen toimitus). Hintaa tuli noin 25e/pari. Näiden lisäksi meillä on talvikenkinä toimineet Tepsut ja niilläkin voi varmasti käppäillä hiukan keväämmälläkin, kun jätetään vaan villasukat pois.

Huomasin tuossa juuri, että aika puna-sävytteisiä nuo tytön vermeet :D Pitänee jotain muuta sävyä hakea vaikka pipoilla! Vk-rukkaset on keltaiset. Tai mikäs mua estää vaihtamasta vaikka kurikset ja haalarit toistepäin! Kenkiä ei voi vaihdella, koska pojalla on lähes 1cm isompi jalka kuin siskollaan. Olipa muuten noitten kenkienkin kokoja ihan mahdotonta mietiskellä. No, otin nyt sit vähän isommat koot kuin olis ehkä ollut tarpeen. Uskon kuitenkin, että jalat kasvavat vielä tässä keväänkin aikana ja kiva olisi, että kengät menis pidempäänkin. Tietysti tärkeintä on se, että käveleminen kengillä onnistuu.

Pojan jalka on nyt noin 12,7cm ja hänen talvi-Tepsut on kokoa 22/14,8cm, Crocsin kumpparit C8/14,9cm ja Eccot 24/15cm. Tytön jalka on nyt noin 12cm ja hän on tepsutellut menemään saman kokoisilla Tepsuilla kuin veli. Crocseista otin hänelle koon C7/14cm ja Eccoista 22/muistaakseni n.14cm.

Oletko sinä repinyt hiuksia päästäsi vaate- ja kenkähankintoja tehdessäsi? :D Minusta on kyllä tosi kivaa shoppailla ja selailla nettikauppoja sekä -kirppiksiä, mutta noi hämäävät koot aiheuttavat harmaita hiuksia!