Alkusyksyn touhuja ja tapahtumia

Edellisessä postauksessa kirjoittelin vähän meidän haastavimmista päivistä, mutta todettava on, että on tämä syksy ollut myös tosi mukavaa aikaa :) Ajattelin vähän nyt kerrata joitain tapahtumia alkusyksystä ja muistella mitä kaikkea ollaan tehty.

Ekanakin ollaan ulkoiltu paljon, tai no varmaan ihan normimäärä eli yleensä 2 x päivässä. Tavallisten puistoreissujen lisäksi ollaan kuitenkin käyty myös samoilemassa metsäpoluilla ja harjoiteltu liikkumista ilman rattaita. Kuulostaa ehkä ihan iisiltä, mutta kun on kaksi vauhdikasta ja omapäistä 2-vuotiasta niin ei se aina mene ihan kaikkien oppien mukaan ;) Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt ja kohtuullisen hyvin lapset tottelevat, kun käskytän tienreunaan jos vastaan tai takaa tulee esimerkiksi pyöräilijöitä. Myös autojen liikkeitä saa kytätä aika paljon, koska tässä lähimmillä kävelyteillä ajaa joskus huoltoautoja ja muita autoja, jotka menevät talojen pihoihin.

Haastetta tilanteen hallitsemiseen tuo myös se fakta, että aina molemmat eivät halua kulkea samaan suuntaan tai samaan tahtiin. On vain pakko yrittää pitää molemmat lähellä, pyytää toista odottamaan jos toinen on hitaampi jne. jotta tuolla uskaltaisi kävellä ilman, että kukaan jää pyöräilijöiden tai autojen alle. On myös tullut vastaan tilanteita, että toinen ei suostu liikkumaan ja sitten on vain nakattava tyyppi kainaloon ja mennä kiltisti kulkevan perään. Jos rattaat on mukana, ollaan silti kävelty osa matkaa ja tällöin homma on paremmin hallinnassa, koska usein ipanat haluavat pitää rattaista kiinni ja jos jompi kumpi ryhtyy niskuroimaan, voi hänet laittaa rattaisiin ja kävellä vain toisen kanssa.

Summasummarum, hyvin on kävelylenkitkin menneet ja molemmat jaksavat kyllä kävellä hyvin halutessaan. Ollaan pari kertaa tehty tosi pitkäkin metsäkävelylenkki: toisella kerralla olin yksin ja paluumatkalla kannoin molempia vuorotellen olkapäillä vähän aikaa, toisella kerralla mukana oli lasten eno, mutta tällöin kävelivät kuitenkin ihan koko matkan. Metsässä on ihmetelty puita, puiden juuria, kiviä, sammalta, käpyjä, sieniä...

Puistoreissujen, kävelyretkien yms. lisäksi ollaan oltu ihan tässä meidän pihapiirissä ja suurimmaksi hitiksi on muodostunut potkumopoilla hurjastelu! Välillä pihalla on myös meidän seinänaapurin ja naapuritalon ihanat äidit lapsineen, jolloin lapset ovat joutuneet opettelemaan mopojen jakamista muiden lasten kanssa ja oman vuoron odottamista. Kuten ennenkin meidän kaksikosta tyttö on hiukan sosiaalisempi muiden lasten suhteen kuin poitsu. Pihalla kuten myös puistossa tyttö seurailee enemmän muiden lasten touhuja ja saattaa mennä lähelle katsomaan leikkejä ja ehkä mukaankin. Poika on vähän enemmän omissa oloissaan, mutta kyllä hänkin näyttää nauttivan muiden lasten läheisyydestä ja mielellään kotiin lähtiessä molemmat antavat halit naapureiden lapsille ja joskus äideillekin. On ylipäänsä tosi kiva, että muksuilla on samanikäisiä kamuja tässä ihan vieressä ja oppivat pihalla touhuillessaan hiukan sosiaalisia taitoja. Päiväkodissa kun meidän lapset eivät siis vielä ole.

Lasten täti, minun siskoni, kävi meillä oleskelemassa muutaman päivän syyskuun alussa ja oli tosi ihanaa touhuta yhdessä. Lapset tykkäsivät kovasti ja mikäs sen kivempaa kuin kasvattaa suhdetta tädin kanssa. Käytiin mm. vähän pyörimässä kaupungilla, Prisman puuhapaikassa leikkimässä ja tsekkaamassa pikkuveljemme ( + avopuolison) uusi asunto.

Viime viikonloppuna me lähdettiin vuorostamme kyläilemään Tampereelle miehen veljen perheen luokse. Sielläkin oli tosi nastaa ja käytiin jopa miehen (+ miehen veljen) kanssa katsomassa Ron Mueck:n taidenäyttely ja lapset olivat sillä aikaa muiden hoivissa. Tulevana viikonloppuna suunnataan vuorostaan Kuopioon mummoloimaan vielä ennen mun töihinpaluuta.

Mitäs muuta vielä, hmm. No itse olen käynyt viettämässä lapsivapaata mm. leffassa ystävän kanssa ja samaisen tyypin kanssa lähdettiin onnibussilla Mikkeliin toisen kaverin luokse. Käytiin syömässä, rupateltiin, laitettiin kasvonaamiot, nautittiin sihijuomaa, tehtiin ruokaa, ehostettiin itsemme ja käytiin vähän rimpsalla. Oikein mainio reissu! Vähän syysflunssaa podettiin viikko-pari sitten lähinnä nuhan muodossa - onneksi ei tullut kuumeilua tai muuta, koska olin justiinsa flunssan tullessa viikonlopun lasten kanssa kolmistaan miehen ollessa kalareissulla. Ehdin jo vähän säikähtää, kun oma olo oli torstai-iltana ihan kaamea. Ei olis ollu kovin herkkua olla kipeenä ja huolehtia mukeloiden viihdyttämisestä koko viikonloppu yksin. Ja sitten vielä "asiasta kukkaruukkuun" eli ystäväperheemme sai elokuun alussa toisen tyttären, hän on oikein suloinen pakkaus :) Onnea, onnea, onnea!

Tämmöisiä kuulumisia meiltä tällä kertaa. Mukavaa syksyä! 

Toukokuun touhuja ja kuvia

Huhtikuun lopussa pakkasin kimpsut, kampsut sekä lapset autoon ja huristeltiin Kuopioon mummoloimaan (29.4.-4.5.). Paikalla oli (lasten) mummi, pappa, tädit sekä enokin tais paikalla pyörähtää silloin tällöin, joten ihan kivasti oli menoa ja meininkiä. Ihanasti kaikki touhusivat ipanoiden kanssa ja voi että he taas viihtyivät ja oli kiva katsoa niin iloisia ilmeitä itse kullakin.

Vapun aattona lähdettiin porukalla torille hummailemaan. Ipanat ihmettelivät ihmisvilinää ja juoksentelivat eri suuntiin. Onneksi oli vahtijoita riittävästi! :D Etenkin Hilu juoksi, osoitteli ja hihkui innoissaan "uiiii!" kaikkea, niin ihmisiä kuin ilmapalloja ja koiriakin. Vappupäivänä kävimme yhdessä syömässä vappulounasta ja käytiin katsomassa tivolin meininkiä. Yhdessä laitteessakin ipanat pääsivät käymään, ihan ensimmäistä kertaa.

Vappupäivän jälkeen ohjelmassa oli vielä upean kesäisestä säästä nauttimista mummilan pihassa sekä läheisellä laavulla. Ipanat heittelivät veteen kiviä ja tekivät keitoksia kippoihin ja kuppeihin. Saippuakuplia ihasteltiin, ajeltiin kottikärryillä, syötiin paljon (no lapset vähän vähemmän, mutta saivat maistiaisia) munkkeja, mokkapaloja ja juustokakkua. Aurinko porotti jopa niin lämpimästi, että jonain päivänä oltiin ihan t-paitasillaan ulkona.

Reissun aikana käytiin myös lasten kanssa kyläilemässä toisessa mummilassa ja kierreltiin tätien (+lasten) kanssa IKEAssa/Matkuksessa. Ikean lihapullat käytiin syömässä ja löysin Budget sportista ipanoille verkkapuvut. Mummi vähän sponsoroi tätä vaatehankintaa ♥ ja tätikin osti lapsille kevätpipot ettei tartte fleecevuorellisia enää käyttää ;)

Kotosalla ollessa ollaan ulkoiltu kiitettävästi ja onpahan muuten aika paljon helpompaa lähteä ulos, kun ei tartte pukea niin paljon päälle. Jo pelkästään rukkasista eroon pääseminen helpottaa paljon! Raput halutaan nykyisin kävellä ylös sekä alas kaiteesta kiinni pitäen. Joskus annan oman käden vielä tueksi, mutta aika hienosti jo mennään. Joskus kokeillaan vähän ilman kaidettakin, mutta siitä en oikein tykkää, kun ei tartte paljon horjahtaa, että käy hullusti!

Ipanat nauttivat ulkona olemisesta ja molemmilla on omat lempparipuuhat. Noppa-poika leikkii paljon kaivolla heitellen sinne kaiken maailman kiviä, oksia ja lehtiä. Puistossa ollessa menen yleensä Hilun perässä ja vilkuilen vain, että Noppa ei lähde litomaan. Hilun kanssa lasketaan aika paljon liukumäkeä ja molemmat tykkäävät kiikkumisesta. Hilu on selvästi sosiaalisempi ja kiinnostunut muiden lasten touhuista: seurailee muiden tekemisiä ja liittyy seuraankin. Noppa taas viihtyy enemmän omissa oloissaan, mutta touhuilee kuitenkin koko ajan jotain. Välillä itseäni ärsyttää, kun ei meinaa tehdä muuta kuin on siellä kaivolla, mutta toisaalta se on kyllä mulle paljon helpompaa, että touhuilee pääosin siinä yhdessä paikassa. Joskus ipanat ovat eri puolin puistoa ja minä seison typeränä yksin keskellä, jotta näen molemmat, ja vilkuilen siitä molempia. Olis kyllä kiva jos puisto olisi aidattu!

Mukavaa kesän alkua teille lukijoille :)

Piristystä ulkoilusta ja tulevia haasteita

Viimeisen viikon aikana ollaan ulkoiltu aamupäivisin enemmän kuin parina viime kuukautena yhteensä. Aiemmin taisin ajatella, että on helpompaa vain olla tässä kotosalla ja on liian suuri vaiva lähteä käymään ulkona päivittäin. Kadehdin äitejä, jotka jaksavat lähteä. Joku tätä lukeva voi ajatella, että onpa siinä äiti, kun ei ole ulkoiluttanut lapsiaan päivittäin... En tiedä miksi olen kokenut lähtemisen niin pirun vaikeaksi. Onhan se toki aikamoista pukemisrumbaa ja voimien koettelua, kun kantaa kahta 9-10 kiloista kainaloissa portaita ylös ja alas. (Nyt tosin saavat kiivetä jonkin verran portaita, kun tullaan sisälle, mutta alaspäin kulkevat vielä kainaloissa, koska muuten matka ulos kestäisi ikuisuuden eikä mulla riitä kärsivällisyys.) Itsellä on hiki hatussa ja sarvi otsassa jo ennen kuin on edes astuttu sisältä ulos. Nyt on kuitenkin todettava, että on lähteminen kuitenkin lopulta ollut sen väärti! :D

Kuvioihin astui siis kitinät ja kiukut jokin aika takaperin (pojalla varsinkin) ja aloin olla jo ehkä vähän hermoraunio täällä kotona. Ulos lähteminen on siis piristänyt itseäkin eikä ulkona tarvitse viihdyttää noita kuten sisällä, ainakaan samassa mittakaavassa. Ulkona saadaan kaikki haukattua vähän raitista ilmaa ja päästään neljän seinän sisältä pois. Kitinää vähemmän, ei koko ajan kieltämistä ja viihdyttämistä. Kyllä hermot lepää! Joutuu sitä ulkonakin tietysti asettaa rajoja, kiikuttaa keinuissa, pitää sylissä, nostaa liukumäkeen ja auttaa alas yms. mutta silti ollut hyvä meininki verrattuna kotona palloiluun. Naperot on tykänny ulkoilusta ja toistaiseksi pärjään ihan jees!

Ollaan ulkoiltu tässä meidän talonyhtiön pihamailla ja puistossa. Puisto on iso eikä ihan vieressä ole autotietä. Toistaiseksi voin antaa molempien mennä puistossa aika kauaskin minusta, koska ehdin ottaa heidät kyllä kiinni ennen kuin pääsevät "karkuun", mutta kun toppavaatteet lähtee ja kävely muuttuu juoksuksi....hmm...sitä oon viime aikoina jonkin verran pohtinut. Aidattuja puistoja ei ole tässä naapurustossa. Yhteen ei kyllä ole mahdoton matka, mutta ärsyttää kun toi lähin puisto on osittain aidattu. Häh, mitä hyötyä? Eikö olis voinu aidata kokonaan?

Ongelmaksi näyttäisi tällä hetkellä (ja varmasti jatkossakin) muodostuvan siis se, että kumpikin päättää mennä just sinne minne toinen ei mene. Toisin sanoen kaksi taaperoa vipeltää eri suuntiin ja mä mietin kumman perään menen ensin: onko lähellä esim. pihatietä jossa joskus ajaa autojakin. Minne toinen ehtii ja onko siellä vastaavanlaisia vaaroja jos menen ton toisen perään ensin? Paljon he tepastelevat toistensa ja minun perässä, mutta kyllähän tuon näkee jo nyt, että omia rajoja haetaan ja välillä oikein virnistellen pikakävellään minua karkuun, kun sanon että "samaan suuntaan", "tänne päin", "ei sinne" jne. Lisäksi jos päästää ipanat kävelemään kävelytielle, joutuu itse kyttäämään koko ajan ympärilleen ja silmät saa olla selässäkin etteivät jää pyörien alle. Noi kun sinkoilevat minne haluavat ja milloin haluavat enkä mitenkään saa pidettyä heitä nätisti vain vieressä kulkemassa.

Näistä tulevista ongelmatilanteista huolimatta nautitaan nyt raikkaista talvisäistä ja ulkoilun tuomasta piristyksestä. Aikakin menee aamupäivisin paljon paremmin! Sisälle tultuamme alan valmistella lounasta ja ruokailun jälkeen leikitään sekä vaihdetaan vaipat, jonka jälkeen koittaakin päiväunien aika. Luksusta!

Vanhakin voi joskus innostua ;) En ollutkaan tehny lumiukkoa varmaan ala-asteiän jälkeen, heh.

Mukavan kirpsakkaa loppusyksyä lukijoille! Ja pikakuulumiset

Meille kuuluu hyvää. Kävin lasten kanssa mummolareissulla perjantaista maanantaihin ja naperot (ja itsekin toki) pääsivät vähän muihin maisemiin sekä oleskelemaan muidenkin kuin vanhempien kanssa. Hyvin maistui mummin tekemä vispipuuro ja saunassa/suihkussa/kylvyssäkin naperoiset nauttivat. Unta riitti aamuisin yllättävän pitkään ja tänä aamuna kotonakin nukuttiin jopa noin 7.30 saakka. Valio-myrsky aiheutti mummilaan noin 14h sähkökatkoksen, mutta onneksi se alkoi illalla ja kesti yön yli vain aamupäivään.

Kottariajelulla mummilassa

Eilen tehtiin pitkähkö kävelylenkki ulkona kirpeässä syysilmassa. Lapset tosin nukahtivat rattaisiin, mikä oli tarkoituskin, mutta itse nautiskelin auringonpaisteesta ja raikkaasta ilmasta. Innostuin muutaman kuvankin räpsäsemään :D

Monikkokirppikseltä ostetut ihanat vaunuverhot (Raila Design:n tuote)

Lenkkimme varrelta

 
Lenkki päättyi sairaalalle, missä käytiin välipalalla ravintola-kahvilassa, jonka jälkeen olikin Nopan lastenpolin keskoskontrolliaika. Mitat olivat 8890g/74,9cm ja huomenna saadaan likankin mitat, kun on neuvolakäynnin vuoro. Polilla kaikki meni hyvin ja kehitys näyttää hienolta! Voisimme kuulemma soittaa fyssarillekin, että emme kävisi sielläkään enää. Viimeksi fyssarilla olikin puhetta, että voitais lopettaa käynnit kunhan lapset oppivat kävelemään, mutta polilta sanoivat, että voitais vaikka soittaa sinne aika, kun molemmat kävelee ja käytäis sitten vaan enää näytillä. Turhaanpa me siellä tosiaan käydään, kun ei kehitystä nyt voi vauhdittaa eikä tarvitsekaan, vaan naperot kehittyvät nyt hienosti omaa tahtiaan eikä erityisiä ongelmia ole :)

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. 

Nautitko sinä syksystä vai onko se välttämätön paha kesän ja talven välissä? :D

Vaunuilua pikkupakkasessa & korvikejuttuja

Aika kirpakkaa säätä pidelly täällä Jyväskylässä. Saapi ainakin raitista ilmaa jos lähtee vaikka vaunuttelemaan! Tekee ihan hyvää tän kotona kökkimisen ohella ;) vaikken mikään kävelylenkkien ystävä olekaan. Mitenkähän sitä oppis tykkäämään tuosta kävelystä?? Musaa vois tietenkin ottaa mukaan, en vaan ikinä muista, kun aika nopsaan yrittää noi lähdöt aina tehdä. Tänään heivasin molemmat ensin syömisen jälkeen vaunukoppiin ja parvekkeelle etteivät saa sisällä lämpöhalvausta odotellessaan minua. Ripustin sitten pyykit, laitoin itteni valmiiksi, minkä jälkeen kopat käsiin ja pihalle päin.  

Uloslähtö sujuu jo paljon paremmin, vaikka yksin lähtisinkin. Toki miehen kanssa se on helpompaa eikä tartte hikoilla koppia kantaessa. Oon tehny nyt niin, että en menekään pyörävarastoon (ratasosan säilytyspaikka) lukittujen sisäovien (2 kpl) kautta vaan kävelen koppien kanssa suoraan ulos etuovesta ja sitä kautta pyörävaraston ovelle. Sit kopat maahan, varaston ovi tappiin kiinni että se pysyy sepposenselällään, pikainen rattaiden noutaminen (ehkä 15sek) varastosta, minkä aikaa kopat ovat ulkona. Ulkona sitten kiinnitän kopat rattaisiin ja eiku menoks!

Ekasta kuvasta huolimatta ei täällä vielä noin paljon lunta ole :P Kävin vaunuilemassa tänään tuolla laskettelurinteiden hujakoilla ja siellä tykitettiin ekoja lumia eli siksi valkoinen maa. Koitin vähän hämätä ;)

Eilettäin käytiin lenkillä koko perheen kesken. Haettiin samalla reissulla apteekista keskoskorviketta (taas vaihteeks) lisää. Kyllä on rahaa menny mukavasti tuohon korvikkeeseen, mutta kohta päästäänkin siitä eroon. 3,5 - 4 kg asti sitä pitäisi syödä ja tyttöhän oli viimeks jo 3700g + risat, poika oli 3300g + risat, mutta menny nyt jo varmaan yli 3,5 kilon. Pian siirrytään siis kaupan korvikevalmisteisiin. Pitää tehdä niin, että ruetaan totuttelemaan kaupan korvikkeeseen hiljalleen lisäämällä sitä ensin vähän Premiloniin, sitten vähän enemmän jne.  

Aloitetaan totuttelu ehkä noin viikon päästä, kunhan rota-rokotteen sivuoireet ovat varmasti loppuneet. Jos alotettaisiin jo nyt, ei tiedettäisi johtuuko mahdolliset vatsanväänteet rokotteesta vai korvikkeesta eli siksi parempi aloittaa vasta, kun toisesta on päästy eroon. Kuulemma noin 10 päivää rokotteen antamisesta olisi hyvä odottaa. Ei oo muuten juurikaan vauvoilla ollut mielestäni normaalia enemmän ähistelyä eli aika vähällä taidettiin päästä! :)

Yövirkut vauvat & kaupunkireissu

Meninkin kirjoittamaan viimeksi, että yöllä ei onneksi riehuta. No, toissayö olikin sitten ihan percstä. Mä valvoskelin ja odottelin noin klo 3 syöttöjä. Juu ei nyt puututa siihen, että valvoin ;) Poika alko heräillä klo 3.20 ja tyttö vähän myöhemmin. Molemmat oli syöny klo 3:50 ja sängyssä valmiina jatkamaan unia. Tyttö nukahti toki, ei ongelmaa! Näytti siltä, että poikakin jää nukkumaan (oli jo ihan unessa), mutta jostain syystä säpsähti hereille. Siitäpä se pojan kanssa valvominen sitten alkoi. Mentiin olkkariin ettei herätetä muita kitinällä ja tuhinalla. Alko taas se levoton heiluminen ja ininä. Vähän itkuakin, mutta onneksi ne itkuhetket menee aina nopeasti ohi, HUH. Vähän tuli rupsujakin joten luulenkin, että saattoi nyt se rota-rokote vähän vaikuttaa pojan oloon. Joskus puoli 6 maissa ajattelin vaihtaa märän vaipan pois jos se vaikka ärsyttää. Vaihdoin vaipan ja sain puhtaan tilalle. Poika puhtaissa syliin ja prööööt...eiku taas vaipan vaihtoon. Mutta hienoa, että sai nyt tuskaisen olon pois ja aika pian tän jälkeen hän sitten nukahtikin noin kuuden maissa.

Viime yö meni aika hyvin, mutta molemmat naperot oli unessa vasta noin klo 2 yöllä eli aika myöhään taas kitkuteltiin. Viiden jälkeen aamuyöllä alko sängystä kuulua yninää ja tuhinaa. Päätin syöttää molemmat sänkyyn etten nostakaan heitä pois. Ihan siltä varalta etteivät herää :D Hyvin meni - syömisen jälkeen nukahtivat. Poika alko tuhista uudelleen 20 minsan päästä ja syötin vähän lisää, kun aiemmin söi vain puolet annoksestaan. Annoin siis toisen puolen ja sitten nukahti lopullisesti.

Saas nähä mimmonen tuleva ilta ja yö on :D Kiva ois osata ennustaa niin vois varautua...

Vaunuteltiin tänään keskustaan naperoitten kanssa: raitista ilmaa, ah! On niin ihanan raikas syyssää. Pakkasta oli yöllä ja aamullakin useempi aste, mutta ei enää juurikaan tossa klo 13.30 kun lähdettiin. Oli taas pähkäileminen pukeutumisen suhteen! En yhtään osaa arvioida, minkä verran vauvoille pitäis laittaa päälle. Tällä kertaa laitoin bodyn ja housujen lisäksi villasukat, tumput, kypärämyssyn ja vanupuvun. Sitten paketti äitiyspakkauksen makuupussin sisälle vaunuihin. Lämpömittari on joskus ollu mukana vaunuissa ja aika korkeita lämpötiloja näyttää. Mikä siis olisi sopiva lämpötila vaunuissa? Harsoa oon pitänyt 99% kopan suuaukon edessä, mutta onko sillä muuta funktiota kuin suojata esim. tuulelta? Toki samalla pitää koppaa vähän lämpimämpänä, kun ei tuule suoraan sisälle. Tyytyväisenä nukkuivat koko reissun ajan ja nukkuvat edelleen parvekkeella, joten tuskin on liian kuuma tai kylmä. Oltiin reissussa kolmisen tuntia.

Pikkuostoksia tein mm. typsylle sukkahousut nimijuhliin ja itelleni ostin lämpökihartimen. Meinasin mennä ottamaan kampauksen nimijuhlapäivänä, mutta sama oli ostaa toi kiharrin niin voin tulevaisuudessakin laittaa vaikka kiharoita joihinkin juhliin. Kiharrin oli vielä 15% alennuksessa Sokoksella ja lisäksi sain toki henkilökunta-alennuksen -15%, koska olen S-ryhmän hlökuntaa.

Kaupungista hurautin takas kotiin bussilla. Meinasin eka kävellä, mutta sit aattelin, että testataas toi bussilla kulkeminen myös nyt samalla :D Selviydyin!

(Hain just pojan parvekkeelta pois ja niska on lämmin eli ilmeisesti sopivasti oli päällä :) )

Syksyisen ulkoilureitimme varrelta

Ekat vaunuilut

Muutaman kerran ollaan käyty jo vauvojen kanssa vaunuilemassa ulkona, koska on ollut niin lämmin syksy. Pakkasiin ei varmasti oltais vielä menty jos semmoisia olisi ollut. Itsekin on alkanu vähän kaipailla raitista syysilmaa. Mitenkä paljon tämmösillä lämpimillä pitäis vauvalle pukea päälle vaunuihin? Vaunukopissa on äitiyspakkauksen lämpöiset makuupussit. Oon sinne vaan heittäny vauvat bodyssa, puolipotkareissa, sukissa toki ja ohuessa myssyssä. Eilen ja tänään laitoin lisäksi pienen peiton, koska oli vähän viileämpää kuin tossa muutama päivä sitten. Vauvat ovat kyllä olleet tosi lämpimiä kotiin tullessa eli ei ne kyllä kylmissään ole voineet olla! :)

Vaunulenkit on menny hyvin, naperot on ollu rauhallisesti unessa matkan ajan. Toi ulos lähteminen on kyllä vähän persiistä, koska ei oo hissiä ja matkalla pari "mutkaa". Hyvin se kahdestaan menee miehen kanssa, mutta sitten kun yksin lähtee niin jee jee. Rattaat on siis pyörävarastossa kahden lukollisen oven takana. Oville pitää raahata kaksi vaunukoppaa sisältöineen: painavat mun mielestä nyt jo ihan hirveesti vaikka vauvat ei paina vielä mitään! Ekalla ovella pitää laskee kopat alas, avata lukko, nostaa koppa ovea pidellen kynnyksen yli oven toiselle puolelle. Nostaa toinen koppa myös samalla tavalla ovea auki pidellen. Sitten koppa kerrallaan seuraavalle ovelle, missä sama juttu. Lukollinen ovi eikä pysy auki ilman pitoa :( Varastossa asia helpottuu, kopat vaan kiinni rattaisiin ja ulos. Just ja just mahdutaan ovesta pihalle! Eipä juuri leveämmät vaunut mahtuisi eli hyvä, että mittasin oven ennen vaunujen hankkimista!

Toinen ongelma ulkoilussa on se, että mä inhoon kävelyä. Siis kävelylenkkejä - ne ei vaan ole yhtään mun juttu! Kaipaan tosiaan kyllä raitista ilmaa ja voisin istuskella tuolla jossain pihalla ihan mielelläni, mutta kävely...bläääääh. Nyt kun on lisäksi ihan järjettömän huono kunto niin ei toi ulos lähteminen ihan älyttömästi houkuttele. Sanoinkin tuossa just äsken kävellessä, että pitäis tää kunto saada normalisoitua (ei se ennenkään hyvä oo ollu, mutta kun työnkin kautta tullu liikuttua kuitenkin PALJON niin ihan eri meininki kropassa) jollain muulla tavalla ensin. Ehkä sitten toi kävelykin ois vähän edes nautinnollisempaa! Joku jumppa tekis poikaa, semmoseen lähteminen vaan on vähän niin ja näin.

Oon myös valvonu ihan liikaa ja väsymys ottaa hiukan valtaa. Valvon nimittäin useimmiten siihen alkuyön ekaan syöttöön asti ja esim. viime yönä se oli tytön kohdalla alkaen klo 1.30. Tyttö söi nopsaan ja oli varmaan kahden maissa valmis, jolloin herätin pojan. No, pojan kanssa syömisestä ja etenkin nukkumisesta taisteltiinkin sitten noin kolmeen saakka! Mies oli syötelly tyypit klo 4.30-5.30 maissa aamuyöstä ja mä heräsin taas joskus kasin pintaan ja syötöt aikavälillä 8.30-9.30, jonka jälkeen jäätiin vauvojen kanssa nukkumaan sohvalle :D Silti oon ihan poikki, vaikka noi aamutorkutkin otettiin. Noh, jospa tää tästä. Kunpa osais mennä nukkumaan vaikka 21-22 maissa illalla...