Maaliskuun kuulumisia

[Teksti kirjoitettu osittain noin viikko sitten 18-19.3.]

Herttilei tää kuukausi on mennyt vauhdilla! Miehen lomaviikolla kuun alussa lähdettiin käymään Kuopion mummoloissa ihan ajan kanssa. Parina päivänä oleiltiin miehen vanhemmilla ja muuten mun porukoilla. Yhtenä päivänä käytiin myös ystäväni lapsen 1v. synttärijuhlissa. Mä jäin vielä muutamaksi päiväksi Kuopioon lasten kanssa, kun mies jo palaili töihin kotikaupunkiimme. Vähän uhmattiin kohtaloa koko reissulla, koska toinen mummi oli kovasti kipeänä, mutta ei sitten kuitenkaan haluttu perua lomasuunnitelmia. Onneksi kukaan meistä ei tullut lopulta kipeäksi ja kivaa oli tietysti viettää aikaa läheisten kanssa.  

Päivittäin ulkoiltiin pihassa erinäköisillä kokoonpanoilla (minä, isi, lapset, pappa, M-täti, I-eno, V-täti). Naperot laski pulkkamäkeä innoissaan ja minä rakensin heille myös hienon peppumäen isoon lumipenkkaan (pieneen mäkeen). Siinäkin sai ihan hyvät kyydit! Tepasteltiin pihalla, potkittiin palloa, istuttiin puutarhakeinussa ja mun oli ihan pakko tehdä lumiukko pihaan napottamaan! :D

Reippaat ulkoilijat

Neiti grillin äärellä toisen tädin kanssa

Iskä antaa vähän mukeloille vauhtia. Kuopiossa pulkkailtiin mummilan pihassa päivittäin ja siinä oli kiva pieni mäki, joka oli juuri sopiva taaperoille.

Lapset nauttivat tosi paljon, kun oli tilaa temmeltää ja muita viihdyttäjiä sekä leikittäjiä ainaisen äidin ja isin sijaan! Kotiin tultuamme poika vetäskin semmoiset kilarit, että oksat pois. Protestoi vissiin kotiinpaluuta :D Kieltämättä itki ja huus koko illan...mikä lie oli?! Tätä itkua, huutamista ja kitinää onkin nyt viime aikoina riittänyt (toi yks kotiutumisilta oli vielä oikein ultimatehuutoa) valitettavan paljon. Pojan puolesta siis (likka on ihan tyytyväinen oloonsa) ja oon aika loppu asian suhteen. Päivät on tosi raskaita, kun yks itkee ja vinkuu parin minuutin välein eli kun huutojen jälkeen rauhoittuu, aloittaa pian uudestaan jostain ihan mitättömästä asiasta tai sitten sillä on joku, mistä en tiedä.

On käyny mielessä, että voisko esim. korvat vaivata, kun pojallahan oli se tulehdus molemmissa kuukausi takaperin. Ei olla käyty vielä jälkitarkastuksessa, koska se hoidetaan ensi viikon lääkärineuvolassa. Toivottavasti korvat on OK, koska jos kaikki huuto oliskin johtunu korvista....Kovasti kyllä kuolaakin ja syö käsiään, että maybe hampaitakin vois olla tulossa. Tai sitten joku vaihe tai temperamentti, mistä mä tiiän! Toisaalta toivon, että joku syy löytyis ettei olis vaan luonteenpiirre, huoh. Mä en vaan jaksa ja siitäkin tulee vielä huono omatunto itelle, kun tuntuu, että turhaudun tuohon jätkään niin paljon ja hermostuttaa =/

Muutoin menee ihan kivasti: ollaan ulkoiltu paljon, liukasteltu puistossa ja läträtty kuralammikoissa. Ruoka ja unet maistuu. Päiväunet on nyt ollu lähes poikkeuksetta jopa 2-3 tuntia! Toisaalta mietin, onko unet vähän turhankin pitkiä välillä, kun aamulla herääminen on siirtynyt aiemmaksi. Eli eikö unta riitä enää yölle? Siis noin klo 7 meillä herätään ja joku aamu jopa 6.20-6.50. Kyllä toi kellonaika sais seiskalla alkaa!

[Alla oleva teksti kirjoitettu pe 25.3.]

Päivät poitsun kanssa ovat helpottuneet ja hän on ollut selvästi tyytyväisempi eikä niin itkuinen kuin vielä viikko sitten :) Jes jes jes! Toivottavasti tää pysyykin näin! Miten voikin tuntua päivät erilaiselta, kun yks ei koko ajan kitise, huuda tai itke!

Lääkärineuvolassa käytiin eilen ja molemmilla oli terveet korvat eli ei johtunut kitinät onneksi mistään tulehduksesta korvissa. Typsykän kanssa käydään polilla kunhan saamme sieltä kutsukirjeen kotiin, koska pienen pieni sivuääni kuului sydämessä. Lääkäri sanoi, että pienetkin äänet hän konsultoi eteenpäin ja polilla katsotaan sitten, onko tarvetta ultrata. En ole huolissani ja lääkärikin sanoi ettei kannata yöunia menettää. Muuten kaikki oli oikein hyvin ja naperot olivat tosi reippaita sekä touhukkaita. Poitsu kävi välillä mun sylissä, kun taas likka touhuili omiaan eikä äidin sylin olemassa oloa edes muistettu ;)

Seuraavaksi tulossa postausta kevään vaatteista ja kengistä.

1,5 vuotta, eikä suotta! Mitä kuuluu, mitä lapset osaavat, millaisia he ovat?

Eilen 11.2.16 napsahti naperoille 1,5 vuotta täyteen. Oon jo kauan miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mitä meillä tällä hetkellä osataan, millaisia lapset ovat ja mitä meille kuuluu, joten ehkäpä nyt olisi siihen hyvä sauma, kun tuli tuo yksi ikäetappikin vastaan. Oon kyllä aloittanut postausta jo useamman kerran, mutta jostain syystä siinä vaiheessa ei oo oikein tullu mieleen noita osaamisjuttuja :D Koitan siis nyt kirjoitella edes jotain.

Elo meillä sujuu aika säntillisesti tiettyjen aikataulujen mukaan. Nykyisin heräillään klo 8 pintaan. Neiti on yleensä heti valmis leikkeihin, mutta poika on (valitettavasti) kitisevää tyyppiä herättyään ja vähän aikaa pitää oleskella sylissä ennen muita toimia. Pottahommia ei olla vielä juurikaan harjoiteltu, mutta hiljalleen yritän aamuisin istuttaa potille edes hetkeksi aamupesujen ja päivävaatteiden vaihdon yhteydessä. Neiti ei viihdy potalla 10 sekuntia pidempään, mutta poika istuu vähän kauemmin. Iltaisin myös yritetään käydä istumassa edes hetki. Tuloksia ei olla saatu niin lyhyissä ajoissa, joten eipä nuo taida vielä tajuta miksi potalla istutaan.

LEIKIT

Leikkitouhuissa likka on meillä se dominoiva osapuoli. Haluaa useimmiten saman lelun kuin pojalla, mennä keinuhepan kyytiin just silloin kun veli istuu siinä tai muuta vastaavaa. Saattaa myös töniä tai repiä vaatteista, kädestä tai hiuksista. Soppa onkin valmis, kun kiellän ottamasta leluja kädestä tai menemästä just siihen veljen leikkiin. Likka raivostuu kielloista ja poika huutaa jos en ehdi ajoissa tilanteeseen.

Leluja kokeillaan vielä paljon suulla, mutta myös jotain "järkeviä" leikkejä osataan. Esimerkiksi nukkevauva osataan viedä rattaisiin ja sille syötetään pyynnöstä lelulusikalla ruokaa. Sankoon laitetaan tavaroita/leluja/paperisilppua ja sitten hämmenetään lusikalla/kapustalla/lapiolla. Parkkitaloon ajetaan autoja ja heitellään niitä sieltä alas. Äitiä tai iskää juostaan/pikakävellään karkuun, kun äiti/isi muuttuu leijonaksi ja murisee. Äitiä säikähdetään, kiljutaan ja nauretaan, kun äiti on nurkan takana piilossa. Verhojen taakse voi itsekin mennä piiloon ja tietokonepöydän alla on kiva maja.

Kirjoja tykätään katsella tosi paljon ja kirjoista tunnistetaan asioita ja niitä osoitetaan pyydettäessä. Tai sitten he osoittelevat asioita ja ne pitää sanoittaa. Tämä liittyy myös kaikkeen kotona eli usein pitää kertoa mikä on mikäkin: osoitellaan esim. lamppuja, tauluja, kukkia, kehonosia (silmät, nenä, suu, kieli, korvat, masu, napa, tukka, pää, sormet, varpaat, jalat, kädet, peppu), vaatteita (paita, housut, sukat, pipo, rukkaset etc.). Lempparileluja ei taida varsinaisesti olla, mutta esimerkiksi keinuhepasta, rakennuspalikoista, soivista leluista, paperista (jota voi silputa pienenpieniksi paloiksi), muovipulloista ja vedettävästä koiralelusta tykätään.

TEMPERAMENTTIA?

Noppa-poika on kovin itkuherkkä ja valitettavan monesti itsellänikin menee siihen huutoon hermot. Toki joskus huutoon on ihan syynsä, mutta usein tuntuu, että ihan vaan naps yhtäkkiä "päättää" ruveta kiukuttelemaan. Ja se kiukku ei oikein tahdo mennä ohi vaan kovenee kovenemistaan. Ja ääni on kova! Jos tyttö kiukuttelee, se kestää yleensä hetken verran. Noi pojan huutokiukut ja itkut meinaa viedä minusta kaikki mehut. No, nyt oon vähän ottanu jäähyä käyttöön pojan kanssa. Vien makuuhuoneeseen (ovi raollaan) ja sanon, että nyt rauhoitu siellä. Useimmiten menee 5 sekuntia ja poika hiljenee, avaan oven ja kehun kuinka hienosti hän rauhottui. Joskus homma on sillä selvä, joskus seuraava raivari alkaa parin minuutin sisällä.

Nyt viime aikoina kiukkuja on ollut vielä enemmän, luultavasti (ja toivottavasti) johtuen sairastelusta. Molemmat ovat olleet räkäisiä ja yskäisiä. Tytöllä oli parina päivänä vähän lämpöä, pojalla sen sijaan lämpöä ja muutamana päivänä kovempi kuume. Eilen lähdin lääkäriin kolmenvartin varoitusajalla rattailla tuossa loskasäässä ja sanonpa, että ei ollu herkkua. Piti juosta osa matkaa, kun tuli niin kiire. Mutta onneksi käytiin, koska pojalla olikin tulehdus molemmissa korvissa ja nyt on ensimmäinen antibioottikuuri päällä. Luojan kiitos viime yö oli normaali, koska neljä edellistä yötä oli ihan takamuksesta suoraan sanottuna. Eipä tullu paljon nukuttua. Eli onneksi sairastelut alkavat olla pian ohitse, LUULEN ainakin!

MITÄ JO OSATAAN?

Jos jätetään itkut ja kiukut huomiotta, meillä asustaa kaksi jo aika fiksua pikkunaperoa. Kummallakaan ei tule vielä sanoja, mutta ymmärrystä ja erilaisia taitoja löytyy :)

• leluja ja vaatteita siivotaan laatikkoon pyynnöstä (joskus tietysti ei vaan huvita)
• kauppakassit puretaan hienosti
• äidille tuodaan pyykkikoneesta märät vaatteet, jotta äiti voi ripustaa ne kuivumaan
• pyynnöstä (useimmiten) annetaan halit ja tyttö pusuttaa

Hilu-tyttö on kiinnostunut pukemisesta ja yrittää laittaa vaatteita päällensä milloin mitenkin. Kengätkin pitää saada joskus jalkaan sisällä ja vaippasiltaan on ihan paras juosta pitkin asuntoa. Nämä koskevat molempia. Kun ollaan lähdössä ulos ja otan ulkovaatteita esille, molemmat menevät eteisen lattialle istumaan ja antavat pukea (yleensä) tosi hyvin ja odottavat (yleensä) hienosti kunnes kaikki on valmiita lähtöön.

Ruokailun suhteen ollaan menty vielä sormiruokaillen, mutta nyt parin päivän sisällä Hilu ei ole suostunut kovin paljoa syömään joten päädyin antamaan hälle lusikan. Eilen ja tänään lusikoi ekoja kertoja ruokaa suuhunsa (siis niin että oikeasti sai syötyä lähes lautasellisen) ja onnistui tosi hienosti! Noppa tietysti haluaa lusikan myös, koska siskollakin on, mutta ei oikein edes yritä syödä sillä vaan paukuttaa lusikkaan lautaseen. No, nyt oon sit ite ottanu vielä yhen lusikan ja syöttäny sillä vaivihkaa Noppaa. Lusikalla syömistä ei olla juurikaan harjoiteltu joten tosi jännä, miten toi likka sen jutun hoksas ihan yhtäkkiä :)

Molemmat kävelevät varmasti ja juoksuaskeliakin koitetaan ottaa, mutta ehkä se on vielä enemmän sellaista pikakävelyä :D Ulkonakin kävely onnistuu hyvin tasaisella, mutta jos kompastutaan niin ylös ei kumpikaan pääse ilman apua. Ulkona viihdytään kyllä hyvin, mutta nyt alan tajuta, miten hankalia ulkoiluhetket voivat kaksosten kanssa olla. Toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Eli ulkoiltava olisi jossain, missä ei pääse tapahtumaan vaaratilanteita jos en saakaan pidettyä molempia ihan siinä vierellä. Ja nyt on vielä helppoa, kun kumpikaan ei oikeasti juokse ja toppavaatteissa taapertaminen on hiukan hitaampaa!

Kieltojen totteleminen on vielä vähän niin ja näin. Monenmonta kertaa päivässä joutuu kieltämään nätisti ja vähemmän nätisti, aina samoista asioista. Ja mulla nousee savu korvista! On se vaan hirvittävän turhauttavaa ja kun toisen saat siirrettyä vaikka kielletystä paikasta pois, on toinen samassa paikassa jo virne naamalla. Turhauttavaa!

Musiikki aiheuttaa myös virneitä kasvoille ja molemmat osaavat humputella musiikin mukana. Tyttö osaa hiukan leikkiä mukana (ja joskus hyräilee hiukan), kun taas poika ei vielä leiki samalla tavalla itsenäisesti. Lempparilaulu taitaa olla edelleen hämä-hämähäkki. Jalkoja osataan tömistellä lattiaan ja taputtaminen on ihan piece of cake :)

Puuh, jokohan tässä olis riittävästi. Alkaa ajatukset jo meikäläiseltä loppua! Ai niin, siitä pitikin vielä kirjoittaa, että 2. helmikuuta olleen kaksosten päivän kunniaksi meidän seudun Monikkoperheet ry järjesti liikuntatapahtuman eräässä liikuntakeskuksessa ja siellä käytiin viime lauantaina. Kokeiltiin temppurataa, huidottiin sählymailoilla ja osallistuttiin vanhempien ja lasten akrobatiatunnille. Päivään kuului myös ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin kotia. Itse lähdin tosin lähes samantien takaisin Boxing-tunnille!

Mukavan kirpsakkaa loppusyksyä lukijoille! Ja pikakuulumiset

Meille kuuluu hyvää. Kävin lasten kanssa mummolareissulla perjantaista maanantaihin ja naperot (ja itsekin toki) pääsivät vähän muihin maisemiin sekä oleskelemaan muidenkin kuin vanhempien kanssa. Hyvin maistui mummin tekemä vispipuuro ja saunassa/suihkussa/kylvyssäkin naperoiset nauttivat. Unta riitti aamuisin yllättävän pitkään ja tänä aamuna kotonakin nukuttiin jopa noin 7.30 saakka. Valio-myrsky aiheutti mummilaan noin 14h sähkökatkoksen, mutta onneksi se alkoi illalla ja kesti yön yli vain aamupäivään.

Kottariajelulla mummilassa

Eilen tehtiin pitkähkö kävelylenkki ulkona kirpeässä syysilmassa. Lapset tosin nukahtivat rattaisiin, mikä oli tarkoituskin, mutta itse nautiskelin auringonpaisteesta ja raikkaasta ilmasta. Innostuin muutaman kuvankin räpsäsemään :D

Monikkokirppikseltä ostetut ihanat vaunuverhot (Raila Design:n tuote)

Lenkkimme varrelta

 
Lenkki päättyi sairaalalle, missä käytiin välipalalla ravintola-kahvilassa, jonka jälkeen olikin Nopan lastenpolin keskoskontrolliaika. Mitat olivat 8890g/74,9cm ja huomenna saadaan likankin mitat, kun on neuvolakäynnin vuoro. Polilla kaikki meni hyvin ja kehitys näyttää hienolta! Voisimme kuulemma soittaa fyssarillekin, että emme kävisi sielläkään enää. Viimeksi fyssarilla olikin puhetta, että voitais lopettaa käynnit kunhan lapset oppivat kävelemään, mutta polilta sanoivat, että voitais vaikka soittaa sinne aika, kun molemmat kävelee ja käytäis sitten vaan enää näytillä. Turhaanpa me siellä tosiaan käydään, kun ei kehitystä nyt voi vauhdittaa eikä tarvitsekaan, vaan naperot kehittyvät nyt hienosti omaa tahtiaan eikä erityisiä ongelmia ole :)

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. 

Nautitko sinä syksystä vai onko se välttämätön paha kesän ja talven välissä? :D

Lasten ensimmäinen hammastarkastus

Flunssapostauksessa kerroin, että molemmilla ipanoilla on kuusi hammasta, mutta sen jälkeen likalle on tullut vielä kaksi lisää ja poitsullekin yksi. Eli hammassaldomme on: likka 8, poitsu 7. Kävimmekin eilen esittelemässä hampeja hammaslääkärissä - tai no, enemmän me kyllä juteltiin lääkärin/hoitajan kanssa ja pikaisesti hän niitä hampaita/ikeniä kokeili (lapset ei oikein tykännyt tästä eli itkut tuli). Kuulemma ikenet pullottaa, että lisää hampaita on piakkoin tulossa!

Syysvaatteina Reiman välikausihaalarit ja Littlemaya-verkkokaupasta tilatut iiiihanat pipot ♥

Juttelimme lääkärin/hoitajan kanssa muun muassa hampaiden harjaamisesta ja ksylitolipastilleista. Hampaita ryhdyimme harjaamaan heti ensimmäisten hampaiden tultua ja hampaat pestään aamuin sekä illoin. Käytössä meillä on Oxygenol Muumi-hammastahna, vahvuudeltaan 500ppm. Ollaan käytetty tahnaa molempina harjauskertoina, mutta kuulemma suositus on muuttunut eli aamuin voisi pestä vain vedellä ja illalla 1000ppm vahvuisella tahnalla. Vaihdetaan sellaiseen, kun nykyinen tuubi loppuu. Ksylitolipastilleja ollaan annettu ruokailun jälkeen (isi muistaa paremmin, mulla tuppaa unohtua), mutta liian vähän eli niitä vois antaa jopa 2 kpl / ruokailu, jotta saisi kaiken hyödyn irti.

Lääkäri/hoitaja kyseli, ovatko lapset saaneet syödä makeaa (ei ole, maistoivat synttärikakkua lusikalliset) ja mitä meillä on ruoka- ja janojuomana. Ruuan kanssa juodaan aina vettä oikeasta mukista tai lasista, 3x päivässä ennen päiväunia sekä yöunia annetaan maitoa tuttipulloista. Kuulemma suositeltavaa olisikin, että tuttipullojuominen vähenisi ja tuteista vois yrittää päästä eroon noin 1,5-vuotiaana. No, tästä en aio ottaa suurta stressiä. Tutit ovat pääosin apuna rauhoittumisessa, kun on unien aika. Nopsu nukahtaa useimmiten ilman tuttia. Päivällä tutit on käytössä jos on hirvee kitinävininä päällä.

Kariesbakteerista puhuimme lyhykäisesti myös. Se tarttuu helposti vanhemman suusta lapselle jos maistellaan samalla lusikalla ruokaa tms. No, meillä samasta lusikasta syövät vain lapset. Ja tutit vaihtuu suusta toiseen päivittäin (sekä samoja leluja maistellaan/kuolataan), mutta lapsilla nyt ei vielä (tai toivottavasti ikinä) olekaan kys. bakteeria joten se ei haittaa. Vanhempien ei vain pitäisi esim. nuolaista samaa jätskiä, mitä lapselle syötetään jne. Ei vielä ajankohtaista meillä.

Yritin ottaa söpöä kuvaa pipoista, mutta pöh kun yks ei pysy paikoillaan :D

Tarkastuksen jälkeen humputeltiin kaupungissa: kävin ylläriylläri syömässä Picnicin kana+bbq-patongin. Syötin lapsille samalla välipalan: valmiin omena-mango-kauraherkun ja banaanin. Satuinpa törmäämään myös pariin kaveriinkin myöhemmin ja heidän kanssaan käytiin vielä Subwayssa, mutta tällä kertaa olin keksi-limu-linjalla! Pitäiskö äidinkin miettiä omia hampaitaan? :D

Neiti flunssan kourissa & muita juttuja

Flunssan aiheuttamia haasteita...

Typykällä oli ensimmäinen "kunnon" flunssa ja ilmeisesti tästä johtuen edellisen viikon päivät olivat aika rasittavia, puhumattakaan muutamasta yöstä o.O Illan ja yön tullen yskä oli se pahin ongelma ja yskästä johtuen Hilu heräili useasti eikä saanut oikein unenpäästä takaisin kiinni. Välillä saattoi nukahtaa tosi helposti syliin (oli reppana niin väsynyt), mutta sitten taas seuraava yskänpuuska herätti ja kaikki alkoi taas alusta. Tutti rauhoitti oloa ja helpotti nukahtamista, mutta yskän tullen tutti lensi kaaressa suusta pois joten eipä siitäkään lopulta apua ollut :/ Jokunen yö menikin valvoessa Hilun kanssa olohuoneessa. Tai no välillä hän nukahti sitteriin, mutta hetken torkahdettuaan taas heräsi ja ympyrä oli valmis. Ei ollut herkkua! Eipä siinä oikein ite tullut nukuttua kuin pikkupätkiä siellätäällä.

Yskän kaveriksi saapui nuha ja yhtenä iltana oli ainakin kuumetta. Tällöin soitin päivystysneuvontaan, koska oli viikonloppu ja pohdittiin, pitäiskö tyttöä käyttää lääkärin luona. Hiukan vaikutti harovan korvaakin välillä. Neuvonnan ohjeen mukaisesti haimme apteekista nestemäistä Buranaa ja annettiin sitä Panadolin lisäksi. Panadolia olimme siis jo antaneet parina päivänä. Tyttö oli tosi kuuman tuntuinen ja saimme puhelimitse myös ohjeen mennä hänen kanssaan haaleaan suihkuun. Onneksi kuume hävisi seuraavaan päivään mennessä eikä ole enää korvaakaan hieronut joten ei siellä mitään tulehdusta kai olekaan. Nuha ja pieni köhä jatkuu edelleen, mutta ne eivät enää onneksi vaikuta päiviin ja öihin. Nyt Hilu on taas ollut iloinen itsensä ja mennyt hienosti nukkumaan sekä päivä- että yöunille :) 

On sitä vaan avuton olo, kun ei voi toisen oloa helpottaa. Yskä oli inhottavin juttu, kun toinen yritti ja halusi kyllä nukkua, mutta kun limaa oli kurkussa ja se yskitti, niin minkäs teet :( Yhtenä yönä keitin vettä ja yritin antaa höyryhengitystä ja sipuliakin pilkoin kulhoon sitterin viereen. Eipä auttanut. No, onneksi nyt tosiaan suunta parempi ja toivotaan vain ettei Nopalle tule flunssaa. Hilulla kyllä puhkesi pari hammasta tässä viikon sisällä, että ehkä silläkin oli jotain osuutta? Monet ainakin sanovat, että hampaiden tullessa voi tulla flunssaa. En sit tiedä sen paikkaansapitävyydestä.

Kehitysaskeleita, fysioterapia, polikäynti...

Liikkuminen molemmilla lisääntyy hurjaa vauhtia! Äitiä ja isiä seurataan kovasti joka paikkaan sekä peräkanaa mennään pitkin ja poikin asuntoa - aika hauskan näköistä :) Hilu-neiti on oppinut upean vuorotahtisen tyylin ryömiä, kun taas Noppa-poju ryömii hiukan toispuoleisesti potkaisten vauhtia aina samalla jalalla ja toinen jalka "roikkuu mukana" :D Poju on pitkään jo heijannut itseään konttausasennossa ja eilen sitten ensimmäistä kertaa otti "konttausaskeleita" useampaan otteeseen! Ihan pokkana molemmat, etenkin Hilu, ryömii toisen päältä jos toinen on tiellä (tähän semmoinen naurava silmienpyörityshymiö!).

Typy on aika paljon polvi-istunnassa ja vähän huonossa asennossa jalat liian levällään (liian "joustava" lantio) ja sitä pitäisi yrittää korjata fyssarin mukaan, mutta eihän ton perässä voi ihan koko aikaa olla korjaamassa asentoa. Istumasta ei saisi myöskään lähteä suoraan eteenpäin suorilta jaloilta, vaan pitäisi ohjata jalan koukistuksen kautta lähtemään istuma-asennosta liikkeelle. Helpommin sanottu kuin tehty, kun noi on niin nopeita kuitenkin liikkeissään. Yritän kuitenkin tietysti korjailla asentoa mahdollisuuksien mukaan. Muuten fysioterapeutilla käydessä kaikki hyvin ja kovasti fyssarikin iloitsi siitä, miten kehitys on mennyt eteenpäin :)

Kissa kiinnostaa etenkin poitsua tosi paljon ja kissa on vähän tyhmä, kun menee joskus tahallaan johonkin kosketusalttiiseen paikkaan.

Eilen oli myös Nopan kehitysseurantakäynti lastenpolilla ja kaikki ookoo! Aluksi oli TAAS hirveä huuto ja itku (vierastusta, uuden tilanteen jännitystä), mutta onneksi tällä kertaa lopulta rauhottui ja pääsi näyttämään vähän osaamistaan ja iloisuuttaankin. Kasvu menee edelleen tasaisesti omilla käyrillä eikä nyt oikeastaan mitään ihmeempää mainittavaa tästä käynnistä. Perinteiset tsekkaukset kropasta ja juttelua, miten on menny jne.

Jotain ihan muuta...

Asiasta moottorisahaan...Eilen illalla kylvetettiin molemmat samassa kylpyammeessa ja voi sitä riemun ja läiskytyksen määrää! ♥ Aiemmin siis ovat kylpeneet erikseen, mutta nyt kun pysyvät istumassa paremmin niin halusin kokeilla, miten yhteinen kylpy sujuisi. Tietysti olin ammeen vieressä koko ajan ja pidin heitä pystyssä jos näytti, että tasapaino ei pidä. Mies kuvasi touhuja ja ihana video jäikin muistoksi ekasta yhteiskylvystä :)

Minä ilmoittelin töihin, että en palaa tämän vuoden puolella. Kevään kuvioita pitää harkita syksyn mittaan.

Ollaan saatu vihdoin auto korjaamolta ja nyt voi jopa hiukan suunnitella pikkureissuja. Tulevana pe-la olen yksin ipanoiden kanssa kotona, kun mies lähtee reissuun. Sunnuntaina tai maanantaina oltais lähdössä Kuopioon mummoloimaan koko porukalla ja näkemään kavereita/sukulaisia. Turun sisko tulossa myös Kuopioon lomailemaan ja toinen sisko on muuttanut äskettäin omaan kämppään, joten se pitää ehkä käydä kurkkaamassa ym. pientä kivaa. Toivottavasti olis ees vähän aurinkoisia päiviä tulossa reissun ajalle!

Kuopion reissun jälkeen miehellä taas oma reissu ja mun pitäis olla 4 päivää yksin naperoiden kanssa. Pitää keksiä siihen jotain tekemistä, kyläilyä tms. ettei hajoo pää kotona. Sit ois luultavasti kuun lopussa tulossa päiväreissu Tampereelle ja sit mun olis ehkä tarkoitus suunnata Kuopiorockiin. Olisin lähtenyt Helsinkiin omalle reissulle moikkaamaan kummipoikaa, mutta perhe onkin just ulkomaanreissulla silloin, kun olisin sinne voinut lähteä. Pitäis keksiä jotain muuta, koska mäkin haluan omaa aikaa!

No niin, johan tässä tuli kirjoiteltua, vaikka piti tulla laittamaan vain lyhyt päivitys kuulumisista!

Pojan polikäynti, mummolointia ja flunssaa

Noppaa käytettiin lastenpolilla kontrollissa viime torstaina, mutta valitettavasti koen etten saanut siitä oikein mitään irti. Poju oli tosi itkuinen, koska oli juuri päikkäriaika ja ehti nukahtaa turvakaukaloon sairaalan alakerrassa. Yläkertaan mentiin ja heti ekana herätys, riisuminen mittauksia varten ja siitäkös se ilo irtos! Lääkärin ja fyssarin vastaanotolla sitten itkettiin koko ajan (yleensä hyväntuulinen poika, kovin erikoista oli ettei pääsyt harmituksestaan yli) eikä tutkimisesta tullut yhtikäs mitään.

Minä kerroin, että kävimme siellä koulutuspäivässä (tästä postattu aiemmin) ja näytin ohjeita, joita saimme. Lopulta "jankattuani" asiasta, meille sanottiin, että voisimme soittaa tk:n lasten fysioterapeutille aikaa. Saimme sinne lähetteen ja kerroimme, että tytöstä tehty lähete neuvolan kautta. Eipä vaan kukaan kertonut, että aika pitäisi itse soittaa. No, nyt on fyssariajat varattu ja ne on ensi maanantaina. Aikoja ei varsinaisesti olisi ollut, mutta mukavankuuloinen fysioterapeutti sanoi, että ottaa meidän kuitenkin ylimääräisenä ensi maanantaina. Aika on ilmeisesti vähän lyhyempi kuin normaalisti, mutta hän sanoi, että saadaan kuitenkin vähän arvioitua tilannetta ja päästään tutustumaan paikkaan jne. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Sen sijaan en ole tyytyväinen, että polilla ei otettu mitään kantaa, kun ilmaistiin huolemme tytöstä sanoen, että hän on mielestämme hankalampi tapaus kuin poika. Olishan häntä voinu siinä vilaista, kun poika vaan huusi eikä hänen tutkimisesta tullut mitään? No joojoo, tytöllä ei ollut aikaa, tiedän tiedän. Silti. Onneksi sentään tuli ilmi, että pitäis soittaa niitä aikoja fysioterapiaan itse. Koska pojan tutkimisesta ei oikein tullut juuta eikä jaata, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että meitä uskottiin ja tehtiin se lähete hänestäkin.

Musta tuntuu, että likka menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Jäkittää niin pirun vahvasti käsiään taakse, että käsien tuominen keskilinjaan eteen on välillä ihan mahdotonta käsiä katkaisematta (eh heh). Onneksi maanantaina päästään näyttämään häntäkin kunnolla ja saadaan jotain tolkkua tähän. Eihän tommosta nyt voi kuukausitolkulla vain katsella ja odotella, josko ohi menisi. No, jospa tää tästä.

Lauantaina minä läksin naperoitten kanssa mummoloimaan pariksi päiväksi. Lasten täti oli siellä käymässä (asuu kauempana kuin me muut) ja hän niin toivoi, että tultais, jotta näkis pikkusia. Mehän sitten ajeltiin sinne ja kiva minireissu oli! Pikkuset olivat hyvää pataa kaikkien kanssa, naureskelivat ja leikkivät, nukkuivat hyvin ja söivät reippaasti.

Tädit ja eno viihdyttämässä naperoita

Mä kävin toisen siskon kanssa Ikeassa ja ostin sieltä Antilop-syöttötuolit. Olen lukenut niistä hyvää, vaikka ovatkin halpikset. Kokeillaan nyt, miten toimivat käytännössä. Jos eivät toimi arkikäytössä niin voidaan viedä ne vaikka mummilaan. Sieltä löytyykin nyt perus Niemen syöttärit joten voidaan vaihtaa vaikka niihin jos tarvitsee. Antilop-tuoleihin ostin myös tarjottimet sekä pehmusteet. Plussaa muiden kokemusten perusteella tuoleissa on muun muassa se, että ne on helppo puhdistaa, koska tuolit eivät ole puuta. Joidenkin mielestä tuolit ovat pihistystä ja panostusta yhtä aikaa, toisten mielestä vain kalliit TrippTrappit voivat hoitaa syöttötuolin virkaa. Jonkun mielestä nekään eivät ole niin tukevat kuin halvemmat Emmat ja jonkun mielestä TrippTrapp ei kaadu vaikka lapsi tekisi mitä. Eli kaikenlaisia mielipiteitä löytyy :D Toivotaan, että meillä syödään syöttötuoleissa nätisti, koska en usko, että tukevuudessaan Antilopit vastaisivat noita kalliimpia syöttötuoleja. No, katsotaan...

Viimeisenä mummilayönä molemmat naperot olivat räkäisiä ja heräilivät vuoronperään kitisemään ja valvoskelemaan. Tutti ei oikein auttanut, kun sitten eivät saaneet suunkaan kautta oikein hengitettyä, mutta toisaalta ilman tuttia vinisivät. Ja tietysti(!!!) olin juuri tältä reissulta jättänyt pois nenäfridan, koska "kyllä me pari päivää pärjätään ilman, kun ei noi oo ikinä kipeenä". Just niin. Musta tuntuu etten nukkunu sinä yönä lainkaan ja aamusta piti lähteä ajamaan takas kotiin. Väsytti, mutta onneksi matka meni kuitenkin hyvin. Loppumatkasta Noppa päristeli ja pöristeli takapenkillä :D Hilu vähän itkeskeli, mutta koitin jutella, että äiti ajaa nyt autoa eikä pääse nostamaan tuttia jne. Rauhottui likka lopulta ja nukkui, kun saavuimme kotipihaan.

Itselläni on koskenut kurkkuun reissusta lähtien ja nuhakin on. Naperot eivät juuri niiskuta, mutta kuivaa töhnää nenässä on ja välillä oon fridaa käyttänyt jos on näyttänyt, että lima irtoisi. Viime yönä likka heräili monta kertaa (pystyi kuitenkin tuttia syömään, se vaan ei pysynyt suussa lainkaan) ja kerran otinkin sitten ylös sängystä ja käytin fridaa. Lopulta en jaksanut hypätä ylös nostelemaan tuttia vaan otin hänet viereen nukkumaan. Siinä meni hyvin aamuun asti. Toivottavasti nuhat menee nopeasti ohi meillä kaikille ja pikaista toipumista muillekin sairastajille! Oon nyt useammastakin blogista lukenut, että on sairastelua ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän.

Jäbän polikäynti (pian 5kk - korjattu ikä 3kk ja risat)

Kävimme toistamiseen lasten poliklinikalla, koska Nopsun kehitystä seurataan vähän tarkemmin pikkukeskosuuden (alle 1500g) vuoksi. Hilukin oli mukana, mutta nukkui sievästi turvakaukalossaan koko ajan :D Noppa painaa noin 5700g (ja risat päälle, ei vaan jääny mieleen) ja pituutta oli 60cm (risat tähänkin). Vaikka suoraan keskeneräisiltä päikkäreiltä mentiin mittaushuoneeseen, riisuin jäbän nakuksi ja otettiin mitat, niin hän vain hymyili ja oli iloinen. Meidän hymypoika! Pieni harmi tuli vain päänympärystä mitatessa, meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Mittaushuoneesta siirryttiin lääkärien ja fyssarin tarkkailtavaksi. Jäbä ja fyssari leikkivät lattialla, katseltiin ja seurailtiin leluja, oltiin selällään ja mahalleen, hymyiltiin ja potkittiin jaloilla vimmatusti. Lääkäri kyseli, miten meillä menee, kyseli mitä vauvat syö, kuunteli sydämen ja keuhkot yms. perusjuttua. Kehityksessä kaikki menee oikein hyvin ikätason mukaisesti - puhutaan (käsittääkseni) korjatusta iästä, koska sen mukaan kehitystä eniten tarkastellaan. Vähän jäykät kädet/hartiat jäbällä on eli niitä voitais yrittää kuulemma hiukan rentouttaa ja jumpata. Lääkäri näytti tietokoneen näytöltä, että kasvukäyrät menevät mallikkaasti omilla kohdillaan ja kasvusuuntaisesti.

Käynnin jälkeen menimme vielä labraan antamaan verinäytteen, mitä kaikkea lie siitä katsovatkaan? Tällä kertaa näyte otettiin kyynärtaipeesta, koska siitä löytyi hyvä suoni. Yleensä kuulemma tämä 5kk on aikalailla rajana, että suoni pystytään hyvin löytämään. Aikaa näytteenottoon ei siis mennyt kovin kauaa, kun näyte saatiin hienosti kädestä. Ei tarvinnut "lypsää" kantapäätä enää eikä harmitusitkukaan kauaa sitten kestänyt.

Seuraava poliseuranta on vissiin noin kolmen kuukauden kuluttua, ensi viikolla tosin on jo neuvola eli pääsee Hilunkin mitat selvittämään! 11. tammikuuta tulee naperoille ikää jo 5 kuukautta! En saanut aikaiseksi kirjoitella 4kk-kehityspostausta, mutta jospa nyt 5kk kohdalla sen vihdoin tekisin! :)

Tulossa siis parin viikon sisällä...

• 5 kk-kehityspostaus äidin näkökulmasta
• ensimmäinen tapaaminen Ekavauva-ryhmän kanssa
• 5 kk neuvolakuulumiset

4kk neuvola(lääkäri)

Tänään taivalsin tuulessa ja "ihanan talvisessa" säässä vaunuilla neuvolaan. Raitis ilma teki ihan poikaa, mutta miks pitää hikoilla niin vietävän paljon vaikkei oo edes paljoa päällä? :D Käyntimme alkoi pituuden, painon ja päänympäryksen mittauksella ja hyvin tasaisesti molemmat naperot kasvavat. Noppa on ottanut siskonsa kiinni painossa! Eroa ei ole enää kuin 10g. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillään. Typsy kasvaa pituutta -1 käyrällä ja paino kulkee keskikäyrällä. Poitsu kasvaa pituutta -2 käyrällä ja paino keskikäyrällä.

Hilu-typy

paino 5040g

pituus 57cm

py 40cm

Noppa-poju

paino 5030g

pituus 57,5cm

py 39,5cm

Mittausten jälkeen odoteltiin jonkin aikaa, että pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli sydämet ja keuhkot, tunnusteli reisipulssit ja vatsan. Kaikki on siis kuten pitääkin, molemmilla. Sitten testattiin, kuinka katse seuraa lelua ja nouseeko pää keskilinjassa käsistä vedettäessä. Hyvin sujui nämäkin! 

Lääkärikäynnillä ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Vähän rupateltiin tutkimusten ohella. Käynnin jälkeen jäin vielä aulatilaan syöttämään, koska lähdettiin sieltä sitten suoraan keskustaan pyörimään. Pitihän se taas käydä patonki vetäsemässä naamariin :p Kiertelin parissa liikkeessä ja luovutin myymäni vauvan vaatteet eteenpäin. Taisinpa käydä myös nauttimassa pipari-kaneli-juustokakkupalasen sekä kävin tutustumassa liikekeskuksen lastenhoitohuoneeseen. Se olikin positiivinen yllätys, mikrokin löytyi ja itse asiassa lämmitinkin siinä hiukan maitoa, jonka syötin juustokakkuateriani jälkeen pikkuisille seuralaisilleni.

Huomenna on siis virallinen 4kk-päivä ja ehkäpä kirjoittelenkin myöhemmin omista havainnoistani kehityksen suhteen :)  Seuraavan kerran tapaamme lääkärin lastenpolilla (8. tammikuuta) Nopan kasvuseurannan puitteissa. Seuraava neuvolakäynti on 15. tammikuuta, muutama päivä yli viiden kuukauden iän.

Pojun polikäynti (2,5kk/1kk)

Oikea ikä: n. 2,5kk
Korjattu ikä: 1kk

Loikoilua äipän jalkojen päällä

Pojalla oli tänään lääkärintarkastus sairaalalla, lastentautien poliklinikalla. Itse lääkäri ei varsinaisesti ihan hirveesti tehnyt, mutta kuunteli sydämen ja keuhkot, kyseli kuulumiset, testasi vähän refleksejä yms. Hoitajan kanssa mitattiin paino (3700g) ja pituus (52cm ja risat, meni vähän ohi korvien). 

Fysioterapeutti sen sijaan tutkiskeli pojua sitten hiukan enemmän: tutki miten hän seuraa katseellaan ja kääntyykö pää myös katseen mukana (eikä vain silmät). Katse seurasi, mutta pää ei jaksanut koko ajan olla mukana, mutta välillä kuitenkin :) Varhaisheijasteiden olemassaoloa testattiin taas kuten neuvolassa. Ei tullut enää juurikaan askellusta tai morotusrefleksiä. Nämä varhaisheijasteet häipyvät ekojen kuukausien aikana. Korjatun iän mukaan (lasketaan lasketusta ajasta) naperothan ovat vasta kuukauden vanhoja vaikka oikea ikä on noin 2,5kk.

Myös hymyistä ym. kommunikoinnista oli puhe, että kolmen kuukauden ikään mennessä pitäis esiintyä. Meillä siis aikaa tähän vielä pari kuukautta, koska kehitystä tarkastellaan korjatun iän mukaan. 

Tarkastuksessa kaikki hyvin ja meidät lähetettiin vielä labraan pojun verikokeeseen. Poika reppana oli just vaipumassa uneen ja loukkaantui verisesti näytteenotosta! :D Jouduttiin tekemään kantapäähän toinenkin näytteenottokohta, jolloin helvetti pääsi valloilleen eikä itkulle meinannut tulla loppua. Voi raasua!

 Seuraava polikäynti on kahden kuukauden päästä.  Tytöllä seurantoja ei ole.

Pikkumurun pikkuvarpulit ja näytteenottokantapää

Lääkärintarkastus/terkka & rasittavat iltameiningit

Torstaina 16. päivä vauvoilla oli neuvolassa lääkärintarkistus. Ensin käytiin terkan juttusilla ja mitattiin pituudet sekä katsottiin painot. Hyvin oli taas molemmat kasvaneet: tyttönen 3710g/52cm/36,5cm ja poikanen 3375g/51,2cm/36,2cm. Juteltiin vähän tuosta pojan levottomuudesta iltaisin. Terkka sanoi, että voi johtua ihan siitä, että on yliväsynyt tai on herkempi erilaisille ärsykkeille ja vaatii vain enemmän aikaa rauhoittumiseen. Ehdotti myös kapaloa kuten pari lukijaamme tuolla postauksessa, missä kyselin vinkkejä pojan rauhoittamiseen. Kapaloa ollaankin nyt kokeiltu jokusen kerran ja musta tuntuu, että poika vain hermostuu siitä, mutta mies oli sitä mieltä, että olisi vähän rauhoittanut. Katsotaan nyt koitetaanko kapalointia vielä jatkossa.

Terkka antoi molemmille suun kautta annettavan rotavirus-rokotteen. Sanoi, että jotkut tykkää siitä ja toiset ei voi sietää. Meillä tyttö ei todellakaan pitänyt siitä ja ihan kyyneleetkin tuli silmiin. Voi reppanaa! Poika purskutteli osan ulos suusta, kun ei ollu kovin virkeellä tuulella ja muutenkin vähän tapana joskus tuo purskuttelu maidonkin kanssa. Ei kuitenkaan reagoinut niin voimakkaasti kuin tyttö. Sivuoireina useimmille vauvoille tulee vatsanvääntöjä joten nyt toivotaan, että mahd. vähäisillä oireilla päästään!

Lääkärin puolella tutkittiin silmät ja niiden reagointi valoon (seuraako katseella valoa). Tutkittiin muun muassa sydänäänet ja keuhkot, pään aukileet, lonkat, masut, varhaisheijasteet ja pojalla kivekset. Kaikki on kuten pitääkin ja neuvolakorttien terveisten mukaan: jäntevä poika, kehitys normaali, aukileet norm., virkeä ja jäntevä tyttö, kasvat hienosti, lonkat ok, punaheijaste silmissä ok jne. Lääkäri kyseli kuulumiset ja onko huolenaiheita. Eipä meillä muuta sanottavaa ollut kuin nuo pojan holtittomat raajat.

Tästä päästäänkin siihen, että etenkin eilisilta/alkuyö ja tämä ilta/alkuyö on ollu pojan kanssa yhtä taistelua. Ihan kiva, ettei oo nyt riehunu yöllä (kop kop), mutta kyllä tuo ilta on aikamoista häsellystä! Kun vihdoin saa rauhoitettua syliin ja silmät painuu kiinni, niin koko homma menee plörinäksi, kun lasketaan poika sänkyyn - eikö silmät heti avaudu ja taas alkaa heiluminen. Eilen vielä tyttö heräili myös siinä välissä just kun poika oli vihdoin nukahtanu. Sitten kun tyttö sammui ja vietiin sänkyyn, niin poika herää taas ja alkaa äheltää sekä kitistä niin ettei voi sänkyyn jättää, kun herättää muuten tytön ja koko talon samalla. On-off-heilumista ja nukkumista oli eilen noin klo 19-01.30. Alko huumori jo loppua. Tänään klo 19-00. Tyttö veti tänään sikeitä nätisti noin klo 21-23.30 (eilen oli tyttökin levottomampi), jonka jälkeen syöttö ja takas unille. Poika syötettiin samaan aikaan myös ja ONNEKSI vihdoin simahti siihen! Poika myös pulautteli tänään illalla paljon :( Mä niin toivon, että nää illat ei tule olemaan tästä lähin tällaisia! :/ Ja kun tytöllä menee niin hienosti niin ärsyttää sit ehkä vielä enemmän, kun toista joutuu kuitenkin hyysäämään tuntikausia. TIEDÄN, että tää on varmasti vielä pientä, mutta saa kai vähän valittaa?