- alkio on pituudeltaan noin 9-14mm
- alkion pää ja sydän ovat suuria muuhun vartaloon verrattuna, sydän lyö 130-160 kertaa minuutissa
- sydämen seinämät ja läpät muodostuivat
- sieraimet ja suu ovat alkaneet muodostua
- alkiolla on ohut ihokerros eikä alkio ole enää litteä
- jalkojen ja käsien aiheet kasvoivat
torstai 13. helmikuuta 2014
RV 8
Takana on 8 täyttä raskausviikkoa ja nyt on alkamassa 9. viikko. Tässä menneen rv 8 kehitystä:
Tuskailua kuumeessa
Pamahdin tossa eilen kuumeeseen ja olo ei ole ollut nyt mitenkään kovin mairitteleva. Vapaapäivätkin meni ihan pipariksi. Eiliselle suunniteltu Sonata Arctican keikka jäi välistä :( ja tänään oli tarkoitus mennä käymään ystävän luona, mutta sekin piti unohtaa. Sen sijaan olen tuskaillut kotona väsyneenä, selkä kipeenä (johtunee pitkälti makuuasennossa olemisesta), ruokahaluttomana, potien ällöä oloa. Välillä vähän kylmä ja välillä kuuma. Turvottaa ja hengästyttää. Eilen oli myös pariin otteeseen niin typerä olo, että vetäsin parit ihan kunnon itkut. Ei mitään nyyhkimistä vaan semmosta pientä parkumista.
Osa jutuista varmaan liittyy kuumeeseen, osa raskauteen. Mukavasti sulautuvat kuitenkin yhteen...Siivotakin piti, mutta eipä sitten oo jaksanu. Kiva läävä tää asunto.
Niin ja tänään piti olla myös eka neuvola. No eihän sinne kipeenä voi mennä muita tartuttamaan. Menin sen sijaan työterveyteen ja sain pari saikkupäivää. Lisäksi siellä ystävällisesti täytettiin mulle matkaa varten "medical form", jonka sitten skannasin ja lähetin matkanjärjestäjälle. Muuten ois matka jääny välistä. Uuden neuvola-ajan sain maanantaille, jolloin mut ottaa vastaan ilmeisesti joku pian valmistuva kätilö-opiskelija. No, kunhan nyt saadaan se pois alta ja varailtua se niskapoimu-ultra (tästä lähtien np-ultra).
Nukkuminen, tai oikeastaan nukahtaminen, on tuottanyt jonkin verran vaikeuksia viime aikoina. Kestää kauan nukahtaa ja sitten saatan parin tunnin päästä herätä, jonka jälkeen en taas saa unta. Paljon (liikaa) on ajatuksia mielessä liittyen tohon ar-ultran uutiseen, joten niitä kun sitten siinä pyörittelee, niin kivasti menee pari tuntia. Sitten kun taas nukahtaa, niin yleensä loppuyö sujuu ihan ok.
En tiedä johtuuko tosiaan tästä sairaudesta vai raskaudesta, että ruokahalu on vähän mennyt. Pitäisi kuitenkin syödä ettei tule liian paha olo. Oonkin yrittänyt syödä, mutta tiukkaa tekee. Kauppareissutkin jääny vähiin, kun ei oo jaksanu. Eilen vedin sitten kaapista nuudeleita ja pakkasesta löytyneen pinaattivellin. Tänään sentään väsäsin vähän perunamuusia, paistoin kalafileitä pakkasesta ja keitin miniporkkanoita. Kaupassa käväisin kun palailin työterveydestä.
Onneks huomisiltana tulee ukko kotiin. Saapi auttaa mua siivoamaan ja tekemään ruokia. Ehdotti, että tehtäis pakkaseen jotain, mitä voisin vaan lämmittää sillon kun en mitään jaksa tehdä. Ehdotus tuli, kun paruin sille puhelimessa tätä kamalaa oloani. Hyvä ehdotus se olikin :)
Osa jutuista varmaan liittyy kuumeeseen, osa raskauteen. Mukavasti sulautuvat kuitenkin yhteen...Siivotakin piti, mutta eipä sitten oo jaksanu. Kiva läävä tää asunto.
Niin ja tänään piti olla myös eka neuvola. No eihän sinne kipeenä voi mennä muita tartuttamaan. Menin sen sijaan työterveyteen ja sain pari saikkupäivää. Lisäksi siellä ystävällisesti täytettiin mulle matkaa varten "medical form", jonka sitten skannasin ja lähetin matkanjärjestäjälle. Muuten ois matka jääny välistä. Uuden neuvola-ajan sain maanantaille, jolloin mut ottaa vastaan ilmeisesti joku pian valmistuva kätilö-opiskelija. No, kunhan nyt saadaan se pois alta ja varailtua se niskapoimu-ultra (tästä lähtien np-ultra).
Nukkuminen, tai oikeastaan nukahtaminen, on tuottanyt jonkin verran vaikeuksia viime aikoina. Kestää kauan nukahtaa ja sitten saatan parin tunnin päästä herätä, jonka jälkeen en taas saa unta. Paljon (liikaa) on ajatuksia mielessä liittyen tohon ar-ultran uutiseen, joten niitä kun sitten siinä pyörittelee, niin kivasti menee pari tuntia. Sitten kun taas nukahtaa, niin yleensä loppuyö sujuu ihan ok.
En tiedä johtuuko tosiaan tästä sairaudesta vai raskaudesta, että ruokahalu on vähän mennyt. Pitäisi kuitenkin syödä ettei tule liian paha olo. Oonkin yrittänyt syödä, mutta tiukkaa tekee. Kauppareissutkin jääny vähiin, kun ei oo jaksanu. Eilen vedin sitten kaapista nuudeleita ja pakkasesta löytyneen pinaattivellin. Tänään sentään väsäsin vähän perunamuusia, paistoin kalafileitä pakkasesta ja keitin miniporkkanoita. Kaupassa käväisin kun palailin työterveydestä.
Onneks huomisiltana tulee ukko kotiin. Saapi auttaa mua siivoamaan ja tekemään ruokia. Ehdotti, että tehtäis pakkaseen jotain, mitä voisin vaan lämmittää sillon kun en mitään jaksa tehdä. Ehdotus tuli, kun paruin sille puhelimessa tätä kamalaa oloani. Hyvä ehdotus se olikin :)
maanantai 10. helmikuuta 2014
Ar-ultra 10.2.14
Tänään se päivä sitten oli. Alkuraskauden ultraan lähdin jännittyinein mielin, aika oli varattu klo 9.20. Olin jo ysin aikaan odotusaulassa ja meinas tulla ihan paha olo, kun jännitin ja en ollu vielä juuri mitään syönyt. 1/3 banaanin vetäisin ennen lähtöä kotona. Noh, siitäpä sitten tutkimushuoneeseen, jossa vierähti seuraava puolituntinen. Aluksi gyne kirjoitteli tietojani ylös, sitten käsikopelotutkimus sekä tutkimus alateitse ultrahärvelillä.
Lääkäri käänsi näytön minuun päin, jotta näkisin, mitä siellä mahassa näkyy. Hetkisen päästä käänsi näytön itseensä päin ja tutkiskeli kovasti. Seuraavat sanat olivatkin: "Onko sinulla suvussa kaksosia?". Vastasin tietysti, että ei ole. Sama kysymys miehen suvusta. Ei ole, vastasin siihenkin. "No, nyt näyttäis tulevan kaksoset. Täällä näkyy kaksi raskausonteloa. Hetkinen katsotaanpas onko molemmissa alkio..." Siinä vaiheessa olin ihan suu aamollaan enkä tienny mitä pitäis tehdä tai sanoa. Muistan kyllä sanoneeni, että "oletko tosissas?". Noh, siinä sitten näyttöä tutkittiin ja lääkäri löysi molemmista onteloista alkiot ja molemmilla sykki sydän. Minäkin näin sen! APUAAAAA! Mun jalat alko tärisemään siinä tutkimussängyllä/tuolilla (mikä lie) - voiko tää olla mahdollista!!?
Koska alkiot ovat eri onteloissa, ovat ne kehittyneet kahdesta eri munasolusta eikä ne ole identtiset kaksoset (muokattu myöhemmin: ilmeisesti voivat silti olla identtiset, käsitin aluksi väärin). Mittana molemmilla noin 8mm.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri kirjoitteli tiedot ylös ja heippa vaan hei. Laitoin miehelle viestin, että kaikki on hyvin, mutta soitan kuitenkin kun pääsen kotiin. Kotona sitten soitin miehelle ja sanoin, että sydän sykkii...ja toinen myös :D Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että "niin se toinen on sun sydän?". Vähän taisin naurahtaa ja todeta, että eipä kuule ole :D
Huh huijaaaa! Aikamoinen yllätys tämä on! Olen hirmusen innoissani, mutta tietysti myös vähän kauhuissani, heh. Alussahan tässä ollaan ja mitä vain voi käydä, mutta nyt vain toivon, että molemmat (hurja sana!) pysyy mukana loppuun asti ja kehittyy normaalisti!
Kotona koitin vähän syödä ja nukkua päiväunia ennen työiltaa. Ei siitä oikein mitään tullu. Yhdelle työkaverillehan oon kertonu raskaudesta, mutta nyt kerroin sit kasvotusten tästä uudesta uutisesta. Oli silläkin aikamoinen ilme :D
Että semmoinen päivä se.
Lääkäri käänsi näytön minuun päin, jotta näkisin, mitä siellä mahassa näkyy. Hetkisen päästä käänsi näytön itseensä päin ja tutkiskeli kovasti. Seuraavat sanat olivatkin: "Onko sinulla suvussa kaksosia?". Vastasin tietysti, että ei ole. Sama kysymys miehen suvusta. Ei ole, vastasin siihenkin. "No, nyt näyttäis tulevan kaksoset. Täällä näkyy kaksi raskausonteloa. Hetkinen katsotaanpas onko molemmissa alkio..." Siinä vaiheessa olin ihan suu aamollaan enkä tienny mitä pitäis tehdä tai sanoa. Muistan kyllä sanoneeni, että "oletko tosissas?". Noh, siinä sitten näyttöä tutkittiin ja lääkäri löysi molemmista onteloista alkiot ja molemmilla sykki sydän. Minäkin näin sen! APUAAAAA! Mun jalat alko tärisemään siinä tutkimussängyllä/tuolilla (mikä lie) - voiko tää olla mahdollista!!?
 |
Molemmat olis tässä näkyvissä. Eli molemmissa onteloissa näkyy pienet alkiot.
|
 |
| Oikeanpuoleinen "raskausontelo" ja sen asukas |
 |
Vasen "ontelo" ja sen asukki
|
Tutkimuksen jälkeen lääkäri kirjoitteli tiedot ylös ja heippa vaan hei. Laitoin miehelle viestin, että kaikki on hyvin, mutta soitan kuitenkin kun pääsen kotiin. Kotona sitten soitin miehelle ja sanoin, että sydän sykkii...ja toinen myös :D Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että "niin se toinen on sun sydän?". Vähän taisin naurahtaa ja todeta, että eipä kuule ole :D
Huh huijaaaa! Aikamoinen yllätys tämä on! Olen hirmusen innoissani, mutta tietysti myös vähän kauhuissani, heh. Alussahan tässä ollaan ja mitä vain voi käydä, mutta nyt vain toivon, että molemmat (hurja sana!) pysyy mukana loppuun asti ja kehittyy normaalisti!
Kotona koitin vähän syödä ja nukkua päiväunia ennen työiltaa. Ei siitä oikein mitään tullu. Yhdelle työkaverillehan oon kertonu raskaudesta, mutta nyt kerroin sit kasvotusten tästä uudesta uutisesta. Oli silläkin aikamoinen ilme :D
Että semmoinen päivä se.
Iltapömppö, tulevan aamun koitos, fiiliksiä
Ajattelin nyt sitten aloittaa hiljalleen kuvien ottamisen tuosta mahasta. Paras aika olisi varmaan aamusta, ennen syömistä, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja ottaa paria kuvaa äsken illalla. Turvotusta ja iltasyömisetkin ei oo ollu sieltä kevyemmästä päästä eli haaa haaa, aikamoinen pötsi! Ei toi aamuisin oo ihan tommonen :p
Se ois aamulla se alkuraskausultra (ar-ultra). Jännittää. Löytyyköhän sieltä pienen ihmisalun syke? Saankohan mä ens yönä ollenkaan unta? Pitäis illaksi mennä töihinkin. Jos kaikki ei oo kuten pitää niin taitaa jäädä menemättä...Ei pitäisi olla näin pessimisti :( Kaikki on varmasti HYVIN, eikös!
Olin eilen ihan älyttömän väsynyt koko päivän. Onneks pääsin töistä vähän aiemmin, koska oli niin rauhallista. Menin nukkumaan noin klo 22 ja heräsin sitten yöllä kolmen maissa enkä saanutkaan enää unta. Pyörin sängyssä ainakin tunnin verran, sitten olinkin nukahtanut. Herätyskello soi klo 11, en jaksanut nousta kuin vessaan. Takas nukkumaan ja väkisin heräsin ehkäpä joskus klo 12.30. Silloinkin ois väsyttänyt vielä ihan kamalasti! Päivä on mennyt vähän horroksessa, mutta sain mä sentään käytyä Prismassa ja viikon altaassa lojuneet tiskitkin pesi, huraa. Säädin uuden tulostimen kanssa ja tulostelin matkajuttuja yms.
Ruokahalua riittää, vaikka ruuanlaitto ei hirveesti nappaa. Voisko joku vaan tuoda mun nokan eteen ruokaa sillon kun pyydän? Herättyä oli muuten taas vähän hengästymistä havaittavissa, siitä en ookaan aiemmin kai kirjoittanut. En tiiä johtuuko se mun tukkoisuudesta vai mistä. Kuitenkin tuntunut raskaammalta hengittää joskus. Etova olo jatkuu samaan tapaan. Se tulee ja menee. Noh, ei kai mulla nyt muuta. Huomenna kirjoittelenkin varmaan siitä ultrasta.
Ainiin, oon kattonu brittisarjaa "9 kuukauden odotus" odottavista äideistä (ja perheistä) aina raskaudesta synnytykseen saakka. Ihan mielenkiintoinen ohjelma siinä mielin, että näkee hyvin monenlaisia eri suhtautumistapoja raskauteen ja synnytykseenkin. Oishan se muuten ihan kiva olla rikas ja järjestää 3000 punnan babyshowerit ;) niin kuin eräs sarjan mamma teki. Huh huh, vähän liioittelun makua? Tai no, mikäs siinä jos on sitä mania. No joo, vaikea kuvitella, että itse tekisi mitään semmoista :D
 |
| noin rv 7+4 |
Olin eilen ihan älyttömän väsynyt koko päivän. Onneks pääsin töistä vähän aiemmin, koska oli niin rauhallista. Menin nukkumaan noin klo 22 ja heräsin sitten yöllä kolmen maissa enkä saanutkaan enää unta. Pyörin sängyssä ainakin tunnin verran, sitten olinkin nukahtanut. Herätyskello soi klo 11, en jaksanut nousta kuin vessaan. Takas nukkumaan ja väkisin heräsin ehkäpä joskus klo 12.30. Silloinkin ois väsyttänyt vielä ihan kamalasti! Päivä on mennyt vähän horroksessa, mutta sain mä sentään käytyä Prismassa ja viikon altaassa lojuneet tiskitkin pesi, huraa. Säädin uuden tulostimen kanssa ja tulostelin matkajuttuja yms.
Ruokahalua riittää, vaikka ruuanlaitto ei hirveesti nappaa. Voisko joku vaan tuoda mun nokan eteen ruokaa sillon kun pyydän? Herättyä oli muuten taas vähän hengästymistä havaittavissa, siitä en ookaan aiemmin kai kirjoittanut. En tiiä johtuuko se mun tukkoisuudesta vai mistä. Kuitenkin tuntunut raskaammalta hengittää joskus. Etova olo jatkuu samaan tapaan. Se tulee ja menee. Noh, ei kai mulla nyt muuta. Huomenna kirjoittelenkin varmaan siitä ultrasta.
Ainiin, oon kattonu brittisarjaa "9 kuukauden odotus" odottavista äideistä (ja perheistä) aina raskaudesta synnytykseen saakka. Ihan mielenkiintoinen ohjelma siinä mielin, että näkee hyvin monenlaisia eri suhtautumistapoja raskauteen ja synnytykseenkin. Oishan se muuten ihan kiva olla rikas ja järjestää 3000 punnan babyshowerit ;) niin kuin eräs sarjan mamma teki. Huh huh, vähän liioittelun makua? Tai no, mikäs siinä jos on sitä mania. No joo, vaikea kuvitella, että itse tekisi mitään semmoista :D
torstai 6. helmikuuta 2014
RV 7
- alkion pituus 4-8mm
- alkio on C-kirjaimen muotoinen ("katkarapu") ja sen toisessa päässä on pää ja toisessa häntä
- silmät ja korvat alkavat muodostua
- sisäelimistä maksa alkaa kehittyä ensin, sitä seuraa haima, keuhkot ja mahalaukku
- käsivarsien ja jalkojen alut muodostuvat viikon lopulla
- sydän täyttyy verellä ja siihen muodostuu oikea ja vasen kammio, valtimosuonet kehittyvät
- verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti, jotta ravinteet kulkeutuvat nopeasti kehittyville sisäelimille
- kuona-aineet poistuvat alkiosta napanuoraa pitkin (veren mukana) ja arvokkaat ravinteet siirtyvät napanuoraa pitkin äidistä alkioon
(http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-7/)
Tällä hetkellä alavatsakivut ovat väistyneet ja tilalle on tullut etova olo kuten viimeksikin kirjoitin. Oksentaa ei ole vielä tarvinnut, onneksi. Paha olo on väistynyt aika hyvin sen jälkeen, kun olen syönyt. Ihan hyvin siis pärjäillään. Töissä oon huomannut, että hermostun pienemmistä asioista kuin ennen - lähinnä jos asiakas sanoo jotain typerää tai on muuten tyly tms. :D Välillä väsyttää myös ehkä enemmän kuin ennen. Toisaalta oon saanu tehdä nyt pitkälti iltavuoroja, joista tykkään, eikä ne ole yleensä pituudeltaankaan kuin noin 6-7 tuntia. Ihan kohtuullisen leppoista ollut. Hankala sanoa, onko tää väsymys raskaudesta johtuvaa vai mun elämänrytmistä johtuvaa. Minähän oon aikamoinen yökukkuja, mutta toisaalta nukun sitten pitkälle päivään eli kyllä mä unta saan kuitenkin valvomisesta huolimatta aika monta tuntia.
Maha pömpöttää vähän, mutta en oikein ota siitäkään selvää, että onko perusturvotusta (mitä mulla ollut jo kuukausia etenkin aina syömisen jälkeen) vai raskausturvotusta. Kuvia mahasta en oo vielä ottanut, koska haluaisin, että se näyttäis enempi raskausmahalta kuin turvotuspötsiltä. :D Kunhan se alkaa vähän "muotoutua", ehkä sitten alan ottamaan vähän kuvia, että näkee miten toi maha kehittyy.
Eilen selailin kalenterista naisten ja miesten nimiä. Olis jo muutama vaihtoehto tossa ylhäällä ;) Tuleekohan nimestä vielä tappelua miehen kanssa? ;)
Tajusin tossa, että raskaudesta kertominen vanhemmille (jonka jälkeen myös sisaruksille) menee huhtikuun alkuun! Maaliskuun alussa tulen ulkomailta, jonka jälkeen mies lähtee ulkomaille. Miehen reissu kestää viikon verran, jonka jälkeen yritän saada ultra-ajan. Se ultra menee siis jonnekin 18-19. maaliskuuta tienoille. Sen jälkeen pitää ehkä tehdä töitäkin pari viikkoa ja sitten 4. huhtikuuta ois ystävien 30+30-vuotis yhteissynttärit Kuopiossa eli tällöin vois mennä Kuopioon. Silloin vois sit kertoa vanhemmille ihan naamatusten tästä asiasta. Tietenkin jos ultrassa on kaikki ollut hyvin. Toki kaveriporukka saa tietää asiasta myös siellä synttärijuhlissa sitten. Toki vois aiemminkin kertoa porukoille, mutta kun haluaisin kertoa naamatusten niin toi huhtikuun alku on melkein ainut vaihtoehto! Siihen on sairaan pitkä aika!
maanantai 3. helmikuuta 2014
Raskaus = krapula? :D
Tänään on ollu ekaa kertaa enemmän paha olo. Vähän semmonen olo kuin kovassa krapulassa: oksentaminen tekisi ehkä hyvää, mutta sitä koittaa viimeiseen asti kuitenkin pidätellä. No, ei mua ihan oksettanut kuitenkaan, mutta etova olo oli muutaman tunnin tuossa aamupäivästä. Sitten pitikin lähteä töihin ja onneksi ilta meni lopulta ihan hyvin. Syömisen jälkeen helpotti eli pitäisi muistaa syödä säännöllisesti. Harmi kun appelsiinit on nyt loppu - niitä oli kiva mutustella tässä ohjelmia katsellessa. Ja ihanan raikkaitakin ne on...hmph..ja nyt tekee mieli niitä ihan hirveesti! =/
Ei mitään kovin ihmeellistä oo tapahtunut viime päivinä, töissä ollu lähinnä. Mies kävi (toisella paikkakunnalla töissä) kotona ja rupateltiin niitä näitä. Vähän pohdittiin, että uus auto pitänee ehkä ostaa. Tuleehan noita hankintoja olemaan muutenkin ihan riittävästi. Sanoinkin, että ilman muuta voidaan ostaa käytettyä tavaraa, mutta haluan ehkä kuitenkin myös jotain uutta. Tämä koskee ihan isompia ostoksia (esim. vaunuja) sekä pienempiä (esim. vaatteet). Toki ystävillä ja muilla tutuilla on varmasti esim. kivoja vaatteita, joista ehkä mielelläänkin luopuisivat ja tarjoaisivat hyvää hyvyyttään, mutta kyllä mä haluan ihan uuttakin ostaa. Haluan mennä hipeltämään vauvojen vaatteita ja päättää itse mitä haluan.
Apteekista kävin muuten ostamassa Sea band-rannekkeet tulevaa Malediivien matkaa varten. Matkapahoinvointilääkkeet ei oikein sovellu tähän tilaan ja jotkut kirjoitteli tuolla yhdellä keskustelupalstalla, että noi rannekkeet on auttanut viemään pahimman terän pahoinvoinnista. Rannekkeet perustuu siis ihan täysin joihinkin akupunktiopisteisiin. Voi olla ettei oo mitään hyötyä, mutta parempi varautua kuitenkin. Ne on siis nimenomaan suunniteltu matkapahoinvointiin sekä raskauspahoinvointiin. Ostin myös Panadoleja, saa ottaa satunnaisesti raskaudenkin aikana.
Nyt on kello jo 01.00 yöllä eli eletään periaatteessa maanantaita. Viikon päästä siis se varhaisultra! Menis nyt nää päivät ja vähä äkkiä! Vähän tekis mieli sen jälkeen kertoa perheelle jos kaikki on kuten pitääkin, mutta toisaalta noin pari viikkoa Malediivien jälkeen ois varmaan se niskapoimu-ultra, josta selviäisi taas vähän enemmän. Viikkoja olisi tällöin vajaa 13 eli riskialtis aikakin olisi jo ohi ja voisi taas olla vähän huolettomammin. Mutta kun ei malttais olla kertomatta. On tää vaikeeta!
Ei mitään kovin ihmeellistä oo tapahtunut viime päivinä, töissä ollu lähinnä. Mies kävi (toisella paikkakunnalla töissä) kotona ja rupateltiin niitä näitä. Vähän pohdittiin, että uus auto pitänee ehkä ostaa. Tuleehan noita hankintoja olemaan muutenkin ihan riittävästi. Sanoinkin, että ilman muuta voidaan ostaa käytettyä tavaraa, mutta haluan ehkä kuitenkin myös jotain uutta. Tämä koskee ihan isompia ostoksia (esim. vaunuja) sekä pienempiä (esim. vaatteet). Toki ystävillä ja muilla tutuilla on varmasti esim. kivoja vaatteita, joista ehkä mielelläänkin luopuisivat ja tarjoaisivat hyvää hyvyyttään, mutta kyllä mä haluan ihan uuttakin ostaa. Haluan mennä hipeltämään vauvojen vaatteita ja päättää itse mitä haluan.
Apteekista kävin muuten ostamassa Sea band-rannekkeet tulevaa Malediivien matkaa varten. Matkapahoinvointilääkkeet ei oikein sovellu tähän tilaan ja jotkut kirjoitteli tuolla yhdellä keskustelupalstalla, että noi rannekkeet on auttanut viemään pahimman terän pahoinvoinnista. Rannekkeet perustuu siis ihan täysin joihinkin akupunktiopisteisiin. Voi olla ettei oo mitään hyötyä, mutta parempi varautua kuitenkin. Ne on siis nimenomaan suunniteltu matkapahoinvointiin sekä raskauspahoinvointiin. Ostin myös Panadoleja, saa ottaa satunnaisesti raskaudenkin aikana.
Nyt on kello jo 01.00 yöllä eli eletään periaatteessa maanantaita. Viikon päästä siis se varhaisultra! Menis nyt nää päivät ja vähä äkkiä! Vähän tekis mieli sen jälkeen kertoa perheelle jos kaikki on kuten pitääkin, mutta toisaalta noin pari viikkoa Malediivien jälkeen ois varmaan se niskapoimu-ultra, josta selviäisi taas vähän enemmän. Viikkoja olisi tällöin vajaa 13 eli riskialtis aikakin olisi jo ohi ja voisi taas olla vähän huolettomammin. Mutta kun ei malttais olla kertomatta. On tää vaikeeta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)