Ar-ultra 10.2.14

Tänään se päivä sitten oli. Alkuraskauden ultraan lähdin jännittyinein mielin, aika oli varattu klo 9.20. Olin jo ysin aikaan odotusaulassa ja meinas tulla ihan paha olo, kun jännitin ja en ollu vielä juuri mitään syönyt. 1/3 banaanin vetäisin ennen lähtöä kotona. Noh, siitäpä sitten tutkimushuoneeseen, jossa vierähti seuraava puolituntinen. Aluksi gyne kirjoitteli tietojani ylös, sitten käsikopelotutkimus sekä tutkimus alateitse ultrahärvelillä.

Lääkäri käänsi näytön minuun päin, jotta näkisin, mitä siellä mahassa näkyy. Hetkisen päästä käänsi näytön itseensä päin ja tutkiskeli kovasti. Seuraavat sanat olivatkin: "Onko sinulla suvussa kaksosia?". Vastasin tietysti, että ei ole. Sama kysymys miehen suvusta. Ei ole, vastasin siihenkin. "No, nyt näyttäis tulevan kaksoset. Täällä näkyy kaksi raskausonteloa. Hetkinen katsotaanpas onko molemmissa alkio..." Siinä vaiheessa olin ihan suu aamollaan enkä tienny mitä pitäis tehdä tai sanoa. Muistan kyllä sanoneeni, että "oletko tosissas?". Noh, siinä sitten näyttöä tutkittiin ja lääkäri löysi molemmista onteloista alkiot ja molemmilla sykki sydän. Minäkin näin sen! APUAAAAA! Mun jalat alko tärisemään siinä tutkimussängyllä/tuolilla (mikä lie) - voiko tää olla mahdollista!!?

Molemmat olis tässä näkyvissä. Eli molemmissa onteloissa näkyy pienet alkiot.

Oikeanpuoleinen "raskausontelo" ja sen asukas

Vasen "ontelo" ja sen asukki

Koska alkiot ovat eri onteloissa, ovat ne kehittyneet kahdesta eri munasolusta eikä ne ole identtiset kaksoset (muokattu myöhemmin: ilmeisesti voivat silti olla identtiset, käsitin aluksi väärin). Mittana molemmilla noin 8mm.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri kirjoitteli tiedot ylös ja heippa vaan hei. Laitoin miehelle viestin, että kaikki on hyvin, mutta soitan kuitenkin kun pääsen kotiin. Kotona sitten soitin miehelle ja sanoin, että sydän sykkii...ja toinen myös :D Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että "niin se toinen on sun sydän?". Vähän taisin naurahtaa ja todeta, että eipä kuule ole :D



Huh huijaaaa! Aikamoinen yllätys tämä on! Olen hirmusen innoissani, mutta tietysti myös vähän kauhuissani, heh. Alussahan tässä ollaan ja mitä vain voi käydä, mutta nyt vain toivon, että molemmat (hurja sana!) pysyy mukana loppuun asti ja kehittyy normaalisti!

Kotona koitin vähän syödä ja nukkua päiväunia ennen työiltaa. Ei siitä oikein mitään tullu. Yhdelle työkaverillehan oon kertonu raskaudesta, mutta nyt kerroin sit kasvotusten tästä uudesta uutisesta. Oli silläkin aikamoinen ilme :D

Että semmoinen päivä se.