Viimeinen kerhoaamu ja lasten käynti fyssarilla

Aamulla suuntasimme viimeistä kertaa kerhoon, joka on ollut tammikuusta lähtien osa keskiviikkoaamujamme. Tällä kertaa ohjelmassa ei ollut mitään tiettyä tai erityistä. Oleskeltiin vain, rupateltiin niitänäitä ja vaihdeltiin kuulumisia. Sovimme ryhmäläisten kanssa, että jatketaan tapaamisia omine nokkinemme ja ensi viikon keskiviikkona onkin treffit yhden äidin kotona.

Viihdyttiin kerhossa tosi hyvin ja oli mukava saada uusia ihmisiä elämään. Kotoa poislähteminen on paljon helpompaa, kun on joku syy. Kerho oli hyvä syy lähteä pois neljän seinän sisältä. Samalla sai tuikitärkeää sosiaalista toimintaa tähän elämään, kun niin vähän näkee nykyisin ketään oman. Ennen sosiaalinen elämä tuli pitkälti töiden puolesta, työkavereiden kautta. Onneksi facebook on olemassa. Oon useammassa ryhmässä mukana, joten edes sitä kautta tulee vaihdettua ajatuksia, kun muuten tää sosiaalinen elämä on vähän köyhää :D

Kerhotädeille hommasin koko ryhmän puolesta vähän makeaa massuun sekä kivat kesäiset kortit. Me ryhmäläiset puolestamme saimme lapsille sankot ja lapiot hiekkalaatikkoleikkeihin.

Korttien kuvitusta (Vallila)

Kerhon jälkeen kävimme kotona reilun tunnin verran: ipanat ottivat päiväunet ja söivät, jonka jälkeen meidän pitikin suunnata fysioterapiaan. Alunperin käynnin piti olla jo maanantaina, mutta se peruuntui ja siirtyi ensi viikolle. No, tänään minulle soitettiin aamulla peruutuksen vuoksi vapautunutta aikaa ja hyvä niin. Olinkin jo odottanut tilannekartoitusta, jotta tiedetään, miten ipanoiden kanssa pitää nyt toimia. Ja onko tilanne yhtään fyssarin mielestä kehittynyt. No nyt kävi niin, että fysioterapeutti vaihtui, mutta...

....ei sillä niin väliä, koska saimme hyviä uutisia :) Ojentuvuus ja jännitteet ovat purkautuneet sen verran hyvin, että saimme luvan pitää molempia masullaan. Tämä helpottaa kyllä elämää, koska neiti osaa kääntyä mahalleen niin sujuvasti, että on ollut hiukan hankala vahtia häntä ja kääntää takaisin selälleen. Selällään ei ole oikein viihtynyt viime aikoina nimittäin vaan aina tilanteen salliessa pyörähtää mahalleen. Jäbäkin on kääntyillyt joitakin kertoja mahalleen, mutta silloin, kun kukaan ei ole ollut näkemässä joten en tiedä, miten tavoitteellisesti hän on kääntynyt - vaiko vahingossa? Molemmat ovat myös nukahtaneet mahalleen jonkun kerran. Toistaiseksi ollaan käännetty heidät siitä kyljelleen tai selälleen.

Edelleen toteutetaan kippura-asentoon viemistä sylissä, mutta saamme ruveta myös ajoittain istuttamaan heitä sylissä ja syöttötuolissa. Kaikenlaista pientä ohjeistusta saatiin mm. (masullaan ollessa) kääntymisen avuksi. Jäbä aika hyvin jo kääntyilee lelujen perässä, mutta tasapaino on vähän hutera vielä. Neiti ei käänny niin sujuvasti, mutta tavoittelee leluja kuitenkin sivuiltakin ja nyt saatiin ohjeeksi pitää leluja lapsen sivuilla, että tulee sitä kääntymisen harjoitusta.

No, tuossa ehkä jotain pääpointteja käynnistä. Pitäis jaksaa kirjoitella 9kk-postaus, mutta se on jonkun muun illan juttu!