torstai 27. elokuuta 2015

Kolme hurraata vertaistuelle!

Liityin raskausaikaan erääseen facebookin monikkoäitien ryhmään. Kaikki ryhmän jäsenten monikkolapset ovat syntyneet aikavälillä kesä-joulukuu 2014, joten vertaistukena ryhmä on oivallinen! Laitoinkin ryhmään linkin edellisestä postauksesta ja kyselin, onko muilla samanlaista näiden "rakkaiden rasittavien taaperoidemme" kanssa ja keskustelu suorastaan leimahti liekkiin: sain siis paljon vastauksia.

Vastauksia, joissa kiiteltiin rehellisestä kirjoituksesta. 
 ♥
Vastauksia, joissa kerrottiin elämän olevan hyvin samanlaista: joskus/usein hermoja repivää, itkun ja kitinän valloittamaa. Tietysti myös ilonhetkiä löytyy, ei sovi niitäkään unohtaa! 
Vastauksia, joissa ymmärrettiin täysin kirjoitukseni lähtemisen vaikeudesta
 ja elämisestä hissittömässä kerrostalossa. Huojentavaa, että joku ymmärtää.
Vastauksia, joista sain paljon voimaa. Monilla on samanlaista ja vaikkei se tietenkään ole mukavaa, että muillakin on hermot kireellä kaiken kitinän (ynnämuiden haasteiden) takia, on kuitenkin helpotus kuulla ettei ole yksin asian kanssa. 
 Vastauksia, jotka muistuttivat etten ole huono äiti jos korotan joskus ääntäni
 tai/ja vedän hetken happea suljetun oven takana. Tunteita pitää purkaa ja ne on hyvä tunnistaa.
Vastauksia, joissa kannustettiin. 


Kiitos kaikille, jotka olivat osallisena keskustelussa - voimia meille kaikille haastaviin tilanteisiin ja lasten kehitysvaiheisiin :) Hatunnostoni myös teille, jotka hoidatte lapsia paljon yksin, kun miehet ovat esimerkiksi reissuhommissa. Sitkeää porukkaa!

Tietysti kiitos myös blogin puolelle tulleista tsempityksistä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JOS kirjoitat "anonyymina", mutta tunnet minut henkilökohtaisesti, muista kirjoittaa kommenttisi loppuun kuka olet, jotta tiedän, kuka tuttu siellä kirjoittelee :)