Juuri kun luulit tietäväsi jotain...

...homma meneekin ihan päinvastoin.

Edellisessä postauksessa kerroin meidän tyyppien yörytmeistä ja siitä, kuinka homma toimii pitkälti tuon neitosen ehdoilla. Hän kitisee ja on se vaativampi tapaus. Heräilee useasti ja puolenyön maissa jo joutunut syöttämään maitoa ekan kerran, kun sylissäkään ei ole rauhoittunut. Kunnes...parina yönä on nyt sitten käynytkin niin, että Nopsu-poju onkin ruvennut kitisemään aiemmin. Hänelle on pitänyt maitotilkka antaa ja sitten on onneksi kyllä unet jatkuneet hyvin. Eilen illalla joskus yhentoista aikaan poika alkoi aivan yhtäkkiä itkeä kovaan ääneen. Ei auttanut muu kuin ottaa syliin ja siihen hän sitten nukahti.

Yöllä sitten valvoskelin ja odottelin noin yhteen asti yöllä, että jompikumpi alkaisi vinistä sängyssä, saisin syötettyä heidät ja menisin sitten ite nukkumaan. No, eipä tietenkään mitään tapahdu. Menin sitten sänkyyn pyörimään, siitä alkoi mun "tuskien yö". Uni ei nimittäin tullut ei sitten millään! Olisko johtunut siitä, että odotin, milloin pitää hypätä ylös vauvoja syöttämään. Kului tunti, kului kaksi, kului kolme. Nostin molemmille ehkä kerran tutit ja odottelin riittäisikö se vai pitääkö nousta hakemaan maitoja. Ja höpönpöpön sanon minä. Noin varttiavaille NELJÄ alkoi neiti vinisemään ja mä olin vielä hereillä. Päätin sitten, että nyt en koita enää tutilla vaan noustaan vaihtamaan vaippa ja syömään. Siis neiti nukkui noin 20.40-03.45 yhtä soittoa (+tutin nostelut pari kertaa)!

Koska poju näytti olevan hyvässä unessa, päätin olla herättämättä häntä ja kirjoitin miehelle lapun keittiöön, että kun hän nousee syöttämään kitisevää pojua, ei herättäis/syöttäis neitiä lainkaan jos hän ei ite herää. Mulla ei tietenkään ollut mitään hajua, milloin poju heräis vai heräiskö koko yönä. Oli hän sitten herännyt ja mies syötti hänet joskus aamuyöllä, ei kuulemma muista aikaa. Mäkin sain siinä joskus neljän jälkeen sitten unenpäästä VIHDOIN kiinni. Oli kyllä ihan percstä se valvominen itellä!

Aamulla mies nousi ylös naperoitten kanssa kuulemma puol 9! Viime aikoina herätys ollut yleensä 7.15-7.30! Ja tosiaan pojukin nukkui noin puol ysistä aamuyöhön lähes yhtä soittoa, oli vain se yksi itkuepisodi välissä ja parit tutin nostelut.

Ja minä kun luulin jo tietäväni, miten nää yöt suurinpiirtein menee!

Muokataas tätä vielä vähän, kun nyt ylhäällä vielä olen (nyt klo 01). Eli alkuyö tänään:
Molemmat heräili puolenyön maissa ja napottivat silmät auki sängyssä. Poju tietysti sätki vimmatusti jaloillaan ja alkoi siinä ääniä päästelemään. Otin pojan syliin ja annoin tytön sammahtaa itsekseen uneen sängyssä. Onneksi näin kävikin! Nopsu oli sitten vaikeampi tapaus. Nukahti syliin, nostin sänkyyn, vimmattu potkiminen jaloilla alkoi samantien, silittelyä, hyssyttelyä, silmät auki ja vininää. Sama uudestaan. Taas nukahtaa syliin, nostan sänkyyn, sitten tutkitaanko varpaita ja sama homma alusta. Yritin laskea sänkyyn aina niin, että pidin vielä kädet pojan alla kuten sylissäkin. Ei auta. Jokusen kerran tätä mentiin ja ehkä 45 minuutin päästä jalatkin rauhottui sänkyyn laskiessa. Silmät kyllä vielä avautui, mutta hiljalleen ne painui kiinni, silittelin päätä samalla. Toivottavasti tästä ei tule tapa! Ilmeisesti nuo uudet liikkeet tulevat uniinkin. Nopsu on siis löytänyt nuo varpaansa ja muutenkin on aina ollut aktiivinen noitten jalkojensa suhteen. Saas nähä, mitä tuleman pitää.

Kannattaako näin jatkaa ennemmin kuin, että antaisi sitä maitoa, joka luultavasti sais tyypin sammumaan nopeammin? Vai onko parempi, että yöllä saatais syöttöjä vähennettyä jo tässä vaiheessa naperoitten ikää?