Video pienenpienestä keskosvauvasta

Moni on varmaan jo nähnyt tämän videon pienen keskosvauvan kehityksestä ja kasvusta, mutta haluan sen jakaa täällä joka tapauksessa. Itsekin olen videon nähnyt jo aiemmin, mutta tänään se taas tuli vastaan pikkusiskoni kautta ja täytyy myöntää, että aika kovasti kosketti meikäläistä. Niin kovasti, että kyllähän mun piti vähän tipauttaa kyyneliä.

Vauva videolla on toki hirmusen paljon pienempi (680g) kuin meidän vauvat syntyessään (1405g ja 1745g), mutta aika samalta nuo omatkin näytti kaikkine johtoineen ja putkineen, kun heitä menin katsomaan ekoja kertoja. Hinteliä pieniä ihmisen alkuja. Iho niin hento, että sitä tuskin uskalsi koskea. Sydämen pumppaus näkyen ihon läpi hurjan selvästi. Muistan, kuinka sain heidät ekaa kertaa kenguruhoitoon ja syliini. Samoin kuin videolla, vauvat nostettiin hoitajien toimesta syliini varoen kaikkia piuhoja. Yritin nähdä vauvojen kasvot, mutta eipä niitä siitä asennosta oikein nähnyt. Avukseni sain peilin :)

Ihana, koskettava video sitkeästä pienestä pikkukeskosesta.
(https://www.youtube.com/watch?v=EEPHLC6dMGA)

Jatkoa edelliseen...(Kela ja keskoskorvike)

Kirjoittelin viime yönä hiukan paatoksellisesti siitä, ettei Kela korvaa tytön keskoskorviketta. Kyselin myös kokemuksia tuolta facebookin eräästä monikkoryhmästä koskien samaista aihetta. Ilmeisesti tämä käytäntö on siis aivan normaali ja kuten ryhmässä jokunen henkilö kirjoitti, tietysti Kelan on johonkin rajat asetettava. Ymmärrän tämän, en voi sitä kieltää. SILTI jaksan vielä ihmetellä ettei 1800 grammainen pieni ihmisenalku mene Kelan kriteerien sisälle ILMAN varsinaisia sairauksia. No, hyvä että tuli kyseltyä mitä mieltä muut ovat asiasta. Nyt tiedän ainakin, että ei tässä mitään ihmeellistä ole. Paitsi mun omassa mielessä ;)

Lisäilen vielä, että meille puhuttiin osastoaikana koko ajan, että "...korvikkeet on kalliita, mutta onneksi niistä saa Kela-korvaukset." Oletuksenani oli siis tietysti näiden puheiden jälkeen, että korvaukset saadaan. Siksi kävin asiaa ihmettelemään. Tilanne olisi ehkä himppasen eri jos meille olisi sanottu, että voi olla ettei Kela korvauksia myönnä.

Kiitän joka tapauksessa kaikkia mielipiteistä ja tulipahan tämäkin asia selvitettyä :)

Niin ja jos joku ei tiedä, niin Pohjolan vakuutuksen lisäturvissa on sellainen kohta kuin "erityiskulut". Jos sen lisäturvan ottaa vakuutukseen, niin tällöin kliiniset ravintovalmisteet pitäisi korvautua osittain vakuutuksesta.

Korvaamme kuluja lääkärin määräämästä apteekissa myytävästä kliinisestä ravintovalmisteesta, enintään puolet Kela-korvauksen jälkeen jäljelle jääneestä osuudesta. (Pohjola 2014. Sinun ja läheistesi vakuutukset, tuoteseloste.)

Toivottavasti ongelmaa ei tule tytön vakuutuksen kanssa nyt kun tuo Kela-korvaus jää pois.  Jääpi nähtäväksi!

Kela on idiootti. Ei riitä nyt ymmärrys...

Voitteko käsittää: Kela hylkäsi meidän tytöltä korvauksen koskien keskoskorviketta. Lääkäri on tytölle(kin) määrännyt ihan reseptillä keskoskorvikkeen, jota syödään noin 3,5-4 kiloon saakka. Lääkärin B-lausunto toimitettu Kelalle, jossa on siis kaikki ”sairauskoodit” listattuna keskosuudesta lähtien – varsinaisia sairauksia ei tosin ollut – ”harmi”.

Työkykyyn vaikuttavat sairaudet tärkeysjärjestyksessä (myös ICD-10-koodit)

E42 Vaikea energia-proteiini aliravitsemus.
P0 l. 5 Kaksoisraskauden vaikutus sikiöön ja vastasyntyneeseen
P03.4 Keisarinleikkauksen vaikutus sikiöön ja vastasyntyneeseen.
P07.1 Pieni syntymäpaino 1745g

Muutama päivä takaperin tuli kirje kotiin, että Kela ei korvaa tytön ruokaa, koska perustetta keskoskorvikkeelle ei ole. Mitä hemmettiä sanon minä?! Jos tyttö on ollu 1745g painoinen keskonen syntyessään ja kotiutuessaan noin 2kg, niin eihän sellainen rimpula tartte kasvaakseen tiettyjä ravintoaineita! Voi jeesus...Siis korvaushakemuksen hylkääminen tehty, koska korvausoikeus voidaan Kelan mukaan myöntää jos..

• keskosen syntymäpaino on ollut alle 1500g TAI  

• keskosen syntymäpaino on ollut alle 1800g JA keskosuuteen liittyy muita sairauksia kuten hengitysvaikeusoireyhtymä, nekrotisoiva enterokoliitti tai sikiöaikaan nähden pienikokoisuus.

Ymmärrän kyllä ettei tyttömme täytä näitä helvetin hienoja kriteerejä, mutta kamoon...ei hän keskoskorviketta tarttekaan mihinkään sairauteen vaan kasvamiseen ja kehittymiseen! Miten joku Kela voi ilmoittaa, että lääkärin määräämä keskoskorvike ei olekaan tarpeellinen tytölle!??? Mä en vaan voi käsittää. Olisi tyttöreppanan pitänyt pienen kokonsa lisäksi vielä sairastaa jotain...just joo.

Pojalle korvaus myönnettiin, koska hän painoi alle 1500g. 

KYSYMYKSIÄ LUKIJOILLE:

Onko sinun lapsillesi käynyt näin? 

Valititteko päätöksestä ja mikä oli tuomio? 

Muita ajatuksia??! 

Jatkoa tähän paatokseen löytyy täältä: 
KLIK!

Hermojen kiristelykö normaalia? Sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen

Nellis kirjoitti blogissaan Vauvakuumeesta ponnistaen siitä, miten uusi vauva on ihana, rakas, kaunis jne. mutta silti välillä tuntuu siltä, että sen voisi palauttaa. Yöunet on vähissä, uusi elämä aiheuttaa välillä ahdistusta, mielessä pyörii ajatuksia siitä miten elämä on muuttunut ikuisiksi ajoiksi ja kuinka haastavaa elämä tulee olemaan myöhemmin. Miten käy parisuhteelle ja miten arjen kuviot saadaan soviteltua vauvan mukaan?

Kirjoittelin Nellis:lle vastauksen ja jotenkin näin se meni + vähän lisäilyä: Uskon, että on aivan normaalia, että ajatukset vaihtelee laidasta laitaan ja välillä tekisi mieli palauttaa koko vauva. Mulla oli äsken vähän semmoinen fiilis, myönnetään. Oli vähän haastava ilta taas, kun ei suostuta nukkumaan, hamuillaan käsiä nälkäisenä ja itketään sitten kuin olisi suurempikin hätä kyseessä. Kun yrittää syöttää niin sitten ei kuitenkaan ruoka maistu ja tätä kierrettä jokunen tunti. Kun saa toisen rauhoittumaan vihdoin ja viimein, alkaa toinen kitistä ja sitten taas hetki mietitään, että mitäs nyt kannattaisi tehdä. Meinas loppua huumori ;)

Tiedän kuitenkin, että se pienehkö potutus on hetkellinen tunne esimerkiksi juuri silloin kun jokin ei vaan kertakaikkiaan onnistu, joten en sitä jää liikaa murehtimaan. Toki jos olo olisi koko ajan tällainen niin sitten olisi jokin pielessä ja asiasta kannattaisi puhua ehkä neuvolassa tai pyytää muualta apua, jotta saisi vähän etäisyyttä eikä kaikki uusi vyöry liian vauhdilla päälle. Ei kaikki kuitenkaan voi tuntua aina ihanalta ja upealta, koska näin esikoisten vanhempana tämä on aivan uusi tilanne. Kaikki on opettelua. Jokin uusi tyyppi (tai meidän tapauksessa tyypit) on tullut yhtäkkiä elämään ja saneleekin yhtäkkiä kaiken. Se vaatii sopeutumista ja totuttelua :) En siis lähtisi liikaa soimaamaan itseäni jos joskus vähän hermot meneekin.....

vai pitäisikö? 

Toki voisin hiukan hermoja kasvatella, en ole ehkä maailman pitkäpinnaisin ihminen ;)

Mitäs mieltä olet tällaisista mietteistä? 

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia ajatuksia ja 

tunsitko niiden vuoksi huonoa omatuntoa? 

Helpottiko tilanne, kun arki vauvan kanssa ei ollut enää niin uutta?

Ekat vaunuilut

Muutaman kerran ollaan käyty jo vauvojen kanssa vaunuilemassa ulkona, koska on ollut niin lämmin syksy. Pakkasiin ei varmasti oltais vielä menty jos semmoisia olisi ollut. Itsekin on alkanu vähän kaipailla raitista syysilmaa. Mitenkä paljon tämmösillä lämpimillä pitäis vauvalle pukea päälle vaunuihin? Vaunukopissa on äitiyspakkauksen lämpöiset makuupussit. Oon sinne vaan heittäny vauvat bodyssa, puolipotkareissa, sukissa toki ja ohuessa myssyssä. Eilen ja tänään laitoin lisäksi pienen peiton, koska oli vähän viileämpää kuin tossa muutama päivä sitten. Vauvat ovat kyllä olleet tosi lämpimiä kotiin tullessa eli ei ne kyllä kylmissään ole voineet olla! :)

Vaunulenkit on menny hyvin, naperot on ollu rauhallisesti unessa matkan ajan. Toi ulos lähteminen on kyllä vähän persiistä, koska ei oo hissiä ja matkalla pari "mutkaa". Hyvin se kahdestaan menee miehen kanssa, mutta sitten kun yksin lähtee niin jee jee. Rattaat on siis pyörävarastossa kahden lukollisen oven takana. Oville pitää raahata kaksi vaunukoppaa sisältöineen: painavat mun mielestä nyt jo ihan hirveesti vaikka vauvat ei paina vielä mitään! Ekalla ovella pitää laskee kopat alas, avata lukko, nostaa koppa ovea pidellen kynnyksen yli oven toiselle puolelle. Nostaa toinen koppa myös samalla tavalla ovea auki pidellen. Sitten koppa kerrallaan seuraavalle ovelle, missä sama juttu. Lukollinen ovi eikä pysy auki ilman pitoa :( Varastossa asia helpottuu, kopat vaan kiinni rattaisiin ja ulos. Just ja just mahdutaan ovesta pihalle! Eipä juuri leveämmät vaunut mahtuisi eli hyvä, että mittasin oven ennen vaunujen hankkimista!

Toinen ongelma ulkoilussa on se, että mä inhoon kävelyä. Siis kävelylenkkejä - ne ei vaan ole yhtään mun juttu! Kaipaan tosiaan kyllä raitista ilmaa ja voisin istuskella tuolla jossain pihalla ihan mielelläni, mutta kävely...bläääääh. Nyt kun on lisäksi ihan järjettömän huono kunto niin ei toi ulos lähteminen ihan älyttömästi houkuttele. Sanoinkin tuossa just äsken kävellessä, että pitäis tää kunto saada normalisoitua (ei se ennenkään hyvä oo ollu, mutta kun työnkin kautta tullu liikuttua kuitenkin PALJON niin ihan eri meininki kropassa) jollain muulla tavalla ensin. Ehkä sitten toi kävelykin ois vähän edes nautinnollisempaa! Joku jumppa tekis poikaa, semmoseen lähteminen vaan on vähän niin ja näin.

Oon myös valvonu ihan liikaa ja väsymys ottaa hiukan valtaa. Valvon nimittäin useimmiten siihen alkuyön ekaan syöttöön asti ja esim. viime yönä se oli tytön kohdalla alkaen klo 1.30. Tyttö söi nopsaan ja oli varmaan kahden maissa valmis, jolloin herätin pojan. No, pojan kanssa syömisestä ja etenkin nukkumisesta taisteltiinkin sitten noin kolmeen saakka! Mies oli syötelly tyypit klo 4.30-5.30 maissa aamuyöstä ja mä heräsin taas joskus kasin pintaan ja syötöt aikavälillä 8.30-9.30, jonka jälkeen jäätiin vauvojen kanssa nukkumaan sohvalle :D Silti oon ihan poikki, vaikka noi aamutorkutkin otettiin. Noh, jospa tää tästä. Kunpa osais mennä nukkumaan vaikka 21-22 maissa illalla...

Illan haasteena tänään: Poikasen rauhattomuus

Olipahan hankalaa saada poika asettumaan unille (ja tyttö hiukan myös). Edellisiltä unilta heräsi ja oli nälissään. Vaihdettiin vaippa ja sen jälkeen söi aika nopsasti koko annoksensa (70ml), jonka jälkeen simahti syliini. Kannoin sänkyyn ja kohta alkaa sydäntäsärkevä huuto. Hain takas valvoskelemaan. Valvomista, valvomista. Mies syötti tytölle lisäannosta, koska hänkin vain valvoa tapitti. Ihan kaikki ei tytölle mennyt, joten tarjosin loput pojalle. No, nopsasti vetäs poika senkin annoksen. Pienihän se toki oli, ehkä joku 15-20ml.

Valvoskelu jatkuu, molemmilla. Jonkin ajan kuluttua poika simahtaa taas mun syliin ja vien hänet sänkyyn. Pian taas itkua eikä rauhotu sitten millään, ei sänkyyn eikä syliin. Sylissäkin aivan hirvee mesoaminen ja rauhattomuus päällä. Kädet viuhtoo menemään ja pää pyörii ympäriinsä ihan vauhkona! Ihan samanlainen meininki kuin ekana kotiutuksen jälkeisenä iltana/yönä. En ole tainnutkaan kertoa siitä. No, poika siis viuhtoi tällöin ihan samalla tavalla ja tosi pitkään. Todettiin, että sitkeästä imusta huolimatta, hän ei saanut juotua Avent:n tuttipulloista eli oli kovasti nälissään. Heti aamulla mies lähti Prismalle ostamaan Nuk:n tuttipullot, koska osastolla juotiin maidot niistä. Ja taas tuli rauha maahan eli syöminen onnistui ja poika rauhottui. No, tänään siis ihan samanlainen viuhtominen päällä ja sellainen yleinen rauhattomuus joten päättelin, että kai sillä on vielä nälkä ja lämmitin vielä yhden satsin maitoa. Se meni taas huiviin ihan hyvin (maybe 20-30ml) ja h-i-l-j-a-l-l-e-e-n tyyppi alkoi sammua ja saatiin hänet nyt jopa nukkumaan tonne sänkyyn.

Ei oikein ota selvää tuosta syömistouhusta. Välillä menee nätisti oma annos, jonka jälkeen alkaa kivasti ramasemaan ja unikin tulee. Joskus menee 1/3 pullosta ja sitten valvotaan tunti-kaks, jonka jälkeen tietysti pitää taas yrittää tarjota sitä ruokaa, koska suuta availlaan ja hamuillaan selvästi nälkäisen oloisena. Sitten saattaa mennä joku miniannos, jonka jälkeen vihdoin ja viimein tulee uni. Tai sitten homma menee niin, että oma annos menee kokonaan, jonka jälkeen vaan ollaan hereillä. Se on tietysti ihan ok, että valvotaan, mutta kun koko ajan hamuillaan suulla, mutta mitään ei sitten kuitenkaan syödä jos lämmitellään ruokaa ja tarjotaan sitä pienissä erissä...eli käsitetäänkö me tuo hamuilu nyt ihan väärin? Tyypit ei vaan rauhotu ennen kuin saavat ruokaa jos ovat hamuilemistuulella.

Lisäksi mua kiinnostais tietää, missä vaiheessa vauvoille pitäisi alkaa tehdä ns. tietynlaisia iltarutiineja? Nyt siis noi illan vaipanvaihdot ja syötöt menee niin, että yleensä noin klo 20-22 välillä illan "hoitokerta", jolloin vaihdetaan myös yöpuvut päälle (seuraava kerta meneekin sitten yöhön klo 23-02 riippuen edellisestä kerrasta). Tällöin illalla viedään vauvat nukkumaan sänkyyn, muuten nukkuvat usein päivällä olohuoneen puolella. Illalla ei olla laitettu ääniä telkkarista pois tai suljettu valoja paitsi makuuhuoneesta, koska ei haluttais, että vauvat oppii nukkumaan vain ja ainoastaan täydessä hiljaisuudessa. Myös ääniä pitää sietää, koska niitä meillä on. Syöttäminen tapahtuu siis olohuoneen puolella, ei makuuhuoneen pimeydessä. Pitäiskö tossa illalla nyt sitten jo näin varhaisessa vaiheessa tehdä jotain tiettyjä rutiinijuttuja?

LUKIJAKYSYMYS:

Millaisia iltarutiineja näin pienille vauvoille 

(tai vähän vanhemmille, sanotaan vaikka 0-6kk ikäisille) 

teillä on ollut?

Uusi ulkomuoto!

...blogilla siis. Jostain syystä eilen tuli yhtäkkiä semmonen fiilis, että haluaisin selkeyttää blogin ulkomuotoa ja näinhän mä sitten tossa äsken tein. Valmis Elegian tausta pienine muutoksineen muuttui "perustylsäksivalkoiseksi". Ei kovin uniikkia, koska valkoinen blogitausta vaikuttaa olevan aika IN, mutta vaihtelua kuitenkin omaan silmään :) Väriä tuovat muun muassa otsikot, kuvat ja boldaukset tekstissä. Muuten tosta tulikin nyt tommonen aika neutraali sävyltään. Vähän punaista ja vähän sinistä siellä sun täällä tyttö-poika-kaksikkomme "kunniaksi" ;)

Suap laittaa mielipiteitä, menikö syteen vai saveen? Öö...en tiiä kumpi noista on se parempi vaihtoehto, joten ehkä sittenkin vois vaan kommentoida, mitä mieltä olet uudistuksesta! Olisi mukava kuulla mielipiteitä :)

Vauvojen ruokailupuuhia

Meidän vauvat syövät keskosille tarkoitettua äidinmaidonkorviketta (Nutrilon Premilon) kunnes he ovat noin 3,5 kiloisia. Kela korvaa tästä noin 35% (lääkärinlausunto vaaditaan) ja loppuosasta osan pitäisi mennä meidän vakuutukseen. Ei olla vielä kuitenkaan haettu korvauksia vakuutuksesta, laitetaan niitä sitten kerralla. Korvike on sellaista jauhetta ja se sekoitetaan veteen. Ollaan tehty niin, että ensin keitetään vesi, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä kuumasta lämpöiseksi. Sitten jaetaan vesi ja jauhe isompiin tuttipulloihin: yhteen pulloon vettä 180ml ja lisätään 6 mitallista korviketta. Sekoitus ja voilá!

Äidinmaidonkorviketta ja Avent:n pullonlämmitin

Näitä isoja valmiita pulloja tehdään jääkaappiin aina noin vuorokaudeksi ja niistä jaetaan sitten pienempiin pulloihin kerta-annokset. Tällä hetkellä tytön kerta-annos on 70ml ja pojan 60ml. Noi on vaan suuntaa-antavia määriä, koska välillä menee plus 10-40ml ja välillä saman verran miinusta. Mitään määriähän meille ei ole missään kerrottu, että paljonko pitäisi syöttää. Pulloihin laitetaan siis 60ml ja 70ml ja sit lämmitellään lisää jos vauvalle jää nälkä. Lämmitys tapahtuu Avent:n lämmittimellä, yleemsä vaipanvaihdon aikana. Toki mikroakin voi käyttää paitsi jos kyseessä on äidinmaito!

Valmiit annokset jääkaapissa

Vauvoja syötän _useimmiten_ tyynyn avulla eli tyyny jalkojen päälle, vauva tyynylle, harso kauluriksi ja pullo suuhun :D Näin toinen käsi on vapaana eikä puudu kuten jos vauvaa pitäisi sylissä/käsivarrella. Tai mulla ainakin käsi tuppaa puutumaan. Kun vauva on tuossa suoraan edessä, onnistuu myös höpöttely ja seurustelu hyvin :) Öisin oon välillä syötellessä katsellut myös ohjelmia netistä (Masterchef Australia rules :D) ja tällöin vauvan syöttäminen onnistuu näpsäkästi, kun nostaa jalat pöydälle vähän yläviistoon ja sit taas toi tyynysysteemi ;) Syöttämispuuhissa menee yleensä aikaa noin puoli tuntia - tunti. Pari kertaa oon testannu, miten saisin vauvat tuettua pesään siten, että minua ei varsinaisesti tarvittaisi ollenkaan. Tämä ehkä enempikin tulevaa ajatellen jos molemmat vaikka herää yhtä aikaa ja multa loppuu kädet :D

Viime yönä testasin yllä kuvattua tyyliä molemmilla yhtä aikaa, koska molemmat heräs yhtä aikaa ja meinasivat olla vähän kärsimättömiä. Hyvin onnistui! Välillä vain kohensin pullon tukea eli harsoa ja peittoa, jotta pullo pysyi hyvin pystyssä :)

Pulloista syöttäminen aiheuttaa tietysti aikamoisen pullonpesurumban! Tätä koitetaan hallita säännöllisellä pullojen pesulla ja sterilisoinnilla ettei koko keittiö huku pulloihin. Käytön jälkeen osien huuhtelu kylmällä vedellä, likoamaan lämpöiseen pesuveteen (+huuhtelu) ja sitten mikrosterilisoijaan (mikrossa 6min, aika riippuu mikron tehosta!).

Ruokailuista ollaan pidetty nyt aluksi vähän kirjaa ja samalla merkataan ylös, miten vauvojen masut on toiminu. Lisäksi laitetaan merkki, kun D-vitamiinit ja rautalääke on annettu (+ tarvittaessa vatsanpehmike).

Ihan kiva vähän seurailla noita ruokamääriä yms. ja etenkin öisin toi on aika hyvä, kun nään mitä miehen syöttövuorolla on tapahtunut. Esim. jos sillon on syöty vähän vähemmän niin tiiän, että mun vuorolla ruokaa saattaakin tarvita lämmittää lisää jne.

D-vitamiinia annetaan molemmilla  5 tippaa/päivä. Rautalääkettä menee 0,1ml päivittäin, annos nousee kun vauvat ylittävät 4kg. Vatsanpehmikettä annetaan tarvittaessa. Korvike saattaa nimittäin aiheuttaa vähän kovettumista ja ei toivota vauvoille tukalaa oloa. Annostus: 1ml aamulla ja/tai illalla. Annostusohje saatiin osastolta. Kuulemma joidenkin mielestä pitäisi antaa vain kerran päivässä, mutta osastolta sanottiin tosiaan, että jos on vatsa kovalla, voi ihan hyvin antaa aamuin ja illoin tuon pienen määrän.

Kunhan vauvat kasvavat noin 3,5 kiloon, vaihdamme apteekin korvikkeen ihan tavalliseen kaupasta saatavaan äidinmaidonkorvikkeeseen. Kommenttikenttään otan mielellään ehdotuksia, mihin korvikkeeseen kannattaisi siirtyä sitten :) Tai siis...kai niitä on useampia vaihtoehtoja? Joku sopii toiselle, toinen toiselle?

Uusi arki vauvojen kotiutumisen jälkeen

Naperoiden kotiutumisen jälkeen ollaan päästy opettelemaan uuden elämän pyöritystä ja ihan kivasti on lähtenyt menemään :) Pikkuiset ovat olleet nyt kotona jo puolisentoista viikkoa ja aika on mennyt nopeasti. Päivät rullaa eteenpäin noin 3-4 tunnin sykleissä eli tällöin vaihdellaan vaippaa ja syötetään molemmat. Yleensä hoidetaan ensin toinen, jonka jälkeen toinen. Harvoin ihan samaan aikaan molempia, koska vuorottelu on aika jees itsensä kannalta, kun voi vaan keskittyä yhteen vauvaan. Ajallisesti kahden syöttö kerralla olisi toki nopeampaa ja ehkä siirrymme siihen joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin tää menee hyvin näin :) Yleensä toinen vauva herää nälkäänsä (tai muuten vaan) ja kun hänet on hoidettu, herätellään toinen. Tällä herättelyllä varmistellaan vähän, että pysyvät samassa rytmissä mikä taas helpottaa arjen kuvioita myöhemmin. 3-4 tunnin rytmi siksi, että niin suositeltiin osastolla ja koska siellä oli myös samanlainen rytmi, on se vauvoillekin tavallaan tuttua.

Olohuone on saanut hiukan uutta ilmettä (eikä vain viherkasveista, joita hain eilen Plantagenilta -50% haha!). Lattialla majailevat sitterit, joita ei vielä juurikaan käytetä - odotellaan vähän vauvojen kasvua. Sohvalla lojuu ihmisten ja kissan lisäksi mun iki-ihana imetystyyny, joka ei toimi nyt imetyksen apuna (koska en imetä), vaan vauvojen pesänä. Tuolla pesässä vauvat makoilevat vieretysten (myös nyt, kun tätä kirjoittelen) yleensä päivisin. Öisin nukutaan makuuhuoneen pinnasängyssä. Ei haluta sulkea heitä aina nukkumaan makkarin oven taakse hiljaisuuteen vaan halutaan, että tottuvat nukkumaan myös muun elämämme äänissä!

Öisin vuorottelemme syöttöjen suhteen eli teemme miehen kanssa niin, että jompikumpi hoitaa alkuyön (yleensä minä) syötön ja toinen sitten seuraavan. Näin toimiessamme saadaan molemmat noin 6h tehokasta nukkuma-aikaa, koska syötöt ovat tosiaan 3-4 tunnin välein. Itsehän tosin herään vähän herkemmin kaikkiin vauvojen äännähdyksiin eli en nuku aivan niin tehokkaasti kuin mies vieressä ;)  Näin tää homma kuitenkin sujuu ihan kivasti ja koska mies on nyt kotona, niin toki auttaa eri tavalla kuin jos töissä kävisi kokopäiväisesti.

Kisu on ottanut vauvat hyvin vastaan. Ei se juurikaan heistä välitä itse asiassa. Välillä on käynyt vähän haistelemassa ja katsellen ihmettelee jos vauvat liikkuu/ääntelee vaikkapa pesässä ollessaan, ei kuitenkaan saa mitään sätkyä tai vaikuta pelkäävän ääniä :) Tietysti vahdimme kissaa toistaiseksi aika runsaasti! Öisin kissa ei pääse enää makkariin ollenkaan (yhyyy!), koska emme voi nukkuessamme vahtia etteikö se hyppäisi pinnikseen. Sinne se ei ole kyllä kertaakaan mennyt päivälläkään, tätä ihmettelen kyllä tosi paljon, mutta toki parempi näin :)

Kylvyssä ollaan käyty pari kertaa enemmän ja vähemmän nautiskellen :D Toisella kerralla tyttö tais olla niin nälkäinen, että huus melkein koko kylvyn ajan, heh. Vaippoja kuluu, kuluu ja kuluu...Kunhan vähän kasvetaan niin pitäis sit kokeilla niitä kestojakin! Saas nähä jaksaisko niitä sitten käyttää, ainakin osittain!?

Vauvojen ruokailujutuista kirjoittelen vielä erikseen, mutta tässä nyt hiukan meidän uusia arkikuvioita :) Saa kommentoida ja laittaa mielipiteitä ja vinkkejä (huom. tuplien mammat!) ;)

Naperoitten eka neuvolakäynti

Aamupäivän toimintojen jälkeen starttasi auto kohti neuvolaa. Hiukan kotona mietitytti, että ovathan molemmat kasvaneet nyt kotona ollessakin hyvin ja onneksi kyllähän se niin olikin :) Pituuksia ei mittailtu, mutta painot olivat mukavasti kivunneet ylöspäin. Typsykkä painoi 2435g, keskiarvoinen kasvu per päivä oli noin 35g. Poika oli ylittänyt kahden kilon rajan, whippiiih! Eli pojan paino 2035g ja kasvu per päivän noin 24g.

Hoitaja tutkaili vauvojen refleksejä/kehitysheijasteita pöydällä. Painoi mm. jalkapohjia ja kämmeniä katsoen kipristyvätkö pikkuvarpulit ja sormet kiinni hoitajan sormiin. Kokeili sitten, että askeltaako vauvat "seisaaltaan" yms.

Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet

Kun vanhempi asettaa sormensa lapsen kämmentä tai jalkapohjaa vasten, lapsi tarttuu siihen sormillaan tai varpaillaan. Tämä heijaste häviää noin 3 kk:n ikään mennessä. Tämän jälkeen lapsi oppii tarttumaan tahdonalaisesti. Aluksi tarttuminen on helpompaa kuin irrottaminen.

Kävelyheijaste

Muutaman ensimmäisen elinviikon aikana lapsi nostelee jalkojaan ja ikään kuin kävelee, kun häntä pidellään kainaloista pystyasennossa ja jalkapohjat koskevat alustaan. Heijaste voi tulla jonkin aikaa näkyviin vedessä vielä sen jälkeen, kun se ei enää näy ”kuivalla maalla”.

(Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliitto)

Tytöstä kirjoitettua: "...virkeä jämäkkä tyttö. Paino erinomaisessa nousussa. Heijasteet ok, iho siisti, silmät kirkkaat, napa kaunis."

Pojasta kirjoitettua: "...jäntevä poika. Virkeänäkin jaksat jo olla. Painoa tullut hyvin. Iho, napa ja silmät siistit. Heijasteet ok, nyt et askeltaa jaksa."

Näiden vauvojen tarkastelujen lisäksi meiltä kyseltiin, miten arki on lähtenyt käyntiin, onko jotain huolia, tuntuuko minun olo herkemmältä kuin yleensä, miten ollaan jaksettu ja sen semmoista. Aika perusjuttuja siis! Käynti meni hyvin ja naperot olivat pääosin tosi rauhallisia. Vähän alkoi nälkä tytölle tulemaan, mutta rauhottui pienten itkujen jälkeen vielä nukkumaan. Seuraava aika saatiin jo noin viikon päähän, jolloin meidät vastaanottaa meidän oma neuvolahoitaja. Nyt syödään taas kovasti, että ens viikolla päästään taas huimiin lukemiin :D

[ TULOSSA heti kun jaksan kirjoittaa: Naperoitten eka viikko kotona & kuulumiset ]