Naperoitten nimenantojuhlat

Paljon olisi kirjoiteltavaa viime viikoista. En vaan millään ole saanut aikaiseksi ja nyt aloittaminen tuntuu kamalan vaikealta. Yritän kuitenkin ja aloitellaan vaikka nimenantojuhlista.

Juhlat järjestettiin Pyhäinpäivänä 1. marraskuuta pienehkössä, kivasti sisustetussa "aamiaishuoneessa". Kyseisessä tilassa on siis arkipäivisin aamiaistarjoilua sekä muina aikoina kokous- ja juhlajuttuja. Tila oli juuri sopiva meidän pienelle porukalle. Mun puolelta vanhemmat sekä sisarukset + avec (6 hlöä). Miehen puolelta vanhemmat sekä sisarukset perheineen (10 hlöä).

Lyhykäisesti tarjoiluista...

...suolaisena oli

• savulohi-pastasalaattia (nam, mun vanhemmat teki)
• vihersalaatin eri "osia" (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, paahdettua sipulia, salaattijuustoa, krutonkeja, paprikaa, oliiveja, salaatinkastikkeita jne.) eli jokainen sai koota mieleisensä salaatin (miehen kanssa valmisteltiin nämä)
• minilihapullia (minä tein)
• kahta erilaista pizzaa (miehen kanssa väsättiin)

...makeana tarjottiin

• muffinsseja (ite tein)
• pullaa ja kaurapikkuleipiä (anopin tekeleitä)
• suklaahippukeksejä (siskoni teki)
• trio-kakku (tilattiin)

Ei vielä ihan valmis tarjoilupöytä...

Pientä suolaista

Suklaamuffinssit

Makeuksia

Hoidin itse myös kutsukorttien teon, niistä kirjoittelinkin jo aiemmin. Lisäksi hommasin juhlatilan pöytiin vähän koristeita sekä askartelin "ruokakortteja". Teemaväreinä oli yllättäen vaaleanpunainen ja -sininen.

Askartelun tynkää

Tämä "runo" oli kutsukorteissa ja juhlissa ruokapöytää koristamassa

Näihin kirjoittelin, mitä sapuskaa oli tarjolla

Juhlien kulku meni siten, että ensin mies toivotteli kaikki tervetulleiksi ja selitti nimenantojuhlan merkityksen: vauvat toivotetaan tervetulleiksi molempiin sukuihin ja tietysti paljastetaan heidän nimensä. Kohotettiin alkumaljat ja minä esittelin hiukan läsnäolijoita ryhmittäin eli vauvojen isovanhemmat, tädit, sedät ja eno sekä serkut. Nimiä ei paljastettu vielä vaan jaettiin porukka noiden ryhmien mukaan arvuuttelemaan nimiä. Avuksi ryhmät saivat kirjainkortteja, joista muodostui sekä tytön että pojan nimet. Porukka yritti muodostaa kirjaimista nimiä ja kyllähän sieltä oikeitakin nimiä löytyi! Kun arvuuttelu oli käynnissä minä hösäsin keittiössä ja lämmittelin pizzapaloja ja lihapullia uunissa, keitin kahvia yms.

Arvuuttelun jälkeen oli nimien paljastamisen aika. Kerroimme, että tytön kummina toimisi minun siskoni ja pojan kummina miehen veli. Annettiin kummeille nimet sisältävät kirjekuoret ja he saivat avata kuoret sekä kertoa nimet :) Annoimme myös kummitodistukset ja luettiin niistä toinen ääneen. Nimiä en valitettavasti tässä aio kertoa, mutta olkoon bloginimet Hilu (tyttö) ja Noppa (poika). Jotain viitteitä oikeisiin nimiin ehkä ;) Nimille annettiin aplodit ja tämän jälkeen kuunneltiin Johanna Kurkelan kappale "Ainutlaatuinen". Kaunis kappale joka sopi tilanteeseen hienosti. Hyvien ystäviemme lapsen nimijuhlassa oli soitettu tämä kappale ja siitä kappale tulikin mieleeni - anteeksi "kopiointi" ;) Kappale kostutti useammatkin silmät, myös omani.

Kappaleen jälkeen vauvojen täti, minun vanhempi pikkusiskoni, piti upean puheen ♥ ♥  Tippa linssissä tässäkin kohtaa. Toivottavasti sisko ei nyt suutu, koska haluan kirjoittaa puheen tähän :) Olen puheesta kovin ylpeä ja liikutun edelleen sitä lukiessani!

Muistan sen kuin eilisen, sen päivän kun kerroit että olet raskaana. Sinä sanoit: "Tässä on yksi toinenkin pieni juttu vielä." Heitin vitsin, että vauvoja olisi kaksi. JA NÄINHÄN SE OLI. Tunsin iloa, naurua, onnea, ihmetystä ja hieman pelkoakin. Minusta tulisi täti. 

Viikot ja kuukaudet menivät eteenpäin. Tuli kesä ja kesä oli kuuma. Olit väsynyt ja selkääsi sattui. Joka lauantai kuvasitte "möhömahan" kasvua ja odotin kuvaa aina innoissani. Kun asun kaukana ja näemme harvoin, kuvat olivat jotain konkreettista. Siellä ne pikkuiset kasvoivat.

Viimeiset viikot olivat jännittävää aikaa. Tutkimuksia oli tiheään ja vauvojen tilannetta tarkkailtiin. Toivoin, että vauvat olisivat terveitä ja tarpeeksi vahvoja syntymään. Toivoin, että leikkaus menisi hyvin. Toivoin, että kaikki menisi hyvin.

Toiveeni kävi toteen ja elokuun 11. päivä vuonna 2014 oli onnen päivä. Se oli toukkien, tyttösen ja poikasen, pikkutonttujen ja nöttösten syntymäpäivä. He olivat todella pieniä, mutta niin pippurisia, että eivät joutuneet onneksi olemaan sairaalassa kovin pitkään. 

Myös tämä päivä on näiden ihanien nöttösten päivä. Tänään voimme alkaa kutsua heitä heidän omilla nimillään. Onnea!

Sitten olikin ruokailun ja kahvittelun vuoro, jonka jälkeen otettiin kuvia erilaisilla kokoonpanoilla: vauvat + vanhemmat, isovanhemmat, serkut jne. Miehen veli toimi kuvaajana ja kivoja kuvia saimme juhlista :)

Osa vieraista lähti ja me siivoiltiin paikkoja kuntoon. Onneksi äiti autteli mm. tiskien kanssa vaikkei niin ollut tarkoitus. Päivä oli pitkä, mutta tietysti antoisa ja ihana. Juhlajärjestelyt hoidettiin siis aika pitkälti itse ja juhlien jälkeen olo oli sen mukainen, en voi kieltää. Eli kaipa sitä vähän stressasi vaikka tarkoitus oli pitää rennot juhlat. Mun olo ei ollut VÄLILLÄ hirmu rento, toivottavasti muilla oli kuitenkin :D Mulla ei ole juhlien järjestelyistä myöskään juurikaan kokemusta ja lisäksi piti noiden naperoitten kanssa hysätä eestaas ties missä järjestelyjen aikaan (juhlassa he olivat nätisti muiden syleissä). Seuraavana päivänä olo oli kuin krapulaisella! (Ens kerralla vois pyytää vähän apua muutenkin kuin tarjottavien suhteen esim. joku kahvinkeittäjä ja tarjoiluista huolehtija olisi ollut aika bueno!) Tulipahan pidettyä ;)

Ai niin! Naperot olivat juhlien ajan tosi sosiaalisella tuulella eikä kumpikaan kitissy oikeastaan lainkaan :) Pikkuitkut tuli, kun alkoi nälkä tulemaan, mutta muuten sylistä syliin mentiin iloisin mielin ja silmät lautasina ihmetellen!

Juhla-asut