Porkkanasose, nam!

Viime kerralla neuvolassa (12.11.) oli puhetta, että me voitais rueta harjoittelemaan soseiden syöntiä. Ikää oli tällöin vasta noin 3kk (nyt 3,5kk), mutta koska syntymäpainot oli alle 2kg, neukku sanoi, että voidaan aloitella kiinteät jo vähän aiemmin. Nyt ollaan siis tutustuttu viikon verran uusiin juttuihin ja näin aluksi nämä ovat olleet: porkkanasose, porkkana-perunavelli ja riisipuuro. Porkkanasoseen tein itse ja laitoin pakkaseen jääpalarasiaan, josta sitten päivittäin ollaan otettu sosetta sulamaan. Jatkossa aion pakastaa soseen pieniin minigrip-pusseihin. Vinkki löytyi netinsyövereistä ja pusseihin mahtuu vähän paremmin sosetta joten on helppo sit ottaa vain yksi pussi sulamaan. Noita "jääpaloja" on joutunut ottaa sulamaan useamman ja ne on aika tiukasti kiinni rasiassa - ei jaksa taistella enää (ostin ehkä huonon jääpalarasian ;) Velli on kaupan tavaraa ja riisipuuro myöskin kaupan hyllyltä. Se on siis sellaista jauhetta, jota sekoitetaan veteen tai maitoon. Viljaiset puurot voi aloitella noin 6kk iässä. Marjasoseet alkaen 4kk.

Hirmusen hyvin on etenkin porkkana maistunut :) Ei tullut edes ekalla kerralla nyrpistelyä lainkaan! Sama juttu riisipuurossa, mutta se ole selvästikään aivan niin herkkua kuin porkkana. Yhtä makua sosetta pitäisi maistella noin viikon verran ennen seuraavaa. Loppuviikosta aloitellaan varmaan sitten kokeilemaan bataattia - sain vinkin, että peruna on aika tuhtia pienille. Perunaa vois sit sekoittaa vaikka porkkanaan jossain vaiheessa. Bataatti on kuitenkin seuraava testimakumme :)

Kuvassa olevaa maissivelliä annoin tänään ekan kerran Hilulle välipalaksi maidon kanssa (Noppa nukkui vielä, hänkin sai herätessään). Meni kaupaksi. Niin ja siis tietysti aina kaikkien maistelukertojen yhteydessä annetaan myös maitoa! Se on vielä pääasiallinen ruoka, mutta porkkanaa meni kyllä eilenkin jo useampi t-lusikallinen. Varovasti aloitellaan kuitenkin ja onneksi ei mitään allergiaa ole ilmennyt näihin, joita ollaan maisteltu. Porkkana-perunavelliä (sama valmistaja kuin maissivellissä) oon antanut joitakin kertoja. Purnukasta ei ole nyt kuvaa "tähän hätään".

Mitä milloinkin? Nyt oon pysytellyt aamuisin maidossa (kerran ollut aamupuuro), päivällä sit kerran porkkanaa ja illemmalla joskus puuroa. Aattelin, että toi puuro ois varmaan hyvä olla tuhdittamassa iltasyöntejä. Jonain päivänä oon antanu sekä puuroa että porkkanaa yhden vuorokauden aikana, yleensä kuitenkin vain toista. Velliä oon laittanu yötä vasten maidon sekaan joitakin kertoja. Jotkut on sitä mieltä, että vellit on turhia ja sama olisi siirtyä kerralla soseisiin. Mä nyt aattelin kokeilla noita vellejäkin hiukan. Kattoo nyt, miten sitten jatkossa. Varsinaista mielipidettä mulla ei ole puolesta ja vastaan, ainakaan vielä. 

Neiti maistelee porkkanaa

Ukkeli maistelee puuroa

Hiukan off topic: Saatiin nimiäislahjaksi tuollaiset "Milestone Baby-kortit", joten siksi kuvissa saattaa joskus esiintyä tuollaisia kortteja. Korteissa lukee siis joku tietty juttu esim. "tänään nukuin ekan kokonaisen yön, tänään olen 4kk, tänään nousin ekaa kertaa seisomaan" jne. Tarkoitus olisi ottaa kuva kortista ja vauvasta tämän "jutun" aikana. Me taidettiin vähän fuskata ja ottaa kuvat vasta seuraavana maistelupäivänä ;) En muistanut kortteja lainkaan, kun ekan kerran maistettiin porkkanaa. Videomateriaalia otettiin kyllä omaksi muistoksi! :) 

Mitäs mieltä sinä olet? Kannattaako vellit vai onko turhia?

Missä iässä aloitit soseet oman vauvasi kanssa?

Mikä on/oli vauvan herkkuruoka? 

Ideoita soseiksi? Mitä kannattaa kokeilla?

Mihin aikaan päivästä mitäkin ruokaa?

Yhden viiksekkään ja vauvojen yhteiselo

Viiksekkäällä tarkoitan tietysti meidän 9-vuotiasta kissaneitiä. 

Kesä 2013

Z z z z z z z

Hei, mä koitan nukkua!

Raskausaikana tuli mietittyä, kuinka meidän kissa ottaa vauvat vastaan. Toistaiseksi kaikki on sujunut tosi hyvin, paremmin kuin oletin! Kissa ei juurikaan vauvoista välitä, kiertää heidät yleensä kauempaa eikä mene ihan liki. Toki joskus käy vähän haistamassa vaikka varpaita ja kerran on tytön tukkaa käynyt nuolasemassa. Ei kuitenkaan ole osoittanut mitään ärsytyksen merkkejä - mitä nyt saattaa vaihtaa huonetta/paikkaa jos naperot käy kovasti itkemään arvon leidin lähettyvillä. Myöskään ääniä ei ihme kyllä säiky. Olin varma, että säntäilee korvat luimussa ympäri kämppää jos kovasti karjutaan.

Pinnasänkyyn kisu ei ole mennyt kertaakaan! Siitä olen todella yllättynyt, koska siellä ois niin hyvä pesä missä nukkua. Just semmonen kissojen paikka! Teimme kuitenkin raskausaikana päätöksen, että kissan nukkuminen yöllä makuuhuoneessa loppuu ja niin siinä kävikin. Eli yöllä ei makkariin ole asiaa, päivällä emme rajoita. Jos vauvat ja kissa oleilevat samoissa tiloissa niin välillä tulee vilaistua mikä on tilanne. Tyhjiin vaunukoppiin on mennyt muutaman kerran, meillä kun kopat ovat täällä sisällä. Muutaman kerran on ärähdetty ja häädetty kissa sieltä pois oikein kunnolla. Olen ruennut peittämään kopat jollain viltillä ettei tule kiusaus mennä sinne "pesään". Vauvojen nukkuessa kopissa, kissa ei ole sinne pyrkinyt. Tosin eivät vauvat kopissa nukukaan sisällä kuin joskus hetken, esimerkiksi jos nostan kopat pois parvekkeelta tavoitteena, että vauvat alkais hiljalleen heräillä. Vauvojen nukkuessa parvekkeella, kissa saattaa hetken olla siellä yhtä aikaa kurkkimassa pihalle, mutta tällöin pysyn itse valppana ja katselen parvekkeelle, mitä siellä tapahtuu.

  

Kissa ei ole ollut mustis vauvoista, mutta eipä se olekaan ikinä ollut mikään paljon huomiota hakeva tai sylikissa varsinaisesti. Paitsi silloin kun hän itse niin haluaa eli esimerkiksi nyt makaa mun käsivarsien päällä näppiksen edessä ♥ Päivällä on paljon omissa oloissaan ja iltaisin/öisin kerjää enemmän huomiota. Kehrää ja puskee, on ihan lööv! Pitäis käydä valjastelemassa ulkona niin sais kisukin vähän vaihtelua päiviinsä. On vaan vähän jääny noi lenkkeilyt. Rauhallinen möllikkähän tuo jo on, ei juurikaan saa hepuleita paitsi silloin kun on hätä. Kyllä, vessahätä :D Niin ja kissan pitkät karvat aiheuttaa joskus sen, että mulla on täällä kolme pyllyä pestävänä: vauvojen ja kissan :D No niin, liikaa infoa, anteeksi, heh!

Tosi hyvin on siis mennyt, mutta hiukan kauhulla odotan naperoitten liikkeellelähtöä ja sitä että he tajuavat kissan! Siitä ehkä juttua joskus tulevaisuudessa...Ja alla vielä muutama kuva meidän kaunokaisesta ♥

Kesämeininkiä muutaman vuoden takaa

Onko sinulla lemmikkiä ja jos on, niin miten se on suhtautunut vauvoihin ja/tai pieniin lapsiin? :)

Isänpäiväkortit ja "joku äippä" 30v.

 

On pitänyt tehdä tämä postaus ajat sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Eli Isänpäivä ja omat kätteni tuotokset :D Olimme Isänpäivän aikaan Kuopiossa ja kierrettiin ympäriinsä "esittelemässä vauvoja" kavereiden sekä vauvojen isomummin luona. Isänpäiväksi askartelin vauvojen iskälle tietysti hänen elämänsä ensimmäisen Isänpäiväkortin. Omalle isälleni tein myös yhteisen kortin minulta ja vauvoilta papalle. 

Molempiin kortteihin liitin naperoitten jalanjäljet, joita "tuskissani" väsäsin eräänä iltana, kun mies oli pelaamassa. Ei ollu ihan helppoa, mutta onnistuin ja ihan kiva lopputulos tuli :) Laitoin naperot sittereihin istumaan ja levitin sitten jotain lasten sormivärejä (ystäviltä lainattu) jalkapohjiin ja sit vaan jalka kartonkia vasten. Muutama yritys tuli tehtyä, aina välissä piti tietysti lisätä väriä ja pikkujalat sätki ympäriinsä. Ihme ettei koko olkkari ollut ihan värissä sen jälkeen :D Tuo pieni "kirje" oli minulta kiitos miehelle. Ei ole tosin omaa käsialaa vaan jostain netistä löysin. Sanoma kuitenkin osuu kohdilleen! Isänpäivälahjaksi ostin miehelle paidan ja se osoittautuikin nappiostokseksi - tykkäsi siis paidasta kovasti.

Minun oman isäni ja vauvojen papan kortti oli tehty samalla idealla. Jääpähän pikkujalanjäljet papallekin muistoksi siitä, miten pieniä naperot ovat joskus olleet. Isänpäivän ohjelmassa ei ollut mitään sen kummempaa tällä kertaa. Lahjat aukaistiin ja kortit luettiin. Ehkä tulevina vuosina kehitämme jonkun oman tavan juhlia Isänpäivää! :) Päivällä kurvasimme toiseen mummilaan ja söimme hyvän aterian ennen kotiin lähtöä. Iltaa vasten ajoimme kotiin ja naperot nukkui koko matkan ajan. Automatkat onkin tähän asti menneet kovin kivuttomasti!

No sitten tää toinen postauksen aihe eli..köh..no, täytin tossa 19. päivä 30 vuotta. Kyllä, nyt sitä ollaan tässä eikä takaisin päin ole mitään asiaa :D Apua! Minun vanhempani halusivat ajella Kuopiosta meille ja hiukan juhlistaa tytärtään kahvittelun merkeissä. Ja tietysti samalla pääsivät pikkuisiakin näkemään :) Tuliaisena tuli ruusukimppu, Kalevalan Talon sydän-korvikset (mulla on samaa sarjaa oleva kaulakoru) sekä porkkanakakku. Mieluisia oli kaikki tuomiset! Niin ja pikkuisetkin saivat kylpypyyhkeet. 

Mies toi myös kotiuduttuaan ruusuja sekä vähän makeuksia. Lahjaksi sain kaksi lippua Ismo Leikolan keikalle :) Toinen lippu on tarkoitettu jollekin kaverilleni eli toisin sanoen lahjan idea oli, että saan vapaapäivän kotoa ja viettää sitä kaverin kanssa. Sainkin houkuteltua työkaverini mukaan keikalle, varmasti tulee hauska päivä! Kun vanhempani lähtivät muutaman tunnin jälkeen, saapui ystävät M&O ja neiti A ovelle onnittelulaulun ja kukkien kera. Pistäytyivät vain hyvin nopeasti, mutta kiva ylläri oli sekin :) Posti toi myös tädiltä lahjakortin ja naperot saivat vaatteita sekä pari lelua. Myös toinen tätini oli osallisena näihin postin tuomisiin! Kiitos!

Mieheltä ja vanhemmiltani saadut ruusut

Sain tietysti myös synttärikortin kortteja rakastavalta äidiltäni, tai no koko perheeltänihän se oli. Kiitos siitäkin! Osuvasti oli kirjoitettu. Kaikenlaista pikkuextremeä kun on tullu tehtyä ja loppuviimein vielä tuplaylläri ;)

Alkutaipaleemme muistelua Keskoslasten päivänä

Marraskuun 17.päivä on omistettu kaikille niille lapsille, jotka ovat syntyneet joko liian aikaisin tai liian pieninä. Keskoslasten päivän on lanseerannut EFCNI (The European Foundation for the Care of Newborn Infants). EFCNI pyrkii vaikuttamaan vastasyntyneiden ja keskoslasten hoidon laadun kohoamiseen Euroopassa. (Kevyt.net)

Pikkutontut elokuussa :D

Tänään on keskoslasten päivä ja näin illan tullen, muiden aiheeseen liittyviä blogijuttuja luettuani, ryhdyin katselemaan kuvia meidän pikkuisten alkutaipaleelta ja miettimään, millainen se oli. Uskomatonta, että siitä on vähän reilu 3kk, kun meille syntyi kaksi pientä ihanaa ihmettä raskausviikolla 33+2.

Pikkuisemme painoivat 1405g ja 1745g. He olivat kuitenkin vahvoja pikkuihmisiä eivätkä joutuneet kauaa olemaan tehohoidon puolella. Päästiin jatkohoitohuoneeseen jo parin päivän päästä syntymästä. Siellä hoitoa jatkettiin lämpösängyssä, koska lämmönsäätelykyky ei ollut vielä kovin hyvä. Ensin ruoka meni vain nenämahaletkusta, myöhemmin syömistä harjoiteltiin ruiskulla ja siihen liitetyllä tuttipäällä. Seuraava askel oli oikeat tuttipullot. Maitomäärät olivat aluksi hirmusen pieniä, pikkuisten masutkin olivat toki hyvin pikkuiset eivätkä vetäneet juuri mitään kerralla. Pienestä lähdettiin liikkeelle.

Noppa-poika

Hilu-typy

Osastolla pikkuisemme kasvoivat ja kehittyivät ensimmäiset 3,5 viikkoa elämästään. Hoito oli erinomaista ja hoitohenkilökunta mahtavaa. Huumoriakin piisasi kaiken sen vakavuuden ympärillä. Meillä tosin kaikki oli hirmu hyvin, säästyimme suurilta huolilta. Vauvat voivat koko ajan hienosti ja olivat hoitajien mukaan "tasapainoisia vauvoja" eli käsitin sen niin, että voinnissa ei tapahtunut suuria heittoja suuntaan tai toiseen. Aina ei mene näin hyvin ja voin vain kuvitella sen huolen määrän jos vauva on huonommassa tai jopa kriittisessä tilassa :( En kuitenkaan aio tästä vaihtoehdosta jatkaa enempää, koska kokemusta siitä ei ole. Me olimme onnekkaita.

Tontut ekaa kertaa äidin sylissä

Kosketus

Jalkapalloilijan alku?

Meidän keskoset syntyivät ennenaikaisesti, koska B pojan virtauksiin tuli blokki ja kasvua ei enää tapahtunut. Tilannetta seurailtiin useampi viikko tiiviisti ja viimein päätös sektiosta tehtiin. En jostain syystä osannut juurikaan pelätä. Luotin siihen, että vauvat voivat hyvin ja heitä hoidetaan synnytyksen jälkeen hienosti. Ja niin hoidettiinkin. Nyt kun muistelen noita alun hetkiä ja katselen kuvia...no, pieni pala nousee kurkkuun.

Jatkohoidon puolella

Nyt meidän sitkeät pikkuiset keskoset ovat jo "isoja" kolmen kuukauden ikäisiä tyyppejä, 

ihan mahtaviakin vielä! ♥ ♥

(vauvojen kasvoja en sensuroinut tällä kertaa, koska näitä on täällä näkynyt aiemminkin eikä noi ole kovin tunnistettavissa kuitenkaan, pienet "ruttunaamat")

Rytmiä elämään

Ihan ekana sanottakoon, että rokotteista ei tullut juurikaan mitään sivuoireita, halleluja! :) Väsyneitä olivat molemmat rokote-päivän/illan ja yönkin muistaakseni. Panadolia ei annettu eikä kumpikaan ollut kipeän oloinen. Pientä kitinää tais olla illasta, mutta ei mitään suurempaa!

Toiseksi...meille alkaa muodostua hiljalleen jonkinmoista rytmiä tähän touhuun! Ympäripyöreästi nyt päivät kulkevat aika pitkälti kutakuinkin näin:

klo 21-23 yöunille. Jos uni tulee jo ysin maissa niin sit puolen yön aikaan syöttö.
klo 03-04 herääminen ja yösyöttö
klo 06-07 herääminen ja yösyöttö + vaipan vaihto useimmiten
klo 08.30-10 noustaan sängystä, riippuen äipän väsymyksestä ja siitä, miten Hilu malttaa loikoilla heräämisensä jälkeen :D
klo 11-12 päikkärit alkaa: monesti laitan nukkumaan vaunukoppiin parvekkeelle siltä varalta, että haluan lähteä käppäilemään tai vaikka tarttee käydä kaupassa
klo 14-15 herätään päiväunilta (jos ollaan käyty ulkona, niin sen jälkeen laitan molemmat jatkamaan unia vaunukopissa parvekkeelle)
klo 15-17 syömistä, vaippojen vaihto, valveillaoloa...
klo 17-19 valveillaoloa ja/tai torkkumista, milloin mitenkin.
klo 19-21 iltapesut ja yökkärien vaihto. Syömistä pariinkin otteeseen yleensä. Valmistaudutaan yöunille.
klo 21-23 rauhoittuminen sänkyyn, tai syliin.

Pari viime iltaa ovat nukahtaneet sänkyihinsä hyvien syömisten jälkeen. Usein nostellaan tutteja, mutta oispa hienoo jos ei tartteis enää nukuttaa niin usein syliin ja sit "pelätä", että heräävät kun lasketaan sänkyyn. Tänään Noppa nukahti jo vaille yhdeksän, Hilu sinnitteli puolisen tuntia(?) pidempään. Toissailtana molemmat sammui jo noin klo 20.40. Eivät heräilleet itsestään joten syötin molemmat sänkyyn noin klo 01.40, kun olivat unessa :D Pääsin sit itekin vihdoin nukkumaan!

Minkälainen päivärytmi sinun vauvallasi/vauvoillasi on?

Viime päivien menoa ja muita juttuja kuvien kautta

Aattelin tehdä tämmösen vähän erilaisen postauksen eli en kirjoitakaan kovin pitkästi vaan kommentoin lyhyesti kuvia ja kerron samalla kuulumisia ja muita juttuja, mitä nyt kuvasta mieleen tulee.

Kuinka kaksosia voi sylitellä/pitää lähellä yhtä aikaa?

Kaks pikkupöllöö (huom. bodyt) napottaa äitin jalkojen välissä sohvalla.

Kummallekaan ei kelvannut lattia, sitteri tai muu. Lähelle oli päästävä. Sen hetken ratkaisuni oli tämä. Kuva on eiliseltä ja oli muuten ekaa kertaa oikein kunnon huutokonsertti illalla.

Molemmat sylissä. Tää on aika kiva asento, mutta kun painoa tulee koko ajan lisää, alkaa asento käydä raskaaksi.

 Kuulumisia:

Tällä hetkellä molemmat napottaa mun vieressä sittereissä. Ensin nukahti Hilu, mutta nyt hän jo heräs ja vähän vikisee tossa. Noppa vuorostaan nukahti myöhemmin, mutta näköjään avas JUST silmät (yskittää ja nyt iskee harmitus, byäääää) :D

Pikkupöllöt kotona lattialla. Eilen näytti kuin Hilu olisi ekaa kertaa katsellut vähän tarkemmin veljeään :) Odotan sitä, että he tajuavat toisensa kunnolla ja alkavat kommunikoida keskenään.

Tänään olin ipanoitten kanssa liikkeellä klo 11-17. Bussilla huristeltiin ees sun taas. Ekana mentiin monikkoperheet ry:n tapaamiseen, jossa oli meidän toukokuun valmennusryhmän porukkaa + vauvat. Yllä kuvassa neljän perheen vauvat. Meidän vauvat ilman söpöjä tähtiä naamalla, muut kohtasivat tietysti sensuurin. Kaupassa pyörähdettiin tapaamisen jälkeen, sitten bussilla keskustaan, matkakeskuksen Picnicistä patonki mukaan... Noppa alko heräillä ja seuraavan bussin lähtöön puol tuntia. Menin sitten kaakaolle kahvilaan ja syötin jäbän siinä samalla. Sisko nukkui nätisti vaunuissa joten hyvin onnistui!

Molemmat napottaa imetystyynyä vasten sohvalla. Niskatreeniä. Ei pidetä noin pitkiä aikoja, ihan hetki vain.

Nyt pitänee rueta tekemään jotain muuta, hankalaa naputtaa yhellä kädellä. Oli pakko ottaa poju syliin nimittäin. Mut tämmösiä juttuja tällä kertaa!

3kk neuvola & miehen työpätkän vaikutukset

Neuvolaan kärryttelin tänään ipanoitten kanssa. Raitista ilmaa, oi joi! Teki kyllä hyvää, vaikka olin ihan hiki päässä etenkin ylämäen päätteeksi. Noppa ottaa siskoaan kiinni painossa. Yleensä painoero on ollut noin 350g, mutta nyt se on enää noin 150g. Molemmat kasvavat hyvin: paino- ja pituuskäyrät menevät sopusoinnussa toistensa kanssa.

Hilu

4385g / 53,2cm / 38,5cm

Noppa

4235g / 53,9cm / 38cm

Mittojen lisäksi ohjelmassa oli rokotteita, jaiks! Molemmat saivat kaksi piikkiä, molempiin reisiin yksi kappale. Lisäksi suun kautta annettiin rota-rokotteen tehoste, se maistui hyvin toisin kuin viimeksi! Minä pidin polven yläpuolelta kiinni ettei jalka heilahda pistoksesta ja ihan kunnolla sainkin pitää. Molemmat kyllä karjaisi heti pistoksen saatuaan. Naama punaisena karjuttiin, reppanat. Hilu rauhoittui pian kun hyssyttelin sylissä ja juttelin. Noppa ei rauhoittunut yhtä helposti vaan jatkoi loukkaantuneen itkua vaikka piikistä oli jo aikaa. Ja kyyneleet silmistä valuen kuten aina jos kunnolla itkettää. Nyt vain toivotaan ettei rokotteet aiheuta kiukkua tai kuumeen nousua. Kävin hakemassa apteekista nestemäistä Panadolia. Se ois yleensä noin +5kg annettava, mutta neuvolatäti sanoi kyllä, että voidaan antaa jos kuumetta tulee.

Rokotteet olivat siis:

• rotavirusrokotteen tehoste
• pneumokokkirokote ja yhdistelmärokote [= kurkkumätä - jäykkäkouristus - hinkuyskä - polio - haemophilus influenzae tyyppi b-bakteerirokote (DTap-IPV-Hib)]

Juteltiin terkan kanssa muun muassa soseiden aloittamisesta. Alle 2kg syntyneet keskoset voivat aloittaa maistelemaan soseita jo 3-4kk iässä. Aluksi lähdetään liikkelle esim. peruna- ja porkkanavellillä, soseita voi siis laimentaa ja ohentaa korvikkeella. 4kk jälkeen mukaan kuvioon tulee hedelmä- ja marjasoseet, 5kk jälkeen liha- ja kasvissoseet ja 6kk paikkeilla viljaiset puurot. Ajattelin tehdä porkkanaa ja pottua soseena pakkaseen (jääpalamuotteihin), koska jos ostetaan kaupasta niitä 2dl pakkauksia, niin aika paljon menee varmaan aluksi hukkaan, koska eihän niitä kuin vasta maistellaan. Yksi maku per viikko olisi kuulemma hyvä tahti totutella uusiin ruokiin.

Toinen suurempi aihe oli oma jaksaminen, nukkuminen ja mieliala. Kovasti painotettiin, että neuvolaan voi soittaa esim. perhetyöntekijälle jos kaipaa keskusteluapua. Ja on olemassa näitä palveluseteleitä, joilla voidaan ostaa apua kotiin jos itse ei jaksa. Kerroin kyllä rehellisesti, että välillä turhauttaa esimerkiksi yöllä, kun toinen nukkuu nätisti, mutta toisen takia pitää jaksaa valvoa (mm. viime yö oli tällainen). Koitin kuitenkin selventää myös, että jaksan hyvin, mies auttaa ja olen ihan hyvillä mielin yleensä, nukkuakin pystyn yleensä.

Olen nyt yksin pari viikkoa kotona päivisin, kun mies sai sijaisuuden ja on siis hetkellisesti töissä. Kerroin neuvolassakin, että mies hoitaa aamuyön syötön jos ipanat heräilevät niihin aikoihin, kun hän herää ja valmistautuu töihin. Jos eivät herää (kuten tänään) niin sitten mä toki hoidan senkin. Alkuyön syötön hoidan minä, että mies saa nukkua ennen töihin lähtöä. Ja näin ollaan tehty ilman tuota sijaispätkääkin eli kiltisti vuorotellaan, jotta molemmat saa nukuttua!

Hyvin olen kotona pärjänny päivällä naperoitten kanssa. Aamupäivästä heräillään rauhassa, vaihellaan vaipat, tehään aamupesut, syödään, seurustellaan. Näihin hommiin menee useimmiten pari tuntia. Sit noi yleensä ottaa pidemmän torkut (noin klo 11/12 - 14-15), jolloin oon tehny vähän kotihommia ja/tai käynyt ulkoilemassa vaunujen kera. Sit heräiltyä taas vaipat ja syötöt sekä oleskelua. Siinäpä se :) Ei oo ollu ainakaan vielä mitään ongelmia. Ihan kiva nyt kokeilla, miten hommat sujuu ilman miehen läsnäoloa, koska jos hää sais vaikka pidemmän työpätkän, niin sittenhän minä jäisin tänne yksin päiviksi. Onhan tää sinänsä aika luksusta, että ollaan molemmat oltu tähän asti kotona. Ei monessa perheessä mene näin...toisaalta oishan tuo työkin aika tärkee juttu eli kakspiippuinen seikka!

Neuvolasta sain kutsun Ekavauva-ryhmään, joka on siis vertaisryhmä ensimmäisen lapsen saaneille perheille, kohtaamispaikka vauvoille sekä vanhemmille. Ilmoittauduin mukaan ja ryhmä alkais tammikuussa tossa ihan meidän lähellä. Kiva juttu!

Kolmen kuukauden etappi / korjattu ikä vajaa 7 viikkoa

Tänään meidän pikkuset ovat jo kolme kuukautta "vanhoja". Heistä alkaa hiljalleen näkyä ihan jopa sellaisia ihmismäisiä piirteitä kuten erilaisia ilmeitä ja ääniä. Elämä ei siis ole enää pelkkää syömistä ja nukkumista vuoronperään! :) Tänään esimerkiksi Noppa on ollut tosi iloisella tuulella ja hymyillyt sekä naureskellut minulle ääneti monta kertaa. Ääntä ei siis oikein vielä tule, mutta yritys on kova! Tai no siis ääntä tulee kyllä sitten, kun karjutaan ja itketään ;)

Hilu 3kk

• katselee ympäristöä erittäin tarkasti nappisilmillään
• alkaa pikkuhiljaa huomioida leluja eli esim. sitterissä ollessaan katsoo eteen asetettua leikkikaarta ja siinä roikkuvia leluja
• karjuu suu ammollaan ja kieli väristen suuttuessaan, yliväsyneenä tai kun nälkä ehtii liian suureksi
• suututtuaan leppyy nopeasti sylissä
• pysyy kuitenkin useimmiten rauhallisena ja on yleensä hyvin tyytyväinen tapaus
• nukkuu lähes aina kädet ylhäällä levällään
• nostaa päätä ja nojaa käsiin mahallaan ollessaan, kääntyy välillä vahingossa ympäri pään painon vuoksi
• hymyilee silloin tällöin, totisempi kuin veikka
• osaa pitää päätä jo keskilinjassa eikä pää kenota aina vain toisella puolella
• syö hienosti pullosta, kerta-annos yleensä noin 100ml. Ollaan lähes kokonaan siirrytty kaupan korvikkeisiin. 
• kädet löydetty ja niitä maistellaan välillä

Hilu-typy

Noppa 3kk

• katselee paljon ympärilleen ja kohdistaa katseen "halutessaan" oikeaan kohtaan. Katse harhailee vielä hiukan.
• ei juurikaan viihdy lattialla, mutta pää nousee jos ollaan mahallaan. Pää vielä hiukan hallitsematon, kun sitä tuodaan alaspäin.
• on leppoisaa siskoaan hiukan temperamenttisempi ja käyttää ääntä vähän siskoa enemmän
• kovasti "loukkaantuessaan" itkee kovaa ja korkealta kyyneleet kimmeltäen silmäkulmassa
• tykkää olla sylissä
• nukkuu hyvin kunhan rauhoittuu. Etenkin iltaisin rauhoittuminen on hiukan hankalaa.
• on alkanut hymyillä ja "naureskella" viime päivinä aktiivisemmin, äidin naama on ilmeisen hauska!
• pää on vielä useimmiten sivulla keskilinjan sijasta, mutta pysyy hetkittäin keskelläkin
• syö hyvin pullosta, mutta suupielet fuskaa ja osa maidosta menee harsolle, kun hotkitaan (turhauttavaa!) Kerta-annos noin 100ml, syö usein enemmän kuin sisko. Siirtymävaihe kaupan korvikkeeseen menossa.
• kädet löytyneet ja nyrkit menee suuhun

Noppa-poju

Huomenna on neuvola ja saamme pitkästä aikaa mitat molemmista. Neuvolasta ehkä enemmän omassa postauksessa.

Naperoitten nimenantojuhlat

Paljon olisi kirjoiteltavaa viime viikoista. En vaan millään ole saanut aikaiseksi ja nyt aloittaminen tuntuu kamalan vaikealta. Yritän kuitenkin ja aloitellaan vaikka nimenantojuhlista.

Juhlat järjestettiin Pyhäinpäivänä 1. marraskuuta pienehkössä, kivasti sisustetussa "aamiaishuoneessa". Kyseisessä tilassa on siis arkipäivisin aamiaistarjoilua sekä muina aikoina kokous- ja juhlajuttuja. Tila oli juuri sopiva meidän pienelle porukalle. Mun puolelta vanhemmat sekä sisarukset + avec (6 hlöä). Miehen puolelta vanhemmat sekä sisarukset perheineen (10 hlöä).

Lyhykäisesti tarjoiluista...

...suolaisena oli

• savulohi-pastasalaattia (nam, mun vanhemmat teki)
• vihersalaatin eri "osia" (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, paahdettua sipulia, salaattijuustoa, krutonkeja, paprikaa, oliiveja, salaatinkastikkeita jne.) eli jokainen sai koota mieleisensä salaatin (miehen kanssa valmisteltiin nämä)
• minilihapullia (minä tein)
• kahta erilaista pizzaa (miehen kanssa väsättiin)

...makeana tarjottiin

• muffinsseja (ite tein)
• pullaa ja kaurapikkuleipiä (anopin tekeleitä)
• suklaahippukeksejä (siskoni teki)
• trio-kakku (tilattiin)

Ei vielä ihan valmis tarjoilupöytä...

Pientä suolaista

Suklaamuffinssit

Makeuksia

Hoidin itse myös kutsukorttien teon, niistä kirjoittelinkin jo aiemmin. Lisäksi hommasin juhlatilan pöytiin vähän koristeita sekä askartelin "ruokakortteja". Teemaväreinä oli yllättäen vaaleanpunainen ja -sininen.

Askartelun tynkää

Tämä "runo" oli kutsukorteissa ja juhlissa ruokapöytää koristamassa

Näihin kirjoittelin, mitä sapuskaa oli tarjolla

Juhlien kulku meni siten, että ensin mies toivotteli kaikki tervetulleiksi ja selitti nimenantojuhlan merkityksen: vauvat toivotetaan tervetulleiksi molempiin sukuihin ja tietysti paljastetaan heidän nimensä. Kohotettiin alkumaljat ja minä esittelin hiukan läsnäolijoita ryhmittäin eli vauvojen isovanhemmat, tädit, sedät ja eno sekä serkut. Nimiä ei paljastettu vielä vaan jaettiin porukka noiden ryhmien mukaan arvuuttelemaan nimiä. Avuksi ryhmät saivat kirjainkortteja, joista muodostui sekä tytön että pojan nimet. Porukka yritti muodostaa kirjaimista nimiä ja kyllähän sieltä oikeitakin nimiä löytyi! Kun arvuuttelu oli käynnissä minä hösäsin keittiössä ja lämmittelin pizzapaloja ja lihapullia uunissa, keitin kahvia yms.

Arvuuttelun jälkeen oli nimien paljastamisen aika. Kerroimme, että tytön kummina toimisi minun siskoni ja pojan kummina miehen veli. Annettiin kummeille nimet sisältävät kirjekuoret ja he saivat avata kuoret sekä kertoa nimet :) Annoimme myös kummitodistukset ja luettiin niistä toinen ääneen. Nimiä en valitettavasti tässä aio kertoa, mutta olkoon bloginimet Hilu (tyttö) ja Noppa (poika). Jotain viitteitä oikeisiin nimiin ehkä ;) Nimille annettiin aplodit ja tämän jälkeen kuunneltiin Johanna Kurkelan kappale "Ainutlaatuinen". Kaunis kappale joka sopi tilanteeseen hienosti. Hyvien ystäviemme lapsen nimijuhlassa oli soitettu tämä kappale ja siitä kappale tulikin mieleeni - anteeksi "kopiointi" ;) Kappale kostutti useammatkin silmät, myös omani.

Kappaleen jälkeen vauvojen täti, minun vanhempi pikkusiskoni, piti upean puheen ♥ ♥  Tippa linssissä tässäkin kohtaa. Toivottavasti sisko ei nyt suutu, koska haluan kirjoittaa puheen tähän :) Olen puheesta kovin ylpeä ja liikutun edelleen sitä lukiessani!

Muistan sen kuin eilisen, sen päivän kun kerroit että olet raskaana. Sinä sanoit: "Tässä on yksi toinenkin pieni juttu vielä." Heitin vitsin, että vauvoja olisi kaksi. JA NÄINHÄN SE OLI. Tunsin iloa, naurua, onnea, ihmetystä ja hieman pelkoakin. Minusta tulisi täti. 

Viikot ja kuukaudet menivät eteenpäin. Tuli kesä ja kesä oli kuuma. Olit väsynyt ja selkääsi sattui. Joka lauantai kuvasitte "möhömahan" kasvua ja odotin kuvaa aina innoissani. Kun asun kaukana ja näemme harvoin, kuvat olivat jotain konkreettista. Siellä ne pikkuiset kasvoivat.

Viimeiset viikot olivat jännittävää aikaa. Tutkimuksia oli tiheään ja vauvojen tilannetta tarkkailtiin. Toivoin, että vauvat olisivat terveitä ja tarpeeksi vahvoja syntymään. Toivoin, että leikkaus menisi hyvin. Toivoin, että kaikki menisi hyvin.

Toiveeni kävi toteen ja elokuun 11. päivä vuonna 2014 oli onnen päivä. Se oli toukkien, tyttösen ja poikasen, pikkutonttujen ja nöttösten syntymäpäivä. He olivat todella pieniä, mutta niin pippurisia, että eivät joutuneet onneksi olemaan sairaalassa kovin pitkään. 

Myös tämä päivä on näiden ihanien nöttösten päivä. Tänään voimme alkaa kutsua heitä heidän omilla nimillään. Onnea!

Sitten olikin ruokailun ja kahvittelun vuoro, jonka jälkeen otettiin kuvia erilaisilla kokoonpanoilla: vauvat + vanhemmat, isovanhemmat, serkut jne. Miehen veli toimi kuvaajana ja kivoja kuvia saimme juhlista :)

Osa vieraista lähti ja me siivoiltiin paikkoja kuntoon. Onneksi äiti autteli mm. tiskien kanssa vaikkei niin ollut tarkoitus. Päivä oli pitkä, mutta tietysti antoisa ja ihana. Juhlajärjestelyt hoidettiin siis aika pitkälti itse ja juhlien jälkeen olo oli sen mukainen, en voi kieltää. Eli kaipa sitä vähän stressasi vaikka tarkoitus oli pitää rennot juhlat. Mun olo ei ollut VÄLILLÄ hirmu rento, toivottavasti muilla oli kuitenkin :D Mulla ei ole juhlien järjestelyistä myöskään juurikaan kokemusta ja lisäksi piti noiden naperoitten kanssa hysätä eestaas ties missä järjestelyjen aikaan (juhlassa he olivat nätisti muiden syleissä). Seuraavana päivänä olo oli kuin krapulaisella! (Ens kerralla vois pyytää vähän apua muutenkin kuin tarjottavien suhteen esim. joku kahvinkeittäjä ja tarjoiluista huolehtija olisi ollut aika bueno!) Tulipahan pidettyä ;)

Ai niin! Naperot olivat juhlien ajan tosi sosiaalisella tuulella eikä kumpikaan kitissy oikeastaan lainkaan :) Pikkuitkut tuli, kun alkoi nälkä tulemaan, mutta muuten sylistä syliin mentiin iloisin mielin ja silmät lautasina ihmetellen!

Juhla-asut