torstai 31. maaliskuuta 2016

Menoa ja meininkiä HopLopissa


Maanantai-iltana lähdimme ensimmäistä kertaa naperoisten kanssa HopLoppiin ja oli hauskaa! Ensiksi menimme tietysti vähän tutustumaan pienten alueelle, joka on tarkoitettu 0-4-vuotiaille lapsille, mutta aika nopeasti siirryimme kuitenkin isompien puolelle. Siellä sitten möngittiin, kiipeiltiin, laskettiin mäkeä, möngittiin vähän lisää ja ammuttiin pallopyssyillä yms. niin paljon, että kyllä ainakin meillä vanhemmilla hiki virtas :D Neiti oli vähän rohkeampi menemään ja vähän hajaannuttiinkin niin, että mies meni välillä omia menojaan tyttärensä kanssa ja minä sitten veikan kanssa. Mukaan HopLoppiin lähti myös hyvä ystäväni ja hänen nelivuotiaansa.



Oli tosi kiva reissu ja tuonne pitää kyllä lähteä toistekin! 1-2- vuotiailta hinta oli 10€ / lapsi. Me oltais saatu -20% hinnasta pois oman alueemme monikkoperheet ry:n jäsenkortilla, mutta TIETYSTI jätin sen kotiin! Syötiin ja vaihdettiin vaipat kotona juuri ennen lähtöä, joten mukaan otimme vain vesipullon ja tietysti varavaipat. Parin tunnin reissu ja kotiin palailtiin iltapuuron aikaan. Pidempäänkin tuolla olisi voinut olla: olis voinu välillä haukata jotain pientä purtavaa ja sitten jatkaa taas leikkejä, mutta näin tällä kertaa, kun iltaa kohden vasta sinne lähdettiin.  

Näin kaksosten äidin näkökulmasta lisäisin vielä, että ei kannata lähteä yksin kahden pienen kanssa :D Yksin en olisi kyllä pystynyt hallitsemaan noita lapsosia joten ehdottomasti kahden taaperon mukaan kaksi aikuista, etenkin jos liikkuu siellä isojen puolella! Eri tahtia kiipeileviä ja eri suuntiin meneviä taaperoita ei vaan ole kovin helppo pitää hallinnassa ja tuolla olis kuitenkin se vaara, että toinen meneekin vaikka liukumäkiputkeen, kun katsoo toisen perään. Ja paikka on myös tosi sokkeloinen joten vois tuolla vähän eksyäkin jos olisi yksin eikä olis silmiä selässä :D

Oletko käynyt lapsesi/lastesi kanssa HopLopissa tai vastaavassa? Mitä pidit?


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kurahousuhärdelliä edelleen :D

Voihan rähmä! Tulipahan todettua, että liian pienet ne kurahousut sitten olivat. Ilman vk-haalareita olisivat just täydelliset mitoiltaan, mutta turhan naftit kuitenkin, kun haalarit laitetaan alle. Eli kyllä tää nyt vähän säätämiseks meni :D

No, päädyin testaamaan niitä Tähti Jonathan-haalareita uudestaan parina päivänä ja ihan hyvin ne nyt on kuitenkin kestäny lätäköissä rypemisenkin! Kiristin jalkalenksuja ja laitoin ranteista tarranauhat myös kireemmälle ettei vesi hörppää hihoista sisään. Ihan pikkusen haalarit fuskas lahkeista, mutta koska kumisaappaat oli alla, ei sisävaatteet kastuneet. Ja samalla tavoin myös kurahousut vois fuskata jos lätäköissä istutaan ja lahkeet hörppää vettä. Eli koitamme pärjätä nyt Jonathan-haalareilla tän kevään ja kurahousut sainkin jo myytyä eteenpäin :) Tässäpä kuva näistä ihanista Pöllö-haalareista :)


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kevään ulkoiluvermeet

Kevätvaatteiden kanssa olen tuskastellut nyt ihan urakalla, kun oli tossa jokunen päivä niin lämmintä, että kurakelit pääs yllättämään. Olin ajatellu, että pärjätään kevät ilman erillisia sadevaatteita, mutta ei se nyt oikein toteutunutkaan. Meillähän on siis hiukan vettäkestävät Reiman Fangan-välikausihaalarit sekä niiden lisäksi Tähti Jonathanin haalarit, joiden piti kestää vettä tosi hyvin. No ei ne kyllä kestänytkään niin hyvin kuin luulin. Nää Jonathanit tuli meille käytettynä joten en sit tiiä onko niitä pesty useasti ja vedenkestävyys on heikentenyt? (Kuva näistä haalareista löytyikin edellistä postauksesta) Fangan-haalareita käytetään varmaan pääosin kuivilla keleillä ja noi Jonathanit on vähän enemmän rymyhaalarit.

Oon selaillut nettikauppoja ja fb-kirppiksiä niin perkuleesti etsien edullisia vaihtoehtoja sadehaalareista ja kurahousuista yms. että järki meinas lähteä. Päädyin nyt siihen, että kolmansia haalareita en aio ostaa vaan tilasin kurahousut molemmille. Kurarukkasia en ole vielä ostanut, koska meijän vk-rukkasten pitäis kestää vettä, mutta katsoo nyt riittääkö ne! Edullinen hinta (yht. noin 20e) houkutteli tilaamaan LEGO Wear:n Pauli- sekä Pia-kurahousut jollyroomilta. Kurikset odottavat noutajaansa Siwassa ja toivon, että ne ovat sopivan kokoiset, vaikka otinkin kokoa 80 (ollaan käytetty 80cm vaatteita jo aika kauan ja seuraavat hankinnat näitä kuriksia lukuunottamatta oon tehny pääosin 86cm). Harmittaa, että kokomerkintöjen paikkaansapitävyys riippuu niin paljon vaatteen merkistä! Aina joutuu miettimään, että onkohan vaate nyt sitten isoa, pientä vai sopivaa mallia. Vaikka kaikissa olisi sama koko, niin mitat voi olla ihan mitä vaan.

Vk-housut 74cm (Ciraf), softshell-takki 92cm (H&M), kävelykengät 24/noin 15cm (Ecco), vk-haalari 74cm (Reima), kurikset 80cm (LEGO Wear) ja sadebuutsit C8/14,9cm (Crocs)

Kaappeja tonkiessani löysin naperoille myös vk-housut. Jostain ne on saatu, koska itse en ole niitä ostanut :D Olisko lasten serkkupojalta ainakin toiset? Huuto.netistä ja fb-kirppikseltä vuorostaan löysin molemmille softshell-takit. Tytön takki on 86cm ja varsin reilu (Name it). Pojan takki on 92cm (H&M) ja sekin tosi reilu, mutta käännetään sitten hihoja ja halusinkin molemmille vähän reilummat, jotta takit menisivät hyvin vielä syksylläkin! Takit olivat yhteensä noin 30e, kun kaupassa se ei taitaisi riittää edes yhden takin maksamiseen eli olen tyytyväinen. Takit ovat uudenveroiset eli todella siistissä kunnossa :)

Softshell-takki 86cm (Name it), vk-housut 80cm (Lindex), kävelykengät 22/noin 14cm (Ecco), vk-haalari 74cm (Reima), kurikset 80cm (LEGO Wear) ja sadesaapikkaat C7/14cm (Crocs)

Kenkähankintoja olen tehnyt parit: kurakeleille tietysti kumisaappaat ja kevään/kesän/ehkä jopa syksyn (riippuu jalkojen kasvusta) tepasteltuun löysin fb-kirppikseltä molemmille Eccon kävelykengät. Maksoin Eccoista vajaan 30e YHTEENSÄ eli ei paha! Uusista kumisaappaista on tullut suuri hitti eli sisälläkin niitä pitää välillä pitää jalassa ja juosta ympäri kämppää! Ostin siis Crocsin Handle it rain-sadesaappaat: ihanan kevyet lapsen jalassa ja vaikuttavat oikein nappihankinnalta. Kannattaa kyllä lueskella blogeja, koska näihinkin sain inspiraation Nelliltä "Mistä on pienet pojat tehty?" - blogista. Crocsit ostin Crocsin omasta verkkokaupasta käyttäen netistä löytynyttä alennuskoodia (+ ilmainen toimitus). Hintaa tuli noin 25e/pari. Näiden lisäksi meillä on talvikenkinä toimineet Tepsut ja niilläkin voi varmasti käppäillä hiukan keväämmälläkin, kun jätetään vaan villasukat pois.

Huomasin tuossa juuri, että aika puna-sävytteisiä nuo tytön vermeet :D Pitänee jotain muuta sävyä hakea vaikka pipoilla! Vk-rukkaset on keltaiset. Tai mikäs mua estää vaihtamasta vaikka kurikset ja haalarit toistepäin! Kenkiä ei voi vaihdella, koska pojalla on lähes 1cm isompi jalka kuin siskollaan. Olipa muuten noitten kenkienkin kokoja ihan mahdotonta mietiskellä. No, otin nyt sit vähän isommat koot kuin olis ehkä ollut tarpeen. Uskon kuitenkin, että jalat kasvavat vielä tässä keväänkin aikana ja kiva olisi, että kengät menis pidempäänkin. Tietysti tärkeintä on se, että käveleminen kengillä onnistuu.

Pojan jalka on nyt noin 12,7cm ja hänen talvi-Tepsut on kokoa 22/14,8cm, Crocsin kumpparit C8/14,9cm ja Eccot 24/15cm. Tytön jalka on nyt noin 12cm ja hän on tepsutellut menemään saman kokoisilla Tepsuilla kuin veli. Crocseista otin hänelle koon C7/14cm ja Eccoista 22/muistaakseni n.14cm.

Oletko sinä repinyt hiuksia päästäsi vaate- ja kenkähankintoja tehdessäsi? :D Minusta on kyllä tosi kivaa shoppailla ja selailla nettikauppoja sekä -kirppiksiä, mutta noi hämäävät koot aiheuttavat harmaita hiuksia!
 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kuulumisia

[Teksti kirjoitettu osittain noin viikko sitten 18-19.3.]

Herttilei tää kuukausi on mennyt vauhdilla! Miehen lomaviikolla kuun alussa lähdettiin käymään Kuopion mummoloissa ihan ajan kanssa. Parina päivänä oleiltiin miehen vanhemmilla ja muuten mun porukoilla. Yhtenä päivänä käytiin myös ystäväni lapsen 1v. synttärijuhlissa. Mä jäin vielä muutamaksi päiväksi Kuopioon lasten kanssa, kun mies jo palaili töihin kotikaupunkiimme. Vähän uhmattiin kohtaloa koko reissulla, koska toinen mummi oli kovasti kipeänä, mutta ei sitten kuitenkaan haluttu perua lomasuunnitelmia. Onneksi kukaan meistä ei tullut lopulta kipeäksi ja kivaa oli tietysti viettää aikaa läheisten kanssa.  

Päivittäin ulkoiltiin pihassa erinäköisillä kokoonpanoilla (minä, isi, lapset, pappa, M-täti, I-eno, V-täti). Naperot laski pulkkamäkeä innoissaan ja minä rakensin heille myös hienon peppumäen isoon lumipenkkaan (pieneen mäkeen). Siinäkin sai ihan hyvät kyydit! Tepasteltiin pihalla, potkittiin palloa, istuttiin puutarhakeinussa ja mun oli ihan pakko tehdä lumiukko pihaan napottamaan! :D

Reippaat ulkoilijat
Neiti grillin äärellä toisen tädin kanssa
Iskä antaa vähän mukeloille vauhtia. Kuopiossa pulkkailtiin mummilan pihassa päivittäin ja siinä oli kiva pieni mäki, joka oli juuri sopiva taaperoille.

Lapset nauttivat tosi paljon, kun oli tilaa temmeltää ja muita viihdyttäjiä sekä leikittäjiä ainaisen äidin ja isin sijaan! Kotiin tultuamme poika vetäskin semmoiset kilarit, että oksat pois. Protestoi vissiin kotiinpaluuta :D Kieltämättä itki ja huus koko illan...mikä lie oli?! Tätä itkua, huutamista ja kitinää onkin nyt viime aikoina riittänyt (toi yks kotiutumisilta oli vielä oikein ultimatehuutoa) valitettavan paljon. Pojan puolesta siis (likka on ihan tyytyväinen oloonsa) ja oon aika loppu asian suhteen. Päivät on tosi raskaita, kun yks itkee ja vinkuu parin minuutin välein eli kun huutojen jälkeen rauhoittuu, aloittaa pian uudestaan jostain ihan mitättömästä asiasta tai sitten sillä on joku, mistä en tiedä.

On käyny mielessä, että voisko esim. korvat vaivata, kun pojallahan oli se tulehdus molemmissa kuukausi takaperin. Ei olla käyty vielä jälkitarkastuksessa, koska se hoidetaan ensi viikon lääkärineuvolassa. Toivottavasti korvat on OK, koska jos kaikki huuto oliskin johtunu korvista....Kovasti kyllä kuolaakin ja syö käsiään, että maybe hampaitakin vois olla tulossa. Tai sitten joku vaihe tai temperamentti, mistä mä tiiän! Toisaalta toivon, että joku syy löytyis ettei olis vaan luonteenpiirre, huoh. Mä en vaan jaksa ja siitäkin tulee vielä huono omatunto itelle, kun tuntuu, että turhaudun tuohon jätkään niin paljon ja hermostuttaa =/

Muutoin menee ihan kivasti: ollaan ulkoiltu paljon, liukasteltu puistossa ja läträtty kuralammikoissa. Ruoka ja unet maistuu. Päiväunet on nyt ollu lähes poikkeuksetta jopa 2-3 tuntia! Toisaalta mietin, onko unet vähän turhankin pitkiä välillä, kun aamulla herääminen on siirtynyt aiemmaksi. Eli eikö unta riitä enää yölle? Siis noin klo 7 meillä herätään ja joku aamu jopa 6.20-6.50. Kyllä toi kellonaika sais seiskalla alkaa!


[Alla oleva teksti kirjoitettu pe 25.3.]

Päivät poitsun kanssa ovat helpottuneet ja hän on ollut selvästi tyytyväisempi eikä niin itkuinen kuin vielä viikko sitten :) Jes jes jes! Toivottavasti tää pysyykin näin! Miten voikin tuntua päivät erilaiselta, kun yks ei koko ajan kitise, huuda tai itke!

Lääkärineuvolassa käytiin eilen ja molemmilla oli terveet korvat eli ei johtunut kitinät onneksi mistään tulehduksesta korvissa. Typsykän kanssa käydään polilla kunhan saamme sieltä kutsukirjeen kotiin, koska pienen pieni sivuääni kuului sydämessä. Lääkäri sanoi, että pienetkin äänet hän konsultoi eteenpäin ja polilla katsotaan sitten, onko tarvetta ultrata. En ole huolissani ja lääkärikin sanoi ettei kannata yöunia menettää. Muuten kaikki oli oikein hyvin ja naperot olivat tosi reippaita sekä touhukkaita. Poitsu kävi välillä mun sylissä, kun taas likka touhuili omiaan eikä äidin sylin olemassa oloa edes muistettu ;)

Seuraavaksi tulossa postausta kevään vaatteista ja kengistä.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Iltasatuja tuttipullojen sijaan!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tässä taloudessa ei enää juoda tuttipulloista. Jo pitkään ollaan annettu enää iltamaito tuttipulloista ennen yöunia, mutta viikko-pari takaperin päätin, että voisi kokeilla onnistuisiko nukkumaanmeno ilman maitoja. Jo jonkin aikaa etenkin Noppa oli lähinnä leikkinyt pullollaan ja juonut maidon siinä sivussa, joten aattelin, että no kokeillaan. Nyt iltamaidon tilalla on iltasatu :)



Iltasatu luetaan sohvalla olohuoneessa kun yöpuvut on vaihdettu ylle. Iltasadun jälkeen pestään hampaat, annetaan halit sekä pusut ja mennään nukkumaan. Heti ekasta kerrasta alkaen tämä onnistui hyvin eikä mitään protestointia ole ollut :) Ainoastaan iltasadun jälkeen on tullut joskus itku, koska kirjaa haluttaisiin lukea pidempään. Sadun jälkeen kuitenkin sanotaan napakasti, että nyt hampaiden pesulle ja nukkumaan. Se on riittänyt ja itkut on loppuneet nopeasti. Kumpikaan ei ole kaivannut iltamaitoa vaan itkut liittyy selvästi kirjaan!

Ollaan luettu nyt joka ilta samaa kirjaa "Hyvää yötä Puppe" ja se on ihan hitti! Pitänee hankkia muitakin iltasatukirjoja - edes vaihteluksi itselle ;)

Olisko sinulla mielessä joku kiva iltasatukirja? Mikä on lapsesi/lastesi lemppari-iltasatu?

torstai 25. helmikuuta 2016

Piristystä ulkoilusta ja tulevia haasteita

Viimeisen viikon aikana ollaan ulkoiltu aamupäivisin enemmän kuin parina viime kuukautena yhteensä. Aiemmin taisin ajatella, että on helpompaa vain olla tässä kotosalla ja on liian suuri vaiva lähteä käymään ulkona päivittäin. Kadehdin äitejä, jotka jaksavat lähteä. Joku tätä lukeva voi ajatella, että onpa siinä äiti, kun ei ole ulkoiluttanut lapsiaan päivittäin... En tiedä miksi olen kokenut lähtemisen niin pirun vaikeaksi. Onhan se toki aikamoista pukemisrumbaa ja voimien koettelua, kun kantaa kahta 9-10 kiloista kainaloissa portaita ylös ja alas. (Nyt tosin saavat kiivetä jonkin verran portaita, kun tullaan sisälle, mutta alaspäin kulkevat vielä kainaloissa, koska muuten matka ulos kestäisi ikuisuuden eikä mulla riitä kärsivällisyys.) Itsellä on hiki hatussa ja sarvi otsassa jo ennen kuin on edes astuttu sisältä ulos. Nyt on kuitenkin todettava, että on lähteminen kuitenkin lopulta ollut sen väärti! :D

Kuvioihin astui siis kitinät ja kiukut jokin aika takaperin (pojalla varsinkin) ja aloin olla jo ehkä vähän hermoraunio täällä kotona. Ulos lähteminen on siis piristänyt itseäkin eikä ulkona tarvitse viihdyttää noita kuten sisällä, ainakaan samassa mittakaavassa. Ulkona saadaan kaikki haukattua vähän raitista ilmaa ja päästään neljän seinän sisältä pois. Kitinää vähemmän, ei koko ajan kieltämistä ja viihdyttämistä. Kyllä hermot lepää! Joutuu sitä ulkonakin tietysti asettaa rajoja, kiikuttaa keinuissa, pitää sylissä, nostaa liukumäkeen ja auttaa alas yms. mutta silti ollut hyvä meininki verrattuna kotona palloiluun. Naperot on tykänny ulkoilusta ja toistaiseksi pärjään ihan jees!


Ollaan ulkoiltu tässä meidän talonyhtiön pihamailla ja puistossa. Puisto on iso eikä ihan vieressä ole autotietä. Toistaiseksi voin antaa molempien mennä puistossa aika kauaskin minusta, koska ehdin ottaa heidät kyllä kiinni ennen kuin pääsevät "karkuun", mutta kun toppavaatteet lähtee ja kävely muuttuu juoksuksi....hmm...sitä oon viime aikoina jonkin verran pohtinut. Aidattuja puistoja ei ole tässä naapurustossa. Yhteen ei kyllä ole mahdoton matka, mutta ärsyttää kun toi lähin puisto on osittain aidattu. Häh, mitä hyötyä? Eikö olis voinu aidata kokonaan?

Ongelmaksi näyttäisi tällä hetkellä (ja varmasti jatkossakin) muodostuvan siis se, että kumpikin päättää mennä just sinne minne toinen ei mene. Toisin sanoen kaksi taaperoa vipeltää eri suuntiin ja mä mietin kumman perään menen ensin: onko lähellä esim. pihatietä jossa joskus ajaa autojakin. Minne toinen ehtii ja onko siellä vastaavanlaisia vaaroja jos menen ton toisen perään ensin? Paljon he tepastelevat toistensa ja minun perässä, mutta kyllähän tuon näkee jo nyt, että omia rajoja haetaan ja välillä oikein virnistellen pikakävellään minua karkuun, kun sanon että "samaan suuntaan", "tänne päin", "ei sinne" jne. Lisäksi jos päästää ipanat kävelemään kävelytielle, joutuu itse kyttäämään koko ajan ympärilleen ja silmät saa olla selässäkin etteivät jää pyörien alle. Noi kun sinkoilevat minne haluavat ja milloin haluavat enkä mitenkään saa pidettyä heitä nätisti vain vieressä kulkemassa.

Näistä tulevista ongelmatilanteista huolimatta nautitaan nyt raikkaista talvisäistä ja ulkoilun tuomasta piristyksestä. Aikakin menee aamupäivisin paljon paremmin! Sisälle tultuamme alan valmistella lounasta ja ruokailun jälkeen leikitään sekä vaihdetaan vaipat, jonka jälkeen koittaakin päiväunien aika. Luksusta!

Vanhakin voi joskus innostua ;) En ollutkaan tehny lumiukkoa varmaan ala-asteiän jälkeen, heh.

perjantai 12. helmikuuta 2016

1,5 vuotta, eikä suotta! Mitä kuuluu, mitä lapset osaavat, millaisia he ovat?

Eilen 11.2.16 napsahti naperoille 1,5 vuotta täyteen. Oon jo kauan miettinyt, että pitäisi kirjoitella, mitä meillä tällä hetkellä osataan, millaisia lapset ovat ja mitä meille kuuluu, joten ehkäpä nyt olisi siihen hyvä sauma, kun tuli tuo yksi ikäetappikin vastaan. Oon kyllä aloittanut postausta jo useamman kerran, mutta jostain syystä siinä vaiheessa ei oo oikein tullu mieleen noita osaamisjuttuja :D Koitan siis nyt kirjoitella edes jotain.

Elo meillä sujuu aika säntillisesti tiettyjen aikataulujen mukaan. Nykyisin heräillään klo 8 pintaan. Neiti on yleensä heti valmis leikkeihin, mutta poika on (valitettavasti) kitisevää tyyppiä herättyään ja vähän aikaa pitää oleskella sylissä ennen muita toimia. Pottahommia ei olla vielä juurikaan harjoiteltu, mutta hiljalleen yritän aamuisin istuttaa potille edes hetkeksi aamupesujen ja päivävaatteiden vaihdon yhteydessä. Neiti ei viihdy potalla 10 sekuntia pidempään, mutta poika istuu vähän kauemmin. Iltaisin myös yritetään käydä istumassa edes hetki. Tuloksia ei olla saatu niin lyhyissä ajoissa, joten eipä nuo taida vielä tajuta miksi potalla istutaan.

LEIKIT

Leikkitouhuissa likka on meillä se dominoiva osapuoli. Haluaa useimmiten saman lelun kuin pojalla, mennä keinuhepan kyytiin just silloin kun veli istuu siinä tai muuta vastaavaa. Saattaa myös töniä tai repiä vaatteista, kädestä tai hiuksista. Soppa onkin valmis, kun kiellän ottamasta leluja kädestä tai menemästä just siihen veljen leikkiin. Likka raivostuu kielloista ja poika huutaa jos en ehdi ajoissa tilanteeseen.

Leluja kokeillaan vielä paljon suulla, mutta myös jotain "järkeviä" leikkejä osataan. Esimerkiksi nukkevauva osataan viedä rattaisiin ja sille syötetään pyynnöstä lelulusikalla ruokaa. Sankoon laitetaan tavaroita/leluja/paperisilppua ja sitten hämmenetään lusikalla/kapustalla/lapiolla. Parkkitaloon ajetaan autoja ja heitellään niitä sieltä alas. Äitiä tai iskää juostaan/pikakävellään karkuun, kun äiti/isi muuttuu leijonaksi ja murisee. Äitiä säikähdetään, kiljutaan ja nauretaan, kun äiti on nurkan takana piilossa. Verhojen taakse voi itsekin mennä piiloon ja tietokonepöydän alla on kiva maja.

Kirjoja tykätään katsella tosi paljon ja kirjoista tunnistetaan asioita ja niitä osoitetaan pyydettäessä. Tai sitten he osoittelevat asioita ja ne pitää sanoittaa. Tämä liittyy myös kaikkeen kotona eli usein pitää kertoa mikä on mikäkin: osoitellaan esim. lamppuja, tauluja, kukkia, kehonosia (silmät, nenä, suu, kieli, korvat, masu, napa, tukka, pää, sormet, varpaat, jalat, kädet, peppu), vaatteita (paita, housut, sukat, pipo, rukkaset etc.). Lempparileluja ei taida varsinaisesti olla, mutta esimerkiksi keinuhepasta, rakennuspalikoista, soivista leluista, paperista (jota voi silputa pienenpieniksi paloiksi), muovipulloista ja vedettävästä koiralelusta tykätään.


TEMPERAMENTTIA?

Noppa-poika on kovin itkuherkkä ja valitettavan monesti itsellänikin menee siihen huutoon hermot. Toki joskus huutoon on ihan syynsä, mutta usein tuntuu, että ihan vaan naps yhtäkkiä "päättää" ruveta kiukuttelemaan. Ja se kiukku ei oikein tahdo mennä ohi vaan kovenee kovenemistaan. Ja ääni on kova! Jos tyttö kiukuttelee, se kestää yleensä hetken verran. Noi pojan huutokiukut ja itkut meinaa viedä minusta kaikki mehut. No, nyt oon vähän ottanu jäähyä käyttöön pojan kanssa. Vien makuuhuoneeseen (ovi raollaan) ja sanon, että nyt rauhoitu siellä. Useimmiten menee 5 sekuntia ja poika hiljenee, avaan oven ja kehun kuinka hienosti hän rauhottui. Joskus homma on sillä selvä, joskus seuraava raivari alkaa parin minuutin sisällä.

Nyt viime aikoina kiukkuja on ollut vielä enemmän, luultavasti (ja toivottavasti) johtuen sairastelusta. Molemmat ovat olleet räkäisiä ja yskäisiä. Tytöllä oli parina päivänä vähän lämpöä, pojalla sen sijaan lämpöä ja muutamana päivänä kovempi kuume. Eilen lähdin lääkäriin kolmenvartin varoitusajalla rattailla tuossa loskasäässä ja sanonpa, että ei ollu herkkua. Piti juosta osa matkaa, kun tuli niin kiire. Mutta onneksi käytiin, koska pojalla olikin tulehdus molemmissa korvissa ja nyt on ensimmäinen antibioottikuuri päällä. Luojan kiitos viime yö oli normaali, koska neljä edellistä yötä oli ihan takamuksesta suoraan sanottuna. Eipä tullu paljon nukuttua. Eli onneksi sairastelut alkavat olla pian ohitse, LUULEN ainakin!

MITÄ JO OSATAAN?

Jos jätetään itkut ja kiukut huomiotta, meillä asustaa kaksi jo aika fiksua pikkunaperoa. Kummallakaan ei tule vielä sanoja, mutta ymmärrystä ja erilaisia taitoja löytyy :)

  • leluja ja vaatteita siivotaan laatikkoon pyynnöstä (joskus tietysti ei vaan huvita)
  • kauppakassit puretaan hienosti
  • äidille tuodaan pyykkikoneesta märät vaatteet, jotta äiti voi ripustaa ne kuivumaan
  • pyynnöstä (useimmiten) annetaan halit ja tyttö pusuttaa

Hilu-tyttö on kiinnostunut pukemisesta ja yrittää laittaa vaatteita päällensä milloin mitenkin. Kengätkin pitää saada joskus jalkaan sisällä ja vaippasiltaan on ihan paras juosta pitkin asuntoa. Nämä koskevat molempia. Kun ollaan lähdössä ulos ja otan ulkovaatteita esille, molemmat menevät eteisen lattialle istumaan ja antavat pukea (yleensä) tosi hyvin ja odottavat (yleensä) hienosti kunnes kaikki on valmiita lähtöön.

Ruokailun suhteen ollaan menty vielä sormiruokaillen, mutta nyt parin päivän sisällä Hilu ei ole suostunut kovin paljoa syömään joten päädyin antamaan hälle lusikan. Eilen ja tänään lusikoi ekoja kertoja ruokaa suuhunsa (siis niin että oikeasti sai syötyä lähes lautasellisen) ja onnistui tosi hienosti! Noppa tietysti haluaa lusikan myös, koska siskollakin on, mutta ei oikein edes yritä syödä sillä vaan paukuttaa lusikkaan lautaseen. No, nyt oon sit ite ottanu vielä yhen lusikan ja syöttäny sillä vaivihkaa Noppaa. Lusikalla syömistä ei olla juurikaan harjoiteltu joten tosi jännä, miten toi likka sen jutun hoksas ihan yhtäkkiä :)


Molemmat kävelevät varmasti ja juoksuaskeliakin koitetaan ottaa, mutta ehkä se on vielä enemmän sellaista pikakävelyä :D Ulkonakin kävely onnistuu hyvin tasaisella, mutta jos kompastutaan niin ylös ei kumpikaan pääse ilman apua. Ulkona viihdytään kyllä hyvin, mutta nyt alan tajuta, miten hankalia ulkoiluhetket voivat kaksosten kanssa olla. Toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Eli ulkoiltava olisi jossain, missä ei pääse tapahtumaan vaaratilanteita jos en saakaan pidettyä molempia ihan siinä vierellä. Ja nyt on vielä helppoa, kun kumpikaan ei oikeasti juokse ja toppavaatteissa taapertaminen on hiukan hitaampaa!

Kieltojen totteleminen on vielä vähän niin ja näin. Monenmonta kertaa päivässä joutuu kieltämään nätisti ja vähemmän nätisti, aina samoista asioista. Ja mulla nousee savu korvista! On se vaan hirvittävän turhauttavaa ja kun toisen saat siirrettyä vaikka kielletystä paikasta pois, on toinen samassa paikassa jo virne naamalla. Turhauttavaa!

Musiikki aiheuttaa myös virneitä kasvoille ja molemmat osaavat humputella musiikin mukana. Tyttö osaa hiukan leikkiä mukana (ja joskus hyräilee hiukan), kun taas poika ei vielä leiki samalla tavalla itsenäisesti. Lempparilaulu taitaa olla edelleen hämä-hämähäkki. Jalkoja osataan tömistellä lattiaan ja taputtaminen on ihan piece of cake :)

Puuh, jokohan tässä olis riittävästi. Alkaa ajatukset jo meikäläiseltä loppua! Ai niin, siitä pitikin vielä kirjoittaa, että 2. helmikuuta olleen kaksosten päivän kunniaksi meidän seudun Monikkoperheet ry järjesti liikuntatapahtuman eräässä liikuntakeskuksessa ja siellä käytiin viime lauantaina. Kokeiltiin temppurataa, huidottiin sählymailoilla ja osallistuttiin vanhempien ja lasten akrobatiatunnille. Päivään kuului myös ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin kotia. Itse lähdin tosin lähes samantien takaisin Boxing-tunnille!


tiistai 2. helmikuuta 2016

Lapsukaisten eka kylpyläreissu, leffoja ja leppoista oleilua

Viime perjantaina saimme iloksemme kyläilemään minun siskoni Turusta saakka. Ipanat eivät lainkaan vierastaneet tätiään (usein aluksi ovat vähän varautuneita ennen kuin pääsevät vauhtiin), vaikka harmillisen harvoin pystytään näkemään. Nopsukin oli heti esittelemässä lelujaan, kun täti astui ovesta sisään. Voi kuinka ihanaa se olisikaan, että lapset voisivat nähdä sukulaisia useammin: mennä vaikka leikkimään extempore mummin ja papan tai tätien luo. Se vaan ei nyt ole mahdollista...mutta kivaa, että tuo systeri itse ehdotti, että tulisiko käymään, kun olisi vapaa viikonloppu tiedossa :)

Perjantaina siskon saavuttua oltiin jokunen tunti tässä meillä ja alkuillasta pääsin viettämään lapsivapaata ja käytiin katsomassa The Revenant. Hyviä näyttelijasuorituksia, hienoja kuvauspaikkoja, mutta pakko sanoa, että olis tuotakin leffaa voinut vähän typistää lyhyemmäksi. Turhan monet elokuvat venytetään nykyisin lähes kolmeen tuntiin. Tää tais olla noin 2,5h. Elokuvan jälkeen mies läks omaan illanviettoonsa ja me siskon kanssa laitettiin lapset untenmaille, tehtiin vähän lämppäreitä ja kateltiin SuomiLOVEn konserttia. 

Lauantaina olikin jännä päivä, kun lähdettiin lasten kanssa ihan ensimmäistä kertaa kylpylään. Uikkareiden alle käytiin ostamassa uimavaippoja matkanvarrelta, koska kyseinen kylpylä suosittelee niitä vaikka ilmeisesti useat uimahallit ja kylpylät jopa kieltävät ne. Soitin siis kylpylään aiemmin ja kysyin, mikä heillä on käytäntö. Mies jäi hoitamaan kotia, mutta hyvin pärjäilin tädin avustuksella (no ilman apua ei siitä olis mitään tullutkaan :D )! Ipanat tykkäsivät tosi paljon läträtä vedessä ja viihdyttiinkin reissulla yhteensä ehkä parisen tuntia. Sitten pitikin lähteä syömään ja päiväunille. Olin varannut banaanit mukaan annettavaksi polskuttelun jälkeen.

Suihkutiloissa Nopsu hiukan itkeskeli, mutta muuten ei ollut mitään "ongelmia" vaan oli tosi kivaa meillä kaikilla :) Suihkutiloissa kaikui aika kovasti ja tietysti siellä oli muitakin kuin me, joten ehkä se kaikki vähän jännitti. Vedessä molemmat olivat kuitenkin tosi innoissaan ja loiskuttelivat vettä käsillä hymyssä suin. Lastenaltaassa heiteltiin vähän palloa ja lämmiteltiin lämpimässä altaassa sekä saunassa uimisten välissä. Täytyy kyllä lähtee lähiaikoina uudestaan ihan silleen, että isikin pääsee mukaan! Harmi, että yksin en pysty lasten kanssa lähtemään.
Pukkarissa oltiin kiltisti, puettiin vaatteet ilman kitinöitä ja syötiin välipalaksi banaanit
Päikkäreiden jälkeen leikittiin vain tässä meillä kotosalla ja iltasella katseltiin taas leffaa. Tällä kertaa Netflixistä sellainen kuin "Poika raidallisessa pyjamassa" - karu, mutta hyvä elokuva! Tehtiin taas lämppäreitä ja herkuteltiin vähän jätskiä :p Sunnuntaina sisko lähti sitten ajelemaan kotiin päin, kun lapsukaiset meni päiväunille. Minäkin otin piiiitkät päikkärit - ai että nukkuminen onkin ihanaa :D

Täti viihdyttää
Mukava viikonloppu siis takana ja nyt voi siirtyä odottelemaan kahden seuraavan viikonlopun menoja. Huomenna 2.2. (tai no tänään, kun kello on näköjään jo yli puolenyön) on valtakunnallinen kaksosten päivä ja sen kunniaksi ensi lauantaina on eräässä liikuntakeskuksessa kaksosperheille erilaisia aktiviteetteja: temppurataa, palloilua, vanhemman ja lapset akrobatiaa yms. Siitä seuraavana lauantaina 13.2. olis tarkoitus lähteä käymään miehen sukulaisissa Tampereella.

Löytyykö teiltä kovia polskuttelijoita? Miten on uimareissut sujuneet taaperon/taaperoiden kanssa? :)

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille lukijoille :)



keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulumme viettoa

Joulu tuli tänä vuonna ihan yllättäen (joulukuu hurahti jotenkin niiiiin mahdottamalla vauhdilla) ja meni ohi lähes yhtä nopeasti. Vietimme kuitenkin lähes viikon verran leppoisia ja kivoja päiviä Kuopiossa sukuloiden. Pääosin oleskeltiin landemummilassa, jonne kerääntyikin perinteisesti koko minun sisarusparveni vanhempiemme tykö, vierailevana tähtenä kävi myös pikkuveljen tyttöystävä. Paljon oli siis lasten leikittäjiä paikalla ja oli ihana saada välillä vain olla! Ei tarvinnut toimia viihdyttäjän/leikittäjän roolissa jatkuvasti - se on ihan kivaa vaihtelua joskus ;)

Mitään tiettyä ohjelmaa ei meillä ole jouluna varsinaisesti ikinä ollut (johtuen varmaan suureksi osaksi äitini vuorotöistä ja tänäkin jouluna hän joutui olemaan töissä jouluaaton illan sekä joulupäivän aamun), mutta yleensä jouluaattoon tai muuten joulun seutuun kuuluu kuitenkin saunomista, riisipuuron syömistä, joululauluja levyltä, jouluruokaa tietenkin, herkuttelua (piparit, tortut, joulupulla, hedelmä- ja taatelikuivakakut, suklaa...), lahjojen availua porukalla, rentoa oleskelua ja pelejä. Tänä vuonna ostin yhteiseksi lahjaksi Cluedo-murhamysteeripelin ja sitä pelailtiin sisarusteni kanssa useaan otteeseen. Koukuttavaa ;)


Jouluaatoksi saatiin luntakin joten ei ollutkaan aivan musta joulu, ihanaa :) Joulupäivänä suurin osa kyllä tais jo sulaa pois, mutta aattona kuitenkin käytiin vähän ulkona ja naperotkin pääs pulkan kyytiin. Vähän mäkeäkin laskettiin siinä mummilan pihassa ja se oli etenkin Noppa-pojan mielestä hauskaa touhua!


Joulupäivän iltana kävimme lasten kanssa kaupunkimummilassa syömässä ja lisäksi naperoiset kävivät siellä yökylässä yhden yön verran (isi oli mukana). Minä humputtelin sillä välin siskoni kanssa kaupungilla meikkiostoksilla :D ja käytiin vuokraamassa pari leffaa. Oli myös ihanaa nukkua pitkään aamulla, kun ei tarvinnut naperoiden kanssa herätä. Päivällä lähdinkin sitten hakemaan lapset ja isin taas landelle. Pyörähdimme matkalla myös tervehtimässä lasten isomummia.


Tänä jouluaattona ei pukki vielä käynyt, mutta kenties ensi vuonna, kun lapsukaiset ovat jo tällöin noin 2v 4kk! Lahjoja tuli kyllä ilman pukkiakin varsin riittävästi ja nimen omaan tarpeellisia lahjoja. Oltiin vähän viestitelty perheen kesken, mitä oikeasti tarvittaisiin :) Keinuheppa tuli yllärinä mummilta ja papalta - se on jo osoittautunut kivaksi jutuksi, tosin välillä myös tapellaan kumpi saa kiivetä hepan päälle :D Kirjoja pyysimme lahjaksi ja niitä saimme, jes! Lisäksi lahjakääröistä paljastui Muumi- ja Haisuli-sukat sekä ystäväperheeltä t-paidat itsetehdyillä kuvilla. Talvipipot sekä Brion palikoiden lajittelulaatikko oli toivelistalla kuten myös lämpimät yöpuvut, jotka eivät näy kuvassa, koska ne on lapsilla nyt päällä yöunilla. Voi olla, että joku muukin lahja kuvasta puuttuu. Kasasin vaan äsken lattialle ne lahjat, jotka osui silmään tästä olohuoneemme tavarapaljoudesta ;)

Minuakin muistettiin ja nyt olis mahdollisuus hemmotella itseäkin esim. uusilla vaatteilla, ruualla ja vaikka kosmetiikalla! Kiitos kaikista lahjoista :) 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lenssuinen loppuvuosi, päivärytmin muutoksia ja muita kuulumisia!

Taitais olla aika vähän päivitellä meidän kuulumisia. Edellistä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Vähän flunssainen loppuvuosi on meillä ollut, mutta onneksi se on rajoittunut lähinnä nuhaan ja lievään yskimiseen sekä molemmilla päivän lämpöilyyn. Ei siis mitään suurempia, mutta kahden flunssajakson alussa oli aina pari vähän huonompaa yötä, jolloin heräiltiin öisin useampaan otteeseen ja taidettiinpa vuorotellen nukkua olohuoneen sohvallakin jokunen pätkä, lapsi rinnan päällä torkkuen. Pystymmän asennon vuoksi siis. Vieläkään en ole sitä Vaporizeria saanut ostettua, mitä mulle parin lukijan toimesta suositeltiin. No, menipä taas parit flunssat ohi ilmankin, mutta oishan se varmaan ollut taas ihan kätevä kapistus :D

Flunssan lisäksi molemmilla oli jokin ihme vatsapöpö monta viikkoa, joka aiheutti satamäärin vaipanvaihtoja ja purkillisen sinkkivoidetta peppujen punoitukseen. Molemmat onneksi söi, touhuili ja nukkui ihan normaalisti. Jos olisi ollut toiste, olisin kipaissut lääkäriin jo aiemmin. Meillä oli neuvolakäynti marraskuun lopussa ja puhuin siellä sitten tilanteesta. Saatiin lähete kakkanäytteisiin ja varattiin lääkärille aika. Käynnin jälkeen tilanne kuitenkin parani ihan yllättäen joten lähetettä ei käytetty ja lääkäriaika peruttiin. Jos homma toistuu, niin pitää sit kattoo ne näytteetkin, että missä mättää. Neuvolassa otettiin myös influenssarokotteet ja tehosteet annetaan joulukuun lopussa.

Noppa-poju oli neuvolassa (27.11.) pituudeltaan 77,5cm ja painoltaan 8935g. Hilu-tyttö 75cm ja 8250g. Edelleen omilla käyrillä mennään ja kasvetaan siellä tasaisesti.


Flunssan vuoksi ei olla juurikaan käyty missään kyläilemässä tai kerhoissa. Jos me ollaan oltu terveenä, niin sitten kyläpaikassa on ollut lenssua liikkeellä. Flunssajaksojen välissä kyläilin kuitenkin toisen monikkoperheen luona ja kivaa oli. Noin viikko sitten käytiin myös ekan kerran muskarissa ja tullaan varmasti vuodenvaihteen jälkeen käymään myös! Nyt muskari jäi siis tauolle. Perhekahvilakäynnit ovat jääneet käymättä, koska meillä lopulta siirryttiin yksiin päiväuniin, jotka ajoittuvat pahimmoilleen perhekahvilan ajankohtaan. Sen sijaan toi muskari käy meille nyt paremmin, kun taas ennen ekat päiväunet oli just muskarin aikaan.

Päivärytmi meillä on siis muuttunut jonkin verran, lähinnä päivän kannalta eli illat ovat samanlaiset kuin ennenkin. Nykyisin lapset nukkuvat aamulla ihanasti pidempään kuin ennen :) Joskus ollaan heräilty jopa vasta ysiltä, mutta yleisimmin noin klo 8.30 startataan päivään. Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet nukutaan lounaan (klo 12) jälkeen. Lounaan jälkeen ennen unia leikitään vielä ja odottelen, josko vaippoihin tulisi jotain. Siinä yhden pintaan sanon, että mennäänpä päiväunille/nukkumaan ja molemmat kävelevät kiltisti makuuhuoneeseen. Annan tutit ja sänkyihin ZzzZZzz. Päiväunet kestävät useimmiten noin 2h eli unilta herätään klo 15 aikaan. Päivällinen on siirtynyt aiemmasta kello viidestä noin neljään. Sitten taas aiemman rytmin mukaisesti klo 19 iltapuuro, touhuilua, odottelua joskos vaipat täyttyy :D, peppupesut, yöpukujen vaihto ja klo 20 jälkeen iltamaidot (100ml) sekä hampaidenpesut. Siinä puol ysin maissa sitten yöunille.

Tutit ovat tulleet takaisin käyttöön nukkumistilanteissa. Mä en vaan jaksanut päivisin taistella nukkumaanmenon kanssa ja onhan nuo yöunille vaipumisetkin nyt helpommat. Yleensä riittää, että lapset laittaa sänkyyn ja nukahtavat sinne sitten. Yöllä ei juurikaan heräillä tällä hetkellä tai jos likka herää seisomaan pinnoja vasten, niin riittää, että sanon sängystä käsin "nukkumaan" ja likka painuu takaisin sängynpohjalle :D Toi on ehkä paras juttu, koska ei tartte itsekään hypätä ylös. Paitsi jos tutti on lentänyt jonnekin kuuseen ja se pitää käydä antamassa. Yleisesti ottaen kuitenkin nukkumiset sujuu nykyisin hienosti! KOP KOP!

Tuossa nyt jotain yleistä tämän hetken meininkiä. Ehkäpä kirjoitan lähiaikoina vielä erikseen jonkun kehityspostauksen :)