Joulumme viettoa

Joulu tuli tänä vuonna ihan yllättäen (joulukuu hurahti jotenkin niiiiin mahdottamalla vauhdilla) ja meni ohi lähes yhtä nopeasti. Vietimme kuitenkin lähes viikon verran leppoisia ja kivoja päiviä Kuopiossa sukuloiden. Pääosin oleskeltiin landemummilassa, jonne kerääntyikin perinteisesti koko minun sisarusparveni vanhempiemme tykö, vierailevana tähtenä kävi myös pikkuveljen tyttöystävä. Paljon oli siis lasten leikittäjiä paikalla ja oli ihana saada välillä vain olla! Ei tarvinnut toimia viihdyttäjän/leikittäjän roolissa jatkuvasti - se on ihan kivaa vaihtelua joskus ;)

Mitään tiettyä ohjelmaa ei meillä ole jouluna varsinaisesti ikinä ollut (johtuen varmaan suureksi osaksi äitini vuorotöistä ja tänäkin jouluna hän joutui olemaan töissä jouluaaton illan sekä joulupäivän aamun), mutta yleensä jouluaattoon tai muuten joulun seutuun kuuluu kuitenkin saunomista, riisipuuron syömistä, joululauluja levyltä, jouluruokaa tietenkin, herkuttelua (piparit, tortut, joulupulla, hedelmä- ja taatelikuivakakut, suklaa...), lahjojen availua porukalla, rentoa oleskelua ja pelejä. Tänä vuonna ostin yhteiseksi lahjaksi Cluedo-murhamysteeripelin ja sitä pelailtiin sisarusteni kanssa useaan otteeseen. Koukuttavaa ;)

Jouluaatoksi saatiin luntakin joten ei ollutkaan aivan musta joulu, ihanaa :) Joulupäivänä suurin osa kyllä tais jo sulaa pois, mutta aattona kuitenkin käytiin vähän ulkona ja naperotkin pääs pulkan kyytiin. Vähän mäkeäkin laskettiin siinä mummilan pihassa ja se oli etenkin Noppa-pojan mielestä hauskaa touhua!

Joulupäivän iltana kävimme lasten kanssa kaupunkimummilassa syömässä ja lisäksi naperoiset kävivät siellä yökylässä yhden yön verran (isi oli mukana). Minä humputtelin sillä välin siskoni kanssa kaupungilla meikkiostoksilla :D ja käytiin vuokraamassa pari leffaa. Oli myös ihanaa nukkua pitkään aamulla, kun ei tarvinnut naperoiden kanssa herätä. Päivällä lähdinkin sitten hakemaan lapset ja isin taas landelle. Pyörähdimme matkalla myös tervehtimässä lasten isomummia.

Tänä jouluaattona ei pukki vielä käynyt, mutta kenties ensi vuonna, kun lapsukaiset ovat jo tällöin noin 2v 4kk! Lahjoja tuli kyllä ilman pukkiakin varsin riittävästi ja nimen omaan tarpeellisia lahjoja. Oltiin vähän viestitelty perheen kesken, mitä oikeasti tarvittaisiin :) Keinuheppa tuli yllärinä mummilta ja papalta - se on jo osoittautunut kivaksi jutuksi, tosin välillä myös tapellaan kumpi saa kiivetä hepan päälle :D Kirjoja pyysimme lahjaksi ja niitä saimme, jes! Lisäksi lahjakääröistä paljastui Muumi- ja Haisuli-sukat sekä ystäväperheeltä t-paidat itsetehdyillä kuvilla. Talvipipot sekä Brion palikoiden lajittelulaatikko oli toivelistalla kuten myös lämpimät yöpuvut, jotka eivät näy kuvassa, koska ne on lapsilla nyt päällä yöunilla. Voi olla, että joku muukin lahja kuvasta puuttuu. Kasasin vaan äsken lattialle ne lahjat, jotka osui silmään tästä olohuoneemme tavarapaljoudesta ;)

Minuakin muistettiin ja nyt olis mahdollisuus hemmotella itseäkin esim. uusilla vaatteilla, ruualla ja vaikka kosmetiikalla! Kiitos kaikista lahjoista :) 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Lenssuinen loppuvuosi, päivärytmin muutoksia ja muita kuulumisia!

Taitais olla aika vähän päivitellä meidän kuulumisia. Edellistä kirjoituksesta onkin jo aikaa! Vähän flunssainen loppuvuosi on meillä ollut, mutta onneksi se on rajoittunut lähinnä nuhaan ja lievään yskimiseen sekä molemmilla päivän lämpöilyyn. Ei siis mitään suurempia, mutta kahden flunssajakson alussa oli aina pari vähän huonompaa yötä, jolloin heräiltiin öisin useampaan otteeseen ja taidettiinpa vuorotellen nukkua olohuoneen sohvallakin jokunen pätkä, lapsi rinnan päällä torkkuen. Pystymmän asennon vuoksi siis. Vieläkään en ole sitä Vaporizeria saanut ostettua, mitä mulle parin lukijan toimesta suositeltiin. No, menipä taas parit flunssat ohi ilmankin, mutta oishan se varmaan ollut taas ihan kätevä kapistus :D

Flunssan lisäksi molemmilla oli jokin ihme vatsapöpö monta viikkoa, joka aiheutti satamäärin vaipanvaihtoja ja purkillisen sinkkivoidetta peppujen punoitukseen. Molemmat onneksi söi, touhuili ja nukkui ihan normaalisti. Jos olisi ollut toiste, olisin kipaissut lääkäriin jo aiemmin. Meillä oli neuvolakäynti marraskuun lopussa ja puhuin siellä sitten tilanteesta. Saatiin lähete kakkanäytteisiin ja varattiin lääkärille aika. Käynnin jälkeen tilanne kuitenkin parani ihan yllättäen joten lähetettä ei käytetty ja lääkäriaika peruttiin. Jos homma toistuu, niin pitää sit kattoo ne näytteetkin, että missä mättää. Neuvolassa otettiin myös influenssarokotteet ja tehosteet annetaan joulukuun lopussa.

Noppa-poju oli neuvolassa (27.11.) pituudeltaan 77,5cm ja painoltaan 8935g. Hilu-tyttö 75cm ja 8250g. Edelleen omilla käyrillä mennään ja kasvetaan siellä tasaisesti.

Flunssan vuoksi ei olla juurikaan käyty missään kyläilemässä tai kerhoissa. Jos me ollaan oltu terveenä, niin sitten kyläpaikassa on ollut lenssua liikkeellä. Flunssajaksojen välissä kyläilin kuitenkin toisen monikkoperheen luona ja kivaa oli. Noin viikko sitten käytiin myös ekan kerran muskarissa ja tullaan varmasti vuodenvaihteen jälkeen käymään myös! Nyt muskari jäi siis tauolle. Perhekahvilakäynnit ovat jääneet käymättä, koska meillä lopulta siirryttiin yksiin päiväuniin, jotka ajoittuvat pahimmoilleen perhekahvilan ajankohtaan. Sen sijaan toi muskari käy meille nyt paremmin, kun taas ennen ekat päiväunet oli just muskarin aikaan.

Päivärytmi meillä on siis muuttunut jonkin verran, lähinnä päivän kannalta eli illat ovat samanlaiset kuin ennenkin. Nykyisin lapset nukkuvat aamulla ihanasti pidempään kuin ennen :) Joskus ollaan heräilty jopa vasta ysiltä, mutta yleisimmin noin klo 8.30 startataan päivään. Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet nukutaan lounaan (klo 12) jälkeen. Lounaan jälkeen ennen unia leikitään vielä ja odottelen, josko vaippoihin tulisi jotain. Siinä yhden pintaan sanon, että mennäänpä päiväunille/nukkumaan ja molemmat kävelevät kiltisti makuuhuoneeseen. Annan tutit ja sänkyihin ZzzZZzz. Päiväunet kestävät useimmiten noin 2h eli unilta herätään klo 15 aikaan. Päivällinen on siirtynyt aiemmasta kello viidestä noin neljään. Sitten taas aiemman rytmin mukaisesti klo 19 iltapuuro, touhuilua, odottelua joskos vaipat täyttyy :D, peppupesut, yöpukujen vaihto ja klo 20 jälkeen iltamaidot (100ml) sekä hampaidenpesut. Siinä puol ysin maissa sitten yöunille.

Tutit ovat tulleet takaisin käyttöön nukkumistilanteissa. Mä en vaan jaksanut päivisin taistella nukkumaanmenon kanssa ja onhan nuo yöunille vaipumisetkin nyt helpommat. Yleensä riittää, että lapset laittaa sänkyyn ja nukahtavat sinne sitten. Yöllä ei juurikaan heräillä tällä hetkellä tai jos likka herää seisomaan pinnoja vasten, niin riittää, että sanon sängystä käsin "nukkumaan" ja likka painuu takaisin sängynpohjalle :D Toi on ehkä paras juttu, koska ei tartte itsekään hypätä ylös. Paitsi jos tutti on lentänyt jonnekin kuuseen ja se pitää käydä antamassa. Yleisesti ottaen kuitenkin nukkumiset sujuu nykyisin hienosti! KOP KOP!

Tuossa nyt jotain yleistä tämän hetken meininkiä. Ehkäpä kirjoitan lähiaikoina vielä erikseen jonkun kehityspostauksen :)

Isänpäivälahja

Kuten edellisestä postauksesta selvisi, olimme tänä vuonna isänpäivänä oikeastaan koko päivän reissunpäällä. Kun vihdoin päästiin kotia takaisin, olikin aika antaa lapsukaisten isille isänpäivälahja. Mun kyllä oli alunperin tarkoitus ottaa se mukaan, että voisin antaa sen jo heti aamulla, mutta enpä muistanut tietenkään siinä tohinassa, kun pakkailin lasten ja omia tavaroita mukaan reissuun. Surprise!

Viime vuonna en tainnut hankkia mitään ihmeellistä isänpäivälahjaa enkä edes muista mitä ostin. Tais olla joku paita vain, mutta korttiin tein tällöin lasten jalanjäljet. Nyt halusin hankkia sellaisen lahjan, josta jäisi miehelle muisto pidemmäksikin aikaa. En jaksanut ruveta askartelemaan mitään lasten kanssa - eiköhän nuo ehdi vielä sellaisia lahjoja antaa tulevaisuudessa - joten...

Minähän sain äitienpäivälahjaksi korun ja tykkäsin siitä kovasti! Ostin kuitenkin viime jouluna miehelle riipuksen joten nyt ajattelin, että jokin muu muisto olisi kiva. Päädyin tilaamaan korumaa.fi:stä valokuvalla ja tekstillä varustetun avaimenperän. Se kulkee aina mukana kotiavainnipussa joten minusta idea oli hyvä. Ei niin näkyvä lahja ulkopuolisille (eikä tarvitsekaan), mutta muisto miehelle ja huomaamattomasti myös mukana arjessa.

Millaisen lahjan sinun lastesi isi sai? 

 

Minireissulla koko perheen voimin

Lauantaina lähdimme aamutouhujen ja pakkailun jälkeen ajamaan kohti Vantaata. Lähtö ajoitettiin niin, että lapsilla oli suurinpiirtein päikkyaika - kaikista helpoin ratkaisu toistaiseksi ja onneksi molemmat nukkuvatkin yleensä autossa hyvin. Näin kävi myös tällä kertaa ja vajaan pari tuntia kumpikin nukkui kiltisti takapenkillä. Klo 12 maissa oltiin sopivasti Lahden tienoilla ja pysähdyimme lounastamaan Renkomäen abc:lle. Matkaa jatkettiin mahat täynnä. Aluksi takapenkkiläiset hiukan protestoivat autossa istumista, mutta kyllä ne siitä hiljeni ;) Loppumatkasta molemmat vielä hiukan torkahti ja kylään miehen veljen perheen luokse saavuttiin unenpöpperöisenä. Vastassa meitä oli miehen veli, vaimo sekä noin 3kk meidän lapsia vanhempi serkkupoika.

Uuteen paikkaan tutustumisen jälkeen oltiinkin jo serkun lelujen ja kirjojen kimpussa sekä tepasteltiin reippaasti ympäri asuntoa. Kahviteltiin, syötiin päivällistä ja rupateltiin. Kuuden pintaan oli aika lähteä kohti yöpymispaikkaamme Original Sokos hotel Vantaata. Lapset nukahtivat matkalla, joten tiedossa oli, että yöunille meno hiukan myöhästyisi. Oltais varmaan valittu hotelliksi Sokos hotel Flamingo jos kyseessä olisi ollut useampi yö, mutta yhden yön yöpymiseen riitti tällä kertaa edullisempi vaihtoehto, kun tiedossa oli myös, että vasta illalla hotellille saavuttaisiin. Varausta soittaessani varmistin tietysti, että saamme huoneeseen kaksi matkasänkyä ja tällä kertaa ne myös oli huoneessa. Iltapuurot mies kävi tekemässä asiakaskäytössä olevassa mikrossa ja omat puurohiutaleet oli varattu mukaan. Perusiltapuuhastelut ja pientä kapinointia neidillä taas nukkumista vastaan, mutta olisiko lopulta nukahtanut vaille puoli kymmenen. Poitsu nukahti jonkin verran aiemmin.

Isänpäivän aamuun herättiin noin klo 8 eli lapset nukkuivat tosi hyvin! Yöllä oli pari herätystä kuten kotonakin yleensä eli ei mitään normaalista poikkeavaa. Suunnattiin aamiaiselle ja syötiin niin rauhassa kuin se suinkin on mahdollista. Naperot olivat kyllä tosi kiltisti, mutta onhan se vähän säätämistä: ensin syötät lapsille puuron, sitten haet itselles jotain, sitten käyt hakemassa lapsille taas jotain että jaksaisivat istua rauhassa, ai niin se ja se unohtui - haenpa vähän taas, joo ja sit vois hakee vielä sitä ja lapsetkin on jo syöny hedelmänsä, haenpa heille vähän leipää jne :D

Aamupalan jälkeen pakattiin aika nopsasti kamat kasaan ja kirjauduttiin ulos hotellista. Nopean aikataulun "syy" oli se, että lähdimme vielä Helsingin puolelle kyläilemään mun tädin ja 5-vuotiaan kummipojan luokse. Naperot pääsivät siellä nopsasti vauhtiin ja kummipojalla riitti virtaa vaikka muille jakaa! Kuulumisia vaihdeltiin ja lounastettiin bataattikeittoa - maistui hienosti myös pienimmille! Naperot, tai Noppa etenkin, alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä joten parin tunnin kyläily saapui päätökseensä ja lähdimme kotimatkalle. Matkalla pidettiin taas pientä paussia kahvittelun ja välipalan merkeissä.

Kotiin saavuttua tuntui, kun oltais oltu pidempäänkin poissa! Ja aika reissussa rähjääntynyt olo itsellä jostain syystä..no, toisaalta olihan tuossa tavallaan ihan tiivis tahti kaikenlaista touhua. Automatkallakin mua väsytti paljon ja ihan pikkuhetken torkahdin, mutta olis kyllä pitänyt nukkua vähän pidempään. Rähjääntymisestä huolimatta reissu oli mukava ja vihdoin saatiin se toteutettua! Kiva oli päästä muihin maisemiin hetkeksi ja tietysti nähdä sukulaisia.

Marraskuun alku: voihan flunssa!

Heipähei pitkästä aikaa! Meillä on podettu räkätautia ja yskää nyt viikon verran niin lasten kuin itsenikin puolesta =/ Mies kärsi samat vaivat meitä ennen joten kiitti vaan isi, tartutit tän meihin :D (ei oo kyllä välillä naurattanut - tästä kohta lisää)

Käytiin viikko sitten taas Kuopiossa mummoloimassa ja mun koko sisarusparvi oli koolla landemummilassa. Tai no pikkuveljeä ei kyllä paljoa ehtinyt näkemään, kun sen piti pyyhältää paikasta toiseen. Kahviteltiin kuitenkin jo etukäteen tulevan Isänpäivän kunniaksi. Omalle iskälleni ostettiin siskojeni ja veljeni kanssa Jari Litmanen 10- kirja.

No mutta palatakseni siihen flunssaan...argh, kaikki nukkumiseen liittyvät jutut, etenkin yöunet, oli aivan katastrofia koko Kuopion reissun ajan! Oli varmasti monen sattuman summa, että homma meni päin seinää: flunssa, kotiin unohtuneet tuttipullot, tutittomuus. Selitän hiukan. Flunssan vuoksi en halunnut antaa naperoille tutteja, koska ajattelin, että ne ovat vain haitaksi kuten ennen jos on ollut flunssa. Tutti suussa ja nenä tukossa on vähän vaikea hengittää. Lisäksi oltiin jo hienosti totuteltu nukkumaan kotona ilman tutteja. Unohtuneet tuttipullot aiheutti sen, että ennen yöunia ei juotu iltamaitoja. Kunnon satsit iltapuuroa kyllä syötiin, mutta ehkä se pullomaito on rauhoittava tekijä sekä merkki tulevista yöunista. Päätin kuitenkin, että ilman mennään, kun ei sitä maitoa nälkään juoda kuitenkaan. Vikatikki maybe!

Lopputulema oli se, että kumpikin taisteli nukahtamisen kanssa äärettömän kauan - niin päivällä, illalla kuin yölläkin. Mitenkään ei ollut hyvä! Taistelin yksin, taistelin pikkusiskoni kanssa (koitti rauhoittaa toista sylissä ja minä toista), ja taas yksin. Molemmat vain karjui ilman toivoa nukahtamisesta. Minun syliin nukahdettiin välillä, mutta heti kun laskin sänkyyn, oli soppa taas valmis kiehumaan. Ja kun toinen huutaa toisessa sängyssä, lietsoi se toisenkin taas huutamaan. Yleensä toisen itkut ei kotona niin kamalasti vaikuta, mutta nyt molemmat oli niin herkillä. Kaikesta itkusta ja huudosta aiheutui nenän vuotaminen ja entistä hankalampi olo molemmille. Jonkun kerran niistin nenät nenäfridalla, mutta sekin aiheuttaa yleensä kaamean huudon (ja seurauksena taas nenän vuotaminen) joten eipä paljon edes hyödyttänyt.

Parina iltana toinen tai molemmat suostuivat nukahtamaan vain matkasänkyjen viereen mun patjalle tai jopa lattialle. Sänky ei kelvannut, ei ei ei! Teinkin siihen sitten lattialle peitosta alueen, johon nostin lattialle nukahtaneen nukkumaan ja toinen nukkui mun patjalla. Minä koitin itse sitten nukkua jossain siellä välissä/lasten vieressä, puoliksi kovalla lattialla ja puoliksi patjalla. Eipä siinä tilanpuutteessa vielä mitään, mutta parina yönä neiti H heräili noin tunnin välein ja poika vielä pari kertaa siellä välissä. Heräilyjen jälkeen nukahtaminen oli taas tuskaa ja yhtenä yönä valvoskelin patjalla/lattialla kieriskelevän ja välillä sylissä rimpuilevan neidin kanssa ehkäpä noin 1,5h. Poika nukkui onneksi paremmin, kun vaan sain nukahtamaan, mutta puuh tota likkaa. Mulla alkoi jo hermot ja verisuonet katkeilemaan. Mä en tajua, miten joku voi kestää samantyyppisiä nukkumisvaikeuksia kuukausitolkulla huonounisen lapsen kanssa! Kyllä pitää olla sitkeetä tekoa äidin/isin! Huh!

Oliskohan ollut viimeinen päivä ja päätin kokeilla niitä himputin tutteja. Olin kyllä varma, että naperot ei sitten pysty hengittämään, mutta nuhasta huolimatta tutit auttoivat ja molemmat nukahtivat aika hyvin päiväunille ja tietysti tutit tulivat käyttöön myös yöllä. Sain vihdoin hiukan nukkua, vaikka aamuherätys olikin tosi varhainen. Superhuonojen öiden jälkeen sain onneksi ottaa päiväunet ja naperot puuhastelivat sillä aikaa mm. tätien kanssa. Oli kyllä hermot niin kireellä koko reissun ajan ja vähän pettynyt olokin siitä, koska halusin vain mukavan reissun. No, näin tällä kertaa. Olis pitänyt uskaltaa kokeilla tutteja aiemmin, mutta ennen flunssassa ne ovat lähinnä hankaloittaneet asioita, kun ne suussa ei ole pystytty hengittämään ja sitten ne on pitänyt ottaa suusta väkisin ulos, mikä on aiheuttanut tietysti lisää huutoa.

No se siitä reissusta. Sen jälkeen ollaankin oltu vain kotosalla ja perhekahvilakin jätettiin keskiviikkona väliin ettei mennä tartuttamaan muita sinne. Vähän on naperot olleet kiukkuisia ja kovasti roikkuvat mun jaloissa haluten syliin. Nyt on jonkun kerran tullut myös tilanne, että isin sylistä onkin haluttu pois ja tultu hakeutumaan mun syliin. Kuopiossakin sylejä oli tarjolla, mutta ei..äitin syliin vain. Olisko tää joku äitikausi? Sylihetkiä pidetään tietysti ja paljon nujuan lattian tasossa lasten kanssa, mutta ihan koko ajan ei vain oikeasti jaksa. Ja sitten kun näitä huomionhakijoita on se kaksi. Molempien pitäis päästä syliin, molempia pitäisi viihdyttää, molempia pitäisi lohduttaa, molempia pitäisi ymmärtää. Vajavainen äiti kuittaa tällä kertaa tällaisia kuulumisia!

Virstanpylväitä "tyttö vs poika"

Sain edellisen ruokapostauksen kommenttiosioon nimimerkiltä 'Kaislakerttu' pari kysymystä ja päätin tehdä vastauksesta ihan oman viestin, koska vastaukseni kommenttiboxissa alkoi rönsyilemään vähän liikaa.

"Mua kiinnostaisi että kuinka hyvin teillä pitää paikkansa tässä iässä se, että tytöt kehittyvät keskimäärin nopeammin, ilmeisesti "kaikessa"? Koetko tytön olevan selvästi kypsempi kuin pojan?"

Ekanakin kiitos kysymyksistä :) Lasten kehityksen virstanpylväitä olikin ihan hauska pohtia hetken verran, mutta jouduin lopulta toteamaan, että en millään muista ulkoa miten kaikki on mennyt! Mun piti siis kaivaa vauvakirjat esiin ja katsoa, mitä olen merkinnyt virstanpylväitä-sivulle!

Mun mielestä molemmat ovat kehittyneet kaiken kaikkiaan todella tasatahtisesti ja kumpaakaan en sanoisi toista kypsemmäksi ainakaan tällä hetkellä. Joskus olen ajatellut, että tyttö olisi vähän nokkelampi/kehittyneempi, mutta jos kuitenkin alan tarkkaan miettiä ja lueskelen vauvakirjojen merkintöjä, on poika kehittynyt joissain asioissa siskoa nopeammin ja tyttö taas toisissa asioissa veljeä nopeammin. Eli aika fifty-fifty nää jutut on tainnu mennä.

Muutamia esimerkkejä:

Poika

• pääsi ensimmäisenä ryömimällä muutaman vedon verran eteenpäin (noin 7kk vs. 10kk)
• otti ensimmäiset askeleet ilman tukea (ei suuri ero siskoon, vain noin viikko)
• nousi seisomaan ilman tukea suoraan lattialta ensimmäisenä (eroa siskoon parisen viikkoa)
• sai ensimmäisenä hampaan (8,5kk vs. 9,5kk) ja seuraavissa hampaissa sama juttu aina siihen saakka kunnes molemmilla oli yhtä aikaa kuusi hammasta. Sitten sisko sai nopsasti kaksi lisää ja poika vain yhden eli sisko siirtyi "edelle"
• otti muutamia "konttausaskeleita" ensimmäisenä (vajaa 11kk vs. 11kk 1vko)

Tyttö

• kääntyi ensimmäisenä selältä mahalleen (+ 8kk vs. 10kk)
• osasi istua ilman tukea ensimmäisenä (+ 9kk vs. 10kk)
• oppi vilkuttamaan noin 1v 5-6vkon iässä, poika ei ole vielä oppinut
• oppi taputtamaan noin 13 kuukauden iässä, poika ei ole vielä oppinut
• tajusi ensimmäisenä, kuinka sohvalta tullaan alas peppu edellä pää edellä syöksymisen sijaan (pari viikkoa eroa veljeen)

Samana päivänä tai vain muutaman päivän erolla opittu:

• hymyjen alkuja (vajaa 3kk)
• leluun tarttuminen (noin 5kk)
• kiinteän ruoan syöminen (3,5kk)
• kokonaisen yön nukkuminen ja yösyömisen poisjäänti (noin 6,5kk)
• tuttipulloon tarttuminen (8,5kk)
• mukista hörpyttämällä juominen (+ 8kk)
• tukea vasten seisomaan nouseminen (1v)
• useat kävelyaskeleet ilman tukea (1v 8vko)

Joissain asioissa tytön voisi sanoa olevan hiukan kypsempi kuin velipoika, mutta ehkä nämä asiat kertookin vain luonne-eroista eikä kypsyydestä. Esimerkiksi tyttö jaksaa katsella kirjan kuvia tai selailla lehteä, kun taas poikaa ei katselu niin paljon kiinnosta vaan sivujen maisteleminen on kaiken A ja O. Molemmat ovat viime aikoina alkaneet osoitella eri asioita, etenkin poika. Lamppuja, kukkia, koriste-ukkeleita, sälekaihdinten naruja ja pallovaloja - nää kaikki on niin "tö!". Kumpikaan ei siis sano vielä mitään sanoja tai oikeastaan edes sinnepäin vaan noi samat tavut tötötätä ja muut omat höpinät sekä kiljahdukset ovat heidän kieltään. Molemmat alkavat ymmärtää sanojen merkityksiä. "Anna veljelle/siskolle/isille/äidille hali", "anna 'joku juttu' äidille", "pastillit" (ruuan jälkeen saatavat ksylitolipastillit) jne.

Jos nyt vielä summaisin kaiken lyhyesti niin sanoisin, että viime aikoina kehitys on mennyt hyvin tasaisesti eteenpäin molemmilla ja ainoa ero osaamisissa on oikeastaan nyt se, että tyttö osaa vilkuttaa ja taputtaa. Muuten mennään rintarinnan :)

Lapsukaisten ruokailu (noin 1v 10vkon iässä)

Eteenpäin on menty ruokailun suhteen ja ajattelinkin tehdä tällaisen pienen postauksen siitä, miten meillä on viime aikoina syöty.

Edelleen naperot syövät kaupan purkkiruokia (1-3-vuotiaille tarkoitettuja karkeampia ruokia), mutta yhä enemmän he syövät myös tavallisia ruokia, joita teen kotona. Välillä teen lapsille omat ruuat ja välillä he syövät samoja ruokia kuin me vanhemmat, mutta en vain lisää suolaa lasten ruokaan. Mausteina toimii useimmiten sipuli, pippuri, paprikajauhe, oregano tms. Lusikalla syömistä ei olla vielä harjoiteltu vaan sormiruokaillen mennään joten jos me vanhemmat syömme jotain sellaista mitä ei voi sormin syödä (tai jos syödään vähän epäterveellisemmin :D ), syövät lapset kaupan purkkiruokaa. Tietysti näitäkin ruokia voisi lusikoida naperoille, mutta toistaiseksi menty näin.

Paistettu kananamuna, jossa lisänä kinkkua. Joskus oon pilkkonut sekaan edelliseltä ruualta jäänyttä spaghettia tai keitettyä perunaa :D Tämä maistuu erinomaisesti ja uppoo nassuihin vauhdilla! Äärettömän helppo ja nopea ruoka tai pienempänä annoksena vaikka välipala.

Kermapottuja, possun pihviä ja salaattia. Possu oli vielä hiukan hankalaa syötävää sitkeytensä vuoksi. Salaatin lehdet heitellään lähinnä lattialle. Kurkku menee OK, tomaatit syljetään useimmiten pois suusta. Jokunen pala saattaa joskus mennä. Tomaattia piilotan joskus ruuan sekaan.

Naturel broiskusuikaleita, simpukkamakaroneja ja viinirypäleitä. Rypäleet ja kana maistuu erinomaisesti, pasta kohtalaisesti.

Peruna-sipulisekoitusta, porkkanaraastetta ja nakkeja. Tää oli lasten versio vanhempien kebabkiusauksesta. Maistui hyvin - etenkin nakit.

Välipalana maustamatonta jugurttia, talk-muruja sekä ruusunmarjasosetta. Jugurtin kanssa ollaan aina tarjottu hedelmä- tai marjasosetta, niin tulee vähän makua. Talk-muruja syödään yleensä ihan paljaaltaan esimerkiksi tällöin, kun odotellaan ruuan jäähtymistä ja jotain on tarjottava tai naperoilta menee hermot ;)

Lasten lasagne tomaattimurskalla ja ilman suolaa. (Toisen vuoan tein vanhemmille suolan kanssa ja tomaattimurskan lisäksi käytin paprika-chili-tuorejuustoa.)

Lasagne maistui tosi hyvin, mutta päältä hiukan kovemmaksi jääneitä lasagnelevyjä otin lautasilta pois. Aluksi en tajunnut tehdä niin ja Noppa vetäs kovahkoksi jääneen pastan henkeen ja säikähti tosi paljon. Ehkä minäkin vähän, kun toinen alkoi köhiä ja pastan tullessa ulos poika alkoi itkemään rajusti. Rauhottui kuitenkin ja söi ruuan loppuun normaalisti.

Aurinkokasviksia, kurkkua ja kananugetteja. Neulapavut(?) ei oikein maistunu, mutta muuten ihan ok. Nugetit oli vähän pikaruokamainen vaihtoehto, mutta ne maistuivat hyvin ja harvoin syötynä, niin miksei. Tohon vois paistaa naturel broiskua kyllä sekaan nugettien tilalle! 

Aamupalaksi syötän useimmiten Weetabixeja maidon kanssa, sekä jotain hedelmää (kuvassa tuoretta persikkaa) ja monesti leipääkin. Kaikki nämä on suurta herkkua! Leivän kanssa olen antanut myös juustoa ja kinkkua.

Naperot syövät tosi reippaasti syötettynä (suu aukeaa kuin linnunpoikasella!) ja lähes aina myös jos syövät omin sormin. Joskus kuitenkin itsenäisesti syöminen vähän tökkii jos ruokana onkin jotain, mikä ei ole niin tuttua tai ei muuten maistu.

Yllä kuvattujen ruokien lisäksi lapsille maistuu hyvin mm. itsetehdyt lihapullat ja ihan pelkkä paistettu jauhelihakin sellaisenaan, keitetyt perunat/porkkana jne. Kalaa pitäisi syödä useammin, mutta pakkaseen ostetut valmiit lohikuutiot eivät oikein viimeksi maistuneet. Pitäisi koittaa uudestaan! Purkkiruoissa menee kyllä esim. lohi + peruna. Kerran oon tehny PikkuPeikkoPrinsessat-blogin Elinan reseptillä tonnikalapastaa ja siitä lapsetkin tykkäsivät joten sitä teen varmasti joku päivä uudestaankin. Riisiruokia menee lähinnä purkkiruokana, koska harvoin tehdään riisiä ja sitä ei oikein vois sorminkaan syödä. Ehkä se jotenkin onnistuisi, mutta helpompi olisi lusikalla.

Hedelmiä meillä syödään paljon, koska kasvikset eivät maistu niin hyvin. Yritän kuitenkin niitäkin maistattaa ja laittaa ruokien sekaan - siellä menee yleensä huomaamatta. Hedelmistä syödään useimmiten viinirypäleitä, luumuja, päärynää sekä banaania, josta onkin tullut meillä suosittu välipala. Banaani on vain niin älyttömän helppo välipala ja molemmat tykkäävät tosi paljon! Persikka maistuu myös, mutta viimeksi kun ostin rasiallisen persikoita, oli ne ihan kamalia joten nyt en oo hetkeen ostanut. Iltaisin (ja joskus aamuisin) meillä syödään edelleen kaurapuuroa marja- tai hedelmäsoseen kanssa.

Vielä parisen viikkoa sitten lapset joivat tuttipulloista maidon 3 x päivässä, mutta nyt menee enää iltamaito ennen yöunia. Maitoa juodaan mukista ruokailun yhteydessä ja välillä myös vettä. Nokkamukeja meillä ei ikinä lopulta otettukaan käyttöön, vaikka yhdet nokkikset ostinkin. Mukista hörpyttely alkoi jo monta kuukautta sitten ja juominen onnistuu nykyään tosi hienosti! Itse eivät kyllä vielä pidä mukia, mutta ollaanpa ainakin päästy tuttipulloista eroon lähes kokonaan.

No, siinäpä vähän makua meidän ruokailumeiningistä. Mites teillä menee? Olettaen, että tätä lukee joku jolla on pieni/pieniä lapsi/lapsia :D

Taaperot taapertaa, tuttien käytön vähentäminen, mitat

Pari viikkoa sitten meillä otettiin muutama "kunnollinen ensiaskel" eli useampi kuin kaksi askelta kohti äitiä tai isiä. Joista viimeinen askel vielä heittäytyen syliin. Kuitenkin askeleet jäivät yhä vain muutamiin kunnes nyt loppuviikosta alkoi aikamoiset kävelytreenit! Hilukin oppi nousemaan itse seisomaan suoraan lattialta ilman tukea, Nopsu jo osasikin tämän taidon. No nyt meillä sitten taaperretaan välillä jopa huoneesta toiseen. Vielä pyllähdellään paljon ja koska kävelyhommat on niin kivoja, innostus aiheuttaa lievää keskittymispulmaa, jolloin kävely jääkin pariin askeleeseen :D Jos maltetaan rauhoittua ja keskittyä, kävelykin onnistuu paljon paremmin. Haparoivaahan se vielä on ja jalat ovat kuin puupökkelöt, mutta hei, meidän taaperot taapertaa ♥

Uutta meidän arjessa on kävelyn lisäksi tuttien käytön vähentäminen. Aattelin tuossa joku viikko takaperin, että jos kokeilis unillemenoja ilman tuttia, niin mitäköhän siitä tulisi. No, ihan hyvin on mennyt. Noppa on protestoinut vähän enemmän karjuen välillä kovaa ja korkealta, mutta tähän auttaa semmonen pieni 10 sekunnin sylihetki ja kun laskee takaisin sänkyyn, poika alkaakin nukkua lähes aina heti. Yöunien aikaan Hilulla on tapana heräillä kitisemään/itkemään (joskus vain kerran, joskus useammin - ja kyllä Noppakin joskus heräilee), mutta tähän auttaa, kun laskee hänet makuulleen ja silittelee selkää. Tutteja ei olla näissä tilanteissa nyt annettu.

Tutti on ollut nyt käytössä joskus aamuyöllä jos naperot meinaavat herätä kukonlaulun aikaan. Tällöin saattavat tutilla vielä nukahtaa joksikin aikaa. Myös päivällä omien hermojen kiristyessä tutti on joskus harvoin käytössä - ei siis minulla vaan kitisevillä, ehkä yliväsyneillä tai muuten kiukkuisilla, naperoisilla. Varsinaista tuttivieroitusta ei siis ollutkaan tarkoitus tehdä, mutta mikäs siinä jos käyttö hiljalleen vähenisi :)

8. lokakuuta (eli pari päivää vaille 1v 2kk) käytiin neuvolassa ja saatiin likankin mitat: 7935g / 72,9cm / py 45,7cm. Poitsun mittoja ei otettu tällöin, koska ne otettiin polikäynnillä 6.10. Laitetaan nekin nyt vielä tähän eli 8890g / 74,8cm / py 45,4cm. Ihmeempiä ei neuvolassa tapahtunut. Naperot leikkivät lattialla ja me aikuiset rupateltiin niitänäitä. Peruskuulumisia lähinnä.

Fysioterapeutille soitin ja sanoin, että polilla sanoivat ettei tartteis enää käydä. Sovittiin nyt sitten, että jos joku asia mietityttää tulevaisuudessa niin voidaan käydä näytillä, mutta muuten emme enää sinne mene. Olen tosi tyytyväinen saamastamme tuesta fysioterapeuttimme kautta!

Syksyn kuvasatoa

Väinölänniemi, Kuopio

Vänärin syksyiset maisemat

Brahenpuistossa Kuopiossa oli hauska keinu :)

Brahenpuisto / Pikkukakkosen puisto

Hiljainen kylätie landemummilan seutuvilla

Mukavan kirpsakkaa loppusyksyä lukijoille! Ja pikakuulumiset

Meille kuuluu hyvää. Kävin lasten kanssa mummolareissulla perjantaista maanantaihin ja naperot (ja itsekin toki) pääsivät vähän muihin maisemiin sekä oleskelemaan muidenkin kuin vanhempien kanssa. Hyvin maistui mummin tekemä vispipuuro ja saunassa/suihkussa/kylvyssäkin naperoiset nauttivat. Unta riitti aamuisin yllättävän pitkään ja tänä aamuna kotonakin nukuttiin jopa noin 7.30 saakka. Valio-myrsky aiheutti mummilaan noin 14h sähkökatkoksen, mutta onneksi se alkoi illalla ja kesti yön yli vain aamupäivään.

Kottariajelulla mummilassa

Eilen tehtiin pitkähkö kävelylenkki ulkona kirpeässä syysilmassa. Lapset tosin nukahtivat rattaisiin, mikä oli tarkoituskin, mutta itse nautiskelin auringonpaisteesta ja raikkaasta ilmasta. Innostuin muutaman kuvankin räpsäsemään :D

Monikkokirppikseltä ostetut ihanat vaunuverhot (Raila Design:n tuote)

Lenkkimme varrelta

 
Lenkki päättyi sairaalalle, missä käytiin välipalalla ravintola-kahvilassa, jonka jälkeen olikin Nopan lastenpolin keskoskontrolliaika. Mitat olivat 8890g/74,9cm ja huomenna saadaan likankin mitat, kun on neuvolakäynnin vuoro. Polilla kaikki meni hyvin ja kehitys näyttää hienolta! Voisimme kuulemma soittaa fyssarillekin, että emme kävisi sielläkään enää. Viimeksi fyssarilla olikin puhetta, että voitais lopettaa käynnit kunhan lapset oppivat kävelemään, mutta polilta sanoivat, että voitais vaikka soittaa sinne aika, kun molemmat kävelee ja käytäis sitten vaan enää näytillä. Turhaanpa me siellä tosiaan käydään, kun ei kehitystä nyt voi vauhdittaa eikä tarvitsekaan, vaan naperot kehittyvät nyt hienosti omaa tahtiaan eikä erityisiä ongelmia ole :)

Tämmöiset pikakuulumiset tällä kertaa. 

Nautitko sinä syksystä vai onko se välttämätön paha kesän ja talven välissä? :D