Uusi arki vauvojen kotiutumisen jälkeen

Naperoiden kotiutumisen jälkeen ollaan päästy opettelemaan uuden elämän pyöritystä ja ihan kivasti on lähtenyt menemään :) Pikkuiset ovat olleet nyt kotona jo puolisentoista viikkoa ja aika on mennyt nopeasti. Päivät rullaa eteenpäin noin 3-4 tunnin sykleissä eli tällöin vaihdellaan vaippaa ja syötetään molemmat. Yleensä hoidetaan ensin toinen, jonka jälkeen toinen. Harvoin ihan samaan aikaan molempia, koska vuorottelu on aika jees itsensä kannalta, kun voi vaan keskittyä yhteen vauvaan. Ajallisesti kahden syöttö kerralla olisi toki nopeampaa ja ehkä siirrymme siihen joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin tää menee hyvin näin :) Yleensä toinen vauva herää nälkäänsä (tai muuten vaan) ja kun hänet on hoidettu, herätellään toinen. Tällä herättelyllä varmistellaan vähän, että pysyvät samassa rytmissä mikä taas helpottaa arjen kuvioita myöhemmin. 3-4 tunnin rytmi siksi, että niin suositeltiin osastolla ja koska siellä oli myös samanlainen rytmi, on se vauvoillekin tavallaan tuttua.

Olohuone on saanut hiukan uutta ilmettä (eikä vain viherkasveista, joita hain eilen Plantagenilta -50% haha!). Lattialla majailevat sitterit, joita ei vielä juurikaan käytetä - odotellaan vähän vauvojen kasvua. Sohvalla lojuu ihmisten ja kissan lisäksi mun iki-ihana imetystyyny, joka ei toimi nyt imetyksen apuna (koska en imetä), vaan vauvojen pesänä. Tuolla pesässä vauvat makoilevat vieretysten (myös nyt, kun tätä kirjoittelen) yleensä päivisin. Öisin nukutaan makuuhuoneen pinnasängyssä. Ei haluta sulkea heitä aina nukkumaan makkarin oven taakse hiljaisuuteen vaan halutaan, että tottuvat nukkumaan myös muun elämämme äänissä!

Öisin vuorottelemme syöttöjen suhteen eli teemme miehen kanssa niin, että jompikumpi hoitaa alkuyön (yleensä minä) syötön ja toinen sitten seuraavan. Näin toimiessamme saadaan molemmat noin 6h tehokasta nukkuma-aikaa, koska syötöt ovat tosiaan 3-4 tunnin välein. Itsehän tosin herään vähän herkemmin kaikkiin vauvojen äännähdyksiin eli en nuku aivan niin tehokkaasti kuin mies vieressä ;)  Näin tää homma kuitenkin sujuu ihan kivasti ja koska mies on nyt kotona, niin toki auttaa eri tavalla kuin jos töissä kävisi kokopäiväisesti.

Kisu on ottanut vauvat hyvin vastaan. Ei se juurikaan heistä välitä itse asiassa. Välillä on käynyt vähän haistelemassa ja katsellen ihmettelee jos vauvat liikkuu/ääntelee vaikkapa pesässä ollessaan, ei kuitenkaan saa mitään sätkyä tai vaikuta pelkäävän ääniä :) Tietysti vahdimme kissaa toistaiseksi aika runsaasti! Öisin kissa ei pääse enää makkariin ollenkaan (yhyyy!), koska emme voi nukkuessamme vahtia etteikö se hyppäisi pinnikseen. Sinne se ei ole kyllä kertaakaan mennyt päivälläkään, tätä ihmettelen kyllä tosi paljon, mutta toki parempi näin :)

Kylvyssä ollaan käyty pari kertaa enemmän ja vähemmän nautiskellen :D Toisella kerralla tyttö tais olla niin nälkäinen, että huus melkein koko kylvyn ajan, heh. Vaippoja kuluu, kuluu ja kuluu...Kunhan vähän kasvetaan niin pitäis sit kokeilla niitä kestojakin! Saas nähä jaksaisko niitä sitten käyttää, ainakin osittain!?

Vauvojen ruokailujutuista kirjoittelen vielä erikseen, mutta tässä nyt hiukan meidän uusia arkikuvioita :) Saa kommentoida ja laittaa mielipiteitä ja vinkkejä (huom. tuplien mammat!) ;)

Naperoitten eka neuvolakäynti

Aamupäivän toimintojen jälkeen starttasi auto kohti neuvolaa. Hiukan kotona mietitytti, että ovathan molemmat kasvaneet nyt kotona ollessakin hyvin ja onneksi kyllähän se niin olikin :) Pituuksia ei mittailtu, mutta painot olivat mukavasti kivunneet ylöspäin. Typsykkä painoi 2435g, keskiarvoinen kasvu per päivä oli noin 35g. Poika oli ylittänyt kahden kilon rajan, whippiiih! Eli pojan paino 2035g ja kasvu per päivän noin 24g.

Hoitaja tutkaili vauvojen refleksejä/kehitysheijasteita pöydällä. Painoi mm. jalkapohjia ja kämmeniä katsoen kipristyvätkö pikkuvarpulit ja sormet kiinni hoitajan sormiin. Kokeili sitten, että askeltaako vauvat "seisaaltaan" yms.

Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet

Kun vanhempi asettaa sormensa lapsen kämmentä tai jalkapohjaa vasten, lapsi tarttuu siihen sormillaan tai varpaillaan. Tämä heijaste häviää noin 3 kk:n ikään mennessä. Tämän jälkeen lapsi oppii tarttumaan tahdonalaisesti. Aluksi tarttuminen on helpompaa kuin irrottaminen.

Kävelyheijaste

Muutaman ensimmäisen elinviikon aikana lapsi nostelee jalkojaan ja ikään kuin kävelee, kun häntä pidellään kainaloista pystyasennossa ja jalkapohjat koskevat alustaan. Heijaste voi tulla jonkin aikaa näkyviin vedessä vielä sen jälkeen, kun se ei enää näy ”kuivalla maalla”.

(Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliitto)

Tytöstä kirjoitettua: "...virkeä jämäkkä tyttö. Paino erinomaisessa nousussa. Heijasteet ok, iho siisti, silmät kirkkaat, napa kaunis."

Pojasta kirjoitettua: "...jäntevä poika. Virkeänäkin jaksat jo olla. Painoa tullut hyvin. Iho, napa ja silmät siistit. Heijasteet ok, nyt et askeltaa jaksa."

Näiden vauvojen tarkastelujen lisäksi meiltä kyseltiin, miten arki on lähtenyt käyntiin, onko jotain huolia, tuntuuko minun olo herkemmältä kuin yleensä, miten ollaan jaksettu ja sen semmoista. Aika perusjuttuja siis! Käynti meni hyvin ja naperot olivat pääosin tosi rauhallisia. Vähän alkoi nälkä tytölle tulemaan, mutta rauhottui pienten itkujen jälkeen vielä nukkumaan. Seuraava aika saatiin jo noin viikon päähän, jolloin meidät vastaanottaa meidän oma neuvolahoitaja. Nyt syödään taas kovasti, että ens viikolla päästään taas huimiin lukemiin :D

[ TULOSSA heti kun jaksan kirjoittaa: Naperoitten eka viikko kotona & kuulumiset ]

Kotiutuminen ja fyssarin ohjeita vauvojen käsittelyyn

Suoraan asiaan, iloiseen sellaiseen. Vauvat pääsivät kotiin torstaina ♥ ♥

Keskiviikkona aamupäivän hoidoille mentäessä hoitaja sanoi meille, että aamukierron lääkäri oli sanonut, että nää vauvat huomenna kotiin. Kieltämättä alkoi pieni "paniikkihykertely" ja hitunen pientä ärsytystäkin oli havaittavissa, typeränä myönnän. Selitän kuitenkin tätä hieman!!! Meille oli siis puhuttu lauantain kotiutumisesta ja siihen olimme henkisesti valmistautuneet. Valmistautumisen lisäksi olimme tehneet pieniä suunnitelmia parille päivälle ennen vauvojen kotiintuloa. Miehen piti lähteä yön yli kalareissulle ja mun pikkusisko oli tulossa kylään ke-illasta lauantaihin. No, olimme ajatelleet, että haluamme kotiutua omalla porukalla, minkä vuoksi siskon kyläilyä piti hiukan pohtia. Jumpparin piti kertoa/näyttää meille hyvissä ajoin vauvojen kanto-/nosteluasentoja yms. ja nyt tämä ohjaus jäi kotiutumisaamupäivälle. Äidinmaidonkorviketta piti rueta testaamaan jo osastolla, mutta nyt vauvat ehti saada sitä vain muutaman annoksen ennen kotiutumista, joten jäisi vasta kotiin nähtäväksi, mitä korvike tekee mm. vauvojen vatsalle. Lopulta asiaa mietittyämme päädyimme siihen, että tokihan on ihanaa, että saadaan vauvat kotiin jo nyt ♥ ♥ Ja sisko voipi tulla käymään ja mies voi lähteä näin ollen myös omalle reissulleen, koska sisko voi auttaa mua yöllä jos tarvitsee.

Keskiviikko meni siis hieman kotiutumisasiaa sulatellen. Kävimme hoitamassa hiukan asioita ja samalla ostettiin korttitarvikkeet osaston henkilökunnan kiitos-korttiin sekä tilattiin donitsit valmiiksi torstai-aamuksi. Donitsit siis menisi myös kiitokseksi hoitajille ja muulle henkilökunnalle, ei suinkaan meille itsellemme ;) Pikkusiskoni tuli illalla junalla tänne ja menimme saman tien osastolle moikkaamaan vauvat! Hän ei ollu vielä nähnyt naperoita. Hoidettiin ja syliteltiin - ajattelin: huomenna he tulevat kotiin, hui..mutta ihanaa! Illalla mä askartelin kortin ja muut tuijotteli töllöä.


Torstaina (kotiutumispäivä) aamupäivästä sisko jäi meille kotiin nukkumaan ja oleskelemaan, me lähdettiin miehen kanssa vauvanhakureissulle :D Jumppari tuli osastolle klo 10.30 ja lähes kahteentoista saakka juteltiin perhehuoneessa vauvojen kehitykseen vaikuttavista kanto-/nostelu- yms. asennoista. Tietysti myös testailtiin näitä asentoja! Oli kiva saada vähän ohjeita :) ja vaihtelevuutta ettei aina toimi samalla tavalla.

JUMPPARIN OHJEITA! Tosi hyviä :) Ei olisi tullut itelle mieleen, joten oli hyödyllinen oppitunti!

Fysioterapeutti liikutteli molempia ja tarkasteli, miten he ovat nyt kehittyneet. Sanoi "hyviksi vauvoiksi" molempia. Kovasti korosti sitä, että vauvojen käsittelyyn on hyvä kiinnittää huomiota ja antaa heille näin erilaisia kokemuksia omasta vartalostaan. Yksi pointti oli se, että vauvoja voi asettaa "myttyyn"/kippuraan jos he ovat raajat ojennettuina, koska tällöin he tuntevat vartalonsa paremmin kuin ojennettuna. Olo on myös turvallisempi kerä-asennossa. Vauvoilla on kuulemma taipumusta ojennella itseään, johon voi puuttua ihan vain nätisti laittamalla jalkoja koukkuun tai tuoda käsiä ojennusasennosta koukkuun esim. ylävartalon päälle. Tällöin lapsi mm. näkee ja tuntee kätensä sekä voi hamuilla niitä suuhunsa. Tämäkin on täysin normaalia eikä tarkoita sitä, että vauva oppisi vain syömään peukaloa!

Toinen pointti oli se, että vauvat tarvitsevat monipuolista käsittelyä. Ei kanneta aina samassa asennossa, samalla puolen vartaloa, vaan myös vanhemman "huonompi puoli" pitää ottaa käyttöön, jotta vauva saa kokemuksia molemmista puolista ja tuntemuksia molemminpuolin vartaloaan! Tietysti tämä on hyvä myös vanhemman kannalta ettei vain toinen puoli joudu aina töihin.

Vauvaa nostaessa on vauva hyvä kääntää ensin kyljelleen ja siitä sitten ylös kylki edellä. Laskiessa sama juttu, kylki edellä vauva alas. Päätä on turha varoa ja kannatella jatkuvasti (monesti ihmiset ovat liian suojelevaisia pään suhteen). Tietysti sitä pitää tukea, mutta esim. tietyt kantoasennot sallivat pään kannattelemattomuuden, jolloin vauva pääsee treenaamaan itse pään kannattelua! Mahallaan oloa kannattaa myös harrastaa silloin tällöin, se on yksi askel siihen, että vauva oppii kannattelemaan päätään ja tukeutumaan käsiinsä sekä osaa myöhemmin olla lattialla mahallaan käsinojassa ja siitä sitten hiljalleen päästä liikkeellekin. Mahallaan nukuttamista ei suositella silloin kun itse ei ole hereillä eli öisin. Kylkiasento on paras asento, mutta jos vauva nukkuessaan kääntyy vaikkapa selälleen, ei vauvaa tarvitse aina käännellä takaisin. Ei nukuteta aina samalla kyljellä vaan tähänkin sitä vaihtelevuutta! Eli maalaisjärkeä kehiin, mutta hiukan myös kannattaa kiinnittää joihinkin juttuihin huomiota. Ei stressata niistä tai olla ihan hermoheikkona, mutta muistaa kuitenkin, että pikkujutuilla voi edesauttaa vauvan kehitystä huimasti.

LUKIJAKYSYMYS:

Mitä mieltä olet näistä jumpparin ohjeista? Oletko itse ajatellut asiaa sen kummemmin vai tuliko nämä yllätyksenä? Tulisiko sinulle muita huomionarvoisia asioita mieleen, joita voisit jakaa kanssani? :)

Kaikki yhdes koos!

Kuten otsikosta voi ehkä hiukan arvata, vauvat pääsivät tänään KOTIIN ♥ ♥ Koko perhe nyt saman katon alla, voi että :) Ihanaa ♥ Nyt alamme opetella yhteistä elämäämme. Kirjoittelen lähipäivinä varmaan tarkemmin tästä kotiutumispäivästä, nyt tällainen pikapäivitys vain!

Poika seuraa Tyttöä - kotiutuminen lähestyy

Wwwwuhuuuuuu! Eilen läks tytöltä se nenämahaletku (kuten kirjoitin viimeks) ja tänään poika seuras perässä eli myös häneltä otettiin letku pois! Hienosti on siis poikakin syönyt pullosta. Hoitajat olivat päättäneet, että kokeillaan pärjäisikö ilman ruokintaletkua. Aika mainiota eiks je! ♥

Ei tässä enää mahottoman kauan mene, että saadaan molemmat kotia! Saatiinkin tänään jo valmiiksi reseptit vauvojen rautalääkkeisiin sekä keskosvauvojen korvikemaitoon. Pitää viedä lääkärin B-lausunnot Kelaan, joka sitten korvaa osan tuosta korvikemaidosta - kuulemma kallista tavaraa. Lisäksi meidän vakuutuksen pitäisi mielestäni korvata osa korvikkeesta, koska otettiin vakuutukseen eräs lisäturva ihan siltä varalta jos myöhemmin puhkeaisi vaikka maitoallergia. MUTTA mun muistaakseni sen pitäis korvata tää korvike myös, koska se on lääkärin määräämä apteekkituote ja välttämätön vauvoille.

Korvaamme kuluja...
>> lääkärin määräämästä apteekista myytävästä kliinisestä ravintovalmisteesta, enintään puolet Kela-korvauksen jälkeen jäljelle jääneestä osuudesta.

Pikkusiskoni tulee keskiviikosta lauantaihin meille kyläilemään ja pääsee hänkin näkemään tirppanat :) Jos kotiutuminen on loppuviikosta, niin pyydetään se tohon lauantaille tai sunnuntaille, jotta saadaan sitten ihan keskenämme aloitella kotielämää. Tää on nyt vähän jossittelua...mutta kun...nuo jotkut hoitajat niin puhuu tosta kotiutumisesta, että pakkohan niitä juttuja on vähän edes uskoa :D

Edistysaskeleita

Pikkutyypit kasvaa hienosti ja tyttö vetäs eilen "rv 36:n" kunniaksi painokseen 2004g eli kahden kilon raja ylittyi hiuksenhienosti! Eräs hoitajamme oli tehnyt tytölle kortinkin :) Pojallekin painoa kertynyt hienosti, 1715g (eilen) eli hiukkasen alle sen mitä tyttö painoi syntyessään. Pituudet mitattiin eilen siis myös ja hoitajat olivatkin kutistaneet meidän naperot :D Ei ollu ihan vauvojen "venyttäminen" onnistunu niin hyvin kuin viimeksi, minkä vuoksi eilen olisivat olleet muka lyhyempiä kuin viikko sitten :)

RV 36+0 (la 30.8.2014)

Tyttö: 2004g / 43,5cm / 30,5cm 

Poika: 1715g / 42,5cm / 29,9cm

Tyttö syö jo hienosti pullosta ja välillä vaatii vähän lisämaitoakin maiskutellen suutaan. Eilen illalla annoin iltahoidoilla extraa 15ml ja sitä ennen söi siis normaalin annoksensa, mikä on edelleen 40ml. Poika syö vaihtelevan hyvin. Eilen jäi letkuun hiukan yli puolet kerta-annoksesta (35ml), mutta tänään vetäs päivällä taas koko annoksen pullosta, ja aikamoisella tahdillakin vielä! :) Eli välillä jaksaa ja toisinaan ei. Onhan hän vielä kovin pieni eli voimaa ja energiaa ei ole vielä niin paljon. Yritys on kyllä kova ja hienosti sujuu ottaen kokokin huomioon!

Tästä syömisinfosta päästääkin siihen, että tänään aamupäivällä tultiin osastolle ja tajusin, että tytöltä on otettu nenämahaletku pois! Hienoa :) Tyttö olisi siis aika valmis kotiin, MUTTA otetaan sitten molemmat kotiin yhtä aikaa. Muuten vois tulla surku pojan puolesta...jäädä nyt yksin osastolle :( Lisäksi sitten pitäis jaksaa hoitaa tyttöä kotona JA käydä hoitamassa poikaa osastolla. Parempi siis, että kotiutuvat yhtä aikaa! Tähän ei nyt sit ilmeisesti kovin pitkä aika ole. Tän päivän hoitaja sanoi, että ens viikon lopulla voi hyvinkin olla se hetki...

Omaa rauhaa perhehuoneessa

Tuolla meidän vauvojen osastolla on kiva perhehuone/-yksiö, jota saa käyttää ihan extempore jos se on tyhjillään tai sitten sen voi toki myös varata joksikin päiväksi, illaksi tai yöksikin. Me ollaan nyt oltu siellä muutamana päivänä ja aika kiva oleskella siellä ihan omalla porukalla, touhuilla omassa rauhassa, pötkötellä vauvojen vieressä... 

Kerran ollaan oltu pidempi pätkä, mentiin jo aamupäivän klo 11 hoidoille ja lähdettiin illalla vasta klo 20 hoitojen jälkeen eli noin klo 21. Välissä käytiin lounasravintolalla syömässä ja siksi aikaa vietiin vauvat hoitajan hoiviin omaan huoneeseen. Hoitajat ovat siis käytettävissä ja aina saa käydä kysymässä tai pyytämässä apua jos tarvitsee. Tavoitteena kuitenkin pärjäillä omine nokkineen. Huoneessa on myös "hälytysnappi" eli sitä voi soittaa niin joku tulee käymään. Kerran kävin hoitajalta kysymässä, voidaanko tytölle antaa lisämaitoa, kun oli niin nälkäisen oloinen. Muuten ei ketään tarvittu ja kaikki meni oikein kivasti :) Oli ihana ottaa päiväunet vauvojen kanssa ♥ Kai sitä vois noitten kanssa kotonakin pärjätä ;) Huih, on se kyllä varmasti tosi jännä fiilis, kun vauvat onkin takapenkillä kaukaloissa, kun viimeisen kerran osastolta lähdetään!

Seuraavan kerran oleskeltiin huoneessa parin tunnin verran ja tänä iltana myös. Tänään oli myös kylpypäivä. Poju meinas hermostua, kun nostettiin vedestä pois kuivattelemaan, heh. Maitomäärät on btw tällä hetkellä tytöllä 40ml ja pojalla 35ml. Molemmat söi ihan hyvin, pieni osa meni letkuun (4ml ja 10ml). Typsy oli simmut auki virkeänä ja poikakin jonkin aikaa ennen kuin väsähti tästä rankasta illasta :) Lämmöt on molemmilla pysyny nyt aika hyvänä joten pipot otettu pois päästä eikä tuplavaatteitakaan enää ollut tänään. Ihan eri näköiset tyypit ilman pipoja, kun näkyy hiukset ja pääkin jopa :D Tytöllä on muuten vähän punertavan(!!!) ruskeat tuuheahkot hiukset ja pojalla ruskeat vähän harvassa kasvavat hiukset. Aikamoinen kaksikko :)

Kävin tänään neuvolassa mittauttamassa sen hb:n, mutta se oli ihan kunnossa (133) joten väsymys ei siitä johdu. Apteekista hain D-vitamiineja, pitää nyt niitä rueta popsimaan. Sovittiin jälkitarkastusaika (22.9.) sekä vauvojen eka neuvolakäynti (12.9.). Perun ton vauvojen ajan jos ei olla vielä kotiuduttu, mutta ihmettelen jos ollaan tuolloin vielä osastolla. No, ikinä ei voi tietää!

Väsyttää - noloa myöntää

Voi miten turhalta ja nololta tuntuu edes mainita sanaa väsymys, kun vauvat eivät ole vielä edes kotona! Ajattelin kuitenkin, että kirjoitan tästäkin fiiliksestä lyhyesti, koska se nyt näköjään kuuluu tähän aikakauteen mun elämää.

Olen siis väsynyt, koko ajan. Toki en ole päässyt vielä täysin eroon yökukkumisista (olen yöihminen), mutta nukun kuitenkin ihan hyviä unia. Jos nopsaan arvioisin niin keskiarvoisesti 7-8h yössä. Kerran saatan nousta pumppaamaan eli pieni katko tuolla välissä. Aamupäivästä oon hetken vähän pirteämpi, mutta yleensä väsymys nostaa päätään osastolla, kun vauvat on hoidettu ja vain pitelee heitä sylissä. Toiset tuhisee siinä nukkuessaan ja ite vain katselee heitä. Tietysti hyö mukavasti siinä sylissä lämmittääkin. Pienet lämpöpatterit! Sitten käydään usein lounaalla, jonka jälkeen ramasee tietysti taas. Kotona väsyttää hoitojaksojen välissä ja en millään selviä ilman päivä-/iltaunia sohvalla. Unienkin jälkeen väsyttää.

Eilen mittasin jo kuumettakin, kun oli ihan pöhnä-olo sohvaunien jälkeen illalla. No ei ollu kuumetta. Aloin sitten vaan miettimään, että hitto ei tää ihan normaalia ole. Pohdin sitten, että voisko tuo hb olla alhaalla? Luin jostain, että se saattaa laskea synnytyksen jälkeen. Mulla ois rautatabuja vielä jäljellä, mutta en halua syödä niitä ennen kuin pääsen mittaamaan tuon hb:n. Huomenna ois siis tarkoitus soittaa neuvolaan, josko pääsisin pikakäynnille mittauttamaan sen.

Lisäksi...kai se on myönnettävä, että vaikka vauvoilla on kaikki hyvin, niin kai sitä kuitenkin tuosta osastolla ravaamisesta väsyy. Jos ei fyysisesti niin sitten henkisesti.

Kuntokin on tietty ihan onneton eikä raitista ilmaa tule haukkailtua paitsi kun kävelee sairaalan parkkihallista osastolle, osastolta lounasravintolaan, osastolta parkkihalliin jne. Tänään puhuttiinkin tästä väsymyksestä vauvojen toisen omahoitajan kanssa ja hän sitten sai suostuteltua meidät jäämään illaksi kotiin. Oltiin siis päivällä klo 11-16 vauvojen luona ja oli tarkoitus tulla klo 20 takas. No, hoitaja sitten kehotti, että pidettäs vähän vapaata ja käytäs pikkukävelyllä haukkaamassa happea jne. Niin me sitten tehtiinkin, saunakin lämmitettiin. Pitäis tosiaan ehkä tehdä vähän jotain muutakin tai muuten pää poksahtaa?

Onko lukijoilla samoja kokemuksia? Etenkin jos olet kokenut samantyyppisiä keskola-aikoja?

Pikkumuruille "rv35" täyteen

Lauantaina mentiin klo 11 hoidoille ja vauvojen toinen "oma hoitaja" oli tehnyt meille suunnitelman, toisin sanoen painot, pituudet ja päänympärys oli mittaamatta ja saatiin auttaa niiden mittaamisessa. Lisäksi päästiin taas kylpyhommiin (iskä kylvetti tytön ja minä pojan - molemmat oli kiltisti ja näyttivät nauttivan pesuista) sekä tehtiin normaalit hoidot: vaippojen vaihtoo ja syömistä. Tytöltä oli napatynkä irronnut ja pojalla se oli lähes irti. Putsailtiin navat ja tuijoteltiin :) Siirryttiin myös pois lämpösängystä eli nyt ollaan ihan tavallisissa vauvojen kopissa. Molemmilla oma koppa/sänky, mutta tänään nukuttiin aika paljon vieretysten kuten kuvasta näkyy ♥

Vauvoilla on siis kaksi ns. omaa hoitajaa, mutta monesti paljon muitakin hoitajia, koska töitä tehdään kuitenkin kolmessa eri vuorossa, on vapaapäiviä (vau ;) ) ja noi meidän omat hoitajat vaikuttaa olevan aika paljon myös tehon puolella. Tosi ihania ja rentoja tyyppejä omat hoitajat sekä muut! Käytiin hoitojen jälkeen syömässä ja kun palattiin, oli nöttösille tehty kortti! ♥ ♥ En voinu lukea noita tekstejä osastolla, kun meinasin rueta volisemaan, kun luin pari ekaa riviä.

Nöttösille tehty kortti. Kiitos hoitajat osasto 3! :)

RV 35+0 (23.8.2014)

Tyttö: 1790g/46,5cm/30,2cm (pää)

Poika: 1550g/43,7cm/29,2cm (pää)

Mysteeripaketti ja kuulumisia

Postiluukusta napsahti pakettikortti. "Häh, en mä oo mitään just nyt tilannu/ostanu kirppikseltä!" Pohdittiin sitten miehen kanssa, että joku on lähettänyt jotain naperoille. Ja niinhän se olikin. Paketissa oli oikein söpöjä värikkäitä pikkuihmisten vaatteita: pari paitaa, housuja, myssyjä, body ja sit tais olla tumppuja. Alla pari esimerkkikuvaa:

Paketin mukana ei siis ollut mitään tietoa, keneltä se on. No, fiksuna sitten katsottiin, mistä kaupungista se on tullut ja Turkuhan siinä luki. Siskolle siis viestiä, että onko lähettänyt jotain ja myönsi lopulta - mainiten kuitenkin, että vaatteet on tehnyt hänen työkaverisa, joka on tätä blogiani seuraillut! Aika mahtavaa ei voi muuta sanoa! Eli siskoni työkaverille paljon kiitoksia ja kiva kun olet seuraillut meidän taivalta :) Tosi ihania vaatteita olet tehnyt!


Kuulumiset

Vauvoilla kaikki enemmän kuin hyvin! Pari päivää sitten alettiin antamaan molemmille hiukan ravintolisiä maidon seassa. Syöminen pullosta onnistuu ajoittain tosi hyvin ja välillä tulee väsähdys eikä ihan kaikkea jaksa vielä imeä itse. Letkuun laitetaan sitten loput. Tänään oli tyttö syönyt pullosta tosi hyvin ennen meidän iltakäyntiä. Oli syönyt jopa 10ml extraa, normaaliannos 32ml! Illalla jäi sitten noin puolet letkuun johtuen ehkä tästä edelliskerran tankkauksesta. Poika vetäs melkein oman annoksensa (28ml) kokonaan pullosta, letkuun jäi 4ml. Tais kyllä vähän hotkia myös eli ehkä jokunen milli saatto pulpahtaa suusta rinnuksille. Body meni vaihtoon :D

Yksi suuri askel otettiin myös tänään eli molemmat otettiin pois monitoreista (pulssi, happisaturaatio ja hengitys) ja nyt heillä on enää vain noi nenämahaletkut. Eilen ja tänään pari hoitajaa on myös "vihjaillu" kotiutumisesta. Tai siitä on ollut vähän enemmän puhetta. Nyt vähän painoa vaan lisää ja syöminen kuntoon, niin siinä se sitten olisi! :) Aamupäivän hoitaja ehdotteli meille perhehuoneen käyttöä. Saataisiin siellä viettää aikaa osastolla ollessa, omassa rauhassa. Hoitajat kuitenkin käytettävissä JOS tarvitsee, mutta periaatteessa olisi tarkoitus pärjätä "yksin". Voi olla, että mennään sunnuntaina huoneeseen päiväksi jos se ei tule varatuksi, esim. la-su yö on jo varattu. Mekin mennään varmaan yöksi sitten ennen kotitumista! Perhehuoneita on siis vain yksi ja se on sellainen "perusyksiö": olkkari/makkari + kylppäri ja miniköökki: on telkkaria, stereot, playstation, pari sänkyä, pari hoitopöytää, jääkaappi jne. Jännää...

 Painot on nousussa, mutta enemmän mittoja huomenna. Tulee taas täydet "raskausviikot" täyteen (35 vkoa) ja tällöin otetaan aina mitat (pituus, paino, pää) kuten jossain postauksessa taisinkin kertoa. Semmoisia kuulumisia tällä kertaa ja nyt on meikäläisen aika rueta letun syöntiin!