Maaliskuun kuulumisia

[Teksti kirjoitettu osittain noin viikko sitten 18-19.3.]

Herttilei tää kuukausi on mennyt vauhdilla! Miehen lomaviikolla kuun alussa lähdettiin käymään Kuopion mummoloissa ihan ajan kanssa. Parina päivänä oleiltiin miehen vanhemmilla ja muuten mun porukoilla. Yhtenä päivänä käytiin myös ystäväni lapsen 1v. synttärijuhlissa. Mä jäin vielä muutamaksi päiväksi Kuopioon lasten kanssa, kun mies jo palaili töihin kotikaupunkiimme. Vähän uhmattiin kohtaloa koko reissulla, koska toinen mummi oli kovasti kipeänä, mutta ei sitten kuitenkaan haluttu perua lomasuunnitelmia. Onneksi kukaan meistä ei tullut lopulta kipeäksi ja kivaa oli tietysti viettää aikaa läheisten kanssa.  

Päivittäin ulkoiltiin pihassa erinäköisillä kokoonpanoilla (minä, isi, lapset, pappa, M-täti, I-eno, V-täti). Naperot laski pulkkamäkeä innoissaan ja minä rakensin heille myös hienon peppumäen isoon lumipenkkaan (pieneen mäkeen). Siinäkin sai ihan hyvät kyydit! Tepasteltiin pihalla, potkittiin palloa, istuttiin puutarhakeinussa ja mun oli ihan pakko tehdä lumiukko pihaan napottamaan! :D

Reippaat ulkoilijat

Neiti grillin äärellä toisen tädin kanssa

Iskä antaa vähän mukeloille vauhtia. Kuopiossa pulkkailtiin mummilan pihassa päivittäin ja siinä oli kiva pieni mäki, joka oli juuri sopiva taaperoille.

Lapset nauttivat tosi paljon, kun oli tilaa temmeltää ja muita viihdyttäjiä sekä leikittäjiä ainaisen äidin ja isin sijaan! Kotiin tultuamme poika vetäskin semmoiset kilarit, että oksat pois. Protestoi vissiin kotiinpaluuta :D Kieltämättä itki ja huus koko illan...mikä lie oli?! Tätä itkua, huutamista ja kitinää onkin nyt viime aikoina riittänyt (toi yks kotiutumisilta oli vielä oikein ultimatehuutoa) valitettavan paljon. Pojan puolesta siis (likka on ihan tyytyväinen oloonsa) ja oon aika loppu asian suhteen. Päivät on tosi raskaita, kun yks itkee ja vinkuu parin minuutin välein eli kun huutojen jälkeen rauhoittuu, aloittaa pian uudestaan jostain ihan mitättömästä asiasta tai sitten sillä on joku, mistä en tiedä.

On käyny mielessä, että voisko esim. korvat vaivata, kun pojallahan oli se tulehdus molemmissa kuukausi takaperin. Ei olla käyty vielä jälkitarkastuksessa, koska se hoidetaan ensi viikon lääkärineuvolassa. Toivottavasti korvat on OK, koska jos kaikki huuto oliskin johtunu korvista....Kovasti kyllä kuolaakin ja syö käsiään, että maybe hampaitakin vois olla tulossa. Tai sitten joku vaihe tai temperamentti, mistä mä tiiän! Toisaalta toivon, että joku syy löytyis ettei olis vaan luonteenpiirre, huoh. Mä en vaan jaksa ja siitäkin tulee vielä huono omatunto itelle, kun tuntuu, että turhaudun tuohon jätkään niin paljon ja hermostuttaa =/

Muutoin menee ihan kivasti: ollaan ulkoiltu paljon, liukasteltu puistossa ja läträtty kuralammikoissa. Ruoka ja unet maistuu. Päiväunet on nyt ollu lähes poikkeuksetta jopa 2-3 tuntia! Toisaalta mietin, onko unet vähän turhankin pitkiä välillä, kun aamulla herääminen on siirtynyt aiemmaksi. Eli eikö unta riitä enää yölle? Siis noin klo 7 meillä herätään ja joku aamu jopa 6.20-6.50. Kyllä toi kellonaika sais seiskalla alkaa!

[Alla oleva teksti kirjoitettu pe 25.3.]

Päivät poitsun kanssa ovat helpottuneet ja hän on ollut selvästi tyytyväisempi eikä niin itkuinen kuin vielä viikko sitten :) Jes jes jes! Toivottavasti tää pysyykin näin! Miten voikin tuntua päivät erilaiselta, kun yks ei koko ajan kitise, huuda tai itke!

Lääkärineuvolassa käytiin eilen ja molemmilla oli terveet korvat eli ei johtunut kitinät onneksi mistään tulehduksesta korvissa. Typsykän kanssa käydään polilla kunhan saamme sieltä kutsukirjeen kotiin, koska pienen pieni sivuääni kuului sydämessä. Lääkäri sanoi, että pienetkin äänet hän konsultoi eteenpäin ja polilla katsotaan sitten, onko tarvetta ultrata. En ole huolissani ja lääkärikin sanoi ettei kannata yöunia menettää. Muuten kaikki oli oikein hyvin ja naperot olivat tosi reippaita sekä touhukkaita. Poitsu kävi välillä mun sylissä, kun taas likka touhuili omiaan eikä äidin sylin olemassa oloa edes muistettu ;)

Seuraavaksi tulossa postausta kevään vaatteista ja kengistä.