Pojan polikäynti, mummolointia ja flunssaa

Noppaa käytettiin lastenpolilla kontrollissa viime torstaina, mutta valitettavasti koen etten saanut siitä oikein mitään irti. Poju oli tosi itkuinen, koska oli juuri päikkäriaika ja ehti nukahtaa turvakaukaloon sairaalan alakerrassa. Yläkertaan mentiin ja heti ekana herätys, riisuminen mittauksia varten ja siitäkös se ilo irtos! Lääkärin ja fyssarin vastaanotolla sitten itkettiin koko ajan (yleensä hyväntuulinen poika, kovin erikoista oli ettei pääsyt harmituksestaan yli) eikä tutkimisesta tullut yhtikäs mitään.

Minä kerroin, että kävimme siellä koulutuspäivässä (tästä postattu aiemmin) ja näytin ohjeita, joita saimme. Lopulta "jankattuani" asiasta, meille sanottiin, että voisimme soittaa tk:n lasten fysioterapeutille aikaa. Saimme sinne lähetteen ja kerroimme, että tytöstä tehty lähete neuvolan kautta. Eipä vaan kukaan kertonut, että aika pitäisi itse soittaa. No, nyt on fyssariajat varattu ja ne on ensi maanantaina. Aikoja ei varsinaisesti olisi ollut, mutta mukavankuuloinen fysioterapeutti sanoi, että ottaa meidän kuitenkin ylimääräisenä ensi maanantaina. Aika on ilmeisesti vähän lyhyempi kuin normaalisti, mutta hän sanoi, että saadaan kuitenkin vähän arvioitua tilannetta ja päästään tutustumaan paikkaan jne. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Sen sijaan en ole tyytyväinen, että polilla ei otettu mitään kantaa, kun ilmaistiin huolemme tytöstä sanoen, että hän on mielestämme hankalampi tapaus kuin poika. Olishan häntä voinu siinä vilaista, kun poika vaan huusi eikä hänen tutkimisesta tullut mitään? No joojoo, tytöllä ei ollut aikaa, tiedän tiedän. Silti. Onneksi sentään tuli ilmi, että pitäis soittaa niitä aikoja fysioterapiaan itse. Koska pojan tutkimisesta ei oikein tullut juuta eikä jaata, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että meitä uskottiin ja tehtiin se lähete hänestäkin.

Musta tuntuu, että likka menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Jäkittää niin pirun vahvasti käsiään taakse, että käsien tuominen keskilinjaan eteen on välillä ihan mahdotonta käsiä katkaisematta (eh heh). Onneksi maanantaina päästään näyttämään häntäkin kunnolla ja saadaan jotain tolkkua tähän. Eihän tommosta nyt voi kuukausitolkulla vain katsella ja odotella, josko ohi menisi. No, jospa tää tästä.

Lauantaina minä läksin naperoitten kanssa mummoloimaan pariksi päiväksi. Lasten täti oli siellä käymässä (asuu kauempana kuin me muut) ja hän niin toivoi, että tultais, jotta näkis pikkusia. Mehän sitten ajeltiin sinne ja kiva minireissu oli! Pikkuset olivat hyvää pataa kaikkien kanssa, naureskelivat ja leikkivät, nukkuivat hyvin ja söivät reippaasti.

Tädit ja eno viihdyttämässä naperoita

Mä kävin toisen siskon kanssa Ikeassa ja ostin sieltä Antilop-syöttötuolit. Olen lukenut niistä hyvää, vaikka ovatkin halpikset. Kokeillaan nyt, miten toimivat käytännössä. Jos eivät toimi arkikäytössä niin voidaan viedä ne vaikka mummilaan. Sieltä löytyykin nyt perus Niemen syöttärit joten voidaan vaihtaa vaikka niihin jos tarvitsee. Antilop-tuoleihin ostin myös tarjottimet sekä pehmusteet. Plussaa muiden kokemusten perusteella tuoleissa on muun muassa se, että ne on helppo puhdistaa, koska tuolit eivät ole puuta. Joidenkin mielestä tuolit ovat pihistystä ja panostusta yhtä aikaa, toisten mielestä vain kalliit TrippTrappit voivat hoitaa syöttötuolin virkaa. Jonkun mielestä nekään eivät ole niin tukevat kuin halvemmat Emmat ja jonkun mielestä TrippTrapp ei kaadu vaikka lapsi tekisi mitä. Eli kaikenlaisia mielipiteitä löytyy :D Toivotaan, että meillä syödään syöttötuoleissa nätisti, koska en usko, että tukevuudessaan Antilopit vastaisivat noita kalliimpia syöttötuoleja. No, katsotaan...

Viimeisenä mummilayönä molemmat naperot olivat räkäisiä ja heräilivät vuoronperään kitisemään ja valvoskelemaan. Tutti ei oikein auttanut, kun sitten eivät saaneet suunkaan kautta oikein hengitettyä, mutta toisaalta ilman tuttia vinisivät. Ja tietysti(!!!) olin juuri tältä reissulta jättänyt pois nenäfridan, koska "kyllä me pari päivää pärjätään ilman, kun ei noi oo ikinä kipeenä". Just niin. Musta tuntuu etten nukkunu sinä yönä lainkaan ja aamusta piti lähteä ajamaan takas kotiin. Väsytti, mutta onneksi matka meni kuitenkin hyvin. Loppumatkasta Noppa päristeli ja pöristeli takapenkillä :D Hilu vähän itkeskeli, mutta koitin jutella, että äiti ajaa nyt autoa eikä pääse nostamaan tuttia jne. Rauhottui likka lopulta ja nukkui, kun saavuimme kotipihaan.

Itselläni on koskenut kurkkuun reissusta lähtien ja nuhakin on. Naperot eivät juuri niiskuta, mutta kuivaa töhnää nenässä on ja välillä oon fridaa käyttänyt jos on näyttänyt, että lima irtoisi. Viime yönä likka heräili monta kertaa (pystyi kuitenkin tuttia syömään, se vaan ei pysynyt suussa lainkaan) ja kerran otinkin sitten ylös sängystä ja käytin fridaa. Lopulta en jaksanut hypätä ylös nostelemaan tuttia vaan otin hänet viereen nukkumaan. Siinä meni hyvin aamuun asti. Toivottavasti nuhat menee nopeasti ohi meillä kaikille ja pikaista toipumista muillekin sairastajille! Oon nyt useammastakin blogista lukenut, että on sairastelua ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän.