Haaste: Minkälainen äiti olen?

Sain tällaisen haasteen Elinalta, PikkuPeikkoPrinsessa-blogin kirjoittajalta, joten tuumasta toimeen!

Minkälainen äiti olet?

Mielestäni olen hyvä äiti. Olen nopeasti omaksunut roolini äitinä, mutta pitänyt myös kiinni omasta ajasta. Annan vastuuta paljon isille. Näin jaksan myös itse olla parempi äiti :) 

Olen aika rento ja mututuntumalla elellään meidän perheessä eli en jaksa ottaa stressiä esimerkiksi siitä, jos mediassa nostetaan esille joku tietty juttu, mikä olisi nyt suosituksena vaikkapa vauvan ruokailuun liittyen. Nykyisin äideille tulee paljon paineita ulkomaailmasta: toimi näin, ei vaan sittenkin näin, et kai tee niin, näin on paras, blablablaa. Teen kuten itsestä parhaalta tuntuu ja mikä on paras tapa toimia meidän vauvojen kanssa. Maalaisjärki kunniaan. 

Olen hassutteleva ja tietenkin rakastava äiti. Pusuja, haleja, nauruja, höpötyksiä. Huolehdin vauvojen tarpeista ja pidän kiinni päivärytmeistä - sopeutuen kuitenkin muutoksiin. 

Ja viimeisenä: olen ylpeä äiti, koska mulla on kaksi ihanaa pikkuipanaa :)

Minä ja Nopsu

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 

Ei eroa. Toisaalta en juurikaan pohtinut edes, että millainen äiti minusta tulee. Kai mä ajattelin, että sittenhän sen näkee!

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Noo, luulenpa, että suurimman osan mielestä tapani toimia on ihan jees. Toki joku tiukempi mamma voi ajatella, että olen turhan rento ja että lasten kasvattamisessa pitäisi ottaa kaikki viimeisimmät suositukset  huomioon. Ehkä joku voi ajatella, että olen itsekäs halutessani omaa aikaa, mutta se on vaan voi voi jos joku niin ajattelee :D

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Tällä hetkellä koen, että ei juuri mitään. Tämäkin kysymys voisi olla ajankohtaisempi vähän myöhemmin lasten kasvaessa isommiksi. Nyt kaikki on sujunut kuitenkin vauvojen kanssa hyvin joten teen varmaan jotain oikein ;) Jos nyt jotain mainitsen, niin mun pitäis yrittää saada omat nukkumis- ja valvomisrytmit kohdilleen, jotta olisin vähän virkeämpi. Tällöin jaksais paremmin myös kuunnella kiukuttelua ;)

Mitä teet mielestäsi oikein?

Huolehdin vauvojen perustarpeista ja annan heille huomiota ja rakkautta eri tavoin :)

Hilu ja minä

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Kyllä mä varmaan haluan suojata pistorasiat, kun aika siihen koittaa. Jos kauempaa tulevaisuutta ajattelen, niin luultavasti olen vähän suojelevainen jos lapset haluavat kiipeillä leikkipuistossa tai muualla. En kuitenkaan halua estää heitä kokeilemasta ja opettelemasta erilaisia asioita eli keskilinjoilla mennään: ei liian ylisuojelevainen, mutta hiukan varovainen kuitenkin. 

Teiden ylittämisessä tulen varmaankin olemaan aika varovainen, koska olen ollut sellainen aina. Myös näin aikuisena. Lapsenakin muistan varoitelleeni kavereita ja jäin odottamaan kaukana tulevaa autoa, vaikka muut ehkä kipaisivat suojatien yli. Teen niin joskus edelleenkin. En kai luota autoilijoihin ja mietin joskus, että mitä jos vaikka kaadun tiellä ja auto on jo liian lähellä. Olen muuten kerran kaatunutkin suojatiellä, mutta tällöin kyseisessä paikassa oli liikennevalot.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Näitä tilanteita odotellessa! :D Luulen, että periksi en tule antamaan vaan yritän tehdä lapselle/lapsille selväksi, miksi jotain tiettyä asiaa ei osteta. Annan varmaan raivota aikansa, mutta jos raivo ei lopu niin kaupasta ulos hengähtämään. Muut saavat ajatella mitä lystää, teen parhaani.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Herkut eivät koske lapsia vielä, mutta tulevaisuudessa en aio kieltää heiltä herkkuhetkiä. Huom. hetkiä! Eli herkutella voi joskus, mutta rajansa kaikella eli kohtuudella napostellaan. Luultavasti joku herkku-/karkkipäiväkäytäntö tulee olemaan. Mulla oli omassa lapsuudessani (joskus ala-asteella) karkkipäivä ja mielestäni se toimi hyvin. Saunan yhteydessä sai nauttia saunalimua.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Rytmit ovat aika tarkat, mutta syntyneet vauvojen tarpeista. Ne varmasti tulevat muuttumaan paljonkin tämän vuoden aikana, mutta jää nähtäväksi miten. Ruokailu- ja unirytmit soljuvat arjessamme joko tosi tarkasti tai vähän joustavasti, riippuen täysin päivästä! Rytmi helpottaa päivänkulkua ja kaksosten kanssa toimimista.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivon tietysti, että he ovat tyytyväisiä ja kokevat, että heille on annettu rajoja ja rakkautta sopivassa mittasuhteessa. Toivoisin, että he kokisivat olevansa läheisiä kanssani. 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

No en varmaan vielä juuri mitään, kun nyt huolehditaan pääasiassa vielä vauvojen perustarpeista eikä niinkään vielä kasvateta (toki nytkin jo esimerkiksi kiitetään ruuan jälkeen yms. pientä), mutta toivoisin, että osaisin myöhemmin antaa rajoja, rakkautta sekä vapautta sopivissa mittasuhteissa kuten mielestäni omat vanhempani tekivät. Hyvät käytöstavat, perheen merkitys, ahkeruus ja osallistuminen (oli kyse sitten esimerkiksi vaikkapa harrastuksista tai töistä vanhempana), tietynlainen rentous eikä liian tiukkapipoinen toiminta. Tuollaiset kasvatustavat tulee nyt äkkiseltään mieleen, jotka haluaisin kopioida.

Ulkoiletteko päivittäin?

Vauvat nukkuvat päivittäin yhdet päiväunet parvekkeella. Päivittäin ei käydä vaunulenkkeilemässä. Tilanne olisi toinen jos asuisimme hissillisessä talossa tai maan tasolla. Tämäkin muuttuu varmasti, kun ikää tulee lisää ja ulkoileminen on vielä vähän tärkeämpää niin lapsille kuin minunkin hermoille ;)

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

En ole ajatellut asiaa vielä, mutta tähän pätee varmaan sama kuin herkutteluun eli kohtuudella. Tablettia emme ainakaan toistaiseksi omista ja telkkari on kyllä taloudessamme paljon päällä. Tulevaisuudessa pitää ehkä rajoittaa omaakin katselua..tai no, toisaalta katson telkkaria eniten silloin, kun vauvat jo nukkuvat.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Tuleehan noille aika paljon leperreltyä. Pusutellaan ja halitaan. Kutsun monesti muruiksi tai rakkaiksi. Väsyneenä ollessa on tullut joskus ärähdettyä jos kitistään tai jos aamulla herätään ennen kuin kukko ehtii edes kiekua ;) Mielestäni on hyvä, että lapset näkevät kaikenlaisia tunteita, jotta osaavat sitten itsessäänkin niitä tunnistaa (kunhan ovat isompia) ja selvitä niistä ilman suurta kriisiä.

Haastan vastailemaan:

Nellis - blogi: Vauvakuumeesta ponnistaen

Annika - blogi: Meiän perhe

Sumusade - blogi: Elämää ja sumusadetta