(Vertais)tukiverkosto vauva-arjessa

Huomenna meille tulee kyläilemään kolme äitiä ja heidän kuusi vauvaansa. Soppaan lisätään tietysti minut sekä meidän pikkuiset eli ihan kivat bileet tulossa ;) Näistä treffeistä mieleen tulikin kirjoittaa meidän (vertais)tukiverkostosta.

Vertaistuki on järjestelmällistä tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä. Vertaistukeen osallistuvat ovat tasavertaisia keskenään ja toimivat yleensä sekä tukijoina että tuettavina. Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpieläneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen. (Ja ihan Wikipediasta lainattua tekstiä :D )

Raskausaikana joka paikassa toitotettiin sitä, kuinka tärkeä tukiverkosto on ja etenkin, kun kaksi vauvaa on tulossa perheeseen samaan aikaan. Koin joskus tämän aiheen vähän ärsyttävänä, koska meillä sellaista fyysistä tukiverkostoa ei ole aivan lähimailla. Sukulaisia ei asu samassa kaupungissa ja parhaimmilla ystävilläkin on paljon muuta puuhaa oman perheen kesken sekä tietysti työt siihen päälle. Aika on siis kortilla! Ymmärrän kyllä, miksi asiasta niin paljon puhuttiin. Olisihan minustakin ihanaa jos voisin viedä vauvat joskus aivan extempore hoitoon vaikka mummilaan tai vaikka tädin, sedän tai enon luokse. Meillä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vaan esim. mummilavierailut pitää tehdä suunnitelmallisesti. Päiväreissuja mummilaan ei olla tehty (matkaa pari tuntia suuntaansa), mutta toisaalta eihän se mahdotonta olisi. Jotenkin sitten vaan ajattelee, että samalla kertaa vois olla sitten useamman päivän. Mutta se extemporehoitopaikka ei noin vaan järjesty - siksi ehkä koin hiukan turhauttavaksi, että kovasti paasattiin sitä, miten on hyvä kerätä tukijoukot ympärille, jotta apukäsiä löytyy. No, kun ei löydy. Onneksi ollaan pärjätty hyvin ilmankin ja varmasti niitä apukäsiä saataisiin kotiin jos tulisi joku sellainen tilanne, että todella kipeästi apua tarvittaisiin. Ja tietysti perhe, vanhemmat ja sisarukset sekä minun että miehen puolelta, on tukenamme kokonaisvaltaisesti vaikkei sitä fyysistä apua kovin usein pääsekään antamaan. Paljon laitellaan kuulumisia kännykän välityksellä!

Sen sijaan vauvautuneita kavereita minulla on yllinkyllin. Työpaikkani nykyisistä ja entisistä työntekijöistä meitä oli jopa viisi henkilöä yhtä aikaa raskaana ja nyt meitä on siis kiva pikkuporukka jakamassa kuulumisia sekä vauva-arjen juttuja. Meidän lapset syntyivät ensin ja koplan viimeinen vauva tasan 3kk meidän vauvoista, loput siltä väliltä. WhatsApp:ssa jutskaillaan ja toki silloin tällöin nähdäänkin. Pari kertaa ollaan nähty koko porukan kanssa ja jokusen kerran yksi heistä (asuu meitä lähimpänä) on tullut vauvansa kanssa meille kyläilemään (ja me käyty myös heidän luona). Tämä on ihan hurjan kiva juttu, koska ollaan niin samassa elämäntilanteessa. Tämän lisäksi entisellä kotipaikkakunnalla on yksi odottava ystäväpariskunta sekä yksi ystävä sai vähän aikaa sitten pienokaisen. Pienokaista en ole vielä edes päässyt näkemään. Täällä samalla paikkakunnalla on myös yksi kaveripariskunta, joka sai myös hetki sitten vauvan. Häntäkin pitäisi käydä katsomassa.

Olen liittynyt moniin facebook-ryhmiin ja niistä tärkeimmiksi on muodostunut Syysmasut, joka muodostui erään keskusteluforumin keskustelijoista (raskausaikana juteltiin enemmän forumilla), sekä loppuvuoden 2014 Monikkoäidit. Molemmissa ryhmissä saa paljon tukea ja vinkkejä arjen kuvioihin. Syysmasuissa ollaan ainut kaksosperhe, mutta ei se haittaa. Samanlaisia kuvioita me käydään läpi, mutta vain kahden kanssa. Voidaan jakaa niitä iloisia hetkiä, mutta uskallamme myös puhua niistä huonommista hetkistä.

Monenlaisten fiilisten jakamista

Monikkoäideistä saan sitä kahteen vauvaan liittyvää vertaistukea tähän meidän arkeen kahden vauvan kanssa - loistojuttu! Kukaan ei syyllistä tai arvostele, mielipiteitä saa toki jakaa eikä kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä. Ryhmäläiset ymmärtävät kahden vauvan kanssa koetut haasteet. Huomisten treffien porukka onkin tästä ryhmästä: pari äitiä olen tavannut jo aiemmin, koska olimme samassa monikkovalmennusryhmässä, mutta muuten ollaan kuitenkin vielä toisillemme tuntemattomia. Toivottavasti treffaamme jatkossakin :) Sama juttu Syysmasuissa, upeaa henkistä tukea "tuntemattomilta" henkilöiltä: on keskustelua vauvojen ruoasta, imetyksestä, arkikuulumisista, nukkumisesta, hehkutuksista ja ärsytyksistä, sairasteluista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olen iloinen, että olen osa näitä ryhmiä :) Lisäksi kuulun pariin muuhun fb:n monikkoperheryhmään, mutta niissä en ole kovin aktiivinen vaan lähinnä seurailen, mitä muut kirjoittelevat ja kommentoin vain harvoin. Niistäkin ryhmistä kuitenkin saa silti myös tukea tähän kaksosperheen arkeen. 

Keskiviikkoisin käydään naperoitten kanssa tapaamassa muita äitejä ja heidän esikoisvauvojaan tuossa läheisellä kirkolla. Kivasti sielläkin juttu luistaa ja hauska seurata, millaisia muitten vauvat ovat ja kuinka äidit heidän kanssaan toimivat. Itse en ole kenenkään kanssa sopinut mitään ulkoilutreffejä, mutta ehkäpä niitäkin tehdään vielä joskus. Yllättäen facebookista löytyy myös meidän oma ryhmä. Oikein mukavaa porukkaa ja kivaa juttuseuraa! Mukava päästä myös kodin ulkopuolelle vaikkei se aina aamuisin siltä tunnukaan. Kerhossa kuitenkin piristyy ja on kiva jakaa kokemuksia.

Viimeisimpänä tukena mainitsen blogit ja etenkin ne, joissa puhutaan arjen hyvistä ETTÄ hankalimmistakin tilanteista. Se tuo jotenkin enemmän sellaista aitoa kosketuspintaa. Niistä saa myös paljon voimaa jos itsellä on ollut samanlaisia hankaluuksia. Voi huomata, että hei en ole ainut näitten ajatusten kanssa, hei kyllä mekin pärjätään kun noikin pärjää, hei kyllä tää tästä setviytyy vaikka nyt tuntuukin vaikealta. Tietysti on ihana myös lukea positiivisia asioita ja ihan niitä perusarjen kuulumisia, millaisia päivärutiineja kullakin on ja mitä kaikkea blogimammojen pikkuiset (tai vähän isommatkin) jo osaavat!

Summasummarum: voisin todeta, että vaikka fyysistä apua meillä ei ole juurikaan lähettyvillä, olen kuitenkin ympäröity ns. henkisellä tuella. On paljon ihmisiä, joille voin vauva-asioista kertoa ilman, että heillä menee korvat lukkoon ;) Minulla on aika kivasti sitä kuuluisaa vertaistukea, vaikkei vertaistukiporukalta juurikaan niitä apukäsiä liikene, kun on ne omatkin nappulat hoidettavana! Mutta se keskustelukin riittää eikä sen tartte olla mitään supersyvällistä vaan ihan niitä perusjuttuja :)

Millaiset (vertais)tukijoukot sinulla on/oli vauva-arjen keskellä?