Voihan kurjuuksien kurjuus / Uusi vuosi!

Olen kipeänä. Eilinen alkoi ihan kohtuullisesti, mutta aamupäivällä totesin, että ai kamala mä olen rikki! Kroppa huusi hoosiannaa - vielä enemmän kuin aiemmin. En tosiaan olisi millään jaksanu pitää edes noita viiden kilon ipanoita sylissä. Voihan *piip*! Ajattelin ensin, että tää on vaan tätä kropan jumia, mutta tulihan se pieni kuumekin sieltä lopuksi. Ja se tietysti maksimoi tän kropasta aiheutuvan kärsimyksenkin aivan omiin sfääreihin. Nastaa!

Uuden vuoden-suunnitelmat oli mennä ystäväpariskunnan ja heidän 3-vuotiaansa luokse nauttimaan ruuasta, juomasta ja seurasta. Oltais siis yöksikin jääty. Nyt meni koko ajatus ihan pipariksi ja mua harmittaa niin kovasti! :( Ollaan siis kotona. Syödään nakkeja, ranskalaisia ja italiansalaattia. Ajattelin myös herkutella tortilla chipseillä ja salsalla...jotain lohtua tähän tämän hetkiseen tilaan!

Eilen otin päivällä ja yöllä vähän nappia, yöllä sit hikoilinkin mukavasti kuumetta pois. Unen saaminen oli hankalaa ja musta tuntuu, että kunnolla nukahdin vasta joskus aamuyöllä. Mies lähti käymään pilkillä, kun mä mutisin sille aamulla, että kyllä mä pärjään, olo oli ihan jees. Ihan hyvin pärjäsinkin aamupäivän, vaikka ipanat ei näköjään nuku enää mukavia kolmen tunnin päiväunia - edes ulkona. Pärjäsin kuitenkin. Mies tuli kotia ja sitten multa loppu energia. Onneksi hän hoitikin muksut pääasiassa, mä koitin ottaa päiväunetkin, mutta plääh. Pari tuntia vain makasin sängyssä eikä uni taas tullut. Kyllästyin ja nousin ylös.

Illemmalla miehen piti lähtee käymään kaupassa ja postissa. Muksut nukkui tällöin "iltapäikkäreitä", mutta herättyään Hilu alkoi kitistä ja karjua. Aattelin et olisko nälkä jo, pojukin vinisi eikä mitenkään ollu hyvä. Paitsi sylissä hetken enkä mä oikeesti jaksanu heitä pitää sylissä kauaa. Tein sit iltapuurot ja siitä alkoi Nopan karjuminen. Ei suostunu syömään, karjui vain sitterissä. Mun oli pakko syöttää neiti, ja hän vetäskin tyytyväisenä lähes kaiken. Lopetin, kun aattelin että ei söis ihan tupla-annosta - siitäkös hän riemastui ja alkoi karjua myös. Puuuuuuh! No, sylissä pidin poikaa hetken vissiin tässä välissä että vähän edes rauhottuisi ja sitten lisää ruokaa tytölle. Koko annos meni, syötän molemmat samalta lautaselta eli siinä oli siis ns. molempien annokset. Hurja puuroneiti! Onneksi mies palaili hiljalleen asioilta!

Saas nähä, miten seuraava yö ja huominen menee. Kuumetta on ja ei. Olo on kuin olisi enemmänkin. Joulusta olisi kirjoitettavaa, mutta just nyt en jaksa.

Kaikesta marinasta huolimatta, 

hyvän uuden vuoden 2015-toivotukset kaikille ♥

Kuvat Ellu&Allu facebookryhmästä. Lupa jakoon!