Sektiosta toipuminen [varoitus: sis.yhden kuvan (ei paha!)]

Pari toivetta on tullut teiltä lukijoilta, että leikkauksesta toipuminen kiinnostaisi aiheena. Minäpäs koitan siis jotain raapustella...

Toipuminen lähti minulla hyvin käyntiin heti leikkauksen jälkeen. Heräämössä kuvailin kipua numerolla 3, kun kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10. Sen suuremmaksi se ei juurikaan noussut koko osastolla olemisen aikana. Heräämössä mulla alkoi silmät ja nenä kutisemaan. Kysyin, onko se ihan normaalia, koska aiemmin hoitajani heräämössä oli sanonut, että pitää ilmoittaa jos alkaa kutista rintakehän kohdilta. Hoitaja sanoi, että ei oo vastaan tullu hänelle tapausta, jolla olisi silmät ja nenä alkanut oireilla :D Sain kutinaan ja silmien vuotoon ihan jotain perusallergialääkettä. Myöhemmin heräämöstä päästyä kutina yltyi ja noin 1,5 vuorokautta mä sitten vaan kutisin jalkapohjista kaulaan saakka - liekö puudutteet aiheuttaneet jonkin reaktion. Sain taas allergialääkettä, mutta ei se oikein auttanut. Eka yö meni aika onnettomasti eikä suinkaan edes kipujen vuoksi vaan sen hiton kutinan! Heräilin koko ajan rapsuttamaan millon mistäkin...kuulostaa hauskalta, mutta EIPÄ OLLU :D No, mieluummin kutina kuin kipu.

Kipulääkkeissä en säästellyt osastolla vaan otin kaiken mitä "tarjottiin" eli jos tultiin kysymään "onko kipuja, haluatko lääkettä", niin vastasin joo vaikken kivuissa kierinytkään. Yleensä 3 x vrk nappina toimi Panadol 1g +Burana 600mg, sitten pitkävaikutteinen lääke 2 x vrk ja lyhytvaikutteinen myös olikohan 2 x vrk. Mies kärräsi mua omalta osastolta vauvateholle pyörätuolilla, koska matkaa tuli sen verran enemmän, että olisi ollut ikävää kävellä sitä väliä monesti päivässä. Leikkauksen jälkeisenä aamuna ja lounasaikaan mulle tuotiin ruokatarjotin. Mies toi sen jälkeen vielä päivällisen ja muistaakseni iltapalan, seuraavina päivinä kävelin jo itse hakemaan ruuat. Jokusen kerran kävelin myös vauvateholle katsomaan vauvoja ja tulin pois tuolilla. Ihan kohtuullisesti siis pystyin liikkumaan jo osastolla ollessa.

Kotiuduin torstaina 14.8. kun vauvat syntyivät maanantaina. Olin vähän yllättynyt, kuinka äkkiä leikkauksen jälkeen kotiutus tapahtui. Sanoinkin tästä jollekin hoitajalle/kätilölle ja hän sanoi, että kun tuntee pärjäävänsä kivun kanssa kotona perus Burana +  Panadol-kivunlievityksellä, on turha jäädä osastolle. Pitkävaikutteista lääkettä mulle ei ois enää edes annettu (olikohan, että sitä saa kaksi vuorokautta) ja oloni oli ihan OK, joten kotiin mars mars!

Nyt kotona ollessa olen syönyt Panadolia (1g) ja Buranaa (600mg) kolmesti vuorokaudessa. Tais joku päivä unohtuakin yksi kerta eli tosi hyvin oon noilla pärjännyt. Pääasiassa kipuja ei ole paikallaan ollessa lainkaan! Pientä kipua tuntuu lähinnä noustessa jostain, esim. sänky, sohva tai tuoli. Liikkuminen on hitaampaa, mutta aika helpolla oon tainnu päästä! Makuuasennosta pitää nousta kyljen kautta välttäen vatsalihasten käyttöä, jos niitä nyt ylipäänsä on jäljellä (toki leikkauksessa ne myös hiukan saattavat revetä). Etenkin aamuisin on vähän hankalampaa päästä ylös sängystä, mutta siis kaiken kaikkiaan on menny tosi hyvin! Eikä tuo mun kipukaan oikeasti ole juuri mitään haavan kohdilla. Välillä muu maha tuntuu "painavalta" ja siltä, että siellä sisuskalut heiluu miten sattuu :D Normaalia kuulemma, kun iso leikkaus kuitenkin takana...ja MÄ luulen, että oikeesti ne sisuskalut ettii siellä oikeita paikkojaan ;)
.
.
Kohta tulloo se kuva :D
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Maanantaina 18.8. otettiin tikit pois, joita oli muuten kaiken kaikkiaan 6kpl! Leikkaushaava on tosi siisti ja kehuttiin osastollakin, että "onpa lääkäri tehnyt siistin haavan ja ompeleet" :p  Tikkien poisto tapahtui neuvolassa viikon päästä leikkauksesta. Ei tuntunut missään. Hyvin olen siis toipumassa leikkauksesta :)

Mies halus ihan välttämättä piirtää tohon mahaan tommoset kasvot. Taloutemme kolmas lapsi (mies siis)? :D Mulle tuli piirroksesta mieleen kukapa muukaan kuin Mörkö, hah! Örrrrrrrr...rrrrrrrr. Ja nyt mies sitten sanoi, että Mörköä hän olikin yrittänyt piirtää! No, hyvin onnistui, kun mulle tuli se heti mieleen!