Tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista pientä kivaa perinteisen kotona vietetyn arjen keskellä.
Maanantaina kaveri tuli kyläilemään oman lapsensa kanssa. Kiva oli vaihtaa kuulumisia ja naperoilla onkin ikäeroa vain nelisen päivää. Kaverin muksu syntyi tosin täysaikaisena ja onkin selvästi hiukan edellä kehityksessä, etenkin liikkumisessa. Kyllähän tuota juttua silti riittää, kun ollaan kuitenkin samassa pisteessä loppupeleissä.
Keskiviikkona suunnattiin jälleen Ekavauva-ryhmän tapaamiseen. Teemana tällä viikolla oli vanhemmuuden pelot, huolet ja möröt.
Keskustelua syntyi runsaasti ja tuossa nyt kuvassa tommonen muutama ajatus minun omasta päästä (muiden ryhmäläisten ajatukset ovat luottamuksellisia enkä niitä aio ruotia tässä). Ihan hirveästi en ole huolehtinut tulevasta tai pelännyt vauvojen suhteen, mutta kun asiaa alkoi miettiä, tuli esiin kuitenkin mm. seuraavat "huolet":
Lapsen yksilöllisyys ja yksilöllinen huomioiminen - kaksosuus on joskus unohdettava ja muistettava, että kumpikin tarvitsee myös yksilöllistä huomiota ja omaa aikaa esim. toisen vanhemman tai vanhempien kanssa
Lasten normaali kehitys - keskosuudesta tai muista syistä johtuvia kehityksen haasteita en tietenkään toivoisi kummallekaan (kuka nyt sellaista toivoisi....)
Lasten liikkeellelähtö - apua, riittääkö silmät ja kädet vahtimaan missä molemmat menee?
Talousseikat kuten tilanpuute kotona ja tietysti raha - meillä on vähän turhan pieni asunto ja se kieltämättä hiukan ottaa pannuun, raha-asiat nyt mietityttää aina eikä mua huvittais palata työelämään heti kun vanhempainrahakausi päättyy
Lasten sekä oma terveys - tämä nyt on aika itsestäänselvyys. Lisättäköön, että toki toivon, että mieskin on terve!
Parisuhde - mites meidän yhteinen aika? Kotona kyllä ehditään nököttää yhdessä, mutta joskus vois ehkä lähteä kodin ulkopuolellekin. Mutta mites lähdet, kun lastenhoitoapua ei oikein tästä kaupungista löydy toisinsanoen esimerkiksi isovanhemmat asuvat muualla.
Oma aika ja jaksaminen - tätä tuskin tarvitsee selitellä. Mies osaa ottaa omaa aikaa enemmän ja käy pilkillä sekä pelailemassa jalkapalloa yms. mutta ehkä minunkin pitäisi ottaa omaa aikaa muuallakin kuin Prismassa pyörähtämällä!
Koulukiusaaminen - Vein ajatusta vähän kauemmas tulevaisuuteen. Kiusaamista tuntuu esiintyvän nykyisin niin paljon, niin henkistä kuin fyysistäkin. Tietysti toivon, että lapset säästyvät moiselta eivätkä itsekään kiusaa muita vaan osaavat ajatella suvaitsevaisesti esimerkiksi jos joku toinen onkin vaikka vähän erilainen. Koulumaailmassa toivoisin lasten löytävän hyviä kavereita, hyvä ja luotettava kaveriporukka on tärkeä juttu!
Jos mennään vielä pidemmälle niin tietysti myös teinivuosien kohellukset yms. aiheuttavat ehkä joskus harmaita hiuksia ;) No, tuommoisia pikkuajatuksia kumpusi mieleen sillä hetkellä. Kaipa noita löytyis enemmänkin jos alkaisi kunnolla miettimään, mutta ehkei kannata liikaa huolehtia tulevasta. Päivä kerrallaan!
Kysyisin kuitenkin lukijoilta: millaisia huolia/pelkoja sinulla on/oli lapsen/lasten suhteen?
Torstaina oli vuorossa vauva-äiti-treffit kaveriporukan kesken. Meitä on tämmöinen viiden äidin ja kuuden vauvan jengi, kaikki vauvat syntyivät kolmen kuukauden sisällä loppuvuodesta 2014. Tunnetaan siis ihan livemaailmassa ja itse asiassa neljä meistä on samassa työpaikassa ja yksi oli myös aiemmin :D Ilmeisesti työpaikan ruoassa on ollut jotain "raskauttavaa" :D Yksi äiti emännöi treffit: syötiin kaikkea hyvää (jokainen toi jotain mukanaan), rupateltiin ja koitettiin vaan pitää pakka kasassa, heh.
Automatkat sujui hyvin naperoitten nukkuessa (30-40min/suunta) ja kotiin tultiin vasta puoli kymmenen maissa illalla. Nopsu jatkoi uniaan, kun nostin kaukalosta pinnikseen. Hilu heräs, mutta rauhottui pian nukkumaan myös. Puuh, olipa ihanaa olla vihdoin rauhassa ja hiljaisuudessa!
Viikkomme jatkuu lauantaina niin, että minä suuntaan naperoitten kanssa Kuopioon mummilaan! Mies jää lomailemaan kotiin. Koitetaan siis pärjätä mummin, papan, tätien ja enon avustuksella muutama päivä ;) Mukavaa viikonloppua!
Automatkat sujui hyvin naperoitten nukkuessa (30-40min/suunta) ja kotiin tultiin vasta puoli kymmenen maissa illalla. Nopsu jatkoi uniaan, kun nostin kaukalosta pinnikseen. Hilu heräs, mutta rauhottui pian nukkumaan myös. Puuh, olipa ihanaa olla vihdoin rauhassa ja hiljaisuudessa!
![]() |
| Parkkipaikka, yksi kaukalo itseasiassa puuttuu vielä! |
Viikkomme jatkuu lauantaina niin, että minä suuntaan naperoitten kanssa Kuopioon mummilaan! Mies jää lomailemaan kotiin. Koitetaan siis pärjätä mummin, papan, tätien ja enon avustuksella muutama päivä ;) Mukavaa viikonloppua!




























