Tammikuun viimeisen viikon kuulumiset

Tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista pientä kivaa perinteisen kotona vietetyn arjen keskellä. 

Maanantaina kaveri tuli kyläilemään oman lapsensa kanssa. Kiva oli vaihtaa kuulumisia ja naperoilla onkin ikäeroa vain nelisen päivää. Kaverin muksu syntyi tosin täysaikaisena ja onkin selvästi hiukan edellä kehityksessä, etenkin liikkumisessa. Kyllähän tuota juttua silti riittää, kun ollaan kuitenkin samassa pisteessä loppupeleissä. 

Keskiviikkona suunnattiin jälleen Ekavauva-ryhmän tapaamiseen. Teemana tällä viikolla oli vanhemmuuden pelot, huolet ja möröt. 

Keskustelua syntyi runsaasti ja tuossa nyt kuvassa tommonen muutama ajatus minun omasta päästä (muiden ryhmäläisten ajatukset ovat luottamuksellisia enkä niitä aio ruotia tässä). Ihan hirveästi en ole huolehtinut tulevasta tai pelännyt vauvojen suhteen, mutta kun asiaa alkoi miettiä, tuli esiin kuitenkin mm. seuraavat "huolet": 

Lapsen yksilöllisyys ja yksilöllinen huomioiminen - kaksosuus on joskus unohdettava ja muistettava, että kumpikin tarvitsee myös yksilöllistä huomiota ja omaa aikaa esim. toisen vanhemman tai vanhempien kanssa 

Lasten normaali kehitys - keskosuudesta tai muista syistä johtuvia kehityksen haasteita en tietenkään toivoisi kummallekaan (kuka nyt sellaista toivoisi....)

Lasten liikkeellelähtö - apua, riittääkö silmät ja kädet vahtimaan missä molemmat menee?

Talousseikat kuten tilanpuute kotona ja tietysti raha - meillä on vähän turhan pieni asunto ja se kieltämättä hiukan ottaa pannuun, raha-asiat nyt mietityttää aina eikä mua huvittais palata työelämään heti kun vanhempainrahakausi päättyy

Lasten sekä oma terveys - tämä nyt on aika itsestäänselvyys. Lisättäköön, että toki toivon, että mieskin on terve!

Parisuhde - mites meidän yhteinen aika? Kotona kyllä ehditään nököttää yhdessä, mutta joskus vois ehkä lähteä kodin ulkopuolellekin. Mutta mites lähdet, kun lastenhoitoapua ei oikein tästä kaupungista löydy toisinsanoen esimerkiksi isovanhemmat asuvat muualla.

Oma aika ja jaksaminen -  tätä tuskin tarvitsee selitellä. Mies osaa ottaa omaa aikaa enemmän ja käy pilkillä sekä pelailemassa jalkapalloa yms. mutta ehkä minunkin pitäisi ottaa omaa aikaa muuallakin kuin Prismassa pyörähtämällä!

Koulukiusaaminen - Vein ajatusta vähän kauemmas tulevaisuuteen. Kiusaamista tuntuu esiintyvän nykyisin niin paljon, niin henkistä kuin fyysistäkin. Tietysti toivon, että lapset säästyvät moiselta eivätkä itsekään kiusaa muita vaan osaavat ajatella suvaitsevaisesti esimerkiksi jos joku toinen onkin vaikka vähän erilainen. Koulumaailmassa toivoisin lasten löytävän hyviä kavereita, hyvä ja luotettava kaveriporukka on tärkeä juttu!

Jos mennään vielä pidemmälle niin tietysti myös teinivuosien kohellukset yms. aiheuttavat ehkä joskus harmaita hiuksia ;) No, tuommoisia pikkuajatuksia kumpusi mieleen sillä hetkellä. Kaipa noita löytyis enemmänkin jos alkaisi kunnolla miettimään, mutta ehkei kannata liikaa huolehtia tulevasta. Päivä kerrallaan!  

Kysyisin kuitenkin lukijoilta: millaisia huolia/pelkoja sinulla on/oli lapsen/lasten suhteen?

Torstaina oli vuorossa vauva-äiti-treffit kaveriporukan kesken. Meitä on tämmöinen viiden äidin ja kuuden vauvan jengi, kaikki vauvat syntyivät kolmen kuukauden sisällä loppuvuodesta 2014. Tunnetaan siis ihan livemaailmassa ja itse asiassa neljä meistä on samassa työpaikassa ja yksi oli myös aiemmin :D Ilmeisesti työpaikan ruoassa on ollut jotain "raskauttavaa" :D Yksi äiti emännöi treffit: syötiin kaikkea hyvää (jokainen toi jotain mukanaan), rupateltiin ja koitettiin vaan pitää pakka kasassa, heh.

Automatkat sujui hyvin naperoitten nukkuessa (30-40min/suunta) ja kotiin tultiin vasta puoli kymmenen maissa illalla. Nopsu jatkoi uniaan, kun nostin kaukalosta pinnikseen. Hilu heräs, mutta rauhottui pian nukkumaan myös. Puuh, olipa ihanaa olla vihdoin rauhassa ja hiljaisuudessa!

Parkkipaikka, yksi kaukalo itseasiassa puuttuu vielä!

Viikkomme jatkuu lauantaina niin, että minä suuntaan naperoitten kanssa Kuopioon mummilaan! Mies jää lomailemaan kotiin. Koitetaan siis pärjätä mummin, papan, tätien ja enon avustuksella muutama päivä ;) Mukavaa viikonloppua!

Näin teet itse vauvallesi mobilen ;)

Tämä nyt on vähän vitsi, mutta mikä jottei, voihan tämmöisen oikeastikin toteuttaa! Pesin siis naperoitten leluja ja "käskin" miestä laittamaan ne tuohon pyykkipoikahärveliin kuivumaan, kuivausteline kun oli jo ihan täynnä. Ja näin syntyi tee-se-itse-mobile! Saa käyttää, mut ei oo pakko ;) Oli nimittäin pikkusilla ihmettelemistä, kun mies pyöritti "mobilea" heidän yläpuolellaan :D

Fiiliksiä vuoden takaa

Aika tismalleen vuosi sitten, ihan jopa tähän aikaankin eli yöllä noin klo 2 aikaan (22-23.1.2014) tapahtui yksi aika suuri elämääni mullistanut juttu. Napotin tässä tietokoneen ääressä tuttuun tyyliin miehen ollessa töissä toisella paikkakunnalla. Jostain syystä päätin tehdä raskaustestin (liuska) ja pari viivaahan siihen ilmestyi. En meinannut uskoa sitä todeksi lainkaan ja kädet täristen sekä pulssin noustessa huimiin lukemiin kaivelin kaappien kätköistä sinne jemmatun digitaalisen testin. Ja niinhän sekin todisti, että raskaana oltiin. Pulssi kohosi entisestään ja tais vähän hikikin tulla :D

Siinä pohdiskelin, soitanko miehelle uutisia heti vai kenties aamulla. Hänellä kun oli aikainen herätys ja oli taatusti jo nukkumassa. Laitoin ensin viestin, että soittaa mulle jos herää viestin saapumiseen. Soittoa ei kuulunut joten ei herännyt - perhana! Pakkohan mun oli sitten soittaa uniselle miehelle, joka ei tainnut tajuta edes mitä sanoin ;) Olin iloisessa shokissa, tätä mä olinkin halunnut jo pitkään. Mutta oliko se tosiaan totta?!

Olihan se. Tässä sitä nyt ollaan ja elellään nelihenkisenä perheenä. Toki plussatesti ei vielä kertonut sitä faktaa, että kaksi vauvaa sieltä olisikin tulossa! Se oli sitten se toinen hurja päivä, joka muutti tilannetta ja uutista vielä entisestään.

Jotenkin mä en välillä vieläkään tajua, että noi naperot on mun. Ne on kasvanu mun sisällä ja ne on ihan oikeasti tässä mun elämässä. Jos pusuista voisi saada yliannostuksen, he olisivat varmasti sen jo saaneet! Vuosi sitten sain tietää, että meistä tulee oikea perhe. Sen jälkeen iloittiin, jännitettiin, ihmeteltiin ja mietittiin miten elämä sujuu kahden vauvan kanssa. Joskus jopa pelättiinkin, tai no minä ainakin. Mutta tässä ollaan ja onnellisena. Elämä rullaa eteenpäin ja vauvat kasvaa. He ovat minun elämäni pieniä ihmeitä  ♥ ♥

Ekavauva-ryhmä (2. kerta) ja brrrrr....pakkaspäivä!

Meidän pakkaspäivän kuulumisia.... 

Tänään oli taas Ekavauva-ryhmän tapaaminen ja tällä kertaa kaikki meni kokonaisuudessaan ehkä hiukan paremmin kuin viimeksi. Seiskan maissa aamulla naperot alkoi heräillä omaan tahtiinsa joten ei tarvinnut edes herätellä heitä. Tällä kertaa vaan aikuisetkin suostui jo nousemaan ;) Yleensä normaaleina aamuina koitetaan vielä pitkittää unia antamalla vähän maitoa ja "huomioimatta" kitinöitä. Hyi meitä!

Normaalit aamupuuhat tehtiin ja noin vartin yli 8 aloin pukea vauvoja parvekkeelle aloittelemaan päikkäreitä. Nämä päikkärit alkaa siis yleensä noin klo 10 ja kestää sen 2-3h. Kerhoaamuina unet jäävät lyhyeksi: aloitellaan unia parvekkeella, vaunuillaan alle 5 min kerholle ja sitten ollaankin sisätiloissa ja naperot herää. Paitsi tänään! Nopsu jatkoi uniaan vaunukopassa sisällä varmaan jopa tunnin verran. Yritin kyllä avata makuupussia ja toppahaalaria sen minkä pystyin herättämättä tyyppiä, mutta kuumahan sillä oli herätessään ja vallan hermostui tästä! Onneksi karjuminen loppui lyhyeen ja kerhossa napotti iloinen poika. Neiti oli vuorostaan tänään kitinä-tuulella. Hän ei nukkunutkaan vaunukopassa kerhoon saapumisen jälkeen joten tais olla väsymystä. Onneksi kuitenkin toinen oli hyvällä tuulella!

Tapaamisen aiheena oli tällä kertaa raskausaika sekä synnytys. Paljon tuli taas uutta näkökulmaa asioihin ja kiva oli kuulla kokemuksista vaikka kaikilla kokemukset eivät olleetkaan niin erinomaisia. Ja vaikka en itse synnyttänytkään alateitse, oli silti mielenkiintoista kuunnella muita. Synnytykseen liittyviä asioita puitiin jonkin verran enemmän, koska muutamilla oli ikäviä kokemuksia vähän tylysti käyttäytyvistä kätilöistä. Siinä herkässä ja pelottavassa tilassa mikä ensisynnyttäjällä on, kätilön ei ehkä tulisi sanoa tiettyjä asioita. Joku oli kokenut ettei saanut inhimillistä kohtelua vaan tuntui kuin olisi vain jokin vauvakantoteline, jolle voi tehdä mitä vaan ja millä tavoin vain. Myös epätietoisuus erilaisista tilanteista kirvoitti keskustelua. En lähde erittelemään tämän tarkemmin näitä keskustelujamme, koska tämän tarkemmin ryhmän jutut pysyvät vain ryhmän sisällä!

Pakkasta oli tänään reippaasti ja aamulla kyllä mietiskelin, että miten toi unien aloitus tulisi tehdä. Uskallanko laittaa vauvat parvekkeelle aloittelemaan unia vai onko pakkasta liikaa. Aamulla siis kuitenkin laitettiin heidät parvekkeelle, hyvin puettuina ja kopan edessä harsoa, että hengitysilma olisi kopassa vähän lämpimämpi. Lisäksi parvekelasit oli tietysti myös kiinni. Kerhon jälkeen laitettiin vauvat myös parvekkeelle nukkumaan (nukahtivat tietysti kotimatkalla vaunuihin). Hilu-neiti otettiin sisälle jonkin ajan päästä, mutta jatkoi ihme ja kumma uniaan pinniksessä. Nopsu nukkui parvekkeella tyytyväisenä ja lopulta kävikin niin, että mun oli pakko hakea se sisälle, että pysytään taas jokseenkin samassa rytmissä. Hilu nukkui lopulta kaikenkaikkiaan noin 3h ja Nopsu jopa 3,5h. Olis varmaan poju nukkunut vielä pidempäänkin! Ja molemmat oli lämpimiä ulkoa tullessaan eli sopivasti oli päällä, huh! 

Kävin tuossa vauvojen nukkumisen aikana itse vähän kävelemässä ja kuvailemassa upeita pakkasen puremia puita ja pensaita. Upean näköistä! 

Pitihän se selfien ottaminenkin testata :D

Samalla testailin vähän uutta puhelinta, joka on siis merkkiä LG G3! Upea näyttö ja hyvä kamera, tykkään! :) Entisen puhelimen maksukytkös päättyi nyt tammikuussa ja siinä oli näyttökin rikki. Olin käyttänyt nyt jo jonkin aikaa miehen vanhaa kännykkää, joten nyt sitten päätin, että hommaan uuden ihan oman. Miehen vanha oli onnettoman hidas ja siinä oli surkea kamera. Nyt on kiva ottaa naperoistakin kuvia. Ja olisi niin kiva jakaa niitä tänne, mutta päätös kuvien jakamisesta täällä on tehty eli tunnistettavia kuvia vältetään. Paitsi nuo pari kuvaa, jotka näkyy blogin otsikossa ja sivupalkissa.

No anyways...kävin siis kävelyllä, jonka jälkeen nautin päiväunista sillä aikaa, kun mies hoiti Nopsua ja Hilua. Huomenna mä hoidan sitten aamun, kun mies lähtee viettämään omaa aikaa eli pilkille. Minäpäs toivottelen kaikille lukijoilleni mukavaa huomista (tai no tätä) pakkaspäivää! Ainakin tänne on luvattu kovia lukemia vielä...

Ekavauva-ryhmä (1. kerta) ja 5kk neuvola

Eilettäin lähdettiin jo aikaisin aamusta liikkeelle ja suunnattiin naperoitten kanssa tuohon lähelle "kerhoon". Eli kyseessä Ekavauva-ryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa klo 9-11 (joitain perheiltoja, jolloin ei aamun tapaamista) ja on tarkoitettu vertaistueksi esikoisen saaneille äideille/perheille. Vähän huono ajankohta meille, koska herätään yleensä noin klo 8.30 ja päiväunet on klo 10 eteenpäin. Koitetaan kuitenkin värväytyä paikalle, koska eihän se ole kuin yksi aamu ja tietysti aikataulunmuutoksiinkin on sopeuduttava - niin lasten kuin minunkin!

Herättiin siis jo noin seittemältä, kasin maissa laitoin lapset jo parvekkeelle aloittelemaan aamupäikkäreitä. Puol 9 aikaan raahauduttiin pihalle miehen avustamana, hän oli lähdössä pilkille joten mun ei tarvinnu raahata koppia yksin alas. Kävelin pikkulenkin ennen tapaamispaikalle menoa, jotta naperot sais nukuttua hiukan ennen kerhon alkua. No, siinähän ne sitten vaille 9 heräsivät, kun kerho alkoi joten siihen jäi unet.

Pienen tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli lähinnä vapaata seurustelua ja hiukan kyseltiin, mitä tapaamisilta odotamme ja miksi tulimme mukaan. Minä sanoin, että kiva päästä välillä kodin ulkopuolelle ja kun näin lähellä kotia jotain järjestetään, niin miksipäs ei osallistuttaisi!

Mukana oli kymmenisen äitiä vauvoineen, meidän lisäksi toiset kaksoset. Heidän äitinsä oli samassa monikkovalmennuksessa mun kanssa joten tiedetään toisemme entuudestaan. Kiva, että pääsee kuulemaan myös kaksosperheen kuulumisia. Muidenkin kanssa tulee varmasti juttuun, mutta eivät tietenkään ihan täysin voi ymmärtää meidän tilannetta kahden vauvan kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan varmasti kiva nähdä ja tavata muita äitejä. Ryhmä kokoontuu kevään ajan.

Tänään vuorossa oli sitten 5kk- neuvolakäynti. Nopsukka, meidän pikkukeskonen, on nyt vilistänyt ohi siskonsa painon! Pituudessa hän onkin ollut ihan hiukan edellä jo aiemmin. Tehosterokotuksia tuli jälleen molempiin reisiin ja sitten viimeinen rota-rokote suuhun. Mies oli tällä kertaa mukana neuvolassa joten sylit riitti molemmille. Itkuhan niistä rokotuksista tuli, mutta onneksi oli tosiaan mies mukana rauhoittelemassa. Muuten peruskuulumisten vaihtoa eikä varsinaisesti mitään suurempaa mainittavaa tästä käynnistä. Mitat vielä tähän alle:

Hilu

5550g / 59cm / 41cm

Tulet kivasti kontaktiin hymyillen ja äännellen. 

Päätäsi hyvin kannattelet. Kasvat johdonmukaisesti.

Noppa

5760g / 61,3cm / 40,7cm

Olet oikea hymypoika, vastavuoroisesti äänteletkin. Päätäsi hyvin kannattelet. 

Leluun tartut. Kasvat johdonmukaisesti.

Maanantain ja tiistain touhuja

MAANANTAI

7:00 

Mies hoitaa aamusyötön, tämä siis kuuluu vielä yöhön, ei suostuta nousemaan vielä näin aikaisin ;)

7:30 

Nopsu herää ja melskaa sängyssä. Otan hänet viereeni ja toivon, että rauhottuisi vielä siihen. Heilumista ja viuhtomista, mutta ilmeisesti lopulta nukahtaa, koska niin teen minäkin. 

8:40 - 9:30 

Okei, nyt herätään ja aamu alkakoon. Noustaan siis ylös sängystä. 

Laitan naperot sittereihin ja siinä höpötellään. Vuoronperään teen molemmille aamupesut, vaihdetaan vaipat ja puetaan päivävaatteet

9:30 - 9:40

Aamupalamaidot 120ml. Nopsu ei juo ihan kaikkea ja Hilu syö jämät! Tämä on siis todella epänormaalia - yleensä menee toistepäin!

Aamupala-automaatti

9:50

Pakkasta on jonkin verran, mutta laitan vauvat kuitenkin lasitetulle parvekkeelle nukkumaan. Aloitan pukemaan Nopsua parvekeunia varten ja tyyppi saa kaameet raivarit! Ei rauhoitu millään sylissäkään eikä tutti pysy suussa. No, äkkiä sit vaan vaatetta niskaan ja ulos, koska siellä luultavasti rauhoittuu ja nukahtaa. Ja niin käykin. Jäbä nukahtaa ihan salamana!

 10:00 - 10:15

Puen myös Hilun ulos nukkumaan. Tutin nostamista ja vaunukopan heiluttelua hänelle. 

10:30 - 12:00

Näpyttelen ystävälle viestejä whatsapp:ssa, käyn suihkussa pikaisesti ja koitan sivukorvalla kuunnella, kuuluuko itkuhälyttimestä mitään. Keitän nuudeleita, syöpöttelen, istuskelen tietokoneella ja pakkaan imetystyynyn, jonka möin eteenpäin. Jne.

12:00

Käyn sohvalle köllöttelemään, mutta tietenkin Hilu päättää herätä eikä rauhoitu vaikka käyn koppaakin taas heiluttelemassa. Nostan kopan siis sisälle, nappaan neidin ylös, riisutaan toppavaatteet pois ja vien tytön vielä pinnikseen - nukkuisko vielä hetken siellä??

13:00

Ilmeisesti Hilu nukahti pinnikseen, koska minä herään sohvatorkuilta ihan pöhnässä, kun makkarista kuuluu kitinää. Tai sitten neiti on valvonut siellä vaan hiljaa? Tuskin kuitenkaan. Otan Hilun sohvan viereen sitteriin, juttelen vähän, mutta taidan taas torkahtaa. Torkun muutaman minuutin. Jahas, oisko se sit maidon aika? Hilu syö 100ml.

14:00

Haen jäbän sisälle - on nukkunut kuitenkin jo nelisen tuntia yhdellä tutin nostolla. Iloisena hän heräilee :)

14:15 - 14:45

Vaihdetaan vaipat, syötän Nopsulle maidon (120ml)

14:45 - 15:00

Syötän molemmille vielä omppusosetta noin yhen pilttipurkin verran, puoliksi siis.

Hedelmäsoseina olen nyt käyttänyt Bonnen tuotteita, koska sain niistä vinkin erään monikkoäitien fb-ryhmän kautta. Hedelmäpitoisuus on 100%, soseet ovat makeuttamattomia eikä ne sisällä lisättyä sokeria. Lisäksi ne ovat lisäaineettomia ja säilöntäaineettomia.

Ollaan ehditty maistelemaan omenaa, päärynää ja mangoa. Muita makuja: luumu, persikka, mustikka ja mansikka. Maistetaan varmasti niitäkin tulevaisuudessa!

http://www.bonnejuomat.fi/tuotteet/tuote?productid=12

15:00-16:30

Sitterissä oleskelua ja jutustelua. Välillä leikitään lattialla, jopa noin 45min malttavat olla! Viihdekeskus (leikkimatto ja leikkikaari musiikkeineen, välkkyvine valoineen sekä leluineen) tarjoaa viihdykettä ja minäkin välillä. 

16:30 - 17:00

Päikkärien aika, aika lyhyet unet. Yleensä noin 45min.

17:00 - 17:30

Nopsukka syö, mutta neiti ei suostu syömään. No, vaihdetaan sitten vaipat ja naperoille vähän ilmakylpyjä lattialla. Kivaa puuhaa! Puol 6 neitikin suostuu vihdoin syömään. Kiva, pysytään vähän samassa rytmissä.

18:00

Minä menen tekemään sapuskaa. Menu sisältää tänään (ja huomenna) perunamuusia, jauhelihapihvejä sekä porkkanaraastetta. Isi leikittää vauvoja ja syöttää päivälliseksi bataattisosetta. Hyvin sujuu, ei raivareita!

18:40 - 19:00

Naperot käy ottamassa pikaiset iltaunet. Aikuiset syö sillä aikaa. 

19:00 - 19:30

Jotain perusoleskelua.

19:30 - 20:00 

Iltajuomat: velli-maito-sekoitusta molemmille noin 130-140ml. Nooa saa raivarit eikä meinaa rauhoittua. Vaikuttaa väsyneeltä joten koitan nukuttaa pinnikseen kasin aikaan, vaikka vasta tunti sitten heräsi iltaunilta. Tuttikaan ei meinaa kelvata. Laulan iltalaulua "Tuiki tuiki tähtönen..." monta kertaa, laitan harson kasvojen viereen (Nopalla on tullut tapa hieroa kasvoja harsoon, kun käy nukkumaan) ja koitan saada tutin pysymään suussa. Alkaa hiljalleen rauhoittua... Ja siihen hän rauhoittuu, vihdoin. Yöunet alkakoon!

20:30

Hilukin viety nukkumaan ja hän nukahtaa itsekseen rauhallisesti.

Aikuisten omaa aikaa!

02:45 - 03:00

Noppa herää syömään ja hänen jälkeensä herätän Hilun syömään myös. Molemmat jatkavat unia itsekseen pienen heilumisen jälkeen. 

TIISTAI

8:15

Naperot herää. Yö meninkin yhdellä syötöllä. Mies herää tekemään aamupuuhat.

12:15

Minä herään, kun saan vauvalähetyksen sänkyyn. Mies tuo siis päiväunilta heränneet ipanat viereen :D

....

Loppupäivän kellonaikoja en muista, mutta kävin vaunulenkillä noin tunnin verran. Ihanan raikas pakkassää! :) Matkanvarrella kävin juomassa kuuman kaakaon ja haukkaamassa berliininmunkkia. Ipanat nukkuivat kiltisti ja jatkoivat hetken vielä parvekkeella kotiuduttua: Hilu ehkä vartin ja Nopsun herätin noin puolen tunnin päästä, jotta rytmit pysyvät suhtkoht samoina.

....

Mies lähtee postiin ja pelaamaan jalkapalloa. Minä hoitelen naperoita kotona. Illemmalla on mun vuoro lähteä omille asioille ja miehen tultua ajelenkin keskustaan vähän ostoksille. Tavoitteena oli löytää toppa-/ulkoiluhousut ja ne löytyykin! Rahaakaan ei mene, koska käytän lahjakortin. 

....

Kello on jo puol 9, kun saavun kotiin. Iltapäikkärit vähän venyi joten vielä ei naperot ole nukkumassa. Vaipanvaihdot, yökkärit päälle ja iltamaito-velli-sekoitusta. Molemmat nukahtaa nätisti ja hiljaa sänkyyn noin klo 21.

Millaisia naperot ovat nyt viiden kuukauden iässä?

Tänään 11. tammikuuta 2014



Nopsu 5 kk (korjattua ikää noin 3,5 kk)

Nopsu hymyilee paljon ♥ niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Meidän ihana hymypoika! Ilahduttaa innokkuudellaan ja tämä innokkuus näkyy myös jalkojen vimmattuna heiluttamisena/potkimisena. Myös kädet viuhtovat menemään. Oli sitten sitterissä tai lattialla, on ukkeli siis koko ajan "liikkeessä". Muutama kommentti on jo tullut, että tämän pojan perässä saadaan vielä juosta ;) Noppa osaa ottaa sitterissä itse kovat vauhdit, se onkin mielettömän hauskaa niin hänestä itsestään kuin meistä katsojistakin! Naureskelee edelleen ääneti suu ammollaan, silloin tällöin saattaa tulla pieni hörähdys. Ääni on kuitenkin tässä asiassa vielä hiukan kateissa. Ollaan juuri siirtymässä koon 62 vaatteisiin. Isomman malliset viiskutoset on vielä mahtunu päälle.

Pään kannattelu on jo hienolla tasolla. Sylissä ei nojata äitiin tai isiin vaan kaula pitkällä ja pää pystyssä törötetään. Selällään sylissä oleminen on liian vauvamaista ;) Masullaan olo lattialla ei ole lempijuttu, mutta joka päivä kuitenkin ollaan hetki. Selällään leikkimatolla on paljon kivempi olla. Jäbä on jo hiukan tavoitellut käsillä leluja: leikkimaton leikkikaaressa roikkuva lelu on löytynyt käteen ja sitterissä oleva rapinalelu myös. Katsoo tarkasti siskoa jos viedään heidät kasvotusten, myös hymyillyt useasti siskolle.

Omat kädet ovat löytyneet, niitä tuodaan rinnan päälle ja sitten ihmetellään mitä ne on. Ja käsiä syödään myös, paljon. Myös peukku eksyy joskus suuhun, mutta ei kuitenkaan luputa mitenkään antaumuksella vaan joskus saattaa hetken mussuttaa.

Kiinteiden syöminen on alkanut hyvin: Nopsu syö reippaasti hedelmäsoseita kuten omenaa, päärynää ja mangoa. Myös mm. bataatti ja porkkana maistuu. Raivostuu kuitenkin monesti iltapuuron aikaan ja tällöin huudetaan ja lujaa! Rauhoittuminen tämän raivarin aikana vaikeaa, mutta onneksi muuten perustyytyväinen jätkä! Vähän koettelee raivareillaan vanhempien hermoja ;) Syö siististi ja hyvällä tekniikalla näin äidin silmin katsottuna. Maito maistuu ja ruokahalu on hyvä! Yön ekalla syötöllä syödään velli-maito-sekoitusta noin 50/50 suhteella. Makuina velleissä maissi, riisi tai porkkana-peruna.

Nukkuu yöuniaan kellon ympäri (klo 20-21 -> klo 08-09) ja uni maistuu hyvin. Joskus pitää tuttia nostaa pari kertaa ja yön aikana syödään useimmiten pari kertaa, vaikkei se aina Nopsusta riippuvaista olekaan. Eli siskon rytmillä menee yleensä heräämiset, Nopsu syötetään myös jos sisko herää. Päiväunilla oikeastaan sama juttu. Nukahtaminen päikkäreille ja yöunille onnistuu yleensä tutin avulla ja pientä kitinää saattaa olla aluksi. Hieroo naamaansa monesti ennen nukahtamista peittoon, tuhisee siinä silmät puoliksi kiinni ja vinisee tutti suussa. 

Reipas, touhukas pienimies :)

Hiltsu 5 kk (korjattua ikää noin 3,5 kk)

Hiltsu on seesteinen pikkuneiti, mutta hymyilee myös paljon, ei kuitenkaan niin paljon kuin veljensä. Valloittaa kuitenkin naurullaan ja juttelee omalla kielellään paljon. Tai siis tokihan mä äitinä ymmärrän mitä hän sanoo ;) Ääntä siis tulee vähän enemmän kuin velipojasta! On pari kertaa näyttänyt siltä, että vierastaisi. Esimerkiksi jouluna hymyili ja höpötteli pitkään mummin kanssa (harvoin nähdään), yhtäkkiä alkoi tuijottamaan tiiviimmin ja sitten tajus ettei siinä ollutkaan äiti tai isi. Alahuuli väpätti ja pieni itku tais tulla. Sympatiaitkee myös joskus jos veli itkee eli tällöin myös alahuuli menee alaspäin ja silmät alkaa kostua. Joskus se jää siihen, mutta usein parahtaa itkemään myös. Voi toista ♥

Napottaa masullaan pää hienosti pystyssä, mutta ei viihdy siinä kauaa. Myös sylissä ollessa katselee ympärilleen pää pystyssä. Topakka täti. Ajoittain väistelee katsetta (esimerkiksi jos on käsivarsien päällä selällään sylissä), mutta tämä on kuuleman mukaan onneksi normaalia kun kuitenkin katsoo ja seurustelee muissa tilanteissa tosi hienosti. On jonkin verran katsellut veljeä ja jokunen hymykin tullut. Ei niin innokas tässä asiassa kuin veli :D Neiti ei viihdy enää sylissä "vauva-asennossa" eli selällään vaan enemmän pitää olla pystyssä. Hilu viihtyy leikkimatolla selällään joskus ihan pitkiäkin aikoja. Tykkää eritoten leikkikaaressa roikkuvasta norsulelusta: katselee sitä, juttelee sille ja yrittää osua käsillä. Tavoittelee siis vähän leluja. Vaatteissa käytetty tähän mennessä kokoa 56, mutta ollaan juuri siirtymässä kokoon 62.

Nyrkit on suussa tosi paljon, mutta onneksi muukin kuin nyrkki maistuu ;) Hilu syö kiinteitä mielellään ja odottaa aina seuraavaa lusikallista suu ammollaan kuin pieni linnunpoikanen :D Joskus käyttää myös ääntä apuna äidin hoputtamisessa ;) Tykkää niin hedelmäsoseista kuin myös porkkanasta ja bataatista...plus kaikesta mitä suuhun tyrkkää. Myös puurot menee kivasti, ollaan maisteltu riisi- ja maissipuuroa. Viljoja kokeillaan hiukan myöhemmin. Kieli on joskus vähän tiellä syömisessä ja työntää sillä ruokaa ulos suusta. Muuten syö siis hienosti! Maidon juominen on vähentynyt ja tuntuu, että siitä on tullut pientä taistelua. Joskus neiti "raivoaa" pullolle. Hamuaa pulloa kovasti suuhunsa, mutta sitten ei kuitenkaan syö vaan ärisee, tuhisee ja mölisee pullo suussa. Joudutaan syöttämään usein maitoannos parissa pienessä erässä. Voi olla, että viiden minuutin odottelun jälkeen maito taas maistuu. Yön ekalla syötöllä syödään velli-maito-sekoitusta noin 50/50 suhteella.

Öisin neiti herää useimmiten kaksi kertaa syömään. Nukkuu yleensä hyvin, tuttia pitää joskus nostaa takaisin suuhun. Yöunet kestävät kellon ympäri noin klo 20-21 -> klo 08-09. Nukahtaa hienosti päiväunille ja yöunille, ei tarvitse aina tuttiakaan vaan rauhoittuu itse nukkumaan, kun viedään pinnasänkyyn. On ruvennut liikkumaan unissaan enemmän ja kääntynyt pari kertaa sängyssä aivan poikittain.

Suloinen, ihana, perustyytyväinen tyttö :)

Jäbän polikäynti (pian 5kk - korjattu ikä 3kk ja risat)

Kävimme toistamiseen lasten poliklinikalla, koska Nopsun kehitystä seurataan vähän tarkemmin pikkukeskosuuden (alle 1500g) vuoksi. Hilukin oli mukana, mutta nukkui sievästi turvakaukalossaan koko ajan :D Noppa painaa noin 5700g (ja risat päälle, ei vaan jääny mieleen) ja pituutta oli 60cm (risat tähänkin). Vaikka suoraan keskeneräisiltä päikkäreiltä mentiin mittaushuoneeseen, riisuin jäbän nakuksi ja otettiin mitat, niin hän vain hymyili ja oli iloinen. Meidän hymypoika! Pieni harmi tuli vain päänympärystä mitatessa, meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Mittaushuoneesta siirryttiin lääkärien ja fyssarin tarkkailtavaksi. Jäbä ja fyssari leikkivät lattialla, katseltiin ja seurailtiin leluja, oltiin selällään ja mahalleen, hymyiltiin ja potkittiin jaloilla vimmatusti. Lääkäri kyseli, miten meillä menee, kyseli mitä vauvat syö, kuunteli sydämen ja keuhkot yms. perusjuttua. Kehityksessä kaikki menee oikein hyvin ikätason mukaisesti - puhutaan (käsittääkseni) korjatusta iästä, koska sen mukaan kehitystä eniten tarkastellaan. Vähän jäykät kädet/hartiat jäbällä on eli niitä voitais yrittää kuulemma hiukan rentouttaa ja jumpata. Lääkäri näytti tietokoneen näytöltä, että kasvukäyrät menevät mallikkaasti omilla kohdillaan ja kasvusuuntaisesti.

Käynnin jälkeen menimme vielä labraan antamaan verinäytteen, mitä kaikkea lie siitä katsovatkaan? Tällä kertaa näyte otettiin kyynärtaipeesta, koska siitä löytyi hyvä suoni. Yleensä kuulemma tämä 5kk on aikalailla rajana, että suoni pystytään hyvin löytämään. Aikaa näytteenottoon ei siis mennyt kovin kauaa, kun näyte saatiin hienosti kädestä. Ei tarvinnut "lypsää" kantapäätä enää eikä harmitusitkukaan kauaa sitten kestänyt.

Seuraava poliseuranta on vissiin noin kolmen kuukauden kuluttua, ensi viikolla tosin on jo neuvola eli pääsee Hilunkin mitat selvittämään! 11. tammikuuta tulee naperoille ikää jo 5 kuukautta! En saanut aikaiseksi kirjoitella 4kk-kehityspostausta, mutta jospa nyt 5kk kohdalla sen vihdoin tekisin! :)

Tulossa siis parin viikon sisällä...

• 5 kk-kehityspostaus äidin näkökulmasta
• ensimmäinen tapaaminen Ekavauva-ryhmän kanssa
• 5 kk neuvolakuulumiset

Menneen vuoden metkut, uuden vuoden kujeet

Niin se vaan vuosi vaihtui...ajattelin kertoa jos vaikka joltakulta on mennyt tämä tieto ohi ;) Uuden vuoden aatto vietettiin sittenkin ystäväpariskunnan luona, koska mun olo koheni sen verran, että uskaltauduttiin lähtemään heille. Tietysti kysyttiin ensin, haluavatko he ottaa riskiä, että toipilas tulee taloon. Oli oikein mukavaa! :) Tehtiin pizzaa, syötiin vähän namuja, hoidettiin tietysti välissä vauvoja, saunottiin, katsottiin vuodenvaihteessa rakettien pauketta yläkerran parvekkeelta, pelattiin Aliasta ja naurettiin.

Mennyt vuosi 2014 toi elämääni paljon enemmän kuin olisin saattanut aavistaa! Jo useamman vuoden ajan olen toivonut lapsia meidän perheeseen, milloin missäkin tilanteessa: tähdenlennon nähtyäni, uudenvuodentoiveena jne. Niin se vaan elämä voi muuttua hurjasti vain yhden vuoden aikana. Vuoden tapahtumat pyörivätkin tietysti pääasiassa raskauden ja myöhemmin jo syntyneiden vauvojen ympärillä. Tammikuun lopussa (22-23. päivien välisenä yönä) tein positiivisen raskaustestin, helmikuussa kävin varhaisultrassa (10.2.) ja sain kuulla kahdesta pienestä ihmisen alusta.

Helmikuun lopussa matkustin myös itsekseni Malediiveille ja reissasin siellä pienryhmän mukana. Asuimme matkan ajan pienessä laivassa ja seilailimme eri riutoilla ja saarilla. Matka oli ihana ja ai että mä rakastan snorklailua ♥ Enemmän reissusta matkailublogissani :) http://msafiri-traveller.blogspot.fi/  Samalla reissulla olin pari yötä Helsingissä pikkusiskoni luona. Niin ja tietysti palasin reissultani jalka sökönä eli heti, kun lento palasi Suomeen, menin lääkäriin ja seuraavat viikot könkkäsinkin kyynärsauvojen kanssa ;) Ai miksi jalka sökönä...no kun tulin alas palmusta vähän väärällä tavalla - tietysti!

Seuraavaksi vähän reissukuvia. Ai että tulee ikävä!

♥

Pikkufisuja

Upea merenalainen maailma

Tätä kuvaa en uskaltanut näyttää kellekään matkan jälkeen, koska pieni pömppö oli näkyvissä.

Paattimme

Autiolla saarella

Perinteiset hyppykuvat

Upea parvi tällaisia pieniä, ihania "lehtikaloja"

Maaliskuun lopulla paljastimme raskausuutiset tuleville isovanhemmille kasvotusten ja ystäville facebookin kautta. Olin kertonut uutiset sisaruksilleni jo hiukan aiemmin. Huhtikuussa tein aika paljon jo kaikenlaisia ostoksia liittyen vauvoihin. Toukokuussa jännitin kovasti rakenneultraa ja sitä, onko molemmilla vauvoilla kaikki hyvin. Nautin ekoista helteistä, mutta en voinut maata enää mahallani aurinkoa ottaen. Olo alkoi olla jo hiukan tukala selän kannalta ja kesäkuun alussa jäinkin jo pois töistä. Tunsin vauvojen liikkeet jo selvästi.  Kävimme kesäkuussa myös miehen kanssa minilomalla Oulussa. Yövyimme Oulun Edenissä, kävimme kaupungilla pyörimässä, syömässä ja tietysti kylpylässä. Näytin valaalta ;) mutta pidin siitä! Kävimme myös moikkaamassa kaveriani, jolla on identtiset kaksostytöt. Oli hassua ajatella, että meilläkin tulee olemaan kohta kaksi saman ikäistä vilperttiä!

5. kesäkuuta kävimme päiväreissulla Tampereella, mistä tämä kuva

Kuopiossa kotikotona käymässä kesäkuussa. Pikkusiskojen kanssa nautittiin ihanasta kesästä sataman alueella.

Kesän edetessä olo alkoi olla jo aika huono. Pahoinvointia mulla ei ollut juurikaan koko raskausaikana, mutta mahan paino veti kropan lukkoon (selkä), asennon löytyminen nukkuessa oli hankalaa, liikkuminen hengästytti ja hikoilin kuin pieni sika. Onneksi oli kesä eli hikoilu oli tavallaan ihan ok :D Rannallakin kävin useasti nautiskelemassa kesästä: viileä vesi tuntui ihanalta - edes hetken sain tuntea olonsa raikkaaksi. Söin paljon jäätelöä! Kesä oli kuuma ja helleputki vain jatkui ja jatkui. Asuntomme oli kuin sauna!

Heinäkuun alussa rv 28+2 ultrassa toisen ipanan napavirtauksissa huomattiin pientä häikkää. Tilannetta alettiin seurailemaan tiiviimmin: aluksi ultrien välissä oli pari viikkoa, sitten viikko, lopulta kävimme ultrissa noin kolmen päivän välein. Elokuun 11. päivä menimme aamulla taas seurantaultraan ja virtauksissa oli blokki ja toisen vauvan kasvu pysähtynyt. Siirryin suoraan osastolla ja vauvat saatettiin maailmaan jo noin 4-5h ultran jälkeen. Koska pienet syntyivät jo rv 33+2, he olivat osastolla hyvässä hoidossa ensimmäiset viikot. Syyskuussa he kotiutuivat ja loppuvuosi onkin mennyt heihin tutustuessa, uusia taitoja oppiessa, kasvaen ja kehittyen - liittykööt nämä niin vauvoihin kuin vanhempiinkin ;)

Vuoden 2015 uudet kujeet...

....tulevat varmasti olemaan mielenkiintoisia ja ylläriylläri liittyvät varmasti 95% noihin muksuihin. Hampaiden tulo, liikkeelle lähteminen (ryömiminen, konttaus ja kävelykin), persoonallisuuksien kehittyminen...Vauvaelämän ja kodin ulkopuolella toivoisin jaksavani liikkua enemmän ja toiveena on myös ottaa silloin tällöin omaa aikaa erilaisten tapahtumien merkeissä. Liekö sitä pystyis kesällä jossain festareilla piipahtamaan? En haluaisi jumittaa kotona vaan pitäisi pysyä liikkeessä ettei ala pää poksahtaa. Olisi kiva tehdä joku yhteinen perhereissukin ja tietysti nähdä läheisiä sekä antaa heidän viettää myös aikaa näiden pikkusten kanssa.

Kaiken kaikkiaan varmasti hieno vuosi tulossa ja paljon uutta 

sekä erilaista tulee vuoteen mahtumaan! 

Mahtavaa vuotta 2015 lukijoilleni!

Meidän joulu

Vietimme joulunseutua Kuopiossa (23-28.päivä), talvisissa upeissa maisemissa, minun kotikotona. 

Tässäpä lyhykäisesti meidän joulumeiningeistä.

Aattona jokainen heräili omaan tahtiinsa, syötiin aamupalaa ja olla möllöteltiin. Päivällä käytiin sisarusteni kanssa vähän ulkoilemassa pakkasessa ja naperot nukkuivat samaan aikaan kylmässä aittarakennuksessa vaunukopissa (ulkona oli niin kova pakkanen) päiväunet. Ai niin! Otettiin myös erä möykkyä :D Mies vietti aattopäivän kotonaan ja söi siellä, mutta tuli sitten illaksi ja yöksi meille.

Sisarukset otti painimatseja hangessa (en viitsinyt osallistua tän jumittavan kroppani takia) ja vähän pompittiin ja räpsittiin tietysti kuvia :D

Lunta oli kiitettävästi!

Ihana, luminen joulu!

Mölökkyy!

Siinäpä mää

Jouluruuan söimme viiden aikaan kun äitini oli tullut töistä kotiin: tarjolla oli muun muassa perinteiset porkkana-, lanttu- ja imelletty perunalaatikko, kinkkua, rosollia, kylmäsavulohta ja makeaa joululimppua. Joululimppu ja kinkku-yhdistelmä on mun herkkua, sekä laatikot ja kinkku. En niin välitä rosollista tai kylmäsavulohesta :p Jälkiruuaksi meillä on jouluna aina luumu-rusinakiisseliä kermavaahdon kera.

Ruokailun jälkeen alkuillasta istuimme olohuoneessa jakaen kuusen alle kerääntyneitä lahjoja, availimme niitä ja vain oltiin. Lahjoja tuli paljon, vaikka mitään ei oltu toivottu. Itselle tai naperoille. Naperot saivat muutamia leluja, soivan joululaulukirjan, rahaa kevään hankintoihin, myssyt ja tumput.... Itse sain mm. Polar aktiivisuusrannekkeen, johon aion tutustua kunhan tästä paranen, ison huivin/shaalin, yö-/oleskeluasun kotiin (tätä toivoinkin, koska en jaksa kotona pitää farkkuja eikä mulla paljon muita housuja ole paitsi vanhoja olohousuja), saunatuoksuja ja -tyynyn, kuorinta-aineen, lahjakortin Kultajouseen ja S-ryhmälle, kakkulapion (tää tuli oikeesti tarpeeseen :D ) jne jne. Hirmusesti kaikenlaista! Kiitos kaikille ♥

Tänä jouluna meillä oli ekaa kertaa "moderni joulukuusi".

Joulupäivän aamuna herkuteltiin riisipuurolla, ai että se olikin hyvää piiiiitkästä aikaa! Laitoin naperot ulos vaunuihin nukkumaan, koska pakkanen oli laskenut sen verran. Käytiin sitten mun siskojen ja miehen kanssa vähän vaunuttelemassa kylän rannalla. Päivällä/alkuillasta teimme myös visiitin toiseen mummilaan naperoitten ja miehen kanssa. Sielläkin herkuteltiin tietysti jouluruoilla.

Tapaninpäivänä kyläilemään tuli vauvojen isomummi, äidin puolelta, sekä mun enon perhe. 27. päivä kylässä oli toinen isomummi, isän puolelta. Paljon oli siis naperoilla ihastelijoita. Isän äiti oli nähnyt vauvat jo aiemmin, mutta muille tapaaminen oli ensimmäinen.

Pikkutonttujen jouluasut

Joulu oli oikein kiva ja naperoilla oli paljon sylejä. Oli myös kiva, että kaikki saivat tutustua heihin muutenkin kuin parin tunnin ajan. Harmi, kun kotikoti on eri paikkakunnalla ja yksi sisko asuu taas ihan toisessa suunnassa Turussa. Hienoa, että kaikki pyrkii kuitenkin aina olemaan joulun samassa paikassa ♥ Tähän asti se onkin onnistunut. Ja onneksi sentään mun ja miehen porukat on samassa kaupungissa, niin ei tartte ravata eri kaupungeissa! En kyllä ehkä jaksaisi sitä rumbaa? Tai ehkä siihenkin tottuisi. Saas nähä, milloin vietetään sitten eka oma joulu vain kotona. Mies sitä jo ehdotteli, mutta mä saan viettää kotona aikaa ihan tarpeeks. Jouluna on kiva olla isommalla porukalla ja eri maisemissa!

Mitäs mieltä lukijat ovat muuten noista pakkasrajoista vauvojen ulkoilun suhteen?