Vauvojen (osittainen) omatoiminen ruokailu

Miksi poden hiukan huonoa omatuntoa ipanoiden syömisestä? He syövät hyvin ja ovat kaikkiruokaisia - soseiden suhteen siis lähinnä. Omin pikkukätösin emme ole kuitenkaan juuri harjoitelleet syömistä ja nimen omaan siitä mä koen jotain ihmeellistä alemmuudentunnetta. Huono äiti.

Ipanat ovat jo 8,5 kk, tosin kehitysiältään noin 7 kk. Pitäisikö noille nyt miten ahkerasti jo opettaa omatoimisempaa ruokailua? Nyt saatiin hankittua syöttötuolit ja niissä pyritään nyt syöttämään. Tänään ostin kaupasta maissinaksuja niin saavat tarjottimelta niitä ottaa käteen ja mutustella. Nyt vois ruveta kokeilemaan enemmän sormiruokia, kun ovat pystyasennossa syömisen ajan.

http://www.maissinaksut.fi/maissinaksut.htm

Lusikkaa en ole vielä käteen antanut ja maitokin menee tuttipäällä tuttipullosta. Joskus laitan kahvat pulloon ja saavat itse pitää kahvoista kiinni. Eivät osaa kallistaa pulloa joten syöttötuoleissa tämä on aika hankalaa. Sittereissä maidon juominen kahvoilla onnistuu paremmin, kun olen laskenut sitteriä vähän alemmas ettei pulloa tarvitse kallistaa niin paljoa. Hörpytän vettä tavallisesta mukista/kupista silloin tällöin. Soseissa aateltiin nyt siirtyä kaupan isompiin 8kk purkkeihin. Soseet eivät ole niin sileitä kuin pienemmissä purkeissa. Olen hiukan laiskistunut omatekoisten soseiden suhteen, mutta on mulla kolmea eri lihasosetta pakkasessa. Omatekoisia soseita syödään siis välillä.

Nyt mä kaipaan vielä niitä sormiruokavinkkejä! Ihan perusjuttuja haluaisin kuulla, koska mulla ei oo mitään kokemusta. Ideoita, mitä antaa maisteltavaksi ja minkä kokoisia paloja.

Milloin sinun vauvasi alkoi harjoitella omatoimista syömistä ja millaisilla ruoilla aloititte?

Pojan polikäynti, mummolointia ja flunssaa

Noppaa käytettiin lastenpolilla kontrollissa viime torstaina, mutta valitettavasti koen etten saanut siitä oikein mitään irti. Poju oli tosi itkuinen, koska oli juuri päikkäriaika ja ehti nukahtaa turvakaukaloon sairaalan alakerrassa. Yläkertaan mentiin ja heti ekana herätys, riisuminen mittauksia varten ja siitäkös se ilo irtos! Lääkärin ja fyssarin vastaanotolla sitten itkettiin koko ajan (yleensä hyväntuulinen poika, kovin erikoista oli ettei pääsyt harmituksestaan yli) eikä tutkimisesta tullut yhtikäs mitään.

Minä kerroin, että kävimme siellä koulutuspäivässä (tästä postattu aiemmin) ja näytin ohjeita, joita saimme. Lopulta "jankattuani" asiasta, meille sanottiin, että voisimme soittaa tk:n lasten fysioterapeutille aikaa. Saimme sinne lähetteen ja kerroimme, että tytöstä tehty lähete neuvolan kautta. Eipä vaan kukaan kertonut, että aika pitäisi itse soittaa. No, nyt on fyssariajat varattu ja ne on ensi maanantaina. Aikoja ei varsinaisesti olisi ollut, mutta mukavankuuloinen fysioterapeutti sanoi, että ottaa meidän kuitenkin ylimääräisenä ensi maanantaina. Aika on ilmeisesti vähän lyhyempi kuin normaalisti, mutta hän sanoi, että saadaan kuitenkin vähän arvioitua tilannetta ja päästään tutustumaan paikkaan jne. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Sen sijaan en ole tyytyväinen, että polilla ei otettu mitään kantaa, kun ilmaistiin huolemme tytöstä sanoen, että hän on mielestämme hankalampi tapaus kuin poika. Olishan häntä voinu siinä vilaista, kun poika vaan huusi eikä hänen tutkimisesta tullut mitään? No joojoo, tytöllä ei ollut aikaa, tiedän tiedän. Silti. Onneksi sentään tuli ilmi, että pitäis soittaa niitä aikoja fysioterapiaan itse. Koska pojan tutkimisesta ei oikein tullut juuta eikä jaata, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että meitä uskottiin ja tehtiin se lähete hänestäkin.

Musta tuntuu, että likka menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Jäkittää niin pirun vahvasti käsiään taakse, että käsien tuominen keskilinjaan eteen on välillä ihan mahdotonta käsiä katkaisematta (eh heh). Onneksi maanantaina päästään näyttämään häntäkin kunnolla ja saadaan jotain tolkkua tähän. Eihän tommosta nyt voi kuukausitolkulla vain katsella ja odotella, josko ohi menisi. No, jospa tää tästä.

Lauantaina minä läksin naperoitten kanssa mummoloimaan pariksi päiväksi. Lasten täti oli siellä käymässä (asuu kauempana kuin me muut) ja hän niin toivoi, että tultais, jotta näkis pikkusia. Mehän sitten ajeltiin sinne ja kiva minireissu oli! Pikkuset olivat hyvää pataa kaikkien kanssa, naureskelivat ja leikkivät, nukkuivat hyvin ja söivät reippaasti.

Tädit ja eno viihdyttämässä naperoita

Mä kävin toisen siskon kanssa Ikeassa ja ostin sieltä Antilop-syöttötuolit. Olen lukenut niistä hyvää, vaikka ovatkin halpikset. Kokeillaan nyt, miten toimivat käytännössä. Jos eivät toimi arkikäytössä niin voidaan viedä ne vaikka mummilaan. Sieltä löytyykin nyt perus Niemen syöttärit joten voidaan vaihtaa vaikka niihin jos tarvitsee. Antilop-tuoleihin ostin myös tarjottimet sekä pehmusteet. Plussaa muiden kokemusten perusteella tuoleissa on muun muassa se, että ne on helppo puhdistaa, koska tuolit eivät ole puuta. Joidenkin mielestä tuolit ovat pihistystä ja panostusta yhtä aikaa, toisten mielestä vain kalliit TrippTrappit voivat hoitaa syöttötuolin virkaa. Jonkun mielestä nekään eivät ole niin tukevat kuin halvemmat Emmat ja jonkun mielestä TrippTrapp ei kaadu vaikka lapsi tekisi mitä. Eli kaikenlaisia mielipiteitä löytyy :D Toivotaan, että meillä syödään syöttötuoleissa nätisti, koska en usko, että tukevuudessaan Antilopit vastaisivat noita kalliimpia syöttötuoleja. No, katsotaan...

Viimeisenä mummilayönä molemmat naperot olivat räkäisiä ja heräilivät vuoronperään kitisemään ja valvoskelemaan. Tutti ei oikein auttanut, kun sitten eivät saaneet suunkaan kautta oikein hengitettyä, mutta toisaalta ilman tuttia vinisivät. Ja tietysti(!!!) olin juuri tältä reissulta jättänyt pois nenäfridan, koska "kyllä me pari päivää pärjätään ilman, kun ei noi oo ikinä kipeenä". Just niin. Musta tuntuu etten nukkunu sinä yönä lainkaan ja aamusta piti lähteä ajamaan takas kotiin. Väsytti, mutta onneksi matka meni kuitenkin hyvin. Loppumatkasta Noppa päristeli ja pöristeli takapenkillä :D Hilu vähän itkeskeli, mutta koitin jutella, että äiti ajaa nyt autoa eikä pääse nostamaan tuttia jne. Rauhottui likka lopulta ja nukkui, kun saavuimme kotipihaan.

Itselläni on koskenut kurkkuun reissusta lähtien ja nuhakin on. Naperot eivät juuri niiskuta, mutta kuivaa töhnää nenässä on ja välillä oon fridaa käyttänyt jos on näyttänyt, että lima irtoisi. Viime yönä likka heräili monta kertaa (pystyi kuitenkin tuttia syömään, se vaan ei pysynyt suussa lainkaan) ja kerran otinkin sitten ylös sängystä ja käytin fridaa. Lopulta en jaksanut hypätä ylös nostelemaan tuttia vaan otin hänet viereen nukkumaan. Siinä meni hyvin aamuun asti. Toivottavasti nuhat menee nopeasti ohi meillä kaikille ja pikaista toipumista muillekin sairastajille! Oon nyt useammastakin blogista lukenut, että on sairastelua ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän.

Kantorepun hankinta

Naperoiset kulkevat nykyisin ulkona rattaissa ja nukkuvat enää vain parvekepäikkärit vaunukopissaan. Tästä meinasi muodostua pieni ongelma, koska rattaat ovat alakerran pyörävarastossa eikä hissiäkään ole. Ennen olen vauvat kantanut sinne tietysti vaunukopissa, mutta entäs nyt? Vauvat kainaloon ja menoks? Joo, ei todellakaan aivan niin helppoa! Kokeilkoon joku jos ei ymmärrä :D Matkalla on pari ovea, joista toinen on myös aina lukossa (joskus myös toinen) eli ei kovin helppoa mennä ilman apukäsiä tuonne varastoon vauvojen kanssa. Tähän saakka olen aina tarvinnut isimiehen apua jos olen lähtenyt yksin rattailla liikkeelle. Minulle ehdotettiin täällä blogin puolella aikoinaan kantoliinaa/-reppua näihin siirtymisiin ja niinpä ryhdyin ajattelemaan, että se voisi tosiaan tuoda helpotuksen.

Kantorepun hankintaa mietin jo raskausaikana, mutta en sitä sitten ikinä ostanut. Mielessäni pyöri Tula- ja Manduca-kantoreput ja niitä kävin katselemassa verkkokaupoissa. Lueskelin netistä, että molemmat olisivat ergonomisesti erinomaisia eli sopisivat pidempäänkin kantoon. Tulassa olisi lukemani perusteella vähemmän säätöhihnoja ja monet olivat tykästyneet siihen heti kokeiltuaan (vaikka omistivat Manducankin), joten vähän ihastuin sitten itsekin siihen - ja ihaniin kuoseihin, mitä reppuun voisi saada. Negatiivinen pointti on Tulan hinta (120-130€ uutena) ja käytettynäkin siitä joutuisi maksamaan aikamoisia summia (noin 100€ + ehkä postaritkin vielä). Manducoita olisi löytynyt käytettynä edullisemmin (noin 50€), uutena nekin satasen pintaan.

Kaverilta lainassa olevaa Tulaa testailtiin. Tosi helppokäyttöinen sekä tukevan oloinen reppu! Tyttö repussa ja poitsu "kainalossa". Jotenkin noin ois tarkoitus tehdä siirtymiset.

Repun käyttötarkoitusta pohtiessani päädyin sitten siihen, että molemmat yllämainitut ovat kuitenkin vähän turhan hinnakkaita meidän käyttöön. Pääasiallinen tarkoitus olisi kuitenkin käyttää reppua lähinnä noihin siirtymisiin kotoa varastoon. Kyselin kokemuksia sekä suosituksia parissa fb-ryhmässä ja sieltä esiin nousi mm. Ergo-kantoreppu, Patapum sekä BabyBjörn. Viimeisiä löytyy tosi edullisesti fb-kirppiksiltä ja se olisi varmaan ajanut asiansa siirtymisten suhteen. Aloin kuitenkin pohtia, että mitä jos joskus haluaisin kantaa vauvaa repussa pidemmän matkan. Ehkä repun olisikin hyvä olla vähän ergonomisesti parempi. Noi BB:t ei kuitenkaan ole sieltä parhaimmasta päästä käyttömukavuudeltaan - näin olen lueskellut ja kyllähän se hintakin vähän kertoo näissä reppuasioissa. Katselin YouTubesta Ergon käyttöohjeita ja se vaikutti oikein näppärältä ja hyvältä vaihtoehdolta. Selailin sitten fb:n kantovälinekirppistä ja löysinkin sieltä Ergon sopivaan hintaan.

Ergo-kantoreppu olisi nyt sitten kotiutumassa meille piakkoin eikä se ollut hinnalla pilattu (30€). Reppu on Ergon vanhempaa mallia, mutta sopii meille varmasti oikein hyvin! Ehkäpä kirjoittelen repusta lisää kun saamme siihen vähän tuntumaa :) Toi lainassa oleva Tula on kyllä tosi hyvä, toivottavasti Ergo on tasoltaan samaan suuntaan! Ai niin! Ergon voi laittaa myös selän puolelle ja löysinkin YouTubesta videon, jossa äiti laittaa molemmat kaksosvauvat reppuihin (toisen selkään, toisen eteen) eli ei sekään ihan mahdotonta ole. Ties vaikka hankin toisenkin repun ;)

Haaste: Minkälainen äiti olen?

Sain tällaisen haasteen Elinalta, PikkuPeikkoPrinsessa-blogin kirjoittajalta, joten tuumasta toimeen!

Minkälainen äiti olet?

Mielestäni olen hyvä äiti. Olen nopeasti omaksunut roolini äitinä, mutta pitänyt myös kiinni omasta ajasta. Annan vastuuta paljon isille. Näin jaksan myös itse olla parempi äiti :) 

Olen aika rento ja mututuntumalla elellään meidän perheessä eli en jaksa ottaa stressiä esimerkiksi siitä, jos mediassa nostetaan esille joku tietty juttu, mikä olisi nyt suosituksena vaikkapa vauvan ruokailuun liittyen. Nykyisin äideille tulee paljon paineita ulkomaailmasta: toimi näin, ei vaan sittenkin näin, et kai tee niin, näin on paras, blablablaa. Teen kuten itsestä parhaalta tuntuu ja mikä on paras tapa toimia meidän vauvojen kanssa. Maalaisjärki kunniaan. 

Olen hassutteleva ja tietenkin rakastava äiti. Pusuja, haleja, nauruja, höpötyksiä. Huolehdin vauvojen tarpeista ja pidän kiinni päivärytmeistä - sopeutuen kuitenkin muutoksiin. 

Ja viimeisenä: olen ylpeä äiti, koska mulla on kaksi ihanaa pikkuipanaa :)

Minä ja Nopsu

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 

Ei eroa. Toisaalta en juurikaan pohtinut edes, että millainen äiti minusta tulee. Kai mä ajattelin, että sittenhän sen näkee!

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Noo, luulenpa, että suurimman osan mielestä tapani toimia on ihan jees. Toki joku tiukempi mamma voi ajatella, että olen turhan rento ja että lasten kasvattamisessa pitäisi ottaa kaikki viimeisimmät suositukset  huomioon. Ehkä joku voi ajatella, että olen itsekäs halutessani omaa aikaa, mutta se on vaan voi voi jos joku niin ajattelee :D

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Tällä hetkellä koen, että ei juuri mitään. Tämäkin kysymys voisi olla ajankohtaisempi vähän myöhemmin lasten kasvaessa isommiksi. Nyt kaikki on sujunut kuitenkin vauvojen kanssa hyvin joten teen varmaan jotain oikein ;) Jos nyt jotain mainitsen, niin mun pitäis yrittää saada omat nukkumis- ja valvomisrytmit kohdilleen, jotta olisin vähän virkeämpi. Tällöin jaksais paremmin myös kuunnella kiukuttelua ;)

Mitä teet mielestäsi oikein?

Huolehdin vauvojen perustarpeista ja annan heille huomiota ja rakkautta eri tavoin :)

Hilu ja minä

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Kyllä mä varmaan haluan suojata pistorasiat, kun aika siihen koittaa. Jos kauempaa tulevaisuutta ajattelen, niin luultavasti olen vähän suojelevainen jos lapset haluavat kiipeillä leikkipuistossa tai muualla. En kuitenkaan halua estää heitä kokeilemasta ja opettelemasta erilaisia asioita eli keskilinjoilla mennään: ei liian ylisuojelevainen, mutta hiukan varovainen kuitenkin. 

Teiden ylittämisessä tulen varmaankin olemaan aika varovainen, koska olen ollut sellainen aina. Myös näin aikuisena. Lapsenakin muistan varoitelleeni kavereita ja jäin odottamaan kaukana tulevaa autoa, vaikka muut ehkä kipaisivat suojatien yli. Teen niin joskus edelleenkin. En kai luota autoilijoihin ja mietin joskus, että mitä jos vaikka kaadun tiellä ja auto on jo liian lähellä. Olen muuten kerran kaatunutkin suojatiellä, mutta tällöin kyseisessä paikassa oli liikennevalot.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Näitä tilanteita odotellessa! :D Luulen, että periksi en tule antamaan vaan yritän tehdä lapselle/lapsille selväksi, miksi jotain tiettyä asiaa ei osteta. Annan varmaan raivota aikansa, mutta jos raivo ei lopu niin kaupasta ulos hengähtämään. Muut saavat ajatella mitä lystää, teen parhaani.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Herkut eivät koske lapsia vielä, mutta tulevaisuudessa en aio kieltää heiltä herkkuhetkiä. Huom. hetkiä! Eli herkutella voi joskus, mutta rajansa kaikella eli kohtuudella napostellaan. Luultavasti joku herkku-/karkkipäiväkäytäntö tulee olemaan. Mulla oli omassa lapsuudessani (joskus ala-asteella) karkkipäivä ja mielestäni se toimi hyvin. Saunan yhteydessä sai nauttia saunalimua.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Rytmit ovat aika tarkat, mutta syntyneet vauvojen tarpeista. Ne varmasti tulevat muuttumaan paljonkin tämän vuoden aikana, mutta jää nähtäväksi miten. Ruokailu- ja unirytmit soljuvat arjessamme joko tosi tarkasti tai vähän joustavasti, riippuen täysin päivästä! Rytmi helpottaa päivänkulkua ja kaksosten kanssa toimimista.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivon tietysti, että he ovat tyytyväisiä ja kokevat, että heille on annettu rajoja ja rakkautta sopivassa mittasuhteessa. Toivoisin, että he kokisivat olevansa läheisiä kanssani. 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

No en varmaan vielä juuri mitään, kun nyt huolehditaan pääasiassa vielä vauvojen perustarpeista eikä niinkään vielä kasvateta (toki nytkin jo esimerkiksi kiitetään ruuan jälkeen yms. pientä), mutta toivoisin, että osaisin myöhemmin antaa rajoja, rakkautta sekä vapautta sopivissa mittasuhteissa kuten mielestäni omat vanhempani tekivät. Hyvät käytöstavat, perheen merkitys, ahkeruus ja osallistuminen (oli kyse sitten esimerkiksi vaikkapa harrastuksista tai töistä vanhempana), tietynlainen rentous eikä liian tiukkapipoinen toiminta. Tuollaiset kasvatustavat tulee nyt äkkiseltään mieleen, jotka haluaisin kopioida.

Ulkoiletteko päivittäin?

Vauvat nukkuvat päivittäin yhdet päiväunet parvekkeella. Päivittäin ei käydä vaunulenkkeilemässä. Tilanne olisi toinen jos asuisimme hissillisessä talossa tai maan tasolla. Tämäkin muuttuu varmasti, kun ikää tulee lisää ja ulkoileminen on vielä vähän tärkeämpää niin lapsille kuin minunkin hermoille ;)

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

En ole ajatellut asiaa vielä, mutta tähän pätee varmaan sama kuin herkutteluun eli kohtuudella. Tablettia emme ainakaan toistaiseksi omista ja telkkari on kyllä taloudessamme paljon päällä. Tulevaisuudessa pitää ehkä rajoittaa omaakin katselua..tai no, toisaalta katson telkkaria eniten silloin, kun vauvat jo nukkuvat.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Tuleehan noille aika paljon leperreltyä. Pusutellaan ja halitaan. Kutsun monesti muruiksi tai rakkaiksi. Väsyneenä ollessa on tullut joskus ärähdettyä jos kitistään tai jos aamulla herätään ennen kuin kukko ehtii edes kiekua ;) Mielestäni on hyvä, että lapset näkevät kaikenlaisia tunteita, jotta osaavat sitten itsessäänkin niitä tunnistaa (kunhan ovat isompia) ja selvitä niistä ilman suurta kriisiä.

Haastan vastailemaan:

Nellis - blogi: Vauvakuumeesta ponnistaen

Annika - blogi: Meiän perhe

Sumusade - blogi: Elämää ja sumusadetta

             

Muutaman päivän reissu pois kotoa - mitä mukaan?

Pääsiäistä vieteltiin koko konkkaronkan kesken Kuopiossa: välillä vähän eri osoitteissa, kuitenkin myös paljon yhdessä. Minä olin kaikki yöt naperoitten kanssa minun kotikotona ja mies pari yötä oman perheensä luona sekä meillä yhden. Pitkäperjantaita vietettiin omien perheidemme luona ja lauantaina minä menin naperoisten kanssa toiseen mummilaan, missä isimies siis jo odotteli. Sinne saapui myös vauvojen setä perheineen. Söimme, kahvittelimme ja rupattelimme. Illalla perusmeininkien lisäksi sauna, kyllä teki gutaa! Sunnuntaina limuttelin (en juo kahvia ;)) pikkusiskoni synttäreitä kotosalla ja myöhemmin päivällä lähdin vauvojen kanssa ajelemaan minun ystäväni luokse katsomaan noin kuukauden ikäistä pienokaista :) Napattiin isimies kyytiin matkanvarrelta. Mukava oli nähdä ystävää (ja tietysti pikkumiestä), koska edellisestä kerrasta olikin jo paljon aikaa! Siltä reissulta ajoimmekin sitten koko perhe meille, koska maanantaina lähdimmekin aamupäivän päikkäreiden aikaan omaa kotia kohti.

Takapenkkiläiset: vasemmalla jäbä, keskellä kisu ja oikealla likka

Siinäpä lyhykäisyydessään meidän pääsiäistä, mutta mitä kaikkea pitää ennen lähtöä muistaa, kun on jokusen päivän reissusta kyse:

• vaipat 1 pkt
• sitterit 2 kpl
• pulloja, 2 kpl isoja ja 2 kpl pieniä (pestään käytön jälkeen samantien niin ei tartte ottaa kovin montaa mukaan)
• ruokakassi:
• pakastimesta muutama omatekoinen liha-kasvissose
• kaupan lihasoseita
• kaupan hedelmäsoseita
• ruokalaput
• pari lusikkaa
• korvikemaitojauhetta (2 x Semper-laatikko)
• pari yksittäispakattua valmista Semper 2-korviketta
• lelukaari (irrallinen, paikasta toiseen siirrettävä)
• leikkimatto sekä siihen kuuluva lelukaari
• hoitolaukku: 
• kosteuspyyhkeet
• vaipanvaihtoalustoja
• vaihtovaatteita vauvoille (oiskohan ollut molemmille 5 bodya ja 3 housut + sukkia)
• itkuhälytin
• rautalääke
• d-vitamiinit
• nenäfrida ja keittosuolanenäsumutetta varuilta jne. 
• rattaat
• ulkopäikkäreitä varten molemmille tumput, myssyt ja villasukat. Automatkoilla päällä vanupuvut ja kypärämyssyt.

Noista kertyy jo ihan mukavasti tavaraa! Tällä kertaa emme ottaneet mukaan vaunukoppia, mutta aiemmin nekin ovat olleet mukana ja auto on kyllä ollut aivan täynnä :D Sitterit ei ehkä olisi enää niin välttämättömät, kun lattiallakin aika hyvin viihdytään, mutta ainakin nyt vielä raahattiin ne mukanamme. Niissä kuitenkin yleensä syötetään vauvat, tosin se onnistuisi myös vaikka turvakaukaloissa. Leikkikaaria piti ottaa mukaan kaksi, koska nyt meillä ollaan paljon selällään (ks. edellinen postaus) jonka vuoksi leikkikaaret helpottaa meininkiä, kun naperoilla on lattialla jotain puuhaa. Viihtyvät paremmin, kun leluja roikkuu nokan edessä! Ruokakamoja voisi toki ostaa myös paikanpäältä, mutta helpompi kun ei tartte ekana kauppaan lähteä saatikka nyt pääsiäisenä, kun oli noita pyhiä ja kaupat myös paljon kiinni.

Listasin muistiin omia juttuja myös, koska helposti jotain omia tavaroita unohtuu, kun huolehtii enemmän, että vauvoilla on kaikki tarvittava mukana. Kännykän laturi, vaatteita, hammasharja, oloasu, yöpuku :D Siinä mun lista. Mukaan piti muistaa ottaa myös kissa ja sen tarvikkeet eli ruokaa sekä valjaat. Ja kantokopassa matkustaa kisu tietysti. Mies huolehtii omista tavaroistaan ja useimmiten auton pakkaamisesta. Lopuksi pitää muistaa viedä kaikki roskikset ennen lähtöä.

Siinäpä vähän omia muistilistoja...

Miten teillä valmistaudutaan muutaman päivän reissulle ja mitä tarvitsette mukaan? Vastaukseen voisi liittää lyhyen kuvauksen, millä kokoonpanolla matkustatte :) 

Loppuun vielä "VANKI" :D

Vauvat tutkittavana koulutuksessa: havaintoja heidän kehityksestään, ohjeistuksia ja hiukan turhautumistakin

Tästä tulee pitkä juttu, mutta antaapa "runosuonen nyt sykkiä" oikein olan takaa!


KOULUTUKSESSA TUTKITTAVANA
Viime perjantaina lähdin naperoitten kanssa "koehenkilöiksi" (vauvat, en minä) erääseen jo valmistuneiden fysioterapeuttien, lääkäreiden, toimintaterapeuttien sekä sairaanhoitajien koulutustilaisuuteen. En tiennyt oikeastaan, mitä päivä toisi tullessaan, mutta toihan se...paljon ajateltavaa ja uusia toimintamalleja.

Koulutukseen osallistuneet olivat jakautuneet neljään eri ryhmään ja kaksi ryhmistä havainnoivat meidän tuplien kehitystä (yksi ryhmä tyttöä ja toinen ryhmä poikaa, mutta samassa tilassa olimme) ihan vain käsittelemällä heitä ja seuraillen, miten he toimivat lelujen kanssa, mahallaan ollessaan, selällään ollessaan, istumisasennossa, sylissä jne. Samalla tilanteita videokuvattiin ja myöhemmin myös muut ryhmät pääsivät ilmeisesti tekemään havaintojaan meidän vauvoista, kuten meidän vauvoja havainnoineet pääsivät katsomaan videoita kahdesta muuta vauvasta, joita "tutkittiin" eri huoneissa. Kaikki meni hyvin: naperot olivat tosi reippaalla, iloisella ja hyvällä tuulella, eivät vierastaneet tuntemattomia ihmisiä ja tunnelma ylipäänsä oli tosi kiva. Tässä vaiheessa en edes tiennyt, että minä saisin tietää, mitä havaintoja heistä tehtiin, mutta sainpa kuitenkin!


MITÄ HAVAINNOITIIN?
Eli tutkimusten perusteella molemmilla on lihastonuksen kohoamista, jota minulle selvennettiin siten, että selän puolen lihakset toimivat yliaktiivisesti verrattuna rinnan/vatsan puolen lihaksiin. Tämä näyttäytyi muun muassa mahallaan ollessa, kun molemmat tuppaavat vähän "uiskentelemaan" eli nostavat käsiä sivuille ja jalkoja myös maasta ylös ollen tavallaan rinnan/mahan varassa.

Pulipuli

Tytöllähän ollaan myös ihan kotonakin huomattu paljon yliojentuvuutta käsissä: levittelee niitä paljon sivuille niin, että selkä on vähän notkolla. Niin lattialla kuin sylissäkin, ja myös sitterissä. Pojalla oli tätä joitakin kuukausia sitten, mutta suurin osa ojentelusta meni ohi. Nyt kuitenkin yllätyksenä minulle tuli, että hänelläkin on ongelmia tällä alueella eli tuota selän puolen yliaktiivisuutta ja toisin sanoen rintapuolen heikkoutta. Molemmilla siis sama juttu.


TURHAUTUMISTA
Tietysti hyvä, että nämä asiat tulivat nyt esille. Pojalla on huhtikuussa lastenpolin kehitysseuranta ja toki aion ottaa nämä kaikki seikat siellä esille ja pyydän, että katsoisivat sielläkin myös tytön tilanteen! No, mikä mua sitten harmittaa ja turhauttaa? Se, että näitä seikkoja ei ole osattu katsoa neuvolassa ja meille on annettu mun mielestä pari päinvastaista ohjetta, mitä nyt saimme. Ymmärrän juu, että neuvolan väellä ei ole spesifiä koulutusta (ainakaan tarpeeksi) tällaisiin, mutta silti olen hiukan turhautunut. Sallittakoon se minulle. Kunpa oltais tiedetty näistä asioista aiemmin! Ollaan tämän takia tehty tiedostamatta vähän hallaa noille naperoille :( Viimeksi (ja sitä edellisellä kerralla) muuten neuvolassa otin esille noi Hiltsun käden ojentamiset ja neukku sanoi, että voi tehdä lähetteen heidän fyssarille. Luultavasti siis saadaan fyssariaika, mutta siellä on kuulemma jonoa. Saatiin kyllä myös ohjeena sieltä, että käsiä tuodaan eteen ja kippuraan (niin ollaan tehtykin) sekä mahallaan ollessa käsien alle voi laittaa esim. pyyherullan. Seuraavaksi kuitenkin pari esimerkkiä ristiriitaisuuksista ohjeistuksien välillä:


OHJEISTUKSIA

1. Viime tiistain neuvolassa oli juuri puhetta istuttamisesta ja puhuttiin, että sylissä voi pitää jo hyvin istuvassa asennossa, mutta siten, että vauvan selkä tukeutuu vanhemman rintaan/mahaan. Koulutushenkilöiden ohjeistus oli päinvastainen: Istumassa mahdollisimman vähän tukea selän puolelta, esim. lapsi ei pääsisi nojaamaan vanhempaan, vaan istuisi aktiivisesti. Mikäli ei tunnu onnistuvan heti, niin kättä voi pitää tukena selän takana ja pikku hiljaa vähentää tukea viemällä kättä alaspäin tai keventää käden tukea. Me ollaan tietysti annettu noiden olla istuma-asennossa vain tuettuna eli eipä oo lihaksistoa kehitetty lainkaan.

2. Olen ollut siinä käsityksessä, että vauvoja on hyvä pitää päinmakuulla. Pääsevat niin sanotusti vähän treenailemaan. Ollaankin pidetty heitä nyt paljon mahallaan joka olikin sitten ihan väärä lähestymistapa :/ Eli tällä hetkellä meidän tulisi välttää vatsallaan oleskelua! Hyvin pieniä hetkiä voi pitää, mutta mahdollisimman lyhyitä hetkiä! Ja minä kun oon intoillut, että poika vetää itseään käsillään jo eteenpäin ja likka pyörii hienosti ympyrää tavoitellessaan leluja. Jep, nyt ollaan sit vain selinmakuulla.

Jotta tilanne paranisi, saimme pari muutakin ohjetta:

Lattialta istumaannousut tehdään tosi hitaasti, etenkin takaisin lattialle mentäessä (jarrutellen). Lapsen pään ei tulisi "roikkua" vaan sen pitäisi tulla vartalon jatkona. Mikäli pää "roikkuu", niin rinnan puolen lihaksia voi aktivoida rintalastan taputuksilla. Nostot voi suorittaa niin, että ottaa lasta olkapäiden kohdalta kiinni, mutta ei kuitenkaan liikaa selän puolelta, sillä se provosoi selän puolen lihaksia ojennus suuntaan. Istumaannousuja suoraan lattialta ei olla tehty tähän mennessä lainkaan noiden istuttamisohjeiden vuoksi. Ei oo tuntunu luontevalta nostaa heitä lattialta istumaan tukien olkapäistä, koska istuttamisohje oli, että tuettuna vanhempaa vasten.

Lelukaaren käyttöä suositeltiin kovasti, jotta vauvat voivat selinmakuulla tuoda käsiä ylöspäin erituntuisia leluja kohden. Onneksi meillä on leikkimatto, jonka yllä on leikkikaari, sekä irtonainen leikkikaari, jonka voi laittaa sinne missä milloinkin makoillaan selällään.

Ehkä erikoisin ohjeistus koski suihkuttelua. Me ei vauvoja käytetä varsinaisesti suihkussa vaan peseydytään kylpyammeessa (ja perus pyllynpesut yms. lavuaarissa). Pitää ehkä kokeilla siis suihkutustakin lähiaikoina. Suihkutilassa lapsi siis laitetaan selinmakuulle jonkin alustan päälle ja suihkutellaan rinnan alueelle. Selän puolelle ei kannata suihkutella pitkästi. Jos lapsi kokee suihkuttelun liian "kovana", niin sitä voi keventää laittamalla lapselle harson suihkutettavalla aluelle.

Kaiken tämän lisäksi tytön tulisi saada tuntumaa lattiaan sekä jaloilla että käsillä. Poikahan tömistelee jalkojaan aika paljonkin lattiaa vasten, mutta Hiltsu ei tee niin juuri lainkaan. Eli Hiltsun jaloille aistikokemuksia ja voidaan auttaa siten, että tömistellään kevyesti tytön jalkoja lattiaan.


MIKÄ FIILIS NYT?
Olin kaiken tämän kuultuani (puhelimitse ja mailitse) hiukan ällikällä lyöty enkä tiennyt mitä ajatella. Oikeastaan vähän huolestuin noitten kehityksestä ja säikähdin, mutta nyt kun olen vähän sulatellut asiaa, ei tilanne varmaan ole niin kamala kuitenkaan. Korjattavissa olevia asioita, uskoisin! Mailitse saaduissa ohjeissa oli myös maininta, että lapsilla oli paljon hyviä liikemalleja ja valmiudet edetä kehityksessä :) 

Tuolla fb:n monikkoryhmässä kyselin, onko muilla samoja kokemuksia ja onko mitä neuvoja annettu. Kokemuksia löytyi ja kuulemma keskosilla esiintyy tämmöistä jonkin verran ja myös täysiaikaisilla vauvoilla. Pääsin sinne vähän purkamaan ensimmäisiä tuntoja, jotka olivat vähän huonommat kuin nyt. Eiköhän tää tästä ja ruvetaan nyt sit tekemään ohjeiden mukaan, niin saadaan kehitettyä tuota rintapuolen lihaksistoa! Polikäyntiä odotan myös, jotta pääsen puhutaan näistä jutuista vielä uudelleen sairaalaväenkin kanssa - heillä on kuitenkin paljon kokemusta (keskos)vauvojen kehityksestä.

Jos sinulla on tällaisesta kokemusta, niin kerro ihmeessä!

Viime viikon arkikuulumisia: hemmottelua, neuvolaa, kerhoa, liikuntaa, kyläilyä...

Mitäpä meille kuuluu - no, ihan hyvvää! IpanaApinat möngertävät lattialla jo paljon enemmän kuin aiemmin. Nopsu osaa jopa ryömiä hiukan eteenpäin. Käsillä vetää itseään leluja kohti :) Hiltsu osaa pyöriä mahallaan ympyrää, mutta vielä ei ole hokassut tuota eteenpäin (tai taaksepäin) menoa. Molemmat kääntyvät joinain päivinä tosi paljon kyljelleen, mutta vieläkään ei pyörähdetä selältä mahalleen tai toistepäin. Innolla odotan kehitystä tässä liikkumisasiassa, mutta toisaalta siitä voi tulla myös aika haastavaa, kun molemmat lähtevät kunnolla liikenteeseen! Tässä suhteessa on hyvä, että meillä on pieni asunto. Eivätpähän katoa niin helposti silmistä, ainakaan kovin kauas ;) Kissanhiekkamuruset maistuu varmaan kivasti, niitä kun kulkeutuu aina kissan tassuissa vessasta myös eteiseen. Pitänee aktivoitua vähän enemmän tuon imuroinnin suhteen.

Itse kävin maanantaina vähän hemmottelemassa itseäni: leikkasin hiuksista lähes 15cm pois ja kävin muotoiluttamassa sekä värjäyttämässä kulmat. Olinkin antanut niiden rehottaa ihan miten sattuu :D  että pääsen sitten muotoilemaan ne paremmin. Kävin myös alkuillasta Functional core-tunnilla.

Tiistaina oli vuorostaan neuvolakäynti (noin iässä 7kk 2vko). Mitään ihmeempiä siellä ei kyllä ollut. Tai no fysioterapeutille oltais menossa likan kanssa, koska hän jäkittää ja jännittää niin paljon käsiään sivuille. Kotona yritetään tuoda käsiä keskilinjaan sylissä ollessa ja muulloinkin. Myös pieniä jumppauksia oon nyt tehnyt. Fyssarille on pitkät jonot joten katsotaan korjaantuuko tilanne itsestään ennen kuin sinne edes päästään.

Keskiviikkona oli perinteisesti Ekavauva-ryhmän treffit. Kerhossa keskusteltiin siitä, mikä auttaa jaksamaan arjessa. Koitan muistella mitä listasin...ainakin: lasten hymyt sekä naurut, oma aika iltaisin, liikuntaharrastus, kauppareissut yksin, vuorottelu miehen kanssa ipanoitten hoitamisen suhteen, hyvät yöunet (niin itsellä kuin vauvoillakin), perhe, samassa elämäntilanteessa olevat kaverit joiden kanssa voi viestitellä vauva-arjesta eikä tartte miettiä "kiinnostaako", tukiverkosto ylipäänsä eli myös nettiryhmät jne. Kyllähän tuohon voisi paljon muutakin lisätä, mutta noi nyt tuli äkkiseltään mieleen.

Mitä sinä listaisit? :)

Torstaina päivällä olin vain kotona ipanoitten kera. Alkuillasta otin omaa aikaa käymässä Bodycombat-tunnilla. Muuten päivä oli ihan perus. Ei mitään kummempaa mainittavaa!

Perjantaina lähdin vauvojen kanssa keskustan tuntumaan bussilla aamupäivällä. Menimme "testihenkilöiksi" (vauvat, en minä) jo valmistuneiden fyssareiden, lääkärien, toimintaterapeuttien sekä sairaanhoitajien koulutuspäivään. Naperoiden kehitystä siis havainnoitiin ja videoitiin. Kirjoitan tästä oman postauksen lähipäivien aikana, koska tämä reissu toi vähän uusia näkökulmia meidän toimintaan!

Lauantaina käväisin päivällä taas Bodycombat-tunnilla. Sai vähän virtaa loppupäivään. Illalla tuli pikkusisko käymään, kun oli käymässä samassa kaupungissa kaverinsa muuttoapuna. 

Sunnuntaina kyläilemään tuli vuorostaan ex-työkaverini. Höpöteltiin ja syötiin jätskiä & mansikoita :) Alkuillasta odottelin erästä housujen ostajaa, mutta eipä vaan näkynyt eikä kuulunut. Laitoin facebookissa hänelle viestiä, että oletko tulossa ja kellon lähestyessä 18.30 uuden viestin, koska nouto oli sovittu kuudeksi. No, myöhemmin näin, että oli nähnyt mun viestit klo 19.22, mutta eipä edes viitsinyt pahoitella unohdustaan(?). Ihme touhua...Ymmärrän jos ystävä myöhästyy sovitusta ajasta jonkin verran (ja luultavasti ilmoittaa myös asiasta enkä muuten viittaa tällä kehenkään tiettyyn), mutta kyllä se vähän korpee, kun yrittää myydä jotain pilkkahintaan eikä ostaja ilmaannu paikalle. Jos minä myyjänä kirjoitan omaan kalenteriini, että tällöinjatällöin sovittu jonkun asian nouto niin ostajankin luulis pitävän huoli siitä, että omassa kännykässä/kalenterissa on merkintä, että jotain on sovittu haettavaksi. Hoh hoijaa. Tämmöinen avautuminen vaan...

Eli kaikenlaista pientä kivaa tapahtui (paitsi toi viimeinen juttu) ja tällä viikolla tiedossa ainakin starttaus Kuopioon jokuseksi päiväksi! :)

Takamus ylös penkistä ja liikkeelle!

Otsikon tyyppisesti joudun joskus vähän potkimaan itseäni liikkeelle, mutta kyllä se vaan kannattaa! Nyt oon noin puolitoista kuukautta käynyt liikuntakeskuksessa ja kokeillut erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Jollain viikolla oon käynyt jopa neljä kertaa eli joka toinen päivä maanantaista lähtien, jollain viikolla pari-kolme kertaa. Taitaa kuitenkin olla ihan minimimäärä tuo kaksi kertaa viikossa eli ihan hyvin on homma lähtenyt käyntiin! Kunhan vaan saa ittensä lähtemään niin kyllä se sitten on tuonut hyvää oloa ja energiaa loppupäivään - tai yleensä iltaan, koska useimmiten käyn tunneilla noin klo 16-19 välillä.

On tullu kokeiltua pääasiassa LesMills:n tunteja: bodybalance,bodystep, bodyattack, bodycombat ja bodypump.

• BodyBalance on mukavan rauhallinen, mutta tehokas tunti. Kiva käydä joskus vähän temmoltaan iisimmällä tunnilla. Tunnilla yhdistellään pilatesta, joogaa ja tai chi:ta. Tunnilla harjoitetaan kehon hallintaa, liikkuvuutta, voimaa ja tasapainoa. 
• BodyStep on askeltreeniä ja harjoitusvälineenä tunnilla on korkeudeltaan säädettävä steplauta. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja niiden haastavuutta voi säädellä oman kunnon mukaan esimerkiksi vaihtamalla askeltaminen hypähtämiseksi. Hiukan haastava tunti mulle, koska mun polvet ja nilkat ei oikein kestä hyppyjä. Askeltaminen onnistuu kuitenkin, mutta vähän ärsyttää noi jalat. Raskauden jälkeenhän nää vaivat on tulleet :( 
• BodyAttackia olen kokeillut vain kerran ja oli hiukan liian rankka tälle mun tasolle ainakin toistaiseksi. Kova sykkeennostotunti eikä juurikaan hetkeäkään hengähtää. Pitänee mennä joskus myöhemmin uusiksi, mutta ehkä nyt käyn aluksi vähän muilla tunneilla kohottamassa kuntoa. 
• BodyCombatissa kävin tänään ja tykästyin! Tunti sisältää lyönti- ja potkusarjoja ilman kontaktia. Tunnille on otettu vaikutteita taistelulajeista, joten mukavan erilaista, kun mulla ei taistelulajeista ole mitään kokemusta. Combatin pitäis olla myös tosi hyvä hartiajumituksille ja niitähän mulla riittää! Menen varmasti uudestaan :) 
• BodyPumpissa olen käynyt näistä eniten. Tunti haastaa koko kropan ja lihasryhmät töihin. Lihaskuntoa treenataan tangon ja painojen avulla. Painoja voi itse säädellä helposti, joten tunnista voi tehdä niin haastavan kuin haluaa. Joissain liikkeissä mulla tulee joku outo vihlova/juiliva kipu tuohon peukalon alapuolelle. Mikähän lie siinäkin?!

Bodycombat 63

Videolla Bodycombatin uuden ohjelman (julkaistu vissiin helmikuussa 2015) liikkeitä. Ohjelmat vaihtuvat vissiinkin muutaman kuukauden välein ja "mun" liikuntakeskuksessa uusi ohjelma otettiin käyttöön maanantaina. Eli näillä mennään! (Myös muut LesMills-ohjelmat vaihtuivat)

Les Mills-tuntien lisäksi oon käynyt muun muassa core-tunneilla (pääosassa siis keskivartalon lihakset), core & selkä-yhdistelmässä (pitää mennä toistekin, tekee varmasti hyvää selän jumituksille), kuntopiireissä, kahvakuulassa ja venyttelyssä.

On tosi kiva saada omaa aikaa käymällä myös jossain muualla kuin ruokakaupassa! Treenien jälkeen käyn aina suihkussa ja useimmiten saunassakin pyörähdän hetken aikaa. Ei tartte mennä kotiin hikisenä eikä tartte siellä heti ensimmäisenä rynnätä suihkuun. Ihana lähteä kotiin virkistyneenä ja hyvällä mielellä :)

Ootko käynyt LesMills:n tunneilla? 

Jos olet mikä on suosikkisi?

Jos et, niin mistä luulisit tykkääväsi? 

(Vertais)tukiverkosto vauva-arjessa

Huomenna meille tulee kyläilemään kolme äitiä ja heidän kuusi vauvaansa. Soppaan lisätään tietysti minut sekä meidän pikkuiset eli ihan kivat bileet tulossa ;) Näistä treffeistä mieleen tulikin kirjoittaa meidän (vertais)tukiverkostosta.

Vertaistuki on järjestelmällistä tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä. Vertaistukeen osallistuvat ovat tasavertaisia keskenään ja toimivat yleensä sekä tukijoina että tuettavina. Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpieläneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen. (Ja ihan Wikipediasta lainattua tekstiä :D )

Raskausaikana joka paikassa toitotettiin sitä, kuinka tärkeä tukiverkosto on ja etenkin, kun kaksi vauvaa on tulossa perheeseen samaan aikaan. Koin joskus tämän aiheen vähän ärsyttävänä, koska meillä sellaista fyysistä tukiverkostoa ei ole aivan lähimailla. Sukulaisia ei asu samassa kaupungissa ja parhaimmilla ystävilläkin on paljon muuta puuhaa oman perheen kesken sekä tietysti työt siihen päälle. Aika on siis kortilla! Ymmärrän kyllä, miksi asiasta niin paljon puhuttiin. Olisihan minustakin ihanaa jos voisin viedä vauvat joskus aivan extempore hoitoon vaikka mummilaan tai vaikka tädin, sedän tai enon luokse. Meillä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vaan esim. mummilavierailut pitää tehdä suunnitelmallisesti. Päiväreissuja mummilaan ei olla tehty (matkaa pari tuntia suuntaansa), mutta toisaalta eihän se mahdotonta olisi. Jotenkin sitten vaan ajattelee, että samalla kertaa vois olla sitten useamman päivän. Mutta se extemporehoitopaikka ei noin vaan järjesty - siksi ehkä koin hiukan turhauttavaksi, että kovasti paasattiin sitä, miten on hyvä kerätä tukijoukot ympärille, jotta apukäsiä löytyy. No, kun ei löydy. Onneksi ollaan pärjätty hyvin ilmankin ja varmasti niitä apukäsiä saataisiin kotiin jos tulisi joku sellainen tilanne, että todella kipeästi apua tarvittaisiin. Ja tietysti perhe, vanhemmat ja sisarukset sekä minun että miehen puolelta, on tukenamme kokonaisvaltaisesti vaikkei sitä fyysistä apua kovin usein pääsekään antamaan. Paljon laitellaan kuulumisia kännykän välityksellä!

Sen sijaan vauvautuneita kavereita minulla on yllinkyllin. Työpaikkani nykyisistä ja entisistä työntekijöistä meitä oli jopa viisi henkilöä yhtä aikaa raskaana ja nyt meitä on siis kiva pikkuporukka jakamassa kuulumisia sekä vauva-arjen juttuja. Meidän lapset syntyivät ensin ja koplan viimeinen vauva tasan 3kk meidän vauvoista, loput siltä väliltä. WhatsApp:ssa jutskaillaan ja toki silloin tällöin nähdäänkin. Pari kertaa ollaan nähty koko porukan kanssa ja jokusen kerran yksi heistä (asuu meitä lähimpänä) on tullut vauvansa kanssa meille kyläilemään (ja me käyty myös heidän luona). Tämä on ihan hurjan kiva juttu, koska ollaan niin samassa elämäntilanteessa. Tämän lisäksi entisellä kotipaikkakunnalla on yksi odottava ystäväpariskunta sekä yksi ystävä sai vähän aikaa sitten pienokaisen. Pienokaista en ole vielä edes päässyt näkemään. Täällä samalla paikkakunnalla on myös yksi kaveripariskunta, joka sai myös hetki sitten vauvan. Häntäkin pitäisi käydä katsomassa.

Olen liittynyt moniin facebook-ryhmiin ja niistä tärkeimmiksi on muodostunut Syysmasut, joka muodostui erään keskusteluforumin keskustelijoista (raskausaikana juteltiin enemmän forumilla), sekä loppuvuoden 2014 Monikkoäidit. Molemmissa ryhmissä saa paljon tukea ja vinkkejä arjen kuvioihin. Syysmasuissa ollaan ainut kaksosperhe, mutta ei se haittaa. Samanlaisia kuvioita me käydään läpi, mutta vain kahden kanssa. Voidaan jakaa niitä iloisia hetkiä, mutta uskallamme myös puhua niistä huonommista hetkistä.

Monenlaisten fiilisten jakamista

Monikkoäideistä saan sitä kahteen vauvaan liittyvää vertaistukea tähän meidän arkeen kahden vauvan kanssa - loistojuttu! Kukaan ei syyllistä tai arvostele, mielipiteitä saa toki jakaa eikä kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä. Ryhmäläiset ymmärtävät kahden vauvan kanssa koetut haasteet. Huomisten treffien porukka onkin tästä ryhmästä: pari äitiä olen tavannut jo aiemmin, koska olimme samassa monikkovalmennusryhmässä, mutta muuten ollaan kuitenkin vielä toisillemme tuntemattomia. Toivottavasti treffaamme jatkossakin :) Sama juttu Syysmasuissa, upeaa henkistä tukea "tuntemattomilta" henkilöiltä: on keskustelua vauvojen ruoasta, imetyksestä, arkikuulumisista, nukkumisesta, hehkutuksista ja ärsytyksistä, sairasteluista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olen iloinen, että olen osa näitä ryhmiä :) Lisäksi kuulun pariin muuhun fb:n monikkoperheryhmään, mutta niissä en ole kovin aktiivinen vaan lähinnä seurailen, mitä muut kirjoittelevat ja kommentoin vain harvoin. Niistäkin ryhmistä kuitenkin saa silti myös tukea tähän kaksosperheen arkeen. 

Keskiviikkoisin käydään naperoitten kanssa tapaamassa muita äitejä ja heidän esikoisvauvojaan tuossa läheisellä kirkolla. Kivasti sielläkin juttu luistaa ja hauska seurata, millaisia muitten vauvat ovat ja kuinka äidit heidän kanssaan toimivat. Itse en ole kenenkään kanssa sopinut mitään ulkoilutreffejä, mutta ehkäpä niitäkin tehdään vielä joskus. Yllättäen facebookista löytyy myös meidän oma ryhmä. Oikein mukavaa porukkaa ja kivaa juttuseuraa! Mukava päästä myös kodin ulkopuolelle vaikkei se aina aamuisin siltä tunnukaan. Kerhossa kuitenkin piristyy ja on kiva jakaa kokemuksia.

Viimeisimpänä tukena mainitsen blogit ja etenkin ne, joissa puhutaan arjen hyvistä ETTÄ hankalimmistakin tilanteista. Se tuo jotenkin enemmän sellaista aitoa kosketuspintaa. Niistä saa myös paljon voimaa jos itsellä on ollut samanlaisia hankaluuksia. Voi huomata, että hei en ole ainut näitten ajatusten kanssa, hei kyllä mekin pärjätään kun noikin pärjää, hei kyllä tää tästä setviytyy vaikka nyt tuntuukin vaikealta. Tietysti on ihana myös lukea positiivisia asioita ja ihan niitä perusarjen kuulumisia, millaisia päivärutiineja kullakin on ja mitä kaikkea blogimammojen pikkuiset (tai vähän isommatkin) jo osaavat!

Summasummarum: voisin todeta, että vaikka fyysistä apua meillä ei ole juurikaan lähettyvillä, olen kuitenkin ympäröity ns. henkisellä tuella. On paljon ihmisiä, joille voin vauva-asioista kertoa ilman, että heillä menee korvat lukkoon ;) Minulla on aika kivasti sitä kuuluisaa vertaistukea, vaikkei vertaistukiporukalta juurikaan niitä apukäsiä liikene, kun on ne omatkin nappulat hoidettavana! Mutta se keskustelukin riittää eikä sen tartte olla mitään supersyvällistä vaan ihan niitä perusjuttuja :)

Millaiset (vertais)tukijoukot sinulla on/oli vauva-arjen keskellä? 

Reseptejä jakoon: kana-couscous-kasvisherkku & jauheliha-kasvissose

Löysin tämän vuoden puolella Sosetehdas-blogin ja innostuin kokeilemaan ensimmäisenä broileri-couscous-kasvisherkkureseptiä, koska Jenni Hey Brother!-blogistakin kirjoitteli, kuinka yyber helppoa oli käyttää couscousta ruuanlaitossa. Jenni oli siis myös kokeillut kyseistä reseptiä. Mulla ei ollut couscous:ta lainkaan kokemusta, joten päätin ottaa haasteen vastaan ja kokeilla onnistuuko tällainen rähmäkäpälä saamaan jotain aikaiseksi ;) Oli muuten tosi helppotekoinen sapuska eikä sotkuakaan tullut juuri lainkaan. Voin siis ehdottomasti suositella muillekin eli tässäpä linkki: kana-couscous-kasvisherkku

Eihän se nyt hirmu nättiä ole, mutta maistui kyllä hyvältä ja on maistunut hyvin naperoille!

Sosetta tein sekä pilttipurkkeihin että minigrip-pusseihin.

Tänään päätin tehdä toista lihasosetta pakkaseen käyttäen jauhelihaa sekä kasviksia. Suuntaa otin Sosetehtaan jauheliha-kasvissosereseptistä. Kesäkurpitsan sijaan ostin kaupasta parsakaalia, koska edellisellä kerralla Ekavauva-ryhmän tapaamisessa oli vierailemassa joku ravitsemustyyppi ja hän sanoi, että uusien suositusten mukaan kesäkurpitsaa kannattaisi hiukan vältellä pienten kohdalla, koska se kerää itseensä paljon nitraatteja. Ihan uusi tieto oli tämä koko ryhmälle, mutta itse aattelin, että aion kyllä syöttää pakkasessa olevat kesäkurpitsasoseet naperoille, mutta ehkä en paljaaltaan vaan laitan niitä pieniä määriä johonkin ruokien sekaan sitten. No, anyways...ostin siis tämän tiedon pohjalta kaupasta sittenkin sitä parsakaalia sekä lisäsin soseeseen yhden porkkanankin (hurjaa!). Muuten reseptiikka oli samanlainen kuin Sosetehtaassa (vettä taisin laittaa vähän vähemmän kun minulla ei ollut kahta kesäkurpitsaa).

Minun tekemässä soseessa oli siis tällaisia aineksia:

• 400g naudan vähärasvaista jauhelihaa
• noin 1,7 litraa vettä
• 1 bataatti
• 1 iso porkkana
• parsakaalirypäs (vai miksikä sitä sanotaan?)
• 1 sipuli
• 2 omenaa

Ehdin jo pilkkoa sipulin lohkoiksi, kun tajusin, että munhan piti kuvata ainekset :D

Lyhyesti ja ytimekkäästi valmistusvaiheet:

• laita vesi kiehumaan isoon kattilaan tai kahteen pienempään (Mun olisi kannattanut jakaa kahteen kattilaan, koska yksi kattila oli liian vähän, kun aloin lisäillä aineksia. Jaoin ainekset kahteen kattilaan kesken kaiken, koska tila alkoi loppua kesken)
• esivalmistele kasvikset: pese, kuori, pilko

Tästä näkee vähän, minkä kokoiseksi aineksia pilkoin (omena ja bataatti)

• heitä kiehuvaan veteen jauheliha ja lohkottu sipuli, jauhelihasta irtoavaa vaahtoa voi noukkia kapustalla pois vedenpinnalta. Anna kiehua 5 minuuttia
• lisää bataatti ja keitä 10 minuuttia lisää
• viimeiseksi lisää omenalohkot sekä parsakaali ja keitä vielä 7 minuuttia
• tarkista ainesten kypsyys
• erota ainekset nesteestä (älä kaada nestettä kuitenkaan vielä pois) ja lisää hiukan nestettä, aloita soseuttaminen sauvasekoittimella. Lisää nestettä sen mukaan, miten veteläksi soseen haluat!

Kypsytetyt raaka-aineet ja neste ennen soseuttamista

Valmis sose

Valmista sosetta tuli 7kpl pilttipurkkeja sekä 8kpl minigrip-pusseja. Pusseissa on noin 6 ruokalusikallista sosetta.

Nimikoin tietysti vielä nuo purkitkin ettei mene sekaisin muiden soseiden kanssa. Pitää tietää, mitä lapsilleen syöttää ;)

Mitähän kokeilisi seuraavaksi? :)