Menneen vuoden metkut, uuden vuoden kujeet

Niin se vaan vuosi vaihtui...ajattelin kertoa jos vaikka joltakulta on mennyt tämä tieto ohi ;) Uuden vuoden aatto vietettiin sittenkin ystäväpariskunnan luona, koska mun olo koheni sen verran, että uskaltauduttiin lähtemään heille. Tietysti kysyttiin ensin, haluavatko he ottaa riskiä, että toipilas tulee taloon. Oli oikein mukavaa! :) Tehtiin pizzaa, syötiin vähän namuja, hoidettiin tietysti välissä vauvoja, saunottiin, katsottiin vuodenvaihteessa rakettien pauketta yläkerran parvekkeelta, pelattiin Aliasta ja naurettiin.

Mennyt vuosi 2014 toi elämääni paljon enemmän kuin olisin saattanut aavistaa! Jo useamman vuoden ajan olen toivonut lapsia meidän perheeseen, milloin missäkin tilanteessa: tähdenlennon nähtyäni, uudenvuodentoiveena jne. Niin se vaan elämä voi muuttua hurjasti vain yhden vuoden aikana. Vuoden tapahtumat pyörivätkin tietysti pääasiassa raskauden ja myöhemmin jo syntyneiden vauvojen ympärillä. Tammikuun lopussa (22-23. päivien välisenä yönä) tein positiivisen raskaustestin, helmikuussa kävin varhaisultrassa (10.2.) ja sain kuulla kahdesta pienestä ihmisen alusta.

Helmikuun lopussa matkustin myös itsekseni Malediiveille ja reissasin siellä pienryhmän mukana. Asuimme matkan ajan pienessä laivassa ja seilailimme eri riutoilla ja saarilla. Matka oli ihana ja ai että mä rakastan snorklailua ♥ Enemmän reissusta matkailublogissani :) http://msafiri-traveller.blogspot.fi/  Samalla reissulla olin pari yötä Helsingissä pikkusiskoni luona. Niin ja tietysti palasin reissultani jalka sökönä eli heti, kun lento palasi Suomeen, menin lääkäriin ja seuraavat viikot könkkäsinkin kyynärsauvojen kanssa ;) Ai miksi jalka sökönä...no kun tulin alas palmusta vähän väärällä tavalla - tietysti!

Seuraavaksi vähän reissukuvia. Ai että tulee ikävä!

♥

Pikkufisuja

Upea merenalainen maailma

Tätä kuvaa en uskaltanut näyttää kellekään matkan jälkeen, koska pieni pömppö oli näkyvissä.

Paattimme

Autiolla saarella

Perinteiset hyppykuvat

Upea parvi tällaisia pieniä, ihania "lehtikaloja"

Maaliskuun lopulla paljastimme raskausuutiset tuleville isovanhemmille kasvotusten ja ystäville facebookin kautta. Olin kertonut uutiset sisaruksilleni jo hiukan aiemmin. Huhtikuussa tein aika paljon jo kaikenlaisia ostoksia liittyen vauvoihin. Toukokuussa jännitin kovasti rakenneultraa ja sitä, onko molemmilla vauvoilla kaikki hyvin. Nautin ekoista helteistä, mutta en voinut maata enää mahallani aurinkoa ottaen. Olo alkoi olla jo hiukan tukala selän kannalta ja kesäkuun alussa jäinkin jo pois töistä. Tunsin vauvojen liikkeet jo selvästi.  Kävimme kesäkuussa myös miehen kanssa minilomalla Oulussa. Yövyimme Oulun Edenissä, kävimme kaupungilla pyörimässä, syömässä ja tietysti kylpylässä. Näytin valaalta ;) mutta pidin siitä! Kävimme myös moikkaamassa kaveriani, jolla on identtiset kaksostytöt. Oli hassua ajatella, että meilläkin tulee olemaan kohta kaksi saman ikäistä vilperttiä!

5. kesäkuuta kävimme päiväreissulla Tampereella, mistä tämä kuva

Kuopiossa kotikotona käymässä kesäkuussa. Pikkusiskojen kanssa nautittiin ihanasta kesästä sataman alueella.

Kesän edetessä olo alkoi olla jo aika huono. Pahoinvointia mulla ei ollut juurikaan koko raskausaikana, mutta mahan paino veti kropan lukkoon (selkä), asennon löytyminen nukkuessa oli hankalaa, liikkuminen hengästytti ja hikoilin kuin pieni sika. Onneksi oli kesä eli hikoilu oli tavallaan ihan ok :D Rannallakin kävin useasti nautiskelemassa kesästä: viileä vesi tuntui ihanalta - edes hetken sain tuntea olonsa raikkaaksi. Söin paljon jäätelöä! Kesä oli kuuma ja helleputki vain jatkui ja jatkui. Asuntomme oli kuin sauna!

Heinäkuun alussa rv 28+2 ultrassa toisen ipanan napavirtauksissa huomattiin pientä häikkää. Tilannetta alettiin seurailemaan tiiviimmin: aluksi ultrien välissä oli pari viikkoa, sitten viikko, lopulta kävimme ultrissa noin kolmen päivän välein. Elokuun 11. päivä menimme aamulla taas seurantaultraan ja virtauksissa oli blokki ja toisen vauvan kasvu pysähtynyt. Siirryin suoraan osastolla ja vauvat saatettiin maailmaan jo noin 4-5h ultran jälkeen. Koska pienet syntyivät jo rv 33+2, he olivat osastolla hyvässä hoidossa ensimmäiset viikot. Syyskuussa he kotiutuivat ja loppuvuosi onkin mennyt heihin tutustuessa, uusia taitoja oppiessa, kasvaen ja kehittyen - liittykööt nämä niin vauvoihin kuin vanhempiinkin ;)

Vuoden 2015 uudet kujeet...

....tulevat varmasti olemaan mielenkiintoisia ja ylläriylläri liittyvät varmasti 95% noihin muksuihin. Hampaiden tulo, liikkeelle lähteminen (ryömiminen, konttaus ja kävelykin), persoonallisuuksien kehittyminen...Vauvaelämän ja kodin ulkopuolella toivoisin jaksavani liikkua enemmän ja toiveena on myös ottaa silloin tällöin omaa aikaa erilaisten tapahtumien merkeissä. Liekö sitä pystyis kesällä jossain festareilla piipahtamaan? En haluaisi jumittaa kotona vaan pitäisi pysyä liikkeessä ettei ala pää poksahtaa. Olisi kiva tehdä joku yhteinen perhereissukin ja tietysti nähdä läheisiä sekä antaa heidän viettää myös aikaa näiden pikkusten kanssa.

Kaiken kaikkiaan varmasti hieno vuosi tulossa ja paljon uutta 

sekä erilaista tulee vuoteen mahtumaan! 

Mahtavaa vuotta 2015 lukijoilleni!

Meidän joulu

Vietimme joulunseutua Kuopiossa (23-28.päivä), talvisissa upeissa maisemissa, minun kotikotona. 

Tässäpä lyhykäisesti meidän joulumeiningeistä.

Aattona jokainen heräili omaan tahtiinsa, syötiin aamupalaa ja olla möllöteltiin. Päivällä käytiin sisarusteni kanssa vähän ulkoilemassa pakkasessa ja naperot nukkuivat samaan aikaan kylmässä aittarakennuksessa vaunukopissa (ulkona oli niin kova pakkanen) päiväunet. Ai niin! Otettiin myös erä möykkyä :D Mies vietti aattopäivän kotonaan ja söi siellä, mutta tuli sitten illaksi ja yöksi meille.

Sisarukset otti painimatseja hangessa (en viitsinyt osallistua tän jumittavan kroppani takia) ja vähän pompittiin ja räpsittiin tietysti kuvia :D

Lunta oli kiitettävästi!

Ihana, luminen joulu!

Mölökkyy!

Siinäpä mää

Jouluruuan söimme viiden aikaan kun äitini oli tullut töistä kotiin: tarjolla oli muun muassa perinteiset porkkana-, lanttu- ja imelletty perunalaatikko, kinkkua, rosollia, kylmäsavulohta ja makeaa joululimppua. Joululimppu ja kinkku-yhdistelmä on mun herkkua, sekä laatikot ja kinkku. En niin välitä rosollista tai kylmäsavulohesta :p Jälkiruuaksi meillä on jouluna aina luumu-rusinakiisseliä kermavaahdon kera.

Ruokailun jälkeen alkuillasta istuimme olohuoneessa jakaen kuusen alle kerääntyneitä lahjoja, availimme niitä ja vain oltiin. Lahjoja tuli paljon, vaikka mitään ei oltu toivottu. Itselle tai naperoille. Naperot saivat muutamia leluja, soivan joululaulukirjan, rahaa kevään hankintoihin, myssyt ja tumput.... Itse sain mm. Polar aktiivisuusrannekkeen, johon aion tutustua kunhan tästä paranen, ison huivin/shaalin, yö-/oleskeluasun kotiin (tätä toivoinkin, koska en jaksa kotona pitää farkkuja eikä mulla paljon muita housuja ole paitsi vanhoja olohousuja), saunatuoksuja ja -tyynyn, kuorinta-aineen, lahjakortin Kultajouseen ja S-ryhmälle, kakkulapion (tää tuli oikeesti tarpeeseen :D ) jne jne. Hirmusesti kaikenlaista! Kiitos kaikille ♥

Tänä jouluna meillä oli ekaa kertaa "moderni joulukuusi".

Joulupäivän aamuna herkuteltiin riisipuurolla, ai että se olikin hyvää piiiiitkästä aikaa! Laitoin naperot ulos vaunuihin nukkumaan, koska pakkanen oli laskenut sen verran. Käytiin sitten mun siskojen ja miehen kanssa vähän vaunuttelemassa kylän rannalla. Päivällä/alkuillasta teimme myös visiitin toiseen mummilaan naperoitten ja miehen kanssa. Sielläkin herkuteltiin tietysti jouluruoilla.

Tapaninpäivänä kyläilemään tuli vauvojen isomummi, äidin puolelta, sekä mun enon perhe. 27. päivä kylässä oli toinen isomummi, isän puolelta. Paljon oli siis naperoilla ihastelijoita. Isän äiti oli nähnyt vauvat jo aiemmin, mutta muille tapaaminen oli ensimmäinen.

Pikkutonttujen jouluasut

Joulu oli oikein kiva ja naperoilla oli paljon sylejä. Oli myös kiva, että kaikki saivat tutustua heihin muutenkin kuin parin tunnin ajan. Harmi, kun kotikoti on eri paikkakunnalla ja yksi sisko asuu taas ihan toisessa suunnassa Turussa. Hienoa, että kaikki pyrkii kuitenkin aina olemaan joulun samassa paikassa ♥ Tähän asti se onkin onnistunut. Ja onneksi sentään mun ja miehen porukat on samassa kaupungissa, niin ei tartte ravata eri kaupungeissa! En kyllä ehkä jaksaisi sitä rumbaa? Tai ehkä siihenkin tottuisi. Saas nähä, milloin vietetään sitten eka oma joulu vain kotona. Mies sitä jo ehdotteli, mutta mä saan viettää kotona aikaa ihan tarpeeks. Jouluna on kiva olla isommalla porukalla ja eri maisemissa!

Mitäs mieltä lukijat ovat muuten noista pakkasrajoista vauvojen ulkoilun suhteen?

Voihan kurjuuksien kurjuus / Uusi vuosi!

Olen kipeänä. Eilinen alkoi ihan kohtuullisesti, mutta aamupäivällä totesin, että ai kamala mä olen rikki! Kroppa huusi hoosiannaa - vielä enemmän kuin aiemmin. En tosiaan olisi millään jaksanu pitää edes noita viiden kilon ipanoita sylissä. Voihan *piip*! Ajattelin ensin, että tää on vaan tätä kropan jumia, mutta tulihan se pieni kuumekin sieltä lopuksi. Ja se tietysti maksimoi tän kropasta aiheutuvan kärsimyksenkin aivan omiin sfääreihin. Nastaa!

Uuden vuoden-suunnitelmat oli mennä ystäväpariskunnan ja heidän 3-vuotiaansa luokse nauttimaan ruuasta, juomasta ja seurasta. Oltais siis yöksikin jääty. Nyt meni koko ajatus ihan pipariksi ja mua harmittaa niin kovasti! :( Ollaan siis kotona. Syödään nakkeja, ranskalaisia ja italiansalaattia. Ajattelin myös herkutella tortilla chipseillä ja salsalla...jotain lohtua tähän tämän hetkiseen tilaan!

Eilen otin päivällä ja yöllä vähän nappia, yöllä sit hikoilinkin mukavasti kuumetta pois. Unen saaminen oli hankalaa ja musta tuntuu, että kunnolla nukahdin vasta joskus aamuyöllä. Mies lähti käymään pilkillä, kun mä mutisin sille aamulla, että kyllä mä pärjään, olo oli ihan jees. Ihan hyvin pärjäsinkin aamupäivän, vaikka ipanat ei näköjään nuku enää mukavia kolmen tunnin päiväunia - edes ulkona. Pärjäsin kuitenkin. Mies tuli kotia ja sitten multa loppu energia. Onneksi hän hoitikin muksut pääasiassa, mä koitin ottaa päiväunetkin, mutta plääh. Pari tuntia vain makasin sängyssä eikä uni taas tullut. Kyllästyin ja nousin ylös.

Illemmalla miehen piti lähtee käymään kaupassa ja postissa. Muksut nukkui tällöin "iltapäikkäreitä", mutta herättyään Hilu alkoi kitistä ja karjua. Aattelin et olisko nälkä jo, pojukin vinisi eikä mitenkään ollu hyvä. Paitsi sylissä hetken enkä mä oikeesti jaksanu heitä pitää sylissä kauaa. Tein sit iltapuurot ja siitä alkoi Nopan karjuminen. Ei suostunu syömään, karjui vain sitterissä. Mun oli pakko syöttää neiti, ja hän vetäskin tyytyväisenä lähes kaiken. Lopetin, kun aattelin että ei söis ihan tupla-annosta - siitäkös hän riemastui ja alkoi karjua myös. Puuuuuuh! No, sylissä pidin poikaa hetken vissiin tässä välissä että vähän edes rauhottuisi ja sitten lisää ruokaa tytölle. Koko annos meni, syötän molemmat samalta lautaselta eli siinä oli siis ns. molempien annokset. Hurja puuroneiti! Onneksi mies palaili hiljalleen asioilta!

Saas nähä, miten seuraava yö ja huominen menee. Kuumetta on ja ei. Olo on kuin olisi enemmänkin. Joulusta olisi kirjoitettavaa, mutta just nyt en jaksa.

Kaikesta marinasta huolimatta, 

hyvän uuden vuoden 2015-toivotukset kaikille ♥

Kuvat Ellu&Allu facebookryhmästä. Lupa jakoon!

Jouluisia terveisiä lukijoille :)

Tänä jouluna meillä on kaksi vauvaa mukana joulunvietossa, toisin oli viime jouluna. Viime vuonna näihin aikoihin he (tai ainakin toinen, koska kuka ois uskonut, että kaksi napsahtaa ;) ) olivat totta vain ajatuksissani. "Tulee jos on tullakseen" ja niinhän siinä kävi, kaksin kappalein! ♥ ♥ Enkä voisi onnellisempi olla, että nämä kaksi ihanaa pientä ihmistä saapuivat elämäämme. Enpä olisi viime jouluna uskonut, mikä on tilanne perheessämme vuoden päästä! 

Huomenna lähdemme viettämään joulua uudistuneen perheemme myötä Kuopioon. Ihana päästä näkemään kotiporukoita, herkuttelemaan, lepäilemään (tädit on luvannu ainakin viihdyttää ipanoita!) ja muutenkin kiva vaihtaa hetkeksi maisemaa. Pääasiassa olemme varmaan mun kotikotona, mutta toki käymme myös toisessa mummolassa ja katsotaan, ehditäänkö jonnekin muuallekin kyläilemään. Mitään ei olla sovittu. Mennään, miten jaksellaan ja huvittaa.

Mitään SUURENSUURIA perinteitä ei perheeni jouluun liity. Kun olin tosi pikkunen, vietimme mielestäni joulua enemmän mummoloissa - ainakin sellainen mielikuva mulle on jäänyt. Kiersimme molemmissa mummoloissa samana päivänä/iltana tai aattona toisessa, joulupäivänä toisessa. Kun sitten myöhemmin lapsuudessani ja nuoruudessani viettelimme enemmän kotijouluja, sen tekemiset riippuivat paljon siitä, miten äiti oli töissä. Vuorotöitä kun hän tekee. Jouluateria on siten, että äitikin pääsee siitä nauttimaan. Aikaisemmin ennen töihin menoa tai sitten myöhemmin, kun töistä on jo päästy. Muksuna toki tuli töllötettyä aamulla telkkarista ohjelmia ja edelleen katson Lumiukon ♥ jos satun olemaan hereillä. Ei kuitenkaan stressiä heräämisestä ;) ainakaan ennen...tänä jouluna pitää ehkä nousta vähän aiemmin kuin yleensä :D Niin ja usein aamuisin syödään riisipuuroa, aattoaamuna tai jonain muuna aamuna.

Lumiukko-kappale ♥ https://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk

Jouluaattona äiti luo usein joulutunnelmaa laittamalla joululevyjä soimaan. Kynttilöitäkin palaa kiitettävästi. Yleensä illalla sitten keräännytään yhdessä olkkariin kuusen luokse, jaetaan sen alta lahjat sekä availlaan ne tietysti. Lapsena lahjat piti avata tietysti HETI (ja joulupukki kävi tottakai!), mutta nykyisin ollaan tehty myös niin, että yksitellen avataan ja kaikki katsoo, mitä paketista paljastuu. Sen jälkeen seuraavan vuoro. Maltti on valttia ;) Juodaan glögiä, herkutellaan suklaalla, pipareilla, tortuilla, pelaillaan joskus pelejä, ollaan vaan. Miten milloinkin.

Tänä jouluna joulumme on pikkiriikkisen verran erilainen. 

Meillä on ihan omat pikkutontut tuomassa lisää iloa ja onnea joulunviettoon! 

Ihanaa joulua ♥

Ho ho ho!

Yksi meidän joulukorttikuvista, korteissa ei ollut sensuuria ylläri ylläri ;) Ho ho ho!

Kroppa pettää?

Tämän postauksen aihe on raskauden jälkeinen fyysinen väsymys ja "kolotukset"? En tarkoita valvottujen öiden takia tullutta väsymystä vaan enemmänkin raajojen toimintaa. Mulla on jalat (etenkin polvet, jalkapohjat, nilkat) sekä kädet aivan poikki. Vauvat ovat 4kk ja painavat vasta noin 5kg joten en jaksa uskoa, että voimattomuus johtuu heidän kantamisestaan/sylittelystä. Ehkä hiukan (käsien voimattomuus), mutta ei ainakaan kokonaan.

Raajoja ei varsinaisesti säre, mutta ne ovat voimattomat ja tuntuu siltä kuin joskus kovan hikijumppatunnin jälkeen (silloin joskus kun sellaisia jaksoin harrastaa). Eli semmonen JATKUVA jumitusolo! Joskus tuntuu ettei veri kierrä ja esim. pinniksen vieressä seisominen eilen toista nukuttaessa alkoi koskea jalkapohjiin. Joo, olihan se rankkaa seisoa pari minuuttia... Lattialta nouseminen on hankalaa ja käy polviin. Kolottaa. Tulee kieltämättä vähän vanhamummo-fiilis.

 
Raskaus tietysti verotti lihaksia ja nytkin liikunta on lähinnä vaunulenkkeilyä, ei muuta. Neuvolalääkärille mainitsin jaloista ja sanoi vain, että johtuisko voimattomuus nivelten löystymisestä. No, en tiedä. Facebookin eräässä monikkoryhmässä kyselin, onko muilla tällaisesta kokemusta ja sain vastauksia laidasta laitaan. Jotain syitä tälle voisi ilmeisesti siis olla esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute, joku tulehdus lihaksissa tai se kuuluisa "ei mikään" eli jollain vastaajalla tämmönen tilanne on mennyt ohi itsekseen ja jollain toisella kolotukset ovat kestäneet jo kuukausia ja jopa vuosia ilman syytä - tutkimuksia on tehty, mutta ei löydy mitään. Voihan huokaus - mä en todellakaan halua, että tää olo jatkuu.

Tää on nyt kestänyt joitakin viikkoja eli ei ole koko ajan ollut tällaista, ehkä vajaan kuukauden. Alkaa vähän potuttaa, kun tää tilanne aiheuttaa sen etten halua liikkua sitä vähääkään. Ei paljon huvita lähtee jo valmiiksi jumittavan kropan kanssa esimerkiksi ulos lenkille. En jaksa kantaa vaunukoppia alakertaan ja lähteä vaunulenkille. Ärsyttää ja alkaa jo verottaa vähän mieltäkin.

Tänään kävin ystävän kanssa pizzalla/kebabilla ja kurvattiin kotiin päin apteekin kautta. Ystävän kehotuksesta ostin kalsium- ja magnesiumtabletteja. Lisäksi mulla on kotona vielä rautalääkkeitä (jälkitarkastuksessa hemoglobiini oli hiukan alhainen) ja syön myös D-vitamiinia. Joskus oon napannu myös jäljelle jääneitä raskaus- ja imetysajan vitamiineja. Tammikuussa ois Nopan polikäynti ja aattelin, että viimeistään siellä kysäisen paikalla olevalta lääkäriltä ja fysioterapeutilta, että onko heillä jotain ajatuksia tähän asiaan ja voiko asialle tehdä jotain. Voisiko ottaa verikokeet minusta ja katsoa ees tulehdusarvot ja ne kilpparijutut. Ja voisko ton hb:n katsoa ettei kyse ole vain siitä raudasta.

Kokemuksia tai ajatuksia? Mikä mulla on?

4kk neuvola(lääkäri)

Tänään taivalsin tuulessa ja "ihanan talvisessa" säässä vaunuilla neuvolaan. Raitis ilma teki ihan poikaa, mutta miks pitää hikoilla niin vietävän paljon vaikkei oo edes paljoa päällä? :D Käyntimme alkoi pituuden, painon ja päänympäryksen mittauksella ja hyvin tasaisesti molemmat naperot kasvavat. Noppa on ottanut siskonsa kiinni painossa! Eroa ei ole enää kuin 10g. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillään. Typsy kasvaa pituutta -1 käyrällä ja paino kulkee keskikäyrällä. Poitsu kasvaa pituutta -2 käyrällä ja paino keskikäyrällä.

Hilu-typy

paino 5040g

pituus 57cm

py 40cm

Noppa-poju

paino 5030g

pituus 57,5cm

py 39,5cm

Mittausten jälkeen odoteltiin jonkin aikaa, että pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli sydämet ja keuhkot, tunnusteli reisipulssit ja vatsan. Kaikki on siis kuten pitääkin, molemmilla. Sitten testattiin, kuinka katse seuraa lelua ja nouseeko pää keskilinjassa käsistä vedettäessä. Hyvin sujui nämäkin! 

Lääkärikäynnillä ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Vähän rupateltiin tutkimusten ohella. Käynnin jälkeen jäin vielä aulatilaan syöttämään, koska lähdettiin sieltä sitten suoraan keskustaan pyörimään. Pitihän se taas käydä patonki vetäsemässä naamariin :p Kiertelin parissa liikkeessä ja luovutin myymäni vauvan vaatteet eteenpäin. Taisinpa käydä myös nauttimassa pipari-kaneli-juustokakkupalasen sekä kävin tutustumassa liikekeskuksen lastenhoitohuoneeseen. Se olikin positiivinen yllätys, mikrokin löytyi ja itse asiassa lämmitinkin siinä hiukan maitoa, jonka syötin juustokakkuateriani jälkeen pikkuisille seuralaisilleni.

Huomenna on siis virallinen 4kk-päivä ja ehkäpä kirjoittelenkin myöhemmin omista havainnoistani kehityksen suhteen :)  Seuraavan kerran tapaamme lääkärin lastenpolilla (8. tammikuuta) Nopan kasvuseurannan puitteissa. Seuraava neuvolakäynti on 15. tammikuuta, muutama päivä yli viiden kuukauden iän.

Pientä napinaa

Joulukuu on jo hyvää vauhtia käynnissä ja elämä kotona jokseenkin rutinoitunut. Mies on edelleen töissä, ainakin jouluun saakka. Toivottavasti myös vuodenvaihteen jälkeen hommia löytyy! Minä olen ipanoitten kanssa päivät yksin kotona ja pärjäillään hyvin. Ainoastaan meikäläisen jatkuva väsymys ja laiskuus verottaa. Ihan hyvin saan unta öisin, ei pitäis todellakaan valittaa, MUTTA mä inhoan aamuherätyksiä! Olen aina inhonnut ja inhoan edelleen, VAIKKA ei edes nousta kukonlaulun aikaan vaan useimmiten noin klo 9. Toisaalta mä en mene nukkumaan fiksusti ennen puoltayötä vaan valvoskelen edelleen kuten tapoihini on aiemminkin kuulunut. Olen idiootti! Nyt olen parina päivänä nukkunut päiväunia yhtä aikaa vauvojen kanssa. Eikä mitään puolen tunnin torkkuja vaan ihan pari tuntia oon saattanu nukkua sohvalla, kun ipanat nukkuu parvekkeella. Sen jälkeen onkin ihan typerä olo - enkö mä saanu mitään aikaiseksi tänäänkään? Eikö voitu lähteä ulos lenkille? No ei...kun äiti tykkää vähän nukkua...ipanat sai kuitenkin raitista ilmaa parvekkeella, jee.

No, vaikka olen vähän laiska ollutkin, kyllä mä silti kotia hoidan tässä sivussa. Pyykkikone rumpsuttaa, ruokaa laitellaan, tänään tein joulutorttuja jne. Mua vaan niin ärsyttää toi, että ulos lähteminen on niin hankalaa. Kunpa asuttais maan tasossa tai talossa olisi hissi, voi kunpa! Olis ihan kiva saada vähän happea joskus, alkaa seinät kaatua päälle. Oma vika tietysti ettei jaksa raahata vaunukoppia tonne alas sen pienen kävelylenkin vuoksi. Joskus illemmalla oon yksin kävässy pikkukävelyllä ulkona, mutta vähän pidempiäkin lenkkejä voisi tehdä! Jalatkin vaivaa. En tajua mikä niissä on! Nilkoista reiden yläosaan asti ihan juntturassa. Voimaton olo. Tätä on nyt jatkunut joitakin viikkoja, aiemmin vaivaa ei ollut. Mitä tää on?!!

Tällä hetkellä on siis ihan pikkuisen synkkä olo, kun oon ollu vähän saamaton viime päivinä. Huomenna kuitenkin pitää ottaa itteään niskasta, koska aamulla täytyy olla ipanoitten 4kk neuvolassa jo klo 9.30. Eli ulos on lähdettävä vaunuilla, koska miehellä on auto. Mietin, että ajaisko neuvolasta keskustaan sit bussilla ja kävis vähän siellä haahuilemassa. Kaupunkiin lähtö ei jännitä ja siellä olenkin käynyt vauvojen kanssa vähän tuulettumassa useammankin kerran, MUTTA...mulla ei oo sinne mitään asiaa! Ainut mikä houkuttaa, on mennä Picniciin syömään kana-bbq-patonki :D Muuten sit vaan haahuillaan ympäriinsä eikä sitäkään jaksa kovin kauaa. Olis ees jotain ostettavaa!

Nyt kuulostaa siltä, että oon tosi negatiivinen. Ehkä olenkin vähän, välillä. Mutta kyllä tää tästä - ja nää on pieniä napinoita vain. Tämän hetken fiiliksiä. Ja tiedän ettei pitäisi stressata jos ei muutamana päivänä oikein jaksa mitään. Harmittaa vaan, kun tiedän, että lopulta se ulos lähteminenkin kannattaisi. Saisi vähän virkistettyä itseään. No...huomenna sitten - pakko kun on ;)

Vauvakirja (Anne Geddes: Ensimmäiset vuoteni)

Pyysin nimiäislahjaksi vauvoille vauvakirjat ja sellaiset saimmekin minun siskoilta sekä veljeltä. Olin ehkä vähän tiukkis, mutta halusin juuri nämä tietyt kirjat (ja sen kerroin). Kävin raskausaikana nimittäin selailemassa erilaisia kirjoja Suomalaisessa kirjakaupassa ja tykästyin tähän Anne Geddes:n "Ensimmäiset vuoteni, lapsuusmuistoja" kirjaan.

Ulkoasultaan kirja on sellainen, mistä pidän. Siinä on kauniita värejä sekä kuvia. Sisällöltään kirja on mielestäni monipuolinen: vauva-aikaan keskitytään tietysti enemmän, sen jälkeen joka vuodelle (1-5) on omat sivunsa. Numeroituja sivuja kirjassa on jopa 111!

Vauva-ajan sivuille voi kirjoitella monenlaista tietoa! Sivujen otsikoita:

• vanhempani
• isovanhempani
• ennen syntymääni
• vauvakutsuni
• syntymäni
• muistoja

• viesti vanhemmiltani
• ensimmäiset vieraani
• tapahtumia maailmassa
• nimeni
• kotiintuloni
• kaste/nimiäiset
• sukupuuni
• kolme, kuusi ja yhdeksän kuukautta
• virstanpylväitä
• ensimmäinen hiustenleikkuuni

Näiden lisäksi kirja sisältää kohdat:

• nyt olen 1-vuotias jne. (joka vuodelle omat sivut viiteen vuoteen saakka)
• päivähoidossa
• esikoulussa
• erityisiä tapahtumia
• piirroksia
• kirjoitusta
• parhaat ystäväni
• terveys
• hammaskeijujen sivu

Tällaisen aukeaman jälkeen tulee myös sivut: Ensimmäinen/toinen/kolmas... syntymäpäiväni, valokuvia syntymäpäiviltäni sekä muistoja ensimmäisestä/toisesta/kolmannesta... vuodestani.

• ruokailu
• kädenjälkeni
• jalanjälkeni
• onnenkivet, -kukat ja tähtimerkit
• vanhempieni tervehdys

Takakannen sisäpuolella on myös kirjekuori erilaisia muistoja varten sekä pituustaulukko. 

Lisäksi aukeamien väleissä on tyhjiä sivuja valokuville!

Minä oon laitellut hiukan juttuja ylös jo aiemmin, mutta nyt tässä yön tunneilla aloin kirjoittelemaan tarkemmin - kuvia näistä sivuista en viitsinyt ottaa. Jos ei nyt kirjoittele näistä ihan ekoista hetkistä niin hankalampi palata niihin asioihin myöhemmin! Tästäpä sitten liikkeelle lähti ajatus tästä postauksesta! Ja ehkä tässä jollekin pieni vinkki yhdestä vauvakirjavaihtoehdosta :)

Minulla on myös olemassa oma vauvakirja, jota äitini on jaksanut aika ahkerasti täydentää minun ollessa pieni. Kirjaa on tullut selailtua vuosien varrella useastikin ja siinä on kivoja pieniä muistoja minun vauva- ja taaperoajoista. Ehkä vähän vanhempanakin olen sinne piirrellyt ja harjoitellut allekirjoituksia! ;) Halusin ehdottomasti siis hankkia kirjat myös omille lapsilleni. Nyt vain pitää muistaa täyttää kirjaa!

Onko sinun lapsellasi/lapsillasi vauvakirjaa ja jos on niin mikä?

Tuleeko kirjaa täytettyä aktiivisesti, tai edes silloin tällöin?

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meidän keskiviikko

Kirjoittelin keskiviikkona ylös meidän päivämeininkejä. Huomaa, että iltaa kohden kirjoittelu vähän lopahti, mutta tässäpä tätä tarinaa nyt kuitenkin:

Klo 8 pintaan: Isimies on lähtenyt jo töihin. Vauvat pyörii ja hyörii pinniksessä. Katson kelloa ja mietin: ”Ei kyllä herätä vielä!” Nostan siis molemmat viereen ja koitan torkkua, mutta neitiä ei huvita enää nukkua. Koitan tutittaa neitiä ja pidentää unia.

Klo 8.30-9.00: Kumpikin on hereillä ja ähisee vieressä. Kai se on päivää aloiteltava! Nappasen valot päälle ja saan molemmilta hymyjä. Loikoillaan sängyssä ja vaille yhdeksän käyn lämmittämässä maidot ja syötän ipanat sängyssä.

Klo 9.00-9.30: Ipanat sittereihin, viihtyvät niissä aamuisin hyvin ruokailun jälkeen. Itse menen pesemään naamataulun ja hampaat, minkä jälkeen höpötystuokio ipanoitten kanssa. Nopalla on kivaa leikkikaarta katsellessa, nappaan siis ensin Hilun ”hoidettavaksi” eli yökkäri pois, pyllynpesulle ja päivävaatteet päälle. Hoitopöydällä höpötellään ja hymyillään. Sama homma Noppa-ukkelin kanssa. Kumpikaan ei tykkää, kun pyyhin kosteuspyyhkeellä kasvoja ja kaulaa.

Klo 9.45: Kun molemmilla on päivävaatteet, laitan heidät vielä lattialle möyrimään mahalleen. Hilu on jo niiiiiiin väsynyt, että alkaa pian menettää hermonsa masullaan. Noppa jaksaa vähän kauemmin, mutta lopulta käännän molemmat selälleen.

Helisevät kisu-lelut IKEAsta

Jahas, päiväunien aika, Hilu jo torkkuu silmät kiinni. Nappaan vaunukopat olkkarin ”ihanasta” säilöstä ja mietin, että kaupunkiin vois lähtee, mutta mitä hittoo me siellä! Ei tullu oikein mitään mieleen niin en jaksanu lähtee sinne vaan haahuilemaan. Laittaisko ipanat parvekkeelle nukkumaan? Njääh, laitan sisälle niin voin itsekin ottaa torkut JOS siltä tuntuu (eilen menin päikkäreille seuraksi ja kylläpä nukutti vähän liiankin hyvin). Jos ipanat nukkuu parvekkeella, pitää mun koko ajan kuulostella tarkasti kuuluuko ääniä, koska sisälläkin soi radio lähes poikkeuksetta! Se itkuhälytin...se pitää hankkia!

Klo 9.50-10.15: Päiväunet alkaa vaille kymmenen, molemmat sammuu kuin saunalyhdyt! Petaan vähän petiä, laitan olkkarista jo esiin vedetyt vaunukopat pois ja kirjoitan aamun jutut ennen kuin ne unohtuu. Istuskelen siis tietokoneella, lueskelen blogeja, facebookia, forumeja... Pitäis kyllä vähän siivoillakin! Hmm...jaksaiskohan?? Jahas, Hilu ähisee sängyssä. Käyn kurkkaamassa ovelta ja toivon ettei neiti herää. Kuulostaa taas hirmu räkäiseltä, vaikka hiukan nenäfridalla jo limaa imaisin pois. On muuten molempien mielestä maailman ikävin juttu tuo nenäfrida! Pesen yöllä ja aamulla tulleet pullot, heitän ne steriloijaan ja mikroon. Nyt jotain sapuskaa meikäläiselle, kiitos!

Päikkärit Pupun kanssa

Hilun perinteinen uniasento: kädet levällään sivuilla :D

Klo 10.25-10.35: Mahtavaa, molemmilla silmät auki. Mitä ihmettääääää?!! Nukahtaakohan ne takas vai mitä? Pitääkö mun pukee ne parvekkeelle, siellä nukkuvat yleensä aina hyvin. Käyn laittamassa tutit suuhun. Käyn paistamassa pari kananmunaa ja toivon parasta. Kitinää. Käyn laittamassa taas tutin. Saisinko nyt syödä? Ilmeisesti en...kitinää..tutit.

Klo 10.45-11.00: Pakko hakee tyttö pois makkarista, herättää kitinällään koko ajan pojan. Tuon tytön siis olkkariin ja laitan sohvalle, nukahtaiskohan siihen, katsotaan! No ei. Keksin, että vois antaa vähän maitoa (noin 40ml), koska ei syönyt aamulla aivan koko annostaan. Maitoa siis naamariin ja silmät alkaakin taas luppasta. Vien pinnikseen ja näen, kun veikka heiluu. Älä nyt sinä herää! No, veikka jatkaa uniaan ja kohta pitää vilaista, miten tytön käy.

Klo 11.30-11.40: Molemmat nukkuu, huh. Ottaisinko itsekin pikkutorkut? Jahas, ei ois vissiin pitänyt sanoa tuota ”ääneen”: poika vinisee, täähän menee ihan superhienosti tänään! Lykkään pullon suuhun, se oli odottelemassa sängyn vieressä seuraavaa herääjää. Poika juo maidon (noin 40ml) ja yrittää taas nukahtaa. Hilu nukkuu tällä kertaa tyytyväisenä vieressä.

Klo 12.15: Pientä yninää välillä, unet kuitenkin jatkuvat. Istuskelen koneella selaillen kaikenmoista. Meinaan rueta imuroimaan, mutta en uskallakaan, koska varmaan sit ipanat heräis. Pyyhin sen sijaan pölyjä ja totean, että jospa mies hoitais imuroinnin.

Minun sekasortoinen Valtakuntani

Klo 12.50-13.00: Noppa alkaa heräillä ensin ja kello on sen verran, että saakin herätä. Haen hänet nopsasti pinniksestä pois, että neiti saa nukkua vielä hetken. Sylittelyä hetki ja taas mönkimisharjoituksia lattialla. Sitten herää Hilu-neiti, hän ei viihdykään lattialla. On ilmeisesti nälkä joten käyn lämmittämässä maidot.

Klo 13.20-14.00: Maidot juotu ja nyt viihdytään taas hetki lattiallakin. Nappaan kosteuspyyhkeet sekä vaipat ja menen lattialle vaihtamaan vaipat. Molemmat hyvällä tuulella, ilmeisesti näytän hauskalta, koska äänettömiä naurujakin saan!

Päätän sittenkin olla reipas ja imuroida. Lisäksi haluan testata, miten ipanat reagoi imuriin ollessaan hereillä. Ei vaikutusta! Hyvin sain imuroitua asunnon. Nyt olis ihana saada vielä korjattua ylimääräisiä rojuja nurkista pois. Jaksaisko vaihtaa jouluisemmat verhot? Pullonpesua jälleen. Ipanat sittereissä.

Klo 14-14.15: Laitan pyykkikoneen pyörimään. Noppa-poju väsähtää sitteriin ja kannan hänet pinnikseen päiväunille. Hilu sylissä ja lattialla, pientä kitinää. Taitaa väsyä hänkin, vien pinnikseen unille. RUOKAAAAA, minulle!

Ite tehdyt jauhelihapihvit, kermapotut ja porkkanaraastetta. Kaverina ruisleipä juustolla.

Telkkua, vähän suklaata...jatkan pölyjen pyyhintää.

Klo 15.00: Naperoiset heräävät. Olkkarin lattialle touhuamaan. Laitan pyykit samalla.

Klo 15.30: Ruokailua. Iskä tulee kotiin!

Klo 16.00: Pieni kävelylenkki yksin, kotona seurustelua ja olla möllöttelyä.

Klo 16.50: Nuokkuminen alkaa taas ja unien aika.

Klo 17.00: Omaa aikaa!

Klo 17.50: Ipanat herää.

Leluja katsellaan jo ihan eri tavalla kuin pari viikkoa sitten!

Klo 18.10-18.30: Bataattisosetta naamariin ja maitoa päälle - hyvin maistuu!

Klo 18.40-19.00: Hilu käy ottamassa ehkä noin vartin torkut.

Klo 19.15-20.00: Iltapesut, yökkärit päälle, iltamaidot. Vähän valvoskelua ja sitten sänkyyn.

Klo 20.45: Molemmat nukkuu – ainakin toistaiseksi!

YÖ:

Klo 01.45-02.00: Molemmat herää syömään. Vaihdan myös vaipat.

Klo 6.40: Mies hoitaa tämän syöttökerran

Seuraava aamu alkoi noin klo 9.