Voi itku! / Vauvoista erossa oleminen

Onko tää nyt niitten kuuluisien hormonien syytä? Tää, että pala on kurkussa millon mistäkin asiasta?

A tear is made of...1% of water and 99% of feelings...

 Toissapäivänä oltiin lounaalla sairaalalla (saan btw ilmaisen lounaan päivittäin, koska olen "imettävä"/maitoa pumppaava äiti) ja mitähän lie aloin ajattelemaan...vauveleita varmaan pääasiassa...mutta siis iso pala nousi kurkkuun siinä syödessä, ja aivan puskista tuli se tilanne. Aloin sitten pohtimaan, kuinka kerron miehelle, että nyt itkettää ja pelkästään se "ajatusleikki" sai kyyneleet melkein kihoamaan silmiin. Joutui ihan tosissaan pidättelemään itkua! No, sitten sanoin asian miehelle tyyliin: "hormonit alkaa ottaa minusta valtaa, nyt itkettää" ja siinäpä sitten alko kyyneleet valua suurin piirtein pitkin ruokapöytää, kun sain asian ilmaistua!

Tuossa eilen illalla kotona tuumailin ääneen, että pitää varmaan herätä yöllä pumppaamaan maitoa ja että maito ei oo noussu nyt yhtä hyvin kuin pari päivää sitten. Tän jälkeen aloin mielessäni tosissaan miettimään, että hitto vieköön mä oon pumpannu liian vähän (suositus 3h:n välein) ja nyt oon pilannu koko jutun! Paska äiti, ei saa edes kunnolla maitoo tulemaan vauvoilleen. Ja taas päästiin siihen, että piti tehdä työtä sen eteen ettei käynyt kuten ruokapöydässä. Mies meni nukkumaan tietämättä näistä mun ajatuksista...ja sitten kävikin niin, että kun yksin jäin vielä olkkariin, en voinut enää pidätellä vaan itkuhan siinä pääs.

Jos joku sanoo jonkun asian vähän "väärin" tai ilkeään sävyyn (sitä tarkoittamatta), alan itkeä sisäisesti. Vauvojen luona on useammankin kerran meinannu tulla tippa linssiin, kun oon vaan katsellut heitä. 

Eräällä forumilla minulta myös kysyttiin:

"...miltä tuntuu kun vauvat nyt ovat maailmassa, mutta kuitenkaan eivät vielä teidän kanssa kotona? Lähinnä siis sitä, että onko erossaolo aiheuttanut jotain voimakkaampaa tunnemyllerrystä, vai auttaako siinä juuri tuo, että pääsee katsomaan ja hoitamaan aina kun siltä tuntuu?"

Vastaukseni kuului näin:

"Vauvoista erossaolo ei tunnu nyt vielä ainakaan ihan järkyttävän kamalalta. Hoito on loistavaa ja henkilökunta ihan bueno! Tiedän, että vauvojen on hyvä olla ja heidän pitää nyt saada ottaa tämä oma aikansa hoidossa. Heidän paikkansa olisi kuitenkin vielä masussa, joten mun pitää nyt vain odotella, että saamme heidät kotiin sitten kun aika on oikea! :) Toki välillä tulee tunne, että vauvojen pitäisi olla kotona. Ja olisihan se ihanaa. En kuitenkaan anna tälle tunteelle liikaa tilaa, koska muuten itkisin kaikki illat varmaan. Kuulostaa hassulta, mutta tuo osastolla käyminen vie kyllä veronsa, vaikka käymmekin siellä vain pari kertaa päivässä. Lähtöön pitää kuitenkin aina "valmistautua", siellä vietetään aikaa vauvojen kanssa ja sitten ajamme kotiin ilman heitä. Ja just nyt kun tätä alan ajattelemaan, niin vähän tulee pala kurkkuun :( "

Ja totta tosiaan. Taas on itku-fiilis, kun laitoin ton vastauksen tähän ja luin sen läpi. Ja kun mietin, mitä laitan tämän postauksen otsikoksi.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Johtuukohan tää puhtaasti hormoneista vai siitä, että oon erossa vauvoista (ei pitäis tommostakaan kirjoittaa...tai jos nopsaan vaan kirjoitan ajattelematta niin ehken ala volisemaan!). Tuleeko tämmösiä itkujuttuja myös, vaikka vauvat olisikin jo päässeet kotiin? Oon kuitenkin mielestäni ihan positiivisin mielin noin yleisesti ottaen, vaikka tilanne nyt onkin se, että vauvat eivät ole kotona. Siksi vähän hämmentää nää fiilikset, jotka tuntuu tulevan yhtä nopeasti kuin menevät ohikin.

Sektiosta toipuminen [varoitus: sis.yhden kuvan (ei paha!)]

Pari toivetta on tullut teiltä lukijoilta, että leikkauksesta toipuminen kiinnostaisi aiheena. Minäpäs koitan siis jotain raapustella...

Toipuminen lähti minulla hyvin käyntiin heti leikkauksen jälkeen. Heräämössä kuvailin kipua numerolla 3, kun kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10. Sen suuremmaksi se ei juurikaan noussut koko osastolla olemisen aikana. Heräämössä mulla alkoi silmät ja nenä kutisemaan. Kysyin, onko se ihan normaalia, koska aiemmin hoitajani heräämössä oli sanonut, että pitää ilmoittaa jos alkaa kutista rintakehän kohdilta. Hoitaja sanoi, että ei oo vastaan tullu hänelle tapausta, jolla olisi silmät ja nenä alkanut oireilla :D Sain kutinaan ja silmien vuotoon ihan jotain perusallergialääkettä. Myöhemmin heräämöstä päästyä kutina yltyi ja noin 1,5 vuorokautta mä sitten vaan kutisin jalkapohjista kaulaan saakka - liekö puudutteet aiheuttaneet jonkin reaktion. Sain taas allergialääkettä, mutta ei se oikein auttanut. Eka yö meni aika onnettomasti eikä suinkaan edes kipujen vuoksi vaan sen hiton kutinan! Heräilin koko ajan rapsuttamaan millon mistäkin...kuulostaa hauskalta, mutta EIPÄ OLLU :D No, mieluummin kutina kuin kipu.

Kipulääkkeissä en säästellyt osastolla vaan otin kaiken mitä "tarjottiin" eli jos tultiin kysymään "onko kipuja, haluatko lääkettä", niin vastasin joo vaikken kivuissa kierinytkään. Yleensä 3 x vrk nappina toimi Panadol 1g +Burana 600mg, sitten pitkävaikutteinen lääke 2 x vrk ja lyhytvaikutteinen myös olikohan 2 x vrk. Mies kärräsi mua omalta osastolta vauvateholle pyörätuolilla, koska matkaa tuli sen verran enemmän, että olisi ollut ikävää kävellä sitä väliä monesti päivässä. Leikkauksen jälkeisenä aamuna ja lounasaikaan mulle tuotiin ruokatarjotin. Mies toi sen jälkeen vielä päivällisen ja muistaakseni iltapalan, seuraavina päivinä kävelin jo itse hakemaan ruuat. Jokusen kerran kävelin myös vauvateholle katsomaan vauvoja ja tulin pois tuolilla. Ihan kohtuullisesti siis pystyin liikkumaan jo osastolla ollessa.

Kotiuduin torstaina 14.8. kun vauvat syntyivät maanantaina. Olin vähän yllättynyt, kuinka äkkiä leikkauksen jälkeen kotiutus tapahtui. Sanoinkin tästä jollekin hoitajalle/kätilölle ja hän sanoi, että kun tuntee pärjäävänsä kivun kanssa kotona perus Burana +  Panadol-kivunlievityksellä, on turha jäädä osastolle. Pitkävaikutteista lääkettä mulle ei ois enää edes annettu (olikohan, että sitä saa kaksi vuorokautta) ja oloni oli ihan OK, joten kotiin mars mars!

Nyt kotona ollessa olen syönyt Panadolia (1g) ja Buranaa (600mg) kolmesti vuorokaudessa. Tais joku päivä unohtuakin yksi kerta eli tosi hyvin oon noilla pärjännyt. Pääasiassa kipuja ei ole paikallaan ollessa lainkaan! Pientä kipua tuntuu lähinnä noustessa jostain, esim. sänky, sohva tai tuoli. Liikkuminen on hitaampaa, mutta aika helpolla oon tainnu päästä! Makuuasennosta pitää nousta kyljen kautta välttäen vatsalihasten käyttöä, jos niitä nyt ylipäänsä on jäljellä (toki leikkauksessa ne myös hiukan saattavat revetä). Etenkin aamuisin on vähän hankalampaa päästä ylös sängystä, mutta siis kaiken kaikkiaan on menny tosi hyvin! Eikä tuo mun kipukaan oikeasti ole juuri mitään haavan kohdilla. Välillä muu maha tuntuu "painavalta" ja siltä, että siellä sisuskalut heiluu miten sattuu :D Normaalia kuulemma, kun iso leikkaus kuitenkin takana...ja MÄ luulen, että oikeesti ne sisuskalut ettii siellä oikeita paikkojaan ;)
.
.
Kohta tulloo se kuva :D
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Maanantaina 18.8. otettiin tikit pois, joita oli muuten kaiken kaikkiaan 6kpl! Leikkaushaava on tosi siisti ja kehuttiin osastollakin, että "onpa lääkäri tehnyt siistin haavan ja ompeleet" :p  Tikkien poisto tapahtui neuvolassa viikon päästä leikkauksesta. Ei tuntunut missään. Hyvin olen siis toipumassa leikkauksesta :)

Mies halus ihan välttämättä piirtää tohon mahaan tommoset kasvot. Taloutemme kolmas lapsi (mies siis)? :D Mulle tuli piirroksesta mieleen kukapa muukaan kuin Mörkö, hah! Örrrrrrrr...rrrrrrrr. Ja nyt mies sitten sanoi, että Mörköä hän olikin yrittänyt piirtää! No, hyvin onnistui, kun mulle tuli se heti mieleen!

Vauvojen ensimmäinen viikko

Viikko elämää (mahan ulkopuolella) takana päin! Uskomatonta, mutta totta! Vähän sumussa tää viikko (etenkin ekat päivät) meni, ja ehkä siksi on myös ollut hankala tarttua näppikseen ja aloittaa kirjoittamaan kuulumisia. Yritän kuitenkin edes suurpiirteisesti kertoa, mitä meille kuuluu :)

Pari ensimmäistä päivää molemmat vauvat viettivät vauvateholla keskoskaapissa. Miehen sanojen mukaan (itse olin vähän tokkurassa) vauvat saivat siis sellaisen putken kautta ilmaa ja jonkinlaista painetta, jotta keuhkot pysyvät paremmin toiminnassa. Käsitykseni oli, että olisi ollut jotkin happiviiksetkin, mutta ei ilmeisesti ollutkaan. Lisähappea ei siis tarvittu (jos tuo mies nyt muistaa oikein :D ). Molemmat saivat keskosnesteitä (en muista muuta kuin, että sisälti mm. kaliumia) tipan kautta, tyttö pari päivää ja poika pari päivää vielä tytön jälkeen. Tytön maitoannosta nostettiin, koska keskosnesteitä ei enää mennyt. Oliskohan parin päivän iässä noi maitomäärät ollu tytöllä 10ml ja pojalla 5ml. Ruokailu (luovutettu maito, ei korvikkeita) hoidettiin nenämahaletkun kautta.

ma 11.8. 

• Syntymäpäivä: Molemmat isän rintaa vasten kenguruhoidossa, minä katselin vain sängyltä, kun olin vasta tullut leikkauksesta + heräämöstä
• Poju sai valohoitoa yön yli bilirubiini-arvojen vuoksi

Poju valohoidossa

ti 12.8. 

• Ekan kerran molemmat mun syliin ja kenguruun
• Ekat vaipan vaihdot (siis niin että äiti & iskä hoiti homman) keskoskaapissa
• Letkutettiin vauvat ja illalla tyttö kävi vähän tissilläkin ihmettelemässä "hei mikä tää on!?"

Kenguruhoitoa

Pikkutontut: vasemmalla Tyttö ja oikealla Poju

Pikkutyttöni mun

 

ke 13.8. 

• Molemmat pääsivät pois teho-osaston puolelta jatkohoitohuoneeseen. Aamulla saavuttiin katsomaan vauvoja ja kaapit oli tyhjänä. Siinä olisi voinut vähän säikähtää, mutta tosiaan oltiin vaan vaihdettu huonetta ja vauvat olivat kaappien sijaan vierekkäin avolämpösängyssä :) Hienoa!
• Sängyn pohjan lämpötilaa voi säätää, vauvojen oma lämmönsäätely ei toimi vielä hyvin
• Molempien aivot ultrattiin, kaikki kunnossa
• Ekat vaipan vaihdot SEKÄ pyllyn pesut lavuaarissa. Iskä hoiti tyttöä, hän oli oikein tyytyväisenä koko hoidon ajan. Minä hoidin pojun ja pesujen aikana alkoi hirmunen heiluminen sekä kitinä :D Suu ammollaan tyyppi huusi, minkä vuoksi laitettiin vielä poju tissiä ihmettelemään, mutta siinä sitten rauhotuttiinkin niin, että suu pysyi tiukasti kiinni :D

Tyttönen & Poikanen vieretysten lämpösängyssä

Vasemmalla Poikanen, oikealla Tyttönen

to 14.8.

• Ensimmäiset vierailijat (uunituoreet isovanhemmat ja täti) eli minun vanhemmat ja pikkusisko kävivät katsomassa vauvoja. Kaikki oli onnesta soikeena ♥ Kuvia räpsittiin vaikka millä kokoonpanoilla ja ihasteltiin pieniä tirriäisiä!
• Minä kotiuduin osastolta illalla vierailun jälkeen

Toukat

la 16.8. 

• Toiset isovanhemmat vierailulla ja illalla myös ystävä M pikkutyttönsä kanssa vauvoja ihmettelemässä!
• Molempien vierailukäyntien aikana tehtiin iskän kanssa nää perushoidot mitä yleensä aina osastolla käydessä eli lämpöjen mittaus (ei ihan joka kerta), vaippojen vaihdot, ruokinta/letkutus
• Hiljalleen aletaan myös opettelemaan syöntiä ruiskututin kautta eli vauva imee itse maidot ruiskusta, minkä päähän on laitettu sellainen tutti
• Tyttönen söi muutaman millin aamulla tutista ja seuraavana yönä oli syönyt muistaakseni jopa 15ml! 

su 17.8. 

• Tänään tyttösen kertamaitoannos 24ml ja poikasen 20ml. Tyttö söi itse tutista kaksi kertaa päivän aikana (muulloin letkun kautta), mahtavaa! Poju ei oikein jaksa vielä imeä, mutta pari milliä meni taas, kun vähän kokeiltiin. Pienestä se lähtee :) Loput letkusta.
• Kylvetettiin molemmat ensimmäistä kertaa :) 
• Molempien painot nousseet! Syntymän jälkeen painot siis lähtivät tippumaan hiukan alemmas, mikä on täysin normaalia. Jonkin verran paino tippui, mutta tänään lähdettiin kipuamaan jo hiljalleen ylöspäin!

ma 18.8. 

• Pienet rakkaat syntyivät VIIKKO sitten: tyttö tänään 1690g ja poika 1400g. Hiljalleen paino lähtee nousuun :) Pojan paino nyt 5g alle syntymäpainon!
• Aamuhoitojen jälkeen lääkärin kierto: ei mitään moitteita, kaikki hyvin. Maitomääriä nostettaisiin seuraavilla aterioilla. Tytölle 30ml ja pojalle 25ml. 
• Iltahoitojen aikana molemmat virkeinä ja ihanat nappisilmät katseli taas vähän mihin sattuu :) 
• Tytölle puettiin illalla vähän enemmän päälle ettei lämmöt laske. Sängyn lämpötilaa oli hiukan laskettu , koska pojalla oli lämmöt ollu vuorostaan vähän korkeammalla

Asumme aika lähellä sairaalaa ja ollaan nyt käyty siellä useimmiten kahdesti päivässä hoitojen aikaan. Hoidot tapahtuvat kolmen tunnin välein ja jos olemme paikalle, teemme hoidot itse. Syöttäminen tapahtuu sylissä, hoitajat syöttävät useimmiten sänkyyn, koska vauvat tarvitsevat myös paaaaaaaljon lepoa ja on turha heitä sieltä nostella joka kerralla. Tästä puhuimmekin yhden hoitajan kanssa eräänä päivänä, että se on ihan normaalia eikä johdu siitä etteikö vauvoja haluttaisi pitää sylissä :) Säästävää hoitamista kuulemma, liekö virallinen termi? Täysin ymmärrettävää kuitenkin ja kuten hoitajakin sanoi, vauvojen pitäisi olla vielä mahassa ja siksi tarvitsevat myös tuota rauhaa "vain olla".

Vauvoilta mitataan painot joka päivä, mutta muut mitat (pituus ja pään ympärys) katsotaan aina, kun tulisi täysi raskausviikko täyteen. Meillähän raskausviikot tuli aina täyteen lauantaisin eli...

RV 34+0 (la 16.8.2014)

Tyttö: 1655g/44,6cm/28,6cm

Poika: 1355g/42,8cm/27,9cm

Ajattelin kerätä näitä mittatietoja jatkossakin ainakin noin kerran viikkoon. Painojahan vois seurata vaikka päivittäin, mutta katsotaan nyt muistanko niitä kirjata ylös :) Kokonaisuudessaan kaikki on mennyt aivan loistavasti! Hoitajat kehuu, että vauvat on hyvin tasaisia ja tyytyväisiä tapauksia. Ei ole otettu takapakkia missään asiassa. Tytöllä on muutama pulssin lasku ollut (kerran päivässä/yössä muutaman kerran tässä viikon aikana), mutta itsestään on korjannut aina tilanteen ja kuulemma hyvin normaalia nämä laskut eli ei kannata huolestua. Nenämahaletkujen lisäksi molemmilla on parit piuhat, joiden avulla seuraillaan monitorilta pulssia, hengitystä ja happisaturaatiota. Hoitajat ovat olleet tosi mukavia ja koska kaikki on mennyt niin hienosti, ei ole ollut mitenkään kamalaa jättää vauvoja osastolle. Tokihan heidät kotiin haluan heti kun mahdollista, mutta siis ei tarvitse stressata ja pelätä, että tapahtuisi jotain ikävää, koska molemmilla on mennyt niin hyvin :)

Olisiko jotain, mistä haluaisitte tietää? :)

Kirjoitan oman postauksen leikkauksesta toipumisesta myöhemmin. Sitä oli joku lukija toivonut :)

Lisään tähän postaukseen myöhemmin muutaman kuvan jos saan mieheltä luvan. Hän on ollu vähän sitä vastaan, että nettiin laitettaisiin kuvia vauvoista...mutta jos nyt muutaman sais joskus edes laittaa?! No, katsotaan :D Käy siis kurkkaamassa postausta myöhemminkin jos vaikka kuvia olisi ilmestynyt ;)

Kiitos, kiitos, kiitos!

Kiittelen edelleen kaikista onnitteluista, mitä olemme saaneet erilaisten tahojen kautta. On tullut halauksia, suullisia onnitteluja, tekstiviestejä, kortteja, blogi-viestejä, fb-viestejä...kukkia ja ihania lahjoja.

KIIIIITOS ♥

Kukkasia mieheltä!

Magneetti ja tuoretta äitiä itkettänyt kortti ;) vauvojen tuoreelta tädiltä, minun toiselta siskoltani.

 "Omat lapset, pienet linnut

kannoitte alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, 

syliisi saatte ottaa sen.

Tunnette kädet, pienet, hennot.

Tunnette posket pehmeät.

Voisiko olla kauniimpaa,

kuin alku uuden elämän."

Kukkakimppunen omilta vanhemmiltani, uunituoreilta isovanhemmilta (ei aiempia lapsenlapsia)!

Edelleen minun vanhemmiltani ja toiselta siskolta sekä veljeltä = vauvojen tädiltä ja enolta

Tyttö-setti ja Poika-setti :)

Ruusuja toisilta isovanhemmilta. Suklaatakin sain ja ei kestäny herkut kauaa... ;)

Mielettömän suuri (ei oikein selviä tästä kuvasta) kukkakimppu työkavereiltani!

Päivitystä vauvojen voinnista tulossa. En vaan millään oo jaksanu näpytellä vielä...Huomenna (maanantaina) tulee jo YKSI VIIKKO syntymästä, joten jos tekisin sitten sellaisen "ensimmäinen viikko-postauksen" :)

Syntymäkertomus / vauvojen synttäripäivän tapahtumat (11.08.2014)

Ekanakin suurkiitokset kaikille onnitteluista! Oli iloa lukea niitä :)

Mitenhän mä oikein alottaisinkaan kertomaan näitä viime maanantain tapahtumia!?

Ultran uutiset ja seuraukset:
Aloitan alusta eli siitä, kun lähdettiin ultraan taas katsomaan, mikä tilanne on. Raskausviikothan olivat tällöin 33+2. Ultra oli aamusella noin klo 9.30. Ensin lääkäri halusi katsoa tällä kertaa painoarviot ja niiden mukaan tyttö olisi kasvanut ihan hyvin viime arviosta, mutta poika ei lainkaan. Edellisestä arviosta oli kuitenkin aikaa jo viikko-pari. Sitten katsottiin virtauksia ja pojan kohdalla lääkäri totesi hyvin pian, että "nyt tänne on tullut selvä blokki...kyllä tämä raskaus kannattaa nyt purkaa". Melkein samantien hyppäsin pediltä ylös ja lääkäri kyseli, milloin olen viimeksi syönyt ja juonut. Sanoin, että aamupalaa söin/join klo 8 pintaan. Lääkäri sanoi, että siinä tapauksessa vauvat leikataan tänään ulos iltapäivällä jos se vain suinkin on leikkaussalien suhteen mahdollista. Soitteli sitten osastoille ja sinnepä me sitten lähdettiin. Kello oli noin 10, kun olin osasto 5:llä makoilemassa ja minulle tultiin selittämään, että leikkaus olisi noin klo 14 ja minulle laitettaisiin piakkoin tippa käteen sekä katetri. Selvä. Leikkaava lääkäri kävi pikaisesti juttelemassa ja sovittiin, että mies ei tule leikkaussaliin, koska siellä on muutenkin niin paljon ihmisiä ja se oli lääkärin suositus.

Leikkauksen valmistelu:
Kello 14 minut kärrättiin leikkaussaliin. Mies ohjattiin omaan paikkaansa odottelemaan. Leikkaussalissa oli tällöin vasta ehkä noin 4 henkilöä. Minulle esittäydyttiin ja anestesiahoitaja(?) sanoi pitävänsä mun tilasta huolta siinä mun pään luona. Anestesialääkäri tuli paikalle ja kyyryssä/kippurassa kylkiasennossa minulle laitettiin puudute selkään. Se ei tuntunut juuri millekään, hienoa. Vähän jännitin sitä, koska olin ehkä lukenut/kuullut kauhutarinoita siitä, miten kivulias se on. Ei siis ollutkaan :) Hyvin nopeasti jalkoja alkoi pistelemään ja pistely levisi siitä koko ajan ylemmäs. Olo oli hyvin omituinen. Jokainenhan tietää, miltä semmonen pistely/tikkuilu tuntuu, kun esim. jalan päällä on istunut liian kauan. Entäpä kun se tunne leviää koko alavartaloon ja siitä vielä ylemmäs!

Anestesialääkäri kokeili mahaa jollain esineellä ja kysyi tuntuuko kylmää. Ei tuntunut kylmää, mutta muuten tunsin sen kyllä. Se on kuulemma normaalia: kivun ja kylmän tuntee samassa osassa aivoja eli jos ei tunne kylmää, ei myöskään kipua. Tai jotenkin niin se meni. Noh, mun eteen rakennetun sermin takaa leikkaava lääkäri ja varmaan joku avustaja(?) huuteli, että nyt ruetaan aloittelemaan. Silloin hieman jännitin, koska tosiaan olin edelleen selvästi tuntenut ne esineellä tehdyt vedot mahalla! Vähän aiemmin leikkaussaliin oli ilmeisesti virrannut porukkaa (yhteensä siellä oli hoitohenkilökuntaa 11 henkilöä), en tosin nähnyt heitä ja tunnelma oli mun puolesta ihan rauhallinen, vaikka mun ympärillä varmaan kuhisi!

Syntymä:
Leikkaus siis alkoi ja tunsin kyllä, kuinka mahassani "myllättiin" ja sitä tavallaan venyteltiin yms. MUTTA kipua en siis tuntenut. Ei mennyt kauaa, kun minulle sanottiin, että täältä tulee ensimmäinen. Kello oli 14.20 ja Tyttönen (A) syntyi. Klo 14.22 syntyi Poikanen (B). Molemmat parkaisivat syntyessään ja oli se kyllä helpottavaa kuulla se ääni! Silloin iski pienehkö liikutus ♥♥ Mylläys mahassa jatkui...ei sieltä enää C vauvaa syntynyt ;) mutta jälkitoimenpiteet kestivätkin sitten paljon kauemmin kuin vauvojen tulo. Eli ilmeisesti lapsivettä imettiin pois (sitä oli kuulemma paljon), istukat poistettiin (käsittääkseni) ja tokihan minut kasaankin kursittiin. Siinä samalla vauvat vietiin pääni yli vauvateholle ja kohdallani molemmat "kärryt" pysäytettiin ja sain nähdä molemmista vilaukset :)

Syntymätiedot:
Myöhemmin sain kuulla, että Tyttösen paino oli 1745g ja apgar-pisteitä tuli 9/7. Eli 9 pistettä heti syntymän jälkeen ja viiden minuutin päästä virkeystila vähän laski ja pisteet 7 tällöin. Poikanen oli pienempi tirriäinen, painoltaan 1405g, mutta apgar-pisteet 9/9. Molemmat olivat kuulemma olleet virkeitä, mutta poika oli ollut vielä vähän vauhdikkaampi tapaus ♥♥  Pituuksia ja pään mittoja ei tässä vaiheessa oltu otettu, ne kuulimme seuraavana päivänä. Tytön pituus tällöin 44,8cm ja pää 29cm. Pojan pituus 42,3cm ja päänympärys 28,4cm.

Heräämöön, vauvateholle ja osastolle:
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön, missä vointiani tarkkailtiin, annettiin ehkä lisää jotain kipulääkettäkin (en muista tarkkaan) ja sain vähän juotavaa jne. Mies oli tällä välin viety vauvojen luokse vauvojen teho-osastolle. Siellä hän oli saanut ihastella vauvoja, kun minä makasin tokkurassa heräämössä :D Oloni oli kuitenkin hyvä ja asteikolla 0-10 sanoin kivuksi hoitajille 3 koko heräämössä olon ajan eli ei ollut juurikaan kipuja, mahtavaa! Noin puolitoista tuntia olin siellä, jonka jälkeen minut vietiin sängyn kanssa teholle ja pääsin katsomaan vauvoja. Itkuhan siinä pääsi, kun miehen ja heidät näin! Mies sai vauvat kenguruhoitoon, molemmat yhtä aikaa, ja minä katselin pediltä vierestä sekä otin muutamia kuvia. Vauvoille oli syntymän jälkeen laitettu hengitysapuja sekä nenämahaletkut. Varmaan myös jotain tippaa yms. En vaan just nyt muista, kun meni aika sumussa se ensimmäinen hetki vauvojen luona!

Rakas Tyttö ♥

Rakas Poika ♥

Kyllä mä siinä varmaan jopa yli tunnin olin, jonka jälkeen minut vietiin osastolle toipumaan ja pääsin syömään. Mies tuli mukaan ja haki mulle ruokatarjotinta sekä oli muutenkin seurana.

Siinäpä hieman tarinaa maanantaista! Elämämme on nyt muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Pienet rakkaamme ovat syntyneet ♥♥ Kirjoittelen ensimmäisistä päivistä omaa postausta, kun jaksan.

Elämäni pienet ihmeet ovat syntyneet!

Hiljaiseloni on johtunut siitä, että he ovat vihdoin täällä! Pikkuihmeet syntyivät sektiolla maanantaina 11.8.2014. Kaikki on hyvin ja elämä on muuttunut ikuisiksi ajoiksi :) Hurjaa...ihanaa...uskomatonta! Kirjoittelen enemmän, kun pääsen kotiin!

muokattu:

Vauvojen syntymäpäivän, 11. elokuuta 2014,  tapahtumat kerrottu täällä:
http://elaman-pienet-ihmeet.blogspot.fi/2014/08/vauvojen-syntymapaivan-tapahtumat.html

Viimeinen viikonloppu ennen äitiyttä?

32+5 

Käyrillä ja ultrassa käyty. Hyvät sykkeet molemmilla, mutta B:llä hiukan vaisumpaa vaihtelua (vaihtelu ja pienet nousut/spurtit välillä olis hyvä) kuin A:lla. Ultratessa lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että vilkkaasti B vauvakin liikuskelee :) Hyvä juttu! Muuten ei tullut juurikaan uusia uutisia. Vesimäärä B:llä vähän laskussa, mutta kysyessäni asiasta, lääkäri sanoi, että se on vielä ihan OK. Lauantaina meidän pitää mennä tuonne synnytysvastaanotolle käyräkontrolliin. Maanantaina (33+2) ultrataan vielä ja tehdään lähes varmasti jotain päätöksiä. Lääkäri sanoi, että valmistauduttava jäämään osastolle ja että todennäköisesti leikkaus on ensi viikolla, päivää mietitään ultrauksen jälkeen/osastolla. Nyt vaikutti siltä, että lääkäri "on tosissaan" eli uskaltaisin väittää, että 95% vauvat tulee maailmaan ensi viikolla.

Jos näin käy, päästiin kuitenkin 33+ viikoille. Tilannettahan aloitettiin seurailemaan joskus 30+ eli saatiin me jokunen viikko lisäaikaa kuitenkin. Oon ihan tyytyväinen, että tälle saadaan kohta "piste", oon siihen jo henkisesti kohtuullisen valmistautunut, kun joka kerralla on sanottu seurannassa, että valmistaudu osastolle jne. Olo on myös käynyt paljon tukalammaksi tässä viimeisen viikon aikana eli liekö sitten typerää sanoa, mutta oon tavallaan ihan iloinen ettei mun tartte viedä tätä jonnekin rv 37-39 saakka. Annan kyllä täydet sympatiat heille, joilla tuplaraskaus menee ihan loppumetreille saakka! Tokihan nää on aina niin yksilöllisiä juttuja: joku pääsee helpommalla ja toinen tuskailee erilaisten vaivojen kanssa viikolta 12 lähtien tai jotain siltä väliltä.

Pieniähän he tulevat maailmaan saapuessaan olemaan. Kotiinkaan tuskin ihan heti päästään. Olen kuitenkin valmis, vaikka varmasti jännäpissit housussa, kun leikkauspäivästä päätetään! Miksi leikkaus? Koska se on kuulemma riskittömämpi pienille vauvoille sekä etenkin, kun virtaukset eivät ole aivan 100% priimaa. Olen tyytyväinen tähänkin synnytysmuotoon. En halua turhia riskejä eli näin on nyt vain parempi vauvojen kannalta. Normaali alatiesynnytys olis kyllä muuten varmasti tapahtunut, koska edelleen molemmat majailevat kiltisti päät alaspäin. Noh, sitä on turha nyt miettiä. Mennään näillä mitä on annettu :)

Pienokaisille muutama päivä lisää mahassa (32+2)

Jälleen yksi ultrakäynti takana ja lyhykäisesti: tilanne aikalailla ennallaan. Ei mitään akuuttia hätää, mutta jos joku virtausarvo vielä nousee (vai oliko se laskee), niin sitten raskauden purkua hiljalleen. Seuraavan kerran tilanne tsekataan torstaina ja lääkäri sanoi nyt vähän topakammin, että kannattaa valmistautua jäämään osastolle. Mutta...ei sekään varmaa ole, eli odotetaan nyt taas torstaita!

Painoarvioita ei saatu. Vettä oli A vauvalla runsaasti yli 8cm ja B vauvalla selvästi vähemmän noin 2,5cm. Tästä erosta ei kuitenkaan tullut mitään mainittavaa "moitetta", mutta toki se varmasti lisää tätä seurannan tarvetta. Noi vesimäärät mitattiin ilmeisesti siitä kohtaa, missä oli ns. suurin vesitasku. Eli käsittääkseni ei tarkoita varsinaisesti koko veden määrää. Onko jollain tietoa tästä?!

Raskauden aikana sikiö kelluu kalvojen ympäröimässä nestepussissa. Sisempi kalvoista on nimeltään vesikalvo ja ulompi suonikalvo. Kalvojen sisällä olevaa nestettä kutsutaan lapsivedeksi eli sikiövedeksi. Alku- ja keskiraskaudessa lapsivesi koostuu istukan, napanuoran ja vesikalvon soluista, loppuraskaudessa lisäksi sikiön virtsasta. Vesi uusiutuu jatkuvasti.

Lapsiveden tehtävänä on suojata sikiötä infektioilta ja auttaa sikiön keuhkojen ja ruoansulatuskanavan kypsymisessä. Lapsivesi mahdollistaa myös sikiön liikkumisen kohdussa sekä edesauttaa luiden kasvua ja kehitystä. Lisäksi se pitää sikiön tasaisessa lämpötilassa. Lapsivesi myös suojelee sikiötä ulkopuolisilta äkillisiltä iskuilta ja liikkeiltä. (Lähde)

Nyt kuitenkin saatiin tosiaan muutama lisäpäivä mahassa ja päivitellään kuulumisia ehkäpä taas loppuviikosta!

RV 32+0 virallinen ja vähemmän virallinen pötsikuva :D

Viralliset 32+0 kuvat (2. elokuuta 2014)

...ja jottei elämä olisi niin kovin vakavaa...

Vähän erilaista kuvakulmaa :D Mies vähän kuvaili...

Kaksikon seurantaa äippäpolilla

Aamupäivällä suunnattiin jälleen äippäpolille katselemaan, mikä tilanne mahassa on tällä hetkellä. Käyrillä oltiin taas jonkin aikaa ja sitten ultrattavaksi. Tilanne virtausten kannalta on aika samanlainen. Lääkärin mukaan välillä ihan jees, mutta välillä vähän heikompi. Monesta eri kohdasta otti taas arvoja ja sanoi, että eri kohdasta mitattuna antaa eri tuloksia ELI virtauksia on edelleen seurattava tiiviisti, mutta mitään kriittistä hätää ei ole.

Seuraava ultra onkin jo maanantaina aamulla! Tällöin meitä ultraa kuulemma kokenut lääkäri, joka osoittautuikin sitten samaksi vanhemmaksi herraksi, joka suoritti meidän ultrat alku- ja keskiraskauden aikaan. On kuulemma jäänyt jo eläkkeelle periaatteessa, mutta käy välillä hiukan töissäkin. Tän päiväinen kokenut lääkäri sanoi myös, että haluaa kuulla, mitä painoarvioita tää mies maanantaina vauvoille antaa - arviot ovat nyt sen verran vaihdelleet parin lääkärin välillä. Tänään saatiin hyvät tulokset: toinen olisi 1570g ja toinen 1609g! Olispa hienoa jos eroa olisi enää noin vähän ja MOLEMMAT olisi kasvaneet!

Toinen hyvä uutinen painoarvioiden lisäksi oli se, että B:n vesimäärä näytti kuulemma lisääntyneen :) Näyttää siis siltä, että me saadaankin hiukan lisäaikaa! Onhan se hienoa! Ihan pikkuisen myös ajatukset on sekaisin, kun ei tiedä mihin tää kehittyy ja puhutaanko päivistä vai viikoista. Eli sellainen odottava, ajatusten sekamelska-olo on nyt meikäläisellä :D

Nyt viikonlopun viettohon! Minäkin pääsen vielä nauttimaan rantsumeiningistä...mikäli mihinkään jaksan liikkua! Tänäänkin olin ultran ja kauppareissun jälkeen niin poikki, että yks tunnin ohjelma katsottiin miehen kanssa Netflixistä, jonka jälkeen nukuin sohvalla varmaan 2,5h. Lämpöä pitäisi kuitenkin piisata! Ja olishan nyt Neste Rallitkin täällä, että voishan tässä keksiä jotain kivaa vloppupuuhaa!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille :)